 |
| Kanadan parlamentin alahuoneessa käydään kiivasta kamppailua lakialoite C-9:n kohtalosta, kun hallitus pyrkii rajoittamaan vihapuhelain valiokuntakäsittelyä ja oppositio varoittaa sananvapauden kapenemisesta. AI Kuva/chatgpt |
Kanadan alahuoneessa käytiin kiivasta ja perusteellista debattia liberaalihallituksen esittämästä menettelytapamuutoksesta, jonka tarkoituksena on päättää valiokuntakäsittely kiistanalaisen lakialoitteen C-9 (Combating Hate Act) osalta.
Lakialoite käsittelee vihapropagandaa, viharikoksia ja uskonnollisten tai kulttuuristen paikkojen saavutettavuutta. Oppositiossa olevat konservatiivit vastustavat toimia voimakkaasti, katsoen lainsäädännön uhkaavan sanan- ja uskonnonvapautta poistamalla rikoslaista vuosikymmeniä vanhan uskonnollisen poikkeussuojan.
Konservatiivien huoli sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta
Konservatiivien kansanedustaja Garnett Genuis avasi tilanteen taustoittamalla julkisesti, kuinka liberaalihallitus turvautuu harvinaiseen ja hänen mukaansa jyrkkään toimenpiteeseen pakottaakseen lakialoitteen C-9 eteenpäin ilman lisäkeskustelua tai mahdollisuutta uusiin muutosehdotuksiin valiokunnassa. Genuis huomautti, että lakialoitteessa tehty sopimus uskonnollisen puolustuksen poistamisesta voisi johtaa tilanteeseen, jossa yksityishenkilöitä rangaistaan vihapuheesta pelkästään uskonnollisten tekstien lukemisen tai lainaamisen perusteella.
Konservatiiviedustaja Brantford–Brantista korosti puheenvuorossaan, että puolue tukee ehdottomasti kaikkien uskonnollisten ja kulttuuristen paikkojen – kirkkojen, synagogien, moskeijoiden ja temppelien – suojelemista häirinnältä, esteiltä ja väkivallalta. Hän kuitenkin painotti, että käynnissä oleva keskustelu ei koske suojelua, vaan hallituksen pyrkimystä sensuroida poliittinen debatti ja puskea läpi kiistelty rikoslain muutos. Edustaja huomautti, että juutalaisiin kohdistunut antisemitismi ja iskut synagogiin ovat lisääntyneet dramaattisesti, mutta lakialoite C-9 ei olisi sellaisenaan estänyt näitä viimeaikaisia iskuja. Hänen mukaansa kyseessä on poliittinen manööveri. Hän muistutti kulttuuriministerin aiemmista lausunnoista, joissa tämä pohti syytteiden nostamista vihamielisiä jakeita sisältävien uskonnollisten tekstien, kuten Raamatun tai Tooran, lainaamisesta.
Samoilla linjoilla oli Elgin–Middlesex–London Southin edustaja, joka piti voimakkaan puheenvuoron sananvapauden puolesta. Hän totesi sananvapauden olevan perusoikeus, jonka varaan kaikki muut vapaudet rakentuvat, viitaten muun muassa John Stuart Millin ajatuksiin. Edustaja kritisoi voimakkaasti hallitusta siitä, että se pyrkii sensuroimaan paitsi itse puhetta, myös parlamentaarista keskustelua laista. Hän nosti esiin lukuisten uskonnollisten järjestöjen, kansalaisvapauksia puolustavien ryhmien ja asiantuntijoiden ilmaiseman syvän huolen lakialoitteen mahdollisista vahingollisista vaikutuksista miljooniin uskoa harjoittaviin kanadalaisiin.
York Centren edustaja Roman Baber kritisoi oikeusvaliokunnan toimintaa ja huomautti, että valiokunta kieltäytyi kuulemasta useita tärkeitä todistajia, kuten Simon Wiesenthal -keskuksen edustajia ja islamilaisia johtajia, jotka olivat henkilökohtaisesti pyytäneet pääsyä kuultaviksi. Baber huomautti, että Bloc Québécois'n tukema uskonnollisen suojan poistaminen perustuu virheellisiin oikeudellisiin tulkintoihin, sillä uskonnollinen puolustus ei edes nykyisellään suojaa väkivaltaan yllyttämistä.
Liberaalihallituksen perustelut: Aika siirtyä puheista tekoihin
Oikeusministerin parlamentaarinen sihteeri puolusti hallituksen päätöstä rajoittaa keskustelua. Hän totesi, että lakialoite tuotiin esille jo kuukausia sitten, sitä on käsitelty kymmeniä tunteja, ja valiokunta on kuullut yli 30 todistajaa. Sihteerin mukaan kahdeksan sivun mittainen lakialoite sisältää kolme selkeää tavoitetta: estää uskonnollisten ja kulttuuristen rakennusten sisäänkäyntien tukkiminen ja ihmisten pelottelu, luoda erillinen vihamotiiviin perustuva rikosnimike sekä puuttua vihan tahalliseen edistämiseen vihasymbolien avulla.
Parlamentaarinen sihteeri kritisoi terävästi konservatiiveja tahallisesta viivyttelystä eli jarrutuskeskustelusta. Hän antoi konkreettisia esimerkkejä, joissa konservatiiviedustajat olivat valiokunnassa puhuneet tunteja kissoista, koirista ja syömistään voileivistä sen sijaan, että olisivat käsitelleet varsinaista lakialoitetta. Hallituksen edustajien mukaan tällainen epäasiallinen toiminta estää parlamenttia suojelemasta haavoittuvassa asemassa olevia yhteisöjä aikana, jolloin vihamotiivilla tehdyt rikokset ovat jatkuvasti esillä.
Sihteeri toi myös esille, että hallitus on kuunnellut huolia ja lisännyt lakiin lausekkeen, joka takaa selkeästi, ettei uskonnon harjoittamista, saarnaamista, opettamista tai pyhien tekstien lukemista ja rukoilemista tulla kriminalisoimaan. Hän syytti konservatiivipuoluetta järjestelmällisestä pelonlietsonnasta ja harhaanjohtavan tiedon levittämisestä puhtaasti rahankeruutarkoituksessa, viitaten puolueen lähettämiin joukkosähköposteihin, joissa varoitettiin uskonnonvapauden täydellisestä tuhoamisesta.
Bloc Québécois'n näkökulma: Uskonto ei saa olla kilpi vihapuheelle
Bloc Québécois'n edustajat Drummondista ja Mirabelista tukivat hallituksen esitystä keskustelun päättämisestä. He painottivat, että uskonnollinen poikkeus rikoslaissa on ongelmallinen, eikä uskontoa tulisi koskaan voida käyttää tekosyynä vihan edistämiselle.
Mirabelin edustaja luki esimerkinomaisesti otteita Vanhan testamentin 5. Mooseksen kirjasta, jossa kuvaillaan historiallisia ohjeita kaupunkien piirittämisestä ja vihollisten hävittämisestä säästäen ainoastaan hedelmäpuut. Hän käytti tätä osoittaakseen, että muinaiset uskonnolliset tekstit voivat sisältää äärimmäisen väkivaltaista kieltä, jota pahantahtoiset tahot voisivat modernissa yhteiskunnassa väärinkäyttää. Edustajat muistuttivat tapauksista – kuten montrealiasen saarnaajan tapauksesta –, joissa uskonnolliset johtajat ovat levittäneet antisemitistisiä tai tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvia tuhoamiskehotuksia, pyrkien välttämään oikeudellisen vastuun uskonnollisen suojan turvin.
Bloc Québécois'n jäsenet korostivat, että pelkästään vuonna 2024 tilastoitiin 1284 uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvaa viharikosta. He painottivat, että juutalaisiin ja muslimeihin kohdistuvat viharikokset ovat nousseet kymmeniä prosentteja. Heidän mukaansa lainmuutos on välttämätön yhteiskunnan rauhan suojelemiseksi, eikä se rajoita kenenkään vilpitöntä uskonnonharjoittamista.
Keskustelu parlamentissa kuvastaa syvää jakolinjaa sananvapauden rajojen ja haavoittuvien ryhmien suojelemisen välillä. Garnett Genuis päätti osuutensa kehottamalla kansalaisia jatkamaan aktiivista yhteydenpitoa kansanedustajiinsa lainsäädäntöprosessin edetessä.
Kirjoittaja Aksu,
Lähde: Kanadan parlamentin alahuone / Garnett Genuis https://www.youtube.com/watch?v=W_gU6-ZkKf4
Päivämäärä: 11. maaliskuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti