 |
| Pääministeri Keir Starmer ja hallitus joutuivat alahuoneessa ankaran ryöpytyksen kohteeksi, kun oppositio kyseenalaisti pääministerin harkintakyvyn Peter Mandelsonin nimityksessä ja Jeffrey Epsteiniin liittyvien asiakirjojen salaamisessa. AI Kuva/Grok Image |
Ison-Britannian alahuoneessa on nähty poikkeuksellisen teräväsanaista keskustelua sen jälkeen, kun hallitus julkaisi pitkään vaaditut asiakirjat, jotka koskevat Peter Mandelsonin nimitystä ja hänen yhteyksiään edesmenneeseen seksuaalirikolliseen Jeffrey Epsteiniin. Keskustelussa oppositio kyseenalaisti voimakkaasti pääministeri Keir Starmerin harkintakyvyn ja vaati vastauksia 135-sivuisen asiakirjan paljastamiin yksityiskohtiin.
Opposition edustaja, Lancasterin herttuakunnan varakansleri, aloitti puheenvuoronsa huomauttamalla prosessin avoimuuden puutteesta. Hän kritisoi sitä, että hallitusta jouduttiin suorastaan raahaamaan asian tiimoilta, jotta se suostui julkaisemaan tiedot molempien puolueiden kansanedustajien vaatimuksesta. Hänen mukaansa oli täysin ei-hyväksyttävää, että laaja 135-sivuinen asiakirja julkaistiin verkossa vain 23 minuuttia ennen itse keskustelun alkua. Vaikka hän osoittikin kunnioitusta paikalle saapunutta valtiovarainministeriön pääsihteeriä (Chief Secretary) kohtaan tämän tullessa vastaamaan kysymyksiin, oppositioedustaja tähdensi, että paikalla olisi pitänyt ehdottomasti olla itse pääministeri. Koko tapaus kytkeytyy erottamattomasti pääministerin omaan harkintakykyyn, ja edustaja piti erittäin "kätevänä", että asiakirja julkaistiin vasta pääministerin kyselytunnin jälkeen, jolloin päätöksen tehnyt mies vältti suoran ristikuulustelun parlamentin jäsenten taholta.
Keskustelussa nousi esiin useita polttavia kysymyksiä julkaistujen asiakirjojen pohjalta. Ensimmäinen merkittävä kysymys koski Mandelsonille maksettua 7 000 punnan erokorvausta. Oppositio kysyi suoraan, miksi ministerit ylipäätään suostuivat maksamaan minkäänlaista erorahaa kaiken tapahtuneen valossa, ja totesi äänestäjien olevan inhon vallassa kyseisestä summasta. Toiseksi oppositio tivasi, julkaistaanko Mandelsonin täydellinen sidonnaisuusilmoitus, joka hänen oletettiin luovuttaneen nimityksensä yhteydessä, sillä se ei näyttänyt sisältyvän tuoreeseen julkaisuun. Oppositio halusi tietää, johtuuko puute poliisin pyynnöstä vai jostain aivan muusta syystä. Lisäksi esitettiin vaatimus salattujen ja viivästettyjen asiakirjojen rekisterin julkaisemisesta, jotta alahuone voisi tietää, mitä tietoja yhä pimitetään, sekä pyydettiin tarkempia perusteita sille, kuka ylipäätään päättää tekstien mustaamisista ja sensuroinneista.
Edustaja kytki tapauksen laajempaan Jeffrey Epstein -skandaaliin. Hän huomautti, että alahuoneen kokoontuessa yhtä Epsteinin New Mexicossa sijaitsevista maatiloista tutkittiin parhaillaan sellaisten raporttien vuoksi, joiden mukaan alueelle saattaisi olla haudattuna ruumiita. Edustaja muistutti, että skandaalin keskiössä oli erittäin rikas ja vaikutusvaltainen mies, joka käytti asemaansa halveksittavalla tavalla hyväkseen ja jonka vaikutusvallan rakentamisessa häntä auttoivat hänen omat liittolaisensa. Yksi näistä liittolaisista oli Peter Mandelson. Oppositio painotti, ettei pääministeri Starmerilla selvästikään ollut Epsteinin uhreja mielessään, kun hän teki päätöksen Mandelsonin nimittämisestä.
Pääministeri on itse aiemmin myöntänyt tienneensä, että Mandelson ylläpiti ystävyyttään Epsteiniin jopa sen jälkeen, kun tämä oli saanut ensimmäisen tuomionsa hirvittävistä rikoksistaan. Oppositio viittasi suoraan julkaistun asiakirjan sivuun 11, jossa kerrotaan pääministerille ilmoitetun, että Epsteinin saatua vuonna 2008 tuomion alaikäisen tytön parittamisesta, miesten suhde jatkui vuosina 2009–2011. Tämä alkoi aikana, jolloin lordi Mandelson toimi yritysministerinä, ja jatkui työväenpuolueen hallituskauden päättymisen jälkeen. Raporttien mukaan Mandelson jopa yöpyi Epsteinin talossa vuonna 2009 tämän suorittaessa vankeustuomiotaan. Oppositio kyseenalaisti voimakkaasti pääministerin puolustuksen. Vaikka pääministeri puolustautui sanomalla, että hänelle oli valehdeltu, oppositioedustaja huomautti, ettei virallinen taustaselvitysasiakirja (due diligence) valehdellut hänelle. Mikäli Mandelson itse kielsi väitteet, pääministeriä saattoi valehdella "paatunut valehtelija", joka oli saanut potkut jo kahdesti aiemmin. Edustaja piti täysin käsittämättömänä ("it beggars belief"), ettei maan entinen valtakunnansyyttäjänä toiminut pääministeri kyennyt näkemään tällaisen hölynpölyn läpi.
Oppositio etsi syitä pääministerin heikolle harkintakyvylle hänen lähipiiristään. Edustaja epäili syyksi sitä, että pääministerin silloinen kansliapäällikkö Morgan McSweeney oli Mandelsonin suojatti. McSweeney oli perustanut "Labour Together" -nimisen yksityisen kampanjaorganisaation pääministerille, ja Mandelson oli neuvonantajana sen perustamisessa. Opposition mukaan kyseinen organisaatio oli rikkonut vaalilakeja piilottaakseen rahoittajiensa lähteet yleisöltä ja työväenpuolueelta. Lisäksi organisaation kerrottiin yrittäneen pelotella ja mustamaalata väärinkäytöksiä paljastaneita toimittajia, samalla kun se tarjosi sadoille työväenpuolueen kansanedustajille ja hallituksen huippunimille ilmaista rahaa ja palveluita. Edustaja summasi tilanteen toteamalla nimityksen olleen äärimmäinen esimerkki "hyväveliverkostosta" (job for the boys). Pääministeri tiesi kaiken olennaisen, ja siksi vastuu on täysin hänen. Opposition mukaan pääministeri petti puolueensa, petti maansa, eikä kumpikaan tule todennäköisesti enää koskaan luottamaan häneen.
Valtiovarainministeriön pääsihteeri vastasi opposition esittämiin kysymyksiin yksitellen. Erorahan osalta hän selvensi, että Mandelson palkattiin virkamieheksi, ei ministeriksi. Tämä tarkoitti sitä, että kun pääministeri erotti hänet välittömästi, Mandelsonilla oli laillinen oikeus viedä asia työtuomioistuimeen. Asiakirjoista käy ilmi, että Mandelson vaati huomattavasti suurempaa summaa epäsuorasti uhaten oikeustoimilla ja niihin liittyvillä oikeudenkäyntikuluilla. Pääsihteerin mukaan hallitus ei olisi halunnut maksaa Mandelsonille puntaakaan, mutta vastentahtoinen päätös tehtiin, koska työtuomioistuimen prosessista ja oikeudenkäyntikuluista koituvat veronmaksajien kulut olisivat olleet paljon suuremmat, puhumattakaan mahdollisesta korvauksesta, joka olisi saattanut ylittää sovitun summan. Pääministeri on myöhemmin linjannut, että Mandelsonin tulisi joko palauttaa rahat tai lahjoittaa ne eteenpäin.
Erokorvauksen hyväksymisprosessista pääsihteeri selvensi, että ulkoministeriö teki pyynnön valtiovarainministeriölle, ja maksu hyväksyttiin valtiovarainministeriön liiketoimintasääntöjen mukaisesti – vaikkakin vastentahtoisesti. Maksuun sisältyi myös nimenomainen ehto siitä, että salassapitosopimusta (NDA) ei saanut missään tapauksessa käyttää näissä olosuhteissa. Pääsihteeri halusi lisäksi pöytäkirjaan tarkan täsmennyksen: vaikka asiakirjanipussa on viittaus siihen, että liiketoimintatapaus vaati hänen omaa hyväksyntäänsä, hän ei itse asiassa koskaan vastaanottanut kyseistä pyyntöä saati hyväksynyt sitä.
Asiakirjojen salauksen ja mustaamisen osalta pääsihteeri totesi tarvitsevansa juristien ja Lontoon poliisin (Metropolitan Police) neuvoja pystyäkseen vastaamaan, mitkä asiakirjat ovat mahdollisesti poliisin rikostutkinnan alaisia. Hän toivoi alahuoneen saavan lohtua siitä, että valiokunnan puheenjohtajalle oli luotu mekanismi tarkastella näitä asiakirjoja, vaikkakin valvotuissa olosuhteissa. Hän painotti, että hallituksen tekemät tekstimustaukset (redactions) tähtäävät ainoastaan alempien virkamiesten nimien ja yhteystietojen suojaamiseen normaalin käytännön mukaisesti. Kansainväliseen turvallisuuteen ja suhteisiin liittyvät mustaukset on puolestaan tehty tiedustelu- ja turvallisuusvaliokunnan suostumuksella.
Lopuksi pääsihteeri käsitteli valtioneuvoston kanslian (Cabinet Office) raporttia pääministerille. Hän toisti, että valtioneuvoston kanslian toimitettua raporttinsa, pääministeri esitti Mandelsonille jatkokysymyksiä Downing Street 10:n neuvonantajiensa välityksellä. Vaikka tätä kyseistä asiakirjaa ei voida toistaiseksi julkaista, pääsihteeri korosti, että pääministeri on erittäin selkeästi ilmaissut katuvansa sitä, että hän uskoi Peter Mandelsonin hänelle esittämät valheet.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: The Economic Times
https://www.youtube.com/watch?v=xcdbv-mt0tY&list=PL5_bhjw6PxLZM0A2hPT-NEE8E_1TGDdDw&index=2
Päivämäärä: 12.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti