 |
| Kansanedustaja Päivi Räsänen astui median eteen heti saatuaan tiedon korkeimman oikeuden langettavasta tuomiosta, luvaten jatkaa taisteluaan sanan- ja uskonnonvapauden puolesta aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Ai kuva/arena.ai |
Kansanedustaja Päivi Räsänen piti tunteikkaan ja nopealla aikataululla järjestetyn tiedotustilaisuuden saatuaan vain hetkiä aiemmin tiedon korkeimman oikeuden 48-sivuisesta päätöksestä. Päätös tuomitsi Räsäsen ja piispa Juhana Pohjolan sakkorangaistuksiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tuomio tuli Räsäselle täytenä yllätyksenä, ja hän kuvaili tunnetilaansa syvästi järkyttyneeksi ja hämmentyneeksi, sillä hän oli varautunut aivan toisenlaiseen lopputulokseen.
Päätös ei ollut yksimielinen. Räsänen kertoi, että asiaa esitellyt neuvos olisi ollut vapauttavan päätöksen kannalla, mutta tuomarit päätyivät langettavaan tuomioon tiukassa äänestyksessä äänin 3–2. Vaikka päätös oli Räsäselle raskas pettymys, hän huomautti sen sisältävän myös helpottavia osioita. Koko pitkän oikeusprosessin vuonna 2019 liikkeelle laittanut twiitti, jossa Räsänen arvosteli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon osallistumista Pride-tapahtumaan ja lainasi Raamatun Roomalaiskirjettä, säilyy laillisena. Korkein oikeus ei antanut tuomiota tästä twiitistä tai siihen liitetystä Raamatun lauseesta.
Sen sijaan tuomio tuli vuonna 2004 julkaistusta pamfletista, jonka Räsänen oli kirjoittanut ja Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta piispa Pohjolan johdolla julkaissut. Räsänen huomautti, että kyseinen teksti oli laadittu yli 20 vuotta sitten pienen kirkkokunnan sisäiseen käyttöön keskustelun tueksi samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisestä, ja hän oli itsekin ehtinyt unohtaa koko vihkosen olemassaolon. Korkein oikeus määräsi poistamaan tiettyjä kirjoituksia, joiden yksityiskohtiin Räsänen ei ollut vielä tiedotustilaisuuden alussa ehtinyt syventyä.
Räsänen korosti oikeusprosessin aikana tuoneensa esille, että vuoden 2004 pamfletissa on osin vanhentunutta ja ajansaatossa elänyttä lääketieteellistä sanastoa. Hän nosti esimerkiksi termin "psykoseksuaalinen kehityshäiriö", jota hän oli käyttänyt lähes sanatarkasti omien lääketieteen opintojensa aikaisista Kalle Achtén ja Pekka Tienarin oppikirjoista. Räsänen ihmetteli, että yksittäiseen kehityshäiriö-sanaan on tartuttu, leimaten se ikään kuin solvaavaksi tai panettelevaksi, vaikka kyseistä termiä käytetään lääketieteessä edelleen monenlaisissa muissa yhteyksissä. Hän piti ongelmallisena sitä, että korkein oikeus poimii tekstistä yksittäisiä sanoja ja pyrkii siten rajoittamaan sallittua sanastoa. Hän varoitti, että jos vanhaa kirjallisuutta ja vanhentuneita ilmauksia aletaan kieltää, kirjastoissa jouduttaisiin pystyttämään aikamoiset "kirjaroviot".
Lähes seitsemän vuotta kestänyt oikeusprosessi on sisältänyt pitkiä poliisikuulusteluja, käräjäoikeuden yksimielisen vapauttavan tuomion sekä hovioikeuden vapauttavan päätöksen loppuvuodesta 2023. Räsänen muistutti, että alkuperäisessä poliisin esiselvityksessä todettiin tapauksen kuuluvan sallitun sananvapauden piiriin ja katsottiin, ettei esitutkintaa tulisi käyttää uskonnollisten mielipiteiden moittimiseen. Nyt tullutta korkeimman oikeuden tuomiota Räsänen pitää erittäin vakavana ennakkotapauksena ja suoranaisena loukkauksena perustuslaillista sanan- ja uskonnonvapautta kohtaan. Räsänen katsoo päätöksen kaventavan sananvapautta ja luovan yhteiskuntaan itsesensuurin ilmapiirin, jossa kansalaiset joutuvat pelkäämään käyttämiään sanoja.
Monet Räsäsen tukijat ja sananvapauden puolustajat pitävät tätä korkeimman oikeuden päätöstä törkeänä loukkauksena sananvapautta, Raamattua ja uskoa kohtaan. Räsänen itse painotti, ettei hänen kirjoituksissaan tai Raamatun opetuksissa ole kyse vihapuheesta, uhkailusta tai solvaamisesta, vaan uskonnollisesta vakaumuksesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Hän ei aio perääntyä vakaumuksestaan eikä pyytää anteeksi Raamattuun perustuvia opetuksia, kuten sitä, että ihmisen toiminta voi olla ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa ja siten syntiä. Räsänen muistutti, että kristillisen ihmiskäsityksen mukaan kaikki ovat syntisiä ja samalla viivalla, yhtä arvokkaita Jumalan luomina.
Räsänen ilmoitti harkitsevansa vakavasti valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Hän toivoo EIT:n antavan Suomelle moitteet siitä, että korkein oikeus päätyi tällaiseen ratkaisuun alemman oikeusasteen vapauttavien tuomioiden jälkeen. Samalla hän halusi rohkaista kaikkia, niin päätöksestä järkyttyneitä kuin siitä iloitsevia, käyttämään sananvapauttaan pelottomasti. Räsänen kertoi saaneensa tuhansia tukiviestejä vuosien varrella, myös vähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä, ja koki oikeusprosessin olleen kaiken kaikkiaan vaivan arvoinen taistelu uskon ja vapauden puolesta. Piispa Juhana Pohjola, joka oli päätöksen hetkellä Wittenbergissä, viestitti Räsäselle puhelimitse uskonpuhdistaja Lutheria mukaillen: ”Tässä seison enkä muuta voi.”
Analyysi: Miten korkeimman oikeuden tuomio heijastuu sanan- ja uskonnonvapauteen?
 |
| Korkeimman oikeuden langettava päätös Päivi Räsäsen asiassa herättää laajaa huolta sanan- ja uskonnonvapauden kaventumisesta sekä itsesensuurin lisääntymisestä yhteiskunnallisessa keskustelussa. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 |
Korkeimman oikeuden Päivi Räsäselle ja Juhana Pohjolalle antama langettava tuomio on herättänyt poikkeuksellisen laajaa ja periaatteellista keskustelua sananvapauden rajoista Suomessa. Päätöksen katsotaan asettavan uusia, tiukempia raameja sille, mitä julkisessa keskustelussa saa sanoa, erityisesti silloin, kun puhe kumpuaa perinteisestä uskonnollisesta vakaumuksesta.
Tuomion kriitikoiden ja sananvapausasiantuntijoiden esittämien argumenttien perusteella päätöksen nähdään heikentävän vapaata yhteiskunnallista puhetta ja kaventavan ilmaisunvapautta seuraavilla tavoilla:
Itsesensuurin lisääntyminen (pelotevaikutus): Kun merkittävässä asemassa oleva kokenut poliitikko ja kirkollinen johtaja saavat rikostuomion julkaisemistaan teksteistä, se luo yhteiskuntaan niin sanotun hiljentävän vaikutuksen (chilling effect). Tavalliset kansalaiset saattavat alkaa rajoittaa omaa puhettaan ja varoa uskonnollisten tai arvokonservatiivisten mielipiteidensä ilmaisemista rangaistusten pelossa. Vapaan demokraattisen yhteiskunnan perusedellytys on kuitenkin se, että vaikeistakin tai jopa toisia loukkaavaksi koetuista asioista voidaan käsitellä ilman pelkoa oikeudellisista seuraamuksista.
Yksittäisten sanojen ja vanhentuneen terminologian kriminalisointi: Räsänen käytti yli 20 vuotta vanhassa pamfletissaan lääketieteellistä termiä "psykoseksuaalinen kehityshäiriö", joka oli peräisin hänen omien opiskeluaikojensa psykiatrian oppikirjoista. Korkeimman oikeuden linjaus, jossa poimitaan historiallisesta tekstistä yksittäisiä sanavalintoja ja leimataan ne nykypäivän kontekstissa rangaistaviksi, tekee vanhojen tekstien julkaisemisesta ja siteeraamisesta riskialtista. Tämä herättää laajemman huolen siitä, voidaanko menneisyyden kirjallisuutta tai senaikaista tieteellistä kieltä ylipäätään enää pitää julkisesti saatavilla.
Uskonnollisen kielenkäytön ahtaus ja raamatuntulkinta: Vaikka korkein oikeus ei antanut tuomiota suorasta Raamatun jakeen (Room. 1:24–27) lainaamisesta Räsäsen alkuperäisessä twiitissä, tuomio asettaa rajat sille, miten näitä uskonnollisia tekstejä saa selittää ja soveltaa nykypäivänä. Raamatullisen "synti"-käsitteen tai teologisten tulkintojen käsitteleminen voi tietyissä yhteyksissä liikkua laillisuuden harmaalla alueella, mikä on nähty vakavana iskuna perustuslain takaamalle uskonnonvapaudelle ja oikeudelle opettaa omaa uskoaan julkisesti.
Jälkikäteinen puuttuminen ja prosessin raskaus: Oikeustaistelu on kestänyt lähes seitsemän vuotta. Vaikka käräjä- ja hovioikeus päätyivät yksimielisiin vapauttaviin tuomioihin ja poliisi alun perin totesi, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta, syyttäjäviranomaisen peräänantamattomuus ja asian vieminen korkeimpaan oikeuteen osoittavat, kuinka raskaaksi ja inhimillisesti kuluttavaksi omien mielipiteidensä puolustaminen voi tulla. Prosessin vaatima aika ja henkinen paine toimivat itsessään rangaistuksena ja tehokkaana pelotteena julkista keskustelua vastaan.
Demokraattisen oikeusvaltion sananvapauden mittari on perinteisesti ollut se, kuinka yhteiskunta sietää puhetta, joka koetaan häiritseväksi tai jopa epämiellyttäväksi. Tuomion myötä rajanveto sallitun uskonnollisen mielipiteenilmaisun ja rangaistavan vihapuheen välillä on muuttunut entistä tulkinnanvaraisemmaksi, jättäen monille epäselväksi sen, millaisilla sanoilla omasta vakaumuksestaan saa jatkossa puhua joutumatta oikeuteen.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: Kuuntelija2
Päivämäärä: 27.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti