.: Aavikon varjot: Operation Mount Hope III ja Neuvostoliiton ”Paholaisen vaunujen” kaappaus

Mi-25:

Neuvostoliiton ylpeys

Kylmän sodan loppuvuodet 1980-luvulla olivat teknologisen kilpajuoksun ja varjoissa tapahtuvan tiedustelutoiminnan kulta-aikaa. Kun puhutaan suurvaltojen välisestä voimainmittelöstä, huomio kiinnittyy usein Euroopan rajoille tai ydinsukellusveneisiin valtamerten syvyyksissä. Kuitenkin kesäkuussa 1988 yksi historian rohkeimmista teknisistä talteenotto-operaatioista tapahtui Tšadin polttavalla autiomaalla. Tämä oli Operation Mount Hope III.

Tausta: Mahdollisuus hiekan keskellä

Vuonna 1987 niin kutsuttu "Toyota-sota" Libyan ja Tšadin välillä saavutti käännekohtansa. Libyan joukot joutuivat perääntymään kiireellä Ouadi Doumin lentotukikohdasta, jättäen jälkeensä valtavan määrän neuvostovalmisteista sotakalustoa. Romun joukossa lepäsi kuitenkin todellinen aarre: lähes vahingoittumaton Mil Mi-25 "Hind-D" -hyökkäyshelikopteri.

Lännessä Hind-helikopteria kutsuttiin "lentäväksi panssarivaunuksi", kun taas neuvostosotilaat tunsivat sen nimellä "lentävä vaunu". Se oli pelätty ja tehokas aseistettu kuljetushelikopteri, jonka sisäisestä tekniikasta, panssaroinnista ja sensorijärjestelmistä Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ja armeija olivat erittäin kiinnostuneita.

Suunnitelma: Night Stalkers ja mahdoton tehtävä

Tehtävän suorittaminen uskottiin Yhdysvaltain armeijan eliittiyksikölle, 160th Special Operations Aviation Regimentille, joka tunnetaan paremmin nimellä "Night Stalkers". Haaste oli valtava: kohde sijaitsi syvällä Tšadin pohjoisosassa, alueella, joka oli edelleen alttiina Libyan ilmavoimien iskuille ja hiekkamyrskyille.

MH-47 Chinook ei ole pelkkä kuljetushelikopteri; se on Yhdysvaltain eliittijoukkojen, Night Stalkersien, elämänlanka. Tämä "Lentäväksi työjuhdaksi" kutsuttu kopteri on varustettu valtavilla polttoainesäiliöillä ja ilmatankkauspuomilla, jotka mahdollistavat tuntikausien lennot syvälle vihollisen selustaan. Sen tunnistettava kahden roottorin ääni on monelle erikoisjoukkojen sotilaalle merkki pelastuksesta.

Operaation valmistelu oli äärimmäisen tarkkaa:

Logistiikka: Kahden MH-47 Chinook -helikopterin oli lennettävä yli 800 kilometriä autiomaan yli, kantaen mukanaan ulkoista kuormaa, joka painoi tonneja.
Yhteistyö: Ranska tuki operaatiota tarjoamalla tiedustelutietoa ja suojaa alueella, ja Tšadin hallitus antoi virallisen luvan noutoon.
Harjoittelu: Yhdysvalloissa lentäjät harjoittelivat kuukausia nostamalla vettä täynnä olevia säiliöitä simuloidakseen Hindin painoa.

Toteutus: Yö autiomaan yllä

kesäkuuta 1988 kaksi MH-47 Chinookia nousi ilmaan N'Djamenasta. Matka kohti Ouadi Doumia oli tekninen ja fyysinen koetus. Helikopterit joutuivat tankkaamaan ilmassa C-130 Hercules -koneista useita kertoja – operaatio, joka on äärimmäisen vaarallinen matalalla lennettäessä ja hiekkaisessa ilmassa.

Perillä erikoisjoukot varmistivat alueen ja kiinnittivät Mi-25:n vahvoilla vaijereilla toisen Chinookin alapuolelle. Paluumatka oli vieläkin haastavampi: helikopteri oli raskas ja epävakaa taakka. Juuri kun osasto oli palaamassa, he kohtasivat massiivisen hiekkamyrskyn. Näkyvyys nollaantui, mutta lentäjät onnistuivat navigoimaan takaisin tukikohtaan käyttäen vain mittareita ja intuitiotaan.

Pohdinta: Mediallinen narratiivi ja geopoliittinen merkitys

Operation Mount Hope III:a on usein kuvattu mediassa "täydellisenä ryöstönä". Se on narratiivi, joka korostaa Yhdysvaltain teknistä ja operatiivista ylivoimaa kylmän sodan loppumetreillä. Mutta kun pintaa raaputtaa, operaatio paljastaa syvemmän epätoivon ymmärtää vastustajaa.

Vaikka jotkut venäläiset lähteet myöhemmin väittivät, että kyseinen Mi-25 oli jo vanhentunut versio, sen tekninen analyysi antoi Yhdysvalloille kriittistä tietoa Neuvostoliiton ilmailudoktriinista. Se oli symbolinen voitto – osoitus siitä, että Night Stalkers kykeni operoimaan missä tahansa, milloin tahansa, ja hakemaan mitä tahansa.

Operaatio osoittaa myös Ranskan ja Yhdysvaltain välisen hiljaisen yhteistyön tärkeyden Afrikassa. Ilman ranskalaisten "Bordeaux"-yksikön tukea ja alueellista hallintaa, tehtävä olisi todennäköisesti päättynyt diplomaattiseen tai sotilaalliseen katastrofiin.

Tässä lyhyt animaatiovideo operaatiosta:https://www.youtube.com/watch?v=eIs-S1oLa_M&list=PL5_bhjw6PxLYPN7vqWI7dIrBpK8d5hpmA&index=14&t=8s

Luotettavat lähteet ja niiden sisältö

Seuraavat lähteet tarjoavat syvällisen ja faktapohjaisen kuvan operaatiosta:

U.S. Army Special Operations Command (USASOC) - Archives: Virallinen sotahistoriallinen dokumentaatio, joka kuvaa 160th SOAR:n roolia, teknisiä haasteita ja virallista aikajanaa. Tämä on luotettavin lähde itse operaation suoritustapaan.
Michael J. Durant & Steven Hartov: "The Night Stalkers": Kirja tarjoaa sisäpiirin näkökulman yksikön historiaan. Se sisältää haastatteluja operaatioon osallistuneilta lentäjiltä ja kuvaa yksityiskohtaisesti hiekkamyrskyn aiheuttamaa draamaa.
The Aviationist (Aviation News & History): Tämä ilmailuun erikoistunut sivusto analysoi teknisestä näkökulmasta, miksi Mi-24 "Hind" oli niin arvokas kohde ja miten MH-47 Chinookin nostokykyä hyödynnettiin.
Small Wars Journal - "Cold War Special Operations": Artikkeli, joka asettaa operaation laajempaan geopoliittiseen kontekstiin, käsitellen Libyan ja Tšadin välistä konfliktia (Toyota-sota) ja suurvaltapolitiikkaa Afrikassa.
C-SPAN - Military History Lectures: Useat historioitsijoiden luennot, joissa käsitellään kylmän sodan tiedusteluoperaatioita, tarjoavat analyysia siitä, miten Mount Hope III vaikutti myöhempiin erikoisoperaatioiden malleihin.

#OperationMountHope III #ColdWar #MilitaryHistory #Erikoisoperaatiot #KylmäSota #Sotahistoria

Operaatiokeskus/Aksu

Päivämäärä: 18. tammikuuta 2026

.

1/18/26