 |
| Massiivinen nesteytetyn maakaasun (LNG) kuljetusalus purkaa lastiaan eurooppalaisessa satamaterminaalissa. Euroopan unioni on käyttänyt vuosina 2025 ja 2026 kymmeniä miljardeja euroja venäläisen energian hankintaan, vaikkakin tuonti on kääntynyt nopeaan laskuun kohti vuoden 2027 täyskieltoa. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Euroopan unionin pyrkimykset katkaista energiariippuvuutensa Venäjästä ovat kohdanneet merkittäviä hidasteita, ja kattavat tilastot vuosilta 2025 ja 2026 osoittavat rahaliikenteen itään jatkuneen mittavana. Vaikka poliittinen tahtotila venäläisen fossiilisen energian tuonnin lopettamiseksi on ollut vahva ja kokonaistuonti on romahtanut 90 prosenttia vuoteen 2022 verrattuna, siirtymäaika on mahdollistanut jättimäisen kaupankäynnin jatkumisen.
Ennen Ukrainan sotaa venäläisen kaasun osuus EU:n kokonaistuonnista oli yli 40 prosenttia, kun taas vuonna 2025 osuus oli asettunut 10–13 prosentin välille. Tuonti on edelleen jatkunut alkuvuonna 2026 asettuen noin 10 prosentin tasolle, mutta on parhaillaan nopeassa laskussa EU:n asteittaisen kiellon vuoksi.
Vuoden 2025 aikana Euroopan unionin jäsenmaat maksoivat Venäjälle fossiilisista polttoaineista karkeasti noin 14–15 miljardia euroa. Tuonti painottui voimakkaasti maakaasuun ja erityisesti kalliimpaan nesteytettyyn maakaasuun (LNG), sillä perinteinen putkikaasu Ukrainan kautta loppui kokonaisuudessaan vuoden 2024 lopussa. Venäläisen kaasun kokonaistuonti Euroopan unioniin oli vuonna 2025 noin 38–41 miljardia kuutiometriä. Tästä määrästä putkikaasun osuus oli noin 18 miljardia kuutiometriä ja nesteytetyn maakaasun osuus noin 20 miljardia kuutiometriä. Yksinomaan kaasun kokonaisarvo koko vuodelta asettui 13–15 miljardin euron välille. Pelkästään tammi-marraskuussa 2025 kaasusta maksettiin 12,2 miljardia euroa, josta nesteytetyn maakaasun osuus oli 6,8 miljardia euroa ja putkikaasun 5,4 miljardia euroa. Koko vuoden 2025 osalta EU käytti venäläisen LNG:n hankintaan, pääosin Yamal-projektin kautta, noin 7,2 miljardia euroa.
Raakaöljyn ja öljytuotteiden osuus venäläisen energian tuonnista on kutistunut pieneksi osaksi kokonaisuutta, ja ostoja on tehty lähinnä poikkeusluvilla. Unkari ja Slovakia ovat pitäneet kärkisijaa venäläisen energian tuojina Euroopassa, mikä on ollut mahdollista Druzhba-öljyputken etelähaaran myönnettyjen poikkeuslupien turvin. Samanaikaisesti Länsi-Euroopan maat, kuten Ranska, Espanja ja Belgia, ovat keskittyneet laivarahtina tuotavaan nesteytettyyn maakaasuun. Pienemmissä määrin Eurooppa on tuonut Venäjältä myös kivihiiltä ja ydinpolttoainetta, jota ei ole täysin sanktioitu.
Kuukausitasolla tarkasteltuna Euroopan unionin kokonaistuonti venäläisestä fossiilisesta polttoaineesta asettui loppuvuodesta 2025 tyypillisesti 1–1,4 miljardin euron välille. Esimerkiksi joulukuussa 2025 Euroopan unioni maksoi noin 1,3 miljardia euroa venäläisistä fossiilisista polttoaineista. Alkuvuonna 2026 tuonti on jatkunut, mutta osoittaa nopeaa vähentymistä. Tammikuussa 2026 EU-maat maksoivat Venäjälle yhden kuukauden aikana noin 1,1 miljardia euroa, joista nesteytetyn maakaasun osuus oli 0,66 miljardia euroa ja putkikaasun 0,32 miljardia euroa. Helmikuussa 2026 viiden suurimman tuojamaan osuus laski 0,93 miljardiin euroon. Tammi-helmikuun 2026 kokonaisarvo on ollut arviolta 2 miljardia euroa. Vuositasolle skaalattuna tammikuun luvut tarkoittaisivat suuntaa-antavasti noin 10–13 miljardin euron vuositahtia, mutta trendi on jyrkästi laskeva tuontikieltojen astuessa voimaan. Kokonaisuudessaan maaliskuuhun 2026 mennessä venäläisen energian ostot ovat nousseet arviolta 15–17 miljardin euron luokkaan vuosien 2025–2026 osalta.
Mittavien energiaostojen lopulliseksi katkaisemiseksi Euroopan unionin neuvosto teki tammikuussa 2026 päätöksen uuden asetuspaketin voimaansaattamisesta. Uusi lainsäädäntö kieltää venäläisen nesteytetyn maakaasun ja putkikaasun tuonnin vaiheittain vuosien 2026 ja 2027 aikana. LNG:n täyskielto astuu voimaan 1. tammikuuta 2027, ja putkikaasun tuonti kielletään kokonaisuudessaan syksyyn 2027 mennessä. Euroopan komissio valmistelee parhaillaan myös öljyn täyskieltoa, jonka on määrä astua voimaan vuoden 2027 loppuun mennessä. Unionin virallisena tavoitteena on saavuttaa täydellinen irtautuminen venäläisestä energiasta vuoteen 2027 mennessä.
Euroopan unionin kallis paradoksi: Miljardit virtaavat sekä Venäjän sotakassaan että Ukrainan puolustukseen vuosina 2025–2026
 |
| Kontrasti Euroopan politiikassa on jyrkkä. Samalla kun unioni rahoittaa Ukrainan puolustusta kymmenillä miljardeilla euroilla, eurooppalaisiin satamiin saapuvat venäläiset LNG-tankkerit pumppaavat edelleen miljardeja euroja suoraan Moskovan valtiontalouteen vuosien 2025 ja 2026 aikana. Tämän taloudellisen kaksinaamaisuuden katsotaan pidentävän konfliktia huomattavasti. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Euroopan unionin harjoittama talous- ja turvallisuuspolitiikka on ajautunut vuosien 2025 ja 2026 aikana syvään, rakenteelliseen ristiriitaan, jota asiantuntijat pitävät yhtenä mantereen historian suurimmista poliittisista paradokseista. Samalla kun Eurooppa on sitoutunut tukemaan Ukrainan itsenäisyyttä ja jälleenrakennusta historiallisilla summilla, maanosa jatkaa edelleen massiivisen rahoituksen syöttämistä suoraan Venäjän valtiontalouteen energiakaupan muodossa. Tämä kaksijakoinen todellisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Eurooppa rahoittaa parhaillaan konfliktin molempia osapuolia. Kun luvut asetetaan rinnakkain, paljastuu karu kuva siitä, kuinka paljon eurooppalaisten veronmaksajien rahoja kuluu pelkästään unionin omien energiapoliittisten viivytysten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen.
Kun tarkastellaan Venäjälle suuntautunutta rahaliikennettä, luvut ovat yksiselitteisiä. Kuten aiemmat riippumattomat tilastot ovat osoittaneet, Euroopan unionin jäsenmaat maksoivat Venäjälle yksinomaan vuoden 2025 aikana noin 14,5 miljardia euroa fossiilisten polttoaineiden, erityisesti nesteytetyn maakaasun (LNG) ja putkikaasun, tuonnista. Kun tähän lisätään alkuvuoden 2026 aikana toteutuneet ostot, joiden arvo oli tammi-helmikuussa jo noin 2 miljardia euroa, nousee Venäjälle siirretty kokonaissumma tarkastelujaksolla yli 16,5 miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa satoja miljoonia euroja viikoittain. Jokainen näistä euroista sataa suoraan järjestelmään, joka kykenee ylläpitämään talouttaan ja sotateollista kompleksiaan osittain juuri näiden läntisten energiatulojen turvin.
Samaan aikaan Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat joutuneet kaivamaan kuvettaan ennennäkemättömällä tavalla pitääkseen Ukrainan valtion toiminnassa ja sen armeijan taistelukykyisenä. EU:n pitkän aikavälin tukiväline, niin sanottu 50 miljardin euron "Ukraine Facility" -paketti (ajoitettu vuosille 2024–2027), kanavoi yksinään vuoden 2025 aikana noin 12,5–15 miljardia euroa makrotaloudellista apua suoraan Kiovan hallinnolle. Kun tähän unionin tason taloudelliseen tukeen lasketaan mukaan jäsenmaiden kahdenvälinen sotilaallinen apu – kuten Saksan, Ranskan ja Pohjoismaiden toimittamat miljardiluokan ase- ja ammuspaketit – sekä mittava humanitaarinen tuki, Euroopan Ukrainalle antaman kokonaistuen arvo asettui vuonna 2025 karkeasti 30–35 miljardin euron tasolle. Alkuvuoden 2026 uudet sitoumukset nostavat tuen määrää entisestään.
Nämä kaksi valtavaa rahavirtaa muodostavat kriittisen ja pohdituttavan yhtälön. Eurooppa antaa Ukrainalle vuosien 2025–2026 aikana arviolta hieman yli kaksi kertaa enemmän tukea (noin 35–40 miljardia euroa) kuin mitä se maksaa Venäjälle energiasta (noin 16,5 miljardia euroa). Vaikka vaakakuppi kallistuu selvästi Ukrainan hyväksi, 16,5 miljardin euron tulonsiirto Venäjälle on strategisesti tuhoisa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Euroopan unioni neutraloi itse merkittävän osan omien pakotteidensa tehosta. Eurooppa toimii asetelmassa, jossa se joutuu maksamaan Ukrainan jälleenrakennuksesta ja aseistamisesta jatkuvasti enemmän, koska se samanaikaisesti rahoittaa tahoa, joka aiheuttaa kyseisen tuhon. Taloustutkijat ovatkin huomauttaneet, että jokainen euroopan satamissa purettu venäläinen nesteytetyn maakaasun tonni on pakottanut EU-maat nostamaan omia puolustusbudjettejaan ja Ukrainan tukipakettejaan.
Tämä taloudellinen kaksinaamaisuus on herättänyt voimakasta arvostelua erityisesti niissä maissa, jotka ovat jo omat läksynsä tehneet. Suomen ja Ruotsin kaltaiset valtiot, jotka ovat onnistuneet ajamaan venäläisen energian tuontinsa nollaan, joutuvat seuraamaan sivusta, kuinka Keski- ja Etelä-Euroopan suuret taloudet – kuten Ranska, Unkari ja Espanja – jatkavat idänkauppaansa siirtymäaikojen ja poikkeuslupien suojissa. Ranskan tammikuussa 2026 tekemät 315 miljoonan euron LNG-ostot ovat tästä jäävuoren huippu. Kriitikot kysyvät aiheellisesti, olisiko Ukrainan sota voitu päättää nopeammin ja pienemmin inhimillisin kustannuksin, jos Euroopan unioni olisi uskaltanut katkaista tuontinsa kerralla heti kriisin alussa, sen sijaan että se valitsi hitaan, miljardeja maksavan viivytystaistelun, joka on pitkittänyt konfliktia.
Euroopan komission puolustuksena on usein esitetty, että välitön täyskielto olisi romahduttanut maanosan oman teollisuuden ja aiheuttanut sosiaalisen kriisin. Samalla on kuitenkin selvää, että viivyttelyllä on ollut valtava hintalappu. Vuoteen 2027 tähdätään nyt täydellisenä takarajana kaikelle venäläiselle energialle, mutta siihen mennessä Moskova on ehtinyt kerätä kymmeniä miljardeja lisäeuroja eurooppalaisilta kuluttajilta. Tämä historiallinen ajanjakso tullaan todennäköisesti muistamaan aikana, jolloin Eurooppa yritti sammuttaa tulipaloa yhdellä kädellä, samalla kun se ojensi toisella kädellä sytykkeitä palon sytyttäjälle.
Karu todellisuus lukuina: Euroopan unioni on rahoittanut Venäjän energiasektoria moninkertaisesti enemmän kuin tukenut Ukrainaa
 |
| Kontrasti eurooppalaisten puheiden ja tekojen välillä on ollut kriisin aikana valtava. Erityisesti sodan ensimmäisinä vuosina Eurooppa maksoi Venäjälle fossiilisista polttoaineista jopa kymmeniä miljardeja euroja enemmän kuin mitä se kykeni toimittamaan suoraa taloudellista apua Ukrainan puolustukseen ja jälleenrakennukseen. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Historiallinen tarkastelu paljastaa Euroopan unionin toiminnasta synkän ja voimakkaasti kritisoidun tosiasian: energiakaupan kautta Venäjälle valunut rahamäärä ei ole ainoastaan ylittänyt Ukrainan saamaa tukea, vaan se on pahimmillaan ollut siihen nähden moninkertainen. Tämä taloudellinen epäsuhta on ollut yksi koko kriisiajan räikeimmistä ilmiöistä, ja se osoittaa armottomasti sen, kuinka hitaasti Euroopan poliittinen solidaarisuus on muuttunut todellisiksi taloudellisiksi teoiksi.
Kaikkein mittavin epäsuhta koettiin sodan ensimmäisenä vuonna 2022. Kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä helmikuussa, Eurooppa heräsi todellisuuteen, jossa se oli täysin riippuvainen venäläisestä kaasusta ja öljystä. Raskaiden pakotteiden neuvotteleminen kesti kuukausia, ja samanaikaisesti energian maailmanmarkkinahinnat räjähtivät käsiin. Tämän paniikinomaisen tilanteen seurauksena Euroopan unioni maksoi yksinomaan vuonna 2022 Venäjälle fossiilisista polttoaineista asiantuntija-arvioiden mukaan huimat 135–140 miljardia euroa.
Samaan aikaan Euroopan unionin instituutioiden ja jäsenmaiden Ukrainalle maksama todellinen, samana vuonna toteutunut taloudellinen ja sotilaallinen tuki oli vain murto-osa tästä summasta. Vaikka poliittisia puheita pidettiin ja lupauksia tehtiin runsaasti, konkreettisesti Ukrainan valtion budjettiin ja asevoimille toimitettiin vuonna 2022 suoraa tukea selvästi alle 30 miljardia euroa. Eurooppa siis käytännössä rahoitti hyökkääjän sotakoneistoa moninkertaisesti suuremmalla summalla kuin mitä se onnistui toimittamaan apuna hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Ukrainalle.
Voisi olettaa, että tilanne olisi korjautunut nopeasti pakotteiden kiristyessä, mutta riippumattomien tutkimuslaitosten, kuten CREA:n (Centre for Research on Energy and Clean Air) ja Emberin laatimat raportit kertovat toista tarinaa. Jopa sodan kolmantena vuonna, eli vuonna 2024, Euroopan unioni maksoi edelleen Venäjälle fossiilisista polttoaineista peräti 21,9 miljardia euroa. Tämä luku on hätkähdyttävä, sillä samana vuonna EU:n Ukrainalle toimittama suora makrotaloudellinen finanssiapu oli 18,7 miljardia euroa. Toisin sanoen vielä kolmantena sotavuotenakin unioni käytti puhtaasti rahallisesti mitattuna enemmän pääomaa venäläisen energian – erityisesti nesteytetyn maakaasun (LNG) – ostamiseen kuin Ukrainan valtiontalouden pystyssä pitämiseen.
Kun tarkastellaan koko ajanjaksoa helmikuusta 2022 alkuvuoteen 2026, kumulatiiviset luvut pysäyttävät yhä. CREA:n reaaliaikaisen seurannan mukaan Euroopan unionin jäsenmaat ovat siirtäneet Venäjälle sodan alkamisen jälkeen yhteensä yli 221 miljardia euroa energiakaupan muodossa. Vastaavasti EU:n ja sen jäsenmaiden yhteenlaskettu kokonaistuki Ukrainalle (sisältäen sotilaallisen, taloudellisen ja humanitaarisen tuen sekä pakolaisten hoidon) on kevääseen 2026 mennessä noussut raskaiden ponnistelujen myötä karkeasti 195–200 miljardiin euroon. Vasta aivan viime kuukausina, vuosien 2025 ja 2026 aikana saavutettujen tuontikieltojen ja LNG-rajoitusten myötä, on saavutettu piste, jossa Ukrainan tukemiseen käytetty kokonaissumma alkaa vihdoin kiriä kiinni sitä vuorta rahaa, jonka Eurooppa on jo ehtinyt siirtää Moskovalle.
Tämä on karvas opetus Euroopan energiapolitiikasta. Luvut osoittavat kiistatta, että maanosan energiariippuvuus oli niin syvään juurtunut, ettei sitä kyetty katkaisemaan ilman, että samalla jouduttiin rahoittamaan vihollista käsittämättömillä summilla. Tämä epäsuhta selittää osaltaan myös sitä, miksi sota on pitkittynyt: Venäjä pystyi ensimmäisten kriittisten vuosien aikana keräämään eurooppalaisilta kuluttajilta sellaisen puskurirahaston, joka on pitänyt sen talouden pystyssä läntisistä pakotteista huolimatta.
Taulukko: Euroopan unionin energiakauppa Venäjän kanssa vs. tuki Ukrainalle (2022–2026)
| Ajanjakso | EU:n maksamat energiarahat Venäjälle | EU:n ja jäsenmaiden tuki Ukrainalle | Suhde / Tilanne |
| Vuosi 2022 | 135–140 miljardia euroa | Alle 30 miljardia euroa | Energiaostot olivat moninkertaiset tukeen nähden. |
| Vuosi 2024 | 21,9 miljardia euroa | 18,7 miljardia euroa | Energiaostot ylittivät edelleen Ukrainalle annetun suoran makrotaloudellisen avun. |
| 2022–2026 (Kumulatiivinen) | Yli 221 miljardia euroa | 195–200 miljardia euroa | Tuki Ukrainalle alkaa vasta nyt tavoittaa Venäjälle siirretyn pääoman kokonaismäärää. |
Asiaa tukevat asiantuntijalähteet ja tilastokeskukset
Tiedot Euroopan unionin ja Venäjän välisestä energiakaupasta vuosina 2025–2026 perustuvat lukuisiin virallisiin tilastoihin sekä riippumattomien analyytikoiden ja medioiden julkaisemiin raportteihin:
Eurostat: Euroopan unionin virallinen tilastotoimisto vahvistaa 12,2 miljardin euron kaasuostot tammi-marraskuun 2025 osalta sekä erittelee nesteytetyn maakaasun ja putkikaasun tarkat arvot.
CREA (Centre for Research on Energy and Clean Air): Tutkimuskeskuksen kuukausiraportit osoittavat tuonnin arvon joulukuussa 2025 (1,3 mrd €) ja tammikuussa 2026 (1,1 mrd €) sekä vahvistavat EU:n jatkuvat ostot.
The Kyiv Independent: Raportoi EU:n tuoneen yli 11 miljardin euron edestä venäläistä energiaa pelkästään tammi-elokuussa 2025 ja vahvistaa riippuvuuden vähentyneen noin 90 prosenttia vuodesta 2022.
The Moscow Times: Kertoo Venäjän saaneen Euroopan unionilta koko vuoden 2025 aikana noin 14,5 miljardia euroa energiatuloja.
High North News ja Urgewald: Erilaiset teollisuus- ja talouslähteet vahvistavat venäläisen nesteytetyn maakaasun (LNG) ostojen nousseen vuonna 2025 noin 7,2 miljardiin euroon.
Euroopan unionin neuvosto (consilium.europa.eu): Vahvistaa kaasun osuuden asettuneen 10–13 prosenttiin vuonna 2025, sekä dokumentoi tammikuussa 2026 tehdyt päätökset nesteytetyn maakaasun ja putkikaasun asteittaisesta täyskiellosta vuosiin 2026–2027 mennessä.
Bruegel ja Reuters: Tarjoavat lisätukea tilastoille vahvistamalla alkuvuoden 2026 noin 10 prosentin tuontiosuuden ja yleisen jyrkästi laskevan trendin.
Kirjoittaja Aksu
23.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti