Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhui eilen illalla Iranin sodasta, ja koko maailma seuraa nyt tiiviisti, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Keskustelua käydään siitä, lähettääkö Yhdysvallat maajoukkoja vai siirretäänkö Hormuzinsalmen valvonta Nato-liittolaisille. Yksi asia on kuitenkin jo selvää: Trump ei halua pitkittynyttä sotaa. Tämä kiireellisyys saattaa kuitenkin törmätä Pekingin kaksoispeliin. Ihmisten mielissä on herännyt kysymys siitä, kuinka Iranin islamilainen vallankumouskaarti (IRGC) pystyy jatkamaan vastarintaa ja provokaatioita jatkuvista iskuista ja johtajiston menetyksistä huolimatta.
Länsimaisten tiedusteluarvioiden mukaan Venäjä on kuljettanut Iraniin lennokkeja, lääkkeitä ja ruokaa. Viimeaikaiset raportit kertovat Moskovan pyrkimyksistä tukea Irania sodan ylläpitämisessä. Venäjä on kuitenkin itsekin syvällä omassa sodassaan, joten herää kysymys, mistä se löytää ylimääräisiä resursseja Iranin auttamiseen. Yhdysvaltalaisen puolustusviranomaisen mukaan jokainen Iraniin lähetetty ammus on pois Venäjän omasta sodasta Ukrainassa. Tämä herättää perustavanlaatuisen kysymyksen: kuka todella mahdollistaa Iranin sodankäynnin jatkumisen?
Australiassa asuvan kiinalaisen toisinajattelijan ja tutkijan, professori Yuan Hongbingin mukaan todellinen voima Iranin takana on Kiina, ja Venäjä toimii ainoastaan kulissina. Yuan perustaa näkemyksensä Pekingissä olevien lähteidensä antamiin tietoihin. Yuanin mukaan Kiinan kommunistinen puolue (KKP) tukee täysimääräisesti Iranin hallinnon vakautta. KKP on sisäpiiriläisten mukaan perustanut salaisen toimitusreitin Pakistanin kautta kuljettaakseen sotilastarvikkeita Iraniin, ja tätä reittiä pitkin toimitukset ovat kiihtymässä. Yuan argumentoi, että Iranin ja Venäjän toimintaa ohjaa syvemmällä tasolla KKP:n hallinto, jota johtaa Xi Jinping. Iranin pitkän kantaman ohjusiskukyky nojaa vahvasti Kiinan Beidou-navigointijärjestelmään. Lisäksi lennokkien ja ohjusjärjestelmien ydinteknologiat sekä raaka-aineet ovat peräisin Kiinasta.
Yuanin lähteiden mukaan Xi Jinping antoi äskettäisessä KKP:n politbyroon kokouksessa selkeän ohjeen muuttaa nykyinen Yhdysvaltojen ja Iranin välinen konflikti Afganistanin sodan kaltaiseksi pitkittyneeksi selkkaukseksi. Tavoitteena on sitoa Yhdysvaltojen sotilaallisia ja kansallisia resursseja Iraniin ja luoda strategista tilaa mahdolliselle siirrolle Taiwaninsalmella. Tämä strategia paljastaa Xi Jinpingin kaksikasvoisen lähestymistavan. Yhtäältä Xi pyrkii parantamaan suhteita Yhdysvaltoihin lieventämällä "susisoturi"-retoriikkaa ja käyttämällä strategista kumppaniaan Pakistania välittäjänä tulitaukoneuvotteluissa. Kiina on myös ostanut suuria määriä yhdysvaltalaisia soijapapuja ja saattaa tehdä suuria tilauksia Boeingilta. Tavoitteena on varmistaa Trumpin vierailu Pekingiin, vakauttaa suhteet pinnalla ja vahvistaa Xin poliittista asemaa kotimaassa. Toisaalta KKP käy aktiivisesti informaatiosotaa propagandan avulla, jonka tarkoituksena on vakuuttaa maailma Iranin vahvasta kostokyvystä ja Yhdysvaltojen vaikeuksista.
Professori Yuan esittää, että Xi Jinping tukee suoraan Iranin islamilaista vallankumouskaartia kahden pääreitin kautta: pohjoisen reitin kautta Venäjän ja Kaspianmeren yli sekä eteläisen reitin kautta Pakistanin maarajan yli. Tämä on koordinoitu järjestelmä, joka tarjoaa syvää rakenteellista tukea teknologian, infrastruktuurin ja sotilasjärjestelmien muodossa. Kiinalaiset sotilasinsinöörit ovat suunnitelleet monia Iranin maanalaisia bunkkereita, ja jotkut niistä ulottuvat jopa 400 metrin syvyyteen. Iranin ohjus- ja lennokkioperaatiota ohjataan Kiinan Beidou-järjestelmällä, ja ydinteknologiat, kuten sirut ja elektronisen sodankäynnin järjestelmät, on sidottu kiinalaiseen valmistukseen. Nämä jatkuvat toimitukset siirretään meriteitse Kaspianmeren yli ja maateitse Pakistanin kautta.
Yhdysvaltojen, Israelin ja liittouman iskujen seurauksena Iranin alkuperäinen johtorakenne on suurelta osin eliminoitu, ja operatiiviset päätökset tekevät yhä useammin keski- ja alemman tason upseerit. Professori Yuanin mukaan KKP:hen sidoksissa oleva tekninen henkilöstö on toiminut vuosien ajan Iranissa Pekingin tiedusteluoperaattoreina. He ovat yhä aktiivisia Iranissa ja tarjoavat paitsi teknistä tukea, myös poliittisia vakuutuksia IRGC:n upseereille. Vakuutuksena on poliittisen turvapaikan myöntäminen Kiinassa mahdollisen tappion sattuessa. Tällä vakuutuksella on merkittävä rooli IRGC:n taistelutahdon ylläpitämisessä hajautetussa taisteluympäristössä.
Yuanin johtopäätös on, että KKP tekee kaikkensa kaksiosaisen strategiansa avulla pitääkseen Iranin hallinnon elossa. Sota ei ole enää vain konflikti Yhdysvaltojen, Israelin ja Iranin välillä, vaan siihen osallistuu myös KKP. Professori Yuanin mukaan Xi Jinping on henkilökohtaisesti tämän kaksikasvoisen strategian takana. Xi Jinpingiä on kuvailtu "erittäin teeskenteleväksi" henkilöksi, joka sanoo yhtä ja tekee toista, ja tämä piirre on laajentunut hallitsemismenetelmäksi. Xi Jinping on verrannut länsivaltojen aiemmin Kiinaa heikentääkseen käyttämää oopiumia Yhdysvaltojen nykyiseen huumeongelmaan, ja hän pitää fentanyylin vientiä normaalina kansainvälisenä kauppana. Politbyroon kokouksessa hän on jopa ehdottanut fentanyylin viennin käyttämistä taloudellisena sodankäyntinä Yhdysvaltojen heikentämiseksi.
Kiinan strategialla on hintansa, ja se alkaa tulla näkyviin. Länsimaisen median raportit tukevat joiltakin osin professori Yuanin näkemyksiä. Esimerkiksi Kiinan suurimman siruvalmistajan SMIC:n on kerrottu toimittaneen laitteita Iranin sotilassektorille. Kiinan kaksinaamainen peli vaatii kuitenkin myös ihmishenkiä. Kanadassa asuva toisinajattelija on kertonut lähteisiinsä vedoten, että kolme tutka-asiantuntijaa China Electronics Technology Group Corporationin 14. tutkimusinstituutista on saanut surmansa Irakissa. Nämä asiantuntijat olivat mukana tutkateknologian tuessa ja Yhdysvaltojen häivekoneiden tunnistusjärjestelmien ylläpidossa. Lisäksi seitsemän kiinalaisen lennokkivalmistaja DJI:hin kytköksissä olevan henkilön on raportoitu kuolleen sodassa. Näiden henkilöiden kerrotaan olevan peräisin useista Kiinan ilmailu- ja avaruusteknologiayrityksen instituuteista, ja he ovat vuosien ajan antaneet peiteltyä tukea Iranin sotilaalliselle kehitykselle. Uusien tietojen mukaan Kiina on saattanut lähettää Iraniin noin 500 sotilas- ja teknistä asiantuntijaa, joista 300–400 on tällä hetkellä kadoksissa. Peking vaikenee menetyksistään estääkseen lisävahingot. Virallinen selitys on, että he ovat komennuksella.
Sodan pitkittymisellä on merkittäviä taloudellisia seurauksia Kiinalle. Öljyn hinnan nousu maksaa Kiinalle noin 100 miljardia dollaria ylimääräistä vuosittain, sillä maa tuo noin 4 miljardia tynnyriä raakaöljyä vuodessa. Lisäksi Kiina on hyötynyt alennetuista öljynhinnoista tuomalla iranin öljyä 10–20 dollaria markkinahintaa halvemmalla. Jos Kiina joutuu maksamaan täyden hinnan, tämä aiheuttaa vähintään 10 miljardin dollarin lisäkustannukset vuodessa. Nämä 110 miljardin dollarin lisäkustannukset vaikuttavat Kiinan talouteen, jonka todellisen bruttokansantuotteen on arvioitu olevan virallisia lukuja huomattavasti pienempi. Taloudelliset vaikutukset kertaantuvat ja johtavat yritysten konkursseihin. Esimerkiksi Kiinan hallitsema muoviteollisuus on jo nyt alhaisten katteiden ala, ja öljyn hinnan nousu nostaa tuotantokustannuksia välittömästi. Vastaavia vaikutuksia nähdään myös maataloudessa lannoitteiden hintojen noustessa, mikä heijastuu elintarvikkeiden hintoihin. Logistiikkakustannusten nousu vaikuttaa kaikkiin toimialoihin.
Vaikka Kiinalla pitäisi olla työkaluja tilanteen hallintaan, kuten veronalennuksia tai strategisten öljyvarastojen käyttöönotto, Peking ei ole turvautunut näihin toimiin. Paikallishallintojen taloudellinen paine estää veronalennukset, ja strategisten varastojen käyttöönotto johtaisi suurempiin kustannuksiin myöhemmin varastojen täydentämisen myötä. Peking luottaa tällä hetkellä kaupallisiin varastoihin ja hintojen nousuun, mitä KKP:n asiantuntijat kutsuvat Kiinan "strategiseksi joustavuudeksi". Tämä lähestymistapa perustuu kuitenkin oletukseen, ettei tavallisille ihmisille aiheutuvilla kustannuksilla ole merkitystä. Sodan pitkittyminen ja Kiinan pyrkimykset sitoa Yhdysvallat Iraniin lisäävät painetta Kiinan omaa taloutta ja yhteiskuntaa kohtaan, mikä voi lopulta johtaa taloudelliseen ahdinkoon ja sisäisiin poliittisiin jännitteisiin. Sota ei välttämättä murra Yhdysvaltoja, mutta se toimii testinä Kiinalle, joka joutuu maksamaan yhä korkeamman hinnan pitkittyvästä konfliktista.
Kiinan sisäisestä poliittisesta tilanteesta on myös liikkeellä huhuja. Esimerkiksi Wen Jiabaon äskettäinen julkinen esiintyminen saattaa olla merkki sisäisistä muutoksista KKP:ssä. Näihin huhuihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella.
Demografisen tilanteen osalta kiinalaiset eivät nykyisin avioidu tai hanki lapsia taloudellisista syistä. Talouden ja energian hintojen nousu vain pahentaa tätä ongelmaa. Lisäksi Kiinasta on kantautunut huolestuttavia tietoja nuorten ihmisten kuolleisuudesta. Esimerkiksi hautaustoimistojen näytöistä otetuissa kuvakaappauksissa suurin osa menehtyneistä näyttää olevan alle 70-vuotiaita, mikä on herättänyt kysymyksiä kansalaisten keskuudessa.
Yleisökysymyksiin vastattaessa todettiin, että Xi Jinping on mahdollisesti vierittänyt syyn kiinalaisten aseiden epäonnistumisesta Venezuelassa ja Iranissa tammikuussa pidätetyn kenraali Zhang Youxian niskoille. Zhangia on syytetty myös vakoilusta Yhdysvaltojen hyväksi, vaikka hän itse on korostanut olevansa ainoa politbyroon jäsen, jolla ei ole perheenjäseniä opiskelemassa tai asumassa lännessä. Euroopan maiden ei uskota liittyvän sotaan, sillä ne on usein nähty liian huolissaan omasta julkisuuskuvastaan ja "poliittisesta korrektiudestaan" todellisten tekojen sijaan. Aitous ja aitouden vaatimus korostuivat myös vastauksissa katsojille.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: Lei's Real Talk
http://www.youtube.com/watch?v=Qtk64F_v-dE
Päivämäärä: 4.4.2026
Operaatiokeskus/Aksu

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti