.jpg) |
| Yhdysvaltain entiset ulkoministerit Mike Pompeo ja Antony Blinken keskustelivat toimittaja Juju Changin johdolla Iranin sodasta, Hormuzinsalmen merenkulun turvaamisesta, Israelin rahoituksesta sekä Kiinan ja Venäjän informaatiovaikuttamisesta. AI Kuva/Grok Image |
Pohjois-Amerikan juutalaisjärjestöjen (Jewish Federations of North America) järjestämässä keskustelutilaisuudessa toimittaja Juju Chang haastatteli Yhdysvaltain kahta aiempaa ulkoministeriä, 70. ulkoministerinä toiminutta Mike Pompeota sekä 71. ulkoministerinä toiminutta Antony Blinkeniä. West Pointin sotilasakatemiasta valmistunut ja Kansasin kongressiedustajana toiminut Pompeo nimitettiin presidentti Donald Trumpin ensimmäisellä kaudella ensin keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajaksi ja sen jälkeen ulkoministeriksi, missä roolissa hän oli luomassa historiallisia Abraham-sopimuksia.
Antony Blinken puolestaan toimi presidentti Barack Obaman hallinnossa apulaiskansallisen turvallisuuden neuvonantajana ollen keskeisessä roolissa Iranin ydinsopimuksen (JCPOA) synnyttämisessä, ja ulkoministerinä hän joutui luotsaamaan Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa lokakuun 7. päivän terrori-iskujen jälkeisessä myllerryksessä.
Vaikka molemmat entiset huippudiplomaatit edustavat eri puolueita ja ovat monista asioista eri mieltä, keskustelu käytiin keskinäisen kunnioituksen hengessä keskittyen laajan kokonaiskuvan muodostamiseen maailmanpolitiikan polttavimmista kriiseistä.
Välivaalien "sininen tsunami", Iranin sota ja Hormuzinsalmen kriisi
Keskustelu käynnistyi viime viikon välivaaleista, joissa nähtiin demokraattien "sininen tsunami". Vaikka kotimaan vaaleissa ei yleensä ole kyse suoraan ulkopolitiikasta, varapresidentti J. D. Vance astui julkisuuteen heti vaalien jälkeisenä päivänä ja totesi vaalituloksen johtuneen täysin Iranin sodasta, kytkien sen suoraan polttoaineen hintoihin ja vihjaten samalla, että Israel veti Yhdysvallat mukaan Iranin sotaan.
Kysyttäessä, miten Trumpin hallinto voisi nykyisessä tilanteessa päästä neuvotteluratkaisuun Iranin kanssa, Mike Pompeo totesi suoraan, ettei hänellä ole aavistustakaan, koska hän ei yksinkertaisesti pidä neuvotteluratkaisua mahdollisena Iranin nykyisen hallinnon ja vallankumouskaarti IRGC:n johdon kanssa. Pompeon mukaan Iranin johto on leppymätön. Jos hän olisi tänään päättävässä asemassa, hänen suosituksensa olisi paineen jatkuva kasvattaminen hallintoa vastaan kaikilla rintamilla. Tämä tarkoittaa paineen ylläpitämistä Hizbollahia vastaan Libanonissa sekä Hamasia vastaan, joka ei aio luopua aseistaan.
Pompeon mukaan taloussaarto on järkevä keino, ja hän kannattaisi iskemistä yhä useampiin kohteisiin Iranin sisällä. Iranilla on edelleen kyky sekoittaa Persianlahden aluetta ja uhata Israelia, mutta Yhdysvalloilla on kapasiteetti vähintäänkin heikentää tätä kykyä merkittävästi, ellei jopa tuhota sitä kokonaan. Pompeo myöntää, ettei tämä ole ilmaista eivätkä iranilaiset jää seuraamaan toimettomina sivusta, mutta se on tuli, jonka läpi on kuljettava, mikäli Persianlahdelle ja Yhdysvalloille halutaan palauttaa sellainen rauha, josta voidaan olla ylpeitä ja jonka riskitaso on hyväksyttävä.
Antony Blinken puolestaan kiitti aluksi juutalaisyhteisöjen johtajia heidän työstään ja totesi olevansa monista asioista samaa mieltä Pompeon kanssa, mutta näkevänsä tilanteessa muutamia keskeisiä tekijöitä. Blinkenin mukaan Iranin konfliktissa on ollut jo pitkään olemassa ulospääsytie (off-ramp), jonka presidentti Trump olisi yhdellä tasolla halunnut ottaa ja johon hänellä oli kaikki kannustimet: markkinoiden reaktiot, konfliktin laajat vaikutukset, hupenevat ammusvarastot sekä lähestyvät välivaalit.
Presidentti ei kuitenkaan käyttänyt tätä ulospääsytietä. Blinkenin mukaan tämä johtuu osittain siitä, että irtautuminen tässä vaiheessa vaatisi presidenttiä myöntämään, ettei kyseessä ollut todellinen voitto – ei välttämättä tappiokaan, mutta ei todellinen voitto. Se on presidentille vaikeaa, sillä irtautuessaan aikanaan Iranin ydinsopimuksesta (JCPOA) hän lupasi korvata sen vahvemmalla sopimuksella, mitä ei koskaan tapahtunut. Jos Trump ei nyt saa ydinasekysymyksessä aikaan jotakin, mikä nähdään vähintään yhtä hyvänä tai parempana kuin aiempi sopimus, se on hänelle ongelma.
Toisena tekijänä Blinken nosti esiin täysin uuden ongelman, jota ei aiemmin ollut: Hormuzinsalmen tilanteen. Blinkenin mukaan kova todellisuus on se, että mikä tahansa diplomaattinen ratkaisu – johon hän itse uskoo – vaatii tässä vaiheessa valitettavasti sitä, että iranilaisille on annettava jotakin, kuten pakotteiden lieventämistä tai jotakin itse salmeen liittyvää. Tämä on hänen mukaansa toteutettavissa ja parempi vaihtoehto kuin eskalaatio.
Blinken muistutti Iranin mittakaavasta: maa on neljä kertaa Kalifornian ja kolme kertaa Irakin kokoinen, siellä asuu 90 miljoonaa ihmistä ja sen rantaviiva Hormuzinsalmen varrella jatkuu loputtomiin. Iranin hallussa olevat ja sen jatkuvasti valmistamat aseet on sijoitettu etäämmälle rannikosta siten, että maa pystyy pitämään salmen läpi kulkevia aluksia uhattuna niin kauan kuin se haluaa. Paljoa ei vaadita: jo yhdenkin laivan osuma nostaa vakuutusmaksut välittömästi pilviin. Ilman valtavaa sotilaallista eskalaatiota, joka olisi Blinkenin mukaan surkea ajatus, ongelmaa ei voida ratkaista sotilaallisesti.
Iranilaiset ovat kärsimistään takaiskuista huolimatta äärimmäisen sitkeitä: he kävivät läpi kahdeksan vuoden sodan Irakia vastaan menettäen 200 000 ihmistä, ja tarkastellessaan Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa he uskovat löytäneensä sieltä akilleenkantapään. Blinken on kuitenkin täysin samaa mieltä Pompeon kanssa siitä, että Iraniin on kohdistettava jatkuvaa ja järjestelmällistä taloudellista painetta. Tavoitteena ei kuitenkaan ole antautuminen, sillä Iran ei antaudu helposti, vaan maan pakottaminen neuvottelupöytään, aivan kuten tapahtui vuosia kestäneissä JCPOA-neuvotteluissa ja Iranin–Irakin sodan päättämisessä.
Kiista ydinsopimuksesta ja energiamarkkinoiden turvaaminen
Kun Pompeolta kysyttiin, oliko Iranin ydinsopimuksen (JCPOA) romuttaminen virhe, hän vastasi sarkastisesti sen olleen "puhdasta neroutta" ja vahvisti olleensa itse vahvasti sopimuksesta irtautumisen kannalla heti ensimmäisinä tunteinaan ulkoministerinä, kun hänellä ei ollut vielä edes kulkulupaa ulkoministeriön rakennukseen.
Pompeon mukaan sopimus on jo muinaishistoriaa: vaikka se paransi tilannetta valvonnan ja joidenkin ydinkysymysten osalta, se oli täysin riittämätön vastaamaan laajempiin haasteisiin, jotka uhkaavat Israelia, Yhdysvaltoja ja Persianlahden maita. Sopimuksesta irtautuminen antoi presidentti Trumpille mahdollisuuden toimia: Yhdysvallat ja Israel ovat yhdessä ottaneet Iranin ydinohjelmassa merkittävän askeleen taaksepäin, ja liittolaiset voivat nyt lentää Iranin ilmatilassa täysin rangaistuksetta, millä on suuri merkitys Iranin jatkaessa nykyistä toimintaansa.
Hormuzinsalmen öljynkuljetusten osalta Pompeo huomautti, että öljy virtaa salmesta jo nyt ja sieltä kulkee enemmän tynnyreitä kuin aiemmin, vaikka toiminta onkin kalliiden vakuutusten vuoksi vielä osin tilapäisjärjestelyjen varassa. Maailman energiamarkkinat ovat kuitenkin sopeutuvaisia: Arabiemiirikunnat on rakentanut öljyputkia, Saudi-Arabia siirtää kuljetuksia länteen, ja Yhdysvallat jatkaa öljynporausta kotimaassa – olettaen, että Texasin kuvernööri sen sallii – jolloin energiamarkkinat tasapainottuvat.
Tässä kohdin Pompeo veti jyrkän eron Blinkenin linjaan:
"Meidän ei pitäisi koskaan antaa iranilaisille yhtään mitään. Meidän ei todellakaan pitäisi lahjoa heitä sallimaan merenkulun vapautta Hormuzinsalmessa."
Pompeo torjui jyrkästi niin pakotteiden lieventämisen kuin tullimaksujenkin myöntämisen Iranille. Hän kiitti Yhdysvaltain sotatoimialueen päämajan (CENTCOM) nuoria sotilaita, jotka ovat osoittaneet Yhdysvaltain sotilaallisen kyvykkyyden kovaan hintaan, sillä operaatioissa on menetetty amerikkalaisia ihmishenkiä. Sekä Pompeo että Blinken ovat joutuneet vierailemaan Doverin lentotukikohdassa vastaanottamassa kaatuneiden sotilaiden arkkuja omaisten rinnalla, mikä saa ottamaan tappiot äärimmäisen vakavasti. Pompeo on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Persianlahden arabimaiden asevoimat, Israelin asevoimat ja Yhdysvallat pystyvät yhdessä turvaamaan energiavirrat ja painamaan hinnat alas. Hän varoitti, että jos presidentti Trump vetäytyisi tänään ja julistaisi voiton, bensiini ei olisi ensi viikolla yhtään halvempaa, mikä osoittaa, että painetta ja työtä on jatkettava.
Netanjahun jälkeinen aika Israelissa, Abraham-sopimukset ja kahden valtion malli
Israelissa presidentti Isaac Herzog yrittää tänä viikonloppuna koota hallituskoalitiota, mikä nostaa esiin kysymyksen Benjamin Netanjahun jälkeisistä suhteista Yhdysvaltain ja Israelin välillä. Blinkenin mukaan edessä on potentiaalinen suunnanmuutos, jossa luoviminen tulee olemaan erittäin haastavaa. Seuraavien 28 päivän aikana nähdään, pystyykö koalitio tekemään kompromisseja omista periaatteistaan ja onko halu estää Netanjahun jatkokausi suurempi kuin vaatimus saada kaikki omat tavoitteet läpi. Jos tämä ei onnistu 28 päivässä, edessä ovat todennäköisesti jälleen uudet vaalit.
Laajempi ongelma liittyy Blinkenin mukaan siihen, että vaikka Israel on Gazan kauhujen keskellä saavuttanut viime vuosina merkittäviä taktisia ja sotilaallisia voittoja heikentämällä Irania, Hizbollahia ja Hamasia – kuitenkaan tuhoamatta Hamasia kokonaan –, Israelilla on ollut vaikeuksia muuttaa näitä taktisia sotilaallisia menestyksiä strategiseksi hyödyksi.
Blinkenin mukaan Gazassa on löydettävä tie eteenpäin, joka muuttaa ihmisten elämän paikan päällä ja tuo rauhan, ja Länsirannalla nähtävälle palestiinalaisten kaltoinkohtelulle on tultava loppu. Tehokkain väline diplomaattiseen etenemiseen ovat ensimmäisen Trumpin hallinnon ja Pompeon luomat Abraham-sopimukset, joihin olisi nyt palattava.
Blinken paljasti, että hänen oli määrä matkustaa Saudi-Arabiaan ja Israeliin 10. lokakuuta 2023. Matkan tarkoituksena oli saada sopimus tiekartasta, jota oli työstetty koko kesä saudien kanssa ja joka tähtäsi Palestiinan valtion tunnustamiseen. Tämä oli puuttuva palanen – niin sanottu Graalin malja – Saudi-Arabian saamiseksi mukaan Abraham-sopimuksiin ja suhteiden normalisoimiseksi Israelin kanssa. Todellista edistystä oli jo saavutettu, mutta matka peruuntui lokakuun 7. päivän hyökkäyksen vuoksi. Blinkenin mukaan yksi keskeinen syy sille, miksi Hamas toteutti lokakuun 7. päivän iskun, oli nimenomaan yritys tuhota tämä pyrkimys luoda laajempaa yhtenäisyyttä alueen maiden välille.
Vision toteutuminen vaatii kuitenkin edelleen palestiinalaiskysymyksen ratkaisemista. Blinken myöntää olevansa näkemyksensä kanssa tällä hetkellä hyvin epäsuosittu polarisoituneessa ja epäinhimillistävässä ilmapiirissä, mutta hän sanoi suorat sanat molemmille äärilaidoille:
"Niille, jotka ajavat iskulausetta 'joelta merelle' ja haluavat Israelin katoavan: arvatkaa mitä, se ei katoa. Mutta niille, jotka ajavat Suur-Israelia, haluavat jatkaa siirtokuntien rakentamista ja haluavat palestiinalaisten katoavan: arvatkaa mitä, hekään eivät katoa. Alueella on seitsemän miljoonaa juutalaista ja seitsemän miljoonaa arabia ja palestiinalaista. Kukaan ei ole lähdössä minnekään."
Blinkenin mukaan ilman tämän tosiasian tunnustamista konflikti ei ratkea koskaan eikä Israel ole koskaan perustavanlaatuisesti turvassa. Ainoa tie eteenpäin on turvallinen Israel ja suvereeni Palestiina.
Mike Pompeo kiitti Bidenin hallintoa ja Blinkeniä Abraham-sopimusten työn jatkamisesta ja totesi olevansa valitettavaa, ettei uusia maita ole vielä saatu mukaan edes Trumpin toisella kaudella. Pompeo esitti kuitenkin eriävän näkemyksen sopimusten onnistumisen syistä: hänen mukaansa Abraham-sopimusten avain menestykseen oli nimenomaan se, ettei palestiinalaisten ja israelilaisten välisen konfliktin annettu olla esteenä sille, minkä Persianlahden arabimaat tiesivät välttämättömäksi – eli Israelin olemassaolon oikeuden tunnustamiselle.
Pompeon mukaan Abraham-sopimukset avasi kolme yksinkertaista perusajatusta:
- Yhdysvallat ja Israel ovat horjumattomia liittolaisia, joiden välillä ei ole pienintäkään rakoa.
- Iran on paha toimija.
- Alueellisia suhteita ja liittoumia rakennetaan suoraan ilman, että Gazan tilanteen annetaan estää kehitystä.
Pompeon mukaan lokakuun 7. päivän seurauksena kahden valtion malli on tänään kauempana kuin pitkään aikaan, eikä rauhan- ja turvallisuusarkkitehtuurin rakentamisessa pidä jäädä odottamaan sen toteutumista.
Blinken vastasi tähän huomauttamalla, että ilman palestiinalaiskysymyksen ratkaisua sille on olemassa selkeä katto ja raja, kuinka pitkälle muut arabi- ja muslimimaat pystyvät tai haluavat mennä suhteissaan Israeliin. Käytännössä suvereeni Palestiina edellyttäisi Israelin aitoa turvallisuutta: Palestiinan valtion olisi oltava demilitarisoitu, Hamasin kaltaisilla ryhmillä ei saisi olla aseita, ja yhteiskunta olisi deradikalisoitava niin koulutuksen kuin moskeijoissa pidettävien saarnojenkin osalta. Vaikka molemminpuolinen epäinhimillistäminen tekee tästä tällä hetkellä lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa, Blinken muistutti entisen esimiehensä presidentti Joe Bidenin sanoista: "Älkää verratko minua Kaikkivaltiaaseen, verratkaa minua vaihtoehtoon."
Presidentti Trumpin ilmoitus Israelin avun katkaisemisesta ja tiedusteluyhteistyön merkitys
Keskustelussa siirryttiin Yhdysvaltain sotilaalliseen tukeen ja luottoihin Israelille. Ennen välivaaleja käydyissä kampanjoissa, kuten Michiganissa, monet ehdokkaat puhuivat rahoituksen rajoittamisesta; esimerkiksi tuleva senaattori James Talarico ilmoitti tukevansa vain puolustuksellisia aseita Israelille. Lisäksi itse vaalipäivänä presidentti Trump ilmoitti radiolähetyksessä aikovansa katkaista avun Israelille.
Pompeo totesi, ettei hän tiedä tarkalleen, miten hallinto aikoo viedä ilmoituksen käytäntöön, sillä nykyistä rahoitussopimusta on vielä useita vuosia jäljellä. Hän myös ironisoi Talaricon ja joidenkin republikaanien puheita "puolustuksellisista asejärjestelmistä" kysyen, miten esimerkiksi F-22-hävittäjä määritellään sellaiseksi.
Pompeo kuitenkin korosti olevansa erittäin optimistinen: se, antaako Yhdysvallat vuotuiset neljä miljardia dollaria – jotka menevät pääosin yhdysvaltalaisten asejärjestelmien ostamiseen Lockheed Martinin ja Raytheonin kaltaisilta suurilta puolustusalan yrityksiltä –, on huomattavasti vähemmän merkityksellistä kuin Yhdysvaltain ja Israelin välisen suhteen perusluonne. Toimiessaan CIA:n johtajana yhteistyössä Mossadin kanssa ja ulkoministerinä yhteistyössä Israelin ulkoministeriön ja pääministeri Netanjahun kanssa Pompeo näki, että maiden väliset institutionaaliset suhteet ovat syviä, vankkoja ja rikkoutumattomia.
Kysyttäessä, mitä Israel tarjoaa Yhdysvalloille tiedustelun saralla, Pompeo kertoi lentäneensä Israeliin jo neljä päivää CIA-nimityksensä jälkeen tapaamaan silloisen Mossadin päällikön Yossi Cohenin. Pompeon mukaan Israelin tiedustelu pelastaa amerikkalaisten henkiä jatkuvasti tavoilla, joista ei uutisoida julkisuudessa. Pompeoon itseensä kohdistuu edelleen Iranin tappouhkaus ja hänen päästään on luvattu miljoonan dollarin palkkio – mitä hänen vaimonsa Susan pitää hieman alhaisena summana –, ja Israelin tiedustelu on ollut erittäin avuksi hänen turvallisuutensa varmistamisessa. Lisäksi Israelin teknologia ja innovaatiokyky ovat maailmanluokkaa, eikä Yhdysvallat pystyisi tekemään tarvitsemaansa tiedustelutyötä ilman Israelia.
Obaman hallinnossa neuvoteltu yhteisymmärryspöytäkirja (MOU) Israelin tuesta ulottuu vuoteen 2028. Blinkenin mukaan Israelin hallituksessa on jo tunnistettu, ettei nykyinen järjestely kestä ikuisesti, ja Israelin sisäpolitiikassa halutaan tehdä selväksi, että maa pystyy maksamaan omat hankintansa ilman Yhdysvaltain rahoitusta. Kun presidentti Trump nyt sanoo saman ääneen, se vain asettaa asialle huutomerkin, mutta ei muuta kumppanuuden perustavanlaatuista arvoa.
Blinken kuitenkin varoitti, että käsillä on sukupolvien välinen käännekohta. Hänen oman sukupolvensa – 64-vuotiaiden – kasvaessa Israel nähtiin maailmalla Daavidina ja sitä ympäröivät maat Goljatina. Nyt esiin nousevan nuoren sukupolven silmissä asetelma on kääntynyt päälaelleen, millä on syvä vaikutus politiikkaan. Blinken kertoi vierailleensa Israelissa tusinan kertaa lokakuun 7. päivän ja virkakautensa päättymisen välillä. Keväällä 2024 hän sanoi pääministeri Netanjahulle suoraan:
"Ette ole menettämässä ainoastaan demokraattista puoluetta – mikä saattaa teidän näkökulmastanne olla aivan sopivaa – vaan olette menettämässä myös nuoret republikaanit ja nuoret evankelikaaliset kristityt."
Blinkenin mukaan tämä kehitys näkyy jo mielipidemittauksissa, ja Israelin johdon on ymmärrettävä tämä strateginen haaste.
Gazan sota, moraalinen rajanveto ja Kiinan sekä Venäjän bottiarmeijat
Kolme vuotta lokakuun 7. päivän iskujen jälkeen Gazan sodankäynti on johtanut Israelin laajaan kansainväliseen eristykseen. Kysyttäessä, miten tätä geopoliittista kuvaa voitaisiin muuttaa, Pompeo totesi, että tilanteessa, jossa oikea ja yksiselitteinen pahuus ovat näin selvästi vastakkain, on vain kerrottava totuutta yhä uudelleen ja uudelleen: Israelin asevoimien perussäädyllisyydestä sekä siitä, kuinka Hamas piilotti ihmisiä kellareihin.
Pompeo varoitti poliittisten puolueiden laidoilla tapahtuvasta lipsumisesta viitaten siihen, kuinka esimerkiksi Tucker Carlson tukee Abu Obaidaa. Niiden, jotka eivät ole äärilaidoilla, on oltava täysin yksiselitteisiä siitä, miksi asialla on merkitystä Yhdysvalloille. Se, että Yhdistyneet kansakunnat tuomitsee Israelin tai että juutalaisia syytetään erilaisista asioista, ei ole historiallisesti mitään uutta.
Suurin vaara Pompeon mukaan on molemmissa puolueissa nouseva moraalinen rinnastaminen (moral equivalency). Hän painotti, kuinka kovasti sekä hän että Blinken työskentelivät ja kuinka amerikkalaisten henkiä vaarannetaan sen varmistamiseksi, ettei sairaaloihin isketä vahingossa, kun taas vastapuolen pahantekijät eivät uhraa sekuntiakaan pohtiakseen tappamiensa siviilien määrää. Jos hyvän ja pahan eron ymmärtävät ihmiset antavat uuden sukupolven hallita keskustelua tällä moraalisella hämärtämisellä, tilanne on äärimmäisen vaarallinen kaikille – niin juutalaisille, evankelikaalisille kristityille kuin uskonnottomillekin.
Blinkeniltä kysyttiin hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan ensimmäisen panttivankivapautuksen neuvottelemisesta sekä siitä valtavasta viharyöpystä ja kansanmurhasyytöksistä, joita hän kohtaa sosiaalisessa mediassa jopa julkaistessaan videoita, joissa hän soittaa blues-kitaraa. Blinken totesi meidän elävän äärimmäisen mustavalkoisessa ajassa, jossa vivahteille ei ole tilaa. Silti on pystyttävä tunnustamaan samanaikaisesti sekä Israelin täysin oikeutettu pakko vastata lokakuun 7. päivän iskuun että Gazan palestiinalaisten kärsimyksen kauheus sitä seuranneina päivinä.
Sosiaalisessa mediassa vellova viha ja antisemitismin uusi nousu ovat Blinkenin mukaan osaltaan seurausta bottiarmeijoista. Hän kehotti selvittämään tarkemmin, mistä nämä botit tulevat, kuka niitä rahoittaa ja mikä niiden tarkoitus on, sillä ne lietsovat ja yllyttävät epätasapainoisia ihmisiä ryhtymään tekoihin tosielämässä.
Pompeo tarttui välittömästi tähän huomioon ja painotti, että lännessä aliarvioidaan kollektiivisesti sitä, kuinka kovasti Venäjä ja Kiina työskentelevät levittääkseen Israelin vastaista viestiä. Pompeo kertoi, että hänen X-tilinsä 1,5–1,6 miljoonasta seuraajasta täysi kolmannes ei ole todellisia ihmisiä, vaan pääosin kiinalaisia botteja. Tämä informaatiosota ja taistelu ihmisten mielistä on täysin keskeisessä asemassa. Pompeon mukaan tärkeintä, mitä vanhemmat voivat tehdä, on opettaa lapsilleen Amerikan perustavanlaatuinen poikkeuksellisuus (American exceptionalism), sillä tuleva Yhdysvaltain 75. ulkoministeri on riippuvainen siitä, että seuraava sukupolvi ymmärtää tämän peruslähtökohdan Kiinan ja Venäjän informaatio-operaatioiden keskellä.
Vastatessaan kysymykseen siitä, että bottien lisäksi myös suuri joukko oikeita ihmisiä pitää Israelin toimia Gazassa suhteettomina ja syyttää Yhdysvaltoja osallisuudesta sotarikoksiin tai kansanmurhaan, Blinken korosti, ettei hän vähättele ihmisten aitoja tunteita. Hän kuitenkin muistutti taistelukentän ainutlaatuisesta luonteesta: vihollinen toteutti juutalaisten historian pahimman joukkomurhan sitten holokaustin ja kaivautui sen jälkeen siviiliväestön sekaan sairaaloiden, koulujen ja asuintalojen alle. Gazaan vuosien varrella virranneet miljardit dollarit eivät menneet ihmisten elämän parantamiseen, vaan satojen kilometrien pituisiin tunneleihin.
Blinken huomautti, että monilta kriitikoilta puuttuu kokonaan historiantaju: vuonna 2005 Israel vetäytyi Gazasta kokonaan, purki jokaisen siirtokunnan ja luovutti avaimet. Vastineeksi se sai Hamasin sekä hyökkäykset vuosina 2009, 2011, 2014, 2019 ja lopulta 2023. Silti Yhdysvalloilta ja Israelilta odotetaan korkeampaa moraalista standardia. Blinkenin oman näkemyksen mukaan israelilaiset tekivät Gazan ristitulessa loukkuun jääneiden ihmisten hyväksi pääosin vain välttämättömän minimin, ja palestiinalaissiviilien hyvinvointia kohtaan esiintyi tiettyä piittaamattomuutta ja halveksuntaa. Blinken kuitenkin painotti:
"Se on täysin eri asia – valtavan kaukana – tarkoituksesta vahingoittaa heitä tai tarkoituksesta tuhota heidät. Kohteena oli Hamas, ja traagisesti aivan liian monet ihmiset jäivät sen keskelle ja kärsivät hirvittävästi sen seurauksena."
Toivon merkit ja nuoren sukupolven tulevaisuus
Tilaisuuden lopuksi molemmilta ulkoministereiltä kysyttiin, mistä he löytävät toivoa nykyisessä maailmantilanteessa. Blinken lainasi edesmennyttä senaattori John McCainia, joka tapasi sanoa tilanteen olevan aina synkin juuri ennen kuin se muuttuu täysin mustaksi. Politiikassa ja elämässä asiat eivät kuitenkaan yleensä ole niin huonosti tai niin hyvin kuin miltä ne näyttävät.
Blinken kehotti ihmisiä lukemaan sanomalehtien poliittisten sivujen sijaan tieteestä ja luonnosta sekä niistä poikkeuksellisista edistysaskelista, jotka parantavat ihmiselämää joka päivä. Kokonaisuutena tarkasteltuna ihmiskunnalla menee monilla mittareilla paremmin kuin koskaan: sotia ja kärsimystä on vähemmän, väestöt ovat terveempiä ja suvaitsevaisuutta on enemmän.
Silti länsimaissa ollaan sukupolvien välisessä murroskohdassa. Nuori sukupolvi kokee ymmärrettävästi jääneensä heikommalle osalle, ja tilastot vahvistavat tämän: tämä on ensimmäinen sukupolvi, joka ei tule menestymään taloudellisesti yhtä hyvin kuin vanhempansa. Kun vuonna 1945 syntyneistä 90 prosenttia menestyi 30 vuotta myöhemmin vanhempiaan paremmin, vuonna 1995 syntyneillä luku on pudonnut 50 prosenttiin ja laskee edelleen. Vanhemman sukupolven tehtävä on luoda nuorille toivoa ja mahdollisuuksia, jotta he eivät hylkää yhteiskuntajärjestelmän perusteita ja käänny vasemmisto- tai oikeistopopulismin puoleen.
Mike Pompeo yhtyi Blinkenin optimismiin ja täydensi McCainin lausahdusta Winston Churchillin sanoilla siitä, että Amerikka tekee lähes aina oikean ratkaisun sen jälkeen, kun se on ensin kokeillut kaikkia muita vaihtoehtoja. Pompeo kertoi olevansa täysin vakuuttunut siitä, että hänen 19 kuukauden ikäinen lapsenlapsensa Jack Michael – jolle hän lukee iltasaduksi Yhdysvaltain perustuslakia puolustavia Federalist Papers -kirjoituksia – tulee elämään vielä paremman elämän kuin nykyiset sukupolvet.
Pompeon mukaan sijoitustermein ilmaistuna nyt kannattaa sijoittaa pitkällä tähtäimellä Amerikkaan, ja Yhdysvaltain sekä Israelin syvä suhde on olennainen osa tätä menestystä. Todisteena tästä on se, ettei kukaan nuori opiskelija Afrikassa tai muualla maailmassa haaveile pääsystä Pekingin valtionyliopistoon tai Moskovan yliopistoon, vaan kaikki haluavat tulla opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Samoin ulkoministereinä toimiessaan jokainen maa halusi tavata Blinkenin ja Pompeon siksi, että he edustivat Yhdysvaltoja ja pääsyä käsiksi amerikkalaiseen luovuuteen, energiaan, osaamiseen ja päättäväisyyteen. Kunhan uskovat ihmiset – jollaisena evankelikaalinen kristitty Pompeo itseään pitää – eivät menetä uskoaan ja tekevät lujasti töitä, myös seuraavalla sukupolvella on edessään kaikki ne mahdollisuudet, jotka ovat siunanneet nykyisiä sukupolvia.
Kirjoittaja: Aksu
Julkaisija: Jewish Federations of North America
Päivämäärä: 12.11.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti