Naton pääsihteeri avasi Naton ulkoministerien kokouksen toivottamalla osallistujat hyvää huomenta tähän tärkeään tapaamiseen. Hän esitti syvät kiitoksensa Ruotsille upeasta vieraanvaraisuudesta, johon kuului myös edellisillan tapaaminen Ruotsin kuninkaan, kuningattaren ja pääministerin kanssa. Pääsihteeri kuvaili iltaa todella ihanaksi ja piti erittäin hyvänä, että myös Ukrainan ulkoministeri Andrii Sybiha oli paikalla keskustelemassa Ukrainaan liittyvistä asioista. Pääsihteeri kiitti erikseen Ruotsin ulkoministeriä Maria Malmer Stenergardia tapahtuman mahdollistamisesta.
Pääsihteeri painotti edessä olevan tärkeä kokous. Keskustelunaiheina ovat Haagin huippukokouksen tulokset ja se, miten liittouma etenee nyt kohti Ankaran huippukokousta tehdäkseen siitä menestyksen.
Ensimmäiseksi hän nosti esiin puolustusmenot. Koko Naton alueella menot ovat kasvaneet nopeasti. Viime vuonna kasvu oli huimaavaa Euroopassa ja Kanadassa, jotka ovat nyt ajan myötä tasoittamassa eroa Yhdysvaltoihin. Lisääntynyt kulutus ei kuitenkaan johdu pelkästään reiluudesta, vaan rahaa tarvitaan tehdäkseen liittoumasta kykenevän puolustamaan Naton aluetta. Tämä pohjautuu syvällisesti Naton suorituskykytavoitteisiin.
Pääsihteeri huomautti, että näillä rahoilla on merkitystä vain silloin, kun univormupukuisilla miehillä ja naisilla – jotka ovat keskeisessä asemassa – on käytössään puolustusteollisuuden tuotantoa. Tämä on suuri kysymys kaikkialla Naton alueella ja tulee olemaan merkittävä aihe Ankarassa, mutta samalla se on myös mahdollisuus. Puhuessa puolustuksen osingoista, kuten työpaikoista ja uudesta tuotantokapasiteetista, joka otetaan käyttöön puolustustarkoituksiin, asiaan liittyy tietysti myös taloudellinen elementti Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa. Yhä useammat yritykset tekevät yhteistyötä yli Atlantin.
Kolmantena asiana pääsihteeri nosti esiin Ukrainan, ja sen varmistamisen, että liittouma tekee kaikkensa pitääkseen Ukrainan mahdollisimman vahvana taistelussa.
Lisäksi hän mainitsi käynnissä olevat kehityskulut: koko Iranin tilanne, Hormuzinsalmi ja merenkulun vapaus, joka on tällä hetkellä vakavasti uhattuna. Tämä on asia, jota kokouksessa tullaan epäilemättä myös käsittelemään. Pääsihteeri totesi tietävänsä, että monet ovat erittäin huolissaan tilanteesta, ja kertoi monien maiden jo sijoittaneen ennakkoon erittäin tärkeää sotilaskalustoa lähelle toiminta-aluetta. Tavoitteena on nähdä, kuinka liittolaiset voivat kollektiivisesti auttaa seuraavassa vaiheessa. Kaikesta tästä tullaan epäilemättä keskustelemaan päivän aikana.
Hän päätti osuutensa kiittämällä järjestäjiä ja kaikkia paikallaolijoita ja aikoi alun perin pyytää mediaa poistumaan huoneesta, mutta korjasi nopeasti, että ensin kuunnellaan Ruotsin ulkoministerin puheenvuoro, jonka ajaksi media voi vielä jäädä paikalle.
Ruotsin vahvistunut rooli Itämeren ja euroatlanttisen alueen turvallisuudessa
Ruotsin ulkoministeri kiitti pääsihteeri Mark Ruttea ja kollegoitaan. Hän kertoi olevansa otettu saadessaan toivottaa kaikki tervetulleiksi Etelä-Ruotsiin, omalle kotialueelleen ja Helsingborgiin. Hän ilmaisi ylpeytensä saadessaan isännöidä kaikkien aikojen ensimmäistä Naton ministerikokousta Ruotsissa, vain kaksi vuotta maan liittymisen jälkeen.
Ulkoministeri kuvaili heidän sijaitsevan parhaillaan salmen kapeimmassa kohdassa, joka on yksi maailman vilkkaimmista kansainvälisistä vesiväylistä dynaamisen alueen keskellä. Se yhdistää Ruotsin paitsi Tanskaan myös laajempaan maanosaan. Salmi on merellinen portti Itämeren alueelle, joka on yksi Ruotsin allianssissa olemisen ja osallistumisen geostrategisista perustoista. Ruotsin jäsenyyden myötä tämän osan Euroopan turvallisuuskartta on piirretty uusiksi, mikä on lisännyt Naton operatiivista syvyyttä ja sitonut kaukaisen pohjolan, Pohjois-Atlantin ja Itämeren alueet tiiviimmin yhteen.
Hän painotti Venäjän jatkavan koko euroatlanttisen alueen turvallisuuden uhkaamista ja testaavan valmiutta aivan heidän rannikkolinjansa tuntumassa. Venäjän varjolaivaston alukset ohittavat paikan lähes päivittäin, rahoittaen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Tämä alleviivaa Naton politiikan tärkeyttä Venäjän rajoittamisessa, vastustamisessa ja haastamisessa.
Ulkoministeri totesi päivän kokouksen olevan tärkeä virstanpylväs matkalla kohti Ankaran Nato-huippukokousta. Keskustelun polttopisteessä on se, kuinka jäsenmaat voivat yhdessä toimittaa huippukokousta edeltävät keskeiset prioriteetit. Heidän prioriteettinsa ovat kolmiosaiset: ensimmäisenä edistymisen osoittaminen Haagin puolustusinvestointisuunnitelmassa pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseksi, toisena puolustustuotannon lisääminen, ja kolmantena vahvemman ja kestävämmän tuen varmistaminen Ukrainalle. Nämä kaikki ovat avainkohtia allianssin yhtenäisyydelle ja päättäväisyydelle.
Hän lupasi palata Ruotsin panokseen myöhemmin kokouksessa, mutta halusi tässä vaiheessa kiittää pääsihteeriä päivän keskustelun ohjaamisesta ja kertoi odottavansa innolla tulevaa ajatustenvaihtoa.
Lähde: NATO New
https://www.youtube.com/watch?v=Q2bvMISjkeU&list=PL5_bhjw6PxLZZeO-alG6C6NNBg_f4MRfx&index=1&t=5s
Historiallinen käännekohta Euroopassa: Yhdysvallat vetää tuhansia sotilaita Saksasta, Naton sisäinen huoli syvenee
Yhdysvaltain päätös vetää joukkojaan Saksasta on käynnistämässä merkittävän strategisen muutoksen kaikkialla Euroopassa. Yhdysvallat etenee suunnitelmissaan vetää noin 5 000 sotilasta Saksasta, joka on yksi sen tärkeimmistä Nato-liittolaisista. Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagonin vahvistama päätös edustaa yhtä merkittävimmistä muutoksista Amerikan sotilaallisessa asemassa Euroopassa viime vuosina. Tämä tapahtuu hetkellä, jota leimaavat kasvavat geopoliittiset jännitteet, rakoilevat diplomaattisuhteet ja lisääntyvä epävarmuus transatlanttisen turvallisuuden tulevaisuudesta.
Yhdysvaltain puolustusviranomaisten mukaan siirto on osa laajempaa, parhaillaan käynnissä olevaa maailmanlaajuisten joukkojen sijoittelun uudelleenarviointia. Ajoitus on kuitenkin herättänyt laajaa huolta Nato-liittolaisten keskuudessa, jotka näkevät sen mahdollisena signaalina Yhdysvaltojen syvemmästä irtautumisesta Euroopan puolustussitoumuksista. Joukkojen vetäminen on seurausta kuukausia kestäneestä kitkan lisääntymisestä Washingtonin ja Euroopan pääkaupunkien välillä. Erimielisyyksiä on ollut erityisesti sotilaallisesta strategiasta, taakanjaosta Naton sisällä sekä käynnissä olevien globaalien konfliktien hoitamisesta.
Nykyinen presidentti Donald Trump on ollut keskeinen hahmo tässä keskustelussa, sillä hän on toistuvasti kritisoinut Euroopan liittolaisia siitä, etteivät nämä osallistu tarpeeksi kollektiivisiin puolustusponnisteluihin. Hänen lausuntonsa ovat kiristäneet jännitteitä erityisesti Saksan kanssa, jossa sijaitsee eräitä Yhdysvaltain suurimmista sotilastukikohdista Euroopassa. Suhteet saavuttivat uuden aallonpohjan Trumpin ja Saksan liittokanslerin Friedrich Merzin välisten sananvaihtojen jälkeen. Merz toi esiin huolensa Washingtonin pitkän aikavälin strategiasta ja kyseenalaisti selkeästi määritellyn irtautumissuunnitelman puuttumisen käynnissä olevista kansainvälisistä konflikteista. Nämä poliittiset erimielisyydet ovat nyt siirtyneet puheista todellisiksi sotilaallisiksi seurauksiksi.
Suunniteltu joukkojen vetäminen Saksasta merkitsee suurta symbolista ja strategista käännekohtaa. Vuosikymmenten ajan Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo Saksassa on toiminut koko Naton pelotekerakenteen kulmakivenä ja vakauttavana voimana Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa. Nyt tuo perusta näyttää järkkyvän. Saksa, joka on pitkään luottanut amerikkalaisjoukkoihin osana integroitua puolustusstrategiaansa, hakee tietojen mukaan pikaisesti selvennystä Washingtonilta vetäytymisen laajuudesta ja tarkasta aikataulusta. Berliinin virkamiehet ovat ilmaisseet syvän huolensa siitä, että Yhdysvaltojen vähentynyt läsnäolo voisi heikentää Naton kollektiivista peloteasemaa aikana, jolloin maailmanlaajuiset turvallisuusriskit ovat edelleen poikkeuksellisen koholla.
Saksa ei välttämättä jää ainoaksi muutosten kohteeksi joutuvaksi maaksi. Raportit viittaavat siihen, että vastaavia joukkojen vähennyksiä voitaisiin hyvinkin harkita myös muissa Euroopan maissa, kuten Italiassa ja Espanjassa. Presidentti Trump on julkisesti vihjannut lisävähennysten olevan täysin mahdollisia, mikä on herättänyt voimakkaita spekulaatioita siitä, että tämä voisi olla vasta alkusoittoa Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon laajemmalle uudelleenjärjestelylle koko maanosassa.
Nämä kehityskulut osuvat Naton kannalta erittäin herkkään hetkeen, sillä liittouma on jo ennestään kovan paineen alla useiden globaalien kriisien vuoksi. Näihin lukeutuvat käynnissä olevat konfliktit Lähi-idässä sekä jatkuva epävakaus, joka liittyy laajempaan Venäjän ja Ukrainan väliseen geopoliittiseen tilanteeseen. Allianssin sisällä on kasvanut erimielisyyksiä puolustusmenoista ja strategisista prioriteeteista. Yhdysvallat on toistuvasti kehottanut Euroopan jäsenmaita kasvattamaan sotilasbudjettejaan roimasti ja ottamaan huomattavasti enemmän vastuuta alueellisista turvallisuusoperaatioista. Samaan aikaan Washington on ilmaissut syvän turhautumisensa siihen, mitä se pitää Naton riittämättömänä tukena keskeisillä strategisilla alueilla, kuten maailmanlaajuiseen merenkulun turvallisuuteen liittyvissä laivasto-operaatioissa.
Kaikki nämä jännitteet ovat luoneet yhä monimutkaisemman ympäristön liittouman sisäiselle koordinaatiolle. Puolustusanalyytikot varoittavat, että Yhdysvaltain joukkojen merkittävä vähentäminen Euroopassa voisi muuttaa radikaalisti sitä pelotevaikutuksen tasapainoa, joka on määritellyt Natoa sukupolvien ajan. Amerikkalaisjoukot ovat pitkään toimineet paitsi konkreettisena sotilaallisena läsnäolona, myös elintärkeänä poliittisena signaalina Yhdysvaltojen sitoutumisesta Euroopan vakauteen. Joukkojen mahdollinen vähennys herättääkin nyt tärkeitä kysymyksiä siitä, miten kyseinen vakaus on tarkoitus ylläpitää tulevaisuudessa. Jotkut asiantuntijat katsovat, että tämä muutos saattaa rohkaista Euroopan maita nopeuttamaan vihdoin omaa puolustusintegraatiotaan ja laajentamaan itsenäisiä sotilaallisia suorituskykyjään. Toiset asiantuntijat taas varoittavat painokkaasti, että se voisi nopeasti luoda strategisia aukkoja, joita vihamieliset vallat saattaisivat yrittää häikäilemättä hyödyntää.
Samaan aikaan Naton päämajassa virkamiehet seuraavat tilanteen kehittymistä erittäin tiiviisti. He ovat täysin tietoisia siitä, että kaikilla merkittävillä muutoksilla Yhdysvaltojen joukkorakenteessa voisi olla massiivisia heijastusvaikutuksia koko liittoumaan. Epävarmuus ei suinkaan rajoitu vain sotilassuunnittelijoihin; myös rahoitusmarkkinat, koko puolustusteollisuus ja geopoliittiset tarkkailijat seuraavat tilannetta herkeämättä, sillä suuret muutokset joukkojen sijoittelussa viestivät usein paljon laajemmista muutoksista suurvaltojen globaalissa strategiassa. Euroopan kannalta huolenaihe on harvinaisen selvä: pystyykö maanosa ylläpitämään omaa turvallisuuttaan ja vakauttaan, jos Amerikan sotilaallisen läsnäolon laajuus alkaa toden teolla supistua. Yhdysvalloille keskustelu puolestaan keskittyy tiukasti strategiseen priorisointiin, jossa joudutaan tasapainottelemaan Euroopan sitoumusten ja muiden maailmankolkkien nousevien, yhä raskaampien haasteiden välillä.
Suljettujen ovien takana käytävien keskustelujen jatkuessa Washingtonin ja Euroopan pääkaupunkien välisen diplomaattisen kanssakäymisen odotetaan tiivistyvän äärimmilleen lähipäivinä. Epäselvää on yhä, edustaako tämä mittava joukkojen vetäminen vain tilapäistä strategista sopeuttamista vai onko kyseessä alku pitkäaikaiselle muutokselle Naton operatiivisessa rakenteessa. Yksi asia on kuitenkin varma: transatlanttinen liittouma on siirtymässä poikkeuksellisen syvällisen uudelleenarvioinnin aikakauteen, jossa sen pitkäaikaiset oletukset turvallisuudesta, läsnäolosta ja koko kumppanuudesta haastetaan perusteellisesti. Tilanteen yhä kehittyessä koko maailma seuraa tilannetta tiiviisti sivusta täysin tietoisena siitä, että nyt tehtävät päätökset voivat muokata globaalin turvallisuuden tulevaisuutta vuosikausiksi eteenpäin.
Lähde: DWS News
https://www.youtube.com/watch?v=k8CqZodcuXI&list=PL5_bhjw6PxLZZeO-alG6C6NNBg_f4MRfx&index=3
Yhdysvaltain edustaja Marco Rubio listasi Helsingborgissa Naton tulevaisuuden haasteet: Keskiössä joukkojensiirrot, Hormuzinsalmi ja Iran-neuvottelut
Yhdysvaltain edustaja Marco Rubio käsitteli lehdistötilaisuudessa Helsingborgissa laajasti Yhdysvaltain ja Naton turvallisuuspolitiikan ajankohtaisia aiheita. Asialistalla olivat muun muassa joukkojen uudelleensijoittelu, Ukrainan tuki, Iranin tilanne sekä Venäjän toimet Baltiassa.
Rubio korosti ensimmäiseksi Yhdysvaltain maailmanlaajuisia sotilaallisia sitoumuksia. Hänen mukaansa maa arvioi jatkuvasti joukkojensa sijoittelua, ja puolustusministeriö on työskennellyt tämän mittavan operaation parissa hallinnon ensimmäisestä päivästä lähtien. Liittolaiset ovat olleet jatkuvasti tietoisia tästä prosessista. Vaikka kaikki ilmoitetut päätökset nähdään helposti viimeaikaisten hankausten laajemmassa kontekstissa, puolustusliitossa ymmärretään varsin hyvin, että Yhdysvaltain joukkojen läsnäoloa Euroopassa tullaan mukauttamaan. Työ on ollut käynnissä jo pitkään ja sitä on koordinoitu liittolaisten kanssa. Rubio huomautti, etteivät liittolaiset välttämättä ole asiasta aina innoissaan, mutta he ovat siitä täysin tietoisia. Yhdysvalloilla on merkittäviä velvoitteita muun muassa Indopasifisella alueella, Lähi-idässä ja läntisellä pallonpuoliskolla, joten joukkojen uudelleenjärjestely ei saisi tulla kenellekään yllätyksenä.
Keskusteltaessa Naton joukkomallista Rubio totesi, että kyse on pohjimmiltaan siitä, mihin kukin maa pystyy ja on valmis sitoutumaan konfliktin hetkellä. Hän odotti aiheesta virallisia ilmoituksia aivan lähiaikoina, kenties jo samana päivänä. Kyseessä on pitkällinen kollektiivinen tuotos, jota on työstetty Naton sisäisissä järjestelmissä sen selvittämiseksi, mitä joukkoja Yhdysvallat ja muut jäsenmaat pystyvät tarjoamaan. Jokaisen maan on jatkuvasti arvioitava tarpeitaan ja sitoumuksiaan ympäri maailmaa ja sitä, miten nämä vastuut rakennetaan oikein. Päätökset Naton voimavarojen suhteen eivät synny tyhjiössä, vaan ne ovat osa jatkuvaa prosessia, jossa otetaan huomioon kaikkien maiden panokset yhteisen, realistisen ja esimerkiksi kahden rintaman konfliktiin soveltuvan joukkorakenteen luomiseksi. Rubio painotti vahvasti, että kyseessä on nimenomaan sotilashenkilöiden tekemä tekninen työ, ei poliittinen päätös.
Ruotsin ja Helsingborgin osalta Rubio jakoi vuolaasti kehuja isännilleen. Hän kuvaili maata ja kokouspaikkaa todella kauniiksi ja ihmetteli leikkisästi paikallisten jatkuvaa pahoittelua vallitsevasta säästä. Rubion mukaan säässä ei ollut kerta kaikkiaan mitään vikaa verrattuna hänen kotikaupunkinsa Miamin tukahtuttavaan liki 35 asteen kuumuuteen, kosteuteen ja hyttysiin. Hän tosin kummasteli ääneen Ruotsin erittäin aikaisia, jo ennen aamuneljää tapahtuvia auringonnousuja.
Kysyttäessä viesteistä presidentti Trumpille ja mahdollisesta ruotsalaisten huolesta Ukrainan tuen hiipumisesta, Rubio vakuutti Ukrainan saavan juuri nyt enemmän tukea kuin koskaan aiemmin Yhdysvaltojen Pearl-ohjelman kautta. Yhdysvallat on edelleen vahvasti mukana, eikä ohjelmaan ole tehty minkäänlaisia muutoksia. Rubion ensisijaisena tehtävänä Helsingborgissa oli pohjustaa onnistunutta johtajien kokousta, joka järjestetään noin kuuden viikon kuluttua. Hän muistutti, että Yhdysvaltain politiikassa on käyty viimeiset kolmekymmentä vuotta keskustelua siitä, millainen maan läsnäolon ja panoksen Natossa todellisuudessa tulisi olla. Keskustelua ohjaa poikkeuksetta Naton arvo Yhdysvalloille. Vaikka Nato on erittäin arvokas Euroopalle, sen on oltava yhtä lailla arvokas myös Yhdysvalloille. Tätä perusasetelmaa joudutaan avaamaan jokaisessa hallinnossa ja aikakaudessa. Rubio on pitkään tukenut Natoa senaatissa ollessaan ja on aina perustellut tukeaan muun muassa sillä, että alueen tukikohdat tarjoavat kriittisiä logistisia vaihtoehtoja. Jos näihin tukikohtiin ei ole pääsyä Yhdysvaltoja koskettavan konfliktin aikana, koko järjestelyn arvo asetetaan kyseenalaiseksi. Lisäksi tulevassa huippukokouksessa tarkastellaan aiemman kokouksen jälkeen saavutettua edistystä puolustusmenojen kasvattamisessa. Osa maista on jopa kaksinkertaistanut puolustusmenonsa viime vuosien aikana, kun taas toiset laahaavat edelleen perässä. Yhteisenä tavoitteena on vahva Nato, sillä mitä vahvempia liittolaiset ovat, sitä vahvempi koko puolustusliitto on.
Hormuzinsalmen kiristyneestä tilanteesta Rubio myönsi, että olisi liian kunnianhimoista odottaa salmien avautuvan kokonaan suoraan tämän kokouksen myötä. Kaikkien yhteinen, ihanteellinen toive on saavuttaa Iranin kanssa sopimus, jossa salmet pidetään avoinna ja Iran luopuu täysin ydinasepyrkimyksistään. Työ tämän ratkaisun eteen on käynnissä jatkuvasti jopa hänen puhuessaan. Rubio kuitenkin tähdensi suunnitelma B:n ehdotonta tarvetta. Jos Iran vastoin toiveita kieltäytyy avaamasta salmia, päättää ottaa ne kokonaan haltuunsa, perii ohikulkumaksuja ja upottaa aluksia, jotka eivät tottele, asialle on tehtävä jotain. Hän huomautti paikalla olevan edustajia maista, jotka kärsivät tästä tilanteesta vielä Yhdysvaltojakin enemmän. Rubio toivoi alueen maiden ymmärtävän, että on varauduttava tilanteeseen, jossa Iran ei vapaaehtoisesti suostu salmien avaamiseen viikkojenkaan kuluessa. Hän toi asian esille kokouksessa ja sai tukea ja myötäileviä nyökkäyksiä muilta osallistujilta.
Yhdysvaltain roolista Lähi-idän laajemmissa neuvotteluissa Rubio totesi, että jos dynamiikka muuttuu suotuisaksi, Yhdysvallat on valmis ottamaan rakentavan roolin. Hänen mukaansa koko maailmassa ei tällä hetkellä näytä olevan ketään muuta tahoa, joka voisi hoitaa asiaa, joten Yhdysvallat tekee sen mielellään oikean tilaisuuden ja tuottavien keskustelujen tullen. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole missään nimessä kiinnostunut loputtomista kokouskierteistä, jotka eivät johda yhtään mihinkään.
Presidentin aiemmin ilmoittamien 5000 Puolaan siirrettävän yhdysvaltalaissotilaan osalta Rubio selvensi joukkojen olevan amerikkalaisia ja tulevan suoraan Amerikasta. Tarkempien logististen yksityiskohtien ja joukkojen siirtojen toteutustapojen avaamisen hän jätti täysin puolustusministeriön vastuulle, todeten sen olevan heidän heiniään.
Venäjän kiihtyvään toimintaan ja lisääntyneeseen iskujen kohdistamiseen Baltian maissa Rubio suhtautui syvän huolestuneesti. Hän ymmärsi maiden kokeman todellisen uhan ja ilmaisi huolensa tilanteen leimahtamisesta laajemmaksi konfliktiksi. Eskalaatio on aina asioiden taustalla oleva pelko. Yhdysvallat seuraa tapahtumia tarkasti, pysyy ajan tasalla ja tekee tiivistä yhteistyötä Nato-liittolaistensa kanssa. Perimmäinen huolenaihe on estää tilanteen kärjistyminen selkkaukseksi, joka johtaisi johonkin paljon pahempaan.
Lopuksi Rubio kommentoi Iran-neuvottelujen varovaista edistymistä. Hän oli täysin samaa mieltä iranilaisten lausuntojen kanssa siitä, että pientä liikettä eteenpäin on tapahtunut. Rubio piti edistystä hyvänä merkkinä, mutta korosti kylmäpäisyyttä: tilannetta ei pidä liioitella eikä myöskään vähätellä, sillä työtä on vielä valtavasti tehtävänä. Hän kieltäytyi määrittelemästä itseään optimistiksi tai pessimistiksi, todeten päätösten perustuvan aina kylmiin tosiasioihin sitä mukaa kun ne nousevat esiin. Presidentin prioriteetit neuvotteluissa ovat äärimmäisen selvät: Iran ei saa koskaan hankkia ydinasetta, korkearikasteisen uraanin sijoittamisesta on sovittava lopullisesti, ja maan tulevaisuuden rikastamistoimet on ratkaistava. Nämä, yhdessä salmien ehdottoman avaamisen kanssa, ovat minkä tahansa sopimuksen peruspilarit. Rubio totesi Yhdysvaltojen olevan tekemisissä erittäin vaikean ihmisryhmän kanssa. Vaikka presidentti suosii neuvoteltua ja hyvää sopimusta, hän on ilmaissut huolensa sen mahdollisuudesta ja pitää jatkuvasti auki myös muita vaihtoehtoja, mikäli tilanne ei muutu. Neuvottelijat tekevät kuitenkin edelleen ankarasti töitä ratkaisun löytämiseksi.
Lähde: DWS News
https://www.youtube.com/watch?v=GihVCokABB8&list=PL5_bhjw6PxLZZeO-alG6C6NNBg_f4MRfx&index=2
Naton pääsihteeri Ruotsissa: Eurooppa ottaa yhä enemmän vastuuta puolustuksesta, katse käännetty Hormuzinsalmen turvaamiseen
Naton pääsihteeri piti lehdistötilaisuuden Ruotsissa järjestettävän ulkoministerikokouksen yhteydessä. Hän aloitti kiittämällä isäntämaata tapahtuman järjestämisestä ja huomautti, että vaikka Ruotsi on ollut Naton jäsen vasta parin vuoden ajan, se kykenee jo organisoimaan näin mittavan tapahtuman. Pääsihteeri korosti Ruotsin ja hieman aiemmin liittoumaan liittyneen Suomen merkitystä tärkeinä ja uusina liittolaisina.
Kokouksen pääpaino on tulevassa Ankaran huippukokouksessa, jolle on asetettu kolme keskeistä pääteemaa. Ensimmäinen teema on rahoituksen varmistaminen pelotteeseen ja puolustukseen mahdollisia vihollisia vastaan. Pääsihteerin mukaan tilanne näyttää erittäin hyvältä: rahoitusta saapuu toivotusti, monet liittolaiset sitoutuvat yhä tiukemmin ja kiihdyttävät vauhtiaan kohti Haagissa sovittua viiden prosentin puolustusmenotavoitetta. Tämä tarkoittaa käytännössä satojen miljardien edestä ylimääräistä panostusta puolustusmenoihin tulevien vuosien aikana.
Toisena teemana on näiden varojen asianmukainen ja tehokas kohdentaminen. Vaikka rahoituksen lisääntyminen on positiivista, se täytyy ohjata univormupukuisten miesten ja naisten tarpeisiin sekä puolustusteollisuuden tuotantokapasiteetin varmistamiseen. Pääsihteeri mainitsi käynnissä olevan kiivaan keskustelun puolustusteollisuuden ja finanssisektorin välillä. Tavoitteena on varmistaa, että kyseiset tahot tekevät tarvittavan puolustustuotannon kasvattamiseksi siten, että tuotanto nimenomaan lisääntyy, eikä vain hintoja nosteta. Vaikka edistystä on tapahtunut, paljon työtä on vielä tehtävänä, ja asia on vahvasti keskiössä Ankarassa.
Kolmantena teemana on Ukraina. Edellisenä iltana kokouksen yhteydessä tapaamisen pitänyt pääsihteeri ja Ukrainan ulkoministeri Andrii Sybiha keskustelivat siitä, kuinka Ukraina voidaan pitää mahdollisimman vahvana käynnissä olevassa taistelussa. Ukrainalaiset ovat onnistuneet pitämään rintamalinjat vuonna 2022 alkaneen täysimittaisen Venäjän hyökkäyksen jälkeen, ja heidän kykynsä jatkaa taistelua on turvattava. Tämä on pitkälti kiinni rahoituksesta. Pääsihteeri korosti voimakkaasti tarvetta jakaa Ukrainalle annettavan tuen taakka mahdollisimman tasaisesti Naton liittolaisten kesken, todeten, että tässä suhteessa allianssilla on mahdollisuus tehdä enemmän.
Toimittajien kysymyksiin vastatessaan pääsihteeri otti kantaa Yhdysvaltojen äskettäiseen ilmoitukseen ja joukkojensiirtoihin, toivottaen ilmoituksen tervetulleeksi. Sotilaskomentajat käyvät parhaillaan läpi sen tarkkoja yksityiskohtia. Hän selvensi laajempaa liittouman kehityskulkua: tavoitteena on entistä vahvempi Eurooppa ja vahvempi Nato. Ajan myötä Euroopan on määrä askel askeleelta tulla vähemmän riippuvaiseksi vain yhdestä liittolaisesta, Yhdysvalloista, kuten on tähän asti pitkään ollut. Tämä antaa Yhdysvalloille mahdollisuuden ja vaihtoehdon suunnata resurssejaan muihin prioriteetteihin, mikä on täysin myös eurooppalaisten edun mukaista.
Pääsihteeri muistutti, että Euroopan maat ovat jo lisänneet puolustusmenojaan merkittävästi. Hän nosti esimerkeiksi Saksan, Alankomaiden ja Puolan panostukset sekä erityisesti isäntämaa Ruotsin, joka tulee saavuttamaan viiden prosentin tavoitteen – sisältäen 3,5 prosentin ydinpuolustusmenot – jo vuoteen 2030 mennessä, eli peräti viisi vuotta etuajassa. Tämä tasonnosto on välttämätöntä paitsi menojen tasaamiseksi Yhdysvaltojen kanssa, myös riittävän puolustuskyvyn varmistamiseksi vastustajia ja pitkäaikaista uhkaa, Venäjää, vastaan. Yhdysvalloilla tulee jatkossakin olemaan täysin keskeinen rooli Euroopassa sekä ydinaseiden että perinteisten aseiden osalta, mutta eurooppalaisten on yksinkertaisesti otettava yhä enemmän vastuuta. Amerikkalaiset myös tunnustavat tämän kehityssuunnan, ja tehdyt ilmoitukset ovat osa tätä pitkän aikavälin laajempaa kehitystä.
Kysyttäessä liittouman päätöksenteosta pääsihteeri painotti Naton olevan pohjimmiltaan poliittis-sotilaallinen ja demokraattinen liittouma. Toisin kuin Kiinassa tai Venäjällä, joissa yksi henkilö tekee lopulliset päätökset, Natossa ratkaisut perustuvat aina rinta rinnan sekä sotilaallisiin että poliittisiin näkökohtiin.
Yhdysvaltain Ukrainalle toimittaman sotilaskaluston osalta pääsihteeri vahvisti ratkaisevan tärkeän kaluston, kuten elintärkeän ohjustorjuntatuen ja Patriot-järjestelmien, saapuvan maahan jatkuvana virtana. Tätä elintärkeää materiaalia rahoitetaan eurooppalaisten liittolaisten toimesta Pearl-ohjelman kautta. Hän kuitenkin peräänkuulutti taakanjaon nopeaa tasaantumista. Tällä hetkellä vain noin kuusi tai seitsemän jäsenmaata kantaa kaikkein raskaimman taakan. Vaikka näiden maiden panos on riittänyt takaamaan Ukrainalle pääsyn yhdysvaltalaiseen kalustoon, olisi reilumpaa, jos erityisesti muut Euroopan liittolaiset astuisivat vahvemmin esiin. Poliittisesta tuesta Ukrainalle ei liittoumassa ole minkäänlaista epäselvyyttä, ja ukrainalaiset ovat suoriutuneet taistelukentällä erittäin mallikkaasti.
Lopuksi pääsihteeri käsitteli kysymyksiä kansainvälisistä jännitteistä, koskien erityisesti Iranin tilannetta ja Hormuzinsalmea. Hän kertoi vierailleensa Yhdysvalloissa huhtikuun alussa, jolloin hän tapasi presidentin sekä ulko- ja puolustusministerit, ja aistineensa tuolloin tiettyä pettymystä. Hän kuitenkin painotti, että eurooppalaiset ovat ottaneet Yhdysvaltojen viestin kuuleviin korviinsa. Useat Euroopan maat ovat toteuttaneet laajasti niitä kahdenvälisiä sopimuksia, jotka sallivat Yhdysvaltojen käyttää eurooppalaisia tukikohtia operaatioissaan. Pääsihteeri oli todistanut tätä omakohtaisesti Romaniassa, missä maan lainsäädäntöä muutettiin ripeästi parissa päivässä yhteistyön mahdollistamiseksi, ja amerikkalaisia tankkauskoneita olikin jo Bukarestin lentokentällä. Vastaavaa tukikohtien avaamista ja sitoumusten noudattamista on tapahtunut lisäksi muun muassa Bulgariassa, Portugalissa, Kreikassa, Italiassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.
Hormuzinsalmen meriliikenteen turvaamisessa eurooppalaiset ovat myös ryhtyneet konkreettisiin toimiin. Monet Euroopan maat ovat aloittaneet keskeisten aluksiensa ja kalustonsa, kuten miinanraivausaluksien ja miehittämättömien järjestelmien, ennakkosijoittamisen lähelle kyseistä toiminta-aluetta. Tavoitteena on varmistaa, että liittolaiset pystyvät olemaan Yhdysvalloille maksimaalisesti avuksi kriisin seuraavassa vaiheessa. Pääsihteeri huomautti, että vapaa merenkulku on parhaillaan vakavasti uhattuna Hormuzinsalmen ollessa käytännössä tukittu. Vaikka asia ei kenties kosketa Natoa suoraan yhtenäisenä liittoumana, kansainvälisen merenkulun vapaus on jokaisen jäsenmaan intressissä, ja liittolaiset tulevat antamaan apuaan kaikkialla missä se suinkin on mahdollista.
Lähde: NATO News
https://www.youtube.com/watch?v=yiYv6LvTv5k&list=PL5_bhjw6PxLZZeO-alG6C6NNBg_f4MRfx&index=2
Kirjoittaja Aksu
Päivämäärä: 25.5.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti