 |
| AI Kuva/Grok Image |
Senaattori Banks kiitti puheenjohtajaa ja ministeri Hexathia kertoen tämän tekevän hienoa työtä. Hän totesi olleensa Washingtonissa kymmenen vuotta nähden useita puolustusministereitä ja nyt sotaministerin, kertoen tämän olevan paras, joka on ollut hänen Washingtonissa oloaikanaan.
Se, mitä on tehty valmiuden palauttamiseksi, sotilaallisen rekrytoinnin palauttamiseksi ja Pentagonin saamiseksi keskittymään sodankäyntiin, on vertaansa vailla, ja senaattori arvosti suuresti sitä mitä hän, presidentti Trump ja kenraali Kaine tekevät.
Itse asiassa kenraali Kainelle osoitettiin, että puolustusministeriön vuoden 2025 Kiinan sotilaallista voimaa koskevan raportin mukaan lainauksessa todetaan Kiinan uskovan, että seuraava vallankumous sotilasasioissa tapahtuu, kun armeijat siirtyvät älyllistettyyn sodankäyntiin ja integroivat täysin tekoälyn, massadatan, edistyneen tietojenkäsittelyn ja muut teknologiat yhteisjoukkoon, lainaus päättyy. Kenraalia pyydettiin kuvailemaan yksityiskohtaisemmin, kuinka PLA käyttää tekoälyä parantaakseen sotilaallisia kykyjään.
Hän vastasi myöntävästi senaattorille kertoen heidän yrittävän integroida tekoälyä koko sodankäyntitoimintojensa kirjoon, mikä ulottuu johtamiseen ja hallintaan, informaatioetuun, tiedusteluun, varmasti kineettisiin ja ei-kineettisiin kykyihin sekä tiettyyn rajaan asti ylläpitoon. Hän huomautti, että niin hekin tekevät, ja monissa tapauksissa he ovat heidän edellään. Hän halusi antaa kiitosta johtaville digitaali- ja tekoälyupseereilleen yhteisjoukon sisällä taistelukomennostoissa palveluhaarojen kanssa, jotka myös panostavat erittäin voimakkaasti marssiessaan kohti digitalisoitua yhteisjoukkoa, joka sallii heidän tarttua ja nähdä sekä johtaa ja hallita joukkoa paremmin.
Kiinan sotilaallista voimaa koskeva raportti jatkaa myös huomauttamalla, että Kiinan tekoälysektori pysyy lainauksen mukaan rajoitettuna sen rajallisen pääsyn vuoksi korkean suorituskyvyn tekoälysiruihin. Kenraali Kainelta kysyttiin, kuinka suuri etu amerikkalaiselle taistelijalle on se, että Amerikan laskenta-arsenaali on suurempi kuin Kiinan. Hän vastasi herrotellen sen olevan kriittistä heille, ja vaikka hän tunnustaa että tässä on kaikenlaisia siruongelmia, heille on tärkeää jatkaa skaalautumista siinä. Hän korosti paljon työtä jota tehdään Fort Meadessa, jota komitea on auttanut edistämään kyberkyvyissä, joten apua siinä arvostettiin.
Kysyttiin, jos tuo etu murenisi ja Kiina kykenisi sen tuloksena kehittämään edistyneempiä tekoälykykyjä, mitkä olisivat joitakin mahdollisia seurauksia amerikkalaisille taistelijoille. Vastaus herrotellen kuului sen voivan varmasti asettaa heidät vaaraan, ja siksi he panostavat niin kovaa. Aina on olemassa tasapaino kaupan ja suojelun välillä, ja tunnustettiin noiden olevan poliittisia asioita joihin kysyjän uskottiin alkavan suuntautua, mutta puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta nähtäisiin joidenkin syvyyspuolustusten murenevan siitä.
Ministeri Hexathilta tiedusteltiin, onko hän samaa mieltä siitä, että parannellut kiinalaiset tekoälykyvyt voisivat asettaa amerikkalaiset palvelusjäsenet vaaraan. Ministeri vastasi senaattorille heidän täytyvän ehdottomasti pysyä edellä, sillä tekoälyn tarjoama etu sovellettuna mihin tahansa määrään kykyjä, onpa kyse sitten tilannetietoisuudesta, kohdentamissykleistä tai mistä tahansa, tekoäly ja sen hyödyntäminen ovat syy miksi he ovat tehneet siitä etulinjan asian. Tarkoituksena oli tekoälyn olevan ensimmäisenä kaikessa mitä he tekevät, integroiden sitä jokaisella mahdollisella tasolla varmistaakseen että voidaan reagoida nopeammin. Jos he ovat siinä parempia kuin yksikään vastustaja, se antaa heille edun, ja se täytyy ylläpitää.
Tähän oltiin samaa mieltä ja kysyttiin, pitäisikö tehdä kaikki vallassa oleva varmistaakseen, että amerikkalaiset palvelusjäsenet menevät taisteluun ylivoimaisella ja pelkoa herättävällä teknologisella edulla, erityisesti tekoälyn suhteen. Vastaus oli aina, ylivoimainen on tavoitteena jokaisessa skenaariossa.
Aiemmin tänä vuonna Pentagon julkaisi päivitetyt ohjeet, jotka kieltävät osaston varoja tukemasta apurahoja ja sopimuksia, jotka sisältävät perustutkimusyhteistyötä mustalle listalle asetettujen kiinalaisten entiteettien kanssa. Kysyttiin kuinka tärkeitä nuo rajoitukset ovat teknologisen johtajuuden turvaamiselle. Vastattiin ne täytyvän olla, erityisesti kun katsotaan mallien valtaa ja kaikkia noita asioita, ja kun on yhteyksiä entiteetteihin joilla voisi olla yhteyksiä vastustajaan, oman edun rappeutumista voi tapahtua.
Jälleen kerran todettiin tässä arvostettavan herra ministerin johtajuutta, joka on ollut vertaansa vailla, ja tiedettiin että hän tulee työskentelemään kongressin kanssa auttaakseen koodaamaan nuo rajoitukset ja rohkaisemaan veronmaksajien dollareita siihen etteivät ne koskaan edistä vihollisten ja vastustajien kykyjä. Molempien johtajuutta arvostettiin kertoen että on tultu pitkä matka parissa vuodessa, tarkoittaen yö ja päivä -eron viime hallinnon ja tämän hallinnon välillä olevan ilmeinen jokaiselle hoosierille jolle puhutaan, joten johtajuutta arvostettiin, luovutettiin puheenvuoro takaisin ja kiitettiin.
Yhdysvaltain kongressissa kuultiin kovaotteinen yhteenotto kuvernööri Walzin ja edustaja Stauberin välillä
Yhdysvaltain kongressin kuulemisessa nähtiin voimakas sananvaihto, jossa tasavaltalainen kongressiedustaja ja entinen poliisiupseeri Pete Stauber kohtasi demokraattikuvernööri Tim Walzin. Tilanne alkoi Stauberin esitellessä kuvernöörille kuvan ja pyytäessä tätä tunnistamaan sekä kuvailemaan sitä. Walz tunnisti kuvan ja totesi siinä esiintyvien ihmisten olevan nykyään vangittuina Minnesotassa. Stauber tiedusteli toistuvasti, oliko kyseessä rauhanomainen mielenosoitus. Walz vastasi, että kyseessä oli rikollinen teko, josta ihmisiä on syytetty, myöntäen näin, ettei kyseessä ollut rauhanomainen mielenosoitus.
Keskustelu eteni nopeasti Walzin sotilastaustaan. Stauber vaati kuvernööriä kertomaan, mitä aseita tämä kantoi sodassa. Walzin yrittäessä vastata Stauber syytti häntä minnesotalaisten valehtelusta ja "varastetusta kunniasta" (stolen valor). Stauber huomautti oman vaimonsa palvelleen 24 vuotta ja olevan Irakin sodan veteraani, joka on todella ollut sota-alueella, mikä Stauberin mukaan edustaa todellista kunniaa. Stauber ilmaisi inhotuksensa Walzia kohtaan ja sanoi myös Walzin palvelustovereiden jakavan tämän tunteen. Kokouksessa huudettiin työjärjestyspuheenvuoroja (point of order) ja vastustuksia (objection) samalla kun Stauber toisti syytöksensä aseiden kantamista koskevasta valehtelusta. Kuulemisessa tehtiin selväksi, ettei kyseessä ollut enää rauhallinen väittely vaan poliittinen räjähdys.
Ennen siirtymistä sotilastaustaan Stauber oli muistuttanut Walzia omasta 23 vuoden taustastaan lainvalvontaviranomaisena Minnesotan Duluthissa. Hän otti esiin Los Angelesin tuoreet levottomuudet ja yhdisti ne Walzin epäonnistumiseen Minnesotan suojelemisessa vuoden 2020 mellakoiden aikana. Stauber lainasi Walzin omaa lausuntoa toukokuulta 2020, jossa kuvernööri kutsui silloista vastettaan "täydelliseksi epäonnistumiseksi". Walz huomautti lausuntoa irrotetun kontekstista.
Stauber nosti esiin myös toukokuussa 2025 pidetyn puheen Minnesotan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa Walz oli verrannut laittomien siirtolaisten täytäntöönpanotoimia "nykypäivän Gestapoon". Stauber tivasi toistuvasti, aikoiko Walz perua puheensa. Walz puolustautui kertomalla puhuneensa oikeustieteen opiskelijoille asianmukaisesta oikeusprosessista. Stauber jatkoi kysymällä, oliko Minneapolisissa edellisenä vuonna pidätetty laittomasti maahan saapunut väkivaltainen al-Shabaab-terroristi ja oliko ICE (Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tullivalvonta) pidättänyt kolme laitonta lapsiin kohdistunutta saalistajaa St. Paulissa. Walz vastasi myöntävästi. Tämän jälkeen Stauber kysyi suoraan, ovatko nämä pidätykset suorittaneet viranomaiset natseja tai Gestapoa. Walz pyrki kääntämään huomion naamioiden käyttöön taktiikkana, mihin Stauber ei ollut tyytyväinen.
Seuraavaksi Stauber nosti esiin edellisviikolla tapahtuneen 900 paunan (noin 400 kilon) metamfetamiinitakavarikon Minnesotassa ja kysyi Walzin tukea operaatiolle. Walz vahvisti tukensa, mutta kun Stauber kysyi, tiesikö kuvernööri ICE:n avustaneen näissä pidätyksissä, Walz vetosi tiedon puutteeseen ja siihen, ettei häntä oltu otettu mukaan tiedotukseen. Stauber vaati Walzia pyytämään anteeksi äänestäjiltä ja lainvalvontaviranomaisilta "kiihottavia toimiaan", joiden Stauber katsoi tehneen heidän perheistään vähemmän turvallisia. Walz vastasi tähän onnittelemalla viranomaisia heidän avustaan Minnesotan historian suurimman poliisien eläkelain työstämisessä.
Tämän jälkeen palattiin jälleen kiivaaseen keskusteluun Walzin sotilasarvosta ja palveluksesta. Stauber kysyi, millä sotilasarvolla Walz jäi eläkkeelle. Walz kertoi palvelleensa pataljoonansa komentoaliupseerina (command sergeant major) ja jääneensä eläkkeelle sotilasmestarina (master sergeant). Stauber kyseenalaisti tämän näyttämällä kuvaa Walzin haastekolikosta (challenge coin), jossa luki hänen jääneen eläkkeelle komentoaliupseerina. Stauber käytti tilaisuuden syyttääkseen Walzia suoraan siitä, ettei tämä koskaan jäänyt eläkkeelle kyseisellä arvolla.
Lopuksi Stauber nosti esiin Walzin aiemmat lausunnot, joissa tämä oli kutsunut puolta Trumpin kannattajista natseiksi ja fasisteiksi. Stauberin mukaan juuri näiden lausuntojen vuoksi Minnesotan poliisi- ja rauhanyhdistys ei tukenut Walzia viime vaaleissa. Stauber päätti puheenvuoronsa kiittämällä "kivien ja lehmien maan" asukkaiden puolesta ja luovutti puheenvuoron eteenpäin komitealle.
Kuuleminen herätti välittömästi huomiota, ja tilanteessa Stauberin nähtiin edustavan suorasukaista faktojen ja tunteiden yhdistelmää, kun taas Walzin vastausten koettiin olevan puolustuskannalla. Konfrontaatio toi esiin laajemman poliittisen keskustelun ehdokkaiden sotilastaustan ja ansioiden esittämisen totuudenmukaisuudesta julkisessa virassa.
Lähde: Capitol Insights
https://www.youtube.com/watch?v=h12ga7ubvhY&list=PL5_bhjw6PxLYHRe8KmCdD2u38x_wq_du8&index=3
Edustajainhuoneen kuulemisessa esitettiin vakavia asiakirjoja Cory Millsin toiminnasta ja kunnioitettiin sotasankarin muistoa
Yhdysvaltain edustajainhuoneen kuulemisessa koettiin poikkeuksellisia ja tunnelataukseltaan voimakkaita hetkiä, kun eteläcarolinalainen edustaja Nancy Mace astui esiin asiakirjanippujen kanssa. Tilanne alkoi kiivaalla sananvaihdolla aikataulujen ja puheenvuorojen käytöstä. Alun hälinässä viitattiin Coloradon edustajan ajan toistuvaan ylittämiseen sekä esitettiin huomioita siitä, kuinka toistuvasti on toimittu presidentti Trumpin selän takana nimittämällä henkilöitä, joita tämä on syyttänyt valehtelijoiksi. Mainittiin myös Valkoisen talon erottamien henkilöiden nimittämisestä ja puutteellisesta rehellisyydestä. Tämän jälkeen puheenvuoro siirtyi edustaja Macelle.
Edustaja Mace aloitti pyytämällä yksimielistä suostumusta lukuisien asiakirjojen viemiseksi viralliseen pöytäkirjaan. Ensimmäinen asiakirja oli lausunto Cory Millsin entiseltä vääpeliltä. Lausunnon mukaan Millsin lomakkeet ja kertomukset hänen sotilasasiakirjoissaan ovat väärennettyjä. Seuraavaksi Mace esitteli kuvan Millsistä vuodelta 2019, jossa tämä kantaa pronssitähteä ajalta ennen kuin hänelle oli edes myönnetty kyseistä kunniamerkkiä. Kolmas esitelty asiakirja koski pronssitähden myöntämistä ja hengenpelastavaa hoitoa haavoittuneille, mikä tapahtumapaikalla olleiden sotilaiden mukaan ei koskaan todellisuudessa tapahtunut.
Mace jatkoi esittelemällä transkription keskustelustaan prikaatikenraali Arnold Gordon Brayn kanssa. Keskustelussa kenraali vahvisti, ettei hän ollut lukenut, tarkistanut tai fyysisesti allekirjoittanut lomaketta DD 638, jonka Mills oli jättänyt pronssitähteä varten. Mace lainasi kenraalia sanatarkasti: "En katsonut sitä." Kun Mace oli pyytänyt nähdä sähköpostin, jonka kenraali oli lähettänyt Millsin henkilökunnalle valtuuttaen allekirjoituksensa näkemättään lomakkeeseen, kenraali kieltäytyi jakamasta sitä. Mace totesi yksiselitteisesti tämän olevan tulevan haasteen (subpoena) kohteena.
Asiakirjojen esittely jatkui valokuvalla, jota Mills on pitänyt todisteena toisesta kerrastaan joutua räjähdyksen uhriksi. Mace huomautti, ettei Mills kertonut ihmisille kuvassa näkyvän housunlahkeen veren kuuluvan todellisuudessa kersantti Raylle eikä suinkaan Millsille itselleen. Samassa kuvasarjassa jaettu kuva vakavasti vaurioituneesta Humveesta ei Macen mukaan ollut Millsin ajoneuvo; Millsin oma Humvee oli tiettävästi 50 jaardin päässä kärsimättä minkäänlaisia vaurioita saati räjähtämättä.
Lisäksi pöytäkirjaan pyydettiin liitettäväksi kopio Millsin avioliittotodistuksesta, jonka on myöntänyt syyskuun 11. päivän iskuun viittaava imaami samannimisessä moskeijassa. Todistus oli skannattu ja perheenjäsenten nimet oli suojattu mustaamalla. Mace esitteli myös valokuvan Millsistä yhdessä oletetun venäläisen ilotytön kanssa Afganistanissa, minkä Mills on kieltänyt. Viimeisenä asiakirjana pöytäkirjaan tuotiin Millsiä koskeva lähestymiskieltomääräys seurusteluväkivallan perusteella.
Tämän jälkeen Mace siirtyi puheenvuorossaan syvästi henkilökohtaiseen aiheeseen. Hän kertoi haudanneensa isänsä torstaina. Hänen isänsä kuoli sirpaleita kehossaan palveltuaan kolmella taistelukomennuksella: kaksi Vietnamissa ja yksi Dominikaanisessa tasavallassa vuoden 1965 vallankaappauksen aikana. Mace painotti ottavansa varastetun kunnian (stolen valor) äärimmäisen vakavasti, sillä univormupukuiset miehet ja naiset ovat antaneet henkensä. Hän jatkoi painottaen, ettei yksilöllä, joka varastaa kuolleiden tai loukkaantuneiden sotilaiden tarinoita, ole oikeutta palvella edustajainhuoneessa, saati komiteassa.
Mace osoitti sanansa paikalla olleelle ministerille ja sotaministeriössä palvelevalle henkilöstölle esittäen heille syvät kiitoksensa. Hän jakoi tarinan isänsä viimeisistä hetkistä 14. huhtikuuta. Ainoa asia, joka rauhoitti kuolevan isän ja antoi tälle rohkeutta siirtyä seuraavaan elämään, oli se, että Mace luki tälle tarinoita ja todistajanlausuntoja kolmelta eri sotilaalta. Perhe oli saanut vasta hiljattain maavoimien ministeriöltä haltuunsa asiakirjoja, kaavioita ja todistuksia isän saamasta Distinguished Service Cross -kunniamerkistä, joka myönnettiin vuoden 1968 tapahtumista Dong Xoaissa.
Kyseisessä taistelussa Macen isä oli kahden päivän aikana pelastanut kaikki tulitaistelussa olleet miehet, elävinä tai kuolleina, täysin omin voimin. Hän oli toistuvasti noussut ottamaan vastaan vihollistulta ja kutsunut raskasta tykistötulta omaan sijaintiinsa jopa alle 100 metrin etäisyydelle. Macen mukaan isän ei olisi koskaan pitänyt selvitä Vietnamista elossa, ja hänen komentavat upseerinsa pitivät häntä usein rintaman takana pitäen hänen toimintaansa niin vaarallisena ja itsetuhoisena. Hän onnistui kuitenkin pelastamaan lukuisten sotilaiden hengen. Todistusten kuuleminen viimeisinä hetkinä antoi isälle rauhan ja varmuuden siitä, että hän oli sotasankari.
Lopuksi Mace ylisti ministerin työtä Pentagonissa ja sotaministeriössä. Hän kiitti innovaatioista, toimintatapojen muuttamisesta ja tehokkuuden parantamisesta laivanrakennuksen, kyberasioiden, tekoälyn sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien saroilla. Mace kertoi olevansa tyytyväinen, että ihmisiä erotetaan, jotta esteenä olevista henkilöistä päästään eroon. Hän totesi, ettei sotaministeriössä ole koskaan nähty näin innovatiivista ministeriä. Vaikka hän oli aiemmin huolissaan joukkojen tilanteesta Iranissa, hän oli vaikuttunut nykytilanteesta ja lentokoneonnettomuuteen joutuneiden sotilaiden evakuoinnista. Mace päätti puheenvuoronsa toteamalla ministerin ylittäneen kaikki hänen odotuksensa ja kiittämällä tätä sydämensä pohjasta.
Lähde: MAGNO NEWS
http://www.youtube.com/watch?v=pP46FA9RSucEntinen osavaltion työntekijä paljasti Minnesotan lastenhoitoavustusten massiivisen petosvyyhden ja viranomaisten vastatoimet
Komitean kuulemisessa astui esiin eläkkeellä oleva osavaltion työntekijä Jay Swanson. Puheenjohtaja Robbinsin johtamalle komitealle puhunut Swanson kertoi ymmärtäneensä moraalisen velvollisuutensa kertoa Minnesotan rehellisille ihmisille kokemuksistaan, vaikka hän ei ollutkaan vapaaehtoisesti pyytänyt päästä todistamaan. Swanson toimi Minnesotan osavaltionpoliisina yli 34 vuoden ajan erilaisissa tehtävissä, mukaan lukien rikostutkintojen suorittaminen ja valvominen. Hän jäi eläkkeelle kapteenin arvoisena vuoden 2014 puolivälissä. Elokuussa 2014 Minnesotan ihmispalveluista vastaava virasto (Department of Human Services, DHS) palkkasi hänet avustuksensaajien ja lastenhoitopalveluiden tarjoajien tutkintayksikön päälliköksi. Hän toimi tehtävässä vuoden 2019 puoliväliin saakka.
DHS:ssä Swansonin tehtävänä oli valvoa kolmea työntekijäryhmää, joista yksi oli CCAP-petostutkintayksikkö (Child Care Assistance Program). Hänen ryhmällään, yhdessä yksikköön määrättyjen rikostutkintaviraston (BCA) agenttien kanssa, oli eturivin paikka seurata petosten tapahtumista, ja he olivat säännöllisesti yhteydessä petoksia tekeviin henkilöihin. Vuodesta 2017 alkaen tutkijat järkyttyivät ja tyrmistyivät niiden DHS:n ylempien virkamiesten reaktioista, joille he raportoivat paljastuneista petoksista. Jälkikäteen vuoden 2020 perspektiivistä tarkasteltuna Swanson ymmärsi yksikkönsä todistaneen löyhästi organisoidun rikollisen yritystoiminnan varhaisia vaiheita, joka oli alkanut ryövätä Minnesotan julkista etuusjärjestelmää.
Swanson kertoi jättävänsä avaussanoissaan mainitsematta tapahtumiin liittyvien henkilöiden nimet, sillä hänen tarkoituksenaan ei ollut kosto, vaan auttaa komiteaa ymmärtämään, kuinka tilanne pääsi syntymään. Hän oli kuitenkin toimittanut nimet lainsäädännölliselle tarkastajalle vuosien 2018 ja 2019 välisenä aikana. Swanson huomautti myös, että muutama DHS:n ylätason virkamies, jotka häiritsivät ja ahdistelivat tutkintayksikköä massiivisen CCAP-petoksen paljastamisen vuoksi, työskentelee edelleen DHS:ssä.
Vuosina 2014–2017 yksikkö sai valtavasti tukea alkuperäiseltä ylitarkastajalta ja apulaisylitarkastajalta. Yhdessä DHS:n lastenhoitolupayksikön henkilökunnan kanssa nämä virkamiehet havaitsivat ensimmäisinä erittäin outoa ja epätavallista toimintaa tietyissä Minnesotan lastenhoitokeskuksissa sekä epäilyttävää käytöstä niiden omistajien taholta. Tämä johti epäilyyn merkittävistä CCAP-petoksista. Koska tutkijat olivat kaikki eläkkeellä olevia poliiseja, joilla oli keskimäärin 20 vuoden kokemus muun muassa petosten, huumekaupan ja henkirikosten tutkinnasta, he eivät tienneet lastenhoitokeskusten toiminnasta mitään. DHS:n lupayksikkö käytti paljon aikaa opettaakseen heille, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia tai epäilyttävää toimintaa.
Yksikkö alkoi saada vihjeitä ja valituksia laajalta joukolta lähteitä, ja näitä pidettiin todennäköisinä merkkeinä petoksista. Eräänä päivänä CCAP-ohjelmassa mukana oleva äiti soitti valittaakseen, että lastenhoitokeskuksen omistaja oli lopettanut hänen kanssaan sovitun kuukausittaisen käteispotkun (kickback) maksamisen. Toisena päivänä keskuksen entinen osaomistaja soitti kertoen, että hänet oli huijattu ulos petostulojen osuudestaan. Erään toisen kerran palolaitos soitti kysyäkseen, onko tietty lastenhoitokeskus yhä toiminnassa, sillä he olivat yrittäneet tehdä paloturvallisuustarkastuksen useita kertoja eri päivinä ja aikoina, mutta keskuksessa ei ollut koskaan lapsia tai henkilökuntaa. Tarkistuksessa Swanson havaitsi, että keskus oli saanut edellisen 12 kuukauden aikana noin miljoona dollaria ja laskutti noin 90 lapsen hoidosta kerrallaan, kahdessa vuorossa, kello 6.00–22.00, seitsemänä päivänä viikossa. Tällaiset tapaukset eivät olleet harvinaisia, vaan yksikkö käsitteli niitä viikoittain.
Vihjeiden priorisointi perustui ensisijaisesti keskusten saamiin CCAP-rahoitusmääriin. Tutkijat hukkuivat vihjeisiin keskuksista, jotka saivat 700 000 dollarista yli miljoonaan dollariin, eikä heillä ollut aikaa keskittyä vähemmän rahoitusta saaviin yksiköihin. Tutkijat selvittivät keskuksen ja omistajan taustat sekä aloittivat fyysisen ja elektronisen valvonnan, jolla selvitettiin sisään menevien aikuisten ja lasten määrät sekä kellonajat. Näitä verrattiin keskuksen CCAP-maksuja varten toimittamiin laskutustietoihin. Jos merkittävää petosta ilmeni, tiedot jaettiin BCA-agentille, joka jatkoi tutkintaa ja tarvittaessa hankki keskukseen etsintäluvan. Tällöin takavarikoitiin omistajan ja yrityksen tietokoneet ja puhelimet, ja kaikki maksut keskukselle määrättiin lopetettaviksi.
DHS:n rikostekninen laboratorio tutki elektroniset laitteet, mikä tuotti usein vahvinta näyttöä petosten tekijöitä vastaan. Esimerkkinä laboratorion löydöksistä Swanson kertoi erään omistajan matkapuhelimesta löytyneestä tekstiviestikeskustelusta. Ystävä oli kysynyt omistajalta, kuinka kauan tämä aikoo jatkaa päiväkotihuijausta. Omistaja vastasi: "Vielä vuoden tai kaksi, aion ostaa hienoja koteja Nairobista." Tämä omistaja nosti samaan aikaan julkisia tukia ja viestitteli ollessaan lomamatkalla Dubaissa.
Vuoden 2017 alkuun mennessä, yksikön kahden ja puolen vuoden olemassaolon aikana, se oli keskeyttänyt CCAP-maksut 11 lastenhoitokeskukselle, joiden voitiin todistaa laskuttaneen DHS:ää vilpillisesti. Maksujen pysäyttäminen johti aina keskuksen välittömään sulkemiseen, sillä niillä ei ollut lainkaan yksityisiä, itse maksavia asiakkaita, ainoastaan julkisesti rahoitettuja CCAP-asiakkaita. Lisäksi viisi tapausta oli johtanut tuomioihin törkeistä petosrikoksista. Omistajia ja työntekijöitä haastateltaessa nämä kertoivat usein kuulleensa päiväkotihuijauksesta ensimmäisen kerran pakolaisleirillä Keniassa. Heille oli kerrottu, että huijausta voi tehdä useissa osavaltioissa, mutta se oli helpointa ja tuottoisinta Minnesotassa.
Samoihin aikoihin DHS:n tutkijat ja BCA-agentit aloittivat tutkinnan eräästä toisesta keskuksesta ja löysivät suuren määrän laskutuspetoksia. Poikkeuksellisen toiminnan ja epäiltyjen rikosten vuoksi FBI:n, IRS:n rikostutkintayksikön ja Yhdysvaltain terveys- ja ihmispalveluministeriön ylitarkastajan toimiston edustajat kutsuttiin mukaan. Tämä johti Salama Child Care Centerin omistajan liittovaltiotason syytteeseen vuonna 2017. Omistaja tunnusti syyllisyytensä, ja hänet tuomittiin vuonna 2018 kahdeksi vuodeksi vankeuteen sekä yli 1,4 miljoonan dollarin vahingonkorvauksiin. Keskus sijaitsi osoitteessa 1411 Nicollet Avenue Minneapolisissa. Samassa osoitteessa toimi myös Quality Learning Center, josta kuvattiin YouTube-video viime joulukuussa.
Vuoden 2018 puoliväliin mennessä tapaukset olivat saaneet julkisuutta, ja lainsäätäjä määräsi lainsäädännöllisen tarkastusviraston (OLA) tekemään erityisarvioinnin CCAP-ohjelmasta. Elokuussa 2018, kun Swanson valmisteli vastauksia OLA:n esittämiin kysymyksiin, DHS:n virkamies käski hänen lähettää vastaukset heille suoran OLA:lle lähettämisen sijaan. Kun Swanson välitti vastauksensa näkemistään CCAP-petostrendeistä ohjeiden mukaisesti, korkea-arvoinen DHS-virkamies saapui pian hänen toimistoonsa vihaisena, punakasvoisena ja lähes huutaen. Virkamies käski poistaa asiakirjasta useita kappaleita. Swanson kieltäytyi ja huomautti, että Minnesotan laki velvoittaa osavaltion työntekijöitä tekemään yhteistyötä OLA:n kanssa ja luovuttamaan pyydetyt tiedot. Muutamaa päivää myöhemmin sama virkamies kertoi tulleensa komissaarin toimistosta ja sanoi, että asiakirja lähetetään OLA:lle, mutta Swansonin "kannattaisi valmistautua tulevaan myrskyyn".
Seuraavien kuukausien aikana DHS:n virkamiehet häiritsivät ja kiusasivat yksikköä useilla tavoilla. Ensin DHS maksoi 90 000 dollaria konsultille, jolla ei ollut kokemusta julkisten etuusohjelmien eheydestä tai talouspetostutkinnoista, jotta tämä leimaisi Swansonin sähköpostissa esitetyt petosepäilyt epäluotettaviksi ja todistamattomiksi. Konsulttien kanssa käydyssä kiivaassa haastattelussa Swanson totesi, ettei hän välitä, mitä raporttiin kirjoitetaan, mutta jos he sanovat, ettei petosta ole tai että tutkijat keksivät asian, heidän yrityksensä menettäisi kaiken uskottavuuden. Petos oli niin laaja, että se tulisi ennemmin tai myöhemmin julki. Toiseksi, DHS:n virkamiehet kirjasivat valheellista ja halventavaa tietoa esimiehen suoritusarviointiin.
Kolmanneksi, DHS otti petostutkintayksikössä käyttöön jatkuvan parantamisen ohjelman. Prosessi alkoi ylemmän jatkuvan parantamisen virkamiehen noin 30 minuuttia kestäneellä läksytyksellä, jossa ryhmää haukuttiin olemukseltaan epäpäteviksi ja surkeiksi työntekijöiksi. Swanson ei ollut 40-vuotisen osavaltionhallintouransa aikana kokenut vastaavaa. DHS:n apulaiskomissaari oli huoneessa seuraamassa tilannetta. Seuraavien noin kuuden kuukauden aikana yksikkö määrättiin lukuisiin ryhmäkokouksiin keskustelemaan tutkintaprosessista pitkäveteisesti, ja heille annettiin kotitehtäviä kokousten välille. Näitä kokouksia johti sama virkamies, joka oli alun perin haukkunut heidät. Ajankäyttö kokouksiin ja tehtäviin johti siihen, että tutkijat ja esimiehet eivät kyenneet tekemään juuri lainkaan oikeaa tutkintatyötä kyseisen kuuden kuukauden aikana.
Tämän ohjelman seurauksena johtava virkamies saneli yksikölle merkittäviä muutoksia tutkintaprosessiin. Swanson ja yksikön esimies, joilla oli yhdessä 70 vuoden kokemus rikostutkinnasta, menettivät valtuutensa päättää tutkittavista tapauksista. Tehtävä siirrettiin kolmihenkiselle komitealle, jonka kahdella DHS-virkamiesjäsenellä ei ollut kokemusta julkisten etuuksien tai talouspetosten tutkinnasta. Swanson oli komitean kolmas jäsen, mutta jäi selvästi äänivähemmistöön. CCAP-rahoituksen määrä ei enää saanut vaikuttaa tapausten priorisointiin, ja tutkijoiden määrättiin käyttävän yhtä paljon aikaa vähän rahoitusta saaviin keskuksiin kuin paljon rahoitusta saaviin. Tämä tarkoitti, että noin 50 prosenttia rajallisesta tutkintakapasiteetista kului todennäköisesti alle 100 000 dollaria vuodessa laskuttaviin keskuksiin, mikä puolestaan vähensi yli miljoonan dollarin petosten tutkintaan käytettyjä tunteja 50 prosentilla. Lisäksi tutkijat saivat ottaa yhteyttä BCA-agentteihin vain saatuaan siihen luvan DHS-virkamieheltä. Lopuksi DHS:n virkamiehet ohjeistivat BCA-agentteja tyhjentämään tilansa; heillä ei enää olisi toimistoa DHS:n rakennuksessa.
Tässä vaiheessa, kesäkuussa 2019, Swanson jätti ero- ja eläkeilmoituksensa, joka astui voimaan heinäkuussa 2019. Hän ilmoitti petostutkintayksikön jäsenille, ettei aio olla osallisena tällaiseen toimintaan. Lopuksi Swanson halusi tehdä komitealle selväksi sen, että CCAP-petosesimies ja hän olivat työskennelleet osavaltiolle 25 ja 34 vuotta julkisen turvallisuuden yksikössä BCA:ssa ja osavaltionpoliisissa, joissa edes 50 dollarin varkautta tai katoamista ei olisi suvaittu. Hän kuvasi suurta järkytystään siitä, että tultuaan ihmispalveluista vastaavaan virastoon hän huomasi muutaman vuoden jälkeen, ettei pelkästään miljoonien dollarien varkautta suvaittu, vaan sen pysäyttämistä yrittävät henkilöt joutuivat korkea-arvoisten virkamiesten vihan kohteeksi.
Lähde: The Economic Times
https://www.youtube.com/watch?v=zWxNreCwkIA&list=PL5_bhjw6PxLYHRe8KmCdD2u38x_wq_du8&index=2Senaattori Kennedy aloitti puheenvuoronsa lausumalla muutaman sanan kuningas Charlesista, joka puhui samana päivänä kongressin yhteisistunnolle. Kennedy kiitti kuningasta lämpimästi hänen vierailustaan ja kuvaili tätä kaunopuheiseksi, hurmaavaksi ja hauskaksi. Kuningas oli puhunut Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisestä erityissuhteesta, minkä Kennedy vahvisti todelliseksi ja ilmaisi toivovansa sen jatkuvan. Hän kertoi valmistautuneensa kuninkaan vierailuun ja puheeseen lukemalla muun muassa The Economist -lehden artikkelin. Kennedy kertoi lukeneensa kyseistä lehteä, jota jotkut kutsuvat sanomalehdeksi mutta joka hänen mielestään on todellisuudessa aikakauslehti, kannesta kanteen joka viikko 25 vuoden ajan. Hän oli aina nauttinut lehden syvällisestä ja faktoihin perustuvasta raportoinnista, jossa artikkelien kirjoittajat esittivät oman mielipiteensä hienovaraisesti ja vivahteikkaasti, yleensä esitettyään ensin tarinan molemmat puolet.
Kennedy kertoi pitävänsä satuttavana ja pettymyksenä sitä, että The Economist on kuluneen vuoden aikana todella muuttunut ja sen raportointi on ylittänyt rajan. Hänen mukaansa he ovat niin vihaisia presidentille ja Amerikalle, että se on tihkunut heidän raportointiinsa. Hän pahoitteli syvästi sitä, että he ovat antaneet periksi toistuville haluilleen ja menettäneet osan objektiivisuudestaan, vaikka aikoikin jatkaa lehden lukemista. Erityisesti artikkeli, jonka hän luki lentokoneessa valmistautuessaan kuninkaan vierailuun, hätkähdytti häntä. Artikkelin otsikko oli "Britannia harkitsee uudelleen erityissuhdettaan Amerikkaan", ja siinä kysyttiin, pitäisikö Yhdistyneen kuningaskunnan jatkaa Amerikan halaamista vai syleillä Eurooppaa. Kennedyn mukaan artikkeli esitti tilanteen kuin kyseessä olisi noutopöytä, josta he voisivat valita. Artikkeli myös huomautti, ja tämä yllätti ja petti Kennedyn, että artikkelin kirjoittaja nosti lähes vahingoniloisesti esiin sen, että tällä hetkellä 76 prosenttia amerikkalaisista hyväksyy Britannian, mutta kun kysytään ystäviltä Britanniassa, vain 34 prosenttia hyväksyy Amerikan.
Tämä ei yllättänyt Kennedyä, mutta hän halusi oikaista, että riippumatta siitä, mitä kyselyt osoittavat, Amerikalla on erityissuhde Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Tämä tärkeä suhde oli syy siihen, miksi amerikkalaiset vuodattivat vertaan ja käyttivät varojaan vuonna 1917 suojellakseen Brittiläistä imperiumia. Sama toistui vuonna 1941 toisessa maailmansodassa Brittiläisen imperiumin suojelemiseksi, joka ei olisi voittanut ilman Amerikan apua. Toisen maailmansodan jälkeen Iso-Britannia oli Kennedyn mukaan täysin tuhoitunut ja rahaton, mutta Amerikka piti heitä yhä erityisinä ystävinään, nosti heidät ylös, rahoitti heidän jälleenrakennuksensa, lainasi rahaa ja auttoi heidät takaisin jaloilleen. Pian toisen maailmansodan jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat huomasivat, että heillä oli uusi vihollinen Neuvostoliitossa. Amerikka suojeli Yhdistynyttä kuningaskuntaa koko kylmän sodan ajan, ja Kennedy oli tästä ylpeä ja sanoi tekevänsä sen sydämenlyönnissä uudelleen. Hän huomautti, että nykypäivän lukujen valossa Amerikka suojelee edelleen Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Natoa ja Euroopan ystäviä. Vaikka on ollut paljon puhetta siitä, että Euroopan liittolaiset aikovat tehdä enemmän ja käyttää enemmän rahaa omaan puolustukseensa, amerikkalaiset veronmaksajat kattavat edelleen 60 prosenttia Naton kokonaispuolustusmenoista, mikä on 845 miljardia dollaria vuodessa. Kennedy kertoi tukevansa Natoa ja tämän toiminnan jatkamista.
Kennedy oli samaa mieltä kuningas Charlesin kanssa siitä, että heillä on erityissuhde, jota tulisi vaalia ja parantaa, mutta huomautti, että ystävät kertovat ystäville totuuden. Hän halusi sanoa ystävilleen Yhdistyneessä kuningaskunnassa lempeästi ja kunnioittavasti, että maailma on muuttunut ja heidän on maksettava omat laskunsa joksikin aikaa. Kennedyn mukaan tämä ei ole Yhdistyneen kuningaskunnan hyvien ihmisten vika, vaan heidän poliittisen johtonsa, erityisesti nykyisen poliittisen johdon vika. He ovat hänen mukaansa kastroineet armeijansa ja ovat heikkoja kuin sadevesi. Tämä ei ole tapahtunut viikossa tai kuukaudessa, vaan pitkän ajan kuluessa. Kennedy muisteli aikaa, jolloin Iso-Britannia hallitsi meriä, ja vertasi sitä nykyhetkeen, jolloin Iranin ampuessa ohjuksen heidän tukikohtaansa Kyproksella, he pystyivät hädin tuskin löytämään yhtä laivaa lähetettäväksi sinne, ja sekin laiva pääsi perille vain hädin tuskin.
Yhdistyneen kuningaskunnan poliittinen johto on Kennedyn havaintojen mukaan ontannut teollisen perustansa ja käyttänyt kaikki rahansa hyvinvointiin. Vaikka he saavat hänen mielestään tehdä rahoillaan mitä haluavat demokratiassa, he ovat luottaneet amerikkalaisiin veronmaksajiin puolustuksessaan. Kennedy sanoi toistamiseen lempeästi ja kunnioittavasti haluamatta viedä mitään pois kuninkaan puheesta, että Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisen johdon on aika omaksua aikuisuus ja alkaa käyttää rahaa armeijaan. Vaikka pääministeri on sanonut, että he ja jotkut Euroopan liittolaiset aikovat tehdä paremmin ja puhuvat nyt 3,5 prosentin BKT-osuuden käyttämisestä puolustukseen sekä toisen 1,5 prosentin käyttämisestä puolustusta tukevaan infrastruktuuriin, Kennedy piti tätä toistaiseksi pelkkänä puheena.
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Sir Keir Starmer julkaisi suunnitelmansa armeijasta ja sotilasmenoista, jonka Kennedy luki. Hän piti erityisenä sitä, että lupaukset enemmästä rahan käytöstä oli painotettu ohjelman loppupuolelle. He eivät todellisuudessa aio käyttää vakavasti otettavia summia ennen vuotta 2030, ja Kennedy vakuutti, että Sir Keir ei tule olemaan Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri syyskuussa, lokakuussa tai tammikuussa 2030. Hänellä on vaikeuksia tällä hetkellä, ja vaikka Kennedy totesi, ettei ehkä pitäisi sanoa tätä, Starmerin kannatusluvut ovat suosiossa samalla tasolla kuin tippuri (gonorrhea). Kennedy juhli olemassa olevaa erityissuhdetta ja halusi osapuolten olevan lähempänä toisiaan, mutta korosti, että Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisen johdon on tehtävä osansa, sillä kyseessä pitäisi olla kumppanuus.
Lopuksi Kennedy puhui kuninkaan loppupäivän ohjelmasta. Vaikka kuningas Charles piti kauniin puheen, todellinen raskas työ tehdään yksityisesti. Kuningas tapaa presidentti Trumpin yksityisesti, ja he keskustelevat maailmasta ja yksityiskohdista, joiden avulla maat voivat auttaa toisiaan. Kennedy ei tiennyt, mistä kuningas aikoo presidentille puhua tai kantaako hän viestejä Yhdistyneen kuningaskunnan poliittiselta johdolta, sillä se oli hänen palkkaluokkansa yläpuolella. Kuitenkin, jos kuningas tuo pääministeriltä viestin, jolla yritetään vakuuttaa presidentti antamaan Diego Garcian sotilastukikohta afrikkalaiselle maalle, joka on Kiinan paras ystävä (BFF), Kennedy toivoi presidentin jatkavan vastustusta. Hän toivoi, että tällaiseen pyyntöön vastattaisiin lyhyesti "ei" ja pidemmin "helvetissä ei".
Kennedy selitti tilannetta edelleen presidentille, että Yhdistynyt kuningaskunta omistaa Chagos-saaret Intian valtameressä. Yhdelle näistä saarista, Diego Garcialle, rakennettiin Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sotilastukikohta, joka on erittäin tärkeä molemmille maille. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri on päättänyt, koska YK on saanut hänet tuntemaan syyllisyyttä Britannian siirtomaamenneisyydestä, antaa tämän sotilastukikohdan afrikkalaiselle Mauritiukselle. YK oli kertonut pääministeri Starmerille, että hänen on annettava tukikohta pois, vaikka Mauritius ei ole koskaan omistanut Diego Garciaa tai Chagos-saaria eikä heillä ole minkäänlaista yhteyttä niihin. Kennedyn mukaan pääministerillä on valkoisen miehen syyllisyyttä (white guilt) siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Ison-Britannian hyvät ihmiset kerran hallitsivat muita maita, ja siksi heidän pitäisi tuntea syyllisyyttä ja antaa Yhdysvaltojen ja heidän oma sotilastukikohtansa Mauritiukselle, joka luovuttaa avaimet välittömästi Kiinalle. Hän kuvaili tätä luuhun ja ytimeen asti tyhmäksi. Pääministeri oli lopulta puhunut silloisen presidentin ympäri, ja kun presidentti Trump tuli, hän mietti asiaa, kuten hän aina tekee, ja sanoi, ettei hän aio tehdä sitä. He jatkavat silti hänen työstämistään, eikä Kennedy tiennyt, ottaisiko kuningas asian esille, mikä toki oli tämän oikeus. Hän kuitenkin toivoi, että presidentti pysyy lujana, eikä sotilastukikohtaa anneta Kiinalle.
Lähde: Forbes Breaking News
http://www.youtube.com/watch?v=E56rXESt-hEKirjoittaja Aksu
Päivämäärä: 4.5 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti