 |
| Yhdysvaltojen aggressiivinen geopolitiikka on ajanut perinteiset kumppanit etsimään uusia turvallisuusrakenteita. Kanadan ja Pohjoismaiden muodostama uusi epävirallinen allianssi pyrkii takaamaan arktisen alueen koskemattomuuden ilman suurvaltojen sanelua. AI Kuva/chatgpt |
Kanadan pääministeri Mark Carney osallistui aiemmin tässä kuussa Oslossa huippukokoukseen viiden Pohjoismaan – Norjan, Tanskan, Islannin, Ruotsin ja Suomen – johtajien kanssa keskustellakseen syvenevästä yhteistyöstä arktisen alueen turvallisuudessa.
Tämä tapahtuu keskellä kiihtyvää suurvaltojen kilpailua arktisella alueella, missä Venäjä on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan ja NATO on vastannut samalla mitalla. Kehitys seuraa myös Yhdysvaltojen esittämiä uhkauksia liittää itseensä sekä Grönlanti, joka on NATO-kumppani Tanskalle kuuluva puoliautonominen arktinen alue, että Kanada, josta Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on puhunut tekemällä siitä Yhdysvaltain 51. osavaltion.
George Orwellin kirjassa 1984 esiintyy kolme voimakasta supervaltiota, jotka kattavat nykyisen Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan. Uutislähteen oman Too Long -lehden tuoreimmassa 72-sivuisessa numerossa pohditaan näiden orwellilaisten vaikutuspiirien muotoutumista ja sitä, olemmeko siirtymässä uuteen imperiumien aikaan.
Arktisen alueen maantiede on keskeisessä roolissa tässä geopoliittisessa pelissä. Kahdeksalla maalla – Yhdysvalloilla, Kanadalla, Venäjällä, Tanskalla (Grönlannin kautta), Norjalla, Islannilla, Suomella ja Ruotsilla – on aluetta napapiirin sisäpuolella. Yhdessä ne muodostavat Arktisen neuvoston, vuonna 1996 perustetun foorumin, jonka toiminta keskeytettiin vuonna 2022 Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Yli puolet, 53 prosenttia, Jäämeren rantaviivasta on venäläistä. Noin 15 prosenttia on amerikkalaista Alaskan alueella, ja loput 32 prosenttia on joko kanadalaista tai pohjoismaista. Kanadalaisen voittoa tavoittelemattoman Simons Foundation -säätiön mukaan 30 alueen 66 suuresta sotilastukikohdasta on tällä hetkellä venäläisiä.
Aiemmin tässä kuussa Kanadan pääministeri Mark Carney tapasi Norjan pääministerin Jonas Gahr Støren Oslossa. Johtajat allekirjoittivat sopimuksen, joka vahvistaa muun muassa puolustus-, turvallisuus- ja teollisuuskumppanuuksia. Kanada ja Norja sopivat kahdenvälisen vuoropuhelun perustamisesta arktisesta turvallisuudesta, turvallisen sotilaallisen satelliittiviestinnän mahdollisuuksien tutkimisesta sekä teollisen kumppanuuden edistämisestä avaruuden, tekoälyn, digitalisaation ja kriittisten mineraalien aloilla. Lisäksi maat syventävät yhteistyötä avaruuteen liittyvissä kysymyksissä, kuten Maan havainnoinnissa, navigoinnissa, viestinnässä ja merialueiden tilannetietoisuudessa.
Seuraavana päivänä Carney liittyi Kanadan ja Pohjoismaiden huippukokoukseen niin sanotun Nordic 5 eli N5-ryhmän johtajien kanssa, johon kuuluvat Tanska, Norja, Islanti, Suomi ja Ruotsi. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Kanadan pääministeri on tavannut kaikki viisi Pohjoismaiden johtajaa tälle omistetussa muodossa. N5-ryhmä on ollut olemassa 2000-luvun loppupuolelta lähtien ja se on saanut merkittävästi lisäpainoarvoa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Useilla Pohjoismailla on historiallista kokemusta Venäjän laajentumispyrkimysten kohtaamisesta. Suomi puolustautui onnistuneesti Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan vuosina 1939–1940, ja Ruotsi oli konfliktissa Venäjän kanssa Baltian alueista yli 300 vuoden ajan. Venäjän ja Ukrainan sota on herättänyt nämä huolet uudelleen, mikä johti Suomen ja Ruotsin liittymiseen NATOon vuosina 2023 ja 2024.
Arktisesta alueesta on yhä enemmän tullut nousevan suurvaltakilpailun kenttä. Tätä ei leimaa pelkästään Venäjän sotilaallinen toiminta, vaan myös Yhdysvaltojen aggressiivinen kiinnostus Grönlantia kohtaan. Tämä on herättänyt huolta NATOn sisällä, joka on vastannut lisäämällä aktiivisesti omaa läsnäoloaan arktisella alueella tammikuun lopusta lähtien koulutusharjoitusten, joukkojen sijoitusten, partioinnin ja uusien operaatiokeskusten avulla. Siten Kanadan ja Pohjoismaiden huippukokous näyttäytyy kokonaan uutena arktisen puolustus- ja turvallisuusyhteistyön muotona NATOn puitteiden ulkopuolella, ilman Venäjän tai Yhdysvaltojen osallistumista. Kuuden maan yhteinen julkilausuma sisältää sitoumuksen tavata säännöllisemmin eri tasoilla yhteisten periaatteiden ja etujen edistämiseksi, mikä käytännössä on laajennus Pohjoismaiden N5-kokoonpanoon Kanadan mukaantulon myötä. Norjalaisen Aftenposten-sanomalehden Halvor Hegtunia lainaten: nämä kuusi maata rakentavat nyt omaa arktista liittoumaansa ilman sitä toista suurta pohjoisamerikkalaista maata.
Uuden arktisen liittouman muodostumiselle on selkeät syyt. Keskeisin kiihdyke on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Viime kuukausien aikana Tanska ja sen arktiset NATO-liittolaiset ovat kohdanneet Yhdysvaltojen sotilaallisen aggression uhkia Grönlantia kohtaan. Viime viikolla Financial Times -lehdessä julkaistu tyrmistyttävä raportti paljasti Tanskan valmistautuneen räjäyttämään Grönlannissa sijaitsevia kiitoratoja torjuakseen Yhdysvaltojen mahdollisen invaasion. Pohjoismaiden tavoin myös Kanada on kohdannut Trumpin taholta vastaavia liittämisuhkauksia. Nämä toimet eivät olleet pelkästään osoitus Trumpin hallinnon halveksunnasta NATOa kohtaan, vaan ne tarkoittivat liittouman aktiivista heikentämistä. Tämän seurauksena NATO-liittolaiset joutuivat kohtaamaan sen tosiasian, että Trumpin johtama Yhdysvallat ei välttämättä ole luotettava liittolainen ja saattaa jopa muodostaa suoran uhan. Näin ollen NATO-maat Kanada ja Pohjoismaat – joilla on samankaltainen sijainti Atlantin molemmin puolin, alkuperäisväestöjä sekä suuret öljy-, kaasu- ja mereneläväteollisuuden alat – yrittävät rakentaa uutta transatlanttista turvallisuusliittoumaa arktisella alueella ilman Yhdysvaltojen osallistumista.
Toinen syy liittoumalle on uusi geopoliittinen järjestys. Pääministeri Carney kuvasi laajasti siteeratussa Davosin puheessaan tammikuussa, kuinka maailman keskisuuret vallat kohtaavat nyt maailmanjärjestyksen murtuman, jota leimaavat heikentyneet monenkeskiset instituutiot ja lisääntynyt transaktionaalisuus (kaupankäyntiin perustuva politiikka). Carney korosti, että keskisuuret vallat ovat vaarassa tulla suurempien valtojen nielemiksi, elleivät ne monipuolista kumppanuuksiaan ja rakenna koalitioita muiden samanmielisten, monenkeskisyyteen sitoutuneiden maiden kanssa. Kuusi arktisen liittouman maata kuvaavat yhteisessä lausunnossaan itseään demokratioiksi ja maiksi, jotka ovat sitoutuneet oikeusvaltioon, ihmisoikeuksiin sekä valtioiden alueelliseen koskemattomuuteen ja suvereniteettiin. Ne toistavat myös vahvan ja jatkuvan tukensa Ukrainalle huomauttaen, että Ukrainan turvallisuus on olennainen osa Euroopan ja euroatlanttisen alueen turvallisuutta.
Vain muutamaa päivää ennen kuin Carney tapasi Pohjoismaiden johtajat, Kanada ilmoitti monen miljardin dollarin suunnitelmasta rakentaa uusia sotilastukikohtia Pohjois-Kanadan arktiselle alueelle. Tämä siirto tulkittiin suoraksi viestiksi Trumpille. Carney totesi ilmoituksen yhteydessä: "Tämän suunnitelman myötä otamme tulevaisuutemme hallintaan, emmekä enää luota muihin arktisen turvallisuutemme puolustamisessa."
Kolmas syy Kanadan ja Pohjoismaiden liittoumalle on kasvava kilpailu arktisen alueen resursseista, mistä Grönlanti on täydellinen esimerkki. Vaikka Trump puhui pääasiassa kansallisesta turvallisuudesta perustellessaan haluaan ottaa Grönlanti haltuunsa – esittäen, että Yhdysvallat tarvitsee Grönlantia estääkseen Kiinaa tai Venäjää ottamasta sitä – analyytikot ymmärsivät Grönlannin kriittisten mineraalien olevan todellinen taustatekijä. Trumpin kommenttien jälkeen viisi Pohjoismaiden ulkoministeriä painottivat lausunnossaan, että Tanskaa ja Grönlantia koskevat asiat ovat yksin Tanskan ja Grönlannin päätettävissä. Carney lisäsi, että Grönlannin tulevaisuus on Grönlannin ja Tanskan kuningaskunnan yhteinen päätös. Kanadan ja Pohjoismaiden liittouma pyrkii kollektiivisesti navigoimaan tässä uudessa ulkopoliittisessa ympäristössä, jossa suuremmat maat voivat käyttää resurssien saatavuutta painostuskeinona pienempiä maita kohtaan.
Huippukokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Norjan pääministeri Støre kertoi kuuden johtajan keskustelleen siitä, kuinka he aikovat suojella arvojaan avoimina, liberaaleina ja moderneina demokratioina maailmassa, jossa autokraattiset voimat käyttävät kriittisiä resursseja aseina. Hän ilmoitti maiden tuovan nämä samat asiat esille myös EU:n ja NATOn huippukokouksissa. Støre lisäsi uskovansa näiden kuuden maan olevan vahvoja arvoissaan ja päättäväisyydessään, ja ne ovat valmiita jatkamaan näitä keskusteluja.
Lopuksi uusi arktinen liittouma on myös selkeä osoitus Kanadan lisääntyvästä suuntautumisesta Eurooppaan. Helmikuussa Kanada liittyi 10 miljoonan euron osallistumismaksulla EU:n SAFE-ohjelmaan, mikä teki siitä ensimmäisen Euroopan ulkopuolisen maan tässä järjestelyssä. Kyseessä on yhteinen puolustushankintajärjestelmä, joka tarjoaa osallistuville maille lainoja puolustuskykyyn investoimiseksi. Kesäkuussa Kanada ja EU solmivat puolustus- ja kauppasopimuksen, ja maaliskuussa 2025 Carney vieraili ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan nimenomaan Euroopassa eikä Yhdysvalloissa. Carney totesi tuolloin Kanadan tarvitsevan vahvempia siteitä luotettaviin liittolaisiin. Kanadan ja Pohjoismaiden liittouma on jälleen uusi keino Kanadalle vahvistaa suhteitaan Eurooppaan ja samalla vähentää strategista riippuvuuttaan Yhdysvalloista.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: TLDR News EU
Päivämäärä: 30.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti