Syrjäytetty ja sulautettu: Suomalaisten esiisien ja saamelaisten yhteinen historia

Syrjäytetty ja sulautettu: Suomalaisten esiisien ja saamelaisten yhteinen historia Suomalaisten esiisien ja alkuperäiskansa saamelaisten (historiallisesti tunnettu nimellä ”lappalaiset”) suhde on vuosisatoja vanha ja täynnä jännitteitä. Vaikka historiaan mahtuu rauhanomaista kauppaa ja avioliittoja, hallitseva piirre on ollut suomalaisten levittäytyminen pohjoiseen, mikä on tapahtunut saamelaisten perinteisten elintapojen ja oikeuksien kustannuksella.

Maanvaltaus ja asutuksen leviäminen Alun perin saamelaisasutusta on ollut lähes koko nykyisen Suomen alueella, aina eteläisintä Järvi-Suomea myöten. Suomalaisten esiisien levittäytyessä pohjoiseen kaskiviljelyn ja pysyvän asutuksen perässä, saamelaiset joutuivat joko siirtymään yhä pohjoisemmaksi tai sulautumaan valtaväestöön. Uudisraivaus: Erityisesti 1600-luvulta alkaen Ruotsin kruunu kannusti suomalaisia muuttamaan Lappiin tarjoamalla verovapauksia. Tämä johti suoraan kilpailuun samoista luonnonvaroista, kuten kalavesistä ja metsästysmaista, mikä heikensi saamelaisten selviytymismahdollisuuksia. Lapinraja: Niin kutsuttu ”Lapin raja” oli hallinnollinen raja, jonka takana saamelaisilla oli periaatteessa erityisoikeuksia. Asutuksen paineessa tätä rajaa siirrettiin kuitenkin jatkuvasti pohjoisemmaksi, mikä tarkoitti saamelaisten oikeuksien asteittaista murenemista. Verotus ja riisto: Pirkkalaiset Keskiajalla ja uuden ajan alussa saamelaiset joutuivat usein aggressiivisen verotuksen kohteeksi. Tunnetuimpia verottajia olivat pirkkalaiset – Satakunnasta ja Kainuusta peräisin olleet kauppiaat ja erämiehet. Pirkkalaisten veronkanto oli usein väkivaltaista ja mielivaltaista, ja saamelaiset saattoivat joutua maksamaan veroja samanaikaisesti usealle eri valtakunnalle (Ruotsi, Norja ja Venäjä). Hengellinen ja kulttuurinen alistaminen 1600-luvulla käynnistynyt järjestelmällinen valtiollinen ja kirkollinen toiminta tähtäsi saamelaisten käännyttämiseen kristinuskoon ja heidän perinteisen maailmankuvansa hävittämiseen. Uskonnon kielto: Saamelaisten perinteinen rumpu-usko ja shamanismi nähtiin pakanallisina ja vaarallisina. Noitarumpuja takavarikoitiin ja poltettiin, ja perinteisiä pyhiä paikkoja eli seitoja turmeltiin tarkoituksella. Kirkkokuri: Saamelaisia pakotettiin noudattamaan kristillisiä menoja ankarilla rangaistuksilla, mikä murensi yhteisöjen sosiaalista rakennetta ja perinteistä tiedonvälitystä. Moderni sulauttamispolitiikka Vielä 1800-luvun lopulta pitkälle 1900-luvun puoliväliin Suomen valtio harjoitti aktiivista suomalaistamispolitiikkaa, jonka vaikutukset näkyvät yhä tänä päivänä. Asuntolakoulut: Kenties kipein osa lähihistoriaa ovat asuntolakoulut. Saamelaislapset erotettiin perheistään ja lähetettiin kaukaisiin kouluihin, joissa heidän oman kielensä puhuminen oli usein kiellettyä. Tämä johti laajamittaiseen kielten menetykseen ja identiteettikriiseihin sukupolvien välillä. Lainsäädäntö ja maaoikeudet: Suomen lainsäädäntö rakentui pitkälti maanviljelyskulttuurin ehdoilla, mikä ei tunnustanut saamelaisten kollektiivista tapaa hallita maita ja vesiä. Tämä mahdollisti valtion maiden laajentumisen perinteisille saamelaisalueille. Kohti sovintoa Nyky-Suomessa historiaa käsitellään avoimemmin. Totuus- ja sovintokomissio on yksi väline, jolla pyritään tunnistamaan ja korjaamaan menneisyyden vääryyksiä. Kysymykset itsemääräämisoikeudesta, kielellisistä oikeuksista ja luonnonvarojen hallinnasta pysyvät kuitenkin edelleen keskeisinä ja haastavina keskustelunaiheina suomalaisen yhteiskunnan ja saamelaisväestön välillä. #historia #history #saamelaiset #sami #suomi #finland #alkuperäiskansat #indigenouspeoples #kolonialismi #colonialism Lähteet: Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset suomalaiset – Kohtaamisia 1896–1953 (SKS). Saamelaismuseo Siida: Saamelaisten historia Suomessa. Suomen perustuslaki ja kansainväliset sopimukset. Valtioneuvosto: Saamelaisten totuus- ja sovintokomission raportit ja taustaselvitykset. Kirjoittaja: Aksu Päivämäärä: 4. tammikuuta 2026 Operaatiokeskus/Aksu