 |
| https://commons.wikimedia.org/wiki/File:January_2025_Official_Vice_ Presidential_Portrait_of_JD_Vance.jpg Varapresidentti J.D. Vance puhui Georgian yliopistossa perusteellisesti hallinnon toimista petosten torjumiseksi, asuntomarkkinoiden tervehdyttämisestä amerikkalaisnuorille sekä historiallisista neuvotteluista Iranin kanssa. |
Hän vitsaili, että hänen omat opiskelutoverinsa Ohio Statesta ovat hänelle häpeissään, koska hän on osoittanut etelävaltioiden kouluille huomattavasti enemmän rakkautta kuin omalle alma materilleen. Tästä huolimatta hän totesi, että on hienoa olla SEC-alueella ja että tilannetta voidaan yrittää korjata.
Tämän jälkeen varapresidentti siirtyi nopeasti vakavampiin aiheisiin ja viittasi humoristisesti omaan ulkonäköönsä todeten, että niille, jotka ihmettelevät hänen lyhyitä hiuksiaan pitkien vaaleiden kutrien sijaan, syy hänen lavalla oloonsa on vakava. Vancen piti korvata tapahtumassa Erika Kirk, joka oli joutunut erittäin vakavien uhkausten kohteeksi. Tapahtuman isäntä Andrew nosti esiin, että tilanne on kauhea heijastus nykytodellisuudesta ja maan tilasta, ja että Erika on saanut osakseen paljon hyökkäyksiä yllättäviltäkin tahoilta. Vance vahvisti rakastavansa Erikaa ja kertoi, että vain kaksi tuntia ennen tilaisuutta oli olemassa aito huoli siitä, joudutaanko koko tapahtuma perumaan. Keskusteltuaan salaisen palvelun kanssa, joka Vancen mukaan tekee erittäin hyvää työtä, varapresidentti linjasi, että Erikan on annettava tehdä se, mikä on parasta hänelle ja hänen perheelleen. Vance päätti täyttää Erikan paikan yhdessä Andrew'n kanssa tehdäkseen tapahtumasta ikimuistoisen Georgia Bulldogs -yhteisölle.
Vance syventyi Charlie Kirkin kuolemaan, joka tapahtui syyskuun puolivälissä, tarkalleen päivää ennen syyskuun 11. päivän vuosipäivää. Varapresidentti kuvaili kuluneita kuutta kuukautta kahdeksi erilliseksi eläväksi helvetiksi Erika Kirkille. Ensimmäinen niistä on se, että hän menetti aviomiehensä ja lastensa isän. Vance kertoi miettivänsä tätä usein, erityisesti siksi, että hänen oma vaimonsa Usha on raskaana perheen neljännellä lapsella. Vance muisteli hetkeä, jolloin he menivät hakemaan Charlien ruumista Utahista. Hän tapasi tuolloin Charlien vanhemmat ja pikkusiskon, ja kuvaili, kuinka musertunut Erika oli. Vance avasi suruprosessin monimutkaisuutta todeten, että sureva ihminen voi siirtyä täydellisestä murtumisesta hetkiin, jolloin nauraa jollekin kaksi vuotta sitten sanotulle asialle, vain purskahtaakseen taas itkuun poismenon vuoksi. Erityisen raskaana Vance piti Erikan hänelle tuolloin esittämää toivetta siitä, että he olisivat saaneet Charlien kanssa enemmän yhteisiä lapsia. Tämä hetki sai Vancen tajuamaan lopullisesti, ettei Charlie ole tulossa takaisin. Vance pohti isänä sitä, kuinka tärkeää on, että lapset muistavat yhteiset hetket, kuten hänen äskettäin pääsiäissunnuntaina kastetun kuusivuotiaan poikansa kasteen tai eläintarhareissut, ja kuinka sydäntäsärkevää on, että Erikan kaksi pientä lasta eivät välttämättä koskaan saa tällaisia muistoja isästään.
Samalla kun Erika kamppailee tämän sanoin kuvaamattoman surun kanssa ja yrittää pitää Charlien perintöä elossa, häntä vastaan hyökätään ja hänestä valehdellaan. Vance tuomitsi nämä hyökkäykset yhtenä julkisen elämän häpeällisimmistä asioista. Hän kertoi nähneensä politiikassa paljon hulluja asioita, mutta korosti olleensa itse paikalla pitämässä Erikaa kädestä ja nähneensä vaimonsa halaamassa Erikaa, kun Charlien ruumista lastattiin Air Force 2 -lentokoneeseen Isä meidän -rukouksen saattelemana. Vance totesi erittäin suorasanaisesti, että ne ihmiset, jotka puhuvat Erikan surun aitoutta vastaan, puhuvat täyttä hevonpaskaa, ja pyysi perään anteeksi kielenkäyttöään, josta hänen vaimonsa on huomauttanut hänelle jo 12 vuoden ajan tuloksetta. Vance myönsi, että julkisuuden henkilöistä puhutaan aina perättömiä, mutta Erikan tapauksessa hyökkäykset surevaa äitiä kohtaan ovat pöyristyttäviä. Hän tähdensi, että järjestön linjauksista tai poliittisista asioista saa olla eri mieltä, mutta väitteet Erikan osallisuudesta tai hänen surunsa kyseenalaistaminen ovat rikkoneet amerikkalaisen julkisen keskustelun.
Vance kertoi kaipaavansa Charlieta monin tavoin ja haluavansa usein soittaa hänelle ideoidakseen kampanjoita tai keskustellakseen ehdokkaiden tukemisesta. Charlien poissaolo tuntuu erityisesti silloin, kun mietitään, miten vasemmistolaisen ääriajattelijan suorittamaan salamurhaan tulisi reagoida. Vancen mukaan oikea reaktio on hyökätä vasemmistolaista väkivaltaa ja terrorismia vastaan sekä katkaista rahoitus näiltä verkostoilta. Tämä on hallinnon tavoite Washington D.C.:ssä. Vance otti esille myös Savannah Hernandezin, joka joutui hiljattain pahoinpidellyksi Minnesotassa. Vance kertoi puhuneensa Kash Patelin kanssa matkalla tapahtumaan ja saaneensa vahvistuksen, että alueella on useita agentteja, jotka hyödyntävät videotallenteita tekijöiden jäljittämiseksi ja aktivisteja vastaan hyökkäävien radikaalien verkostojen rahoituksen epäämiseksi. Vance muistutti yleisöä, että politiikka on vaikeaa, mutta jos ihmisten vaisto ohjaa hyökkäämään surevaa äitiä vastaan sen sijaan, että he vastustaisivat Yhdysvaltoja tuhoavia tahoja, he ovat osa ongelmaa. Tapahtuman isäntä Andrew komppasi Vancea muistuttamalla, että Erikan lapset ovat vain yhden vanhemman päässä orpoudesta, minkä vuoksi asiat otetaan äärimmäisen vakavasti. Vance lisäsi, että suru on monimutkaista, ja kummasteli niitä, jotka kritisoivat Erikaa hymyilemisestä kaksi päivää miehensä kuoleman jälkeen, kehottaen tällaisia ihmisiä pitämään huolen omista asioistaan.
Keskustelu siirtyi Vancen henkilökohtaiseen uskoon. Häntä pyydettiin kommentoimaan katolilaisena sitä, miltä tuntuu olla poliittisen kentän ja Vatikaanin sekä paavin lausuntojen ristitulessa. Vance teki selväksi, ettei hän yhdy niihin, joiden mielestä kirkon – oli se sitten protestanttinen tai katolinen – tulisi keskittyä vain evankeliumiin ja sivuuttaa julkinen politiikka. Hänen mukaansa evankeliumin saarnaamiseen kuuluu sen soveltaminen päivänpolttaviin kysymyksiin. Hän kuitenkin korosti roolijakoa: varapresidenttinä ja presidentin johtamassa hallinnossa hänen tehtävänsä on soveltaa moraalista totuutta käytännön monimutkaisiin tilanteisiin ja tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä Amerikan kansan puolesta, kun taas paavin tehtävä on saarnata evankeliumia. Vance kertoi pitävänsä paavista, kunnioittavansa häntä ja tutustuneensa häneen hieman. Vaikka hän onkin usein eri mieltä paavin kanssa, hän pitää hyvänä asiana, että paavi ottaa kantaa maahanmuuttoon, aborttiin tai sotaan ja rauhaan, koska se herättää keskustelua.
Vance ei kuitenkaan salaillut turhautumistaan. Hän kritisoi voimakkaasti osaa katolisesta papistosta, joka hyökkää armottomasti Trumpin hallinnon rajavalvontatoimia vastaan väittäen niitä epäinhimillisiksi. Vance kysyi suoraan, miten on inhimillistä sallia huumekauppiaiden ja seksuaalirikollisten kuljettaa pieniä lapsia etelärajan yli. Hän nosti esiin myös paavin äskettäisen lausunnon, jonka mukaan Jumala ei ole koskaan niiden puolella, jotka tarttuvat miekkaan. Vance kyseenalaisti tämän voimakkaasti kysymällä, eikö Jumala todella ollut niiden amerikkalaisten puolella, jotka vapauttivat Ranskan natseilta tai jotka vapauttivat viattomia ihmisiä holokaustin keskitysleireiltä. Yleisöstä kuului huuto, jonka mukaan Jeesus Kristus ei tue kansanmurhaa, mihin Vance vastasi välittömästi olevansa samaa mieltä.
Tilanteessa yleisöstä nousi toinen häirikkö, joka huusi hallinnon tukevan Gazan kansanmurhaa. Vance pyysi ensin saada vastata loppuun paavia koskevaan kysymykseen, muistuttaen yli tuhatvuotisesta oikeutetun sodan teologisesta perinteestä ja korostaen, että aivan kuten hänen on oltava tarkka politiikkalausunnoissaan, papiston on oltava ankkuroituna totuuteen teologisissa lausunnoissaan. Tämän jälkeen Vance kääntyi huutelijan puoleen. Hän muistutti, että kun heidän hallintonsa aloitti, Gazan humanitaarinen tilanne oli katastrofi, ja että nimenomaan Donald J. Trump sai aikaan rauhansopimuksen alueella. Vance kehotti huutelijaa kohdistamaan valituksensa Joe Bidenin edelliseen hallintoon, sillä heidän hallintonsa on se, joka on ratkaissut ongelman. Hän lisäsi, että tällä hetkellä Gazaan menee enemmän humanitaarista apua kuin kertaakaan menneen viiden vuoden aikana, koska hallinto on ottanut tilanteen vakavasti. Vancen mukaan he ovat pyrkineet ratkaisemaan ongelmia myös muualla, kuten Thaimaassa ja Kambodžassa, sen sijaan, että vain valittaisivat niistä, toisin kuin pois juossut huutelija.
Seuraavaksi käsiteltiin Vancen uskonnollista matkaa ja hänen tulevaa kirjaansa nimeltä "Communion", jonka alaotsikko on "Finding My Way Back to Faith". Vance kertoi kasvaneensa kristillisessä, vahvasti helluntailaisessa perheessä, missä musiikki oli hyvää ja evankelinen kulttuuri erittäin kutsuvaa. Hän ei kuitenkaan ollut saanut syvällistä uskonnollista pohjaa, ja merijalkaväestä lähtiessään ja yliopistoa aloittaessaan hän piti itseään vihaisena ateistina. Hän koki menestyvänsä elämässä ulkoisesti, mutta häviävänsä siinä, millä oli todella merkitystä. Saavutukset, oikeustieteelliseen pääsy, tittelit ja raha eivät tuoneet tarkoitusta. Vance kertoi rakastuneensa tyttöön, josta tuli hänen vaimonsa ja heidän neljän lapsensa äiti. Hän ymmärsi, ettei vaimo välittänyt hänen tuloistaan, vaan halusi hänen olevan hyvä aviomies, hyvä isä, hyveellinen ihminen ja viettävän treffi-iltoja – mikä Vancen mukaan on vaikeaa varapresidentin roolissa. Maallisen liberalismin saavutuskeskeisyys jätti hänet tyhjäksi, kun taas lapsuudessa hylätty usko tarjosi merkityksen. Keskustelu papin kanssa sai hänet tajuamaan, että jos kristinusko on oikeassa moraalikysymyksissä, se saattaa olla oikeassa myös Jeesuksen jumaluudessa ja ylösnousemuksessa. Tämä johti hänet kasteelle ja hartaaksi kristityksi. Vance kertoi aloittaneensa kirjan kirjoittamisen jo vuonna 2017 heidän ensimmäisen lapsensa Euanin (nyt 8-vuotias) syntymän jälkeen. Charlien kuolema, julkisuus ja kymmenen vuoden ura johtivat siihen, että hän viimeisteli kirjan hiljattain, ja se julkaistaan kesäkuussa.
Talouspoliittisessa osiossa keskusteltiin petosten torjunnasta. Vance oli innoissaan hallinnon toimista petostentekijöitä vastaan. Hän antoi erityiskiitoksen tohtori Ozille, joka johtaa Medicare- ja Medicaid-palvelukeskusta, sillä suuri osa petoksista kohdistuu juuri näihin järjestelmiin. Vance kertoi esimerkin Etelä-Floridasta, missä kokonaiset yritykset kauppaavat polvi- ja lonkkaproteeseja. Nämä huijareiden perustamat yritykset ovat saaneet satoja miljoonia, jotkut jopa miljardeja dollareita valtion tukia, toimittamatta ainoatakaan tuotetta. Yli sata tällaista yritystä ei ole koskaan lähettänyt yhtäkään tuotetta. Toisena esimerkkinä Vance mainitsi Minneapolisin alueen, missä somalitaustaiset huijarit ovat kupanneet autistisille lapsille tarkoitettua tukiohjelmaa, joka auttaa muun muassa koulukyydeissä. Huijarit ovat ilmoittaneet perheissä olevan esimerkiksi kolme autistista lasta ilman Minnesotan osavaltion todentamista, ja vieneet siten kymmeniä tuhansia dollareita veronmaksajien rahoja, jättäen apua oikeasti tarvitsevat autistiset lapset ilman resursseja. Hallinto katkaisi ohjelman rahoituksen kokonaan ja ilmoitti Minnesotan osavaltiolle, ettei rahaa heru ennen kuin petokset otetaan vakavasti. Etelä-Kaliforniassa puolestaan on paljastunut massiivista Medicare-huijausta, minkä tiimoilta tohtori Oz joutui hiljattain keskeyttämään viikoittaisen petosraporttipuhelun hypätäkseen bussiin ja lähteäkseen pidättämään huijareita Los Angelesissa. Vance painotti, että Bidenin hallinnon aikana alle puolentoista miljoonan dollarin petoksia katsottiin usein sormien läpi, mutta nyt linja on selvä: veronmaksajien defraudaamisesta seuraa vankilatuomio, riippumatta petoksen koosta, ja sama koskee kaikkia avustajia.
Vance osoitti sanansa yleisön nuorille, jotka menettivät tärkeitä vuosia, tanssiaisia ja valmistujaisia koronan vuoksi, ja jotka nyt pohtivat perheen perustamisen ja asunnon ostamisen mahdollisuutta historiallisen kalliissa elinympäristössä. Vancen viesti oli, että nuorilla on täysi oikeus vaatia enemmän valituilta johtajiltaan. Päättäjiltä on kysyttävä, tekevätkö he politiikkaa, joka helpottaa asunnon hankintaa, hyvän työpaikan ja koulutuksen saamista sekä perheen kasvattamista turvallisesti. Vance kritisoi ankarasti Bidenin hallintoa siitä, että neljässä vuodessa asuntojen hinnat kaksinkertaistuivat ja korot nousivat. Yhtenä suurimpana syynä tähän hän piti kymmenien miljoonien laittomien siirtolaisten päästämistä maahan viemään koteja, jotka kuuluisivat amerikkalaisille nuorille. Trumpin hallinto on vastannut tähän sulkemalla rajan, karkottamalla laittomia siirtolaisia ja estämällä instituutiosijoittajia sekä ulkomaisella rahalla tuettuja pääomasijoitusyhtiöitä ostamasta amerikkalaisia koteja. Vance kertoi olevansa erittäin ylpeä tilastosta, jonka mukaan vuokrat ja asuntojen hinnat ovat laskeneet kahdeksan kuukautta peräkkäin. Tavoitteena on jatkaa tätä kehitystä, jotta amerikkalaista unelmaa ei myydä eniten tarjoavalle ulkomaalaiselle. Andrew vahvisti tämän teeman olleen erittäin tärkeä myös Charlie Kirkille.
Ulkopolitiikan saralla Vance sai kiitosta poikkeuksellisesta kestävyydestään. Hän oli edellisen viikon aikana matkustanut Eurooppaan, palannut Yhdysvaltoihin, lentänyt takaisin maapallon toiselle puolelle neuvottelemaan Pakistaniin ja saapunut sieltä suoraan Georgiaan. Kysyttäessä unesta ja aikavyöhykkeistä Vance naurahti, ettei hänellä ole aavistustakaan kellonajasta, vaan hän elää kahvin voimalla nukkuen silloin kun ehtii. Vance esitti havaintonsa amerikkalaisesta konservatiivinuorisosta: heillä on taipumus tulla liian kyynisiksi ja pessimistisiksi. Jos poliitikko tai hallinto ei tee kaikkea haluttua, vaihtoehtona ei saisi olla prosessista irtautuminen, vaan entistä voimakkaampi osallistuminen ja painostaminen. Esimerkkinä hän käytti Lähi-idän politiikkaa, josta kaikki eivät pidä. Hän muistutti, että hallinto on samalla turvannut rajan, laskenut asumiskustannuksia kahdeksan kuukauden ajan, tehnyt Amerikasta energiadominantin (mikä laski sähkön hintaa) ja saavuttanut matalimman murhaluvun 127 vuoteen. Toisena esimerkkinä hän mainitsi Save Act -lakialoitteen. Moni turhautuu, kun vain 45 tai 46 republikaania taistelee sen puolesta, kun muutama liittyy demokraattien rintamaan sitä vastaan. Vance kuitenkin muistutti, että kymmenen vuotta sitten luku oli vain 35. Ratkaisu turhautumiseen on osallistuminen, ja näin maa otetaan takaisin.
Iranin osalta Vance paljasti, että presidentti on asettanut selkeän linjan: Iran ei saa hankkia ydinasetta, ja juuri nyt käydään neuvotteluja tämän varmistamiseksi. Vance mainitsi, että alueella vallitseva tulitauko oli puhehetkellä 6-7 päivää vanha ja piti pintansa. Presidentti ei etsi pientä sopimusta, vaan suurta ratkaisua (grand bargain). Tarjous Iranille on yksinkertainen: jos maa suostuu toimimaan kuten normaali valtio, sitä kohdellaan taloudellisesti kuten normaalia valtiota. Tämä tarkoittaa ydinaseista ja terrorismin tukemisesta luopumista, minkä vastineeksi Iranin kansa voi menestyä ja liittyä maailmantalouteen tavalla, jota ei ole nähty Vancen elinaikana. Vance kertoi, että Pakistanissa saavutettiin paljon edistystä. Kysyttäessä iranilaisista neuvottelijoista Vance vastasi, ettei Yhdysvallat ollut käynyt tällä tasolla neuvotteluja Iranin hallinnon kanssa 49 vuoteen – ei yhdenkään demokraatti- tai republikaanihallinnon aikana. Varapresidentin istuminen vastapäätä Iranin tosiasiallista johtajaa oli historiallista. Vaikka 49 vuoden epäluulot eivät katoa yhdessä yössä, Vance koki, että vastapuoli halusi sopimusta. Presidentti oli ohjeistanut neuvottelemaan hyvässä uskossa, ja niin he tekevät jatkossakin.
Lopuksi käsiteltiin laillista maahanmuuttoa. Vance totesi aiheelliseksi huomion, että laittomasta maahanmuutosta puhutaan paljon ja sille on tehty historiallisia toimia, mutta laillinen maahanmuutto vaatii yhtä lailla uudistuksia. Hän paljasti, että hänen ensimmäinen lakialoitteensa senaatissa tähtäsi H-1B -viisumijärjestelmän lakkauttamiseen. Vaikka kongressi ei ole edennyt asiassa tarpeeksi, hallinto on pudottanut uusien H-1B -viisumien määrää 90 prosenttia pelkillä hallinnollisilla päätöksillä. Turvapaikkajärjestelmän massiiviset porsaanreiät, joista Vance väitteli Tim Walzin kanssa todeten väärennetyn turvapaikkahakemuksen tekevän henkilöstä laittoman siirtolaisen CBS:n tulkinnoista riippumatta, on myös tilkitty. Väärien turvapaikkahakemusten määrä on pudotettu yli 95 prosentilla. Vance painotti, että nämä toimet on kuitenkin saatava laeiksi kongressin kautta, jotta tuleva demokraattipresidentti ei voisi kumota niitä 20 vuoden päästä. Varapresidentti päätti puheenvuoronsa vetoamalla opiskelijoihin: kun he valmistuvat huippuyliopistosta (Vance huomioi leikillisesti yleisössä olleet tuoreen mestaruuden voittaneet Michiganin kannattajat), heidän ei pidä joutua kilpailemaan ensimmäisestä työpaikastaan matalapalkkaisen ulkomaalaisen kanssa, vaan yritysten on maksettava reilu palkka reilusta työstä. Tämän saavuttamiseksi H-1B -viisumien ja muiden järjestelmien uudistaminen on välttämätöntä, ja Vance kehottikin jokaista opiskelijaa vaatimaan senaattiehdokkailtaan tukea näille lakkautuksille, jotta suuryritykset eivät voisi enää käyttää järjestelmää hyväkseen.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=bfXf0nujGNY
MAGNO NEWS
Päivämäärä: 15.4.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti