marraskuuta 17, 2026

Viisi Euroopan maata ja Ruanda aloittavat neuvottelut Euroopan unionin ulkopuolisesta palautuskeskuksesta – tavoitteena ensimmäiset siirrot vuonna 2027

Itävallan liittokansleri Christian Stocker, Tanskan pääministeri Mette Frederiksen ja Ruandan ministeri Vincent Biruta sekä Saksan, Kreikan, Alankomaiden, Tanskan ja Itävallan maahanmuutto- ja sisäministerit esittelemässä suunnitelmaa Euroopan unionin ulkopuolisesta palautuskeskuksesta tiedotustilaisuudessa Wienissä. AI Kuva/chatgpt 

Itävalta, Tanska, Saksa, Kreikka ja Alankomaat ovat ilmoittaneet Wienissä järjestetyssä yhteisessä tiedotustilaisuudessa aloittavansa viralliset neuvottelut Ruandan tasavallan kanssa Euroopan unionin ulkopuolisen palautuskeskuksen (return hub) perustamisesta.

Viiden EU-maan muodostaman ydinryhmän sekä Ruandan hallituksen tavoitteena on luoda uusi järjestelmä sellaisille kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ja maastapoistumismääräyksen alaisille kolmansien maiden kansalaisille, joita ei voida palauttaa suoraan heidän lähtömaihinsa. Hankkeen valmistelussa ovat mukana Euroopan komissio, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR sekä Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, ja ensimmäiset siirrot Ruandaan on määrä toteuttaa vuoden 2027 aikana.

Wienin tiedotustilaisuuteen osallistuivat Itävallan liittokansleri Christian Stocker, Tanskan pääministeri Mette Frederiksen, Ruandan ministeri Vincent Biruta, Saksan sisäministeri Alexander Dobrindt, Kreikan maahanmuutto- ja turvapaikkaministeri Thanos Plevris, Alankomaiden maahanmuuttoministeri Bart van den Brink, Tanskan maahanmuutto- ja kotoutumisministeri Morten Dahlin sekä Itävallan sisäministeri Gerhard Karner.

Itävallan liittokansleri Christian Stocker: Päätösvalta omassa talossa sekä kansallisesti että Euroopassa

Tiedotustilaisuuden avannut Itävallan liittokansleri Christian Stocker linjasi puheenvuorossaan, että valtioiden on oltava isäntiä omassa talossaan niin kansallisella kuin eurooppalaisellakin tasolla. Hän korosti, että suunniteltu palautuskeskusten malli rakennetaan täysin yhteensopivaksi Euroopan unionin lainsäädännön, kansainvälisen oikeuden sekä voimassa olevien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Mallin yksityiskohtien valmistelussa toimivaltaiset ministeriöt tekevät tiivistä yhteistyötä Euroopan komission, IOM:n ja UNHCR:n kanssa.

Stockerin mukaan EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttosopimus on keskeinen peruskivi johdonmukaiselle ja oikeudenmukaiselle maahanmuuttopolitiikalle. EU:n uusi palautusasetus antaa nyt jäsenmaille oikeudelliset mahdollisuudet palauttaa kolmansien maiden kansalaisia myös muihin kolmansiin maihin, ja Wienissä kokoontunut maaryhmä ottaa tämän työkalun käyttöön. Kumppanuuden nostaminen uudelle tasolle Wienissä osoittaa Stockerin mukaan Itävallan ja paikalla olevien kumppanimaiden eurooppalaista johtajuutta maahanmuuttokysymyksissä.

Liittokansleri kuvasi maahanmuuttopolitiikkaa paksun laudan poraamiseksi eli pitkäjänteistä sitkeyttä vaativaksi työksi. Viime vuosina Itävallasta on lähtenyt lukuisia aloitteita tiukan eurooppalaisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan puolesta. Vaikka aloitteet eivät aluksi herättäneet kaikkialla innostusta, ne ovat osoittautuneet oikeiksi, ja Stocker kiitti erityisesti Tanskan pääministeri Mette Frederikseniä tiiviistä kumppanuudesta.

Toimenpiteiden teho näkyy Stockerin mukaan jo tilastoissa: Itävallassa on viime aikoina toteutettu enemmän maastapoistamisia kuin maahan on jätetty uusia turvapaikkahakemuksia. Tämä ei kuitenkaan vapauta hallituksia velvollisuudesta jatkaa työtä, rakentaa eurooppalaisia liittoumia ja neuvotella kolmansien maiden kanssa tasavertaiselta pohjalta. Vain siten palautukset ja tulevaisuudessa myös turvapaikkamenettelyt kolmansissa maissa voivat muuttua todellisuudeksi, jota kansalaiset perustellusti odottavat.

Tanskan pääministeri Mette Frederiksen: Ihmissalakuljettajien liiketoimintamalli murtuu

Tanskan pääministeri Mette Frederiksen totesi Wienin kokouksen merkitsevän ratkaisevaa askelta kohti uutta maahanmuuttojärjestelmää, joka turvaa eurooppalaisten yhteiskuntien yhteenkuuluvuuden. Hänen mukaansa sen, kuka voi saapua eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja jäädä niihin, on oltava demokraattinen päätös, ja valtioiden on otettava takaisin rajojensa hallinta.

Frederiksen muistutti, että rikollisjärjestöt ansaitsevat nykyisin miljardeja euroja ihmissalakuljetuksella samalla kun lukemattomia ihmishenkiä menetetään merellä. Paikalla olevat viisi maata ovat ajaneet perustavanlaatuisia muutoksia, ja nyt hankkeen takana on laaja enemmistö Euroopan maista tiiviissä yhteistyössä Euroopan komission kanssa. Tavoitteena on kestävämpi ja inhimillisempi turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmä.

Frederiksen kertoi osan maista työskennelleen kahdeksasta yhdeksään vuotta sen eteen, että Euroopan ulkopuolelle saataisiin perustettua ensimmäinen palautuskeskus, ja nyt ollaan valmiita siirtymään konkretiaan. Hän luonnehti hanketta käänteentekeväksi ratkaisuksi laittoman maahanmuuton haasteisiin: sen avulla hajotetaan ihmissalakuljettajien liiketoimintamalli, otetaan rajat hallintaan, poistetaan laittoman maahanmuuton kannustimet ja varmistetaan, että henkilöt, joilla ei ole laillista oikeutta oleskella Euroopassa, palautetaan ihmisarvoisella tavalla. Frederiksen kiitti Ruandaa ja ministeri Vincent Birutaa kumppanuudesta eurooppalaisten kansalaisten ja yhteiskuntien suojelemiseksi.

Ruandan ministeri Vincent Biruta: Kolme polkua palautuskeskukseen saapuville

Ruandan hallitusta edustanut ministeri Vincent Biruta kiitti Itävallan liittokansleria, Tanskan pääministeriä sekä Itävallan, Tanskan, Saksan, Kreikan ja Alankomaiden ministereitä. Hän totesi maahanmuuton olevan maailmanlaajuinen haaste, joka vaatii käytännöllisiä ja yhteisiä ratkaisuja. Hallitsematon maahanmuutto, joka johtaa vaarallisiin ja hyväksikäyttöä sisältäviin matkoihin, ei ole lähtömaiden eikä vastaanottavien maiden edun mukaista.

Oman traagisen historiansa vuoksi Ruanda ymmärtää Birutan mukaan syvästi pakkomuuton kokemuksen sekä sen, kuinka tärkeää on suojella oikeutta turvapaikkaan ja kohdella siirtolaisia arvokkaasti jokaisessa vaiheessa maan arvojen ja lakien mukaisesti. Siksi Ruanda on valmis osallistumaan innovatiivisiin ratkaisuihin tarjoamalla turvallisen ympäristön, joka antaa uuden mahdollisuuden ihmisille, joilla ei ole enää laillista oikeutta jäädä eurooppalaisiin kumppanimaihin.

Biruta täsmensi, että Ruandaan vastaanotettaville henkilöille tarjotaan heidän oman valintansa mukaan kolme vaihtoehtoa:

  1. Mahdollisuus palata vapaaehtoisesti kotimaahansa.

  2. Mahdollisuus kotoutua ja asettua osaksi Ruandan yhteiskuntaa.

  3. Mahdollisuus siirtyä johonkin muuhun kohdemaahan, jossa heillä on laillinen oleskeluoikeus.

Ruandan aiempi kokemus pakolaisten ja siirtymään joutuneiden ihmisten vastaanottamisesta yhteistyössä UNHCR:n ja IOM:n kanssa osoittaa maan kyvyn osallistua tuloksellisesti kansainväliseen muuttoliikkeen hallintaan. Biruta kuvasi Ruandaa maaksi, jolla on kunnianhimoiset sosioekonomiset kehitystavoitteet ja joka on investoinut turvallisen, osallistavan ja dynaamisen yhteiskunnan rakentamiseen, jossa eri taustoista tulevat ihmiset voivat elää, työskennellä ja edistää maan kehitystä. Oikein hallittuna muuttoliike luo mahdollisuuksia sekä tulijoille että vastaanottaville yhteisöille.

Saksan sisäministeri Alexander Dobrindt: Ratkaisu poikkeaa täysin Britannian aiemmasta mallista

Saksan sisäministeri Alexander Dobrindt taustoitti ydinryhmän työtä kertomalla, että puolitoista vuotta sitten käynnistetty eurooppalainen maahanmuuttopolitiikan käänne (Migrationswende) on jo tuottanut tuloksia: saapujien määrät ovat laskeneet ja Euroopan tasolla on solmittu uusia sopimuksia laittoman maahanmuuton rajoittamiseksi. Viime kuukausien aikana saatiin valmiiksi EU:n uusi palautusasetus, joka luo oikeudelliset puitteet kolmansissa maissa sijaitseville palautuskeskuksille, ja nyt vuorossa on asetuksen toimeenpano.

Viiden jäsenmaan ryhmä on Euroopan komission tuella käynyt useiden kuukausien ajan keskusteluja eri kolmansien maiden kanssa. Dobrindt kiitti ministeri Birutaa ja Ruandaa erityisestä nopeudesta neuvotteluissa ja vahvisti, että kaikista käynnissä olevista keskusteluista neuvottelut Ruandan kanssa ovat tällä hetkellä pisimmällä.

Dobrindt selvensi palautuskeskusten tarkoitusta: oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti EU-maiden on pystyttävä panemaan täytäntöön maastapoistumisvelvoitteet. Kun lähtömaat tekevät yhteistyötä, palautukset onnistuvat, mutta rajat tulevat vastaan silloin, kun lähtömaat kieltäytyvät yhteistyöstä tai kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat eivät itse suostu yhteistyöhön. Ilman poistumisvelvoitteiden toimeenpanoa maahanmuuttopolitiikka ei ole toimintakykyistä. Palautuskeskukset toteutetaan kansainvälisten sopimusten puitteissa, Euroopan ja Saksan lainsäädäntöä sekä ihmisoikeuksia kunnioittaen ja tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n pääkomissaarin sekä IOM:n edustajien kanssa, jotka osallistuivat jo Wienissä käytyihin keskusteluihin.

Saksan sisäministeri otti samalla jyrkästi kantaa julkisuudessa esitettyihin vertauksiin Ison-Britannian aiemmin Ruandan kanssa solmimasta sopimuksesta. Dobrindtin mukaan nyt valmisteltava hanke ei ole millään tavoin verrattavissa Britannian malliin. Britannia pyrki ulkoistamaan varsinaiset turvapaikkamenettelyt kolmansiin maihin. Viiden EU-maan hankkeessa on sen sijaan kyse ihmisistä, jotka ovat jo käyneet läpi täyden turvapaikkamenettelyn Euroopassa ja Saksassa, saaneet kielteisen päätöksen, käyneet läpi valitus- ja muutoksenhakuprosessin ja saaneet jälleen hylkäävän päätöksen, jolloin heillä on sitova velvollisuus poistua maasta. Koska näitä ihmisiä ei voida palauttaa kotimaihinsa eikä heillä ole tulevaisuudennäkymää Euroopassa tai Saksassa, heille luodaan laillinen tulevaisuudennäkymä Euroopan unionin ulkopuolella Ruandassa.

Kreikan, Alankomaiden, Tanskan ja Itävallan ministerien puheenvuorot: Avoin malli vankilan sijaan

Kreikan maahanmuutto- ja turvapaikkaministeri Thanos Plevris korosti Kreikan asemaa ensimmäisen vastaanoton maana, joka ottaa vastaan suurimman osan pakolais- ja siirtolaisvirroista. Hänen mukaansa jokainen, joka on oikeutettu turvapaikkaan Euroopassa, saa sen ja täyden suojelun, mutta kielteisen päätöksen saaneiden on palattava lähtömaahansa, jotta turvapaikkajärjestelmä säilyttää merkityksensä. Kun palautus lähtömaahan kohtaa suuria vaikeuksia, Ruandan tarjoama toinen mahdollisuus lailliseen asemaan kolmannessa maassa lähettää selkeän viestin salakuljetusverkostoille: rikollisverkostot eivät määrää muuttovirtoja Eurooppaan, eikä Eurooppaa voida kiristää. Plevris painotti, ettei kyse ole suljetusta laitoksesta eikä vastuun siirtämisestä pois Euroopasta, vaan vastuun jakamisesta kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puitteissa.

Alankomaiden ministeri Bart van den Brink totesi, että tällä hetkellä aivan liian harva maastapoistumismääräyksen saanut todella poistuu maasta. Tehokkaat palautukset ovat välttämättömiä, jotta kansalaisten tuki turvapaikkajärjestelmälle säilyy ja suojelua voidaan jatkossakin tarjota sitä aidosti tarvitseville. Hän korosti, että Ruandaan siirrettävien henkilöiden suojelu, mukaan lukien palautuskiellon periaate (non-refoulement) sekä kaikki kansainväliset ja eurooppalaiset oikeudelliset velvoitteet, on ensisijaisen tärkeää. Ruandan taloudellinen kehitys ja maan vahva kokemus yhteistyöstä IOM:n ja UNHCR:n kanssa luovat kumppanuudelle vankan pohjan, ja tavoitteena on aloittaa ensimmäiset siirrot vuonna 2027.

Tanskan ministeri Morten Dahlin kuvasi päivää virstanpylvääksi kohti oikeudenmukaista turvapaikkajärjestelmää, jossa salakuljettajat eivät voi rikastua haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytöllä eivätkä laillista oleskeluoikeutta vailla olevat henkilöt voi käyttää väärin Euroopan vieraanvaraisuutta. Dahlin tähdensi, ettei laittomasti maassa olevia siirretä Ruandassa vankilaan tai säilöönottoyksikköön, vaan he saavat apua asumiseen ja koulutukseen voidakseen rakentaa itselleen uuden elämän. Viiden maan ryhmä odottaa saavansa täysin neuvotellun sopimuksen valmiiksi muutaman kuukauden kuluessa, jotta ensimmäiset kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat voidaan lähettää Ruandaan vuonna 2027.

Itävallan sisäministeri Gerhard Karner kertoi, että viiden maan ministerien muodostama ”toimeenpanijoiden ryhmä” (Gruppe der Umsetzer) perustettiin tammikuussa 2026, kun EU:n turvapaikkasopimus ja uusi palautusasetus olivat valmistumassa ja puheista haluttiin siirtyä käytännön toteutukseen. Kymmenen kuukauden aikana ryhmä kokoontui tiiviisti ja kävi neuvotteluja eri maiden kanssa tavoitteenaan nimetä vuoden loppuun mennessä vähintään yksi kumppanimaa konkreettisia neuvotteluja varten. Karnerin mukaan tämä pilotti- ja mallihanke toimii esikuvana myös muille eurooppalaisille aloitteille. Hän kiitti puheensa lopuksi Ruandaa, hallitusten päämiehiä, neuvottelupöydässä mukana ollutta EU-komissaari Magnus Brunneria ja Euroopan komissiota sekä ministerikollegoitaan.

Kysymykset kustannuksista, siirrettävien määristä ja pelotevaikutuksesta

Toimittajien kysymysosiossa Itävallan uutistoimiston APA:n toimittaja Stefan Vospernik kysyi pääministeri Frederikseniltä, kuinka monta siirtolaista Ruandaan aiotaan lähettää tämän maahanmuuttopolitiikan ”viisasten kiven” myötä, ja tiedusteli liittokansleri Stockerilta hankkeen hintaa verraten sitä Australian Papua-Uuden-Guinean järjestelyyn, joka maksoi Australialle yhdeksän miljoonaa Australian dollaria turvapaikanhakijaa kohden.

Mette Frederiksen vastasi, että kyseessä on ensimmäinen todellinen ratkaisu nykyjärjestelmän syviin ongelmiin, ja jakoi lukumäärät kahteen osaan. Ensimmäinen ja pienempi luku koostuu niistä ihmisistä, jotka tosiasiallisesti palautetaan Ruandaan. Toinen ja huomattavasti merkittävämpi luku syntyy ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta: kun muualla maailmassa asuva, Eurooppaan elämää suunnitteleva henkilö tietää päätyvänsä Euroopan ulkopuolelle Ruandaan, valtava määrä etenkin nuoria miehiä päättää olla lähtemättä lainkaan matkaan. Tätä lukua ei voida koskaan tilastoida tarkasti, mutta se on kokonaisuuden kannalta kaikkein tärkein.

Liittokansleri Christian Stocker puolestaan muistutti, että myös nykyinen tilanne, jossa oleskeluoikeutta vailla olevat ihmiset jäävät maahan, aiheuttaa valtioille huomattavia kustannuksia. Ruanda-hankkeessa painopiste ei ole niinkään henkilökohtaisessa maksussa per siirrettävä henkilö, vaan tarvittavien rakenteiden ja oikeusvaltiollisten puitteiden rahoittamisessa. Sisäministeri Gerhard Karner täydensi, että Itävalta säästää turvapaikkasektorilla kolmen vuoden aikana noin 250 miljoonaa euroa pelkästään sisäministeriön hallinnonalalla, ja Ruandan kaltaiset innovatiiviset hankkeet alentavat kustannuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Tanskan yleisradion toimittajan Lasse Hesselundin kysyessä siirtojen laajuudesta, kiintiöiden jakoperusteista sekä Ruandan motiiveista Tanskan ministeri Morten Dahlin ja pääministeri Frederiksen toistivat, ettei kiinteitä tavoitelukuja aseteta tässä vaiheessa, koska tärkeintä on viesti siitä, ettei Euroopan unioniin voi enää saapua laittomasti ja jäädä maahan. Frederiksen lisäsi, että kyse on samalla nykyaikaisen kumppanuuden rakentamisesta Afrikan ja Euroopan maiden välille siten, että molemmat Välimeren puolet hyötyvät. Jatkossa asialistan kärjessä on myös rikoksia tehneiden henkilöiden palauttaminen, mutta ensivaiheessa kohteena ovat laittomasti maassa oleskelevat henkilöt.

Ruandan aiempi kokemus Libyan evakuoinneista ja yhteisöjen kehittäminen

Ministeri Vincent Biruta vastasi kysymyksiin Ruandan motiiveista ja kapasiteetista muistuttamalla, että monet ruandalaiset ovat itse olleet historiansa aikana pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Hän korosti, ettei kyseessä ole ensimmäinen kerta, kun Ruanda toteuttaa vastaavan järjestelyn: vuodesta 2017 lähtien Ruandassa on toiminut hätäsiirtomekanismi (Emergency Transit Mechanism, ETM) yhteistyössä UNHCR:n ja Afrikan unionin kanssa Libyaan jumiutuneiden turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Tähän mennessä Ruanda on vastaanottanut mekanismin kautta yli 3 000 ihmistä, joista suurin osa on sijoitettu edelleen muun muassa Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Suomeen.

Biruta painotti, ettei Ruanda ole mukana hankkeessa ansaitakseen rahaa, vaan etsimässä kestävää ratkaisua laittoman maahanmuuton globaaliin ongelmaan. Kumppanimaat kattavat siirrettävien henkilöiden matka- ja kotouttamiskustannukset. Birutan mukaan tavoitteena ei ole siirtää tuhansia ihmisiä pysyvästi Ruandaan, sillä osa palaa vapaaehtoisesti kotimaihinsa ja jo mekanismin käynnistyminen saa monet Euroopassa olevat palaamaan suoraan lähtömaihinsa kulkematta lainkaan Ruandan kautta. Hän arvioi myös, ettei Ruanda jää ainoaksi kumppanimaaksi, vaan muutkin valtiot kiinnostuvat vastaavasta yhteistyöstä Euroopan maiden kanssa.

Kun hollantilaisen RTL-kanavan toimittaja Floor Bremer kysyi, mitä Ruanda saa vastineeksi keskuksen isännöimisestä, Biruta nosti esiin Välimereen hukkuvat ja Saharan autiomaassa menehtyvät ihmiset, joiden kohtaloon Ruanda haluaa tuoda ratkaisun. Lisäksi kyseessä on molempia osapuolia hyödyttävä win-win-ratkaisu: koska Ruandaan jääviä ihmisiä ei sijoiteta eristetyille leireille tai omiin erillisiin kouluihinsa, kumppanimaiden rahoittamat ammattikoulutusohjelmat, oppilaitokset ja työpaikkojen luominen hyödyttävät suoraan myös Ruandan omia kansalaisia ja paikallisyhteisöjä.

Saksalaistoimittajan kysyessä muista neuvottelukumppaneista ministeri Alexander Dobrindt kertoi ryhmän käyvän keskusteluja useiden kolmansien maiden kanssa, mutta kieltäytyi nimeämästä muita maita keskeneräisten neuvottelujen vuoksi. Hän kertoi vierailleensa itse Ruandassa tutustumassa Kigalin ulkopuolella toimivaan UNHCR:n hätäsiirtomekanismiin ja korosti, ettei Ruandaan rakenneta massaleirejä, vaan avoimia yksiköitä, joita UNHCR:n pääkomissaari Salihin lupauksen mukaisesti myös valvotaan pitkäjänteisesti YK-järjestön toimesta. Dobrindt muistutti, että ihmissalakuljettajat veloittavat nykyisin 10 000–20 000 euroa hengenvaarallisesta Välimeren ylityksestä lupaamalla, että Euroopan sosiaali- ja turvapaikkajärjestelmiin päästyään maahan voi jäädä, koska kotimaa ei ota palautettavia vastaan. Tämän logiikan murtaminen on sopimuksen ydin.

Kreikan kokemukset, sopimusmuoto ja ihmisoikeuksien valvonta

Kreikkalaistoimittajan kysyessä Kreikan saamista hyödyistä ministeri Thanos Plevris kuvasi tilannetta, jossa turvallisista maista saapuvien henkilöiden turvapaikkahakemukset hylätään Kreikassa nopeasti, noin 60–80 päivässä, mutta palautukset viivästyvät lähtömaiden byrokratian ja yhteistyöhaluttomuuden vuoksi. Monet hakijat käyttävät tätä viivettä hyväkseen siirtyäkseen Kreikasta edelleen muihin EU-maihin. Kun vaihtoehtona on siirto Ruandan palautuskeskukseen, vapaaehtoiset paluut turvallisiin lähtömaihin kasvavat välittömästi. Plevris kertoi, että EU:n maahanmuuttosopimuksen myötä saapujien määrä Kreikkaan on jo laskenut 25 prosenttia ja edelleenliikkuminen Kreikasta muihin viiden ryhmän maihin on vähentynyt 70 prosenttia, ja Ruanda-malli tehostaa kehitystä entisestään.

Uutistoimisto Reutersin toimittajan Francois Murphyn sekä viimeisen kysyjän tiedustellessa neuvotteluasetelmista, EU-rahoituksesta, sopimusmuodosta ja Ruandan ihmisoikeustilanteesta liittokansleri Christian Stocker totesi lakimiehenä lähtökohdan olevan, että sopimuksen solmivat valtiot vastaavat sen rahoituksesta hallitustenvälisenä prosessina. EU vastaa ulkorajojen valvonnasta ja turvapaikkamenettelyistä, kun taas kansallisvaltioiden tehtävänä on huolehtia oleskeluoikeutta vailla olevien poistumisesta. Hän piti kuitenkin vuoden sisällä tapahtuvaa etenemistä säädöspohjasta valmiiseen keskukseen poikkeuksellisen nopeana saavutuksena. Pääministeri Frederiksen lisäsi, että aiemmin vähemmistössä olleet tiukan linjan maat muodostavat nyt EU:ssa enemmistön, ja yhä useammat maat ovat tervetulleita mukaan.

Ihmisoikeuksia koskevaan kysymykseen ministeri Vincent Biruta vastasi kehottamalla katsomaan vanhojen kliseiden taakse. Hän huomautti Ruandan majoittavan jo tällä hetkellä yli 150 000 pakolaista muun muassa Afganistanista, Sudanista, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Burundista heidän oikeuksiaan täysin kunnioittaen. Lisäksi uuteen järjestelmään kytketään UNHCR:n kaltaiset kansainväliset järjestöt sekä riippumaton valvontamekanismi, ja kaikki tarkkailijat ovat tervetulleita seuraamaan paikan päälle, että toiminta on läpinäkyvää ja noudattaa kansainvälistä, eurooppalaista ja Ruandan kansallista lainsäädäntöä.

Kirjoittaja: Aksu 
Lähde: YouTube / DWS News
Päivämäärä: 17.11.2026 
Operaatiokeskus/Aksu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti