 |
| Riippumaton journalisti Nick Shirley puhumassa CPAC 2026 -tapahtuman lavalla. Shirley painotti puheessaan terveen järjen tärkeyttä ja rohkaisi kansalaisia astumaan rohkeasti areenalle puolustamaan oikeaksi kokemiaan asioita kriitikoiden ja poliitikkojen painostuksesta huolimatta. AI Kuva/Grok Image (ei liity uutiseen/Kuva ei vastaa uutisen henkilöä) |
Riippumaton journalisti Nick Shirley nousi lavalle CPAC 2026 -tapahtumassa ja ilmaisi heti aluksi suuren innostuksensa saadessaan puhua yleisölle.
Hän teki selväksi, ettei hän edusta puheessaan republikaaneja eikä demokraatteja, vaan puhuu yksinomaan kansan, "We the People", puolesta. Shirleyn mukaan nykypäivänä kaikki voivat yhtyä siihen ajatukseen, että ihmiset haluavat vain elää amerikkalaista unelmaa ja saavuttaa parhaan mahdollisen elämän. Hän kuitenkin huomauttaa, että nykyään tuntuu siltä, ja todellisuudessa usein onkin niin, että täysin kiistattomista ja yksiselitteisistä asioista on tulossa Yhdysvaltojen sisällä kiistanalaisia.
Esimerkkinä tästä ilmiöstä Shirley nostaa esiin ajatuksen laittomien siirtolaisten karkottamisesta. Hän korostaa sanaa "laiton" ja toteaa, ettei asian pitäisi herättää minkäänlaista kiistaa. Samalla tavalla hän ottaa esille henkilöllisyystodistuksen esittämisen äänestämisen yhteydessä. Sekin on muuttunut kiistanalaiseksi, vaikka sen ei Shirleyn mukaan pitäisi olla sitä. Kolmantena esimerkkinä hän mainitsee petosten tuomitsemisen. Ajatus siitä, että petos on pahasta, on nykyään kiistanalainen, ja Shirley ihmettelee ääneen, kuinka tällainen tilanne on ylipäätään mahdollinen.
Shirley kertoo tietävänsä yhtä ja toista petoksista ja mainitsee tuntevansa erityisesti Minnesotan päiväkotien tilanteen. Hänen mukaansa on täysin järjetöntä elää maailmassa, jossa petoksia paljastava henkilö voidaan maalata poliitikkojen toimesta pahaksi ihmiseksi juuri siellä, missä petos on tapahtunut. Shirleyn mielestä poliitikkojen pitäisi olla innoissaan tiedosta, että petoksia tuodaan päivänvaloon, sillä kyseessä eivät ole republikaanien tai demokraattien rahat, vaan puhtaasti veronmaksajien omat varat. Hän huomauttaa, ettei ole koskaan nähnyt dollarin seteliä, jossa lukisi oikea tai vasen, punainen tai sininen. Kaikki asuvat samassa maassa, ja kaikkien tulisi haluta maalleen vain parasta.
Kun maassa tapahtuu petoksia aivan valtavassa mittakaavassa, tilanteeseen on Shirleyn mukaan puututtava. Hän ottaa esimerkiksi Minnesotan osavaltion, jossa on autismiin liittyviä ohjelmia. Näiden ohjelmien budjetit ovat saattaneet kasvaa peräti 10 000 prosenttia, ja rahat päätyvät suoraan huijareiden käsiin. Shirley kysyy, kuinka kukaan voi katsoa 10 000 prosentin budjettikasvua ja olla ihmettelemättä asiaa. Hän kysyy myös, onko naapurustoissa tapahtunut vastaava 10 000 prosentin kasvu autististen lasten määrässä. Jos vastaus on ei, hän kyseenalaistaa, kuinka tällainen valtava budjetin kasvu voidaan ylipäätään perustella.
Toisena esimerkkinä Shirley mainitsee Kalifornian, jossa saattohoitolaitosten määrä on kasvanut 1 000 prosenttia. Hän kysyy retorisesti, ovatko kaikki kuolemassa Los Angelesissa, ja toteaa perään, ettei usko asian olevan näin. Kun tällaisista kiistattomista asioista tulee Yhdysvalloissa kiistanalaisia, se ajaa kansan Shirleyn mukaan outoon kulttuurisotaan. Tämä asettaa ihmiset tilanteeseen, jossa he joutuvat miettimään, miksi joku tukee tällaista toimintaa, kun se ei todellisuudessa hyödytä kansaa lainkaan.
Shirley muistuttaa, että kaikki asuvat Yhdysvalloissa. Kun vaaleilla valittu virkamies astuu virkaansa, hänen ei kuulu edustaa vain 50 prosenttia väestöstä, vaan täydet 100 prosenttia. Kun maassa tapahtuu petoksia, jokaisen yksittäisen ihmisen tulisi haluta puuttua niihin kovalla kädellä. Jos näin ei tehdä, huijarit voivat jatkaa verorahojen varastamista ja lähettää ne ulkomaille. Shirley tähdentää, että kun rahat ovat päätyneet ulkomaille, niitä ei voida enää koskaan saada takaisin. Tämä on asia, jonka hän on oppinut paljastaessaan kyseisiä petoksia. Hän kertoo, että usein nämä verorahoja vievät henkilöt ovat ulkomaalaisia, jotka eivät edes ole kotoisin Yhdysvalloista.
Shirley pitää uskomattomana sitä, kuinka petoksia esiintyy kaikissa 50 osavaltiossa, mutta suurin osa niistä tuntuu keskittyvän moniin sinisiin eli demokraattien johtamiin kaupunkeihin. Kun hän on mennyt paljastamaan näitä petoksia, hän on kohdannut voimakasta vastustusta. Hän kertoo Kalifornian kuvernöörin Gavin Newsomin julkaisseen hänestä hiljattain kuvan, jossa häneen oli kohdistettu kymmenen kameraa. Kyseessä oli tekoälyllä luotu kuva, jossa kysyttiin "Missä lapset ovat?". Shirleyn mukaan tällä yritettiin maalata hänestä kuva perverssinä petosten paljastamisen vuoksi. Shirley kysyy, kuinka sairas kuvernöörin täytyy olla sanoakseen, että petoksia paljastava nuori on se paha ihminen, eikä suinkaan ne huijarit, jotka varastavat rahat.
Käydessään läpi näitä kokemuksia petosten paljastamisesta, Shirley kertoo vihdoin ymmärtäneensä, miksi esimerkiksi Elon Muskia vastaan hyökätään niin voimakkaasti. Hän ymmärtää nyt, miksi Muskin tehtaita tai autoja poltetaan ja miksi häntä kritisoidaan niin rankasti, vaikka hän vain paljasti petoksia auttaakseen jokaista kansalaista. Shirleyn mukaan totuus on yksinkertaisesti se, että tietyt poliitikot eivät halua petosten paljastuvan, koska he ovat itse niissä tiiviisti mukana.
Shirley kertoo elämänsä muuttuneen sen jälkeen, kun hän julkaisi petoksia käsittelevän videonsa. Vaikka muutos on tuonut hänet puhumaan CPAC-yleisön eteen, sillä on ollut myös varjopuolensa. Hän joutuu nykyään kulkemaan turvamiesten kanssa vieraillessaan eri kaupungeissa. Hän kertoo, että kuvernööri Gavin Newsomin julkaiseman kuvan kaltaiset teot saavat pienen ihmisjoukon uskomaan, että hän on todella se paha ihminen, jollaiseksi hänet yritetään maalata. Vieraillessaan äskettäin Kaliforniassa, hän ei voinut edes yöpyä hotellissa. Edellisen kerran hänen ollessaan Kaliforniassa petosvideon julkaisun jälkeen, joku yritti ottaa hänestä kuvan ja laittaa sen Reddit-ryhmäkeskusteluun, jossa joukko ihmisiä etsi häntä nimenomaan petosten paljastamisen vuoksi.
Shirley pitää täysin järjenvastaisena sitä, että nyky-yhteiskunnassa henkilö, joka tekee suuren julkisen palveluksen maalleen, joutuu pelkäämään henkensä edestä. Hän myöntää asian tekevän hänet hieman vihaiseksi ja kysyy, kuinka olemme joutuneet pisteeseen, jossa terve järki on kadonnut ja kiistattomista asioista on tullut kiistanalaisia. Tämä kehityssuunta on hänen mukaansa erittäin huolestuttava.
Monet ihmiset tulevat kysymään Shirleyltä, kuinka he voisivat auttaa, kuinka he voisivat toimia omissa yhteisöissään samoin kuin hän, ja mistä hän saa rohkeuden kaikkeen tekemiseensä. Shirley kertoo rakastuneensa Theodore Rooseveltin puheeseen "Mies areenalla" (The Man in the Arena). Puhe käsittelee kriitikoita ja sitä, kuinka kenenkään ei pitäisi koskaan välittää siitä, mitä kriitikko tekee, kunhan tietää taistelevansa arvokkaan asian puolesta. Epäonnistumisella ei ole merkitystä, jos työskentelee tärkeän päämäärän eteen. Shirley kysyy, miksi kenenkään tulisi välittää kriitikoista, vastustajista tai epäilijöistä, kun taistelee arvokkaan asian puolesta ja laittaa itsensä likoon riskienkin uhalla.
Shirleyn mukaan me kaikki taistelemme arvokkaiden asioiden puolesta omissa yhteisöissämme, perheidemme kanssa, kirkoissamme ja kouluissamme. Monet asiat, joita vastaan taistelemme, ovat yksiselitteisiä asioita, joista on vain tehty kiistanalaisia. Hän linjaa, ettei kenenkään tytön pitäisi koskaan joutua huolehtimaan siitä, että mies pelaa heidän urheilujoukkueessaan. Ajatus siitä, että tästäkin on tullut kiistanalaista, on Shirleyn mielestä täysin mielipuolinen.
Tarvitaan miehiä ja naisia, jotka ovat valmiita astumaan areenalle ja kohtaamaan vastustuksen sekä kriitikot. Jos kukaan ei tee niin, vastapuoli voittaa. Kun taistellaan terveen järjen asioista, joista on tehty kiistanalaisia, jokaisen on astuttava esiin ja oltava se henkilö, joka menee areenalle ja sanoo, ettei välitä muiden puheista, vaan tekee sen, mitä pitää, koska kyseessä on arvokas asia. Kriitikot pyrkivät voittamaan, ja heidän äänensä on usein paljon kovempi. Sillä tavalla he yrittävät pelotella ihmisiä.
Shirley pyytää yleisöä kuvittelemaan, jos hän olisi antanut kuvernööri Walzin pelotella itseään. Walz nimitti häntä harhaiseksi salaliittoteoreetikoksi, äärioikeistolaiseksi valkoisen ylivallan kannattajaksi ja käytti hänestä monia muita poliitikkojen suosimia haukkumasanoja. Poliitikot jopa yllyttivät mellakoihin kaupungeissaan sellaista henkilöä vastaan, joka vain paljasti petoksia. Samaan aikaan paljastettu petos oli hyvin ilmeinen. Shirley mainitsee tapauksen ytimessä olleen Laring-keskuksen ja kertoo, että kyseinen keskus jopa sulki ovensa ja pakeni kaupungista, koska he tiesivät syyllistyvänsä rikoksiin.
Shirley kehottaa pohtimaan, keitä nämä kriitikot oikeastaan ovat. Keitä ovat ne ihmiset, jotka sanovat sinun olevan paha ihminen tai että tekemäsi asiat ovat väärin. Usein kyseessä on media, ja hyvin usein kyseessä on henkilö, joka kuuntelee mediaa ja on kadottanut täysin terveen järjen ajattelun. Siksi nykypäivänä kaikkein tärkeintä on pysähtyä miettimään, onko asia, jonka puolesta taistelee, aidosti kiistanalainen, vai onko se todellisuudessa yksiselitteinen asia, josta kriitikot ovat vain tehneet kiistanalaisen. Kriitikoita ei saa koskaan myötäillä, vaan arvokkaan asian tavoittelua on jatkettava.
Lopuksi Shirley korostaa, että Yhdysvallat on maailman paras maa. Jotkut ihmiset haluavat käyttäytyä ikään kuin näin ei olisi, mutta Shirley muistuttaa muiden maiden saaneen rakentaa yhteiskuntiaan tuhansia vuosia, kun taas Yhdysvallat teki saman 250 vuodessa. Mikä ikinä tekikin maasta parhaan noiden 250 vuoden aikana, sen on pysyttävä ennallaan, tai muuten maa kaatuu ja kriitikot voittavat. Tällöin Yhdysvallat ei myöskään pysy maailman parhaana maana.
Shirleyn viesti yleisölle on selvä: On mietittävä tarkkaan, minkä asian puolesta taistellaan. Onko se arvokas asia, ja onko kyseessä todellisuudessa kiistaton asia, jonka valtamedia tai kriitikko on vain leimannut kiistanalaiseksi. Kun ihminen tietää olevansa oikeassa, hänen on taisteltava ja oltava valmis astumaan areenalle. Jos näin ei tehdä, kriitikot voittavat. Yhdysvallat on syystä maailman paras maa, ja se saavutti asemansa lyhyessä ajassa verrattuna muihin. Shirley päättää puheensa toteamalla olevansa ylpeä saadessaan olla paikalla ja sanoo tietävänsä, että kaikki kuulijat ovat valmiita astumaan areenalle arvokkaan asian puolesta.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: Right Side Broadcasting Network
https://www.youtube.com/watch?v=DCYBF2XN5WU
Päivämäärä: 1.4.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti