 |
| Siviilit maksavat raskaimman hinnan Sudanin unohdetussa sodassa, kun ulkovallat jatkavat aseiden toimittamista ja geopoliittiset jännitteet, kuten Hormuzinsalmen saarto, pahentavat maan taloudellista ja humanitaarista ahdinkoa. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Yksi maapallon pahimmista humanitaarisista katastrofeista on siirtymässä jo neljänteen vuoteensa, kun Sudanin tuhoisa sota jatkuu vailla loppua. Samaan aikaan kun kansainvälisen yhteisön huomio on kiinnittynyt Yhdysvaltain ja Iranin väliseen konfliktiin sekä Hormuzinsalmen saartoon, Sudanin tilanne on sysätty syrjään globaalissa päätöksenteossa.
Sudanilaisen kansalaisyhteiskunnan asiantuntijan ja poliittisen analyytikon Dalia Abdelmoniemin mukaan ulkovallat, kuten Saudi-Arabia, Egypti, Turkki ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, sekä sotaa käyvät Sudanin asevoimat (SAF) ja puolisotilaalliset RSF-joukot toimivat maassa täysin rankaisematta, pitäen sudanilaisten henkeä halpana.Abdelmoniem, joka on seurannut tilannetta tiiviisti, joutui itse pakenemaan kotikaupungistaan Khartumista sodan puhjettua vuonna 2023 ja on sen jälkeen asunut Kairossa. Hän palasi aikoinaan Sudaniin asuttuaan ulkomailla yliopistovuosiensa ja varhaisen aikuisuutensa ajan, ja oli vakuuttunut siitä, ettei koskaan enää jättäisi kotimaataan. Nyt hän ei ole nähnyt kotiaan kolmeen vuoteen. Tällä hetkellä hän vierailee Ruandan Kigalissa, missä hän on kokoontunut yhteen sisarustensa kanssa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2019. Ruandan oma synkkä historia ja siitä toipuminen tarjoavat Abdelmoniemille terapeuttista toivoa: paikalliset ymmärtävät sudanilaisten kokeman kauhun ja valavat uskoa siihen, että myös Sudan voi aikanaan selvitä kriisistään.
Vaikka Sudanin konflikti alkoi sisäisenä valtataisteluna, sen nykytilaan vaikuttavat voimakkaasti maan rajojen ulkopuoliset tapahtumat. Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ilmoittama Hormuzinsalmen saarto ja Yhdysvaltain sekä Israelin toimet Irania vastaan iskevät raskaasti myös Sudaniin. Abdelmoniem tuo esiin, että polttoaineen hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti, ja ihmiset joutuvat jonottamaan satojen metrien pituisissa jonoissa jopa kokonaisia vuorokausia päästäkseen polttoainepumpuille. Vielä tuhoisampi vaikutus kohdistuu Sudanin elintärkeään maataloussektoriin. Sudan on vahvasti riippuvainen Persianlahden maista tuotavista lannoitteista. Saartojen ja konfliktien vuoksi tämä tuonti on pysähtynyt täysin, mikä on syventänyt humanitaarisen avun tarvetta. Esimerkiksi maanviljelijä, jolla on sata hehtaaria maata, saattaa kyetä viljelemään enää kymmentä hehtaaria, ja ilman lannoitteita edes tuon kymmenen hehtaarin tuotto ei ole taattu. Hintojen nousu ja resurssipula kurittavat siviilejä päivittäin, ja tilanne on heikentynyt jatkuvasti niin SAF:n kuin RSF:n hallitsemilla alueilla.
Sotilaallinen tilanne kentällä on muuttunut kissa ja hiiri -leikiksi, jossa kumpikaan osapuoli ei ole saavuttanut lopullista voittoa, mutta siviilit maksavat raskaimman hinnan. Merkittävin viimeaikainen käänne oli Pohjois-Darfurin pääkaupungin, El Fasherin, kaatuminen RSF:n hallintaan. Tämä antoi puolisotilaallisille joukoille vahvan momentumin, sillä ne hallitsevat nyt Sudanin koko läntistä aluetta. Alueen hallinta on elintärkeää, sillä sen kautta virtaa aseita Tšadin rajan yli. RSF, joka on paremmin varusteltu ja omaa nykyaikaisempaa aseistusta, pyrkii tällä hetkellä saartamaan Sudanin asevoimat maan keskiosiin. Taistelujen painopiste on siirtynyt kaakkoon Kordofanin alueille sekä Sinisen Niilin osavaltioon, joka rajautuu Etiopiaan. Tämän seurauksena sadattuhannet ihmiset joutuvat jatkuvasti siirtymään kaupungista toiseen pakoon taisteluita.
Ulkovaltojen puuttuminen on jatkuvaa ja avointa. Abdelmoniem oletti alun perin, että Iranin kriisi saisi Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE) keskittymään omaan lähialueeseensa ja vähentämään RSF:n tukemista. Todellisuudessa UAE on kuitenkin kaksinkertaistanut tukensa RSF-joukoille. Nykyaikaisen teknologian ja lentoseurannan avulla on voitu todentaa, kuinka Abu Dhabista saapuvat lennot ja Etiopian kautta kulkevat rekat toimittavat jatkuvasti kehittynyttä aseistusta RSF:lle. Myös satelliittikuvat ja uutistoimisto Reutersin lähteet, mukaan lukien etiopialaiset viranomaiset ja diplomaatit, ovat vahvistaneet, että Etiopian alueella on laaja koulutuskeskus, jossa sadat RSF:n taistelijat saavat koulutusta. Toisaalla Sudanin asevoimat (SAF) ovat saaneet tukea Turkilta, Saudi-Arabialta ja Egyptiltä. SAF yritti myös neuvotella asekaupoista Pakistanin kanssa Saudi-Arabian välityksellä, mutta tämä hanke on toistaiseksi jäissä. Egyptin antama tuki SAF:lle on rajoittunut lähinnä koulutukseen ja logistiikkaan, sillä Egypti noudattaa tiukkaa itsesuojelupolitiikkaa eikä toimita suoria resursseja tai aseita. Molemmat osapuolet, SAF ja RSF, operoivat vailla minkäänlaista vastuuta, sillä kansainvälinen yhteisö ei aseta niitä tai niiden tukijoita tilille teoistaan. Abdelmoniemin mukaan kansainvälinen yhteisö kärsii konfliktiväsymyksestä, ja Sudanin johtajat ovat kiinnostuneita vain omasta turvallisuudestaan, myyden maataan halvimmalle tarjoajalle. Sudan on liian luonnonrikas omaksi parhaakseen, mikä houkuttelee ulkopuolisia toimijoita hyötymään maan resursseista.
Poliittisella rintamalla odotukset kohdistuvat Berliinissä järjestettävään suureen kansainväliseen konferenssiin. Konferenssin tarkoituksena on koota humanitaarista apua ja ajaa siviilijohtoista siirtymää ulos sodasta. Paikalle on kutsuttu Sudanin kansalaisyhteiskunnan edustajia, naisryhmiä, lääkäreitä, kansalaisjärjestöjä sekä suuria lahjoittajia, kuten Euroopan unioni ja Yhdysvallat. Sudanin asevoimia, RSF:ää tai hallitusta tukevia ryhmittymiä ei ole kutsuttu, minkä vuoksi Sudanin pääministeri on jo etukäteen tuominnut konferenssin täydeksi epäonnistumiseksi. Abdelmoniem pitää sotivien osapuolten poissulkemista kuitenkin yksinomaan positiivisena asiana. Hänen mukaansa SAF ja RSF ovat saaneet lukuisia tilaisuuksia lopettaa sota, mutta ovat toistuvasti valinneet jatkaa taisteluita yrittäessään nujertaa toisensa. Pääministeriä hän pitää pelkkänä keulakuvana vailla todellista valtaa. Todelliset auttajat kentällä ovat ruohonjuuritason toimijat, kuten hätäapuverkostot (Emergency Response Rooms) ja ammattilaiset, jotka riskeeraavat henkensä auttaakseen 14 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Hän toivoo, että kansainväliset toimijat Berliinissä kuuntelevat näitä siviilejä ja panevat täytäntöön heidän vaatimuksensa.
Kaiken humanitaarisen tuhon, nälänhädän ja miljoonien pakolaisten keskellä Abdelmoniem muistuttaa maailmaa siitä, että sudanilaiset ovat paljon muutakin kuin sota. Nuorilla sudanilaisilla on unelmia, he kaatoivat aiemmin diktaattorin ja ovat valmiita taistelemaan maansa puolesta. Sudanilainen kulttuuri, musiikki, taide, ruoka ja yhteisöllisyys eivät saisi pyyhkiytyä pois politiikan ja konfliktien jaloissa. Hän ilmaisee syvän turhautumisensa myös länsimaiden toimiin, mainiten esimerkkinä Britannian sisäministerin äskettäisen päätöksen peruuttaa kaikki opiskelijaviisumit Afganistanista, Sudanista, Burkina Fasosta ja Myanmarista tulevilta. Päätös koski myös kymmeniä sudanilaisia Chevening-stipendiaatteja, joiden oli määrä opiskella Oxfordin yliopistossa ja palata sen jälkeen auttamaan ja jälleenrakentamaan kotimaataan. Näiltä opiskelijoilta vietiin tulevaisuus ja mahdollisuus kehittää itseään maansa hyväksi syistä, joihin he eivät voineet vaikuttaa.
Abdelmoniem kiteyttää miljoonien sudanilaisten toiveet tunnettuun runoon: kukaan ei laita lastaan veneeseen, ellei vesi ole turvallisempi kuin maa. Kukaan ei halua jättää kotiaan vapaaehtoisesti. Hänen syvin toiveensa on, että kun tämä sota aikanaan päättyy – tapahtui se sitten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua – Sudanin nuoriso ei ole menettänyt toivoaan. Hän toivoo, että jäljellä on vielä maa, jota he voivat kutsua kodikseen, ja että se koti on palautettu siviileille, eikä se ole pelkkää taisteluvarusteiden ja metalliromun peittämää joutomaata.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=dPcrtXGTPNc
Al Jazeera English
Päivämäärä: 15.4.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti