.jpg) |
| https://tekoalykuva.fi/ |
On olemassa suuri määrä sääntöjä tuottavia instituutioita, joissa työskentelee paljon ihmisiä, jotka saavat elantonsa siitä, että he keksivät jatkuvasti uusia sääntöjä. He mainostavat näitä sääntöjä ja kun joku uhkaa heidän sääntöjään, on heidän osa työtään puhua siitä kovaan ääneen. Näin koko maailmanhistoria on toiminut.
Kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä lakia alettiin rakentaa jo Westfalenin rauhasta lähtien. Myöhemmin Yhdysvalloissa kehitettiin Kansainliitto, johon Yhdysvallat itse ei kuitenkaan koskaan liittynyt. Woodrow Wilsonin hallinnon tarkoituksena oli, että Yhdysvallat tulisi johtamaan kaikkia näitä järjestöjä ja kansainvälinen laki olisi sama kuin Yhdysvaltojen antama määräys.
Yhdysvaltain oma perustuslaki kieltää maata sitoutumasta kansainväliseen oikeuteen tai mihinkään ylikansallisiin järjestöihin tai sääntöihin. Ainoa poikkeus ovat kahdenväliset sopimukset yksittäisten valtioiden välillä. Tästä huolimatta sekä republikaani- että demokraattihallinnot ovat sivuuttaneet tämän perustuslaillisen säännön jo pitkään.
Perustuslaki vs. Globaali sääntöteollisuus: Yhdysvaltojen suvereniteetin paluu
.jpg) |
| https://tekoalykuva.fi/ |
Maailmanpoliittinen keskustelu on kääntymässä takaisin perusasioiden äärelle: kansallisvaltion suvereniteettiin ja perustuslain ylivertaisuuteen. Nykyinen globaali järjestelmä on synnyttänyt valtavan "sääntöteollisuuden", joka koostuu lukuisista instituutiosta ja tuhansista työntekijöistä, joiden ainoa tehtävä on tuottaa uusia ylikansallisia säännöksiä. Tämä koneisto markkinoi tuotoksiaan kansainvälisenä oikeutena, vaikka tosiasiassa kyse on usein hallinnollisesta paisumisesta, joka palvelee instituutioiden omaa jatkuvuutta.
Perustuslaki kieltää ylikansallisen vallan
Yhdysvaltain perustuslaki on tässä asiassa ehdoton. Se kieltää liittovaltiota alistamasta maata ylikansallisten elinten tai kansainvälisten sääntöjen alle, jotka ohittaisivat perustuslain suoman ylimmän vallan. Perustuslaillisesti Yhdysvallat voi sitoutua ainoastaan suoriin, kahdenvälisiin sopimuksiin muiden valtioiden kanssa, mutta se ei voi luovuttaa päätösvaltaansa ulkopuolisille, vailla demokraattista mandaattia oleville järjestöille.
Historiallisesti tämä on ollut Yhdysvaltojen linja jo Kansainliiton ajoista lähtien. Vaikka Woodrow Wilson oli mukana luomassa järjestöä, Yhdysvaltain senaatti torjui jäsenyyden juuri suvereniteettiin ja perustuslakiin vedoten. Amerikkalainen oikeusjärjestys ei tunnusta kansainvälistä lakia ylemmäksi auktoriteetiksi; se on rakennelma, joka murtuu heti, kun se joutuu ristiriitaan kansallisen perustuslain kanssa.
Woodrow Wilson ja Kansainliiton paradoksi
.jpg) |
| https://tekoalykuva.fi/ |
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen presidentti Woodrow Wilson pyrki muuttamaan maailmanjärjestyksen "liberaalin internationalismin" mukaiseksi. Hänen tavoitteenaan oli luoda globaali sääntörakenne, joka estäisi sodat.
Wilsonin visio: Amerikkalainen laki globaalina standardina
Wilsonin ajattelussa Yhdysvaltojen tuli olla moraalinen ja oikeudellinen johtaja. Hän näki Kansainliiton keinona laajentaa amerikkalaiset periaatteet ja oikeuskäsitys koko maailman kattavaksi järjestelmäksi. Käytännössä tämä tarkoitti, että kansainvälinen laki olisi heijastanut Yhdysvaltain tahtoa ja sääntöjä. Wilsonille kansainvälinen järjestö oli työkalu, jolla Yhdysvallat voisi "opettaa maailmaa" toimimaan oikein.
Perustuslaillinen umpikuja
Vaikka Wilson oli Kansainliiton pääarkkitehti, Yhdysvallat ei koskaan liittynyt siihen. Tämä johtui Yhdysvaltain senaatin ja perustuslaillisten realiteettien vastustuksesta:
Sodan julistaminen: Perustuslaki antaa sodanjulistusoikeuden yksinomaan kongressille. Kansainliiton peruskirjan 10. artikla olisi voinut velvoittaa Yhdysvallat sotilaallisiin toimiin ilman kongressin erillistä hyväksyntää. Tämä olisi ollut perustuslain vastaista vallanluovutusta.
Ylin hallintovalta: Senaatti, johtajanaan Henry Cabot Lodge, katsoi, ettei mikään ylikansallinen elin saa antaa Yhdysvalloille määräyksiä. Perustuslaki on maan ylin laki, ja sen yläpuolelle ei voida asettaa ulkopuolista tuomioistuinta tai neuvostoa
Historialliset valtarakenteet maailmansotien aikakaudella: Kansainliitosta Yhdistyneisiin kansakuntiin
 |
| AI kuva/ Grok image |
Maailmansotien välinen aika ja niiden jälkeinen jälleenrakennus olivat kokeilujen aikaa kansainvälisessä hallinnossa. Useat aiemmin mainitut periaatteet ja järjestöt olivat suoraan käytössä tai vaikuttivat taustalla, kun valtioiden välistä järjestystä yritettiin vakiinnuttaa.
Kansainliitto (1920–1946)
Kansainliitto oli ensimmäinen merkittävä pyrkimys luoda maailmanlaajuinen ylikansallinen järjestö. Se perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1920 nimenomaan estämään tulevat konfliktit.
Käyttö sodan jälkeen: Järjestö toimi aktiivisesti 1920- ja 1930-luvuilla. Sen tavoitteena oli kollektiivinen turvallisuus, jossa jäsenvaltiot olisivat puolustaneet toisiaan hyökkäyksiä vastaan.
Rakenne: Se koostui yleiskokouksesta, neuvostosta ja sihteeristöstä. Monet sen toiminnoista, kuten terveyteen ja työoikeuteen liittyvät kysymykset, siirtyivät myöhemmin YK:lle.
Epäonnistuminen: Kansainliitto menetti uskottavuutensa 1930-luvun lopulla, kun se ei kyennyt estämään Japanin, Italian ja Saksan hyökkäystoimia. Se lopetti toimintansa virallisesti toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946.
Yhdistyneet kansakunnat (1945–)
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa suurvallat päättivät luoda uuden järjestön, joka korvaisi epäonnistuneen Kansainliiton. Yhdistyneet kansakunnat (YK) perustettiin San Franciscon konferenssissa vuonna 1945.
Jatkuvuus: YK omaksui monia Kansainliiton rakenteita, mutta siihen lisättiin turvallisuusneuvosto, jolla oli valta määrätä sitovia pakotteita ja sotilaallisia toimia.
Suvereniteettiristiriita: YK:n peruskirja perustuu edelleen Westfalenin periaatteeseen valtioiden suvereniteetista, mutta samalla se luo sääntöjä, jotka ylittävät kansallisen päätöksenteon tietyissä tilanteissa.
Sääntöteollisuuden illuusio ja voimapolitiikka
Kansainvälinen oikeus näyttäytyy usein eurooppalaisen eliitin vaalimana illuusiona. Se on sääntörakennelma, jolla yritetään korvata perinteinen valtioiden välinen voimapolitiikka juridisella teatterilla. Kuitenkin reaalipolitiikan maailmassa oikeus ja säännöt ovat vain niin vahvoja kuin niiden takana oleva voima. Kuten historiassa on nähty, kansainväliset säännöt väistyvät aina, kun kyseessä on kansallinen eloonjääminen tai sotilaallinen voimatasapaino, jota symboloivat esimerkiksi B2-pommikoneet.
Donald Trumpin hallinto on ottanut perustuslaillisen kannan vakavasti. Hänen politiikkansa ei ole "sääntöjen rikkomista", vaan perustuslaillisen järjestyksen palauttamista. Hän on tunnistanut, että kansainvälinen oikeus ei sido Yhdysvaltain presidenttiä tavalla, joka ohittaisi perustuslaillisen virkavalan. Tämä on suora haaste niille instituutioille, jotka ovat tottuneet sanelemaan valtioiden toimintaa ilman perustuslaillista pohjaa.
Media-analyysi: Narratiivi vs. Perustuslaillinen tosiasia
Maailman medioissa on vallalla vahva narratiivi, joka esittää Donald Trumpin toimet kansainvälisten sopimusten ja järjestöjen suhteen "väärinä" tai "vaarallisina". Tämä narratiivi on kuitenkin rakennettu tarkoituksellisesti sivuuttamaan oikeudelliset tosiasiat.
Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen myytti: Media korostaa "sääntöpohjaista järjestystä" ikään kuin se olisi laki. Tosiasiassa Yhdysvaltain laki on perustuslaki, ei kansainvälinen sopimus. Trumpin vetäytyminen ylikansallisista sopimuksista on perustuslain mukaista toimintaa, jolla suojellaan maan itsemääräämisoikeutta.
Asiantuntijavalta vs. Kansanvalta: Kriitikot, joita media kutsuu "asiantuntijoiksi", ovat usein osa samaa sääntöteollisuutta, jonka elanto on riippuvainen ylikansallisista rakenteista. Heidän reaktionsa on puolustustaistelua oman valtansa puolesta, ei huolta laillisuudesta.
Väärin toimimisen illuusio: Kun Trump asettaa Yhdysvaltain edun ja perustuslain etusijalle, se kehystetään uutisissa "normien rikkomiseksi". Juridisesti katsottuna normit eivät ole lakeja. Presidentti, joka noudattaa perustuslakia ylikansallisen paineen sijasta, toimii oikein suhteessa kansaansa ja valaansa.
#KansainvälinenOikeus #Perustuslaki #Suvereniteetti #DonaldTrump #Voimapolitiikka #Geopolitiikka #InternationalLaw #USConstitution #Sovereignty #Trump #PowerPolitics #Geopolitics
Lähteet ja tukevat aineistot:
The Constitution of the United States (Article VI, Supremacy Clause):
https://constitution.congress.gov/constitution/article-6/ Reid v. Covert (1957) Supreme Court Decision:
https://supreme.justia.com/cases/federal/us/354/1/ Senate.gov: About Treaties:
https://www.senate.gov/about/powers-procedures/treaties.htm History.state.gov: The League of Nations:
https://history.state.gov/milestones/1914-1920/league
Päivämäärä: 18.1.2026
Kirjoittanut Aksu
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti