 |
| Yhdysvaltain ilmavoimien B-2 Spirit -häivepommittaja on suunniteltu läpäisemään maailman tiheimmät ilmapuolustusverkot havaitsemattomana. Se on ainoa konetyyppi, joka kykenee kuljettamaan syvälle maan alle tunkeutuvaa GBU-57-pommia. Ai kuva/https://chatgpt.com/ |
Eteläkorealainen ilmavoimien upseeri, jolla on taustaa suihkukoneiden ohjaamisesta ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä, jakoi hiljattain kokemuksiaan Yhdysvaltain ilmavoimien kehittyneimmistä häivekoneista. Hänen kertomuksensa avaa harvinaisen näkökulman F-22 Raptorin ja B-2 Spirit -häivepommittajan kyvykkyyksiin ja niiden herättämään kunnioitukseen sotilaspiireissä.
Upseeri kertoo nähneensä F-22 Raptorin läheltä ja käyneensä jopa lyhyen keskustelun koneen lentäjän kanssa. Hän kuvailee F-22:n suorituskykyä ilmataistelunäytöksissä: työntövoiman vektorointimoottorien (thrust vectoring) avulla tehtävät suunnanmuutokset ja liikkeet ovat hänen mukaansa pikemminkin taidetta kuin perinteistä lentämistä, rikkoen aerodynamiikan perinteisiä rajoja, joita hän opiskeli sotilasakatemiassa.
Erityisen mieleenpainuva oli keskustelu amerikkalaisen F-22-lentäjän kanssa. Lentäjä sanoi eteläkorealaiselle kollegalleen: "Koska olet itsekin lentänyt, tiedät mitä lentäminen on. Mutta unohda kaikki tähänastiset aerodynaamiset ominaisuudet, joita olet kokenut. Tämä kone pystyy liikkeisiin, joita et osaa edes kuvitella." Amerikkalaislentäjä tunnusti jopa itsekin toisinaan yllättyvänsä koneen kyvyistä: "Toisinaan kun teen näitä liikkeitä, en itsekään tiedä, tapahtuiko se täysin oman tarkoitukseni mukaisesti, vai ymmärsikö tietokone aikeeni ja ohjasi konetta sen mukaisesti."
F-22 Raptorin rooli Yhdysvaltain ilmavoimien doktriinissa on selkeä: täydellisen ilmaherruuden saavuttaminen. Upseeri kertoo katsoneensa konetta kateudella. "Kun se nousee ilmaan, sillä ei ole pelkoa maasta laukaistavista ohjuksista häiveominaisuuksiensa vuoksi, eikä ilmassa kohdattavista vihollisista, sillä se kykenee neutraloimaan ne välittömästi. Tämä kone ruumiillistaa Yhdysvaltain ilmavoimien tahdon", hän pohtii. Vaikka F-22 näyttää kuvissa pienehköltä, todellisuudessa se on massiivinen, ja sen nousun aiheuttama jylinä saa aikaan kylmiä väreitä. Koneen aseluukut ovat erittäin tilavat, mahdollistaen monipuolisen ohjusaseistuksen. Ilmatorjuntaupseerina hän on helpottunut siitä, että F-22 kuuluu liittolaiselle. Vihollisen käsissä se tarkoittaisi, että "saisimme iskuja sokkona", sillä kone ei näy tutkassa.
Keskustelu siirtyy F-22:n ja F-35:n eroihin, joista merkittävin on hinta. Yhdysvallat suunnitteli alun perin satojen F-22-koneiden hankintaa, mutta tuotanto-, ylläpito-, pinnoite- ja koulutuskustannukset osoittautuivat liian korkeiksi. Kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1990 ja potentiaalisten vihollisten määrä väheni, massiiviselle F-22-laivastolle ei ollut enää samanlaista tarvetta. Vastaava tilanne koettiin aiemmin F-15:n kohdalla, mikä johti edullisemman F-16:n kehittämiseen. F-35 onkin eräänlainen F-22:n edullisempi versio, johon on siirretty F-22:ssa kehitettyä huipputeknologiaa, kuten häive-, ase- ja avioniikkajärjestelmiä.
Mahdollisessa ilmataistelussa F-22:n ja F-35:n välillä tilanne olisi mielenkiintoinen, sillä molempien häiveominaisuuksien vuoksi tutkakosketuksen saaminen olisi vaikeaa. Mikäli tilanne menisi lähitaisteluksi (dogfight), F-22:lla olisi ylivoimainen etu kahden moottorin, valtavan työntövoiman ja vektorointisuuttimien tuoman liikehtimiskyvyn ansiosta. F-22 on kuitenkin kokenut virtuaalisen tappion. Harjoituksissa F/A-18G Growler -elektronisen sodankäynnin kone onnistui kerran "pudottamaan" Raptorin häiritsemällä sen tutkaa sähkömagneettisilla aalloilla, jolloin F-22 sokeutui eikä löytänyt Growleria.
F-22 on Yhdysvalloille niin kriittinen kansallisen strategian teknologia, ettei sitä ole viety mihinkään. Vaikka F-35:n teknologiaa suojellaan tarkasti, se on suunnattu vientiin. F-22:n kohdalla teknologian vuotamisen riskiä ei haluta ottaa.
Upseeri ei ole nähnyt B-2 Spirit -häivepommittajaa luonnossa, sillä hänen mukaansa sitä ei ole koskaan sijoitettu Korean niemimaalle. Hän on kuitenkin keskustellut B-2-lentäjän kanssa ja kysynyt, mikä on lentämisessä vaikeinta. Vastaus oli yllättävä: wc:ssä käyminen pitkillä, kymmeniä tunteja kestävillä tehtävillä on kaikkein raskainta. B-2:n ohjaamon takana on käymälä, mutta tehtävien äärimmäinen pituus asettaa lentäjille kovan fyysisen rasituksen.
Yhdysvaltain ilmailuteknologia oli jo 40 vuotta sitten B-2:n kehityksen aikoihin poikkeuksellisen korkealla tasolla. Vaikka aerodynamiikka itsessään ei ole muuttunut radikaalisti, kyky valmistaa B-2:n kaltainen lentävä siipi kertoo Yhdysvaltain puolustusteollisuuden valtavasta kapasiteetista. B-2 on ratkaiseva työkalu Yhdysvaltain doktriinissa, jossa ilmatila halutaan hallita täydellisesti. Kone kykenee kantamaan 80 kappaletta 500 paunan GPS-ohjattuja pommeja iskien 80 eri kohteeseen yhdellä lennolla, tai erikoisaseita kuten GBU-57-syväläpäisypommeja (Massive Ordnance Penetrator). GBU-57 on suunniteltu tuhoamaan kohteita jopa 60 metrin syvyydessä, ja B-2 on ainoa kone, joka voi sitä kuljettaa.
Nykyaikaisessa taistelurytmissä B-2:ta tarvitaan silloin, kun ympäristö on äärimmäisen vihamielinen (contested airspace). Mikäli ilmapuolustus on jo lamautettu, vanhemmat, hitaammat mutta raskaasti aseistetut pommikoneet voivat hoitaa tehtävän. Jos vihollisen ilmatorjunta on kuitenkin yhä toiminnassa, B-2 on ainoa vaihtoehto kriittisten kohteiden tuhoamiseksi. Viholliselle B-2:n kohteeksi joutuminen tarkoittaa absoluuttista kauhua. Kone iskee tuntemattomana aikana ja tuntemattomalla tavalla, eikä vihollisen tiedustelu- tai tutkakalusto kykene havaitsemaan, saati sitten seuraamaan sitä. Torjunta on mahdotonta. Upseeri tiivisti vihollisen tunteet ytimekkäästi: "Jos kone lentää yli, voit vain toivoa, ettet itse ole kohde. Jos satut näkemään B-2:n, voit pitää itseäsi onnekkaana – olet yhä hengissä."
Kirjoittaja Aksu
Lähde: DimpleVideo
https://www.youtube.com/watch?v=bt8iJgBYnuw
Päivämäärä: 12.4.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti