 |
| G20-maiden huippukokouksessa Pohjois-Carolinan Ashevillessa Yhdysvaltojen uusi teollistamisen ja omavaraisuuden politiikka törmää Euroopan suunnitelmiin ohjata kansalaisten "laiskana rahana" pidetyt säästöt unionin hankkeiden ja vihreän siirtymän rahoittamiseen. AI Kuva/chatgpt |
G20-maiden eli maailman suurimpien talouksien edustajat kokoontuvat Pohjois-Carolinan Ashevillessa, missä luvassa on merkittävä välienselvittely kahden täysin vastakkaisen taloudellisen näkemyksen välillä. Toisessa näkemyksessä lopputuloksena on historiallisesti ollut varallisuuden vieminen omilta tai muiden maiden kansalaisilta, kun taas toisessa keskeisenä tavoitteena on omien kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen.
Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessent on ennakkoon linjannut, että Yhdysvaltojen tavoitteena on palauttaa G20 sen alkuperäiseen tehtävään: keskustelemaan siitä, kuinka valtiot voivat tehdä yhteistyötä globaalin talouskasvun kiihdyttämiseksi. Bessentin sanoma liittolaisille ja kauppakumppaneille on selkeä: globaali talouskasvu on ainoa tapa selättää maailmaa painava valtava velkavuori.
G20-ryhmän ja Euroopan unionin keskuspankkiirien linjaa kuvataan kuitenkin vahvan malthusilaiseksi ja imperialistiseksi. Tämän näkemyksen mukaan väestön tai talouden kasvu luo hallitsemattoman tilanteen. Asiantuntija-arvioiden mukaan nämä tahot ovat historiallisesti maksaneet velkansa sotien kautta tai siirtämällä varallisuutta omilta kansalaisiltaan, ja Ashevillen kokouksessa agendalla on uusien vastaavien mekanismien luominen.
Talouspolitiikan kahtiajako ja kamppailu tuotantokeskeisen rakentamisen ja varallisuuden uudelleenjaon välillä on ollut käynnissä vuodesta 1971 saakka. G20-ryhmä muodostui nykyiseen muotoonsa vuoden 2008 globaalin finanssijärjestelmän romahduksen myötä. Tuolloin ryhmän tehtäväksi tuli valvoa yksimielisyyttä pelastustoimista. Pankit pelastettiin julkisilla varoilla ja laskun maksoivat kansalaiset. Keskiluokka ja työntekijät kärsivät massiivisia tappioita, ja moni menetti kaiken. Samaan aikaan Barack Obaman hallinto linjasi, ettei Wall Streetin toimijoita tulla asettamaan syytteeseen talouden tuhoamisesta, koska pankit katsottiin liian suuriksi kaatuakseen.
Ennen kuin finanssikriisin aikaiset pelastuspaketit oli edes viety täysin päätökseen, G20-ryhmän asialistalle nostettiin ilmastonmuutos. Se näyttäytyi uutena laajana suunnitelmana, jonka kautta talouskasvua voitiin rajoittaa ja väestöjä hallita samalla, kun valtava varallisuus virtasi monikansalliselle eliitille. Lordi Malloch-Brown, joka on tunnettu muun muassa George Soroksen operaatioiden johtamisesta, esitteli tätä ohjelmaa jo vuoden 2009 G20-kokouksessa. Hän luetteli maailman medialle viisi päätavoitetta: talouskriisin vaikutusten rajoittaminen, rahoitusjärjestelmän korjaaminen ja läpinäkyvyyden lisääminen, köyhien ja keskituloisten maiden tukeminen, protektionismin vastustaminen sekä sen varmistaminen, että talouden elpyminen on mahdollisimman "vihreää".
Tämä vihreä elpyminen on johtanut inhimillisten odotusten ja elintason tietoiseen madaltamiseen siirtymällä riippuvaiseksi primitiivisemmistä energiamuodoista. Vihreän agendan perusajatuksena on ollut se, että rajoittamaton talouskasvu tuhoaa maapallon. Barack Obama puki tämän sanoiksi vuonna 2013 Afrikassa puhuessaan paikallisille opiskelijoille. Hän totesi, etteivät afrikkalaiset voi odottaa elintasonsa nousevan siten, että kaikilla olisi auto, ilmastointi ja iso talo, sillä planeetta ei kestäisi sitä ennen kuin uusia vihreän energian tuotantotapoja keksitään. Samaan aikaan pelastetut suurpankit ovat tehneet valtavia voittoja tällä asetelmalla. Kehityksen huipentuma oli Glasgow'n ilmastokokouksessa perustettu nettonolla-allianssi, jonka tarkoituksena oli ohjata kaikki maailmanlaajuinen luototus vihreään rahoitukseen ja rangaista niitä, jotka halusivat investoida fyysiseen rakentamiseen. Hanketta johti Mark Carney, joka julisti sodan Yhdysvaltain tuotantopolitiikkaa vastaan.
Scott Bessentin esiintyminen Ashevillen kokouksessa ja hänen vaatimuksensa fyysisen talouskasvun palauttamisesta asialistan kärkeen romuttaa viimeisten 40 vuoden aikana rakennetun globaalin viitekehyksen. Presidentti Donald Trump ei ainoastaan vetänyt Yhdysvaltoja pois ilmasto-ohjelmista, vaan hallinto on pyrkinyt aktiivisesti herättämään maan teollisen kapasiteetin. Toukokuussa Reaganin kirjastossa pitämässään puheessa Bessent totesi Yhdysvaltain olleen pitkään unessa. Hänen mukaansa mukavuus oli sekoitettu vahvuuteen, tehokkuus oli korvannut resilienssin ja kulutuksesta oli tehty vaurauden mittari. Valtio tuudittautui siihen, ettei tehtaiden sulkemisella Michiganissa, Ohiossa tai Pennsylvaniassa ollut merkitystä, kunhan tavarat tuotiin halvalla ulkomailta. Oletuksena oli, että toimitusketjut toimivat aina saumattomasti ja kilpailijamaat käyttäytyvät vastuullisesti. Bessent korosti, että taloudellinen turvallisuus on kansallista turvallisuutta, ja kansakunta, joka ei kykene itse valmistamaan, kaivamaan, kuljettamaan tai jalostamaan tarvitsemiaan asioita, menettää vähitellen suvereniteettinsa.
Tätä linjanmuutosta on avannut myös kommentaattori Glenn Beck. Hänen mukaansa aiempien presidenttien, kuten George H.W. Bushin ja George W. Bushin, lupaama uusi maailmanjärjestys perustui globaaliin järjestelmään, joka toimiakseen edellytti Yhdysvaltojen oman talouden jatkuvaa alasajoa ja hallittua taantumista. Nyt Yhdysvallat pyrkii rakentamaan uutta kultaista aikakautta 2000-luvulle ja muovaamaan samalla koko maailman kauppajärjestelmän uudelleen. Useat ulkomaiset pääministerit ovat viime kuukausina käydyissä yksityisissä keskusteluissa vahvistaneet ymmärtävänsä täysin, mihin suuntaan globaali valta on Yhdysvaltain toimien myötä siirtymässä.
Yhdysvaltain uusi talous perustuu teollisuuteen ja tuotantoon, toisin kuin muiden maiden tuotannon rahoittamiseen. Keskiössä ovat kriittiset mineraalit, energiantuotanto ja raaka-aineet, kuten kupari, litium ja teräs, jotka ovat elintärkeitä kaikille toimitusketjuille. Samalla pyritään kouluttamaan uudelleen kulutusyhteiskunnan, heikon koulutuksen ja huumeiden kurjistamaa työvoimaa tulevaisuuden ammatteihin, joissa yksi palkka riittää perheen elättämiseen. Tämä toimitusketjujen ja raaka-aineiden turvaaminen on vaatinut myös kovia toimia. Esimerkiksi Yhdysvaltain operaatiot Irania vastaan liittyvät tarpeeseen estää Hormuzinsalmea hallitsevia tahoja ja Lontoon Cityn finanssikeskusta kontrolloimasta raakaöljyn ja muiden hyödykkeiden hintoja. Sama koskee uutta öljysopimusta Venezuelan kanssa.
Tavoitteena ei ole pelkästään nykyisen talouden omavaraisuus, vaan seuraavan sukupolven tieteellisten ja teknologisten keksintöjen turvaaminen. Energiaministeri Chris Wright on hiljattain esitellyt Yhdysvaltain ydinenergiarenessanssia, joka sisältää muun muassa suunnitelmat koko tulevaisuuden merenkulun siirtämisestä ydinreaktoreiden varaan. Wrightin mukaan alusten tankkaus tapahtuisi jatkossa vain vuosien välein, mikä mahdollistaisi lisätehon, nopeamman merenkulun, suuremmat rahtimäärät ja kansainvälisen kaupan kustannusten merkittävän laskun. Wright muistutti, että Yhdysvallat kehitti maailman ensimmäisen sähköä tuottaneen ydinreaktorin Idahon kansallisessa laboratoriossa jo vuonna 1951, jonka jälkeen maahan rakennettiin vuosikymmenten aikana noin sata ydinreaktoria, kunnes kehitys pysähtyi ja suunta katosi.
Samaan aikaan Euroopassa suunnitellaan täysin toisenlaisia toimia. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde, joka myös osallistuu G20-kokoukseen, on yhdessä Mark Carneyn kanssa ideoinut Euroopan kaltaisten keskivaltojen muodostamaa talousblokkia. Carneyn mukaan blokin nimenomaisena tarkoituksena on neutraloida Trumpin Yhdysvaltain vaikutusvaltaa. Lagarden suhde uuteen Yhdysvaltain hallintoon näkyi jo Maailman talousfoorumissa (WEF), kun hänen raportoitiin poistuneen kiireesti tilaisuudesta kauppaministeri Howard Lutnickin astuessa puhumaan.
Lagarde ja Euroopan unionin johto ovat jo vuosia suunnitelleet eurooppalaisten kansalaisten säästötilien ohjaamista EU-byrokraattien pääomainvestointeihin. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on vastikään todennut, että pankkitileillä makaavat kansalaisten säästöt ovat "laiskaa rahaa", joka täytyy ohjata unionin pääomaksi. EU:n virkamiehet ovat tuskailleet sitä, että sijoituspääoma pakenee Euroopasta Yhdysvaltoihin. Ratkaisuksi pankkiirit eivät aio suoraan takavarikoida varoja, kuten he tekivät Venäjän Euroopassa oleville varoille Ukrainan konfliktin alettua. Sen sijaan kansalaisten säästöjä houkutellaan erilaisilla verohelpotuksilla ja sijoitustuotoilla.
Haasteena on kuitenkin se, mihin unioni aikoo nämä säästöt sijoittaa, sillä investointikohteet ovat samoja, jotka ovat jo ajaneet Eurooppaa kohti vararikkoa. Varojen odotetaan menevän Ukrainan sodan loputtomaan rahoittamiseen sekä vihreän energian siirtymään, joka on nostanut energiakustannukset ennätyskorkealle. Samaan aikaan unionin rajat pidetään avoimina ja vapaakauppaa jatketaan, vaikka Kiina on tulvinut Euroopan markkinoille autoillaan ja romuttanut muun muassa Saksan keskeisen autoteollisuuden. Myös Yhdysvaltojen valtava velka, jota valtiovarainministeri Bessent yrittää nyt talouskasvulla taittaa, on suoraa perua näistä samoista poliittisista valinnoista, joita Joe Bidenin hallinto edisti miljardien dollarien Ukraina-tuilla ja Build Back Better -ilmasto-ohjelmilla, jättäen varautumatta tulevaisuuden todellisiin tuotantotarpeisiin.
Ashevillen G20-kokouksessa käytävä taistelu koskee talouspolitiikan syvintä ydintä ja sitä, kumpaan suuntaan maailmantalous asettuu. Kysymys on siitä, nähdäänkö talouden resurssit rajallisina ja pysyvinä asioina, joita tulee vain jakaa uudelleen, vai voidaanko kukoistusta luoda panostamalla tuotantoon, edistyneisiin energiamuotoihin ja teknologiaan, joiden hylkääminen merkitsee asiantuntijoiden mukaan varmaa taloudellista itsemurhaa.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: Promethean Updates
Päivämäärä: 2.9 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti