 |
| Lainvalvontaviranomaisten ja Salaisen palvelun epäröimätön toiminta esti katastrofaalisen iskun Yhdysvaltain hallintoa vastaan Washington Hilton -hotellissa. Raskaasti aseistautunut ja osavaltioiden rajojen yli isku mielessään matkustanut Cole Thomas Allen saatiin taltutettua välittömästi ensimmäisten laukausten jälkeen. Viranomaiset tekevät parhaillaan laajamittaista valtakunnallista tutkintaa täyden vastuun varmistamiseksi. AI Kuva/chatgpt |
Yhdysvaltain presidentin salamurhayrityksestä nostettu vakavat syytteet – Epäilty pyrki kohteeseensa raskaasti aseistautuneena Valkoisen talon kirjeenvaihtajien illallisella
Yhdysvaltain oikeusministeriö, FBI ja liittovaltion syyttäjänvirasto pitivät lehdistötilaisuuden Washingtonin Hilton-hotellissa lauantai-iltana tapahtuneen vakavan väkivallanteon johdosta. Tilaisuus on perinteisesti edustanut vapaan lehdistön ja julkisten virkamiesten mahdollisuutta kokoontua yhteen juhlistamaan ilman pelkoa.
Tällä kertaa tapahtumien kulku sai synkän käänteen, kun aseistautunut henkilö yritti iskeä presidenttiä ja hallintoa vastaan. Teon esti lainvalvontaviranomaisten, erityisesti Yhdysvaltain salaisen palvelun (Secret Service) ammattitaitoinen ja epäröimätön toiminta.Viranomaisten mukaan presidentti ja kaikki tilaisuuteen osallistuneet henkilöt olivat turvassa. Yksi rohkea salaisen palvelun upseeri loukkaantui laukaustenvaihdossa. Hän on saanut ensiluokkaista sairaalahoitoa ja hänet on jo kotiutettu. Epäilty mies saatiin kiinni kerrosta ylempänä varsinaisesta juhlasalista, ja hänen sekä Yhdysvaltain presidentin välissä oli satoja liittovaltion agentteja. Oikeusministeriö teki selväksi, että väkivallalla ei ole sijaa yhteiskunnallisessa elämässä, eikä sitä tulla hyväksymään demokraattisten instituutioiden häiritsemiseen tai Yhdysvaltain presidenttiä vastaan. Lainvalvonta toimi juuri niin kuin heidät oli koulutettu, eikä kyseessä ollut vahinko vaan äärimmäisen pitkälle valmisteltu teko.
Liittovaltion oikeus on nostanut epäiltyä Cole Thomas Allenia vastaan kolme syytettä. Ensimmäinen syyte koskee Yhdysvaltain presidentin salamurhan yritystä, josta maksimirangaistuksena on elinkautinen vankeus. Toinen syyte koskee ampuma-aseen kuljettamista osavaltioiden rajojen yli rikoksen tekemistä varten, mistä voi seurata enintään 10 vuoden vankeustuomio. Kolmas syyte koskee ampuma-aseen laukaisemista väkivaltarikoksen yhteydessä. Tästä määrätään vähintään kymmenen vuoden rangaistus, enimmillään elinkautinen, ja kyseinen kymmenen vuoden minimirangaistus suoritetaan aina muiden mahdollisten tuomioiden perään.
Tapahtumien aikajana alkoi maaliskuun toisena päivänä, kun presidentti ilmoitti osallistuvansa julkiseen tapahtumaan Hilton-hotellissa. Cole Thomas Allen teki hotellivarauksen Washington Hiltoniin huhtikuun 6. päivänä kolmeksi yöksi, aikavälille 24.–26. huhtikuuta. Huhtikuun 21. päivänä Allen matkusti junalla Los Angelesin läheltä kotoaan Chicagoon, jonne hän saapui 23. huhtikuuta. Seuraavana päivänä hän jatkoi matkaansa Washington DC:hen ja saapui perille noin kello 13.00, kirjautuen sisään hotelliin kello 15.00 aikoihin.
Huhtikuun 25. päivän iltana presidentti ja ensimmäinen nainen saapuivat juhlasaliin kello 20.00. Kello 20.40 Allen päätti lähestyä hotellin terassikerroksen turvapistettä. Hän ryntäsi metallinpaljastimen läpi kantaen esillä pitkää asetta. Salaisen palvelun henkilökunta kuuli välittömästi voimakkaan laukauksen. Yhtä upseeria ammuttiin rintaan, mutta hänellä yllään ollut luotiliivi toimi odotetusti ja pelasti hänen hengen. Osuman saanut upseeri vastasi tuleen sankarillisesti ampumalla viisi laukausta Allenia kohti. Allen ei saanut osumia laukauksista, mutta kaatui maahan saaden vain polveensa pienen naarmun, ja hänet pidätettiin välittömästi turvapisteelle.
Epäillyltä takavarikoitiin useita aseita. Varustukseen kuului 12-kaliiperinen Mossberg-pumppuhaulikko, .38-kaliiperinen puoliautomaattipistooli sekä ainakin kolme veistä ja erilaista muuta taisteluvarustusta. Syyttäjien mukaan nämä aseet oli hankittu Kaliforniasta, mikä tekee osavaltioiden rajojen yli tapahtuneesta aseen kuljetuksesta raskauttavan. Tämä osoittaa yksiselitteisesti hänen tarkoituksenaan olleen aiheuttaa vakavaa vahinkoa.
Allenilta löydetty manifesti paljastaa myös suunnitellut toimintatavat. Hän kirjoitti suoraan aikomuksistaan: "Otan kohteekseni hallinnon virkamiehiä, he ovat minun kohteitani ja priorisoin ylhäältä alas korkeimmasta alimpaan. En epäröi puuttua tilanteeseen kenenkään kanssa, joka estää minua pääsemästä presidenttiin." Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjä Janine Pirro vahvisti tapahtuman olleen selkeä presidentin salamurhayritys ja tarkoituksena oli tuhota myös niin monia korkea-arvoisia hallituksen jäseniä kuin mahdollista. Syytteitä on valmisteilla lisää tutkinnan edetessä.
Syyttäjä Pirro korosti, että Washington DC ei ole paikka poliittiselle väkivallalle. Hän nosti esiin aiempia lähiaikojen tapauksia, joissa aseistautuneet henkilöt olivat ylittäneet osavaltioiden rajoja tehdäkseen rikoksia – kuten Elas Rodriguezin ja Ramanella Lockenwallin tapaukset – ja vakuutti, että viranomaiset jäljittävät jokaisen askeleen suunnitelman alusta alkaen ja asettavat syytteeseen kaikki, jotka yrittävät horjuttaa järjestelmää väkivallalla. Yhdysvaltain perustuslaki ja lait sallivat oikeuden ilmaista mielipiteitä äänestämällä ja ääntä käyttämällä, mutta ne eivät salli väkivaltaa.
FBI:n johtaja Patel avasi tutkinnan valtavia mittasuhteita. Tapahtumapaikalla olivat presidentin lisäksi varapresidentti ja huomattava määrä hallituksen jäseniä, mikä korosti iskun potentiaalista tuhoisuutta. Presidentti Trump oli myöhään lauantai-iltana puhunut voimakkaasti yhtenäisyydestä ja lainvalvontaviranomaisten tukemisesta. FBI, yhdessä Salaisen palvelun ja Department of Homeland Securityn sekä paikallisen poliisin (Metropolitan Police Department) kanssa vastasivat tapahtumiin välittömästi.
FBI perusti nopeasti siirrettävän komentokeskuksen hotellin alueelle ja käynnisti kansallisen kriisikoordinaatiokeskuksen (NC3) toiminnan rinnakkain ADC Darren Coxin johtaman Washingtonin kenttätoimiston komentokeskuksen kanssa. Todistusaineiston keruu aloitettiin välittömästi hotellihuoneesta yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Tutkinta ulottuu maanlaajuiseksi rannikolta rannikolle. FBI lähetti osastoja epäillyn kotiin Kaliforniaan sekä teki ratkaisevia haastatteluja myös New Londonissa, Connecticutissa. Paikalla hotellissa olleita lähes kahta tuhatta ihmistä aletaan käydä läpi ja haastatella järjestelmällisesti. Yleisöä on pyydetty antamaan vihjeitä ja kaikki asiaan liittyvät tiedot tulee välittää numeroon 1-800-CALL-FBI.
Lentokoneita hyödynnettiin todisteiden pikaisessa siirtämisessä muista osavaltioista, sekä aseiden ja hylsyjen kuljettamisessa tapahtumapaikalta suoraan FBI:n Quanticon laboratorioihin välitöntä asiantuntija-analyysiä varten. Agentit, laboratoriohenkilöstö, tiedusteluanalyytikot, panttivankien pelastustiimit ja syyttäjät ovat tehneet työtä ympäri vuorokauden ilman uniaulista. Viranomaiset korostavat saavutettua poikkeuksellista avoimuutta, sillä alle 48 tunnin sisällä yleisölle on julkaistu lähes kaikki tähän mennessä varmistunut tieto tapahtumien kulusta oikeusprosessia vaarantamatta. FBI ja viranomaiset tulevat julkistamaan lisää tietoja heti, kun se on perustuslaillisten puitteiden rajoissa mahdollista.
Kaikki viranomaiset, mukaan lukien Secret Servicen johtaja Mark Wayne Mullen ja DHS:n sihteeri, osoittivat syvää kiitollisuutta Yhdysvaltain lainvalvontaviranomaisten rohkeutta ja sitoutumista kohtaan. He estivät massiivisen hyökkäyksen muuttumisen mittavaksi tragediaksi ja osoittivat suojelunsa arvon asettumalla konkreettisesti tulilinjoille. Kansalaisia rohkaistaankin kiittämään liittovaltion agentteja ja poliiseja heidän ammattitaidostaan ja uhrautuvaisuudestaan isänmaansa puolesta.
Lähde: MAGNO NEWS
https://www.youtube.com/watch?v=foxu1QKsWyA
Maailman suurin mozzarellavalmistaja jättää Kalifornian – 115 vuotta toiminut tehdas suljetaan ja satoja työpaikkoja katoaa
 |
| Leprino Foodsin 115 vuotta yhtäjaksoisesti toiminut Lemoore East -tehdas Kalifornian Central Valleyssa sulkee lopullisesti ovensa vuonna 2026, jättäen jälkeensä sadat irtisanotut työntekijät. Tuotanto ja investoinnit siirtyvät jättimäiseen uuteen laitokseen Texasiin, missä sääntely ja toimintakustannukset tarjoavat yritykselle huomattavasti edullisemman toimintaympäristön. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 |
Kalifornialaisella juustotehtaalla 368 työntekijää saapui työpaikoilleen, joita heidän perheensä olivat pitäneet hallussaan sukupolvien ajan, vain saadakseen tietää, että laitos suljetaan 115 vuoden yhtäjaksoisen toiminnan jälkeen. Lemoore East on ollut toiminnassa vuodesta 1910 lähtien, käsitellen maitotuotteita asiakkaille ympäri maailmaa ja työllistäen perheitä useassa polvessa. Tehtaan varjossa asuva Dave Costa työskenteli itse laitoksessa 35 vuoden ajan, ja hänen isänsä kuljetti maitokannuja tehtaaseen jo 1950-luvulla. Costan mukaan kyseessä on yksi laakson parhaiten palkatuista tehdastöistä, ja sen menetys tulee olemaan tuhoisa isku Lemooren kaupungille. Tämä on tarina siitä, kuinka Leprino Foods – yritys, joka tuottaa noin 85 prosenttia kaikesta Yhdysvalloissa kulutetusta pitsajuustosta – päätti, ettei Kalifornia ole enää kustannustensa arvoinen, ja mitä tämä päätös paljastaa amerikkalaisen valmistavan teollisuuden todellisesta suunnasta.
Useimmat ihmiset eivät ole koskaan kuulleet nimeä Leprino Foods, ja tämä on ollut täysin tarkoituksellista. Yrityksen pääkonttori on Denverissä, Coloradossa. Se on yksityisomistuksessa, ja sen perustaja kieltäytyi vuosikymmenten ajan puhumasta toimittajille. Talouslehti Forbes kutsuikin häntä kerran "miljardööriksi, josta et ole koskaan kuullut". Silti lähes aina, kun amerikkalainen tilaa pitsan, hän syö Leprinon tuotetta. Pizza Hut, Domino's, Papa John's ja Little Caesars ostavat kaikki mozzarellansa tältä yhdeltä denveriläiseltä yritykseltä. Myös DiGiorno, Tombstone, Hot Pockets, Yoplait-jogurtti ja Pillsbury Toaster Strudel sisältävät Leprinon ainesosia. Noin miljardi paunaa (yli 450 miljoonaa kiloa) juustoa lähtee Leprinon tehtailta joka vuosi, ja yritys kuluttaa noin 5–7 prosenttia koko Yhdysvaltojen maidontarjonnasta sen valmistamiseen. Forbes listasi Leprinon Yhdysvaltojen 170. suurimmaksi yksityiseksi yritykseksi vuonna 2024, ja sen liikevaihto oli noin 3,6 miljardia dollaria. Vuoden 2022 oikeudenkäyntisasiakirjoissa yrityksen kokonaisarvoksi arvioitiin lähes 5 miljardia dollaria.
Yrityksen syntytarina noudattaa perinteistä amerikkalaista maahanmuuttajahistoriaa. Vuonna 1950 italialainen maahanmuuttaja Mike Leprino Sr. avasi pienen ruokakaupan Denverin Sunnysiden kaupunginosassa, työläisluokkaisessa italialaisyhteisössä West 38th Avenuella. Siellä hän valmisti takahuoneessa ricottaa ja perinteistä päärynänmuotoista scamorza-mozzarellaa. Kun ruokakauppa suljettiin vuonna 1958, hänen poikansa James keskitti kaiken toiminnan pitsajuustoon vain 615 dollarin alkupääomalla. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Pizza Hut, Domino's ja Little Caesars ottivat ensimmäisiä askeleitaan. James Leprino uskoi pitsan nousevan valtavaan suosioon, ja hän oli oikeassa. Hän otti yrityksen hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävät hoitaakseen vuonna 1972 ja käytti seuraavat viisi vuosikymmentä rakentaen yhden maailman hiljaisimmista, mutta vaikutusvaltaisimmista elintarvikeyhtiöistä. James Leprino menehtyi 19. kesäkuuta 2025 ollessaan 87-vuotias.
Kalifornian rooli astuu kuvaan Central Valleyssa, joka on ollut amerikkalaisen meijerituotannon ankkurina sukupolvien ajan. Kings County, tuo tasainen, kasteltu viljelysmaakaistale noin 30 mailia Fresnosta etelään, on ollut kaiken keskipisteessä. Lemoore East -tehtaan sijaintipaikka on ollut yhtäjaksoisessa meijerikäytössä vuodesta 1910 lähtien – siis kauemmin kuin kukaan nykyään elävä ihminen on ollut syntynyt. Leprino osti paikan 1980-luvulla. Lemoore East ja vuonna 2003 rakennettu, 300 miljoonaa dollaria maksanut suurempi ja uudempi Lemoore West -tehdas käsittelivät yhdessä päivittäin noin 14 miljoonaa paunaa maitoa, tuottaen 1,5 miljoonaa paunaa mozzarellaa joka ikinen päivä. Tämä määrä pelkästään näistä kahdesta tehtaasta riittää varustamaan päivittäin noin kaksi miljoonaa suurta pitsaa.
Leprino ilmoitti 14. marraskuuta 2024 sulkevansa Lemoore Eastin pysyvästi. Yrityksen virallinen lausunto nimesi päätökselle viisi syytä: laitoksen iän, laitteistojen päivittämisen tai uusimisen ennakoidut kustannukset, Kalifornian korkeat toimintakustannukset, alueen pitkän aikavälin maidonsaantiin liittyvän epävarmuuden sekä uuden miljardin dollarin tehtaan avaamisen Lubbockiin, Texasiin. Noin 300 työntekijälle kerrottiin heidän työnsä päättyvän. Kalifornian viranomaisille (WARN) jätetyt ilmoitukset paljastivat kuitenkin kokonaiskuvan: kyseessä on 368 työntekijää koskeva muutos kahdessa erillisessä ilmoituksessa. Ensimmäinen, lokakuussa 2025 jätetty ilmoitus koski 268 irtisanomista, jotka astuvat voimaan 9. tammikuuta 2026. Toinen, joulukuussa 2025 jätetty ilmoitus lisäsi listaan 100 paikkaa, jotka päättyvät 30. joulukuuta 2026 mennessä.
Tehtaalla 35 vuotta työskennellyt Dave Costa kommentoi ilmoituksen jälkeen tilannetta vahvoin sanoin: "Tämä on laakson parhaiten palkattu työ. Tämä tulee olemaan tuhoisaa Lemooren yhteisölle, kun emme enää saa kaikkia niitä verotuloja, joita on tullut vuosien varrella tämän tehtaan ansiosta. Se on iso isku Lemooren kaupungille. Teet niin kovasti töitä kaikki nämä vuodet eläkettäsi varten, ja sitten yhtäkkiä he sulkevat sen." Lemooren pormestari Patricia Matthews kuvaili ilmoitusta "jonkinlaiseksi shokiksi", jota kukaan ei osannut odottaa. Kings County ei ole alue, joka pystyy vaivatta ottamaan vastaan tällaisia iskuja. Työttömyysaste alueella oli vuoden 2025 puolivälissä 8,9 prosenttia, mikä on yli 50 prosenttia korkeampi kuin Kalifornian osavaltion keskiarvo ja lähes kaksinkertainen kansalliseen tasoon nähden. Kotitalouksien mediaanitulot ovat noin 74 000 dollaria, ja noin 12 prosenttia asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.
Leprinon uutinen ei tullut yksinään. Läheisessä Hanfordissa sijaitseva Delmonte Foodsin laitos oli juuri ilmoittanut omasta sulkemisestaan, mikä poisti 378 työpaikkaa, ja Olam-tomaattitehdas oli sulkenut ovensa jo aiemmin. Kings Countyn valvoja Richard Valle järjesti Lemoore Civic Auditoriumissa työpaikkamessut yhdistääkseen ensimmäisen aallon irtisanotut työntekijät yli 20 potentiaalisen työnantajan kanssa. Tämä oli hyvä ele, mutta samalla vain vaatimaton vastaus vakavaan rakenteelliseen ongelmaan.
Ymmärtääkseen, miksi 115 vuotta vanha toiminta ajetaan alas, on tarkasteltava, mitä Kaliforniassa toimiminen nykyään maksaa suurelle valmistajalle. Numerot puhuvat puolestaan. Sähkö on ruoanvalmistajien raskaiden toimintakulujen kärjessä. Yhdysvaltain energiatietohallinnon (US Energy Information Administration) vuoden 2024 tietojen mukaan Kalifornian teollisuuden sähkönhinta on 21,53 senttiä kilowattitunnilta, kun taas Texasissa se on 6,12 senttiä. Tämä ero, jossa Kalifornia on noin kolme ja puoli kertaa kalliimpi kuin Texas saman sähkön osalta, ei ole kuluerä, jonka voisi vain hiljaisesti häivyttää taseeseen. Kun mozzarellatehdas pyörittää jäähdytys-, pastörointi- ja prosessointilaitteistoaan ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä, tuo ero kertaantuu summaksi, joka lopulta pakottaa tekemään päätöksiä.
Verotus kasvattaa eroa entisestään. Kalifornia perii 8,84 prosentin tasaista yhteisöveroa, ja sen korkein henkilökohtainen tuloveroprosentti on maan korkein, 13,3 prosenttia. Texas ei peri yhteisöveroa lainkaan, ainoastaan yritysveroa, joka on rajoitettu 0,75 prosenttiin, eikä siellä ole henkilökohtaista tuloveroa. Tähän lisätään Kalifornian tammikuussa 2026 voimaan astuva 16,90 dollarin tuntipalkkaminimi, kun taas Texasissa sovelletaan 7,25 dollarin liittovaltion minimipalkkaa. Tämän seurauksena Central Valleyssa toimivan suuren työnantajan kohtaama kustannusrakenne näyttää täysin erilaiselta verrattuna kilpailijaan Länsi-Texasissa.
Vesisääntely tekee tilanteesta entistä monimutkaisemman ja huolestuttavamman niille, joiden elinkeino riippuu Kalifornian maataloudesta. Kestävän pohjaveden hallintalaki (Sustainable Groundwater Management Act) asetti Tulare Laken osavaluma-alueen – Kings Countyn maatalouden sydämen – osavaltion valvontaan huhtikuussa 2024. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kyseistä määritelmää sovellettiin missään päin Kaliforniaa. Seurauksena oli uusia maksuja: 300 dollaria kaivoa kohden ja 20 dollaria pumpattua pohjavesiakkerijalkaa kohden, jotka lisättiin paikallisten maksujen päälle. Marylandin yliopiston tutkijat arvioivat, että lain täysimääräinen noudattaminen voisi toimia käytännössä 60 prosentin verona pohjaveden käytölle ja saattaisi lopulta jättää kesannolle noin miljoona eekkeriä San Joaquinin laaksossa. Kun Leprinon lausunto mainitsi pitkän aikavälin maidonsaantinäkymät, se viittasi suoraan tähän ongelmaan nimeämättä sitä suoraan. Jos tehtaalle maitoa toimittavalla tilalla ei ole varaa veteen, myös tehdas kuivuu lopulta.
Elokuun lopulla 2024 tilannetta pahensi biologinen katastrofi. H5N1-lintuinfluenssavirus ilmestyi Kalifornian lypsykarjoihin ja levisi nopeasti. Joulukuun 2024 puoliväliin mennessä 645 Kalifornian lypsykarjatilasta oli saanut tartunnan, mikä vastaa noin 60 prosenttia koko osavaltion alasta. Kuvernööri Newsom julisti hätätilan 18. joulukuuta 2024. Tartunnan saaneiden lehmien maidontuotanto putoaa tyypillisesti 20–30 prosenttia, ja toipuminen kestää kuukausia. Kalifornian marraskuun 2024 maidontuotanto laski 9,2 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, mikä on kaikkien aikojen suurin yhden kuukauden aikana rekisteröity pudotus. Koko vuoden 2024 osalta Kalifornian tuotanto laski 1,5 prosenttia. Koko Yhdysvallat menetti maidontuotantoaan kahtena peräkkäisenä vuonna ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun. Tämä oli ympäristö, jossa Leprino ilmoitti hylkäävänsä Lemoore Eastin.
Yksi uusi säännös odottaa vielä horisontissa. Vuonna 2016 allekirjoitettu Kalifornian senaatin lakiehdotus SB 1383 vaatii meijeri- ja karjatalouden metaanipäästöjen leikkaamista 40 prosentilla vuoden 2013 tason alapuolelle vuoteen 2030 mennessä. Meijeri- ja karjatalous muodostavat yhdessä yli puolet Kalifornian kokonaismetaanipäästöistä. Kalifornian ilmaviranomainen (California Air Resources Board) ohjeisti henkilöstöään syyskuussa 2024 aloittamaan virallisen sääntelyprosessin vuonna 2025 sitovien standardien luomiseksi, jotka voivat astua voimaan vuoteen 2030 mennessä. Kalifornian maitotiloista riippuvaisille juustonjalostajille tämä takaraja edustaa uutta kustannustasoa jo valmiiksi kuormitetulla toimialalla.
Texas oli puolestaan esittänyt täysin erilaisia houkuttimia jo kolmen täyden vuoden ajan ennen kuin sulkemisesta ilmoitettiin. Lokakuun 1. päivänä 2021 kuvernööri Greg Abbott ilmoitti, että Leprino Foods oli valinnut Lubbockin, Texasin uuden, täysin tyhjästä rakennettavan tuotantolaitoksen paikaksi – kyseessä oli ensimmäinen Leprinon tehtaasta Texasissa. Alkuperäinen investointisumma oli 870 miljoonaa dollaria, mutta laitoksen avautuessa rakennuskustannusten inflaatio oli nostanut kokonaissumman noin yhteen miljardiin dollariin. Tehdas sijaitsee 258 eekkerin alueella Itä-Lubbockissa osoitteessa East 19th Street. Laitos kattaa noin 850 000 neliöjalkaa ja käsittelee noin 500 000 gallonaa maitoa päivässä, ja alueelle saapuu päivittäin noin 200 maitoautoa.
Texas ja paikallishallinto kokosivat kymmenien miljoonien dollarien arvoisen kannustinpaketin saadakseen kaupan aikaan. Texas Enterprise Fund osallistui kuvernöörin toimiston kautta suoraan 4,2 miljoonalla dollarilla. Lubbockin kaupunki hyväksyi noin 22 miljoonan dollarin veronalennukset kymmenen vuoden ajaksi. Noin 1,97 miljoonan dollarin arvoinen maa-avustus siirsi 258 eekkeriä suoraan Leprinolle. Työpaikkojen luomiseen tähtäävä kannustin tarjosi 10 000 dollaria per työpaikka jopa 674 työpaikkaan asti. Laitoksen vedenkäsittelylaitoksen kustannuksia katettiin 19,3 miljoonan dollarin pääomainvestointikannustimella, ja teiden ja infrastruktuurin parannukset toivat useita miljoonia lisää. Lubbock Economic Development Alliance ja Leprino arvioivat yhdessä hankkeen tuovan Texasille 10,6 miljardin dollarin taloudellisen vaikutuksen seuraavan 10 vuoden aikana.
Tehtaan ensimmäinen vaihe avattiin juhlavin menoin 15. tammikuuta 2025, vain kaksi kuukautta Kalifornian sulkemisilmoituksen jälkeen. Maaliskuuhun 2025 mennessä paikalla työskenteli jo noin 300 työntekijää, joiden keskimääräinen vuosipalkka on 52 500 dollaria ennen bonuksia ja voitonjakoa. Palkkasumman ennustetaan ylittävän 33 miljoonaa dollaria vuodessa, ja täydessä toiminnassaan laitos tarjoaa 600 vakituista työpaikkaa. Leprinon toimitusjohtaja Dan Veerelli puhui avajaisissa sitoen hetken osaksi yhtiön laajempaa tarinaa: "Tänä vuonna vietämme 75-vuotisjuhlaamme, se on hetki juhlia matkaamme ja visioida tulevaisuutta. Tulevaisuutta, johon kuuluu Lubbock." Kuvernööri Abbott puolestaan julisti Leprinon ansaitsevan voimakkaan "Made in Texas" -brändin arvon.
Laitosta ympäröivä maidontarjonta ei ole sattumaa. Texasin Panhandle tuottaa 75–80 prosenttia kaikesta Texasin maidosta, ja pelkästään Hartleyn piirikunta vastaa noin 19 prosentista osavaltion tuotannosta. Merkittävää on, että monet Lubbockin tehdasta nykyään palvelevat meijerit ovat entisten kalifornialaisten toimijoiden omistuksessa. He ovat muuttaneet Texasiin kahden viime vuosikymmenen aikana täsmälleen samojen syiden vuoksi – veden hintojen, sähkön hintojen ja sääntelytaakan takia – jotka lopulta ajoivat myös Leprinon tekemään saman siirron. Texas tuotti noin 18,2–19 miljardia paunaa maitoa vuonna 2025, mikä sijoittaa sen aivan rinta rinnan Idahon kanssa Yhdysvaltain kansallisen maidontuotannon kolmannelle sijalle.
Leprino ei ole yksin tämän suuntauksen kanssa. Chief Executive Magazine on haastatellut satoja yritysjohtajia vuosittain yli 20 peräkkäisen vuoden ajan. Kaikkina näinä yli 20 vuotena Texas on sijoittunut ykköseksi liiketoimintaolosuhteissa, kun taas Kalifornia on aina jäänyt viimeiseksi. Vuoden 2026 kyselyssä 54 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa avoimia harkitsemaan yrityksensä muuttoa. Hilmar Cheese laajensi toimintaansa Kansasin Dodge Cityyn vuonna 2025, Delmonte Foods on sulkemassa Hanfordin laitoksensa 378 työpaikan menetyksin, ja Olam poistui kokonaan Kalifornian tomaattituotannosta. Kuvio on ollut niin yhdenmukainen, että Kalifornian kuvernööri Newsom tiettävästi jakoi henkilökohtaiset yhteystietonsa noin sadalle yritysjohtajalle alkuvuodesta 2025 pyrkiessään vetoamaan heihin osavaltioon jäämisen puolesta – ele herätti huomiota enemmän symboliikkansa kuin varsinaisen tehokkuutensa vuoksi.
Kalifornian tukijat esittävät myös varteenotettavia perusteita tilanteesta. Uusien yritysten rekisteröinnit pysyivät vahvoina, noin 291 000 kappaleessa vuonna 2024. Osavaltio johtaa maata riskipääomasijoituksissa. California Competes Tax Credit -ohjelma myönsi äskettäin lähes 100 miljoonaa dollaria yhdeksälle yritykselle tukeakseen yli 2 700 työpaikan syntymistä. Lisäksi H5N1-epidemia oli biologinen tapahtuma, ei suoranainen poliittinen epäonnistuminen, ja sen pahimmat vaikutukset voivat osoittautua väliaikaisiksi. Nämä ovat kaikki tosiasiallisia näkökohtia, ja niillä on merkitystä tietyillä toimialoilla tietyissä sijainneissa.
Kaikki tämä ei kuitenkaan muuta Leprinon kaltaisen yrityksen taloudellista laskutoimitusta. Laitos, joka on seissyt paikoillaan vuodesta 1910 lähtien, vaatii satojen miljoonien dollarien pääomainvestointeja riippumatta mistään muista tekijöistä. Sähkö maksaa Kaliforniassa 3,5 kertaa enemmän kuin Texasissa. Raakamaitoa toimittavat tilat kärsivät uusista vesimaksuista samalla kun ne yrittävät toipua 60 prosentin tartunta-asteesta. Samaan aikaan yhtälön toisella puolella toinen osavaltio tarjoaa uuden miljardin dollarin laitoksen, kasvavan maidonsaannin ja kymmeniä miljoonia dollareita suoria kannustimia.
Lemoore East on nyt elinkaarensa viimeisissä kuukausissa. Paikalla tehty 115 vuoden mittainen meijerihistoria päättyy vuonna 2026, ja 368 työntekijää on joko jo lähtenyt tai suorittaa työtehtäviään loppuun. Yhteisö, joka oli jo valmiiksi taloudellisten paineiden alaisena, on menettänyt yhden tärkeimmistä työnantajistaan. Yritys, joka sai alkunsa 615 dollarin sijoituksella Denverin Pienessä Italiassa, on asettanut tulevaisuutensa tukevasti Länsi-Texasin maaperälle. Lemooren tapahtumat eivät ole yksittäinen tapaus. Ne muodostavat selkeän datapisteen paljon laajemmassa muutoksessa, joka muokkaa parhaillaan sitä, missä yhdysvaltalainen ruoka valmistetaan, kuka sen tekee ja mitä osavaltiot ovat valmiita maksamaan tai veloittamaan kääntääkseen nämä päätökset omaan suuntaansa. Lemoore Eastin työntekijät joutuivat elämään tämän kilpailun seurausten kanssa riippumatta siitä, seurasivatko he koskaan poliittisia keskusteluja tai eivät.
Lähde: Inspector James
Euroopan on otettava täysi vastuu omasta puolustuksestaan ja teollisuudestaan – Macron ja Mitsotakis peräänkuuluttavat mantereen strategista autonomiaa
 |
| Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis vaativat Euroopalta nopeaa heräämistä muuttuneeseen maailmanjärjestykseen ja presidentti Donald Trumpin esittämiin haasteisiin. Johtajien mukaan maanosan on yhtenäistettävä pirstaleinen puolustusteollisuutensa, päivitettävä vanhentuneet kilpailusääntönsä ja otettava konkreettinen vastuu omasta turvallisuudestaan, jotta se voi seistä vahvana globaalien suurvaltojen puristuksessa. AI Kuva/chatgpt |
Keskustelu Euroopan roolista globaalissa turvallisuuspolitiikassa ja sen riippuvuudesta Yhdysvalloista on noussut ennennäkemättömän ajankohtaiseksi. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin esittämät lausunnot, joiden mukaan Eurooppa on hemmoteltu ja on ulkoistanut puolustuksensa Yhdysvalloille toisen maailmansodan jälkeen, herättävät edelleen voimakkaita reaktioita. Todellisuus sotilaallisissa operaatioissa on osoittanut, että Euroopan kyky toteuttaa laajoja tehtäviä täysin itsenäisesti ilman Yhdysvaltojen tarjoamaa taustatukea tai ilmasuojaa on ollut rajallinen. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis astuivat julkisuuteen linjaamaan, kuinka Euroopan on muutettava suuntaansa, kohdattava geopoliittiset realiteetit ja otettava kohtalonsa omiin käsiinsä.
Presidentti Macron huomauttaa, ettei nykyistä geopoliittista hetkeä pidä aliarvioida. Hänen mukaansa elämme poikkeuksellista aikaa, jolloin Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan johtajat asettavat kaikki tahoillaan merkittäviä haasteita Euroopalle. Tämä on Macronin mukaan oikea hetki herätä. Eurooppalaisten on löydettävä itsevarmuutensa ja tuotava pöytään oma selkeä agendansa, sillä ilman vahvaa uskoa omaan tekemiseen on mahdotonta saavuttaa muiden kunnioitusta.
Ukrainan sota on toiminut keskeisenä mittarina Euroopan yhtenäisyydelle ja kyvylle toimia. Vaikka helmikuussa 2022 monet epäilivät mantereen reaktiokykyä, Eurooppa toimi välittömästi. Ensimmäisenä päivänä Venäjälle asetettiin yksimieliset pakotteet. Nyt menossa on jo kahdeskymmenes pakotepaketti, ja Venäjän talous kärsii merkittävästi, huolimatta julkisuudessa liikkuvista perättömistä tiedoista ja harhaanjohtavasta informaatiosta, jotka yrittävät kertoa muuta. Eurooppa on ilmaissut vankkumattoman solidaarisuutensa Ukrainalle ja asettunut sen ylivoimaisesti suurimmaksi rahoittajaksi. Vaikka suoraa osallistumista sotaan ydinasevallan rajalla on vältetty, tuki Ukrainan vastarinnalle on ollut massiivista. Ukraina on onnistunut puolustautumaan odotettua paremmin ja jopa vallannut alueitaan takaisin, vastoin niiden epäilijöiden puheita, jotka ennakoivat maan romahtamista talven aikana.
Macron nostaa esiin helmikuussa 2023 perustetun "halukkaiden koalition", joka syntyi vastauksena presidentti Volodymyr Zelenskyin vierailuun. Tämä koalitio on selkeä viesti siitä, että Eurooppa on valmis kantamaan oman reilun osuutensa taakasta ja tekemään omat päätöksensä. Mukana on Euroopan maiden lisäksi myös Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Japani sekä EU:n ulkopuoliset Norja ja Iso-Britannia. Ranskan johtaja tekee harvinaisen selväksi, että Ranskan tai Euroopan toiminta ja panos tässä koalitiossa ei ole ehdollista Yhdysvaltain tuelle tai taustatuelle. Yhdysvaltain osallistuminen on erittäin tervetullutta ja arvostettua, mutta Eurooppa on jo tehnyt päätöksensä toimia itsenäisesti.
Euroopan puolustusteollisuuden pirstaleisuus on yksi suurimmista esteistä strategisen autonomian saavuttamisessa. Kun Euroopassa käytetään ohjuksissa ja hävittäjälentokoneissa jopa kuudesta kahdeksaan kertaa enemmän erilaisia standardeja kuin Yhdysvalloissa, kilpailukyvyn ylläpitäminen on mahdotonta. Keskustelussa tuotiin esiin Airbusin kaltaiset globaalit menestystarinat, mutta samalla korostettiin, kuinka Euroopan unionin nykyiset yrityskauppoja ja sulautumisia koskevat säännöt ovat vanhentuneita. Nämä säännöt on alun perin luotu suojelemaan sisämarkkinoita ja estämään yritysten kasvaminen liian suuriksi. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut: Eurooppa kilpailee sellaisten talousmahtien kuten Kiinan kanssa, joka tukee voimakkaasti omaa teollisuuttaan ja laajenee korkean teknologian valmistuksessa. Kiinan mittava panostus tekoälyyn ja robotiikkaan muodostaa kolossaalisen uhan koko eurooppalaiselle valmistavalle teollisuudelle. Tämän vuoksi sulautumissääntöjä on muutettava, jotta Eurooppaan voidaan luoda todellisia teollisuuden huippuosaajia ja suuryrityksiä.
Yksi konkreettinen haaste on kuudennen sukupolven hävittäjähankkeen edistäminen. Euroopalla ei ole varaa tilanteeseen, jossa sen sisällä kilpailee kaksi erillistä uuden sukupolven hävittäjäprojektia. Yhteistyö Saksan, Ranskan ja alan suuryritysten välillä on välttämätöntä yhteisen eurooppalaisen hävittäjän luomiseksi. Kansalliset ja yksittäisten yritysten intressit on ohitettava, sillä kyse on syvällisestä strategisesta turvallisuudesta. Strateginen autonomia saavutetaan ainoastaan siten, että eurooppalaiset sitoutuvat ostamaan ja tuottamaan kalustonsa itse. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Ranskan ja Kreikan välinen laivastoyhteistyö, jossa Kreikka on hankkinut ranskalaisia Kimon-aluksia, mutta tuotantoa siirretään asteittain yhä enemmän myös Kreikan puolelle. Tämä luo teollisia mahdollisuuksia ja kannustaa jäsenmaita valitsemaan eurooppalaisia ratkaisuja amerikkalaisten tai korealaisten sijaan. Toisen maailmansodan jälkeen puolustus oli Euroopassa pitkään yksinomaan kansallinen asia ja Yhdysvallat toimi pääasiallisena varustajana, mutta tämä aikakausi on nyt peruuttamattomasti muuttumassa kohti yhteisiä eurooppalaisia ohjelmia.
Pääministeri Mitsotakis laajentaa näkökulmaa alan teollisuudesta syvällisempään poliittiseen ulottuvuuteen. Hän toteaa, että presidentti Trump oli omalla tavallaan oikeassa jo vuonna 2017 huomauttaessaan, ettei Eurooppa tee tarpeeksi oman puolustuksensa eteen. Vaikka Kreikka on historiallisesti ollut poikkeus korkean puolustusbudjettinsa osalta, koko Euroopan on ollut pakko kasvattaa panostuksiaan huomattavasti. Euroopan on kyettävä tukemaan jäsenmaitaan mahdollisen uhan edessä.
Ratkaisevana käännekohtana Mitsotakis mainitsee Kyproksen tilanteen ja Euroopan unionin perussopimusten artiklan 42.7 käyttöönoton. Tämä keskinäisen avunannon lauseke oli pitkään unohduksissa, sillä Eurooppa luotti siihen, että sotilasliitto NATO hoitaisi aina puolustuksen. Koska Kypros ei kuulu NATOon, 5. artiklan turvatakuut eivät koske sitä. EU:n artiklan 42.7 aktivointi on vahva poliittinen linjaus: se osoittaa, ettei Eurooppa nojaa pelkästään NATOon, vaan sillä on myös aito, vahva eurooppalainen puolustusulottuvuus. Vahvempi ja itsenäisempi Eurooppa on lopulta eduksi myös NATOlle. Se tasapainottaa suhdetta Yhdysvaltoihin ja varmistaa, ettei Eurooppaa voida ohjailla ulkoapäin ilman, että se kykenee itse puolustamaan ja vahvistamaan omia geopoliittisia kantojaan.
Päätoimittajan analyysi: Juhlapuheista todellisuuteen – Euroopan puolustuksen kipupisteet
Euroopassa on puhuttu strategisesta autonomiasta ja oman puolustuksen haltuunotosta intensiivisesti jo vuosien ajan. Johtajien julistukset ja huippukokousten loppuasiakirjat ovat täynnä vaatimuksia omavaraisuudesta, tuotannon skaalaamisesta ja teollisuuden yhtenäistämisestä. Kun tätä retoriikkaa kuitenkin peilataan konkreettisiin toimiin – erityisesti Ukrainan aseellisen tukemisen epätoivoiseen hitauteen – kuilu poliittisten puheiden ja teollisen todellisuuden välillä on edelleen hälyttävän syvä.
Ukrainan sota on paljastanut Euroopan puolustusteollisuuden karun tilan. Vaikka puolustusbudjetteja on nostettu ja yhteishankinnoista laadittu lukemattomia papereita, tuotantolinjojen kapasiteetti ei ole skaalautunut vastaamaan pitkittyneen ja kuluttavan konfliktin vaatimuksia. Tykistöammusten, pitkän kantaman ohjusten ja raskaiden asejärjestelmien tuotantotahti laahaa jatkuvasti. Ongelman ydin on pirstaleisuudessa ja kansallisessa protektionismissa. Jäsenmaat, Saksa liittokansleri Friedrich Merzin johdolla ja Macronin Ranska etunenässä, käyvät yhä hidasta ja raskasta vääntöä teollisuuden pelisäännöistä, tehtaiden sijainneista ja kansallisten yritystensä suosimisesta. Aikaa kuluu neuvotteluihin samalla kun rintamalla tarvitaan materiaalia.
Tosiasia on, että puheista huolimatta Eurooppa ei kykene tällä hetkellä takaamaan edes oman lähialueensa turvallisuutta saati tukemaan liittolaisiaan tehokkaasti ilman Yhdysvaltojen ja presidentti Donald Trumpin hallinnon massiivista logistista selkärankaa ja teollista tuotantokapasiteettia. Todellinen strateginen autonomia ei synny pelkistä poliittisista julistuksista tai symbolisista laivastohankinnoista. Se vaatii koko maanosan laajuisen puolustusalan integraation, kansallisten teollisten suojamuurien purkamisen ja kymmenien miljardien eurojen välittömät panostukset pelkkään tuotantokapasiteetin kasvattamiseen. Toistaiseksi teot ovat olleet täysin riittämättömiä kriisin mittakaavaan nähden, ja puhe itsenäisestä puolustuksesta pysyy pitkälti poliittisena toiveajatteluna.
Lähde: DRM News
https://www.youtube.com/watch?v=UbB94A3iy-o
Euroopan uusi suunta: Valmistautuminen maailmaan ilman Yhdysvaltain suojaa – Naton murtumat pakottavat unionin rakentamaan oman puolustusjärjestelmänsä
 |
| Euroopan unionin johtajat ovat kokoontuneet Kyprokselle pohtimaan maanosan turvallisuuden tulevaisuutta. Yhdysvaltain vetäytymisuhkausten ja epävakaan maailmanpoliittisen tilanteen myötä EU on alkanut kaikessa hiljaisuudessa rakentaa omaa varjosuunnitelmaansa, joka perustuu unohdetun avunantolausekkeen, artikla 42.7:n, vahvistamiseen oman puolustuksen perustaksi. AI Kuva/chatgpt |
Kuvittele tilanne, jossa olet rakentanut itsellesi vahvan talon ja sinulla on erittäin voimakas naapuri, joka on luvannut aina rientää apuun, jos joku murtautuu sisään. Kuvittele sitten, että tämä naapuri alkaa jatkuvasti uhkailla poismuutolla, kutsuu taloasi paperitiikeriksi, vilkuilee omaa takapihaasi ja lopettaa puheluihisi vastaamisen. Mitä silloin teet? Vaihdat lukot, rakennat oman hälytysjärjestelmäsi ja alat kaikessa hiljaisuudessa tutkia tarkasti vuosikymmenten ajan huomiotta jääneen sopimuksen pienellä präntättyjä ehtoja. Tämä ehto tunnetaan nimellä artikla 42.7, ja Euroopan johtajat keskustelevat siitä parhaillaan illallispöydässä Kyproksella. Kyseessä on Euroopan suunnitelma maailmaan, jossa Yhdysvaltain suojelusta ei enää ole tae. Tämä kaikki kertoo uuden Naton muotoutumisesta tavalla, jota Donald Trump ei osannut ennakoida.
Euroopan unionin johtajat puivat parhaillaan EU:n perussopimusten artiklaa 42.7, keskinäisen avunannon lauseketta, joka saattaa jonakin päivänä korvata Naton artikla 5:n. Kertauksena: Naton artikla 5 on läntisen puolustuksen kruununjalokivi, jonka periaate on "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". Jos hyökkäät yhtä Naton jäsenmaata vastaan, hyökkäät kaikkia vastaan. Tämä on se pykälä, joka on pitänyt rauhan Euroopassa 75 vuoden ajan. Artikla 42.7 on sen paljon tuntemattomampi serkku, joka on kirjattu Euroopan unionin lainsäädäntöön. Siihen vedotaan harvoin, eikä siitä juurikaan keskustella sivistyneessä seurassa. Se kuitenkin sanoo ytimeltään saman asian: jos jäsenvaltio joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muiden on annettava apua ja tukea kaikin mahdollisin keinoin. Kuulostaa jämäkältä, mutta ongelma on käytännössä. Vaikka artikla 42.7 tarjoaa paperilla keskinäisen puolustustakuun, käytännössä jäsenvaltiot eivät allokoi joukkoja Euroopan unionille, eikä yhteisiä puolustussuunnitelmia ole olemassa. Se on lyhyesti sanottuna lupaus ilman armeijaa.
Miksi Eurooppa sitten on yhtäkkiä kaivamassa tätä pykälää pölyistä? Syynä on se, että henkilö, jonka pitäisi taata vanha lupaus, uhkaa toistuvasti kävellä tiehensä. Donald Trump on kutsunut Natoa paperitiikeriksi ja uhannut vetäytyä liittoumasta lukuisia kertoja. Tammikuussa 2026 Washington lisäsi painetta Tanskaa kohtaan vaatien Grönlannin hallinnan luovuttamista, ja uhkasi asettaa tullimaksuja eurooppalaisten kumppanien ja omien liittolaistensa tuotteille. Vaikka Trump lopulta perui uhkauksensa, tämä episodi voimisti Euroopassa keskustelua varautumissuunnitelmista mahdollisen kriisin tai liittouman halvaantumisen varalta. On syytä pohtia, mitä tämä tarkoittaa mantereelle, joka on ulkoistanut turvallisuutensa Washingtonille kolmen neljännesvuosisadan ajan. Yhdysvallat tarjosi ydinasesateenvarjon ja piti yllä johtorakenteita; he olivat kuningas, mutta nyt kuningas uhkaa jäädä saapumatta paikalle.
Vuoden 2026 Iranin sota vahvisti tätä epäsymmetriaa kaikkein karuimmalla mahdollisella tavalla. Eurooppa kantaa seuraukset muiden suurvaltojen ylilyönneistä pystymättä kuitenkaan itse vaikuttamaan lopputuloksiin tai hyötymättä niistä. Naton jäseniä ja Euroopan unionin liittolaisia ei tietojen mukaan konsultoitu etukäteen ennen Yhdysvaltain iskuja. Silti Donald Trump halusi Naton tukevan hyökkäystä, mitä Nato-maat eivät tehneet, mikä johti entistä suurempaan repeämään. Tämä on nöyryytys, jota yksikään johtaja ei lausu ääneen, mutta jonka jokainen heistä tuntee. Entinen Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen totesi asian suoraan: "Mielestäni meidän Euroopassa on kyettävä seisomaan omilla jaloillamme." Tämä lausunto mieheltä, joka vietti vuosia johtaen kyseistä liittoumaa, kertoo nykytilanteesta kaiken olennaisen.
Kyproksen valikoituminen tämän huippukokouksen pitopaikaksi ei ole sattumaa; se on oikeastaan koko asian ydin. Kypros ei ole Naton jäsen, vaan se on Euroopan unionin jäsen. Sillä ei ole Naton artikla 5:n tuomaa suojaa, ja nousevan epävakauden maailmassa se on tuntenut tämän suojattomuuden. EU:n artikla 42.7 on erityisen tärkeä Kyprokselle, joka joutui äskettäin Iranin tekemän lennokki-iskun kohteeksi. Käytännössä Euroopan unionin omaa artikla viittä on käytetty vain kerran: Ranskan toimesta vuonna 2015 Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Silloin siihen vedottiin valtiosta riippumattomia toimijoita ja terrorismia vastaan. Sen aktivoiminen vihamielistä valtiota vastaan – sellaista, joka voisi vetää kaikki 27 Euroopan unionin jäsenmaata sotaan – on, kuten diplomaattipiireissä sanotaan, kartoittamatonta aluetta. Mitä tapahtuu, jos yksi tai useampi EU:n tai Naton jäsen joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Yhdysvallat estää konsensuksen Naton vastauksesta tai katsoo, ettei toimenpiteitä tarvita? Mitä tapahtuu, jos jokin niistä neljästä EU-maasta, jotka eivät ole Naton jäseniä, joutuu hyökkäyksen kohteeksi? Kukaan ei pysty antamaan tähän puhdasta vastausta, ja juuri se on tämän hetken kriisi.
Samalla kun lakimiehet kiistelevät pykälistä, Euroopan hallitukset eivät aio jäädä odottelemaan. Euroopan kansakunnat investoivat yhä enemmän puolustussuunnitteluun ja Euroopan sisäiseen puolustusteolliseen yhteistyöhön. Osa on mennyt jopa pidemmälle ja vaatinut Euroopan nopean toiminnan joukkojen perustamista korvaamaan Yhdysvaltain joukko-osastot alueella. Ja sitten puhutaan rahasta, todellisesta rahasta. Bryssel käynnisti SAFE-nimisen ohjelman (matalakorkoinen lainaohjelma), joka on suunniteltu rahoittamaan Euroopan puolustusteollisuutta. Ohjelma jakaa 150 miljardia euroa 19 jäsenvaltiolle, joista jokainen on toimittanut oman kansallisen puolustussuunnitelmansa Euroopan unionille. On syytä vetäytyä hetkeksi taaksepäin pohtimaan tilanteen laajuutta, sillä se, mitä seuraamme parhaillaan Kyproksella, Budapestissa ja Brysselissä, on historiallisesti ennennäkemätöntä.
Eurooppa suunnittelee käytännössä korvaavansa Naton. Joidenkin mielestä on selvää, ettei artikla 42.7 voi tällä hetkellä korvata Naton artikla viittä, koska siltä puuttuu Naton kaltainen komentorakenne. Siitä huolimatta Eurooppa rakentaa parhaillaan varjorakennetta, varasuunnitelmaa ja "Suunnitelma B:tä", jota kukaan ei olisi uskaltanut edes mainita ääneen vain viisi vuotta sitten. Tämä viittaa siihen, että Natoon on syntynyt murtuma, joka ei välttämättä koskaan enää parane täysin. Eurooppa on joutunut seuraamaan vierestä, kun sen voimakkain liittolainen on alkanut kosiskella itsevaltiaita, tavoitella vieraita alueita ja kohdella liittolaisiaan rasitteina – ja nyt se tekee asiasta omat johtopäätöksensä.
Kun tarkastelemme Kyproksella käytävää keskustelua, illallista ja artikla 5:n kaltaisten lausekkeiden olemassaoloa ruokalistalla, olisi houkuttelevaa nähdä se vain byrokraattisena teatterina; joukkona johtajia, jotka nauttivat hyvästä ateriasta ja keskustelevat samalla sopimuksista. Mutta tästä ei pidä erehtyä. Se, mitä todellisuudessa tapahtuu, on sivistyksellinen uudelleenlaskenta. Eurooppa rakentaa hiljaisesti ja varovaisesti arkkitehtuuria maailmalle, jossa se ei voi enää luottaa Amerikan tukeen. Kyse ei ole pienestä asiasta, vaan historiasta, jota tehdään juuri nyt, yksi sopimusartikla kerrallaan. Donald Trump uhkasi jättää Naton ja kutsui sitä paperitiikeriksi. Hän saattaa vielä saada haluamansa, mutta hän ei osannut ennakoida sitä, mitä nyt on tekeillä. Eurooppa lopetti odottamasta pelastajaa ja alkoi kirjoittaa omaa puolustuskäsikirjaansa.
Lähde: The Daily Jagran
Valkoisen talon tiedotustilaisuus: Poliittinen retoriikka ja median toiminta ankaran arvostelun kohteena presidentti Trumpin salamurhayrityksen jälkeen
 |
| Valkoisen talon tiedottaja Karoline Leavitt puhui lehdistölle presidentti Donald Trumpiin kohdistuneen salamurhayrityksen jälkeen. Hän tuomitsi voimakkaasti poliittisen vihapuheen sekä vaati kongressia turvaamaan kotimaan turvallisuusviraston ja salaisen palvelun välittömän rahoittamisen historiallisen pitkän sulun päätteeksi. AI Kuva/chatgpt |
Valkoisen talon lehdistöhuoneessa järjestettiin poikkeuksellinen tiedotustilaisuus, jossa käsiteltiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin ja hallinnon korkeimpiin virkamiehiin kohdistunutta salamurhayritystä. Valkoisen talon edustaja Karoline Leavitt astui lehdistön eteen vastatakseen kysymyksiin ja tiedottaakseen Amerikan kansalle hallinnon toimista lauantai-iltana Valkoisen talon kirjeenvaihtajien illallisella tapahtuneen hyökkäyksen tiimoilta. Hyökkääjä oli itse tuonut julki aikeensa verkkoon jättämässään manifestissa.
Lauantain tilaisuuden oli määrä olla sananvapautta ja Yhdysvaltain perustuslain ensimmäistä lisäystä juhlistava iloinen iltama yhdessä lehdistön edustajien kanssa. Sen sijaan illan kaappasi haltuunsa fanaattinen Trumpin vastustaja, joka oli matkustanut halki maan salamurhatakseen presidentin sekä mahdollisimman monta hallinnon virkamiestä. Kyseessä on jo kolmas merkittävä presidentti Trumpiin kohdistunut salamurhayritys kahden vuoden sisällä. Historiassa yksikään toinen presidentti ei ole kohdannut näin toistuvia ja vakavia yrityksiä viedä hänen henkensä.
Presidentti, ensimmäinen nainen ja koko Valkoisen talon henkilökunta osoittavat syvimmän kiitollisuutensa rohkeille lainvalvonnan ammattilaisille, jotka ryhtyivät välittömästi toimeen hyökkääjän kiinniottamiseksi ja kaikkien turvallisuuden takaamiseksi. Presidentti Trump haluaa erityisesti kiittää Yhdysvaltain salaisen palvelun (Secret Service) miehiä ja naisia, jotka toimivat äärimmäisen ammattitaitoisesti, rohkeasti ja velvollisuudentuntoisesti. Kiitos kohdistuu erityisesti siihen sankarilliseen agenttiin, joka otti vastaan rintaan osuneen luodin. Hänen henkensä pelastui onneksi luotiliivin ansiosta. Palattuaan Valkoiseen taloon ja Oval Office -työhuoneeseen presidentti Trump piti kiinni aikomuksestaan puhua kyseisen agentin kanssa varmistaakseen tämän voinnin. Agentti vakuutti presidentille olevansa kunnossa, vaikka presidentti oli jopa taistellut salaisen palvelun ohjeita vastaan yrittäen jäädä paikalle ja jatkaa illallista tapahtumista huolimatta.
Leavitt kertoi istuneensa lauantaina aivan presidentti Trumpin ja ensimmäisen naisen vieressä, kun laukaukset ammuttiin. Salainen palvelu siirsi heidät välittömästi turvaan takahuoneeseen. Presidentin rauhallisuus kaaoksen keskellä, kun jälleen yksi henkilö yritti riistää hänen henkensä, oli poikkeuksellista seurattavaa. Trump ei pelkää, sillä hän rakastaa maataan ja on valmis laittamaan oman henkensä alttiiksi lunastaakseen ne lupaukset, jotka hän antoi hänet korkeimpaan virkaan äänestäneelle Amerikan kansalle.
Vaikka maalla on peloton presidentti, yhteiskunnan ei tulisi joutua elämään poliittisen väkivallan jatkuvan pelon ilmapiirissä joka ikinen päivä. Maassa voi ja pitää olla voimakkaita erimielisyyksiä – kuten Valkoisen talon ja uutismedian välillä usein on – mutta näiden erimielisyyksien on pysyttävä rauhanomaisina. Asiat on ratkaistava väittelemällä, rauhanomaisilla mielenosoituksilla ja äänestämällä, ei luodeilla. Kukaan ei ole viime vuosina kohdannut enempää luoteja ja väkivaltaa kuin presidentti Trump.
Tämä poliittinen väkivalta juontaa juurensa kommentaattoreiden, demokraattipuolueen vaaleilla valittujen edustajien ja myös joidenkin median edustajien harjoittamasta järjestelmällisestä demonisoinnista. Presidentti Trumpiin jo yhdentoista vuoden ajan päivästä toiseen kohdistettu vihamielinen, jatkuva ja väkivaltainen retoriikka on osaltaan edesauttanut väkivallan oikeuttamista ja johtanut tähän synkkään hetkeen. Ne tahot, jotka jatkuvasti ja perusteettomasti leimaavat ja mustamaalaavat presidenttiä fasistiksi, demokratian uhaksi ja vertaavat häntä Hitleriin poliittisia irtopisteitä kerätäkseen, ruokkivat tällaista väkivaltaa. Presidenttiin ja hänen tukijoihinsa kohdistuva vasemmistolainen vihakultti on johtanut lukuisten ihmisten loukkaantumisiin ja kuolemiin, ja sama oli lähellä toistua jälleen viikonloppuna.
Kun salamurhaa yrittäneen henkilön manifestia tarkastelee, on kysyttävä rehellisesti, kuinka paljon se eroaa siitä retoriikasta, jota sosiaalisessa mediassa ja erilaisilla foorumeilla kuulee päivittäin. Vastaus on, ettei eroa ole lainkaan. Suuri osa hyökkääjän manifestista on erottamattomasti samanlaista kuin monien tahojen päivittäin viljelemä kielenkäyttö. Yhdysvaltain ensimmäinen nainen nosti aamulla esiin esimerkin: vain kaksi päivää ennen ampumista ABC-kanavan myöhäisillan juontaja Jimmy Kimmel kutsui törkeästi ensimmäistä naista Melania Trumpia "odottavaksi leskeksi" ja ihmetteli, kuka täysjärkinen vaimo säteilisi rakkaan aviomiehensä mahdollisen murhan edellä. Leavitt korosti kokeneensa lauantai-illan tapahtumat yhdessä ensimmäisen naisen kanssa ja totesi tämän olleen kaikkea muuta kuin säteilevä. Tällainen presidenttiin, ensimmäiseen naiseen ja heidän tukijoihinsa kohdistuva retoriikka on täysin mielenvikaista, ja on uskomatonta, että Amerikan kansa joutuu kuluttamaan sitä illasta toiseen.
Presidentti Trump lausui lauantai-iltana samalta puhujakorokkeelta, että amerikkalaisten on sitouduttava uudelleen ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisesti ja yhdistyttävä niiden jaettujen arvojen ympärille, jotka tekevät maasta suuren. Presidenttiin, hänen perheeseensä ja tukijoihinsa kohdistettu mustamaalaus on saanut epätasapainoiset ihmiset uskomaan mielettömyyksiin, ja nämä sanat inspiroivat heitä tekemään väkivaltaa. Tämän on loputtava.
Lauantai-ilta toimi myös muistutuksena siitä, kuinka tärkeää on turvata kotimaan turvallisuusviraston (Department of Homeland Security, DHS) rahoitus. On häpeällistä, että Yhdysvaltain kongressi on pitänyt tämän elintärkeän viraston ilman rahoitusta 73 päivän ajan. Kyseessä on Yhdysvaltain historian pisin liittovaltion viraston sulku. Salainen palvelu on DHS:n elintärkeä osa, ja tämä vastuuton poliittinen peli on vaikuttanut siihen suoraan. Kaikki lauantai-iltana paikalla olleet todistivat salaisen palvelun ja liittovaltion lainvalvonnan sankareiden toimintaa heidän hypätessään suoraan toimintaan vakavan vaaran ja epävarmuuden keskellä. Agentit asettivat omat henkensä vaaraan suojellakseen presidenttiä, ensimmäistä naista, varapresidenttiä ja hallituksen jäseniä. Videokuvasta näkyy, kuinka yksi agentti hyppäsi kirjaimellisesti lavalle tietämättä, missä hyökkääjä oli tai mistä luodit tulivat, asettaen oman vartalonsa Yhdysvaltain presidentin eteen.
Nämä miehet ja naiset ovat sankareita. He hoitavat velvollisuuksiaan päivittäin, heillä on omia lapsia ja perheitä, ja he tekevät työnsä huolimatta heidän virastoonsa kohdistuvasta poliittisesta kuohunnasta. DHS:n rahoituksen epäämisen tulisi olla kansallinen skandaali. Jos republikaanit epäisivät DHS:n rahoituksen ja demokraattipresidentti joutuisi salamurhayrityksen kohteeksi, median uutisointi olisi tauotonta ja armotonta. Amerikan isännöimät jalkapallon MM-kisat, maan 250-vuotisjuhlat, vuoden 2028 olympialaiset ja tulevat presidentinvaalit ovat kaikki edessäpäin. Demokraattien harjoittama jarrutus asettaa salaiselle palvelulle valtavan ja täysin tarpeettoman taakan, joka voi johtaa ihmishenkien menetyksiin. Keskustelun tästä asiasta on päätyttävä. Demokraattien on tehtävä se, mitä presidentti Trump on vaatinut heitä tekemään 73 päivän ajan, ja rahoitettava DHS välittömästi. Kyseessä on kansallinen hätätila, ja jokaisen kongressin jäsenen on asetettava maa puolueen edelle.
Tiedotustilaisuuden kysymysosiossa toimittaja viittasi Jimmy Kimmelin kommentteihin ja kysyi, kuinka hallinto aikoo puuttua tällaiseen presidenttiin kohdistuvan salamurharetoriikan normalisoitumiseen. Leavitt vastasi presidentin todenneen lauantaina, että koko maan on sitouduttava laskemaan retoriikan sävyä ja yhdistyttävä. Tämä koskee kaikkia Valkoisen talon työntekijöitä, mutta myös jokaista ääntä ja alustaa käyttävää henkilöä ympäri maata, olipa kyseessä televisioesiintyjä tai podcast-juontaja. Maassa on mielenterveydeltään epävakaita henkilöitä, jotka kuuntelevat tätä presidenttiin kohdistuvaa jatkuvaa, sekopäistä kielenkäyttöä, ja se inspiroi heitä tekoihin. Koko demokraattipuolue on kampanjoinut ympäri maata kertoen äänestäjille, että Donald Trump on eksistentiaalinen uhka demokratialle, fasisti ja häntä verrataan Hitleriin. Nämä ovat halveksittavia lausuntoja, joita Amerikan kansa on joutunut kuuntelemaan vuosien ajan, ja epävakaat yksilöt alkavat pitää näitä sanoja totuutena.
Leavitt luetteli useita esimerkkejä korkeassa asemassa olevien demokraattien lausunnoista: Edustaja Hakeem Jeffries totesi huhtikuussa, että "elämme maksimaalisen sodankäynnin aikakautta kaikkialla koko ajan." Kuvernööri Josh Shapiro sanoi, että "päiden täytyy pudota hallinnossa." Senaattori Alex Padilla totesi ihmisten "kuolevan Trumpin hallinnon aiheuttaman pelon ja terrorin vuoksi." Senaattori Elizabeth Warren sanoi Trumpin saavan maan näyttämään "fasistiselta valtiolta." Senaattori Adam Schiff totesi Trumpin käyttävän "diktaattorin pelikirjaa." Senaattori Ed Markey kutsui presidenttiä diktaattoriksi ja hallinnon toimia "autoritarismiksi steroideilla." Kuvernööri JB Pritzker sanoi: "En ole koskaan elämässäni kutsunut koolle massamielenosoituksia ja häiriöitä... nämä republikaanit eivät saa kokea hetkeäkään rauhaa." Edustaja Ayanna Pressley sanoi: "Nähdään kaduilla." Edustaja Monica McIver totesi Capitol Hillillä: "Emme ota tätä paskaa vastaan Donald Trumpilta, hän luulee olevansa diktaattori, olemme sodassa." Nämä ovat vaaleilla valittuja demokraatteja, jotka julistavat sotaa Yhdysvaltain presidenttiä ja hänen tukijoitaan vastaan. Vuosien ajan jatkunut tällainen puhe valta-asemassa olevilta ihmisiltä inspiroi väkivaltaa niissä, jotka ovat jo valmiiksi mielenterveydeltään sairaita.
Verkossa leviävän disinformaation – kuten puheiden salamurhayrityksen lavastamisesta – osalta Leavitt totesi, että on ensiarvoisen tärkeää saada tapauksen totuus ja faktat julki mahdollisimman nopeasti. Oikeusministeriö ja FBI ovat toistaiseksi onnistuneet hyvin tosiasioiden jakamisessa epäillyn salamurhaajan osalta. Epäilty tullaan asettamaan syytteeseen oikeudessa hyvin pian, ja oikeusministeriö pitää asiasta erillisen katsauksen myöhemmin päivällä. Hallinto pyrkii maksimaaliseen avoimuuteen, jotta ihmiset uskoisivat totuuteen sosiaalisessa mediassa leviävien valheiden ja salaliittoteorioiden sijaan.
Lopuksi turvallisuusprotokollien toimivuudesta kysyttäessä Leavitt vahvisti presidentin uskovan protokollien toimineen. Hyökkääjä yritti murtaa salaisen palvelun pystyttämän turvakehän, juoksi kohti kohdettaan niin kovaa kuin pääsi, ja hänet neutralisoitiin välittömästi hetkiä myöhemmin. Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa ennen kuin presidentti, ensimmäinen nainen ja varapresidentti vedettiin turvaan. Salainen palvelu teki työnsä hyvin, kommunikoi tehokkaasti, vei johtohenkilöt turvaan ja neutralisoi ampujan. Jos hyökkääjä olisi päässyt sisään itse juhlasaliin, tilanne olisi ollut huomattavasti erilainen.
Lähde: MAGNO NEWS
Kirjoittaja: Aksu
Päivämäärä: 28.04.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti