Samaan aikaan Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas on noussut laajasti esille useissa eri uutisaiheissa. Kallas on ollut viime aikoina erittäin kiireinen ja samalla syvästi tyytymätön nykyiseen tilanteeseen sekä siihen, että hänet on sivuutettu neuvotteluvalmisteluista.
Sergei Rjabkov: Euroopan osallistumisesta ei ole puhettakaan
Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkov linjaa, että Venäjä vastustaa jyrkästi Euroopan osallistumista rauhanneuvotteluihin. Rjabkovilta kysyttiin, voivatko Euroopan unionin vain muutamaa päivää aiemmin asettamat uudet pakotteet vaikuttaa eurooppalaisten mahdolliseen osallistumiseen seuraavalle tai millekään tulevalle Ukrainaa koskevalle neuvottelukierrokselle.
– Eurooppalaisten osallistumisesta mihinkään neuvottelukierrokseen ei ole puhettakaan. Antaa heidän jatkaa pakotepakettiensa monistamista, Rjabkov totesi suoraan.
Rjabkovin viesti on hyvin suoraviivainen. Pöydällä oli todellinen mahdollisuus sille, että eurooppalaiset olisivat voineet päästä mukaan rauhanneuvotteluihin siististi ja kaikessa hiljaisuudessa, missä nimenomaan hiljainen diplomatia olisi ollut avainasemassa. Euroopassa ei kuitenkaan toimittu näin. Vain muutamaa päivää aiemmin Euroopan unioni asetti pakotteita noin 50 venäläiselle pankille, ja tämä pankkisektoriin kohdistettu toimi oli vain yksi osa huomattavasti laajempaa pakotepakettia.
Kyseinen pakotepaketti esiteltiin täsmälleen samalla hetkellä, kun Yhdysvallat yritti järjestää eurooppalaisille paikkaa neuvottelupöydästä. Yhdysvaltojen puolelta Jared Kushner antoi lausuntoja siitä, että Euroopan on löydettävä itselleen edustaja neuvotteluihin. Myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kehotti eurooppalaisia toimimaan, ja kaikki osapuolet patistivat Eurooppaa kokoamaan rivinsä ja tulemaan mukaan neuvottelupöytään. Täsmälleen samassa aikaikkunassa eurooppalaiset päättivät kuitenkin asettaa jälleen uusia pakotteita Venäjälle.
Tämän seurauksena Rjabkovin vastaus on, että Eurooppa voi jatkaa valitsemallaan tiellä, vaikka se ei ole tähänkään mennessä tuottanut tulosta, mutta vastapainoksi Venäjä ei päästä eurooppalaisia neuvottelupöytään. Tilanteen ennustettavuus muistuttaa huonoa elokuvaa, jonka lopputuloksen tietää jo muutaman ensimmäisen minuutin perusteella.
Juri Ušakov: Venäjää ei ole kuultu formaatin laajentamisesta
Kremlin ulkopoliittinen neuvonantaja Juri Ušakov puolestaan painottaa, että Venäjän kanssa ei ole neuvoteltu Euroopan ottamisesta mukaan rauhanneuvotteluihin. Ušakovilta kysyttiin, osallistuvatko eurooppalaiset seuraavalle rauhanneuvottelukierrokselle Venäjän ja Ukrainan välisen sodan lopettamiseksi.
– Jotkut puhuvat formaatin laajentamisesta, mutta tästä ei ole sovittu meidän kanssamme, Ušakov sanoi.
Hän täsmensi ehtoja, joilla tilanne voisi muuttua tulevaisuudessa:
– Kun saamme eurooppalaisilta selkeän signaalin siitä, mitä he todella haluavat ja mitä rakentavia ja merkityksellisiä ehdotuksia he voivat esittää auttaakseen ratkaisemaan Ukrainan tilanteen onnistuneesti, kysymys heidän osallistumisestaan nousee todennäköisesti esiin, Ušakov jatkoi.
Yksinkertaisesti ilmaistuna Moskova ei pidä Euroopan johtajia vakavasti otettavina neuvottelukumppaneina. Tästä syystä Ušakov tekee selväksi, että vasta kun Euroopalla on tuoda pöytään jotakin rakentavaa pelkkien pakotteiden sijaan, eurooppalaisten osallistumisesta voidaan ylipäätään keskustella.
Alexander Stubb pitää neuvottelujen jättämistä Washingtonille vastuuttomana
Menetetyistä mahdollisuuksista puhuttaessa esiin nousee myös Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb, joka kutsuu Venäjä-neuvottelujen jättämistä yksinomaan Washingtonin harteille vastuuttomaksi.
– Olemme ulkoistaneet vastuun Euroopan vuorovaikutuksesta Venäjän kanssa muille aivan liian pitkäksi aikaa, ja pidän sitä vastuuttomana. Nyt kun meillä on viitekehys, uskon, että Euroopan johtajien tulisi keskustella suoraan Putinin kanssa, esiintyen yhtenäisenä rintamana ja käyttäen yhteisiä puheenaiheita, Suomen presidentti totesi.
Stubbin ulostulo on pehmeää kritiikkiä Brysselin suuntaan. Hän korostaa, että EU-johtajien tulisi keskustella suoraan Vladimir Putinin kanssa, missä sana "suoraan" on ratkaisevassa asemassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kansallisten eurooppalaisten johtajien ja Vladimir Putinin välissä ei pitäisi olla ketään välikättä, kuten Kaja Kallasta tai ketään muutakaan Euroopan unionin instituutioiden edustajaa.
Samalla herää kuitenkin perusteltu kysymys siitä, miksi Stubb ei itse ole tehnyt aloitetta asiassa, jos hän pitää neuvotteluvastuun jättämistä Yhdysvalloille vastuuttomana. Eurooppalaiset johtajat toistelevat usein pitävänsä tilannetta vastuuttomana ja olevansa tyytymättömiä siihen, miten asioita on hoidettu, mutta eivät kuitenkaan itse toimi toisin. Jokainen Euroopan maa on kuitenkin ainakin teoriassa itsenäinen ja suvereeni valtio, joka voi harjoittaa omaa ulkopolitiikkaansa.
Eurooppalaisilla on ollut lukemattomia mahdollisuuksia käydä suoraa vuoropuhelua Venäjän kanssa sen sijaan, että asia olisi jätetty pelkästään Yhdysvaltojen varaan. Näitä mahdollisuuksia oli runsaasti jo ennen vuotta 2022, mutta myös vuoden 2022 jälkeen tilaisuuksia on tarjoutunut toistuvasti:
Sveitsin rauhankokous: Ensimmäinen askel olisi voitu ottaa Sveitsin kokouksessa tekemällä siitä todellinen rauhankokous ja kutsumalla paikalle myös Venäjä pelkän Ukrainan ja sen tukijoiden sijaan.
Donald Trumpin aloittamat Anchoragen neuvottelut: Kun Donald Trump käynnisti Anchoragen keskustelut, eurooppalaiset olisivat voineet käyttää tilaisuutta hyväkseen, istua alas ja varmistaa paikkansa neuvottelupöydässä sen sijaan, että he tarrautuivat Trumpiin yrittäessään taivutella häntä toiseen suuntaan. Eurooppalaiset olisivat voineet antaa Trumpin toimia rauhanvälittäjänä siten, että Eurooppa olisi ollut mukana pöydässä.
Viimeaikaiset kehotukset Zelenskyiltä ja Yhdysvaltojen lähettiläiltä: Zelenskyi ja Yhdysvaltojen erikoislähettiläät ovat viikkojen ajan kehottaneet Eurooppaa nimeämään edustajan ja tulemaan mukaan pöytään. Euroopan reaktiona oli kuitenkin uusien pakotteiden asettaminen Venäjälle samalla, kun edustajaksi päätettiin nimetä E5-ryhmä.
Kun Stubb nyt luonnehtii diplomatian ulkoistamista vastuuttomaksi, jää täydeksi mysteeriksi, kuka tuon päätöksen alun perin teki, sillä eurooppalaiset johtajat ovat itse vastanneet omista valinnoistaan.
Euroopan unionin sisäinen valtataistelu: Kaja Kallas vaatii roolia neuvotteluissa
Keskustelun toinen keskeinen ulottuvuus liittyy Euroopan unionin sisäisiin ristiriitoihin. EU:n ulkosuhdejohtaja Kaja Kallas taistelee saadakseen itselleen roolin Ukrainan rauhanneuvotteluissa sen jälkeen, kun hänet jätettiin sivuun neuvotteluryhmästä, joka käsittelee Euroopan suurinta turvallisuuskriisiä vuosikymmeniin.
– Ottakaa perussopimukset esiin ja lukekaa perussopimukset. Kuka hoitaa turvallisuus- ja ulkopoliittisia kysymyksiä? Kuten aina sanomme kumppaneillemme, oikeusvaltioperiaate Euroopassa tarkoittaa itse asiassa perussopimuksia. Seison siis sanojeni takana ja olen valmis tekemään myös tämän neuvottelutyön, Kallas sanoi toimittajille Brysselissä, kun häneltä kysyttiin hänen poissaolostaan neuvottelutiimistä.
Kallas ei selvästikään aio perääntyä, vaan kehottaa toimittajia lukemaan EU:n perussopimuksia, joiden mukaan nimenomaan hänen pitäisi olla se henkilö, joka keskustelee Vladimir Putinin kanssa ja vetää punaiset linjat.
Kiistalla on huomattavasti laajemmat seuraukset kuin pelkästään Kaja Kallaksen henkilökohtainen asema. Syy siihen, miksi hän pitää niin ehdottomasti kiinni oikeudestaan edustaa Eurooppaa, on se, että hänen ohittamisensa merkitsee avointa tunnustusta sille, ettei Euroopan unionin nykyinen projekti toimi tarkoitetulla tavalla. Kallaksen viittaamien perussopimusten koko perusajatus oli, että Eurooppa puhuisi yhdellä äänellä, ja näin toimittiinkin viimeisten neljän ja puolen, lähes viiden vuoden ajan.
Nyt on kuitenkin tultu pisteeseen, jossa EU-maiden johtajat ovat päättäneet palata malliin, jossa kansalliset johtajat edustavat Eurooppaa itse. Jäsenmaiden johtajat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei Kaja Kallas ole oikea henkilö edustamaan Eurooppaa. Kulissien takana osa johtajista sanoo suoraan, että Kallas on liian jakava hahmo ja että hän on ottanut aivan liian jyrkän linjan, mitä voidaan pitää vuosisadan vähättelynä. Tästä huolimatta Kallas ei suostu väistymään, vaan vaatii paikkaa neuvottelupöydässä.
EU suunnittelee maahantulokieltoa venäläissotilaille – Kallas uskoo tietojen löytyvän helposti
Euroopan unioni valmistelee lisäksi maahantulokieltoa Ukrainassa taistelleille venäläisille. Kallas vahvisti suunnitelman ja kommentoi sitä, miten unioni aikoo saada haltuunsa tiedot sotaan osallistuneista henkilöistä.
– Minun on sanottava, että Venäjä on itse asiassa hyvin byrokraattinen, joten he pitävät kirjaa kaikista näistä ihmisistä, jotka osallistuivat tähän sotaan. Luulen ja oletan siis, että näiden tietojen hankkiminen on luultavasti melko helppoa, kun otetaan huomioon, että kaikki on nykyään digitalisoitua. Uskon siis, että voimme ratkaista toimeenpanoon liittyvät ongelmat, Kallas totesi.
Byrokratiasta kaiken tietävän EU-johtajan lausunto herättää välittömästi kysymyksen siitä, viittaako hän Venäjän tietojärjestelmiin murtautumiseen. Vaikka sotaan osallistuneiden henkilöiden tiedot ovat Venäjällä digitaalisessa muodossa, kyseiset rekisterit ovat tiukasti salassa pidettäviä. Kukaan ei voi vain mennä julkiselle verkkosivustolle ja ladata sieltä listaa sodassa taistelleista sotilaista. Vaikka tiedot olisivat digitaalisia, niiden hankkiminen ei ole yksinkertaista eikä ilmaista. Kun EU:n korkein diplomaatti esittää tällaisia lausuntoja julkisuudessa eikä suljettujen ovien takana, on selvää, miten Moskovassa suhtaudutaan eurooppalaisten edustajien puheisiin.
Kallaksen vaatimukset Venäjälle ja suurvaltapolitiikan todellisuus
Kallas linjasi myös Euroopan vaatimukset Venäjälle vaatien Ukrainan rajojen kunnioittamista sekä vastuuseen saattamista sotarikoksista.
– Venäjän vaatimukset pysyvät maksimalistisina. Moskova haluaa paloitella Ukrainan, työntää Naton taaksepäin ja saada veto-oikeuden Euroopan turvallisuuteen, ja kaikki nämä asiat ovat täysin poissuljettuja, Kallas sanoi.
Tilanne kuvastaa Euroopan unionin sisäisiä jännitteitä: Kaja Kallas, jota ei ole valittu Euroopan edustajaksi Venäjä-neuvotteluihin, laatii silti julkisesti suunnitelmia ja ehtoja sille neuvotteluryhmälle, joka tehtävään on nimetty.
– Vuonna 2021 Venäjän vaatimukset olivat tekosyy sodalle. Vuonna 2026 ne ovat tekosyy sodan jatkamiselle. Euroopalla on selkeät vaatimukset Moskovalle. Muistuttaakseni muutamista niistä: Ukrainan suvereniteettia, itsenäisyyttä, alueellista koskemattomuutta ja oikeutta valita omat liittolaisensa on kunnioitettava, Kallas jatkoi.
Erityistä huomiota tässä lausunnossa herättää kohta, jonka mukaan Ukrainan on oltava vapaa valitsemaan omat liittolaisensa. Ihanteellisessa maailmassa asiat olisivatkin juuri näin, mutta me emme elä ihanteellisessa maailmassa, vaan hyvin epäreilussa todellisuudessa. Tässä maailmassa suuret, hallitsevat vallat muovaavat oman alueensa ja koko maailman politiikkaa.
Esimerkiksi Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 Yhdysvallat oli maailman ainoa supervalta. Tuolloin Yhdysvallat määritteli sen, miten politiikkaa tehtiin maissa, jotka sijaitsivat tuhansien ja taas tuhansien kilometrien päässä sen omilta rajoilta. Näin maailma on toiminut aikojen alusta saakka: suurvalta vaikuttaa siihen, miten maailma ympärillä toimii.
Asiaa voidaan tarkastella Meksikon tai Kanadan kautta. On täysin ajattelematonta, että Meksiko tai Kanada voisivat koskaan solmia sotilasliiton Venäjän, Kiinan, Iranin, Pohjois-Korean tai minkään muunkaan sellaisen valtion kanssa, jonka Yhdysvallat katsoo vastustajakseen. Asioita kaunistelematta on selvää, ettei sellaista yksinkertaisesti sallittaisi. Monroen oppi on olemassa ja tekee pelisäännöt täysin selviksi jo ennen kuin kukaan ehtii edes harkita asiaa.
Euroopassa kuitenkin jostakin erikoisesta syystä teeskennellään, ettei suurvaltapolitiikkaa ole olemassa. Syy tähän on se, ettei Eurooppa itse ole enää suurvalta. Kauan sitten, kun Eurooppa vielä oli maailman hallitseva mahti, eurooppalaiset johtivat maailmaa täsmälleen samalla tavalla sanelemalla politiikkaa kaikkialla. Niin toimivat aikoinaan roomalaiset, ja niin on toiminut jokainen suurvalta ihmiskunnan historiassa. Teoriassa jokainen maa on vapaa valitsemaan liittolaisensa, mutta todellisuudessa asia ei ole niin yksinkertainen.
Lisäksi kansainvälisessä politiikassa vallitsee jakamattoman turvallisuuden periaate, josta eurooppalaiset edustajat eivät koskaan puhu, aivan kuin koko periaatetta ei olisi olemassa. Kyseinen periaate ei liity pelkästään suurvaltoihin tai pieniin valtioihin, vaan siihen, miten turvallisuus maailmassa ylipäätään toimii: mikään valtio ei voi eikä sen pitäisi antaa vahvistaa omaa turvallisuuttaan naapurimaansa turvallisuuden kustannuksella. Meksiko voisi teoriassa vahvistaa turvallisuuttaan solmimalla sotilasliiton Kiinan kanssa, mutta Yhdysvallat ei yksinkertaisesti antaisi sen tapahtua.
Vanhaa turvallisuusarkkitehtuuria ei voida palauttaa moninapaiseen maailmaan
Kallas otti kantaa myös neuvottelujen etenemiseen ja Euroopan turvallisuusjärjestelmään:
– Tulitauon on oltava ensisijainen tavoite, sitten rauhansopimus. Vasta sen jälkeen voimme keskustella mistään muusta. Ministerit olivat tänään hyvin selkeitä: emme tarvitse uutta turvallisuusarkkitehtuuria, meidän on palautettava se, joka meillä on, Kallas totesi.
Kallas toivoo käytännössä, että kelloa voitaisiin kääntää taaksepäin ja palata kokonaan toiseen aikakauteen. Vanhaa turvallisuusarkkitehtuuria ei kuitenkaan voida palauttaa, ja sille on olemassa objektiivinen syy. Kun Euroopan vanha, Natoon ja sen laajentumiseen perustunut turvallisuusarkkitehtuuri aikoinaan luotiin, se toimi ainoastaan siksi, että Yhdysvallat oli tuolloin maailman ainoa supervalta.
Suoraan sanottuna tuo vanha turvallisuusarkkitehtuuri perustui yhteen yksinkertaiseen lähtökohtaan: kukaan ei voi määrätä meitä, vaan me voimme tehdä mitä tahansa haluamme. Vuonna 2026 elämme kuitenkin täysin toisenlaisessa, moninapaisessa maailmassa. Tässä maailmassa Yhdysvalloilla on omat rajansa, eikä se ole enää maailman ainoa supervalta. Jos Yhdysvallat päättää koetella omia rajojaan, se ei tee sitä Euroopan vuoksi, vaan omien kansallisten etujensa vuoksi siellä, missä asialla on Washingtonille todellista merkitystä.
Donald Trump varoittaa Venäjän voivan koventaa otteitaan Ukrainassa
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump arvioi tuoreessa lausunnossaan, että Vladimir Putin voisi toimia Ukrainan sodassa huomattavasti nykyistä kovemmin.
– Luulen, että hän perääntyy hieman. Luulen, että hän voisi olla kovempi. Luulen, että hän voisi olla paljon kovempi. Suoraan sanottuna luulen, että hän pidättelee, luulen, että hän haluaisi nähdä sen päättyvän, Trump sanoi.
Trump välittää näin suoran viestin Zelenskyille ja eurooppalaisille siitä, että Venäjä voisi koventaa otteitaan Ukrainassa merkittävästi. Yhdysvallat tietää tämän tarkasti, koska sillä on käytössään kaikki satelliittitiedot, datamateriaali ja keskustiedustelupalvelu CIA:n keräämä tieto siitä, kuinka paljon kovempia keinoja Venäjällä on varastossa. Euroopassa tästä ei kuitenkaan juurikaan välitetä, eikä Zelenskyikään osoita piittaavansa varoituksesta.
Pelko "Jalta 2.0:sta" – Trump tapaa Putinin ja Xin Kiinassa
Samaan aikaan kun Donald Trumpin erikoislähettiläiden on määrä tavata eurooppalaisia ja ukrainalaisia viranomaisia Berliinissä, itse presidentti Trump tapaa täsmälleen samana päivänä Venäjän johtajan Vladimir Putinin ja Kiinan johtajan Xi Jinpingin Kiinassa. Trump ilmoitti 16. marraskuuta aikovansa keskustella tapaamisessa Ukrainan sodasta.
Juuri tämä asetelma on se, mitä jokainen EU-johtaja tällä hetkellä pelkää kaikkein eniten: uutta "Jalta 2.0" -sopimusta Vladimir Putinin, Xi Jinpingin ja Donald Trumpin välillä. Jalta symboloi historiallisesti maailman jakamista suurvaltojen kesken – tässä tapauksessa kolmen suuren, eli Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken.
On olemassa vain kaksi olosuhdetta, joiden vallitessa uusi Jaltan kaltainen jako voi toteutua:
Diplomatia on epäonnistunut: Tämä kriteeri täyttyy nykytilanteessa täydellisesti. Diplomatia on epäonnistunut johdonmukaisesti ja tarkoituksellisesti viimeisten viiden vuoden ajan.
Valtasuhteiden valtava epäsuhta maailmassa: Voimasuhteiden ero suurvaltojen ja kaikkien muiden välillä on kasvanut niin jyrkäksi, että muiden näkemiseen tarvitaan kiikareita. Myös tämä toinen ehto on täyttynyt.
Eurooppa ei olisi voinut välttää toista ehtoa, sillä maailman voimasuhteet ovat sellaiset kuin ne ovat. Ensimmäinen skenaario olisi sen sijaan voitu täysin välttää, mikäli Eurooppa olisi turvautunut diplomatiaan. Koska näin ei tehty, Euroopassa joudutaan nyt odottamaan varpaillaan, mitä Vladimir Putin, Xi Jinping ja Donald Trump keskustelevat Kiinassa, samalla kun eurooppalaiset johtajat pelkäävät, että kaikki päätökset tehdään täysin Euroopan päiden yli.
Kirjoittaja: Aksu
Lähde: YouTube / Russia REJECTS Europe at the Table as EU Leaders Fear a Yalta 2.0 Julkaisija: Sebastian Sas, / Axios
Päivämäärä: 18.11.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti