Yli kaksituntisessa keskustelussa käydään yksityiskohtaisesti läpi johtajien allekirjoittama yhteinen rauhanjulistus, kokousta edeltänyt mediapaniikki, energiakaupan hinnoittelu, superälyn tulevaisuus, vuoden 2026 välivaalien jälkipyykki sekä Yhdysvaltain sisä- ja ulkopoliittinen suunta kohti vuotta 2028. Lähetyksen alussa juontaja Adam kertoo muuttaneensa ohjelman otsikon viime hetkellä. Vielä tiistaina lähetyksen aiheeksi oli asetettu Likaisen pommin pelot, teknologiakatkokset ja Krimin sillan isku – miksi nyt?, mutta keskiviikon historiallinen huippukokous sai hänet nimeämään ohjelman uudelleen otsikolla Trump, Xi ja Putin tapaavat Shenzhenissä – todellinen uhka globaalille järjestykselle.
Adamin mukaan huippukokousta edelsi poikkeuksellinen kaaos mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Alkuviikosta Washington D.C:n alueella levisi uutismediasta sosiaaliseen mediaan huhuja mahdollisesta likaisen pommin räjähdyksestä. Samaan aikaan raportoitiin kansallisen turvallisuusviraston (NSA) sisäisten verkkojen kaatumisesta ja laajoista teknologiakatkoksista. Koko tapahtumasarjan huipensi Adamin mukaan se, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi pommitti vain päivää ennen Shenzhenin kokousta Krimin siltaa ja vaurioitti sitä osittain.
Osoittaakseen, miksi hänen globalisteiksi kutsumansa piirit pyrkivät suistamaan tapaamisen raiteiltaan, Adam esittää kaksi videokatkelmaa edellispäivältä. Ensimmäisessä presidentti Donald Trump auttaa presidentti Xi Jinpingiä liukuportaisiin, mitä Adam kuvaa aidoksi ystävyydeksi vastakohtana valtamedian välittämälle kuvalle. Toisessa, äänenvoimakkuudeltaan hiljaisemmassa katkelmassa Trump tapaa Vladimir Putinin ja esittelee tämän ystävänään, jonka kanssa hänellä on ollut hyvä suhde vuosien ajan.
Lontoon Cityn painajainen, petrodollari ja Trumpin Iran-linjaus
Kommentaattori Barbara avaa analyysinsa toteamalla Shenzhenin kokouksen olevan Lontoon Cityn pahin painajainen. Hänen mukaansa meneillään on yhä massiivinen psykologinen operaatio, joka näkyy arjessa saakka: hänen kotiseutunsa Costcon pysäköintialueella ihmiset hamstraavat tarvikkeita kuin maailmanloppua varten. Barbaran arvion mukaan kuohunnan syy on yksinkertainen. Shenzhenin kokous ja sitä jo joulukuussa G20-huippukokouksessa seuraava tapaaminen tuovat maailman kolme voimakkainta valtiota yhteen sopimaan olennaisista asioista: maailmanrauhasta, yhteisessä julkilausumassa mainitusta runsaasta öljyn tarjonnasta koko maailmalle sekä ydinaseiden riisunnasta ja viimeiset 45 vuotta jatkuneen pysyvän ydinsodan uhan päättämisestä.
Barbara muistuttaa vuoden 1971 tapahtumista, jolloin Lontoon Cityn petrodollari-imperiumi hänen mukaansa julistettiin. Nyt Putin ja Trump takaavat Lähi-idän, Venäjän ja Yhdysvaltain näkökulmasta, että öljy- ja kaasutarjonta murtaa Lontoon Cityn hintasäätelyn ja vakuutusjärjestelyt, jotka ovat pitäneet polttoaineiden hinnat korkeina samalla kun syy on vieritetty Trumpin ja hänen mukaansa tekaistun Iranin sodan syyksi. Barbara ennakoi Washingtonin molempien puolueiden joutuvan lähipäivinä raivon valtaan, koska nämä kolme johtajaa purkavat nopeasti maailmaa, jossa Washingtonin poliitikot yhä elävät, ja rakentavat tilalle täysin uuden järjestyksen.
Lähetyksessä esitetään videokatkelma, jossa toimittajat kysyvät presidentti Trumpilta Iranin tilanteesta ja neuvotteluista. Trump vahvistaa keskustelujen jatkuvan ja kertoo Iranin haluavan sopimuksen, mutta vaatii kestävää ratkaisua, joka pysyy voimassa ja ylittää tulevan presidentin vallan silloinkin, jos Yhdysvallat saa myöhemmin "tyhmän, huonon tai heikon presidentin" – minkä Trump sanoo olevan suuri mahdollisuus ehdokasjoukkoa katsoessa. Kysymykseen joukkojen pitämisestä alueella Trump vastaa myöntävästi ja lupaa viedä asian loppuun pian tavalla tai toisella. Trump arvioi Iranin olevan taitava suhdetoiminnassa, minkä vuoksi ihmiset luulivat pitkään maan pärjäävän hyvin, mutta hänen mukaansa Iranilla ei ole enää mitään jäljellä: sen johtajat, laivat ja 289 lentokonetta ovat poissa pelistä, ja koneet makaavat kiitoteillä ympäri maata. Trump kehuu Yhdysvaltain armeijaa ja saartoa, jota hän pitää tehokkaimpana toimenaan: kuukausiin yksikään alus ei ole päässyt läpi. Ainoa poikkeus oli aiempi yhteisymmärryspöytäkirja (memorandum of understanding), jota Trump kutsuu ajanhukaksi sanoen suosivansa suoraa sopimusta, mutta myöntää ajanjakson olleen hyödyllinen sikäli, että Iranin johto opittiin tuntemaan ja havaittiin, ettei siihen voi luottaa.
Barbara pitää Trumpin lausuntoa osoituksena siitä, että presidentti rakentaa tulevaisuutta varten välittämättä lyhytnäköisestä päivänpolitiikasta. Hän huomauttaa lehdistön kutsuvan Shenzhenin kokousta "uudeksi Jaltaksi", jossa kolme suurvaltaa muka jakavat maailman keskenään. Lähetyksessä näytetään aihetta pilkkaava animaatio, jossa johtajat jakavat alueita: yksi ottaa Ukrainan, toinen Taiwanin, kolmas Grönlannin ja Kanadan, ja neljäs hahmo kysyy lupaa saada Marsin, mihin vastataan myöntävästi. Lopuksi tarjotaan yhtä aluetta ilmaiseksi kysyen, kuka ottaa Kalifornian, mihin vastataan kieltävästi todeten, että yksi lähti sieltä jo ja toinen lupaa jopa maksaa päästäkseen siitä eroon. Barbaran mukaan pilakuva paljastaa jyrkän eron todellisen suurstrategian ja median pintapuolisen uutisoinnin välillä.
80 vuoden historiallinen kaari ja Shenzhenin rauhanjulistus
Kommentaattori Susan kiinnittää huomiota johtajien avauspuheenvuoroihin ennen suljettua tapaamista. Sekä Putin että Xi toivat esiin 80 vuoden historiallisen kaaren: viimeksi nämä kolme suurvaltaa olivat liittolaisia toisessa maailmansodassa, ja sen jälkeen niitä on pidetty toistensa kurkuissa eri yhdistelmin – mukaan lukien vuosikymmeniä sitten, jolloin Neuvostoliitto ja Kiina asetettiin vastakkain. Kolmen maan johtajat eivät olleet koskaan aiemmin kokoontuneet tässä kolmenvälisessä suurvaltakokoonpanossa. Susanin mukaan suurvaltojen pitäminen keskenään riidoissa on ollut Britannian "suuren pelin" ja geopoliittisen politiikan perusta, jonka turvin se on voinut määritellä niin sanotun sääntöpohjaisen järjestyksen säännöt.
Lähetyksessä esitetään ote presidentti Trumpin avauspuheesta Shenzhenissä. Trump ilmaisee ilonsa ensimmäisestä koskaan järjestetystä Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan johtajien kolmenvälisestä tapaamisesta ja toteaa heidän tekevän historiaa. Maailman kolmen suurimman maan presidenteillä on hänen mukaansa erityinen vastuu ylläpitää avointa, kunnioittavaa ja rakentavaa vuoropuhelua koko planeettaa koskevissa kysymyksissä. Trump huomauttaa aiempien johtajien vältelleen puhumista sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa he olivat eri mieltä, mutta hänen mukaansa "vanhan koulukunnan" puhumattomuus ei koskaan ratkaissut ongelmia eikä luonut rauhaa. Nyt johtajat valitsevat yhdessä uuden tien luodakseen paremman ja turvallisemman tulevaisuuden.
Susan näyttää ruudulla valokuvan kuvaamastaan "vanhasta koulukunnasta": kuvassa taustalla näkyy Mark Carney, jota Susan nimittää "globalismi 2.0:n johtajaksi", tarkkailemassa uutta poliittista asetelmaa. Ruudunjaon ja lähennyksen pienen teknisen kömmähdyksen jälkeen Susan korostaa, että huippukokouksen johtajat ovat täysin selvillä toimintansa merkityksestä, ja yleisönkin on syytä ymmärtää maailman uusi dynamiikka yhtä kirkkaasti.
Juontaja Adam haluaa käydä kokonaisuudessaan läpi Shenzhenissä suoraan valtioiden päämiesten – Xi Jinpingin, Vladimir Putinin ja Donald J. Trumpin – välillä ilman parlamenttien välikäsiä allekirjoitetun yhteisen rauhanjulistuksen:
Ensimmäinen kohta: YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat sitoutuvat uudistamaan Yhdistyneet kansakunnat, jotta järjestö pystyy vastaamaan tehokkaammin globaaleihin haasteisiin ja toimimaan perustehtävänsä mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden puolesta.
Toinen kohta: Kolme maata aikovat lisätä jalostettujen öljytuotteiden tuotantoa ja tarjontaa kaikkien kansakuntien hyödyksi ja vahvistavat vakaiden energiavirtojen merkityksen. Adam huomauttaa tämän tapahtuvan tilanteessa, jossa Lontoo hallitsee yhä öljyn spot-hinnoittelua, futuurimarkkinoita ja vakuutuksia, mutta nyt suuret maat (Adamin puheessa Venäjä, Kiina ja Intia) sopivat tarjonnan kasvattamisesta.
Kolmas kohta: Kolme valtionpäämiestä tunnustavat valtion suostumuksen periaatteen sekä valtion virkamiesten koskemattomuuden ensisijaisen merkityksen ja toteavat yhtenevästi, etteivät Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) ja muut vastaavat elimet saa käyttää toimivaltaansa väärin. Adamin mukaan maailman johtavat supervallat kohdistavat näin katseensa ylikansalliseen hallintojärjestelmään aloittaen helpoimmasta kohteesta, ICC:stä.
- Neljäs kohta: Keskustelijat nostavat neljännen, ydinaseita koskevan kohdan ratkaisevaksi. Barbaran mukaan kyse ei ole vain ydinasesopimuksesta, vaan tilanteesta, jossa ohjuspuolustus nousee keskiöön. Mitä enemmän asiasta neuvotellaan, sitä paremmin voidaan poistaa hyökkäyksellisen ydinsodan riski ja kääntää strategia kansallisvaltioiden puolustamiseen.
Barbara syventää ensimmäisen kohdan merkitystä kysymällä, miksi YK oli muuttunut nykyisessä globalistisessa muodossaan. Hänen mukaansa siitä oli tullut taloudellinen kulissi "vihreälle uudelle huijaukselle" (green new scam) ja ilmastonmuutoksen ympärille rakennetuille instituutioille. Uudistus tähtää Barbaran arvion mukaan näiden elementtien poistamiseen YK:sta, rahoituksen katkaisemiseen ja sellaisten elinten luomiseen, jotka Lähi-idän rauhanneuvoston (Board of Peace) tavoin pyrkivät aidosti rauhaan. Hän ennakoi valtamedian vähättelevän julistusta epämääräiseksi ilman konkreettisia tuloksia, vaikka se on hänen mukaansa valtava konkreettinen isku Lontoon Cityn kasvoihin. Kaikkia keskusteluja ei julkisteta, mutta videoiden kehonkieli kertoo paljon enemmän kuin valtamedian uutisointi.
Susan täydentää, että vaikka media vitsailee "Jalta 2.0:sta", globalistit pelkäävät todellisuudessa "Bretton Woods 2.0:aa". Kun nämä suurvallat – ja mukaan voidaan liittää myös Intia ja Japani – yhdistävät taloudellisen ja strategisen voimansa, ne kykenevät käynnistämään maailman rahoitusjärjestelmän uudistamisen. Susan viittaa valtiovarainministeri Scott Bessentin noin puolitoista kuukautta aiemmin Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) lähettämään kirjalliseen viestiin, jossa Bessent kehotti hylkäämään "vihreän roskan" ja palaamaan Maailmanpankin ja IMF:n alkuperäiseen, presidentti Franklin Rooseveltin tarkoittamaan peruskirjaan: maailman kehittämiseen, siirtomaiden vapauttamiseen brittijohtoisista imperiumeista ja suvereenien kansallisvaltioiden maailman luomiseen Lontoon Cityn poliisina toimimisen sijaan. Susanin mukaan Trumpin hallinto on työskennellyt tämän tavoitteen parissa taustalla, ja nyt asia tehtiin julkiseksi yhdessä kahden muun suurvallan kanssa.
Psykologiset operaatiot, teknologiakatkokset ja luottamus instituutioihin
Lähetyksen siirtyessä yleisökysymyksiin Adam kertoo kanavan lähettävän YouTubessa sekä perinteistä vaakamuotoista että puhelimille suunnattua pystymuotoista lähetystä ja tervehtii X.com-alustan katsojia sekä moderaattoreita Paulia ja Melody Hartia.
Ensimmäisen kysymyksen esittää Danny Grand, joka kertoo kumppaninsa kysyneen aamulla ruoan hamstraamisesta sosiaalisen median ja uutiskanavien lietsoman hysterian vuoksi. Danny oli kysynyt kumppaniltaan, missä tämän usko on, todeten pelon myyvän tavaraa ja kehottaen ihmisiä kyseenalaistamaan kaiken kuulemansa ja lukemansa.
Barbara kertoo aikovansa käsitellä aihetta tarkemmin lauantain lähetyksessä ja vertaa tilannetta takavuosien kuuluisaan Maailmojen sota -radiokuunnelmaan. Vaikka ohjelman alussa kerrottiin sen olevan fiktiota, marsilaisten hyökkäystä kuvannut draama oli niin vakuuttava, että se laukaisi väestössä täyden paniikin. Barbaran mukaan ihmiset ovat nykyään hyvin hauraita koronapandemian jäljiltä: jatkuva pelottelu ja viranomaisten valehtelu synnyttivät syvän epäluottamuksen kaikkia maailman instituutioita kohtaan, ja juuri tätä mielentilaa nyt hyödynnetään. Presidentti itse pysyi rauhallisena ja totesi median pitävän asialla hauskaa.
Teknologiakatkosten todellisuus on Barbaran mukaan paljon arkisempi. Tietokonejärjestelmät kaatuvat ja laajoja hakkerointioperaatioita tapahtuu päivittäin – tekoäly eli presidentin nimittämä superäly saattaa lopulta tarjota ratkaisun internetin parempaan suojaamiseen. Tällä kertaa media kuitenkin niputti tavalliset häiriöt yhteen erottelematta vakavia ja vähäpätöisiä tapauksia. Lentoliikenteen pysäytys (ground stop) oli Barbaran mukaan aidosti vakava tapaus, mutta se johtui yksinkertaisesti siitä, että uutta laitteistoa yritettiin sovittaa vanhaan järjestelmään ja joku teki virheen. Kun jopa tavallinen hätähälytysjärjestelmän testi koettiin maailmanloppuna, kyse on hänen mielestään ihmismielen taistelukentällä käytävästä psykologisesta operaatiosta. Barbaran aviomies kiteytti ilmiön sanonnalla "kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä": kansakunta halutaan esittää hajoamispisteessä juuri silloin, kun Trump vakauttaa maan turvallisuuden ensimmäistä kertaa 50 vuoteen.
Susan lisää, että käytännön varautuminen on sinänsä arkijärkistä – hän itsekin on pitänyt koronasta lähtien kellarissaan useamman kuukauden vessapaperivarastoa hirmumyrskyjen tai tornadojen varalta. Psykologisten operaatioiden todellinen vaara on kuitenkin siinä, että ne kääntävät ihmisen ajattelun pelkkään yksilölliseen selviytymiseen ("miten minä selviän?") ja vievät huomion pois presidentin käymästä kamppailusta koko kansakunnan ja sivilisaation puolesta. Susan toteaa suoraan, etteivät 340 miljoonaa erillistä paniikissa selviytymistään miettivää yksilöä selviä sillä ajattelutavalla.
Superäly, ihmisen luovuus ja "nerojen suojeleminen"
Susanin nettiyhteyden katkeiltua hetkellisesti ja palauduttua Adam lukee Paul Cahillin kysymyksen: miten amerikkalainen järjestelmä sopeutuu 2030-luvun maailmaan, jossa fyysinen työ ei maksa käytännössä mitään ja superäly kasvattaa tuottavuutta 1 000 prosenttia?
Susanin mukaan kysymys koskettaa imperiaalisen järjestelmän ja amerikkalaisen järjestelmän välisen taistelun ydintä. Brittiläinen järjestelmä pyrkii maksimoimaan rahan ja vallan, kun taas amerikkalainen järjestelmä maksimoi ihmisen luovuuden ja kyvyn vaikuttaa fyysiseen maailmaan. Teknologian ja superälyn (SI) tarkoitus on vapauttaa ihmisen luovaa potentiaalia ymmärtämään fyysistä maailmaa paremmin. Esimerkkinä Susan mainitsee lääketieteen: yksittäisen lääkärin tieto on rajallista, mutta superälyn avulla hän saa käyttöönsä tutkimuksen ja läpimurrot koko ihmiskunnan laajuudelta. Lopullisen päätöksen potilaan parhaasta tekee silti edelleen lääkärin oma mieli, mutta tuottavuus harppaa valtavasti. Jos ihmisen luovuus on jo tukahdutettu, kuten brittiläisessä mallissa, tuloksena on robottien valtaama painajainen. Susan ehdottaa ajattelun selkeyttämiseksi termien erottamista: kutsuttakoon tekoälyksi (AI) maailmaa ilman ihmisen luovuutta ja superälyksi (SI) Trumpin tarkoittamaa työkalua, joka voimistaa ihmismielen ainutlaatuista luovaa kykyä.
Lähetyksessä näytetään katkelma, jossa presidentti Trump puhuu superälystä ja Nvidian toimitusjohtaja Jensen Huangista. Trump kertoo istuneensa koko edellisillan illallisen ajan presidentti Xin oikealla puolella ja keskustelleensa aiheesta. Trumpin mukaan Xi oli hämmästynyt Yhdysvaltain edistymisestä, sillä Yhdysvallat johtaa Kiinaa ja koko maailmaa, ja "se joka voittaa superälyn, voittaa". Toimittajan kysyessä, tuliko Jensen Huang puheeksi, Trump vastaa viitanneensa tähän vain lyhyesti ja kutsuu tilannetta tragediaksi. Hän kehuu Huangia loistavaksi mieheksi, jota ei voi korvata, vaikka yhtiön hallituksella tuntuu olevan omat näkemyksensä. Trumpin mukaan Huang on kymmenen vuotta edellä muita, ja Blackwell-siru on niin valtavan monimutkainen, ettei sitä voida kopioida – toisin kuin hänen ystäviensä tuottamia elokuvia, jotka päätyvät piraattikopioina ympäri maailmaa kahdessa tunnissa, tai illinoislaisen ystävän valmistamia kumimattoja, joita jäljitellään samankaltaisilla nimillä useissa maissa. Trump painottaa, että neroista on pidettävä huolta, sillä heitä on vähän. Hän kertoo auttaneensa myös Elon Muskia merkittävästi ensimmäisellä presidenttikaudellaan tämän ollessa suurissa vaikeuksissa, minkä ansiosta Musk nyt laukaisee ja laskeutuu raketteja turvallisesti säästäen miljardeja dollareita.
Barbara pohtii Paulin kysymyksen taustalla olevaa ajatusta siitä, voidaanko neroutta opettaa. Superäly mahdollistaa olemassa olevien järjestelmien paradoksien tunnistamisen ja valtavan tiedollisen harppauksen. Tuhoennustusten ja työpaikkojen katoamisen pelon sijaan Barbara näkee edessä uuden inhimillisen renessanssin, jossa jokaisesta voi tulla taiteilija ja tiedemies koko maailman toimiessa kankaana, ja jossa kulttuuri tuottaa paljon uusia Jensen Huangin, Elon Muskin ja historian suurten ajattelijoiden kaltaisia neroja.
Öljyn hinta, aseenkanto-oikeus ja vaihtoehtomedian rakentaminen
Seuraavaksi Lily Smith kysyy, miksi Kiina piti öljyn hintoja korkealla tähän saakka. Susan korjaa käsityksen toteamalla, ettei keskeinen ajuri ole Kiina vaan Lontoon Cityssä toimivat kansainväliset markkinat ja Brent-futuuripörssit. Ongelma on kärjistynyt vuodesta 1971 lähtien, jolloin dollari irrotettiin kultakannasta ja kaikki raaka-aineet muutettiin rahoitusmarkkinoiden kauppatavaraksi fyysisten hyödykkeiden sijaan. Susan mainitsee viitanneensa edellispäivän ohjelmassaan Last Refuge -blogin esiin nostamaan Putinin parin kuukauden takaiseen lausuntoon, jonka mukaan öljyn hinnan määräävät keinottelijat ja hyödykekauppiaat todellisen kysynnän ja tarjonnan sijaan. Vaikka Yhdysvalloilla on oma West Texas Intermediate -hinnoittelumekanisminsa, valtaosa maan jalostamoista on rakennettu raskaalle raakaöljylle, kun taas liuskeöljyvallankumous tuottaa kevyttä makeaa raakaöljyä. Siksi suuri osa öljystä viedään kansainvälisille markkinoille, missä joudutaan Lontoon Cityn armoille.
Uusi tukija Christina kysyy, voivatko päättäjät sivuuttaa täysin Yhdysvaltain perustuslain toisen lisäyksen ja viedä kansalaisten aseenkanto-oikeudet. Barbara vastaa tiiviisti, että Yhdysvaltain korkein oikeus on tähän mennessä sanonut hankkeille ei ja pitänyt kiinni toisesta lisäyksestä. Ratkaiseva kysymys on hänen mukaansa se, säilyykö nykyinen korkein oikeus, jos vuoden 2028 vaaleja ei voiteta. Vastapuoli haluaa laajentaa tuomioistuinta (pack the court) juuri siksi, ettei kansalaisilla olisi oikeutta puolustaa itseään aseellisesti. Susan yhtyy arvioon.
Kiitettyään katsojia Teresaa ja Coloradon San Luis Valleysta terveisiä lähettänyttä Blazing Riveriä sekä mainittuaan lauantain seuraavasta poliittisesta katsauksesta Adam ottaa käsittelyyn Fender Manin kysymyksen siitä, milloin presidentti Trump tekee jotakin konkreettista "syvän valtion medialle".
Barbaran vastaus on hänen omin sanoin radikaali: valtamedian korvaaminen ei tapahdu hallituksen toimilla tai kieltojen avulla, vaan rakentamalla pysyvä vaihtoehtomedia, joka sitoutuu tinkimättömään totuuden kertomiseen. Hänen mukaansa pelkkä keskustelu vaalivilpistä vie huomion pois todellisesta haasteesta. Seuraavan kahden vuoden aikana on rakennettava kokonaan uusi instituutio ja patrioottien johtama vahvempi koneisto, joka kattaa niin uuden median kuin pätevien ehdokkaiden nostamisen jokaiseen virkaan rankkurista Yhdysvaltain senaattoriin saakka. Siinä missä demokraateilla on yhtenäinen koneisto, psykologiset operaatiot ja yksi keskitetty viesti valtamedian tukemana, republikaanipuolue on täysin pirstaloitunut. Vuonna 2024 luodun vaihtoehtomedian koneiston keskeisiä osia saatiin kaapattua niin, että ihmiset kääntyivät nakertamaan presidenttiä ja vajosivat tuomiopäivän selaamiseen (doom scrolling), minkä seurauksena monet jäivät kotiin. Barbaran mukaan nyt on toimittava kiireellisesti kohti vuotta 2028, aivan kuten 250 vuotta sitten Amerikan vapaussodassa, jossa hävittiin taistelu toisensa perään kunnes toiminta keskitettiin kunnolla.
Susan tuo keskusteluun henkilökohtaisen näkökulman kertoen aviomiehensä olleen ehdolla osavaltion edustajainhuoneeseen työväenluokkaisessa vaalipiirissä, jossa edettiin vuonna 2024 mutta kaikki menetettiin vuonna 2026. Vaikka sekä Barbara että Susan pitävät vaalivilppiä todellisena ilmiönä, jota on jälkikäteen erittäin vaikea korjata (Susan olisi yllättynyt, ellei hallinto puuttuisi asiaan seuraavia vaaleja varten), pelkkään vilppiin takertuminen sivuuttaa olennaisen. Globalisteilla oli hyvin rahoitettu, ylhäältä johdettu viidennen sukupolven sodankäynnin koneisto sosiaalisine medioineen, maksettuine vaikuttajineen ja botteineen. Se käänsi sitoutumattomat ja nuoret äänestäjät pois republikaaneista takaisin demokraateille elinkustannuskysymyksellä (affordability), ja Susan arvioi heidän varmistaneen voittonsa jo neljä kuukautta ennen vaaleja. Trumpin ja hänen tiiminsä viesti taloudellisesta vallankumouksesta jäi ikään kuin maan kiertoradalle eikä läpäissyt arjen propagandatulvaa.
Ratkaisuksi Susan esittää kansalaisten "rokottamista" vähintään vuotta ennen vuoden 2028 vaaleja käymällä syvällistä keskustelua periaatteista: amerikkalaisesta järjestelmästä vastaan brittiläinen järjestelmä sekä ihmiskuvasta – onko ihminen Luojan kuva vai pelkkä eläin. Ihmisten on toimittava syvemmältä pohjalta kuin vain reagoimalla päivän kohuihin, jollaisesta Susan mainitsee esimerkkinä Benny Johnsonin: vaikka tämä on hänen mukaansa mukava perheenisä, tyyli edustaa jatkuvaa hätätilatulvaa, joka estää ajattelun. Susan vertaa nykyhetkeä Amerikan vapaussodan jälkeiseen aikaan ennen perustuslain luomista: Trumpin työ Shenzhenissä ja uuden talousjärjestelmän rakentamisessa luo pohjan vapautumiselle, mutta seuraavaksi kansalaisia on koulutettava Federalist Papers -kirjoitusten tavoin ymmärtämään uudet periaatteet. Tätä työtä varten heidän järjestönsä on nimennyt välivaalikoulutuksensa uudelleen American System Boot Camp -ohjelmaksi, jota toteutetaan erityisesti alkuvuodesta 2027 Promethean PAC -sivuston (Promethean.com) kautta.
Villit teoriat, 2000-luvun rahoitusvälineet ja Smith-Mundt-laki
Kiitettyään Dane Hexiä ja Virginia Hikeriä sekä kehotettuaan yleisöä tilaamaan kanavan ilmaisen päivittäisen tai viikoittaisen uutiskirjeen Adam ottaa esiin Connorin lähettämän "villin hypoteesin". Connor pohtii, pidetäänkö seuraava kolmen suuren huippukokous Moskovassa ja ovatko BSV Russia ja BSV China mukana superälysopimuksessa, koska Trump ja Bitcoinin luojaksi oletettu Satoshi Nakamoto muka tuntevat toisensa. Adam arvioi sosiaalisen median synnyttävän tarpeen keksiä jatkuvasti uusia erikoisia kulmia, mikä saattaa haitata MAGA-liikkeen yhtenäisyyttä.
Barbara toteaa suorasukaisesti, ettei Connorin hypoteesi tule toteutumaan, mutta muistuttaa tieteellisestä menetelmästä: todellisen tiedemiehen on seurattava, osoittautuuko hypoteesi todeksi, ja jos ei, tutkittava omia ennakkoluulojaan ja virheellistä ajattelutapaansa. Hän suosittelee tutustumaan Platonin dialogeihin hypoteesien muodostamisesta, jotta median syöttämän roskan keskeltä pystyy erottamaan, mikä osoittautuu todeksi kolmen viikon tai vuoden kuluttua.
Susan erottaa kysymyksestä kaksi tasoa. Varma ja todennettavissa oleva tosiasia on, että Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina ovat luoneet ensimmäistä kertaa 80 vuoteen uudenlaisen suhteen. Sen sijaan hän ei halua lähteä arvailemaan, miltä Bretton Woods -rahoitusjärjestelmä tai amerikkalaisen järjestelmän kansallinen pankkitoiminta tarkalleen näyttää 2000-luvun uusien välineiden, kuten Bitcoinin ja vakaavaluuttojen (stablecoins), aikakaudella. Hallinto kuitenkin tiedostaa, ettei uusia rahoitusvälineitä voi päästää leviämään holtittomasti ilman valtiollista kytkentää.
Susan nostaa esiin hallinnon avainhenkilöiden – Scott Bessentin, JD Vancen ja Jamieson Greerin – sitoutumisen amerikkalaisen järjestelmän periaatteisiin valmistavassa teollisuudessa ja luottojärjestelmässä. Hän kertoo Bessentin saaneen valtavat suosionosoitukset niin Dallasin välivaalikokouksessa (yhtä suuret kuin Bobby Kennedy ja Donald Trump) kuin edellisviikon esiintymisessään Heritage Foundationissa. Kun Heritage Foundationin johtaja Kevin Roberts hämmästeli, ettei ole koskaan nähnyt valtiovarainministerin saavan sellaisia suosionosoituksia, Bessent kuittasi: "Ei sitten Alexander Hamiltonin." Susanin mukaan Bessentillä ja Vancella on sekä ymmärrys periaatteista että käytännön osaamista 2000-luvun kryptovaluutoista ja rahoitusmaailmasta.
Seuraavaksi Pian Allen kysyy, miksi presidentti Trump ei palauta Barack Obaman vuonna 2013 kumoamaa Smith-Mundt-lakia (kysymyksessä Smith Act), jonka katsotaan kieltäneen Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen kotimaahan suunnatun propagandan. Barbaran mukaan kyseinen internetmeemi on virheellinen yksinkertaistus: vaikka Obama kumosi säädöksen ja teki paljon tuhoisaa, Yhdysvaltain väestöön kohdistuva tiedustelupropaganda ei alkanut hänestä.
Barbara kertailee historiaa toisen maailmansodan jälkeisestä CIA:n operaatio Mockingbirdistä, jonka Church-komitea paljasti: jokaisessa suuressa yhdysvaltalaisessa mediatalossa toimi CIA:n yhteyshenkilö välittämässä hallituksen linjaa. Toiminnan piti päättyä, mutta Reaganin hallinnon aikana CIA:n propaganda- ja informaatiosodankäynnin asiantuntija Walter Raymond siirrettiin Valkoiseen taloon kokoamaan maailman suurimpien mediatalojen johtajat myymään Nicaraguan sotaa ja sandinistien vastaista kampanjaa, joka tuli tunnetuksi Iran-Contra-skandaalina. Tuolloin operaatio Mockingbird palasi uudessa muodossa USAID:n (jonka kimppuun Trumpin hallinto on jo käynyt), National Endowment for Democracy -järjestön (jonka purkamisen kongressi on tähän asti estänyt) ja värivallankumouksia johtaneen Institute of Peacen kautta. Obama käytti näitä instituutioita Trumpin ensimmäistä hallintoa vastaan, ja nyt USAID:stä erotetut toimijat jatkavat työtään ulkopuolelta ja mediasta käsin.
Ratkaisu ei Barbaran mukaan ole pelkkä lain palauttaminen, vaan rahoitusrakenteiden ja 501(c)(3)- sekä 501(c)(4)-järjestöjen paljastaminen – mitä valtiovarainministeriö jo tekee – sekä oman totuudellisen median luominen. Hän huomauttaa Naton kutsuvan tätä viidennen sukupolven sodankäyntiä kognitiiviseksi sodankäynniksi eli väestön joukkoaivopesuksi median kautta. Tutkimukset osoittavat hänen mukaansa kuitenkin ratkaisevan heikkouden: tuntikausien altistuminen valheille toimii vain, jos ihminen on eristetty. Heti kun keskusteluun tuodaan vaihtoehtoinen totuudellinen todellisuuskuva, aivopesun vaikutus hälvenee eikä jää pysyväksi.
Hamilton vastaan Friedman ja näkymät Kiinan suuntaan
Katsoja Josh kysyy, miten presidentti Trump saadaan sanoittamaan amerikkalaisen järjestelmän politiikat selkeämmin ja yhdistämään ne kansalaisten arkeen. Susan vastaa, ettei hän yritä ohjata Trumpia – tämä on optimisminsa, rakentajaluonteensa ja periksiantamattoman rohkeutensa kautta amerikkalaisen järjestelmän elävä ruumiillistuma. Viestin levittäminen kuuluu kansalaisille ja järjestöille.
Susan kuitenkin toteaa hallinnon muuttuneen entistä selväsanaisemmaksi. Varapresidentti JD Vance sanoi suoraan MAGA-liikkeen johtaman republikaanipuolueen olevan paljon lähempänä Alexander Hamiltonia kuin Milton Friedmania, mikä sai friedmanilaiset ja brittiläisen järjestelmän kannattajat raivoihinsa. Myös Marco Rubio esitti kiitetyn Federalist-puheensa kysymysosiossa samansuuntaisen linjauksen: hän kannattaa vapaita markkinoita mutta ei palvo niitä, sillä ihmisten ei pidä palvella markkinoita vaan markkinoiden on palveltava ihmisiä luoden edellytykset tuottavalle elämälle ja työn arvokkuudelle, mikä yhdistää katolisen sosiaaliopin ja amerikkalaisen järjestelmän ytimen. Susan arvioi vuoden 2026 vaalikampanjan loppukiireissä konsulttien epäonnistumisen alle jääneen sen perusasian, jonka vuoksi Trump valittiin vuonna 2024: käynnissä on kamppailu kahden järjestelmän välillä, jossa hallinto iskee vaarnan globalistisen järjestelmän sydämeen.
Mother of Pearl -nimimerkin kiitettyä kanavaa työstä Adam muistuttaa uuden American System Boot Camp -sarjan alkavan kiitospäivän viikon jälkeen 30. marraskuuta.
Tämän jälkeen Adam lukee uutiskirjeen kautta ennen huippukokousta saapuneita kysymyksiä: Re toivoi ennakkokatsausta kokouksen aiheisiin, Marine kysyi mahdollisuuksista lopettaa imperiaalisten toimijoiden valta pysyvästi, Brendan tiedusteli aikovatko Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä turvata energian ja resurssit Euroopan ja Aasian kustannuksella, ja Leslie kysyi, miten Xi Jinping voi auttaa muutoin kuin lopettamalla yhteistyön Iranin kanssa.
Barbara kertaa brittiläisen imperiumin vuosisataisen strategian pitää kolme ydinasesuurvaltaa erillään ja toistensa kurkuissa. Hän muistuttaa Trumpin todenneen Barack Obaman ajaneen Venäjän ja Kiinan yhteen Ukrainan toimillaan ja Kiinan energiatarpeen vuoksi. Kun britit kaatoivat Bretton Woods -järjestelmän vuonna 1971, kehitysmaiden pitkäaikaisten hankkeiden halpakorkoinen luotto korvattiin Lontoon petrodollaritaloudella, jossa Lontoo hallitsee hintoja ja vakuutuksia poraamatta itse öljyä. Barbara arvostelee jyrkästi senaattori Elissa Slotkinia, jota hän nimittää kapinalliseksi, tämän syytettyä Trumpia vakuutusmaksujen noususta Iranin sodan yhteydessä. Barbaran mukaan tilanne oli päinvastainen: Lontoon City manipuloi vakuutusmaksuja pitääkseen sodan käynnissä ja varmistaakseen Trumpin tappion välivaaleissa vastareaktiona Trumpin toimille Iranin poistamiseksi Persianlahden öljylaskelmista.
Barbara kiinnittää huomiota kolmen johtajan viittauksiin toisen maailmansodan liittoumaan fasismia vastaan ja pohtii, tunnistavatko he fasismin nykymuodon Yhdysvaltain demokraattipuolueessa ja Lontoon Cityn globalistisessa koneistossa. Hän pitää uuden Bretton Woodsin syntymistä erittäin todennäköisenä, koska IMF:n kaltaiset nykyiset rakenteet on hänen mukaansa suunniteltu tekemään kansakunnista velkaorjia.
Kiinan roolista kysyttäessä Susan kertoo aiemmasta haastattelustaan, jossa nostettiin esiin harvinaisiin maametalleihin liittyneet jännitteet ennen kokousta. Hänen mukaansa Kiinan toiminta riippuu siitä, millaisen maailman se näkee edessään. Jos maailmaa hallitsevat globalistiset vapaakaupparakenteet, Kiina toimii niiden sisällä omaksi edukseen – eikä Trumpkaan ole syyttänyt Kiinaa siitä. Jos Trump sen sijaan rakentaa Venäjän, Kiinan, Intian ja Japanin kaltaisten suvereenien kansallisvaltioiden varaan uuden järjestyksen, nähdään toisenlainen Kiina. Vaikka Kiinassa kommunistinen puolue (KKP) on yhä vallassa toisin kuin Venäjällä, mitä osa uuskonservatiiveista ei Susanin mukaan vieläkään tunnu sisäistäneen, kansainvälinen dynamiikka on muutoksessa. Esimerkkinä hän mainitsee Etelä- ja Keski-Amerikan, jossa lähes kaikissa vaaleissa Trumpin paluun jälkeen kansallismieliset hallitukset ovat voittaneet globalistit viimeaikaista Brasilian fiaskoa lukuun ottamatta. Kuuban ja Brasilian eristyessä myös aiemmin vasemmistohallitusten kanssa investoineen Kiinan on mukautettava lähestymistapaansa uuteen, globalisaatiosta poispäin liikkuvaan todellisuuteen.
Vuoden 2026 välivaalit, vaalivilppikeskustelu ja nuorten äänestäjien menetys
Seuraavassa osiossa Adam kokoaa yhteen lukuisia vuoden 2026 välivaalien vaalivilppiä koskevia kysymyksiä. Shannon kysyy, antaako Trump osavaltioiden tutkia vilppiä ja pyytää liittovaltion tarkastusta, jolloin JD Vance johtaisi oikeusministeriön tutkintapyyntöjä ja vaalit voitaisiin uusia laillisesti. Daryl pohtii, ovatko viimeiset 40 vuotta olleet vailla kansan todellista tahtoa paikallisvaaleja myöten. Yli 80 kuukautta sodassa palvellut sotaveteraani Alexander kysyy, miksi vuoden 2020 vilpin jälkeen pitäisi hyväksyä vuoden 2026 välivaalien vilpillinen tulos. Victoria tiedustelee, voisiko vilpin paljastaminen johtaa tulosten kumoamiseen perustuslaillista tietä ja olisiko korkein oikeus päättävä elin. Kelly kysyy suuresta iskusta vaalivilppiä vastaan, ja Inlet Harbor Realty pyytää Super Chatissa kommenttia 18. joulukuuta erääntyvästä 45 päivän vaalihäirintälaista.
Barbara myöntää äänestyspoikkeamien ja tilastollisten havaintojen olemassaolon ja pitää mahdollisena, että osavaltioissa on ollut mekanismeja vilpin paljastamiseksi. Samalla hän kehottaa kuitenkin katsomaan suoraan silmiin republikaaniehdokkaiden katastrofia: ehdokkaat eivät vieneet eteenpäin Trumpin talousviestiä vaan pakenivat häntä joka käänteessä. Ovensuukyselyt osoittavat myös monien republikaanien, sitoutumattomien ja nuorten kokeneen Iranin sodan luottamuksen pettämiseksi, mitä ruokkivat Tucker Carlsonin, Candace Owensin ja Steve Bannonin jatkuva synkistely (blackpilling). Barbara suosittelee Mollie Hemingwayn vuoden 2020 vaaleja käsittelevää kirjaa Rigged, joka osoittaa äänestyskoneiden ja äänestyslippujen keräämisen ohella psykologisen sodankäynnin – kuten 50 tiedusteluvirkailijan lausunnon Hunter Bidenin kannettavasta sekä kesän 2020 George Floyd -mellakoiden – ratkaisevan vaikutuksen.
Vaalivilppioikeudenkäynneissä mukana olleena Barbara muistuttaa, että oikeudessa vilppi on kyettävä osoittamaan niin laajaksi, että se olisi kääntänyt lopputuloksen. Hän uskoo hallinnon pitävän vilppiä todellisena ja vievän sitä rikostutkintaan, mutta ei usko hallinnon katsovan vilpin riittävän vaalituloksen kumoamiseen. Hän huomauttaa myös senaatin RINO-republikaanien jättäneen vahvistamatta vaalikoneiden turvallisuudesta vastaavan CISA-viraston johtajan. Nyt sekä senaatti että edustajainhuone ovat demokraattien hallinnassa, ja tuomioistuinjärjestelmä on suurelta osin toimintakyvytön ja vastapuolen käsissä – osavaltiotuomioistuimet esimerkiksi Texasissa voivat toimia vain, jos osavaltio esittää riittävät todisteet. Lisäksi republikaanipuolueen koneisto on Barbaran mukaan yhtä vanhentunut kuin 1980-luvun Reaganin ja Bushin aikaiset tietokonejärjestelmät, ja monet konsultit ja puolueen toimijat ajavat vain omaa taloudellista etuaan.
Susan painottaa fokusta: käynnissä on sota, ja mekaaninen vaalikoneisto on monin paikoin vastapuolen hallussa – kuten Michiganissa, jossa demokraateilla on korkein oikeus, kuvernööri ja osavaltion parlamentin molemmat kamarit, ja jossa Wayne Countyssa on vilppiä yhtä varmasti kuin aurinko nousee idästä. Susan kertoo työskennelleensä kaksi vuotta vuoden 2020 jälkeen Michiganin vaalirehellisyysverkostoissa ja nähneensä, kuinka valtavan määrän työtunteja jo pelkkä äänestäjärekisterien siivoaminen vaatii. Vaalien rehellisyyteen intohimoisesti suhtautuvat ryhmät, lakimiehet ja liittovaltion viranomaiset jatkakoot työtään, mutta chatissa valittamisen sijaan on kierrettävä vihollisen hallussa olevat instituutiot ja taisteltava siellä, missä valta on omissa käsissä: taistelussa mielistä. Arvioiden mukaan 18–29-vuotiaat äänestäjät kääntyivät 34 prosenttiyksikköä demokraattien puolelle. Susan ei pidä tätä vaalivilppinä vaan hävittynä taisteluna nuorten mielistä, ja juuri tämän kohderyhmän innostamiseen uudelleen on nyt keskitettävä voimat.
Kiila demokraattipuolueeseen, 54 "vuokrattua" paikkaa ja Spencer Pratt
Seuraavaksi Adam nostaa esiin kysymykset demokraattipuolueesta. Patrick tiedustelee, mitä tutkintavaltaa demokraattien kongressiedustajilla on nyt, kun FBI ja oikeusministeriö eivät tue heidän tutkimuksiaan, ja viittaa puheisiin edustajien syyttämisestä lainsäädäntötyön ylittävistä toimista. Eric kysyy, voisivatko maltilliset demokraatit hidastaa puolueensa agendaa samoin kuin RINOt hidastavat Trumpia. Free Florida Mike puolestaan kysyy, miten senaattori John Fettermanin kaltaisia kohtuullisia maltillisia demokraatteja voitaisiin auttaa irtautumaan progressiivien demonisoinnista ja luottamaan hallintoon seuraavan vuoden aikana. Adam pitää Fettermanin kaltaisten maltillisten tavoittamista tärkeänä.
Barbara kysyy, miksi pysyä puolustuskannalla, kun vastapuoli hajotti vuoden 2024 MAGA-koalition operaatiollaan ja Charlie Kirkin salamurhalla – nyt on aika lyödä kiilaa demokraattipuolueeseen ilman väkivaltaa. Monet uudet demokraatit kampanjoivat maltillisina, kuten Virginian Abigail Spanberger (jota Barbara kutsuu nimellä Spandex), vaikka hän ajaa todellisuudessa äärimmäisiä ohjelmia kuten lapsentappolainsäädäntöä (infanticide). Äänestäjille on näytettävä heidän edustajiensa todelliset teot. Lisäksi presidentillä on veto-oikeus, jota demokraatit eivät pysty äänimäärällään kumoamaan, joten heidän on pakko tulla neuvottelemaan sopimuksista. Hallitsemisvastuun siirryttyä demokraateille amerikkalaiset eivät tyydy Joe Bidenin ajan kaltaiseen uhriuttamiseen ja valtion tukiin. JD Vancen huomion mukaisesti monet maltilliset demokraatit kampanjoivat pitkälti Trumpin agendalla Wall Streetin ylivaltaa vastaan ja hyvien työpaikkojen puolesta – heidät on nyt pantava tilille puheistaan, jolloin paikat voidaan voittaa takaisin vuonna 2028.
Susan kertoo perustavansa Michiganiin "Slotkin Watch" -seurannan, joka tuo sosiaalisessa mediassa esiin jokaisen senaattori Slotkinin elinkustannuksia heikentävän teon. Jos demokraatit hyökkäävät tulleja vastaan, se kääntyy heitä itseään vastaan: uusien tehtaiden rakentaminen vie aikaa, minkä vuoksi teollisuustyöpaikkojen määrä laski vielä vuonna 2025, mutta tänä vuonna Trumpin tullien, suuren lakipaketin (big beautiful bill) ja vihreiden määräysten purkamisen myötä on syntynyt jo 110 000 uutta todellista teollisuustyöpaikkaa. Satojatuhansia lisää on ilmoitettu alkaviksi vuoden 2027 aikana, ja Susan kertoo näkevänsä muutoksen jo omassa työväenluokkaisessa kotikaupungissaan uusina varastoina ja aiemmin tuntemattomina ruuhkina. Keskilännen ruostevyöhykkeellä ymmärretään työpaikkojen ulkoistamisen tuhonneen keskiluokan. Susan lainaa myös Scott Bessentin havaintoa: 54 demokraattia istuu vaalipiireissä, jotka Donald Trump voitti vuonna 2024 – nämä edustajat ovat vain "vuokralla" paikoillaan, ja ne voidaan vallata takaisin.
Super Chatissa DG kysyy Spencer Prattista mahdollisena tulevana republikaaniehdokkaana tämän nuoren iän, tarinankerrontataitojen ja nuorisosuosion vuoksi. Susan uskoo Prattilla olevan poliittisia tavoitteita ja kertoo Promethean Actionin osallistuvan joulukuussa Phoenixissa Turning Pointin AmFest-konferenssiin, jossa Pratt on yksi pääpuhujista. Susan kehuu Prattin sosiaalisen median videoita pieniksi klassisiksi sommitelmiksi, joissa on ironiaa, paradoksi ja oivallus – juuri sellaista tarinankerrontaa, jossa vaalikonsultit epäonnistuvat lyödessään katsojia mainoksillaan kuin paistinpannulla päähän.
Kiista JD Vancesta, Iranin sodasta ja vallankumouskaartista
Keskustelu kääntyy varapresidentti JD Vanceen kahden kriittisen kysymyksen myötä. Melissa kysyy, ovatko Trump ja Vance välirikossa ("Splitsville") ja yrittääkö Vance etääntyä presidentistä. Steve puolestaan arvioi Barbaran suhtautuvan Vanceen liian myötämielisesti: hänen mielestään Vancen vaalien jälkeinen kirjoitus heitti Trumpin politiikan bussin alle (kuten Newt Gingrich ja muut kommentaattorit tulkitsivat), syytti Iranin sotaa tappiosta mainitsematta neuvottelujen tuloksettomuutta ja vaati lisäneuvotteluja vaikka Trump kehotti häntä keskittymään Yhdysvaltain petostutkintoihin. Steve katsoo Vancen kosiskelevan "woke-oikeistoa" rauhanehdokkaana ja vaarantavan pakotteet, kun taas Rubio ymmärtää Trumpin vaikean pitkän ratkaisun.
Barbara leimaa Vancen vastaisen kampanjan huippuluokan propagandaoperaatioksi. Vancen muistiossa todettiin sama kuin ovensuukyselyissä: monet jäivät kotiin koettuaan Trumpin rikkoneen "ei uusia sotia" -lupauksensa. Presidentti itse totesi suoraan tietävänsä, että Iranin operaatio saattaa maksaa vaalit, mutta teki sen silti, koska Iran ei voi saada ydinasetta. Sekä Trump että Vance ovat avoimesti myöntäneet Vancen vastustaneen sotaa hallinnon sisäisissä keskusteluissa.
Barbaran mukaan Vance on kuitenkin joutunut kohteeksi juuri siksi, että hänellä on ainutlaatuinen kyky puhua nuorille, jotka eivät ymmärrä Iranin sodan taustoja ja joihin kohdistetaan Tucker Carlsonin ja Candace Owensin kaltaisten hahmojen psykologisia operaatioita Lähi-idän uskonsodan tuomiseksi Yhdysvaltoihin (heidän esittäessään Israelin ohjaavan Trumpia). Fox Newsin Brian Kilmeaden kaltaiset kommentaattorit ja uuskonservatiivit nostavat tilalle Marco Rubiota, mutta Rubion tausta senaatin tiedusteluvaliokunnan kakkosmiehenä aiempien uuskonservatiivisten katastrofien aikana tekee hänestä vaikeamman myydä nuorille, aivan kuten Mike Rogersin kohdalla Michiganissa nähtiin – vaikka Rubio onkin muuttunut. Barbara mainitsee nähneensä edellispäivänä haastattelun, jossa Vance totesi suoraan, ettei hänen ja presidentin välillä ole kuilua, ja presidentti puolestaan on kiittänyt Vancen työtä. Newt Gingrichiä Barbara ei pidä nykyään terävänä poliittisena analyytikkona.
Susan puuttuu Fox-kommentaattoreiden (Kilmeade, Kudlow, Gingrich) kritiikkiin yhteisymmärryspöytäkirjasta, jota pidetään Vancen virheenä. Hänen mukaansa jokainen Trumpin johtamistavan tunteva tietää, että strategisen päätöksen teki Trump itse. Trump totesi viimeisen vuorokauden aikana lehdistötilaisuudessa, ettei itsekään uskonut pöytäkirjan toimivan, mutta sitä oli kokeiltava – ja samalla opittiin reaaliajassa Iranin hallinnon sisäisistä ryhmittymistä ja siitä, kuinka vallankumouskaarti (IRGC) sabotoi sopimuksia. Vancen uuskonservatiivisten arvostelijoiden ajama vaihtoehto olisi ollut Iranin pommittaminen kivikaudelle ja uusi verinen katastrofi Lähi-idässä. Vaikka operaatiossa menetetyt 18 amerikkalaissotilasta ovat jokainen tragedia, kuten Trump ja Pete Hegseth ovat korostaneet, luku ei ole verrattavissa aiempien Lähi-idän sotien kymmeniintuhansiin kaatuneisiin.
Lyhyen mainostauon aikana Adam esittelee uudet kymmenen dollarin Promethean Action -vinyylitarrat (jotka on tarkoitettu ensisijaisesti sisäkäyttöön mutta kestävät hetken autossakin maalia vahingoittamatta) ja lukee JX Jeffreyn kiitosviestin, jossa toivottiin lisää karkotuksia mutta kehuttiin Trumpia pöydän kattamisesta uudelleen.
Viimeisen uutiskirjekysymyksen esittää Jackie, joka kysyy Iranin vallankumouskaartin (IRGC) syrjäyttämisestä ja ratkaisusta Iranin kansalle. Barbara vastaa rehellisesti, ettei lopputulosta vielä tiedetä. IRGC on tällä hetkellä Iranin hallitseva voima ja surmaa mielenosoittajat tehokkaasti. Hän ennustaa kuitenkin Shenzhenin huippukokouksen käynnistävän Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan yhteisen ratkaisun etsimisen Trumpin rauhanneuvoston kautta: suurvallat voivat Venäjän ja Kiinan merkittävän vaikutusvallan avulla painostaa IRGC:tä kohti kokonaisvaltaista rauhansopimusta. Barbara huomauttaa myös Israelin olevan täydessä sisäisessä kaaoksessa ilman vakaata hallitusta, ja hänen havaintojensa mukaan sisäisessä kamppailussa Gadi Eisenkotia vastaan Benjamin Netanjahu näyttää olevan häviöllä. Uuskonservatiivien ajama pelkkä pommittaminen toisi vain pysyvän kaaoksen, jota brittiläinen petrodollarijärjestelmä on ruokkinut 40 vuotta, kun tavoitteena on luoda vakautta.
Loppupuheenvuorot: Strateginen katse ja tauko sosiaalisesta mediasta
Loppusanoissaan Susan kehottaa pitämään katseen Trumpin, Putinin ja Xin käynnistämässä suuressa muutoksessa. Kotimaan politiikassakin demokraattien todellinen valta ei tule lähes vararikkoon ajautuneesta puolueesta, vaan kansalaisjärjestöistä sekä 501(c)(3)- ja 501(c)(4)-järjestöistä, joita rahoittavat Neville Roy Singhamin, George Sorosin ja Bill Gatesin kaltaiset miljardöörit. Susanin mukaan he ansaitsivat rahansa globalistisessa finanssijärjestelmässä keinottelulla ja uhkapelillä – täysin toisin kuin Elon Musk ja Jensen Huang, jotka rakentavat todellisia teknologisia järjestelmiä, korjaavat virheensä ja ottavat lopulta superraskaan raketin kiinni "syömäpuikoilla". On ajateltava kansainvälisesti ja strategisesti, kuten Trump tekee. Susan mainitsee puhelimestaan näkemänsä ilmoituksen, jonka mukaan presidentti pitää seuraavana päivänä puoliltapäivin lehdistötilaisuuden Shenzhenin huippukokouksen sekä ASEAN- ja APEC-kauppasopimusten tuloksista, ja kehottaa seuraamaan sitä tuomiopäivän selaamisen sijaan.
Barbara kehottaa lähestyvän kiitospäivän kunniaksi ja Amerikan vallankumouksen 250-vuotisjuhlavuotena antamaan mielelle lepoa ja sulkemaan sosiaalisen median kokonaan pyhän ajaksi. Hän suosittelee tutustumaan Valkoisen talon verkkosivuilta hallinnon todellisiin toimiin ja miettimään, miten viestiä voidaan välittää muille amerikkalaisille selkein mielin seuraavan kahden vuoden työn alkaessa. Adam päättää lähetyksen yhtyen kehotukseen ja ilmoittaen, ettei kiitospäivän torstaina lähetetä ohjelmaa, vaan seuraava lähetys on todennäköisesti kahden viikon kuluttua ja viralliset tiedot sekä American System Boot Camp -ilmoitukset jaetaan uutiskirjeen kautta.
Kirjoittaja: Aksu
Julkaisija: Promethean Updates, alkuperäinen video: Trump, Xi, and Putin Meet in Shenzhen — The Real Threat to the Global Order, julkaistu 19.11.2026)
Päivämäärä: 21.11.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti