 |
| Kuvituskuvassa Suomen presidentti Alexander Stubb ja PBS NewsHourin Nick Schifrin keskustelevat Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin tulevaisuudesta. Stubb painottaa Suomen vahvaa tavanomaista puolustuskykyä ja transatlanttisen kumppanuuden merkitystä maailmanjärjestyksen murrosvaiheessa. Kuva vangitsee hetken, jossa korostuvat Suomen rooli NATOn jäsenenä sekä realistinen ja päättäväinen suhtautuminen Venäjän muodostamaan pitkäaikaiseen uhkaan. AI Kuva/Grok Image |
Nick Schifrin: Keskustellakseni kaikesta tästä puhuin Alexander Stubbin, Suomen presidentin kanssa. Presidentti Stubb, kiitos paljon. Mukava nähdä teitä. Saksan kansleri Friedrich Merz avasi tämän konferenssin sanoen, että nykyinen maailmanjärjestys sellaisena kuin me sen tunnemme, on ohi. Ja ennen tätä konferenssia julkaistussa raportissa syytettiin presidentti Trumpia – lainaus – ”kirveen iskemisestä” järjestelmään, joka on taannut Euroopan turvallisuuden vuosikymmeniä. Oletteko samaa mieltä näistä väitteistä?
Alexander Stubb: En. Olen juuri kirjoittanut kirjan, jossa sanon maailmanjärjestyksen olevan itse asiassa murrosvaiheessa. Joten älkäämme heittäkö lasta pesuveden mukana. Maailmanjärjestykset muuttuvat. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen se kesti kaksi vuosikymmentä, toisen maailmansodan jälkeen neljä vuosikymmentä ja kylmän sodan jälkeen kolme vuosikymmentä. Ja nyt etsimme jotain uutta. Minulle on erittäin tärkeää, että transatlanttinen kumppanuus säilyy edelleen sen keskiössä.
Nick Schifrin: Joidenkin eurooppalaisten parissa, joiden kanssa puhun, on valtavaa ahdistusta. Myönnän, että Euroopan sisällä on jakolinjoja, mutta silti, valtavaa ahdistusta. Eräs eurooppalainen ulkoministeri kertoi minulle tässä konferenssissa, ettei Eurooppa pysty puolustautumaan tavanomaisin keinoin ja että luottamus Yhdysvaltoihin on puutteellista tai sitä ollaan menettämässä. Tämä ministeri aikoo nostaa esiin ajatuksen useampien Euroopan maiden ydinaseista Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan lisäksi. Onko tällaista keskustelua todella käyty? Onko se hyvä ajatus?
Alexander Stubb: Ensinnäkin olen eri mieltä kyseisen ministerin kanssa. Tarkoitan, että koko Suomen puolustusratkaisu 1300 kilometrin (830 mailin) rajalla Venäjän kanssa perustuu kykyymme puolustaa itseämme.
Nick Schifrin: Tavanomaisin keinoin.
Alexander Stubb: Tavanomaisin keinoin. Siksi meillä on miljoona miestä ja naista, jotka on koulutettu arktisissa olosuhteissa. Meillä on 62 F-18-konetta. Olemme juuri ostaneet 64 F-35-konetta. Meillä on pitkän kantaman ohjuksia ilmassa, maalla ja merellä, ja meillä on Euroopan suurin tykistö yhdessä Puolan kanssa. En siis halua kenenkään sanovan minulle, ettemme pysty puolustamaan itseämme. Mitä tulee ydinaseisiin, uskon meidän edelleen tarvitsevan Yhdysvaltain ydinasepelotetta. NATO perustuu kolmeen pelotepilariin, ja ydinaseet ovat tietysti yksi niistä. Meillä on joitakin ydinaseita Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja tietenkin Ranskassa, mutta keskeinen sateenvarjo tulee Yhdysvalloista.
Nick Schifrin: Kansleri Merz sanoi tänään keskustelleensa Ranskan Emmanuel Macronin kanssa ajatuksesta, että Ranska tarjoaisi suojelua Euroopalle omilla ydinaseillaan – päätös, jota Ranska ei ole vielä tehnyt. Onko se mielestänne merkki siitä, että Yhdysvaltain ydinsateenvarjoon kohdistuu epäilyksiä?
Alexander Stubb: Ei, en usko, että siihen pitäisi kohdistua epäilyksiä. Luulen, että koko maailman ydinaseryhmitelmä on muuttumassa siinä mielessä, että aiemmin oli kaksi suurta toimijaa, Venäjä ja Yhdysvallat. Nyt on kolmas, toisin sanoen Kiina 600 ydinkärjellään.
Nick Schifrin: Kasvussa 1 500:aan.
Alexander Stubb: Kasvussa 1 500:aan. Joten tämä muuttaa tilannetta. Ja tietenkin Euroopan on huolehdittava omasta suojelustaan, mutta loppujen lopuksi on Yhdysvaltain oman edun mukaista tarjota ydinsateenvarjo Euroopalle ja Euroopan edun mukaista hyväksyä se.
Nick Schifrin: Teillä on läheinen suhde presidentti Trumpin kanssa, kuten monet ovat huomauttaneet. Ja jotkut eurooppalaiset kolleganne ovat mielestäni ottaneet opikseen Grönlannin kriisistä ja siitä, miksi presidentti Trump päätti laannuttaa tilanteen tai käyttää poistumisreittiä, jonka pääsihteeri hänelle tarjosi. Eli se, että eurooppalainen voima ja vastustaminen presidentti Trumpia kohtaan myöntymisen sijaan oli jotenkin parempi tapa toimia hänen kanssaan. Näettekö asian näin?
Alexander Stubb: Diplomiatiassa voi aina joko pyrkiä de-eskalaatioon tai sitten eskaloitava voidakseen de-eskalaatioida. Uskon, että on aina parasta hoitaa de-eskalaatio julkisesti ja eskalaatio yksityisesti.
Nick Schifrin: Eli ratkesiko Grönlannin tilanne näin? Julkisesti annoitte vakuutuksia presidentille, mutta yksityisesti sanoitte: ”Hei, tämä on hieman uhkaavaa”?
Alexander Stubb: Ei. Ei, ei. Meillä oli kolme skenaariota: hyvä, paha ja ruma. Hyvä oli de-eskalaatio, poistumisreitin löytäminen ja keskittyminen arktiseen turvallisuuteen. Paha oli kauppasota ja tullien korotukset. Ja ruma oli jatkuva sotilaallinen uhka. Kävimme tavallaan läpi vaihtoehdot kaksi ja kolme, ja nyt työstämme numero ykköstä. Mielestäni tällaiset poistumisreitit ja prosessit ovat tärkeitä.
Nick Schifrin: Puhutaanpa hieman Venäjästä. Kuten mainitsitte, teillä on NATOn pisin raja Venäjän kanssa. Venäjän joukot rakentavat tai ovat rakentaneet sotilastukikohtia ja infrastruktuuria Suomen rajan toiselle puolelle. Mitä luulette Venäjän tavoittelevan ja kuinka huolestuttavia Venäjän toimet ovat olleet teidän mielestänne?
Alexander Stubb: Toistan, ettemme ole huolissamme. Hyväksymme myös sen tosiasian, että rajamme takana on aina ollut venäläisiä tai neuvostoliittolaisia joukkoja. Ja kun sota loppuu, niitä on siellä enemmän. Itse asiassa uskon Venäjän häviävän tämän sodan. Mielestäni koko sodan aloittaminen Ukrainaa vastaan oli Putinin strateginen virhe. Hän halusi venäläistää Ukrainan; siitä on tulossa eurooppalainen. Hän halusi estää NATOn laajentumisen; hän sai Suomen ja Ruotsin. Ja hän halusi pitää Euroopan puolustusmenot alhaisina; me olemme nousemassa 5 prosenttiin. En siis ole liioitellun huolissani. Enkä pidä retoriikasta, jonka mukaan Pohjoismaat tai Baltia ovat seuraavana vuorossa. Ei, ne eivät ole. Venäjä ei aio testata 5. artiklaa.
Nick Schifrin: Mutta tarkoittaako se, ettei Venäjä ole se pitkäaikainen uhka, joka...
Alexander Stubb: Se on pitkäaikainen uhka.
Nick Schifrin: Selvä.
Alexander Stubb: Siitä ei ole epäilystäkään, koska sen DNA:ssa on imperialismia ja laajentumista. Se on tehnyt niin läpi historiansa. Ja rehellisesti sanottuna se ei ole kyennyt käsittelemään omaa historiaansa rehellisellä tavalla, oli kyse neuvostoajasta tai muusta. Uskon, että meidän on tulevaisuudessa varmistettava, etteivät ne imperialistiset uhat siirry Etelä-Kaukasiaan tai Keski-Aasiaan.
Nick Schifrin: Luuletteko Putinin, luuletteko Venäjän olevan tosissaan keskusteluissa sodan lopettamisesta?
Alexander Stubb: Toivon, että ovat. Mutta jotkut sanovat, ettei Venäjä lopeta tätä sotaa, koska he haluavat jatkaa alueiden hankkimista. En usko siihen lainkaan. Luulen, ettei Venäjä pysty lopettamaan tätä sotaa, koska sosiaaliset ja poliittiset kustannukset Putinille siitä, ettei hän pysty maksamaan sotilaille heidän palatessaan, ovat liian korkeat. Siksi olen skeptinen Putinin aikeiden suhteen.
Nick Schifrin: Suomen presidentti Alexander Stubb, kiitos paljon.
William Brangham: Voitte nähdä laajemman version Nickin haastattelusta presidentti Stubbin ja muiden johtajien kanssa Münchenin turvallisuuskonferenssissa ”Compass Points” -ohjelmassa. Löydätte sen YouTube-sivultamme ja paikalliselta PBS-asemaltanne tänä viikonloppuna.
Lähde: PBS NewsHour / YouTube
https://www.youtube.com/watch?v=llAobiypT00&list=PL5_bhjw6PxLaOjmKbrfvnFYTtV-kZQG7J&index=1
Päivämäärä: 13. helmikuuta 2026
Kirjoittanut Aksu
Operaatiokeskus/Aksu
#AlexanderStubb #Suomi #Venäjä #turvallisuus #NATO #maailmanjärjestys #diplomatia #ydinaseet #puolustus #Eurooppa #Finland #Russia #security #MunichSecurityConference #globalorder #defense #geopolitics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti