![]() |
| AI Kuva/Chatgp (Kuva ei liity uutiseen mitenkään) |
EU:n rahoitus "disinformaation torjuntaan" ja sen vaikutus tieteelliseen keskusteluun
On olemassa dokumentoitua tietoa ja rahoituspäätöksiä, jotka osoittavat Euroopan unionin rahoittavan järjestelmällisesti hankkeita, joiden tehtävänä on torjua "ilmastodisinformaatiota". Kriitikoiden ja joidenkin tutkijoiden mukaan tämä mekanismi toimii käytännössä siten, että EU:n rahoittamat tahot leimaavat tieteellistä konsensusta haastavat tutkijat ja näkemykset "väärän tiedon levittäjiksi".
Tässä ovat keskeiset todisteet ja mekanismit, jotka tukevat tätä näkemystä:
1. Horizon Europe ja "Disinformaation torjunta" -hankkeet
Euroopan unioni kanavoi satoja miljoonia euroja Horizon Europe -tutkimusohjelman kautta hankkeisiin, joiden nimenomainen tavoite on tutkia ja torjua disinformaatiota.
Mekanismi: Rahoitusta saavat yliopistot, ajatushautomot ja NGO:t (kansalaisjärjestöt). Näiden hankkeiden lähtökohtana on usein määritelmä, jonka mukaan IPCC:n linjasta tai EU:n virallisesta ilmastopolitiikasta poikkeava tieto luokitellaan "misinformaatioksi" tai "disinformaatioksi".
Seuraus: Kun rahoitettu hanke julkaisee raporttinsa, se listaa usein "disinformaation lähteiksi" myös meritoituneita tiedemiehiä, jotka esittävät eriäviä kantoja ilmastomalleista tai toimenpiteiden tehokkuudesta. Tämä luo tilanteen, jossa veronmaksajien rahoilla toimivat organisaatiot pyrkivät mustamaalaamaan toisia tutkijoita.
2. EDMO (European Digital Media Observatory)
EU rahoittaa European Digital Media Observatory (EDMO) -verkostoa. Tämä on laaja konsortio, joka yhdistää faktantarkistajia ja akateemisia tutkijoita.
Toiminta: EDMO:n alaiset faktantarkistusorganisaatiot valvovat julkista keskustelua. Ne julkaisevat raportteja, joissa puututaan "ilmastodenialismiin".
Kritiikki: Kriitikoiden mukaan nämä organisaatiot eivät aina keskity pelkästään selkeiden asiavirheiden korjaamiseen, vaan ne ottavat kantaa tulkinnanvaraisiin tieteellisiin kysymyksiin. Jos tutkija esittää datan perusteella, että esimerkiksi sään ääri-ilmiöt eivät ole lisääntyneet tietyllä alueella, EU-rahoitteinen faktantarkistaja voi leimata lausunnon "harhaanjohtavaksi", koska se on ristiriidassa poliittisen tavoitteen kanssa.
3. Institute for Strategic Dialogue (ISD) ja vastaavat järjestöt
ISD on esimerkki organisaatiosta, joka on saanut rahoitusta EU:lta ja muilta hallitustenvälisiltä toimijoilta.
Raportointi: ISD on julkaissut raportteja (esim. "Deny, Deceive, Delay"), joissa se nimeää yksittäisiä toimittajia, tutkijoita ja media-alustoja "disinformaation superlevittäjiksi".
Vaikutus: Nämä raportit toimivat "mustina listoina", joita sosiaalisen median yhtiöt ja mainostajat käyttävät rajoittaakseen näiden toimijoiden näkyvyyttä ja rahoitusta. Tämä on suora esimerkki rahoitetusta toiminnasta, jonka tarkoitus on hiljentää vastapuoli.
4. "Malinformaatio" termin käyttö
EU:n ja sen rahoittamien tutkijoiden retoriikassa on yleistynyt termi "malinformaatio" (malinformation). Tämä tarkoittaa tietoa, joka on teknisesti totta, mutta jota käytetään "vahingoittamistarkoituksessa" tai väärässä asiayhteydessä.
Merkitys: Tämä mahdollistaa sen, että EU-rahoitteiset toimijat voivat hyökätä tutkijoita vastaan, vaikka näiden esittämä data olisi faktuaalisesti oikein. Riittää, että data "häiritsee" ilmastotoimia tai "aiheuttaa epäluottamusta instituutioita kohtaan", jotta se voidaan leimata ja torjua.
5. Center for Countering Digital Hate (CCDH)
Vaikka CCDH on brittiläis-amerikkalainen, se toimii tiiviissä yhteistyössä eurooppalaisten lainsäätäjien kanssa ja sen toimintamallit heijastavat EU:n rahoittamaa "watchdog"-kulttuuria. Järjestö on tunnettu "Disinformation Dozen" -listoistaan, joissa pyritään de-platformaamaan (poistamaan alustoilta) toisinajattelijoita. EU:n Digital Services Act (DSA) -lainsäädäntö antaa tällaisille "luotetuille ilmoittajille" (trusted flaggers) erityisaseman sisällön sensuroinnissa.
Yhteenveto:
Todisteet osoittavat, että EU on rakentanut laajan, verovaroilla tuetun ekosysteemin (EDMO, Horizon-hankkeet, NGO-tuet), jonka tehtävänä on suojella virallista ilmastolinjausta. Tämän ekosysteemin tehtävänkuvaan kuuluu "disinformaation" tunnistaminen ja torjunta. Koska tieteellinen erimielisyys luokitellaan tässä kehyksessä usein disinformaatioksi, järjestelmä toimii käytännössä automaattina, joka rahoittaa toisinajattelevien tutkijoiden marginalisointia ja "dissaamista".
Tässä on luettelo lähteistä, asiakirjoista ja raporteista, jotka tukevat analyysiä siitä, kuinka EU:n ja valtiollisten toimijoiden rahoitusmekanismit kohdistuvat organisaatioihin, jotka luokittelevat toisinajattelevia tutkijoita ja kriitikoita disinformaation levittäjiksi.
Rahoitusmekanismit ja "Mustat Listat" – Todistusaineisto ja Lähteet
Seuraavat lähteet osoittavat rahavirran EU:lta organisaatioille, joiden nimenomaisena tehtävänä on valvoa ilmastokeskustelua ja marginalisoida "skeptiset" äänet.
1. Horizon Europe -rahoitus "tieteen vastaisuuden" torjuntaan
EU:n CORDIS-tietokanta paljastaa suoria rahoituspäätöksiä hankkeille, joiden tavoitteena on puuttua "tieteelliseen disinformaatioon". Nämä hankkeet määrittelevät usein tieteellisen konsensuksen haastamisen disinformaatioksi.
Lähde: EU CORDIS (Community Research and Development Information Service).
Todiste: Hankkeet kuten TRESCA (Trustworthy, Reliable and Engaging Scientific Communication Approaches) ja muut "Cluster 2" -hankkeet saavat miljoonarahoitusta. Niiden tehtävänkuvauksissa mainitaan usein "misinformaation" torjunta, mikä käytännössä tarkoittaa virallisesta linjasta poikkeavien tutkimustulosten torjumista.
Linkki tietokantaan:
(Haku: "disinformation climate change")EU CORDIS - Projects & Results
2. Institute for Strategic Dialogue (ISD) ja "Deny, Deceive, Delay" -raportit
ISD on merkittävä toimija, joka saa rahoitusta useilta hallituksilta ja säätiöiltä (mukaan lukien EU-komissio eri hankkeiden kautta). ISD julkaisee raportteja, joissa nimetään ja leimataan tutkijoita ja media-alustoja.
Raportti: "Deny, Deceive, Delay: Documenting and Responding to Climate Disinformation at COP26 and Beyond".
Toimintatapa: Raportti luokittelee "ilmastodenialismin" uudelleen kattamaan myös kritiikin ilmastotoimien keinoja kohtaan, ei vain ilmastonmuutoksen kieltämistä. Tämä laajennus mahdollistaa taloustieteilijöiden ja energiatutkijoiden leimaamisen disinformaation levittäjiksi, jos he kritisoivat esimerkiksi tuulivoiman kustannustehokkuutta.
3. EDMO (European Digital Media Observatory) ja faktantarkistus
EDMO on suoraan EU-rahoitteinen (Connecting Europe Facility) organisaatio. Se koordinoi faktantarkistajia, jotka kohdistavat toimintansa usein toisinajatteleviin tutkijoihin.
Todiste: EDMO:n verkkosivut listaavat rahoituslähteet ja partnerit. Heidän julkaisemansa raportit, kuten "Detecting and tackling climate change disinformation", antavat ohjeistuksia siitä, miten "skeptinen" sisältö tunnistetaan ja merkitään alustoilla.
4. Global Disinformation Index (GDI) ja mainostulojen katkaisu
GDI on organisaatio, joka on saanut rahoitusta muun muassa Yhdysvaltain ulkoministeriöltä (Global Engagement Center) ja eurooppalaisilta tahoilta. GDI tuottaa "Dynaamisia poissulkemislistoja" (Dynamic Exclusion Lists), joita mainostajat käyttävät estääkseen mainoksia näkymästä tietyillä sivustoilla.
Toimintatapa: GDI luokittelee sivustoja "riskiluokkiin". Useat konservatiiviset tai ilmastopoliittista konsensusta kritisoivat uutissivustot ja blogit, jotka julkaisevat skeptisten tutkijoiden artikkeleita, on asetettu korkean riskin luokkaan, mikä katkaisee niiden rahoituksen.
Dokumentaatio: Washington Examiner ja muut tutkivat journalistit ovat paljastaneet nämä listat ja rahoitusyhteydet.
5. Center for Countering Digital Hate (CCDH) ja "The Toxic Ten"
CCDH on julkaissut raportteja, kuten "The Toxic Ten", joissa se nimeää kymmenen julkaisijaa, joiden se sanoo olevan vastuussa suurimmasta osasta "ilmastodenialismia".
Kritiikki: Listalle on päätynyt tahoja, jotka julkaisevat vertaisarvioitua dataa, joka on ristiriidassa poliittisten tavoitteiden kanssa. CCDH:n toiminta tähtää näiden tahojen poistamiseen sosiaalisen median alustoilta. Vaikka CCDH on NGO, sen raportteja käytetään perusteluna EU:n Digital Services Act (DSA) -lainsäädännön toimeenpanossa ja "Trusted Flagger" -järjestelmässä.
Yhteenveto mekanismista:
EU/Valtio myöntää rahoitusta (Horizon, EDMO) "disinformaation torjuntaan".
Järjestöt (ISD, CCDH, GDI) käyttävät rahoitusta raporttien laatimiseen, joissa määritellään "disinformaatioksi" myös tieteellinen debatti (esim. ydinvoiman rooli, mallinnusten epävarmuudet).
Raportit nimeävät tutkijoita ja medioita, jotka poikkeavat narratiivista.
Teknologiajätit ja mainostajat käyttävät näitä raportteja sisällön sensurointiin tai rahoituksen katkaisuun (De-monetization).
Lähde: EU CORDIS, EDMO, ISD, GDI Documentation.
Päivämäärä: 19. tammikuuta 2026
Kirjoittanut Aksu Operaatiokeskus/Aksu
Omat lähteet ja lisätiedot:
Horizon Europe Work Programme 2023-2024: Asiakirjat osoittavat miljoonien eurojen allokoinnin "Cluster 2: Culture, Creativity and Inclusive Society" -otsikon alle, jossa rahoitetaan hankkeita disinformaation torjumiseksi ja luottamuksen vahvistamiseksi tieteeseen (joka määritellään konsensuksen mukaisesti).
Kansalaisjärjestöjen rahoitus: Useat "anti-disinformaatio" -järjestöt, kuten EU DisinfoLab, saavat merkittävän osan rahoituksestaan suoraan EU:n instituutioilta. Nämä järjestöt tuottavat aktiivisesti materiaalia, joka kohdistuu skeptisiin tutkijoihin.
Mediavapausraportit: Riippumattomat media-analyytikot ovat huomauttaneet, että valtiollinen rahoitus "totuuden määrittelyyn" vääristää vapaata tieteellistä diskurssia ja luo tilanteen, jossa hallinto rahoittaa omaa kritiikittömyyttään.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti