 |
| Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance puhuu Mathias Corvinus Collegiumin (MCC) järjestämässä tilaisuudessa Unkarissa. Tilaisuudessa käsiteltiin laajasti länsimaisten instituutioiden tilaa, ulkomaista vaikuttamista sekä ajankohtaisia geopoliittisia kriisejä. AI Kuva/chatgpt |
Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance vieraili Mathias Corvinus Collegiumissa (MCC) Unkarissa, missä hän osallistui laajaan keskustelutilaisuuteen MCC:n pääjohtajan Zoltán Szalain kanssa. Tilaisuudessa käytiin yksityiskohtaisesti läpi Unkarin ja Yhdysvaltain suhteita, Euroopan ja Ukrainan tilannetta, Lähi-idän uusimpia käänteitä sekä koulutusjärjestelmien nykytilaa.
Szalai avasi tilaisuuden toivottamalla varapresidentin tervetulleeksi ja huomautti, että MCC tarjoaa ohjelmia yli 8 000 opiskelijalle yli 30 paikkakunnalla Euroopassa. Vance taustoitti vierailuaan kertomalla lounastaneensa edellisenä päivänä Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kanssa. Vance oli kysynyt, miten voisi olla avuksi, mihin Orbán oli vastannut pyytämällä häntä puhumaan MCC:ssä. Vance ilmaisi syvän arvostuksensa MCC:tä kohtaan, sillä se edustaa poikkeuksellista lähestymistapaa koulutukseen. Hän kritisoi yleistä asennetta, jonka mukaan oppilaitosten tulisi olla täysin erillään demokraattisesta vaikutusvallasta ja kansan suvereenista tahdosta. Vancen mukaan monet länsimaiset yliopistot olettavat saavansa rajattomasti veronmaksajien rahoitusta, vaikka ne pyrkivät tuhoamaan sen sivilisaation perustoja, jonka varaan ne on rakennettu, ja jopa hyökkäävät niitä ihmisiä vastaan, joilta ne tukea pyytävät. MCC puolestaan osoittaa, että akateeminen laitos voi olla sitoutunut erinomaisuuteen, sallia kaikenikäisten opiskelijoiden vapaan keskustelun ja ideoiden vaihdon, mutta samalla pysyä perusteellisesti sitoutuneena länsimaisen sivilisaation arvoihin. Näihin arvoihin Vance luki uskonnonvapauden, julkisen turvallisuuden, rajojen ylläpitämisen ja sellaisten talouksien tukemisen, jotka tarjoavat kansalaisille hyvän elämän ja hyvät palkat.
Keskustelu siirtyi nopeasti ulkomaiseen vaikuttamiseen ja kansalliseen suvereniteettiin. Szalai nosti esiin Ukrainan tiedustelupalvelujen pyrkimykset vaikuttaa Amerikan vaaleihin sekä Unkariin kohdistuvan paineen, kuten Družba-öljyputken toimituksiin liittyvät uhat ja presidentti Volodymyr Zelenskyin lausunnot. Vance kertoi kuulleensa Orbánilta vasta edellisenä päivänä Zelenskyin sanoneen lähettävänsä sotilaita pääministerin yksityisosoitteeseen, jos tämä ei muuta toimintaansa. Vance piti tällaista toimintaa täysin skandaalimaisena ja absurdina; hänen mukaansa on täysin ei-hyväksyttävää, että vieraan valtion päämies uhkailee liittolaismaan hallituksen johtajaa.
Vance vertasi tilannetta Yhdysvaltain vuoden 2016 vaaleihin, jolloin amerikkalainen media piti todellisena skandaalina Venäjän hallituksen ostamia 500 000 dollarin sosiaalisen median mainoksia. Hän painotti, ettei halua Venäjän tai minkään muunkaan maan sekaantuvan Yhdysvaltain vaaleihin. Samalla hän kuitenkin huomautti, että hänen omaa lausuntoaan Orbánin hyvästä työstä rauhan edistämiseksi on virheellisesti kutsuttu ulkomaiseksi vaikuttamiseksi. Vancen mukaan todellista ulkomaista vaikuttamista on se, kun Euroopan unioni uhkaa pidättää miljardeja dollareita Unkarilta rajavalvonnan vuoksi, tai kun ukrainalaiset sulkevat putkistoja aiheuttaen kärsimystä Unkarin kansalle vaaleihin vaikuttamiseksi. Toisten hallitusten harjoittama uhkailu ja taloudellisen vallan käyttö äänestyskäyttäytymisen ohjaamiseksi on hänen mukaansa perusteellinen hyökkäys kansallista suvereniteettia vastaan. Vance totesi, ettei Yhdysvallat taloudellisena ja sotilaallisena supervaltana koskaan uhkailisi Unkaria poliittisten valintojen vuoksi, koska Yhdysvallat kunnioittaa Unkarin kansaa ja heidän suvereniteettiaan. Hän viittasi parlamenttitalossa näkemäänsä Pyhän Tapanin kruunuun, joka symboloi suvereniteetin kuulumista yksinomaan Unkarin kansalle, ja kehotti unkarilaisia äänestämään tällaisia Brysselin byrokraattien ja ulkomaisten toimijoiden uhkauksia vastaan.
Szalai viittasi unkarilaisen opposition lehdistön kirjoituksiin, joiden mukaan Unkarissa ei ole ukrainalaista tai brysseliläistä vaikuttamista, vaan ainoastaan venäläistä. Vance piti syytöksiä synkän ironisina. Hän toisti kantansa siitä, että Orbán tekee erinomaista työtä ja on Yhdysvaltain hallitukselle erittäin tärkeä kumppani rauhan saavuttamisessa. Vancen mukaan useimmat Euroopan poliittiset pääkaupungit eivät ole olleet läheskään yhtä avuliaita rauhan edistämisessä Venäjän ja Ukrainan välillä kuin Unkari. Vance kertoi istuneensa yksityisissä tapaamisissa, joissa Orbán on kykenevästi ja tarkasti tiivistänyt sekä Ukrainan että Venäjän näkökulmat ja intressit. Tämä ei Vancen mukaan ole venäläistä vaikuttamista, vaan välttämätön osa rauhanomaiseen ratkaisuun pyrkimistä, sillä rauhan tekeminen vaatii molempien osapuolten kantojen ymmärtämistä. Vance selvensi myös vierailunsa tarkoitusta juuri ennen Unkarin vaaleja: tavoitteena oli osoittaa tuki Orbánille kaiken häneen kohdistuvan loanheiton keskellä ja näyttää, että Unkarin hallituksella on maailmalla paljon ystäviä, jotka tunnistavat sen tärkeän työn rauhankumppanina.
Ukrainan sodan pitkittymisestä puhuttaessa Vance ilmaisi pettymyksensä moniin Euroopan poliittisiin johtajiin. Vaikka Yhdysvallat rakastaa Eurooppaa ja pitää sitä kulttuurisena äitinään, monet eurooppalaiset johtajat eivät tunnu olevan erityisen kiinnostuneita konfliktin ratkaisemisesta. Yhdysvaltojen hallinto on tehnyt töitä rauhan eteen 14 kuukauden ajan, ja vaikka urakka on ollut vaikein mahdollinen, merkittävää edistystä on saavutettu. Tilanteesta, jossa osapuolia ei saatu edes kirjaamaan ehtojaan paperille, on edetty vaiheeseen, jossa molemmat ovat esittäneet kantansa, ja nämä kannat ovat ajan myötä lähentyneet. Vance kiitti Italian pääministeriä Giorgia Melonia ja joitakin Länsi-Euroopan pääkaupunkeja kulissien takaisesta tuesta, mutta korosti Orbánin olleen kaikista avuliain. Vancen mielestä sota on menettänyt merkityksensä, sillä tällä hetkellä neuvotteluissa käydään kauppaa muutamista neliökilometreistä satojentuhansien nuorten venäläisten ja ukrainalaisten miesten hengen, pitkittyvän taloudellisen tuhon ja korkeiden energiahintojen kustannuksella. Yhdysvallat ja Unkari voivat edistää rauhaa ja avata oven, mutta lopulta Venäjän ja Ukrainan on itse astuttava siitä sisään.
Euroopan unionin tilanteesta puhuttaessa Vance esitti voimakasta kritiikkiä. Hän ihmetteli, miksi eurooppalaiset johtajat pitävät Venäjää suurimpana kansallisen turvallisuuden uhkana, mutta tekevät itsensä samalla täysin riippuvaisiksi epäluotettavista energialähteistä. Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump on pyrkinyt energiavalta-asemaan, kun taas Eurooppa on toiminut päinvastoin. Vance nosti esimerkiksi Ison-Britannian, joka on alikapasitoinut energiaresurssinsa, minkä seurauksena perheet maksavat sähköstä neljästä kuuteen kertaa enemmän kuin yhdysvaltalaiset. Hän piti skandaalina sitä, että ahkerat keskiluokkaiset kansalaiset eivät pysty lämmittämään kotejaan tai maksamaan työmatkojaan poliittisen johdon tekemien virheiden vuoksi. Vance kritisoi myös sitä, miten eurooppalaiset hallitukset painostavat yhdysvaltalaisia sosiaalisen median yrityksiä sensuroimaan omia kansalaisiaan, kun nämä yrittävät harjoittaa sananvapauttaan. Hänen mukaansa Brysselin valitsemattomat byrokraatit ovat tehneet Euroopasta vähemmän turvallisen, vähemmän vapaan ja vähemmän vauraan. Yhdysvaltojen parempi talouskasvu ja matalammat energiakustannukset eivät Vancen mukaan johdu tuurista, vaan fiksuista poliittisista päätöksistä, jollaisia hän toivoisi näkevänsä myös Euroopassa.
Tilaisuudessa käsiteltiin myös edellisen yön merkittäviä uutisia Lähi-idästä ja Iranin tulitauosta. Vance kertoi valvoneensa myöhään tilanteen vuoksi ja piti kehitystä positiivisena. Hän taustoitti, että Yhdysvaltain presidentin tavoitteena oli tuhota Iranin armeijan kyky käydä tavanomaista sotaa, ja tämä sotilaallinen tavoite on nyt saavutettu. Tämän myötä presidentti esitti Iranille uhkavaatimuksen avata salmet ja lopettaa maailmantalouden pitäminen panttivankina, jotta aselepo voitaisiin solmia. Iran suostui avaamaan salmet, ja Yhdysvallat liittolaisineen suostui lopettamaan hyökkäykset. Vance kuvaili tätä 8–12 tuntia vanhaa aselepoa herkäksi. Hän huomautti, että iranilaiset ovat parempia neuvottelijoita kuin taistelijoita. Iranin järjestelmän sisällä on Vancen mukaan ristiriitoja: toisaalta ulkoministeri ja osa johdosta reagoivat myönteisesti ja sitoutuivat ehtoihin ja Hormuzinsalmen avaamiseen, mutta toisaalta jotkut toimijat levittävät sosiaalisessa mediassa valheita Yhdysvaltojen sotilaallisista saavutuksista ja aseleposopimuksen luonteesta. Vance tähdensi, että Yhdysvaltain presidentti on ohjeistanut neuvottelutiimiä – johon kuuluvat ulkoministeri ja erikoislähettiläs Steve Witkoff – neuvottelemaan hyvässä uskossa. Mikäli Iran toimii samoin, sopimus on tehtävissä. Jos Iran kuitenkin yrittää huijata, presidentillä on yhä käytössään ylivoimaista sotilaallista, diplomaattista ja poikkeuksellista taloudellista vipuvoimaa.
Koulutusjärjestelmästä puhuttaessa Vance esitti vahvan tuen Unkarin yliopistojärjestelmään asetetuille demokraattisille reunaehdoille. Hänen mukaansa veronmaksajien ei pitäisi joutua rahoittamaan radikaalia sukupuoli-ideologiaa tai sellaisia tahoja, jotka edistävät kansalaistottelemattomuutta ja väkivaltaa kaduilla. Sananvapaus sallii ihmisten puhua mitä haluavat, mutta se ei oikeuta rajattomaan verovarojen tukeen vahingolliselle toiminnalle. Vance näki Yhdysvaltojen kulkevan samaan, oikeaan suuntaan. Hän nosti esiin sen, kuinka Yhdysvaltain yliopistoja on nyt kielletty syrjimästä hakijoita ihonvärin perusteella. Vielä kolme vuotta sitten yliopistoja jopa kannustettiin syrjimään valkoisia ja aasialaisia opiskelijoita vaatimalla heiltä korkeampia pisteitä, minkä Vance tuomitsi laittomana ja moraalittomana toimintana. Koulutusjärjestelmällä on hänen mukaansa kaksi perustehtävää: antaa hyödyllisiä työelämätaitoja ja opettaa kriittistä ajattelua modernia demokratiaa varten. Länsimaissa tämä on pitkään epäonnistunut, sillä oppilaitokset ovat aivopesseet opiskelijoita sen sijaan, että olisivat opettaneet heille tarvittavia taitoja.
Lopuksi Vance pohti omaa taustaansa työläisperheestä ja opintojaan arvostetussa Yale Law Schoolissa. Hän korosti perheen, avioliiton ja ystävyyssuhteiden merkitystä yliopistovuosien tärkeimpänä antina. Ammatillisessa mielessä merkittävin opetus Yalessa oli kuitenkin ymmärrys siitä, miten eliitin sosiaaliset verkostot toimivat. Hän havaitsi, että vallan keskukset, kuten Washington DC, New York ja Bryssel, ovat äärimmäisen sisäänpäinlämpiäviä ja keskeiset työpaikat jaetaan usein suhteilla. Vaikka Vance kritisoi tätä ilmiötä, hän korosti, että erityisesti konservatiivien on tärkeää hankkia korkeakoulutus ja hakeutua näihin asemiin, mikäli he haluavat tuomareiksi tai poliittisiksi johtajiksi. Nykyisten verkostojen sisäänpäinlämpiävyys on vaarallista, sillä valtaapitävillä ei usein ole käsitystä siitä, mitä tavalliset amerikkalaiset ajattelevat asioista. Yhdysvalloissa rodullisen syrjinnän lopettaminen yliopistovalinnoissa edistää Vancen mukaan myös maantieteellistä monimuotoisuutta, mikä tekee näistä eliitin verkostoista vähemmän sisäsiittoisia ja vähemmän itsetuhoisia.
Tilaisuuden päätteeksi Vance antoi neuvon MCC:n nuorille opiskelijoille. Hän kehotti heitä nauttimaan nuoruudestaan, mutta politiikan saralla hän painotti kärsivällisyyttä. Vance varoitti ajattelusta, jossa oletetaan voiton olevan välitön tai sivilisaation pelastuvan yhdessä yössä. Hän kritisoi Yhdysvalloissa yleistynyttä ilmiötä ("blackpilling"), jossa ihmiset turhautuvat yhden epämieluisan poliittisen päätöksen vuoksi ja vetäytyvät kokonaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Vancen viesti oli, että tällainen luovuttaminen antaa vallan suoraan niille voimille, jotka yrittävät tuhota esivanhempien rakentaman yhteiskunnan. Sen sijaan pettymysten hetkellä tulee osallistua entistä aktiivisemmin, pitää usko Jumalaan ja tehdä pitkäjänteisesti töitä vallan palauttamiseksi ja kestävien instituutioiden rakentamiseksi.
Kirjoittaja Aksu
Lähde:DRM News
Päivämäärä: 9. huhtikuuta 2026.
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti