marraskuuta 13, 2026

Lähi-idän tilannekatsaus: Gadi Eisenkot yrittää muodostaa hallitusta Israelissa, Yhdysvaltain ilmaiskut kiihtyvät Hormuzinsalmella ja välivaalien tulos muuttaa alueen voimasuhteita

 

 Israelin oppositiojohtaja Gadi Eisenkot yrittää muodostaa hallituskoalitiota syrjäyttääkseen pääministeri Benjamin Netanjahun, samalla kun Yhdysvaltain joukot ovat kiihdyttäneet ilmaiskujaan Hormuzinsalmen alueella ja pysäyttäneet Iranin merisaartoa rikkoneen aluksen Omaninlahdella. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2

Israelin poliittinen tilanne on edennyt ratkaisevaan vaiheeseen lokakuun 27. päivänä pidettyjen parlamenttivaalien jälkeen. Israelin presidentti Isaac Herzog on ilmoittanut antavansa oppositiojohtaja Gadi Eisenkotille ensimmäisen mahdollisuuden hallituskoalition muodostamiseen aikana, jolloin pääministeri Benjamin Netanjahun valta on vaakalaudalla.

Israelin asevoimien entisenä komentajana toiminut ja Netanjahun päähaastajana vaaleihin lähtenyt Eisenkot saa nyt enintään kuusi viikkoa aikaa koota toimivan hallituksen syvästi jakautuneessa maassa.


Professori Alon Burstein avasi haastattelussa toimittaja Austin Westfallille ja tuottaja Jonahille hallitustunnustelujen poikkeuksellista vaikeusastetta, Persianlahden kiristyneitä sotatoimia sekä Yhdysvaltain välivaalien heijastusvaikutuksia koko Lähi-idän alueelle.

Parlamentaarinen pattitilanne ja Eisenkotin historiallinen vähemmistöhallitussuunnitelma


Burstein muistutti parlamentaarisen järjestelmän ja Yhdysvaltain presidentillisen järjestelmän perustavanlaatuisesta erosta: kun Yhdysvalloissa tiistai-iltana tiedettiin välivaalien voittaja, Israelin kaltaisessa parlamentaarisessa demokratiassa vaalien jälkeen on ensin muodostettava enemmistökoalitio. Vuoteen 2019 saakka prosessi sujui Israelissa mutkattomasti ja suurin puolue sai lähes poikkeuksetta koottua tarvittavan enemmistön, mutta vuodesta 2019 lähtien maa on ajautunut toistuviin vaalikierteisiin ja yhä syvempään jakautumiseen.

Vaalituloksen perusteella Knessetin 120 paikasta 67 päätyi Netanjahun vastaiseen leiriin ja 53 Netanjahun leiriin. Paperilla Eisenkotilla ei pitäisi olla minkäänlaisia vaikeuksia saavuttaa enemmistöön vaadittavaa 61 paikan rajaa. Käytännössä ongelma on kuitenkin suuri, sillä 67 edustajan blokin sisällä on puolueita, jotka kieltäytyvät ehdottomasti istumasta samassa hallituksessa keskenään. Esimerkiksi Avigdor Lieberman kieltäytyy istumasta hallituksessa Israelin arabipuolueiden kanssa eikä halua mukaan myöskään ääriortodoksisia puolueita, kun taas toiset puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä kenenkään Netanjahun leiriin kuuluvan kanssa.

Teoriassa Eisenkot voisi ilmoittaa presidentille jo huomenna sunnuntaina saaneensa 61 edustajaa taakseen, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Historiallisesti hallitustunnustelijat käyttävät kaiken käytettävissä olevan ajan, koska pienet puolueet – kuten kahdeksan paikan Ra'am tai kahdeksan paikan Demokraatit – tietävät tämän olevan heidän paras tilaisuutensa puristaa tulevalta pääministeriltä myönnytyksiä ja vaatia omia ehtojaan läpi.

Koska maa on äärimmäisen polarisoitunut ja Netanjahun vastainen leiri haluaa epätoivoisesti syrjäyttää Netanjahun, Eisenkot yrittää nyt jotakin sellaista, mitä Israelin historiassa ei ole koskaan aiemmin tehty hallitusta nimitettäessä: vähemmistöhallituksen vannottamista virkaan.

Pääministeriksi voidaan valita Knessetissä ilman 61 edustajan enemmistöäkin, kunhan puolesta äänestäviä on enemmän kuin vastaan äänestäviä. Eisenkot yrittää suostutella keskenään riiteleviä puolueita pidättymään äänestämästä eli jättämään äänensä kokonaan antamatta. Tällöin vähemmistöhallitus saataisiin virkaan, Netanjahu syrjäytettäisiin ja varsinaiset neuvottelut käytäisiin vasta sen jälkeen ilman kuuden viikon aikarajan tuomaa painetta. Pienten puolueiden on kuitenkin vaikea suostua tähän, koska ne menettäisivät samalla parhaan kiristysvipunsa.

Ero kansainvälisellä näyttämöllä: Kansainvälinen pidätysmääräys ja äärioikeiston ministerit


Kysyttäessä, miten pääministeri Eisenkot eroaisi pääministeri Netanjahusta globaalilla näyttämöllä, Burstein huomautti, että vaikka Israelissa keskitytään sisäpolitiikkaan, maata arvioidaan maailmalla poikkeuksellisen tarkasti.

Netanjahu esiintyi vuosikymmenten ajan maailmanluokan johtajana, joka puhuu loistavaa englantia, tuntee maailman johtajat ja sai osakseen kuninkaallisia vastaanottoja. Viimeisen kolmen vuoden aikana tämä asema on kuitenkin romahtanut. Ensinnäkin Netanjahusta on annettu Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pidätysmääräys, minkä vuoksi hän ei voi matkustaa mihinkään Euroopan maahan eikä lukuisiin muihin maihin pelätessään pidätystä ja luovuttamista Haagiin. Esimerkiksi presidentti Donald Trumpin kanssa Euroopassa järjestettyyn ensimmäiseen rauhankokoukseen (Board of Peace) Netanjahu ei voinut osallistua, vaan hänen täytyi lähettää paikalle ulkoministerinsä. Hänestä on tullut Euroopassa persona non grata, ja myös Yhdysvalloissa suhtautuminen häneen on muuttunut yhä kielteisemmäksi niin demokraattien kuin kasvavassa määrin republikaanienkin keskuudessa.

Vaikka Gadi Eisenkot on itsekin sotilastaustainen entinen esikuntapäällikkö, hän tarjoaisi Israelille uudet kasvot. Maailmalla Netanjahu henkilöityy suoraan Gazan sotaan sekä laajentuneisiin sotiin Libanonissa, Syyriassa ja Iranissa. Keulakuvan vaihtuminen itsessään symboloisi muutosta Israelin ulkosuhteissa.

Toinen merkittävä tekijä on hallituspohja. Viimeisen neljän vuoden ajan Netanjahun hallitus on nojannut Bezalel Smotrichin ja erityisesti Itamar Ben-Gvirin kaltaisiin äärimmäisen haukkamaisiin hahmoihin. Osa heistä on Euroopan asettamien kansainvälisten pakotteiden alaisina rasismin, arabeja vastaan esitettyjen suorien lausuntojen ja etnisen puhdistuksen ajamisen vuoksi, ja myös Yhdysvalloissa heitä pidetään myrkyllisinä hahmoina. Eisenkot puolestaan nojaisi vasemmistolaisempiin, kyyhkymäisiin ja liberaaleihin toimijoihin, mikä tekisi hallituksesta huomattavasti edustavamman maailmalla.

Suurin haaste Eisenkotille on kuitenkin poliittisen kokemuksen puute. Vaikka hänen leirissään on kokeneita poliitikkoja, hän itse on poliittinen noviisi tilanteessa, jossa Israelia vastaan on nostettu lukuisia kansainvälisiä oikeusjuttuja, kansanmurhasyytteitä ja pakotteita.

Suhde presidentti Trumpiin ja Netanjahun suunnitelma hallitustunnustelujen kaatamiseksi


Tuottaja Jonah kysyi, miten valtaan mahdollisesti nouseva Eisenkot tulisi toimeen presidentti Donald Trumpin kanssa, kun tiedetään Trumpin ja Netanjahun poikkeuksellisen tiivis suhde sekä Trumpin tuore ilmoitus Israelin sotilasavun katkaisemisesta tämän vuoden lopussa.

Bursteinin mukaan lähes jokainen maa maailmassa – Ranskaa ja Kanadaa lukuun ottamatta, jotka päättivät lopulta haastaa Trumpin – haluaa pysyä Trumpin suosiossa, ja Israel on täysin riippuvainen Yhdysvalloista. Vaikka sotilasapu lakkautettaisiin vuoden lopussa, Israel on edelleen täysin riippuvainen Yhdysvaltain veto-oikeudesta YK:n turvallisuusneuvostossa, jossa ilman Yhdysvaltain suojaa menisi läpi päätöslauselmia Israelin tuomitsemiseksi ja jopa erottamiseksi YK:sta.

Asiakysymyksissä Eisenkotin kyyhkymäisempi koalitio olisi itse asiassa huomattavasti valmiimpi etenemään Trumpin 20-kohtaisen Gaza-suunnitelman mukaisesti kuin Netanjahun nykyinen koalitio, joka vastustaa suunnitelmaa jyrkästi. Eisenkotilla on kuitenkin kaksi heikkoutta suhteessa Trumpiin: häneltä puuttuu Netanjahun sujuva englannin kielen taito ja henkilökohtainen ystävyyssuhde Trumpiin, minkä lisäksi hänellä ei ole Netanjahun poliittista oveluutta. Reilu vuosi sitten Netanjahu pystyi saman viikon aikana sekä hyväksymään Trumpin suunnitelman että kääntymään heti perään oman haukkamaisen koalitionsa puoleen vakuuttaen, ettei suunnitelma tule koskaan toteutumaan käytännössä.

Hallituksen muodostamisen onnistumisesta ei ole tällä hetkellä mitään takeita. Israelin järjestelmässä valtionpäämiehenä toimiva seremoniallinen presidentti antaa Eisenkotille ensin neljä viikkoa aikaa, mihin voi pyytää kahden viikon jatkoajan. Jos Eisenkot epäonnistuu kuudessa viikossa, vuoro siirtyy Netanjahulle. Netanjahu laskee nyt kaiken sen varaan, että hänen tarvitsee vain heittää kapuloita rattaisiin seuraavan kuukauden ajan ja estää Eisenkotin onnistuminen, minkä jälkeen hän saa itse viimeisen mahdollisuuden hallituksen kokoamiseen ennen kuin maa ajautuisi kolmen viikon siirtymäajan kautta taas uusiin vaaleihin.

Eisenkotin suurin valttikortti omien kumppaniensa painostamisessa on se, että lähes jokainen hänen leirinsä puolue – Demokraattinen puolue, arabien yhteislista (Joint Arab List), Yhdistynyt arabilista (United Arab List) ja Yachad-puolue – teki näissä vaaleissa historiansa parhaan tuloksen, eivätkä ne todennäköisesti menestyisi yhtä hyvin uusintavaaleissa. Tämä on täsmälleen sama etu, joka Netanjahulla oli vuoden 2022 vaaleissa. Eisenkot yrittääkin nyt vedota kansalliseen hätätilaan ja pakottaa puolueet sopimukseen jo seuraavan kolmen päivän tai viikon kuluessa; jos tämä pikaratkaisu epäonnistuu, edessä on täysi kuuden viikon vääntö.

Arabimaailman reaktio, 19 paikan arabiblokki ja Qatarin kaksilla rattailla ajaminen


Tarkasteltaessa parlamentin sisäistä jakautumista, seitsemän paikan ääriortodoksinen Yhdistynyt Toora-juutalaisuus -puolue (United Torah Judaism) on jo vaalien jälkeen ilmoittanut, ettei sitä pidä laskea automaattisesti Netanjahun blokkiin, vaan se on valmis neuvottelemaan taloudellisista eduista myös Eisenkotin kanssa.

Ratkaisevin tekijä 67 paikan leirissä ovat kuitenkin kaksi Israelin palestiinalaisarabeja edustavaa puoluetta, Yhteislista ja Yhdistynyt arabilista, jotka saivat ennätykselliset 19 paikkaa (arabien osuus Israelin väestöstä on noin 20–21 prosenttia). Nämä puolueet vastustavat ehdottomasti Netanjahua ja erityisesti viimeiset neljä vuotta kansallisen turvallisuuden ministerinä toiminutta Juutalainen voima -puolueen johtajaa Itamar Ben-Gviriä, joka on avoimen rasistisesti vaatinut Israelin arabien karkottamista maasta ja vaikeuttanut heidän elämäänsä. Arabipuolueet ovat ilmoittaneet tekevänsä mitä tahansa Netanjahun kaatamiseksi, ja juuri heidän Eisenkot toivoo pidättyvän äänestämästä luottamusäänestyksessä.

Myös laajempi arabimaailma tukee vahvasti Netanjahun ja hänen oikeistohallituksensa syrjäyttämistä. Saudi-Arabia julkaisi vain kaksi päivää sitten virallisen lausunnon, jossa se ilmoitti – huolimatta puheista yhteisistä iskuista Jemenin hutheja vastaan –, ettei se suostu olemaan missään virallisessa tekemisissä Israelin kanssa eikä liittymään Abraham-sopimuksiin niin kauan kuin Netanjahu on vallassa. Arabimaailmassa Netanjahu, Ben-Gvir ja Smotrich yhdistetään suoraan Gazan hävitykseen ja lausuntoihin Gazan näännyttämisestä nälkään sekä siitä, ettei Gazassa ole viattomia. Vallanvaihto antaisi arabimaille tekosyyn avata uusia diplomaattisia kanavia Israeliin.

Poikkeuksen Persianlahden maiden joukossa muodostaa Qatar. Rikkaan, mutta sotilaallisesti heikon Qatarin menestyksen salaisuus on olla kaikkien ystävä: vaikka Iran pommittaa Qataria, Qatar lähettää silti lähettiläitä Iraniin neuvottelemaan tulitauosta Yhdysvaltain kanssa, ja aiemmin maa isännöi Yhdysvaltain laivastoa, joka pommitti ISIS-järjestöä samaan aikaan, kun Qatar itse rahoitti ISIS:iä.

Samaa taktiikkaa Qatar on käyttänyt Israelin sisällä. Viime vuonna paljastui suuri skandaali, kun kävi ilmi, että Qatar rahoitti ja piti palkkalistoillaan Netanjahun lähipiirin johtavia neuvonantajia, jotka tekivät sivutyönään Qatarin maakuvan kiillotusta Israelissa. Nämä henkilöt toimivat edelleen Netanjahun keskeisinä neuvonantajina, sillä Qatar löi vetoa Netanjahun menestyksen puolesta. Samanaikaisesti Israelissa on nyt käynnissä tutkinta siitä, että Qatar on rahoittanut arabien kansalaisjärjestöjä Israelissa kasvattaakseen arabien äänestysaktiivisuutta Netanjahun syrjäyttämiseksi. Qatar pelaa näin molempia puolia varmistaakseen vaikutusvaltansa riippumatta siitä, kuka nousee seuraavaksi pääministeriksi.

Omaninlahden laivaisku, Hormuzinsalmen pommitukset ja Qatarin neuvotteluhämäys


Sotilaallisella rintamalla Yhdysvaltain sotatoimialueen päämaja CENTCOM tiedotti pysäyttäneensä ja tehneensä toimintakyvyttömäksi kauppa-aluksen Omaninlahdella marraskuun 7. päivänä. Saint Kitts ja Nevisin lipun alla purjehtinut rahtialus MV Huda oli vieraillut iranilaisessa satamassa ja yritti poistua aluevesiltä jättäen toistuvasti huomiotta varoitukset ja rikkoen Iranin vastaisen merisaarron. Kun CENTCOM oli määrännyt siviilimiehistön poistumaan kohdealueilta, yhdysvaltalainen sotilaslentokone ampui täsmäammuksia aluksen perään pysäyttäen sen.

Bursteinin mukaan sotatoimet Hormuzinsalmen ympäristössä ovat kiihtyneet välittömästi Yhdysvaltain marraskuun 3. päivän välivaalien jälkeen. Marraskuun 4. päivästä lähtien Yhdysvallat on lisännyt pommituksia Qeshmin saarella sekä Sirikin ja Jaskin alueilla Hormuzinsalmen tuntumassa. Monien arvioiden mukaan presidentti Trumpilla on nyt välivaalien jälkeen vapaammat kädet painostaa Irania myönnytyksiin.

Samaan aikaan myös Iran on kiihdyttänyt iskujaan meriliikennettä vastaan: vain tuntia ennen lähetystä Ison-Britannian merikauppatoimisto UKMTO julkaisi tiedotteen, jonka mukaan jälleen yhden aluksen läheisyydessä on tapahtunut räjähdys Iranin varoitusten jälkeen. Odotuksista poiketen Iran ei rajoittanut eskalaatiotaan vaalipäivään, vaan pyrkii edelleen murtamaan pattitilanteen.

Diplomaattisella rintamalla Qatar ja Pakistan ovat yrittäneet kuumeisesti neuvotella sopua Iranin ja Yhdysvaltain välille. Eilen perjantaina Lähi-idän uutisvälineissä levisi Qatarin ulkoministeriön lausunto, jonka mukaan neuvottelut ovat epäonnistuneet ja Qatar luovuttaa, koska osapuolia ei saada yhteen. Qatarin hallitus veti lausunnon nopeasti takaisin väittäen kyseessä olleen virheellinen lainaus ja vakuutti neuvottelujen jatkuvan.

Bursteinin mukaan Qatarin ulkoministeriöstä ei kuitenkaan koskaan vuoda julkisuuteen yhtäkään lausuntoa ilman hallituksen hyväksyntää. Kyseessä oli Qatarin tarkoituksellinen yritys pelästyttää sekä Yhdysvallat että Iran: välivaalit ovat ohi, eikä pattitilanne ole murtunut. Qatarin pöydällä olevassa minimaalisessa ehdotuksessa Yhdysvallat vapauttaisi osan Iranin jäädytetyistä varoista ja vastineeksi Iran päästäisi ydintarkastajat kohteisiinsa, minkä jälkeen osapuolet istuisivat neuvottelupöytään. Kumpikaan osapuoli ei ole antanut periksi, ja Qatar viestitti "virheellisellä" tiedotteellaan, että ilman joustoa välittäjät luovuttavat ja edessä on paluu täysimittaiseen sotaan.

Demokraattien vaalivoiton aallot Lähi-idässä ja "Mekka-liittouman" nousu


Tiistain välivaaleissa demokraatit ylittivät kaikki odotukset voittaen enemmistön sekä edustajainhuoneeseen että senaattiin ja saavuttaen laajoja voittoja myös osavaltio- ja paikallistasolla. Tämä tulos heijastuu suoraan Lähi-itään.

Kun Trump nousi valtaan "Amerikka ensin" -ohjelmallaan, Lähi-idässä odotettiin Yhdysvaltain vetäytyvän alueelta, ja Saudi-Arabia alkoi jo vuosi tai kaksi sitten suunnitella turvallisuusrakenteidensa uudistamista jopa Iranin suuntaan. Trump teki kuitenkin täyskäännöksen: Yhdysvallat osallistui Israelin rinnalla 12 päivän sotaan ja aloitti tämän vuoden helmikuussa laajan sodan, joka sitoi Yhdysvallat syvälle Lähi-itään.

Alueen maat ovat kuitenkin hämmentyneitä ja pelkäävät Trumpin arvaamattomuutta. Kun Trump ilmoitti yhtäkkiä katkaisevansa Israelin sotilasavun vuoden lopussa, Israelin asevoimat sai tietää asiasta vasta median kautta. Samalla tavalla Saudi-Arabia, Qatar ja Bahrain pelkäävät Trumpin voivan jonakin päivänä vain ilmoittaa vetävänsä joukot pois Persianlahdelta.

Demokraattien murskavoiton jälkeen alueen valtiot laskevat, ettei pelkkä Trumpin mielistely enää riitä, jos kahden vuoden kuluttua valtaan nousee demokraattinen presidentti:

  • Iran juhli vaalitulosta välittömästi julistaen sen osoittavan Trumpin politiikan epäonnistumisen: Iranin mukaan amerikkalaiset hylkäsivät sodan sen jälkeen, kun Iran rankaisi Yhdysvaltoja korkeilla bensiinin hinnoilla.

  • Saudi-Arabia on alkanut kiihdyttää uuden Mekka-liittouman (Saudi-Arabia, Pakistan ja Turkki) kehittämistä turvatakseen selustansa tulevien vuosien epävarmuudessa.

  • Israel on alueen maista kaikkein peloissaan. Viimeisen yli kymmenen vuoden aikana – Barack Obaman ja Netanjahun sekä Trumpin ja Netanjahun henkilösuhteiden seurauksena – tuki Israelille on muuttunut Yhdysvalloissa puoluepoliittiseksi kysymykseksi, jossa sotilaallinen ja diplomaattinen tuki nojaa vahvasti republikaaneihin. Nyt israelilaiset poliitikot pelkäävät tilannetta, jossa Trump vaatii seuraavat kaksi vuotta Israelin pääministeriltä täydellistä uskollisuutta, mutta sen jälkeen valtaan voikin nousta demokraattien aalto.

Arvio Iranin sodan välttämättömyydestä: Ydinohjelmaa ei ole tuhottu sotilaallisesti


Lopuksi Burstein arvioi presidentti Trumpin vakuutteluja siitä, että Iranin sota oli välttämätön ja osa suunnitelmaa välivaalitappiosta huolimatta. Bursteinin mukaan sen paremmin Trump kuin Netanjahukaan ei ennakoinut sodan venyvän näin pitkäksi. Trump lipsautti yhdessä vaalitilaisuudessaan luulleensa sodan kestävän kolme päivää, ja sodan alkaessa hän puhui neljästä kuuteen viikosta.

Sodan odotettiin ratkeavan nopeasti Iranin sisäisen kansannousun kautta. Liikkeellä oli lukuisia suunnitelmia: Israel ja Yhdysvallat aseistivat kurdeja hyökkäämään Irakista käsin, ja joidenkin tietojen mukaan Israel yritti jopa nostaa Iranin entisen presidentin Mahmud Ahmadinežadin uudelleen valtaan.

Mitä tulee päätavoitteeseen eli Iranin ydinaseen estämiseen, Yhdysvallat ja Israel eivät ole Bursteinin mukaan tänään yhtään lähempänä ratkaisua kuin helmikuussa sodan alkaessa. Vaikka ydinkohteita on pommitettu nyt, niitä pommitettiin myös kesäkuussa 2025. Tuolloin Trump erotti neuvonantajansa, jotka sanoivat, ettei ydinohjelmaa oltu tuhottu, ja Netanjahu julisti Iranin uhan poistetuksi sukupolvien ajaksi. Kului kuitenkin alle kymmenen kuukautta, kunnes sekä Netanjahu että Trump ilmoittivat Iranin olevan vain kuukausien päässä ydinaseesta ja aloittivat uuden sodan.

Tällä hetkellä Trump etsii jälleen neuvottelusopimusta, jolla Iran sitoutuisi olemaan kehittämättä ydinasetta ja luovuttaisi ydinmateriaalinsa. Tämä todistaa, ettei Iranin ydinohjelmaa ole pystytty tuhoamaan sotilaallisesti, vaan ratkaisu vaatii edelleen neuvotteluja. Sota ei ole toistaiseksi tuonut sen valmiimpaa voittoa ydinasekysymyksessä kuin mihin oltaisiin voitu päästä neuvottelemalla jo ennen sotaa.

Kirjoittaja: Aksu 
Lähde: http://www.youtube.com/watch?v=xPyluYWhmIM / Julkaisija: LiveNOW from FOX (Haastateltavana professori Alon Burstein, Israel Palestine Report) 
Päivämäärä: 13.11.2026 
Operaatiokeskus/Aksu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti