4/24/26

Euroopan painekattila: Britannian hallituskriisi syvenee Mandelson-skandaalin myötä samalla kun EU hakee yhtenäisyyttä ja uutta suuntaa Ukrainan sodan varjossa

 

Entinen työväenpuolueen edustaja Carl Turner on astunut julkisuuteen vaatien pääministeri Keir Starmerin toimien tutkintaa, mikä syventää entisestään hallituksen sisäistä kriisiä lähestyvien paikallisvaalien kynnyksellä. Ai kuva/https://raphael.app/fi

Entinen työväenpuolueen kansanedustaja vaatii pääministeri Keir Starmeria erioikeusvaliokunnan kuultavaksi Mandelsonin skandaaliin liittyen

Iso-Britannian sisäpolitiikassa pääministeri Keir Starmerin poikkeuksellisen vaikea viikko on saanut jälleen uuden käänteen. Pääministeri saattaa joutua parlamentin erioikeusvaliokunnan (Privileges Committee) tutkinnan kohteeksi sen vuoksi, onko hän puhunut muunneltua totuutta kansanedustajille Mandelsonin skandaalista. 

Työväenpuolueesta hyllytetty kansanedustaja Carl Turner on lähettänyt alahuoneen puhemiehelle Sir Lindsay Hoylelle kirjeen, jossa hän vaatii pääministerin viemistä kyseisen valiokunnan tutkittavaksi. Kingston upon Hull Eastin vaalipiiriä nykyään sitoutumattomana edustava Turner vieraili GB News -kanavan suorassa lähetyksessä avaamassa kirjeensä taustoja ja poikkeuksellista poliittista tilannetta.

Haastattelun aluksi Turner kertoi joutuneensa lähettämään puhemiehelle uuden viestin pyytääkseen anteeksi alkuperäisen kirjeenvaihdon julkaisemista julkisuuteen. Julkaisu rikkoi alahuoneen perinteisiä ja tarkkoja käytäntöjä. Turner selvensi kyseessä olleen hallinnollinen virhe hänen omassa toimistossaan, mutta hän otti tapahtuneesta henkilökohtaisesti täyden vastuun, eikä hänellä ole aikomusta irtisanoa ketään työntekijöistään tapauksen johdosta.

Turnerin mukaan hänen toimiensa taustalla on pääministerin esiintyminen keskiviikon kyselytunnilla. Pääministeri vastasi opposition johtajan kysymyksiin tavalla, joka Turnerin näkemyksen mukaan oli voimakkaasti ristiriidassa sen todistusaineiston kanssa, jota Siri Robbins antoi erikoisvaliokunnalle edellisenä päivänä. Vaikka Turner ei suoraan esitä pääministerin valehdelleen tarkoituksellisesti tai tahallisesti, hän on pyytänyt puhemiestä harkitsemaan asian siirtämistä erioikeusvaliokunnalle tapahtumien todellisen kulun ja totuuden selvittämiseksi.

Kun Turnerilta kysyttiin, yrittääkö hän toimillaan tietoisesti kaataa entisen puheenjohtajansa samaan tapaan kuin Boris Johnson aikoinaan kaatui vastaavaan tutkintaan, hän kiisti jyrkästi toimivansa katkeruudesta. Häntä on julkisuudessa syytetty tyytymättömyydestä puolueen kurinpitäjän (whip) aseman menettämisen vuoksi, mutta Turner korosti, ettei hän kanna kaunaa. Sen sijaan hän pitää ehdottoman tärkeänä parlamentin säädyllisyyttä ja rehellisyyttä. Hänen mukaansa kansanedustajien on tehtävä kaikkensa varmistaakseen puheidensa todenperäisyys. Jos faktoista ei ole täyttä varmuutta, tiedot tulisi korjata parlamentin asiakirjoihin välittömästi, muuten koko järjestelmältä putoaa pohja.

Vaikka kaksi muuta työväenpuolueen kansanedustajaa, Jonathan Brash ja Graham Stringer, ovat kuluneen kahden päivän aikana suoraan vaatineet Keir Starmerin eroa, Turner ei aio liittyä tähän joukkoon. Hän ei vaadi suoranaisesti pääministerin eroa, mutta kertoi lähettäneensä tälle suoria tekstiviestejä varoittaen parlamentaarisen työväenpuolueen erittäin huonosta ilmapiiristä. Tyytymättömyys on Turnerin mukaan vallannut alaa riippumatta siitä, mihin puolueen siipeen edustajat kuuluvat. Hän huomautti pääministerin ajaneen täysin itse itsensä tilanteeseen, joka ei voi jatkua enää pitkään. Kunnallisvaalit ovat vain muutaman viikon päässä, ja Turner ennakoi kansanedustajien tekevän vaalien jälkeen tarkkoja arvioita omien vaalipiiriensä tilanteesta vaalitulosten valossa. Hän myönsi suoraan, että jos hän joutuisi kohtaamaan äänestäjänsä huomenna, hänet äänestettäisiin ulos ja hänen tilalleen valittaisiin Reform UK -puolueen ehdokas. Kun kansanedustajat kohtaavat tämän todellisuuden kentällä, paine pääministeriä kohtaan tulee kasvamaan entisestään.

Uutislähetyksessä esitettiin poliittisen keskustelun lomassa myös laaja osio, jossa käsiteltiin henkilökohtaisen datan turvallisuutta. Lähetyksessä kerrottiin, kuinka datavälittäjät ostavat ja myyvät ihmisten henkilötietoja päivittäin, mikä altistaa kansalaiset identiteettivarkauksille, petoksille ja häirinnälle työnantajien, tuntemattomien tai rikollisten taholta. Ongelman ratkaisuksi tuotiin esiin Incogni-palvelu, joka ottaa yhteyttä datavälittäjiin käyttäjän puolesta ja vaatii tietojen poistamista, varmistaen myös poiston pysyvyyden. Palvelun uusi rajoittamaton tilaus mahdollistaa tietojen poistamisen myös yksittäisiltä verkkosivustoilta linkin perusteella. Ohjelmassa opastettiin katsojia luomaan tili ja hyödyntämään alennus vuosikortista erillisellä koodilla, painottaen palvelun riskittömyyttä.

Poliittisen haastattelun jatkuessa Turnerilta tiedusteltiin, pelkääkö hän Starmerin mahdollisen kaatumisen nostavan valtaan vieläkin vasemmistolaisemman johtajan, kuten Angela Raynerin, Andy Burnhamin tai Ed Milibandin. Turner totesi, ettei hän ole huolissaan mahdollisesta seuraajasta, mutta arvioi nykyisen pääministerin selviytymisen erittäin epätodennäköiseksi. Lapsuudestaan asti politiikkaa seurannut ja parlamentissa vuodesta 2010 istunut Turner uskoo omaavansa vahvan vaiston poliittisille kriiseille. Hänen mukaansa tilanne näyttää tällä hetkellä erittäin synkältä, ja pääministerin on otettava tilanne välittömästi hallintaan, tai hänen kautensa päättyy.

GB Newsin poliittinen toimittaja Chris Hope kysyi Turnerin ja Starmerin välisestä henkilökohtaisesta viestittelystä ja siitä, ottaako pääministeri ystäviensä neuvoja vastaan. Turner kuvaili suhdettaan Starmeriin aina erittäin hyväksi ja paljasti vierailleensa pääministerin asunnossa Downing Streetillä vain joitakin viikkoja sitten. Tuolloin hän neuvoi Starmeria hankkiutumaan eroon Max Sweenista, ennen kuin muu puolue sitä vaatisi. Turner on aina pitänyt itseään pääministerin rehellisenä ystävänä, mutta totesi pettymyksekseen, ettei Starmer kuuntele saamaansa palautetta kovin hyvin. Turnerin näkemyksen mukaan pääministeri suosii mieluummin neuvoja henkilöiltä, jotka kertovat hänelle vain sen, mitä hän kulloinkin haluaa kuulla.

Turner sivusi myös oman hyllytyksensä alkuperää, joka sai alkunsa hänen vastustaessaan voimakkaasti ajatusta valamiesoikeudenkäyntien lakkauttamisesta. Hän pitää tätä politiikan historian surkeimpana ideana ja muistutti, että jopa konservatiivien entinen oikeusministeri Robert Buckland vastusti vastaavaa suunnitelmaa pandemian pahimpana aikana. Vaikka Reform UK aiheuttaa merkittävää painetta hänen omassa vaalipiirissään Hullissa, Turner tyrmäsi täysin ajatuksen puolueenvaihdosta. Hän kertoi kasvaneensa vahvasti sosialistisessa ja ammattiyhdistystaustaisessa perheessä, jossa aate oli keskeinen osa elämää. Siksi loikkaaminen vihreisiin, reformipuolueeseen tai konservatiiveihin on hänelle täysin poissuljettua. Turner toivoo voivansa vielä palata työväenpuolueeseen, mutta ei aio koskaan pyytää anteeksi kantaansa valamiesoikeudenkäyntien lakkauttamista vastaan, ja uskoo kyseisen lainsäädäntöhankkeen kaatuvan pian.

Haastattelun lopuksi Turnerilta kysyttiin pääministerin tulevaisuuden näkymistä toukokuun alun paikallisvaalien jälkeen, erityisesti jos neuvoja ei oteta kuuleviin korviin. Turner nosti esiin erittäin huolestuttavana merkkinä sen, että edes hallituksen ministerit eivät aamujen mediakierroksillaan ole enää valmiita puolustamaan pääministeriä vankkumattomasti. Kun Starmerilta itseltään kysyttiin hallituksen tuesta, hän ei Turnerin mukaan kyennyt antamaan suoraa ja ehdotonta vastausta. Turnerin viesti oli selvä: jos pääministeri ei voi vakuuttaa jokaisen hallituksensa jäsenen tukevan johtajuuttaan, hänen päivänsä ovat luetut. Lähetyksen juontajat päättivät osuuden toteamalla Turnerin puheenvuoron lisäävän painetta Keir Starmeria kohtaan merkittävästi, kiitellen samalla Turnerin syvää vakaumusta ja aitoa huolta työväenpuolueen suunnasta.


EU-johtajat von der Leyen ja Costa tapasivat Zelenskyin Kyproksella – Pöydällä 90 miljardin euron laina ja nopeutetut jäsenyysneuvottelut


Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi saapuu EU:n huippukokoukseen Kyproksella yhdessä Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costan kanssa, missä osapuolet sopivat 90 miljardin euron lainapaketista ja nopeutetuista EU-jäsenyysneuvotteluista. Ai kuva/https://raphael.app/fi

Euroopan unionin huippujohto ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ovat kokoontuneet korkean tason epäviralliseen tapaamiseen Kyprokselle. Ayia Napan venesatamassa ja Nikosiassa järjestettävän EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksen keskiöön ovat nousseet maanosan strateginen sekä energiapoliittinen autonomia ja ennen kaikkea Euroopan unionin horjumaton, jatkuva tuki Ukrainalle. Tapaaminen on historiallinen, sillä kyseessä on ensimmäinen Kyproksen isännöimä epävirallinen EU-neuvosto maan liityttyä unioniin vuonna 2004, ja samalla se toimii merkittävänä näyttämönä kansainvälisten geopoliittisten kriisien käsittelemiselle.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi saapui saarivaltioon osallistuakseen tähän erityislaatuiseen kokoukseen ja kävi tiiviitä kolmenvälisiä neuvotteluja Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan António Costan kanssa. Keskustelujen ydinteemoina olivat suoran sotilaallisen avun turvaaminen, taloudellisen tuen jatkuvuus, Venäjään kohdistuvien pakotteiden koordinointi ja Ukrainan pitkän aikavälin jälleenrakennussuunnitelmat sodan jatkaessa Euroopan ja koko maailman turvallisuusdynamiikan muokkaamista.

Kokouksen alla nähtiin merkittävä poliittinen läpimurto, kun Unkari luopui veto-oikeutensa käytöstä. Tämän esteen poistumisen myötä Euroopan unioni on virallisesti hyväksynyt massiivisen 90 miljardin euron tukipaketin ja lainan Ukrainalle vuosiksi 2026 ja 2027. Samaan aikaan unioni on ottanut käyttöön jo järjestyksessään 20. pakettinsa Venäjän vastaisia pakotteita. Von der Leyenin, Costan ja Zelenskyin yhteisessä lausunnossa korostettiin voimakkaasti Ukrainan tuen lisäämisen elintärkeää merkitystä ja vaadittiin Ukrainan EU-jäsenyysneuvottelujen virallista käynnistämistä ilman minkäänlaisia viivytyksiä.

Saapuessaan Ayia Napan satamaan presidentti Zelenskyi puhui kokoontuneelle lehdistölle korostaen kriittisten asejärjestelmien eurooppalaisen tuotannon välitöntä vauhdittamista ja Ukrainan laajempien, akuuttien puolustustarpeiden täyttämistä. Hän osoitti suoran kiitollisuutensa kokouksen isännälle, Kyproksen presidentille Nikos Christodoulidesille, tähdentäen, että Kypros on seissyt alusta asti vankasti Ukrainan tukena Eurooppa-neuvoston puheenjohtajakaudellaan. Zelenskyi arvioi Kiovan ja Nikosian kahdenvälisten suhteiden vahvistuvan ja syvenevän entisestään, huomauttaen samalla ymmärtävänsä isäntämaan raskaan historian jaettuun Kyprokseen viitaten. Hän kuitenkin painotti määrätietoisesti, että tällä hetkellä Ukrainan täysi, jakamaton huomio on käynnissä olevassa sodassa ja maan puolustamisessa, eikä pelkissä taloudellisissa kysymyksissä.

EU-johtajat vahvistivat tapaamisessa täyden yksimielisyytensä ja vankkumattoman sitoutumisensa Ukrainan suvereniteetin puolustamiseen, mikä alleviivaa saumattoman kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä tänä poikkeuksellisen kriittisenä geopoliittisena aikana. Presidentti Nikos Christodoulides totesi omassa avauspuheenvuorossaan, että globaalin ja alueellisen kehityksen valossa nyt on ainoa oikea hetki antaa todellista ja konkreettista sisältöä Euroopan unionin yhteiselle tavoitteelle saavuttaa täysi strateginen autonomia. Keskustelut jatkuvat Kyproksella Nikosiassa sijaitsevassa Filoxenia-konferenssikeskuksessa, ja ne korostavat vahvasti unionin strategista johtavaa roolia Ukrainan kriisin ratkaisemisessa ja koko Euroopan alueen vakauden ylläpitämisessä.


”Otatko vihdoin vastuun ja eroat?” – Badenoch hiillosti Starmeria Mandelson-skandaalista parlamentissa


Opposition johtaja Kemi Badenoch hiillosti pääministeri Keir Starmeria kiivaasti alahuoneessa ja vaati tämän eroa Peter Mandelsonin turvallisuusselvitykseen liittyvän kohun vuoksi. AI Kuva/Grok Image

Kemi Badenoch hyökkäsi voimakkaasti pääministeri Keir Starmeria vastaan Britannian parlamentin alahuoneessa keskittyen Peter Mandelsonin kiisteltyyn nimitykseen ja siihen liittyvään turvallisuusselvitysprosessiin. Badenochin ja Starmerin välinen kiivas sananvaihto paljasti syviä erimielisyyksiä siitä, miten Mandelsonin nimitysprosessi hoidettiin ja kenellä on lopullinen vastuu mahdollisista laiminlyönneistä kansallisen turvallisuuden suhteen.

Badenoch aloitti kyseenalaistamalla pääministerin viittauksen Chris Wormaldiin. Hänen mukaansa Starmer nojaa neuvoihin, jotka annettiin vasta sen jälkeen, kun Mandelson oli erotettu pääministerin potkiman kabinettisihteerin toimesta. Badenoch painotti, ettei tämä ole olennaista, vaan keskeistä ovat ne neuvot, joita pääministeri sai ennen nimityksen tekemistä. Hän nosti esiin Sir Ollie Robbinsin lausunnot, joiden mukaan pääministeri haki hyväksynnän kuningas Charlesilta jo ennen turvallisuusselvityksen tekemistä ja oli ehtinyt hankkia suostumukset myös Yhdysvaltain hallinnolta. Valiokunnan puheenjohtajan mukaan Mandelsonin nimitys oli "valmis asia". Badenoch totesi Robbinsin kertoneen pääministerin tiimin keskittyneen saamaan Mandelsonin pikaisesti Washingtoniin ja suhtautuneen vähättelevästi turvallisuusselvitykseen, jopa väittäen, ettei Mandelson tarvitsisi sellaista lainkaan. Badenoch tivasi, miksi asianmukaista prosessia ei noudatettu.

Pääministeri Starmer vastasi syytöksiin suoraan painottaen erityisesti kysymystä painostuksesta Mandelsonin nimityspäätökseen liittyen. Starmer lainasi Sir Ollie Robbinsin edellispäivän todistajanlausuntoa, jossa Robbins totesi yksiselitteisesti, ettei tuntenut henkilökohtaista painostusta omien arvioidensa suhteen. Robbins oli Starmerin mukaan jatkanut toteamalla omaavansa täyden luottamuksen siihen, että hänelle tehdyt suositukset, käydyt keskustelut ja tehdyt päätökset olivat täysin riippumattomia mistään painostuksesta. Lisäksi Starmer huomautti, että kun Robbinsilta kysyttiin, oliko mikään keskustelu saanut hänet uskomaan Mandelsonin ottavan tehtävän vastaan riippumatta turvallisuusselvityksen tuloksesta, Robbins vastasi varmuudella, ettei asiaa koskaan esitetty hänelle niin, eikä tapauksessa ollut minkäänlaista painostusta. Starmerin mukaan kestämätöntä sen sijaan oli se, ettei UKSV:n (United Kingdom Security Vetting) suositusta annettu hänelle ennen kuin Mandelson aloitti tehtävässään.

Badenoch ei tyytynyt pääministerin selitykseen. Hän huomautti, että kaikki kyllä kuulivat Robbinsin puheet, mutta samalla pääministeri on käyttänyt paljon aikaa kertoakseen olleensa raivoissaan kuullessaan Mandelsonin epäonnistuneen selvityksessä. Badenochin mielestä on uskomatonta, että sama pääministeri yritti saada Mandelsonin Washingtoniin ilman minkäänlaista turvallisuusselvitystä. Hän korosti, että syy, miksi kabinettisihteeri neuvoi pääministeriä tekemään täyden selvityksen ennen nimitystä, oli terveen järjen mukaisesti kansallisen turvallisuuden suojeleminen. Badenoch viittasi due diligence -asiakirjaan, jonka mukaan Mandelson pysyi Kremliin kytköksissä olevan puolustusyhtiö Sisteman hallituksessa pitkään sen jälkeen, kun Putin hyökkäsi Ukrainaan ensimmäisen kerran vuonna 2014. Koska pääministeri oli itse kertonut lukeneensa kyseisen asiakirjan, Badenoch vaati selitystä sille, miksi pääministeri halusi tehdä Kreml-yhteyksiä omaavasta miehestä Britannian suurlähettilään Washingtoniin.

Starmer puolustautui toteamalla, että alusta alkaen oli selvää, että tapauksessa tehtäisiin laaja turvallisuusselvitys (developed vetting). Hänen mukaansa prosessi oli ymmärretty ja suoritettu, ja Sir Chris Wormald arvioi sen olleen asianmukainen. Starmer korosti jälleen Robbinsin selkeyttä siitä, ettei kukaan painostanut häntä nimityksessä. Pääministeri selitti, että mahdolliset kansalliseen turvallisuuteen liittyvät huolet käsitellään nimenomaan turvallisuusselvitysprosessissa, ja hän tiesi Mandelsonin saaneen selvityksen. Ongelma oli Starmerin mukaan se, ettei hän ollut tietoinen UKSV:n suositelleen selvityksen epäämistä. Starmer kuvaili, että UKSV oli varoittanut "punaisilla lipuilla" ja korkealla huolella, ettei lupaa tulisi myöntää. Tämä tieto olisi tullut saattaa hänen tietoonsa tuolloin ja jälkikäteen, ja tiedon pimittäminen oli erittäin vakava virhearviointi.

Badenoch jatkoi hyökkäystään toteamalla, ettei hän ymmärrä millä planeetalla pääministeri elää. Hänen mukaansa sellaisen henkilön nimittäminen, jolla on tunnettuja kytköksiä Kremliin, ei ole asianmukaisen prosessin noudattamista. Badenoch kertoi, että jos hänelle olisi tuotu vastaava nimi hänen toimiessaan ministerinä, hän olisi kieltäytynyt ehdottomasti. Hän ihmetteli, miksi pääministeri piti Kreml-kytköksiä omaavaa henkilöä yhä sopivana ja halusi jatkaa selvitystä. Badenoch palasi jälleen Sir Ollie Robbinsiin, "mieheen jonka pääministeri erotti", huomauttaen Robbinsin kertoneen Mandelsonin saaneen pääsyn erittäin salaisiin katsauksiin jo ennen turvallisuusselvityksen valmistumista, mikä oli selkeä kansallisen turvallisuuden riski. Hän kyseenalaisti, kuinka pääministeri voi yhä ylläpitää kantaansa, että täyttä prosessia noudatettiin.

Starmer vastasi Mandelsonin tiedonsaantiin liittyen, että ylähuoneen jäsenenä ja salaneuvoksena (Privy Counselor) ohjeistusten mukaisesti materiaalia voitiin toimittaa hänelle, ja niin myös tehtiin. Erittäin salainen "strap"-materiaali edellyttää laajaa turvallisuusselvitystä, mutta salaneuvoksena Mandelsonilla saattoi olla pääsy muuhun materiaaliin jo ennen tätä. Badenoch kuittasi tämän vitsinä, ihmetellen tarkoitetaanko ylähuoneen jäsenillä ihmisiä kuten Matthew Doylea. Hän ilmaisi hämmästyksensä työväenpuolueen kansanedustajien metelöinnistä ja kritisoi hallituksen suosimista (cronyism) ja "hyvä veli" -verkostoa, nostaen esiin Matthew Doylen ehdottamisen suurlähettilääksi absurdina.

Badenochin mukaan kaikki tiesivät Robbinsin eilisen todistuksen perusteella, että ulkoministeriön kansliapäällikkö erotettiin pääministerin omien epäonnistumisten vuoksi, minkä työväenpuolueen takapenkkiläisetkin tietävät epäoikeudenmukaiseksi. Edes uskollisimmat hallituksen jäsenet eivät hänen mukaansa suostu puolustamaan tilannetta. Badenochin loppupäätelmä oli tyly: pääministeri ei noudattanut marraskuussa 2024 asetettua prosessia, ja hän tiesi sen, mutta kertoi silti parlamentille toimineensa prosessin mukaisesti. Vaikka Badenoch totesi, ettei hän voi virallisesti syyttää pääministeriä edustajainhuoneen tahallisesta harhaanjohtamisesta, kaikkien on nähtävissä mitä todella tapahtui. Hänen mukaansa jokainen tietää parlamentin harhaanjohtamisen hinnan, ja hän kysyikin suoraan: "Ottaako pääministeri vihdoin vastuun ja eroaa?"

Starmerin viimeinen vastine oli jyrkkä. Hän toisti, että UKSV:n punaiset liput ja suositus epäämisestä ennen Mandelsonin aloittamista olivat asioita, joita ei tuotu hänen tai ulkoministerin tietoon, mikä oli vakava virhearvio. Kuka tahansa hänen asemassaan olisi menettänyt luottamuksensa entiseen kansliapäällikköön. Pääministeri käänsi lopuksi huomion opposition johtajaan, huomauttaen Badenochin olleen perjantaina väärässä väittäessään, ettei Mandelsonia olisi voitu selvittää turvallisuusneuvojen vastaisesti, väärässä siinä että ministereille olisi kerrottu asiasta, ja väärässä puhuessaan tahallisesta epärehellisyydestä. "Väärin, väärin, väärin", Starmer toisti, syyttäen Badenochia hätäisistä johtopäätöksistä. Lopuksi Starmer vetosi kansan mandaattiin: "Minut valittiin Britannian kansan toimesta, koska he pettivät maan 14 pitkän vuoden ajan. Mitä tahansa hän sanoo, mitä tahansa meteliä he pitävät, mikään ei estä minua toimittamasta tuloksia maallemme."


Ukrainan YK-suurlähettilään räjähdysherkkä puhe turvallisuusneuvostossa – Vaatii uutta päätöslauselmaa ja voimakkaita pakotteita Venäjää vastaan


Ukrainan YK-suurlähettiläs puhutteli Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoa voimakkain sanankääntein tuomiten Venäjän jatkuvat raakalaismaiset sotatoimet ja vaatien tiukempia kansainvälisiä pakotteita öljyvientialan porsaanreikien tukkimiseksi. AI Kuva/Grok Image

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston kokouksessa on kuultu poikkeuksellisen voimakas ja yksityiskohtainen puheenvuoro Ukrainan suurlähettiläältä, joka esitti ankaran katsauksen Venäjän jatkuviin sotarikoksiin ja vaati kansainväliseltä yhteisöltä välittömiä, konkreettisia toimia. Puheessaan hän kiitti ensin puheenjohtajamaata Bahrainia kokouksen koollekutsumisesta ja osoitti kiitollisuutensa Tanskalle, Ranskalle, Kreikalle, Latvialle, Liberialle sekä Iso-Britannialle Ukrainan pyynnön tukemisesta. Samalla hän kiitti apulaispääsihteereitä Mohamed Khaled Khiaria ja Joyce Msuyaa heidän esittämistään pysäyttävistä todistajanlausunnoista, jotka toivat esiin Venäjän siviiliväestöön kohdistamat systemaattiset julmuudet.

Suurlähettiläs painotti voimakkaasti, että YK:n operaation huolellisesti dokumentoimat todisteet tulevat muodostamaan keskeisen perustan tuleville oikeudenkäynneille, joissa syylliset joutuvat vastaamaan teoistaan. Hänen mukaansa tilinteon hetki koittaa odotettua nopeammin. Venäjän esittämät väitteet siviiliuhreista kumottiin täysin puheessa, sillä riippumattomat YK-elimet eivät ole kyenneet niitä todentamaan. Suurlähettiläs teki selväksi: Ukraina ei iske siviileihin.

Yli 1500 päivää jatkuneen Venäjän täysimittaisen sotilaallisen maahyökkäyksen aikana Venäjän asevoimat ovat järjestelmällisesti tuhonneet siviili-infrastruktuuria ja iskeneet siviilikohteisiin ballistisilla ja risteilyohjuksilla, ohjatuilla lentopommeilla, raketinheittimillä sekä tappavilla Shahed-lennokeilla. Suurlähettiläs kuvaili Venäjän lennokki-iskuja brutaaleiksi, verraten niiden toimintatapaa julmaan videopeliin, jossa metsästetään siviilejä, ambulansseja, ensihoitajia ja pelastustyöntekijöitä. Tilastot ovat karuja: maalis-huhtikuun vaihteessa Venäjä laukaisi tuhansia lennokkeja, ohjattuja pommeja ja kymmeniä ohjuksia, joiden seurauksena kuoli ja haavoittui satoja ihmisiä. Esimerkkeinä mainittiin iskut Dniproon ja useille muille alueille huhtikuun puolivälissä, jolloin siviiliuhrien joukossa oli muun muassa 12-vuotias poika.

Suurlähettiläs varoitti kansainvälistä yhteisöä turtumasta näihin järkyttäviin lukuihin, jotta ne eivät typistyisi pelkiksi sodan rutiinitilastoiksi, jotka eivät enää herätä riittävää reaktiota Venäjän saattamiseksi vastuuseen. Hän otti voimakkaasti kantaa Venäjän suurlähettilään, Vasili Nebenzian, levittämiin perusteettomiin syytöksiin. Nebenzian vihjailut siitä, että Ukrainan presidentti olisi liian huolissaan kansainvälisen huomion siirtymisestä Lähi-itään, suurlähettiläs kumosi täysin. Todellisuudessa Ukraina tukee aktiivisesti Persianlahden maita niiden energiainfrastruktuurin suojaamisessa Iranin ohjus- ja lennokki-iskuilta – iskuilta, joita Venäjä itse tukee. Venäjän rooli alueella nähtiin päinvastoin petturuutena, ja sen veto-oikeuden käyttö Hormuzinsalmen merenkulun vapautta koskevan päätöslauselmaluonnoksen estämisessä nostettiin esiin räikeänä esimerkkinä.

Myös Venäjän puheet Ukrainan mobilisaatiokriisistä saivat kovan vastauksen. Suurlähettiläs huomautti Venäjän omien tappioiden olevan hälyttävällä tasolla: kymmeniä tuhansia sotilaita menetetään kuukausittain, ja värväystavoitteista jäädään jatkuvasti jälkeen. Venäjä paikkaa miespulaansa ennennäkemättömillä taloudellisilla houkuttimilla, pakottamisella sekä rekrytoimalla vankeja ja siirtotyöläisiä. Kouluttamattomien joukkojen elinajanodote taistelukentällä mitataan usein vain viikoissa tai päivissä. "Me taistelemme kotimaamme puolesta. Venäjä puolestaan polttaa loppuun omaa väestöään," suurlähettiläs tiivisti asetelman.

Puheessa käsiteltiin tarkasti sodan matemaattista ja ihmishenkien hintaa. Venäjä menettää keskimäärin 254 sotilasta jokaista valtaamaansa neliökilometriä kohden. Suurlähettiläs vertasi lukua talvisotaan 1939–1940, jolloin ihmishenkien hinta vallattua neliökilometriä kohden oli huomattavasti pienempi. Venäjän vaatimus Donetskin alueen luovuttamisesta – alueen, josta se hallitsee vain pientä osaa ja joka on vahvasti linnoitettu – kuvattiin puhtaaksi kiristykseksi. Tämän alueen valtaaminen sotilaallisesti vaatisi nykytahdilla satojen tuhansien, jopa yli miljoonan venäläissotilaan hengen uhraamista. Kokonaisuudessaan koko Ukrainan valloittaminen maksaisi nykyluvuilla kymmeniä miljoonia venäläishenkiä ja kestäisi lähes kaksisataa vuotta, mikä osoittaa tavoitteen sotilaallisen mahdottomuuden. Vladimir Putin on ajamassa oman maansa täydelliseen tuhoon ja hajoamiseen.

Suurlähettiläs nosti esiin Venäjän sisäisen eriarvoisuuden räikeän kontrastin verrattuna maan suurvaltahaaveisiin. Samalla kun Venäjä haluaa muuttaa valtioiden rajoja voimakeinoin, noin 35 miljoonalta venäläiseltä puuttuu edelleen sisäkäymälä. Tämä absurdi ristiriita ruokki myös Butšassa ja muissa ukrainalaiskaupungeissa nähtyä raakalaismaisuutta. Ukrainalaisten moderni ja ihmisarvoinen elintaso herätti maaseudun karuista oloista tulleissa venäläissotilaissa syvää katkeruutta ja vihaa, mikä purkautui ennennäkemättöminä siviileihin kohdistuneina hirmutekoina, joiden muistopäivää vietettiin vain hetki sitten.

Kansainvälisille kumppaneille esitettiin voimakas vetoomus. Yhdysvaltoja vaadittiin kiristämään, ei lieventämään, Venäjän energiasektoriin kohdistuvia pakotteita. Suurlähettiläs kritisoi tuoretta poikkeuslupaa, joka tuottaa Venäjälle miljardien dollarien öljytulot, huomauttaen näiden varojen rahoittavan uusia tappavia lennokkeja, ei kouluja tai sairaaloita. Eurooppalaisia liittolaisia kehotettiin sulkemaan Venäjän niin sanotun varjolaivaston porsaanreiät ja nostamaan sotilaallinen apu yhteen prosenttiin BKT:sta, mikä lähettäisi Moskovalle kiistattoman viestin tappiosta. Globaalin etelän maita pyydettiin liittymään pakoterintamaan tai vähintään osallistumaan elintärkeään humanitaariseen apuun, sillä rahoitusvajeen vuoksi apu ei tällä hetkellä tavoita läheskään kaikkia apua tarvitsevia ukrainalaisia.

Koska rauhanneuvottelut ovat olleet Venäjän toimesta jäissä, Ukrainan suurlähettiläs vaati YK:n turvallisuusneuvostoa hyväksymään viipymättä uuden, vahvan päätöslauselman. Hän painotti, ettei uusi päätöslauselma saa jäädä vain poliittiseksi julistukseksi, vaan sen on sisällettävä todellisia pakotemekanismeja, kuten kohdennettuja sanktioita, välittömän ja ehdottoman tulitauon sekä kaikkien sotavankien vaihdon turvaamiseksi. Jos Putin olisi aidosti tosissaan tulitaukoehdotustensa kanssa, hän ei asettuisi tällaista päätöslauselmaa vastaan.

Puheensa päätteeksi suurlähettiläs toisti varman kantansa: Venäjällä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa sotaa. Hän päätti lausuntonsa poikkeuksellisesti venäjäksi, osoittaen sanansa suoraan Venäjän edustajalle. Kielen valinta toimi samalla todisteena siitä, ettei venäjän kieltä suinkaan sorreta tai kielletä Ukrainassa. Hän vetosi tunnettuun venäläiseen sanontaan, todeten, että on liian myöhäistä juoda Borjomi-kivennäisvettä, kun munuaiset ovat jo pettäneet.


TOIMITUKSEN ANALYYSI: Euroopan puhuvat päät, energiapoliittinen umpisolmu ja moraalin täydellinen rapistuminen – Miksi juhlapuheet ja teot ovat räikeässä ristiriidassa?


AI Kuva/chatgpt

Kansainvälisessä diplomatiassa on viime aikoina kuultu Euroopan johtajien korulauseita ja yhä voimakkaampia vetoomuksia yhtenäisen rintaman puolesta. Erityisesti Yhdysvaltoja on vaadittu kiristämään Venäjän energiasektoriin kohdistuvia pakotteita ja eurooppalaisia liittolaisia on kehotettu sulkemaan varjolaivaston porsaanreiät. Nämä Euroopan johtajat ovat kuitenkin muuttuneet lähinnä pelkiksi puhuviksi päiksi, joiden ontot puheet yhtenäisyydestä ja moraalisesta selkärangasta ovat pintapuolisesti kauniita, mutta tarkempi analyysi paljastaa irvokkaan kuilun teatraalisten julistusten ja karun todellisuuden välillä. Tosiasia on, että Euroopan energiansaanti on vuosikymmenten ajan rakentunut lähes yksinomaan venäläisen energian varaan, eikä tästä riippuvuudesta irtautuminen tapahdu pelkillä kameroille lausutuilla juhlapuheilla.

Energiariippuvuuden kiertotiet ja poliittinen tekopyhyys

Vaikka julkisuudessa puhutaan kovaan ääneen pakotteista ja peräänkuulutetaan solidaarisuutta, venäläinen energia virtaa edelleen estottomasti maailmalle ja Eurooppaan tehokkaiden välikäsien kautta. Kiina, Intia, Turkki ja Unkari toimivat kanavina, joiden kautta fossiiliset polttoaineet löytävät tiensä markkinoille, rahoittaen samalla taukoamatta Moskovan sotakassaa. On suorastaan käsittämätöntä ja täysin idioottimaista, että nämä korkean tason eurooppalaiset diplomaatit ja johtajat kohdistavat syyttävän sormensa yksinomaan Yhdysvaltoihin ja sen myöntämiin poikkeuslupiin, kun samalla Euroopan oma kyky ja moraali puuttua asioiden todelliseen tilaan on täysin onnetonta.

Euroopan johtajien kaksoisstandardi ja suoranainen kaksinaismoralismi ovat pöyristyttäviä. He vaativat kovia toimia muilta, mutta omat rakenteelliset ongelmat lakaistaan kaikessa hiljaisuudessa maton alle. On muistettava, että Yhdysvaltain nykyisen hallinnon aikana Donald Trump on pyrkinyt asettamaan rangaistustulleja ja määräyksiä maille, jotka ostavat öljyä Kiinan ja Intian kautta tukeakseen Venäjän sotatoimia. Tuolloin nämä samat eurooppalaiset puhuvat päät ja muu maailma kauhistelivat näitä toimia suureen ääneen ja pitivät niitä sopimattomana puuttumisena toisten maiden sisäisiin asioihin.

Samaan aikaan on syytä muistaa, että edellisen hallinnon aikana Joe Biden ja Kamala Harris eivät tehneet yhtikäs mitään konkreettista asioiden todelliseksi korjaamiseksi. Lännen toimien tekopyhyys syvenee entisestään, kun katsotaan historiaan: on muistettava, että Barack Obaman ja Joe Bidenin hallinto oli jo vuonna 2014 tukemassa konfliktin siemeniä ja täydellistä vallanvaihtoa Ukrainassa. Siellä toimi poliitikkoja taustalla antamassa suoria ohjeita ja rahoitusta vallanvaihtoon. Nyt, kun tilanne on kärjistynyt ja kriisi pitkittyy, juuri nämä samat tahot peräänkuuluttavat kovia toimia, joita he aiemmin jyrkästi vastustivat tai joiden syntyyn he ovat itse olleet myötävaikuttamassa.

Geopoliittinen realismi paljastaa puheiden onttouden

Yhdysvaltain harjoittama politiikka, jossa on sallittu tiettyjä helpotuksia venäläisen öljyn ostoille Kiinalle ja Intialle, ei ole ollut sattumaa tai heikkoutta, toisin kuin eurooppalaiset moralisoijat antavat ymmärtää. Taustalla on ollut pragmaattinen tarve estää maailmantalouden romahdus ja samalla luoda todellista painetta esimerkiksi Iranin hirmuhallintoa kohtaan. Energiamarkkinoiden hallittu ohjailu on ollut keino välttää laajempi globaali kaaos, vaikka se onkin johtanut eettisesti vaikeisiin tilanteisiin. Euroopan johtajat sen sijaan keskittyvät puheisiin tekojen sijaan.

Luvut puhuvat puolestaan ja ne ovat todella karua luettavaa, paljastaen Euroopan johtajien täydellisen tekopyhyyden. Vuosien 2022 ja 2026 välisenä aikana Eurooppa on ostanut venäläistä energiaa – sekä suoraan että kolmansien maiden kautta – peräti 400 miljardin euron edestä. Samaan aikaan tuki Ukrainalle on jäänyt 280 miljardiin euroon. Tämä massiivinen epäsuhta osoittaa kiistattomasti, että nimenomaan Eurooppa on tosiasiassa rahoittanut Venäjän sotakassaa huomattavasti suuremmalla summalla kuin se on tukenut hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata. Tässä valossa puhuvien päiden vaatimukset sotilaallisen avun nostamisesta yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vaikuttavat puhtaalta teatterilta ja omatunnon pesemiseltä, ei johdonmukaiselta, saati uskottavalta, strategialta.

Unkarin rooli ja todellisen neuvottelupöydän merkitys

Unkari on joutunut kovan kritiikin ja moralisoinnin kohteeksi estettyään Ukrainan 90 miljardin euron lainan. On kuitenkin ehdottoman aiheellista kysyä ääneen, miksi kukaan ei suostu puhumaan siitä, että kyseessä voi olla myös yksi konkreettinen tapa pyrkiä saamaan osapuolet oikeasti neuvottelupöytään. Jos tavoitteena on aidosti sodan lopettaminen, eikö ole päivänselvää, että rahoituksen rajaaminen ja venäläisen energian oston todellinen, absoluuttinen lopettaminen ovat ainoat keinot, joilla sekä Venäjä että Ukraina saadaan tosissaan harkitsemaan diplomaattista ratkaisua?

Nykyinen toimintatapa, jossa rahaa syydetään kaksin käsin molemmille puolille – toiselle aseina ja toiselle tähtitieteellisinä energiamaksuina – on täysin kestämätön ja suorastaan järjetön. On aika lopettaa nämä kauniit mutta tyhjät puheet. Euroopan johtajien on astuttava puhujanpöntöistä alas ja kohdattava se tosiasia, että ilman aitoa, kipua vaativaa luopumista venäläisestä energiasta ja ilman armotonta itsekritiikkiä, nämä puhuvat päät ja Eurooppa kokonaisuudessaan pysyvät suorina osasyyllisinä tämän tuhoisan konfliktin pitkittymiseen.


Naton pääsihteeri vieraili ASELSANin teknologiakeskuksessa Turkissa – Vaatii puolustusteollisuuden nopeaa kasvua ja paljastaa ohjustorjunnat


Naton pääsihteeri korosti transatlanttisen teollisen yhteistyön ja nuorten insinöörien elintärkeää roolia vieraillessaan puolustusteknologiayhtiö ASELSANin tiloissa Turkissa. Ai kuva/https://raphael.app/fi 

Naton pääsihteeri on vieraillut Turkin puolustusteollisuuden kärkijoukkoon kuuluvan ASELSANin teknologiakeskuksessa tapaamassa alan asiantuntijoita ja nuoria insinöörejä. Pääsihteeri piti tilaisuudessa painokkaan puheenvuoron, jossa hän korosti aseteollisuuden ja innovaatioiden elintärkeää roolia voimakkaasti muuttuneessa ja kiristyneessä globaalissa turvallisuusympäristössä.

Vierailunsa aluksi pääsihteeri ilmaisi syvän vaikuttuneensa näkemästään, osoittaen kiitoksensa sekä yrityksen henkilöstölle että Turkin puolustusteollisuuden sihteeristölle isännyydestä. Hän korosti, että tapaamisen ja koko vierailun ensisijaisena päämääränä on vauhdittaa paitsi puolustusteollisuuden materiaalista tuotantoa, myös teknologisten innovaatioiden kehittämistä. Pääsihteerin mukaan ASELSANin kaltaiset toimijat onnistuvat poikkeuksellisella tavalla yhdistämään nämä kaksi turvallisuuden kannalta elintärkeää osa-aluetta. Tuotannon ja innovaatioiden nopea edistäminen on Naton ehdoton prioriteetti, ja aihe tulee olemaan yksi keskeisimmistä teemoista tulevassa Naton huippukokouksessa, joka järjestetään Ankarassa heinäkuussa. Pääsihteeri painotti, että vaikka puolustusmenojen kollektiivista kasvua voidaan pitää merkittävänä saavutuksena, teollisen tuotantokapasiteetin tehostaminen on käytännön tasolla ratkaisevaa. Liittokunnan on kyettävä parempaan ja tehtävä enemmän. Tässä suhteessa Turkin määrätietoisista toimista puolustussektorilla voidaan ottaa laajasti oppia koko liittokunnan tasolla.

Pääsihteeri muistutti läsnäolijoita ja laajemminkin yleisöä siitä, että maailma on muuttunut yhä vaarallisemmaksi paikaksi. Tämä uusi todellisuus edellyttää vahvaa ja murtumatonta puolustusta turvallisuuden takaamiseksi. Siksi liittokunta tarvitsee käyttöönsä parhaita mahdollisia suorituskykyjä sekä uusimman teknologian täysimääräistä hyödyntämistä, mikä puolestaan vaatii kaikkein luovimpien ja innovatiivisimpien asiantuntijoiden työpanosta. Pääsihteeri osoitti sanansa suoraan paikalla olleille nuorille insinööreille ilmaisten ilonsa siitä, että nämä ovat valinneet uransa juuri puolustusteollisuuden palveluksessa. Hän muistutti, että jokainen heidän tekemänsä työsuoritus auttaa pitämään paitsi Turkin valtion, myös koko Naton ja sen liittolaiset turvassa. Turkki kuvattiin puheessa erittäin arvokkaana liittolaisena, joka on käynyt viime vuosina läpi todellisen puolustusteollisen vallankumouksen, jonka kiistattomana eturintamana ASELSAN toimii. Pääsihteeri kehotti yritystä jatkamaan nykyisellä linjallaan sekä tuottamaan ja innovoimaan entistä nopeammin ja laajemmassa mittakaavassa.

Kansainvälistä turvallisuustilannetta analysoidessaan pääsihteeri luetteli yksityiskohtaisesti liittokunnan kohtaamia mittavia globaaleja vaaroja, jotka ulottuvat arktisilta alueilta Välimerelle, ulkoavaruudesta merenpohjaan sekä perinteisistä ohjuksista ja lennokeista aina erittäin monimutkaisiin kyberhyökkäyksiin. Hän huomautti, että Venäjän käynnistämä sota Ukrainaa vastaan jatkuu raivokkaana, Kiinan sotilaallinen modernisaatio ja ydinasekapasiteetin voimakas laajentaminen etenevät vääjäämättä, ja Iran jatkaa terrorin ja kaoksen levittämistä. Pääsihteeri paljasti, että näiden uhkien läheisyys tunnetaan erityisen voimakkaasti juuri Turkissa. Hän toi julki merkittävän operatiivisen tiedon kertomalla, että Nato on viime viikkojen aikana torjunut onnistuneesti Iranista Turkkiin suunnatut ballistiset ohjukset peräti neljässä erillisessä tapauksessa. Nato on jatkuvasti varautunut tällaisiin vakaviin uhkiin ja on sitoutunut tekemään kaiken tarvittavan Turkin sekä kaikkien muiden liittolaisten puolustamiseksi.

Turvallisuuden ylläpitäminen ei kuitenkaan ole yksinomaan Naton rakenteiden ja liittolaismaiden asevoimien tehtävä. Pääsihteeri tähdensi, että miljardin ihmisen suojeleminen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa edellyttää puolustusteollisuudelta merkittävää vastuunottoa ja saumatonta yhteistyötä. Vaikka Naton poliittiset johtajat ovat sitoutuneet ohjaamaan enemmän julkisia varoja puolustukseen ja rahoitusta virtaa nyt alalle runsaasti, pelkkä rahallinen panostus ei automaattisesti takaa turvallisuutta. Varsinaisen suojan luovat fyysiset ja konkreettiset ratkaisut: ilmapuolustusjärjestelmät, lennokit, raskaat ampumatarvikkeet, tutkasektorin innovaatiot sekä avaruuskapasiteetti. Näitä ratkaisevia teknologioita kehitetään jatkuvasti ASELSANin kaltaisissa yrityksissä koko Turkin puolustusteollisuuden laajan perustan tuella. Pääsihteeri korosti voimakkaasti sitä, että koko Euroopan ja Pohjois-Amerikan puolustusteollisuuden – aina Alaskasta Ankaraan saakka – on jatkettava tiivistä yhteistä tuotantoa, kehitettävä innovaatioita yhdessä ja harjoitettava aktiivista keskinäistä kaupankäyntiä. Hän nosti esiin esimerkkejä ASELSANin äskettäisistä kansainvälisistä toimituksista, joihin lukeutuvat kehittyneiden elektronisen sodankäynnin järjestelmien myynti Puolaan, toimintojen aktiivinen aloittaminen Albaniassa ja Romaniassa sekä Kroatian laivaston alusten varustaminen uudella teknologialla.

Vierailun lopuksi pääsihteeri puhutteli jälleen teknologia-alan nuoria osaajia, joiden työskentely mahdollistaa nämä suuren mittakaavan saavutukset. Hän pani tyytyväisenä merkille yhtiön työntekijöiden poikkeuksellisen matalan keski-iän, jonka kerrottiin olevan noin 33 vuotta, tai mahdollisesti jopa vain 28 vuotta, mihin pääsihteeri suhtautui lämminhenkisellä huumorilla. Pääsihteeri linjasi, että jotta teollista tuotantoa voidaan kasvattaa vakaasti pitkällä aikavälillä, koko puolustussektorille tarvitaan huomattavasti enemmän nuoria osaajia tekemään uravalintansa alan sisällä. Hän kiitti ASELSANin kykyä houkutella Turkin terävimmät kyvyt palvelukseensa, mutta korosti samalla, että kaikkien kansainvälisten alan yritysten on pystyttävä nousemaan samalle tasolle. Tämä edellyttää hallituksilta ja yrityksiltä erittäin voimakkaita ja pitkäjänteisiä investointeja moderniin koulutukseen. ASELSANin asiantuntijat toimivat pääsihteerin sanoin loistavana esimerkkinä siitä, miten nuoren sukupolven edustajat voivat suoraan edistää kollektiivista turvallisuutta käytännön työssään. Lopuksi hän summasi, että syvä transatlanttinen teollinen yhteistyö tuo mittavia taloudellisia ja rakenteellisia etuja liiketoiminnalle ja taloudelle, mutta ennen kaikkea se takaa yhteisen kollektiivisen turvallisuuden. Kyseessä on voittava strateginen tie eteenpäin, ja se tullaan nostamaan vahvaksi prioriteetiksi heinäkuun Naton huippukokouksessa Ankarassa.

Kaja Kallas: Venäjä ei osoita perääntymisen merkkejä, Euroopan unionilta laaja tuki Ukrainalle ja huolta Lähi-idän kriiseistä


 Euroopan unionin ulkoasiainedustaja Kaja Kallas esiintyi vakavana tiedotustilaisuudessa korostaen unionin horjumatonta tukea Ukrainalle ja huolta Venäjän jatkuvista hyökkäyksistä sekä Lähi-idän tulenaroista kriiseistä. AI Kuva/chatgpt

Euroopan unionin ulkoasiainedustaja Kaja Kallas on pitänyt laajan katsauksen EU:n ulkoministerikokouksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa. Pitkän ja keskittyneen kokouksen keskiössä olivat Ukrainan sota, Euroopan unionin turvallisuustilanne, Lähi-idän kiristynyt tilanne sekä useat muut keskeiset geopoliittiset solmukohdat. Kallas esitti vankan ja yksityiskohtaisen selvityksen unionin tulevista askelista näiden kriisien ratkaisemiseksi.

Tilaisuuden aluksi Kallas kertoi ulkoministereiden kuulleen suoraan Ukrainan ulkoministeriltä ajantasaisen katsauksen maan tilanteesta. Kallas painotti voimakkaasti Venäjän toiminnan armottomuutta: vaikka ortodoksisen pääsiäisen ajaksi oli julistettu tulitauko, Venäjä ei noudattanut sitä. Päinvastoin, se lisäsi iskujaan ukrainalaisia siviilejä vastaan. Kallas totesi tämän olevan selvä osoitus siitä, ettei Venäjän presidentti Vladimir Putin ole luopunut maksimaalisista sotatavoitteistaan. Euroopan unionin on hänen mukaansa jatkettava Ukrainan tukemista kaikin mahdollisin tavoin, jotta maa pystyy pitämään pintansa, kunnes Putin ymmärtää sodan johtavan umpikujaan.

Euroopan unionin sisäisessä päätöksenteossa on näkyvissä uutta liikettä. Kallas ennakoi Unkarin vaalien jälkeisen tilanteen myötä positiivista päätöstä 90 miljardin euron lainasta seuraavan 24 tunnin sisällä. Ulkoministerit kehottivat lisäksi etenemään nopeasti 20. pakotepaketin kanssa ja tarkastelemaan uudelleen pitkään jumissa olleita päätöksiä, kuten Ukrainan neuvottelulukujen avaamista ja Euroopan rauhanrahaston käyttöä. Kallas korosti, että Euroopan unioni on edelleen Ukrainan suurin tukija. Sotilaallisen ja taloudellisen tuen lisäksi EU:n koulutusoperaatio (EUMAM) on kouluttanut jo yli 90 000 ukrainalaista sotilasta. Kokouksessa saatiin myös laaja tuki Euroopan turvallisuustakuiden neljännelle pilarille, joka keskittyy puolustussektorin uudistamiseen, hybridi- ja kyberuhkiin sekä veteraanien asemaan.

Sotilaallisten toimien lisäksi Kallas nosti esiin Venäjän pyrkimykset epävakauttaa Eurooppaa ja sen lähialueita informaatiosodan keinoin. Ulkoministerit hyväksyivät lisäpakotteita niille tahoille, jotka ovat vastuussa Euroopan unionin sisäisistä disinformaatiokampanjoista. Myös Moldovan vakautta horjuttavia tahoja vastaan suunnattuja toimia jatkettiin. Kallas tuomitsi voimakkaasti Venäjän toimet ukrainalaisen kulttuurin tuhoamiseksi, viitaten museoiden pommittamiseen ja kirkkojen tuhoamiseen. Hän piti moraalisesti vääränä Venäjän paluuta Venetsian biennaaliin ja ilmoitti EU:n aikovansa leikata siihen liittyvää rahoitustaan. Lisäksi kesäkuun Eurooppa-neuvostoon mennessä on tarkoitus tuoda esityksiä, joilla rajoitetaan entisten venäläistaistelijoiden pääsyä Euroopan unioniin.

Lähi-idän osalta Kallas kuvaili alueen olevan tilanteessa, johon sisältyy sekä suuria riskejä että mahdollisuuksia. Vaikka tulitauot Iranissa ja Libanonissa pitävät toistaiseksi, niillä on nopeasti lähestyvä erääntymispäivä. Kallas varoitti, että taistelujen uudelleen alkaminen tulisi erittäin kalliiksi kaikille osapuolille, minkä vuoksi seuraavan neuvottelukierroksen toteutuminen on ensiarvoisen tärkeää. Hän nosti esiin Libanonin kärsimyksen sodassa, jota maa ei itse valinnut, ja kertoi pääministeri Salamin esitelleen Libanonin rauhanneuvotteluja Israelin kanssa sekä pyrkimyksiä irrottautua Hizbollahin otteesta. Eurooppa on sitoutunut 100 miljoonan euron humanitaariseen apuun ja jatkaa Libanonin asevoimien tukemista, mikä Kallaksen mukaan suoraan heikentää Hizbollahia.

Iranin suhteen ministerit olivat yksimielisiä siitä, että merenkulun vapaus ei ole neuvoteltavissa. Hormuzinsalmen kauttakulun on pysyttävä vapaana ja maksuttomana. EU suunnittelee poliittista sopimusta pakotejärjestelmänsä laajentamisesta koskemaan niitä, jotka loukkaavat merenkulun vapautta. Kallas mainitsi myös huolen Iranin lennokeista, joita on käytetty EU:n Persianlahden kumppaneita vastaan ja joissa todennäköisesti hyödynnetään venäläisiä teknologiapäivityksiä. Vaikka alueellisten kumppaneiden kanssa tehdään yhteistyötä turvallisuuden ja puolustuksen syventämiseksi ja ydinaseistetun Iranin estämiseksi, Gazan ja Länsirannan tilannetta ei unohdeta. EU jatkaa tukeaan palestiinalaisille, vaatii humanitaarisen avun pääsyä perille, tuomitsee laittomat israelilaiset maananastukset Länsirannalla ja vaatii Hamasin riisumista aseista. Keskustelut Israelin suhteista, kuten EU:n assosiaatiosopimuksen mahdollisesta jäädyttämisestä, jatkuvat, vaikka yksimielisyyttä asiasta ei vielä saavutettu.

Kallas käsitteli puheessaan myös Syyriaa, Kaukasuksen aluetta ja Sudania. Syyrian siirtymävaihetta tuetaan, ja Euroopan komissio on ehdottanut vuoden 1978 yhteistyösopimuksen täydellistä palauttamista. Etelä-Kaukasuksella EU perustaa uuden siviilioperaation Armeniaan vahvistamaan maan sietokykyä disinformaatiota ja kyberhyökkäyksiä vastaan maan lähestyessä kesäkuun vaaleja. Azerbaidžanin kanssa pyritään syventämään suhteita uuden kahdenvälisen yhteistyösopimuksen myötä. Sen sijaan Georgian todettiin jatkavan demokraattista takapakkiaan, ja ministerit vaativat maalta suunnanmuutosta. Sudanin pitkittyneessä konfliktissa EU pyrkii edistämään tulitaukoa, tukemaan siviilisiirtymää ja vahvistamaan vastuuvelvollisuutta, muun muassa asettamalla uusia pakotteita sodasta hyötyville tahoille.

Lopuksi Kallas painotti energiadiplomatian ja ilmastotoimien merkitystä todeten, että käynnissä olevat sodat osoittavat tarpeen monipuolistaa energiahuoltoa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. 


TOIMITUKSEN ANALYYSI: Suurvaltapolitiikan armottomat säännöt – Oliko vuoden 2022 rauhanneuvottelujen hylkääminen historiallinen virhearvio?


Mustanmeren rannat kantavat mukanaan vuosisatojen painoista suurvaltapolitiikan historiaa. Krimin sodan aikaisista taisteluista aina vuoden 2022 hylättyihin rauhanneuvotteluihin saakka alue on pysynyt geopoliittisena polttopisteenä, jossa ihanteet murtuvat kerta toisensa jälkeen imperiumien armottomien turvallisuusintressien painosta. Hylätty diplomatia jättää jälkeensä vain savuavat rauniot. AI Kuva/chatgpt

Kansainvälisessä politiikassa on aikoja, jolloin kauniit periaatteet ja raadollinen todellisuus törmäävät tuhoisin seurauksin. Jälkiviisaus on helppoa, mutta on täysin perusteltua ja jopa välttämätöntä kysyä ääneen: olisiko keväällä 2022 kannattanut istahtaa tosissaan neuvottelupöytään Venäjän kanssa sen sijaan, että kuunneltiin läntisten johtajien, kuten Britannian silloisen pääministerin Boris Johnsonin, sotaisia puheita ja kehotuksia jatkaa taistelua? Tämän kysymyksen äärellä on kohdattava se kylmä mahdollisuus, että toisenlaisella valinnalla tilanne olisi nyt aivan toinen: miljoonat ihmiset olisivat säästäneet henkensä ja kotinsa, ja nykyisiltä mittavilta aluemenetyksiltä olisi todennäköisesti vältytty.

Idealismista suurvaltojen realismiin

On kiistaton periaate, että jokaisella itsenäisellä valtiolla on suvereeni oikeus päättää omista asioistaan ja valita itse, mihin kansainvälisiin liittoutumiin se haluaa kuulua. Tämä oikeus on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin. Kuitenkin tämän periaatteen sokea tuijottaminen ilman geopoliittista lukutaitoa on usein pelkkää fantasiaa ja kauniiden juhlapuheiden havinaa. Maailmanhistoria ja reaalipolitiikan (realpolitik) kovat faktat osoittavat yksiselitteisesti, että suurvallat eivät koskaan hyväksy asioita, jotka ne kokevat eksistentiaaliseksi uhaksi omilla rajoillaan. Tämä on kylmä totuus, joka ohittaa paperille kirjatut ihanteet. Aivan kuten Yhdysvallat ei hyväksynyt Neuvostoliiton ohjuksia Kuubassa, Venäjä on vetänyt omat ehdottomat punaiset linjansa.

Naton laajentuminen ja ennalta nähty konflikti

Keskustelu Ukrainan NATO-jäsenyydestä ei ole uusi asia, vaan se on ollut pöydällä jo 2000-luvun alusta lähtien. Ratkaiseva historiallinen käännekohta oli Naton Bukarestin huippukokous vuonna 2008, jolloin sotilasliitto julisti, että Ukrainasta ja Georgiasta tulee sen jäseniä. Venäjä teki jo tuolloin harvinaisen selväksi, ettei se tule koskaan hyväksymään tätä. Moskova on johdonmukaisesti viestinyt, että vieraan sotilasliiton laajentuminen sen suoralle rajalle on sille turvallisuuspoliittinen kynnyskysymys, johon se tulee vastaamaan. Länsi valitsi ummistaa silmänsä tältä varoitukselta, pitäen kiinni periaatteellisesta oikeudesta ymmärtämättä suurvaltapolitiikan armottomia reaktioita.

Mustanmeren historiallinen polttopiste

Kun tarkastellaan Ukrainan maantieteellistä sijaintia, ymmärretään konfliktin syvimmät strategiset syyt. Ukraina sijaitsee osittain Venäjän geopoliittisella "vatsanalueella", tarjoten suoran ja elintärkeän yhteyden Mustallemerelle. Tämä alue ei ole muodostunut kiistakapulaksi vasta 2000-luvulla.

Historiallinen tuki tälle näkemykselle löytyy jo 1800-luvulta, jolloin Mustanmeren hallinta oli elämän ja kuoleman kysymys Euroopan tasapainolle. Erityisesti Britannia piti jo tuolloin aluetta äärimmäisen strategisena kohteena vaikuttaa Venäjään ja padota sen laajentumista. Tämä kulminoitui Krimin sotaan (1853–1856), jossa Britannia ja Ranska liittoutuivat estääkseen Venäjän ylivallan Mustallamerellä ja suojellakseen omia etujaan idässä. Asetelma on yli 150 vuotta myöhemmin hämmästyttävän samankaltainen: läntiset suurvallat pyrkivät patoamaan Venäjän vaikutusvaltaa sen historiallisella etupihalla.

On aika myöntää, että diplomatiassa on joskus tehtävä tuskallisia kompromisseja suuremman tuhon välttämiseksi. Idealistinen joustamattomuus suurvaltojen etupiirien puristuksessa ei ole rohkeutta, vaan se on johtanut inhimilliseen katastrofiin, jonka hintaa maksetaan vielä sukupolvien ajan.


Ranskan Eurooppa-ministeri peräänkuuluttaa kunnianhimoista asialistaa: "Euroopan on otettava vastuu omasta kohtalostaan"


Ranskan Eurooppa-ministeri Benjamin Haddad korosti DW Newsin erikoishaastattelussa Berliinissä, että Euroopan unionin on otettava aktiivinen vastuu omasta puolustuksestaan ja taloudestaan suurvaltojen puristuksessa. AI Kuva/chatgpt

Ranskan Eurooppa-ministeri ja presidentti Emmanuel Macronin perustaman Renaissance-puolueen keskeinen hahmo, Benjamin Haddad, on vierailullaan Berliinissä esittänyt painavan analyysin Euroopan unionin ja ennen kaikkea Ranskan ja Saksan yhteistyön tilasta. DW Newsin haastattelussa Haddad vastasi suoraan ja kiertelemättä julkisuudessa esitettyihin väitteisiin maiden välisten suhteiden viilenemisestä ja "eurooppalaisen moottorin" yskimisestä.

Ministeri Haddad kuittasi lehdistön pessimistiset kirjoitukset maiden välien rakoilemisesta pelkäksi kommentoinniksi. Hänen mukaansa todellisuus on se, että Eurooppa seisoo parhaillaan geopoliittisessa käännekohdassa. Venäjän jatkuva hyökkäyssota Ukrainassa, Yhdysvaltojen asteittainen vetäytyminen Euroopasta ja Kiinan asettama voimakas kaupallinen paine luovat tilanteen, jossa Ranskalla ja Saksalla on yhteinen, historiallinen vastuu vahvan ja yhtenäisen eurooppalaisen viestin esittämisestä kansainvälisellä näyttämöllä. Haddad painotti, että maat tekevät erittäin tiivistä yhteistyötä muun muassa kilpailukyvyn parantamiseksi, sääntelyn yksinkertaistamiseksi, sisämarkkinoiden syventämiseksi sekä teollisuuden suojelemiseksi epäreilulta kilpailulta, erityisesti Kiinan suunnalta.

Yhteistyön ehdottomana keihäänkärkenä ministeri näkee kunnianhimoisen puolustusagendan. Hän nosti esiin SAFE-ohjelman, joka on Euroopan komission myöntämä sadanviidenkymmenen miljardin euron laina. Tämä ohjelma mahdollistaa investoinnit yhteisiin puolustushankintoihin ja -projekteihin, joiden perimmäisenä tarkoituksena on vähentää maanosan riippuvuutta Yhdysvalloista ja tehdä Euroopasta itsenäinen ja uskottava puolustustoimija. Haddad ilmaisi myös optimisminsa sen suhteen, että Unkarin vaalien myötä 90 miljardin euron laina Ukrainan taloudellisiin ja sotilaallisiin tarpeisiin saadaan vihdoin viimeisteltyä. Hän myönsi avoimesti, etteivät Ranska ja Saksa ole aina kaikesta samaa mieltä, mutta korosti, ettei kaikenkattava yksimielisyys ole edellytys vastuunkannolle ja vuoropuhelun jatkamiselle.

Haastattelussa käsiteltiin suoraan erimielisyyksiä, jotka hiertävät maiden välejä, kuten yhteisen eurooppalaisen hävittäjähankkeen (FCAS) takkuilua ja Ranskan vastustusta EU:n ja Etelä-Amerikan Mercosur-maiden väliselle vapaakauppasopimukselle. Mercosur-sopimuksen osalta Haddad huomautti kiistan jatkuneen jo neljännesvuosisadan ajan. Ranska tukee periaatteessa kauppasopimuksia ja kaupan monipuolistamista, mutta vaatii ehdottomasti reiluja pelisääntöjä. "Emme voi vaatia omilta maanviljelijöiltämme tiukkoja normeja torjunta-aineiden käytössä ja samaan aikaan avata markkinoitamme tuotteille, joiden tuotannossa on käytetty Euroopassa kiellettyjä aineita", Haddad jyrähti. Ranska on siksi vaatinut suojalausekkeita ja vastavuoroisuutta (peilitoimenpiteitä) sopimuksiin, mistä esimerkkinä onnistuneesta kauppapolitiikasta hän mainitsi hiljattain tuetun EU:n ja Intian välisen kauppasopimuksen. FCAS-hävittäjähankkeen kohdalla hän myönsi kunnianhimoisten yhteishankkeiden olevan monimutkaisia, mutta vakuutti hallitusten ja teollisten toimijoiden (kuten Dassault) jakavan yhteisen tavoitteen projektin onnistumisesta, ja tällä hetkellä meneillään on ranskalais-saksalainen sovittelumenettely umpikujien avaamiseksi.

Puolustusbudjettien kasvaessa nopeasti ympäri Eurooppaa, Saksa on asettanut tavoitteekseen rakentaa maanosan suurimmat asevoimat. Kysyttäessä, herättääkö Saksan nopeasti kasvava, mahdollisesti Ranskan budjetin tuplaava puolustusbudjetti levottomuutta Pariisissa, Haddad korosti Ranskan itsensäkin jo tuplanneen puolustusbudjettinsa presidentti Macronin kahden kauden aikana. Hän huomautti, että kansallisten budjettien kasvattaminen on tervetullutta, mutta varoitti jyrkästi sooloilun vaaroista. "Jos jokainen toimii kansallisesti yksin, päädymme suurempaan hajanaisuuteen, kilpailuun projektien välillä ja lopulta alisuoritamme, mikä ei ole eduksi eurooppalaisten turvallisuudelle." Hän vaati voimakkaasti resurssien suuntaamista yhteiselle eurooppalaiselle tasolle. Esimerkkinä onnistuneesta tulevaisuuden projektista hän mainitsi avaruussektorin Iris²-hankkeen, jonka tavoitteena on luoda Euroopalle oma turvallinen satelliittitietoliikennejärjestelmä, jotta alue ei jäisi riippuvaiseksi Elon Muskin Starlinkin kaltaisista yhdysvaltalaisista järjestelmistä.

Euroopan unionin laajentuminen on Haddadin mukaan alueen geopoliittinen välttämättömyys, vaikka prosessin on pysyttävä vaativana ja ansioihin perustuvana. Hän muistutti, ettei Eurooppa voi sallia harmaiden vyöhykkeiden syntymistä rajojensa sisä- ja ulkopuolelle, sillä ne toimisivat pelikenttinä Venäjän, Kiinan tai Yhdysvaltojen sekaantumiselle. "Länsi-Balkan on Euroopan sydämessä, lähempänä Ranskaa kuin Ukraina", ministeri huomautti, ja ilmaisi vahvan tukensa muun muassa Montenegron, Ukrainan ja Moldovan jäsenyyspyrkimyksille, edellyttäen tiukkojen oikeusvaltioperiaatteiden, korruption kitkemisen ja vähemmistöjen suojelun toteutumista.

Maahanmuuttokysymykset ja mahdolliset uudet siirtolaisvirrat Lähi-idän konfliktien seurauksena nousevat voimakkaasti poliittiselle agendalle. Haddad linjasi, että poliittisena voimana Euroopalla on oltava rajat ja kyky puolustaa niitä. Vaikka Schengen-alue oli historiallinen edistysaskel, ulkorajojen turvaamisessa tehtiin virheitä. Hän korosti voimakkaasti uuden turvapaikkasopimuksen sekä hiljattain hyväksytyn palautusasetuksen merkitystä. Jatkossa laittomasti maahan saapuneiden, turvapaikan epäämisen saaneiden tai sääntöjä rikkovien henkilöiden nopea poistaminen EU:n alueelta on ratkaisevan tärkeää. Hän uskoo tämän olevan sekä saksalaisten että ranskalaisten kansalaisten vankka odotus, ja Euroopan instituutioiden on vastattava tähän haasteeseen, jotta vältetään kansalaisten siirtyminen euroskeptisten tai populististen puolueiden kannattajiksi.

Lopuksi haastattelussa sivuttiin EU:n päätöksenteon haasteita ja yksimielisyysvaatimusta, joka usein hidastaa ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa. Vaikka Haddad näkee tarpeen laajempaan keskusteluun instituutioiden ketteryydestä, hän puolusti yksimielisyyttä ulkopolitiikan ja puolustuksen kaltaisilla kansallisen itsemääräämisoikeuden ydinalueilla. Samalla hän kuitenkin painotti, ettei yksittäinen valtio saa enää jatkossa aseellistaa veto-oikeuttaan sisäpoliittisista syistä, kuten hän suoraan syytti Unkarin Viktor Orbánin tehneen toimiessaan käytännössä Vladimir Putinin ja Donald Trumpin edustajana Eurooppa-neuvostossa. Haddad on toiveikas, että Unkarin uuden pääministerin myötä yhteistyö palautuu vilpittömälle ja rakentavalle pohjalle. Kysymykseen Donald Trumpin vaikutuksesta Eurooppaan Haddad vastasi näkevänsä Yhdysvaltojen kehityksen laajemman trendin kiihdyttäjänä. Presidentistä riippumatta Yhdysvallat kääntää katsettaan sisäänpäin, ja Euroopan ainoa vaihtoehto on kantaa itse suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan, puolustuksestaan ja taloudestaan – aivan kuten presidentti Macron on vaatinut jo vuoden 2017 Sorbonnen puheestaan lähtien. "Muutoin meistä tulee vain passiivinen sivustakatsoja, pelkkä suurvaltojen, kuten Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välisen kilpailun kommentaattori", Haddad päätti.


Kirjoittaja: Aksu

Lähde:

https://www.youtube.com/watch?v=ggmWPUav4qY&list=PL5_bhjw6PxLZR2jHwGP4MFz3wPa-BWoWY&index=1&t=6s 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)