 |
| AI Kuva/Grok Image |
Euroopan komission puhe
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on pitänyt merkittävän puheen, jossa hän linjaa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan uutta, realistisempaa suuntaa. Puheessaan von der Leyen korosti, että Eurooppa ei voi enää olla vanhan, jo kadonneen maailmanjärjestyksen vartija, vaan sen on rakennettava oma polkunsa ja puolustettava etujaan entistä määrätietoisemmin.
Iranin hallinto ja Lähi-idän tilanne
Von der Leyen aloitti puheensa käsittelemällä Lähi-idän kärjistynyttä tilannetta. Hän totesi painokkaasti, ettei Iranin hallinnon puolesta tule vuodattaa kyyneleitä. Puheenjohtajan mukaan kyseinen hallinto on aiheuttanut kuolemaa ja sorrosta omalle kansalleen – mukaan lukien 17 000 nuoren teurastaminen – ja epävakautta koko alueelle liittolaistensa, ohjustensa ja drooniensa avulla.
Monet iranilaiset niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ovat juhlineet hallinnon murenemista toivoen polkua kohti vapaata Irania. Von der Leyen korosti, että Iranin kansa ansaitsee vapauden, arvokkuuden ja oikeuden päättää omasta tulevaisuudestaan, vaikka edessä olisikin vaarojen ja epävakauden täyttämä aika.
Konfliktin heijastuvaikutukset ovat jo todellisuutta energian, rahoituksen, kaupan ja ihmisten siirtymisen muodossa. Puheenjohtaja ilmaisi täyden solidaarisuutensa Kyprokselle, jonka brittiläisiä sotilastukikohtia on kohteena, ja totesi, kuinka epävarma globaali tilanne on tällä hetkellä.
Euroopan uusi ulkopoliittinen oppi
Von der Leyenin keskeinen viesti oli, että Euroopan on nähtävä maailma sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin se toivoisi sen olevan. Hän kutsui harhaksi ajatusta, että Eurooppa voisi vetäytyä kaaoksen keskellä. Sen sijaan unionin on uudistettava oppinsa, instituutionsa ja päätöksentekoprosessinsa, jotka on luotu sodan jälkeiseen, vakaaseen ja monenkeskiseen maailmaan.
Puheenjohtaja kyseenalaisti, ovatko nykyiset järjestelmät, jotka perustuvat konsensukseen ja kompromisseihin, enemmänkin esteenä Euroopan uskottavuudelle geopoliittisena toimijana. Hän peräänkuulutti realistisempaa ja etupainotteisempaa ulkopolitiikkaa, joka perustuu Euroopan omiin etuihin.
Sukupolvihanke: Euroopan itsenäisyys
Eurooppa on von der Leyenin mukaan jo aloittanut suuren sukupolvihankkeen, jonka tavoitteena on Euroopan itsenäisyys. Tämä tarkoittaa omavaraisuuden ja kriisinkestävyyden lisäämistä niin puolustuksessa, energiassa, kriittisissä raaka-aineissa kuin strategisessa teknologiassakin. Itsenäisyys nykymaailmassa tarkoittaa sitä, ettei olla riippuvaisia yhdestä ainoasta toimittajasta elintärkeiden resurssien suhteen.
Puheenjohtaja korosti, että Euroopan on uskallettava käyttää valtaansa aktiivisemmin vastustaakseen aggressiota ja ulkoista häirintää kaikilla tavoilla – taloudellisesti, diplomaattisesti, teknologisesti ja tarvittaessa sotilaallisesti. Hän totesi myös, että kaksi kolmasosaa maailman kasvusta tapahtuu Yhdysvaltojen ja Kiinan ulkopuolella, ja monet maat etsivät vakaita ja luotettavia kumppaneita, jotka eivät vaadi niitä asettumaan kenenkään vaikutuspiiriin.
Turvallisuus toiminnan ohjaavana periaatteena
Von der Leyen nimesi kolme painopistealuetta, joista ensimmäinen on turvallisuus ja puolustus. Turvallisuudesta on tultava Euroopan toiminnan ohjaava periaate ja oletusarvoinen ajattelutapa kaikilla aloilla puolustuksesta dataan ja teollisuudesta infrastruktuuriin.
EU on jo aloittanut massiivisen panostuksen puolustukseen: tavoitteena on 800 miljardin euron investoinnit vuoteen 2030 mennessä. Puheenjohtaja muistutti, että rauha ja turvallisuus Euroopassa riippuvat meistä itsestämme, ja unioni ottaa siitä täyden vastuun. Samalla unioni syventää puolustusyhteistyötään luotettavien kumppaneiden, kuten Kanadan, Intian ja Australian kanssa.
Ukraina ja laajentuminen
Ukrainasta puhuessaan von der Leyen oli horjumaton: Eurooppa seisoo Ukrainan rinnalla kaikissa olosuhteissa. Ukraina nähdään sekä tulevana unionin jäsenenä että Euroopan ensimmäisenä puolustuslinjana. Puheenjohtaja vakuutti, että EU toimittaa luvatun 90 miljardin euron lainan Ukrainan rahoitustarpeisiin, sillä kyse on Euroopan omasta uskottavuudesta ja turvallisuudesta.
Laajentuminen Länsi-Balkanille, Moldovaan ja Ukrainaan ei ole ideologinen kysymys, vaan Euroopan yhteisen edun ja turvallisuuden ytimessä. Unionin on oltava valmis toimimaan heti, kun aika on kypsä.
Kauppa vallan välineenä
Toinen painopiste on kauppa ja investoinnit. Von der Leyen totesi, ettei kauppa ole vain taloutta, vaan se on valtaa. Unionin kauppaverkosto laajenee ennätysvauhtia: sopimuksia on tehty tai neuvotellaan muun muassa Intian, Australian, Indonesian ja Mercosur-maiden kanssa. Tavoitteena on predictabili- sääntöihin perustuva kauppa, joka kattaa jo puolet maailman BKT:sta.
Global Gateway -hanke on jo ylittänyt 300 miljardin euron tavoitteensa ja on matkalla kohti 400 miljardia euroa ensi vuonna. Hanke ei ole vain investointi, vaan tapa rakentaa kestäviä kumppanuuksia ja luoda uusia markkinoita, jotka hyödyttävät molempia osapuolia. Esimerkkinä tästä mainittiin Trans-Kaspian kuljetuskäytävä, joka voi tuoda vakautta ja rauhaa Etelä-Kaukasukselle.
Diplomaattinen uudistuminen
Kolmantena kohtana von der Leyen nosti esiin diplomatian uudistamisen. Vaikka tuki YK-järjestelmälle säilyy, Euroopan on oltava valmis etsimään luovia ja innovatiivisia diplomaattisia muotoja perinteisten rakenteiden ollessa jumissa. Tämä on erityisen tärkeää Gazan jälleenrakentamisen sekä palestiinalaisten ja israelilaisten rauhan edistämisessä.
Lopuksi von der Leyen totesi, että suurten muutosten aikoina Euroopalla on valinta: se voi joko takertua vanhoihin tapoihin tai luoda uuden kohtalon. Tavoitteena on ulkopolitiikka, joka tekee Euroopasta vahvemman kotona, vaikutusvaltaisemman maailmalla ja paremman kumppanin muille. Eurooppa ei saa muistella nostalgiaan upoten vanhaa maailmaa, vaan sen on muokattava uutta.
Pohdintoja
Euroopan unionin johto on pitkään nojannut vahvaan retoriikkaan ja kunnianhimoisiin visioihin, mutta todellisuus maailmanlaajuisilla markkinoilla kertoo toista tarinaa. Vaikka komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja ulkoasioiden korkea edustaja Kaja Kallas maalaavat kuvia Euroopan itsenäisyydestä ja turvallisuudesta, eurooppalainen teollisuus murenee kiihtyvällä tahdilla. Kriitikot ja talousanalyytikot huomauttavat, että pelkät sanat eivät riitä suojaamaan maanosan elinvoimaa, kun tuotanto siirtyy alueille, joilla säännöistä ja ihmisoikeuksista ei piitata.
Teollisuuden katoaminen: ”Eurooppa on muuttumassa taloudelliseksi siirtomaaksi”
Samalla kun Brysselissä viilataan säädöksiä, Euroopan teollinen pohja on vakavassa vaarassa. OECD:n ja talousjärjestö ASCAME:n raportit tuovat esiin karun kehityksen: Eurooppa on vaarassa muuttua ”kaksoissiirtomaaksi” – Kiinan teolliseksi alusmaaksi ja Yhdysvaltojen digitaaliseksi siirtomaaksi.
Talousjulkaisuissa on tuotu esiin, kuinka erityisesti Saksan kaltaiset teollisuusjätit kamppailevat olemassaolostaan. Interact Analysis toteaa raportissaan:
”Korkeat energianhinnat, itse asetetut ympäristösäädökset ja nousevat työvoimakustannukset johtavat teollisuuden alasajoon. Euroopan suuret maat, kuten Saksa, Italia ja Ranska, kamppailevat pysyäkseen kilpailukykyisinä.” (Lähde: Interact Analysis)
Tämä kehitys ei ole vain tilastollinen poikkeama, vaan vuosikymmeniä jatkunut suuntaus. Suuret tehtaat ovat siirtäneet tuotantoaan Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan, missä tuotantokustannukset ovat murto-osa Euroopan tasosta.
Vihreä siirtymä ja hiilivuodon paradoksi
Eurooppa on panostanut valtavasti vihreään siirtymään, ja tilastot tukevat tätä investointiaaltoa. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin niin kutsuttu hiilivuoto: kun sääntely ja verotus kiristyvät Euroopassa, saastuttava tuotanto ei suinkaan lopeta toimintaansa, vaan se siirtyy maihin, joissa päästörajoituksia ei tunneta.
Keskusteluissa on jäänyt usein sivuun se tosiasia, että Aasiassa tuotetut halvat hyödykkeet kuljetetaan takaisin Eurooppaan, mikä mitätöi monet saavutetut ympäristöhyödyt. Lowy Instituten analyysi huomauttaa:
”Euroopan teollisuus on hollowing out -prosessin, eli kovertumisen, keskellä. Kiinalaiset investoinnit tuovat vähän paikallista työllisyyttä, ja eurooppalaisten autonvalmistajien on ollut pakko siirtää tuotantoaan Kiinaan pystyäkseen kilpailemaan.” (Lähde: Lowy Institute)
Komission varapuheenjohtaja Stephane Sejourne on jopa myöntänyt tilanteen vakavuuden todeten, että ilman välittömiä toimia Euroopan sementti- ja terästeollisuus saattavat kadota kokonaan lähiosina. Tästä huolimatta konkreettiset toimet, kuten hiilirajamekanismi (CBAM), etenevät hitaasti ja niiden vaikutus on vielä epävarma.
Halpa työvoima ja ihmisoikeuksien polkeminen
Kaupankäynti Aasian maiden kanssa ei ole reilua, jos säännöt ovat täysin erilaiset. Euroopassa yrityksiltä vaaditaan tiukkaa vastuullisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koko toimitusketjussa. Samaan aikaan unioni on tullut riippuvaiseksi tuotteista, joiden valmistusprosessi Aasiassa ei täytä mitään länsimaisia standardeja.
Amnesty International ja muut ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti raportoineet pakkotyövoiman käytöstä ja ammattiyhdistysliikkeiden tukahduttamisesta alueilla, joista Eurooppa hankkii nykyään kriittiset raaka-aineensa ja teknologiansa. Kiinan relativistinen lähestymistapa ihmisoikeuksiin painottaa taloudellista kehitystä yksilönvapauden kustannuksella, mikä on jyrkässä ristiriidassa Euroopan arvojen kanssa. Kriitikot kysyvätkin, onko oikeudenmukaista kauppaa se, että eurooppalainen yritys häviää kilpailun siksi, että se noudattaa lakeja, joita sen kilpailija ei tunne.
Johtajuus puntarissa: Von der Leyen ja Kallas
Ursula von der Leyenin ja Kaja Kallaksen johtajuutta on arvosteltu siitä, että se keskittyy liikaa yläpilven strategioihin ja ”haukkamaiseen” retoriikkaan ilman riittävää pohjatyötä Euroopan sisäisen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Politico on uutisoinut sisäisistä jännitteistä ja raskaasta byrokratiasta, joka hidastaa päätöksentekoa.
Unherd-julkaisun analyysissä on nostettu esiin huoli siitä, että EU-johto on vieraantunut kansalaisten ja yritysten arkipäivän haasteista:
”Ambition ja todellisuuden välillä on vaarallinen kuilu. Brysselin eliitin ajamat suuret suunnitelmat eivät nauti laajaa kannatusta, ja ne saattavat jopa vaarantaa Euroopan turvallisuuden heikentämällä sen taloudellista omavaraisuutta.” (Lähde: Unherd)
On tullut aika ymmärtää, että kestävä kaupankäynti vaatii muutakin kuin kunnianhimoisia puheita. Se vaatii tason tasaamista globaaleilla markkinoilla, jotta eurooppalainen työ ja osaaminen eivät valuisi maihin, jotka hyötyvät sääntelemättömyydestä ja ihmisoikeusrikkomuksista. Jos Eurooppa ei kykene suojelemaan omaa teollisuuttaan ja varmistamaan reiluja pelisääntöjä, puheet itsenäisyydestä ja turvallisuudesta jäävät tyhjiksi kaikuiksi historian lehdille.
Kirjoittaja: Aksu
Lähde: Fox News, DWS News, OECD/ASCAME, Interact Analysis, Lowy Institute, Unherd, Reuters, DWS News / Euroopan komissio
https://www.youtube.com/watch?v=rHpq_dTOoFE&list=PL5_bhjw6PxLZZeO-alG6C6NNBg_f4MRfx&index=1&t=8s
Päivämäärä: 9.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti