 |
| Kuvituskuvassa senaatin vahvistuskuulemisen tiivis tunnelma tiivistyy hetkeen, jossa tuomariehdokkaan on vastattava aiemmista julkisista kommenteistaan. Pöydälle heijastuva teksti "Identity is a Lens" symboloi niitä oikeusfilosofisia kysymyksiä, joita senaattori John Kennedy painotti: voiko tuomari säilyttää puolueettomuuden, jos hänen aiemmat sanomansa heijastavat voimakasta poliittista sävyä? Kuva korostaa senaatin valvonnan merkitystä elinikäisten tuomarinimitysten arvioinnissa. AI Kuva/Grok Image |
Senaattori John Kennedy: Oletko kutsunut republikaanisuutta – tai korjaan – sanoitko, lainaan: ”republikaanisuus on epädemokraattinen virus”?
Tuomariehdokas: En, senaattori, en usko käyttäneeni noita sanoja.
Senaattori John Kennedy: Selvä, olet nyt valan alaisena. Jos käytit noita sanoja, vedätkö ehdokkuutesi pois?
Tuomariehdokas: Senaattori, en usko käyttäneeni noita sanoja.
Senaattori John Kennedy: Mutta jos käytit, vetäydytkö? Kun lähetit nuo henkilökohtaiset twiitit senaattori Cottonista, senaattori Blackburnista ja senaattori Cornynista, tarkoititko niitä silloin?
Tuomariehdokas: Kadun kovasti sävyä, jonka olen toisinaan ottanut sosiaalisessa mediassa. Tiedän, että olen ylittänyt rajan silloin tällöin.
Senaattori John Kennedy: Kun ylitit rajan, tarkoititko sitä? Olet älykäs mies, sen näkee, mutta luulen, että olet vihainen mies. Olen todella huolissani puolestasi äänestämisestä. Emme tarvitse liittovaltion tuomareita, jotka ovat vihaisia; tarvitsemme liittovaltion tuomareita, jotka ovat oikeudenmukaisia ja kykenevät näkemään molemmat näkökulmat.
Kertoja: Senaattori John Kennedy esittää säälimättömän kysymyssarjan, joka jättää tuomariehdokkaan hapuilemaan selityksiä aiemmille kiistanalaisille lausunnoilleen tässä kiihkeässä vahvistuskuulemisessa. Yksi syytös hallitsee huonetta: nimittikö ehdokas republikaanisuutta epädemokraattiseksi virukseksi? Valan alaisena ehdokas kieltää käyttäneensä juuri noita sanoja, mutta sananvaihto kiihtyy nopeasti syvemmäksi yhteenotoksi. Jännite kasvaa, kun senaattoreihin kohdistuneet aiemmat twiitit nostetaan takaisin parrasvaloihin. Kennedy vaatii selkeitä vastauksia esittäen yksinkertaisen mutta voimakkaan kysymyksen: ”Tarkoititko sitä?” Seuraa paljastavaa edestakaista keskustelua katumuksesta, sävystä ja siitä, heijastaako sosiaalisen median käyttäytyminen luonnetta. Seuratkaa tämän intensiivisen senaatin kuulemisen koko analyysi ja päättäkää itse, olivatko ehdokkaan selitykset vakuuttavia vai painavatko Kennedyn huolet oikeudenmukaisuudesta ja tuomarin maltista enemmän. Sukelletaan sisään.
Senaattori John Kennedy: Sanoitko: ”Tuen rikkaiden henkilöiden poliittisten lahjoitusten pakollista julkistamista, mutta en vähemmistöjen”?
Tuomariehdokas: Ensinnäkin senaattori Kennedy, kiitos muistilehtiöistä lapsilleni, arvostan sitä todella. En muista käyttäneeni noita sanoja aiemmin, senaattori. Muistan kyllä...
Senaattori John Kennedy: Selvä, minulla on niitä täällä useita. Olet kuvaillut itseäsi ”kiihkeäksi vasemmistolaiseksi” (wildeyed sort of leftist). Olenko ymmärtänyt oikein?
Tuomariehdokas: Senaattori, luulen viitanneeni karikatyyriin tavasta, jolla uskon muiden ehkä kuvailevan minua, en siihen, miten itse kuvailisin itseäni. Haluan vakuuttaa teille ymmärtäväni, että tuomarin tehtävä on jättää syrjään omat henkilökohtaiset näkemyksensä.
Senaattori John Kennedy: Kuulin todistuksesi. Oletko kutsunut republikaanisuutta – tai korjaan – sanoitko, lainaan: ”republikaanisuus on epädemokraattinen virus”?
Tuomariehdokas: En, senaattori, en usko käyttäneeni noita sanoja.
Senaattori John Kennedy: Selvä, olet nyt valan alaisena.
Tuomariehdokas: Kyllä senaattori. En usko käyttäneeni noita sanoja. Muistan kyllä sanoneeni viime vuonna, että luottamuksen menetys vaaleihimme on levinnyt tavallaan kuin virus.
Senaattori John Kennedy: No, se on pitkä matka republikaanisen puolueen kutsumisesta epädemokraattiseksi virukseksi.
Tuomariehdokas: Kyllä, se on hyvin erilaista, enkä usko käyttäneeni noitakaan sanoja.
Senaattori John Kennedy: Jos kuitenkin käytit noita sanoja, vedätkö ehdokkuutesi pois?
Tuomariehdokas: Senaattori, en usko käyttäneeni noita sanoja.
Senaattori John Kennedy: Mutta jos käytit, peruutatko sen?
Tuomariehdokas: Minun on vaikea kuvitella skenaariota, jossa...
Senaattori John Kennedy: Sanon vain, että oleta niin. Jos sanoit niin, vetäydytkö?
Tuomariehdokas: Jos lainaisin jonkun muun sanoneen niin kuvaillakseen sellaista lausetta, en ilmaisisi omia näkemyksiäni. Mutta senaattori, en usko koskaan käyttäneeni noita sanoja.
Senaattori John Kennedy: Kun lähetit nuo henkilökohtaiset twiitit senaattori Cottonista, senaattori Blackburnista ja senaattori Cornynista, tarkoititko niitä silloin?
Tuomariehdokas: Kuulematta noita twiittejä, senaattori Kennedy, minun on vaikea muistaa tarkalleen, mitä sanottiin tai mitä ajattelin tuolloin. Kadun kovasti sävyä, jonka olen toisinaan ottanut sosiaalisessa mediassa. Tiedän, että olen ylittänyt rajan silloin tällöin.
Senaattori John Kennedy: Kun ylitit rajan, tarkoititko sitä?
Tuomariehdokas: Tietämättä tarkkaa kontekstia tai twiittiä, johon viittaatte, senaattori Kennedy, minun on vaikea sanoa.
Senaattori John Kennedy: No, twiittaatko yleensä asioita, joita et tarkoita?
Tuomariehdokas: Senaattori Kennedy, olen samaa mieltä kanssanne siitä, että Twitteristä on tullut hyvin karkea paikka.
Senaattori John Kennedy: En halua väitellä Twitteristä. Twiittaatko yleensä asioita, joita et tarkoita?
Tuomariehdokas: Senaattori Kennedy, olen edistänyt Twitterin karkeutta toisinaan kokeilemalla rajoja...
Senaattori John Kennedy: Kun teit sen, tarkoititko sitä?
Tuomariehdokas: Minun on vaikea vastata tuohon yleisellä tasolla, senaattori Kennedy, ilman tiettyä...
Senaattori John Kennedy: Olet älykäs kaveri, totta kai voit. Joko tarkoitit sitä tai et. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: ovi A tai ovi B.
Tuomariehdokas: Senaattori Kennedy, tiedän, että kokeilin rajoja.
Senaattori John Kennedy: Selvä, kadutko sitä?
Tuomariehdokas: Kadun sitä, senaattori.
Senaattori John Kennedy: Kadutko sitä siksi, ettet tarkoittanut sitä, vai kadutko sitä siksi, että se saattaa estää nimityksesi vahvistamisen?
Tuomariehdokas: Senaattori Kennedy, kadun sitä, koska uskon sen edistäneen keskustelumme yleistä karkeutta.
Senaattori John Kennedy: Tuliko tämä oivallus siitä, että kaikilla on yhtäläinen arvokkuus ja arvo, vasta kun sinut nimettiin, vai...?
Tuomariehdokas: Uskon teidän viittaavan uskonnollista vakaumustani...
Senaattori John Kennedy: En viittaa, senaattori. Viittaan karkeuteesi.
Tuomariehdokas: Yhtäläinen arvokkuus ja arvo on uskonnollisen vakaumuksei periaate, senaattori. Se on myös moraalin ja hyvän arvostelukyvyn periaate.
Senaattori John Kennedy: Aikani on loppu. Herra Ho, olet älykäs mies, sen näkee, mutta luulen, että olet vihainen mies. Olen todella huolissani puolestasi äänestämisestä. Emme tarvitse liittovaltion tuomareita, jotka ovat vihaisia; tarvitsemme liittovaltion tuomareita, jotka ovat oikeudenmukaisia ja kykenevät näkemään molemmat näkökulmat. Ja sinä sanoit nuo asiat. Kiitos.
Kertoja: Lopullisessa analyysissa John Kennedy teki yksiselitteisen selväksi, ettei hänen kysymyssarjassaan ollut kyse poliittisten pisteiden keräämisestä; kyse oli liittovaltion oikeuslaitoksen koskemattomuuden suojelusta. Elinikäiset nimitykset eivät ole tilapäisiä virkoja, ne eivät ole kokeellisia rooleja. Liittovaltion tuomari voi muovata lakia vuosikymmeniä, vaikuttaa perustuslain tulkintaan ja koskettaa miljoonien elämiä kauan sen jälkeen, kun otsikot haalistuvat. Kennedy lähestyi kuulemista tämä painoarvo mielessään. Kun hän painosti ehdokasta republikaanisuuden nimittämisestä epädemokraattiseksi virukseksi, hän ei vain analysoinut kieltä, vaan testasi puolueettomuutta. Jos tuomarin katsotaan suhtautuvan yhteen poliittisen kentän puoleen vihamielisesti – jopa retorisesti – tuo käsitys itsessään voi murentaa yleisön luottamusta oikeusistuimiin. Oikeuslaitos tukeutuu vallan lisäksi luottamukseen. Kennedyn toistuva vaatimus selkeydestä – ”Tarkoititko sitä?” – oli harkittu. Oikeussalissa epämääräisyys voi muuttaa lopputuloksia. Täsmällisyydellä on väliä, vastuuvelvollisuudella on väliä. Tuomarilla ei ole varaa piiloutua epämääräisten selitysten taakse, kun oikeusvaltio vaatii varmuutta. Kieltäytymällä hyväksymästä vältteleviä vastauksia Kennedy viestitti, etteivät vahvistuskuulemiset saisi olla harjoituksia huolellisessa sanaleikissä, vaan rehellisessä tilityksessä. Hän korosti myös jotain syvempää: luonnetta. Älykkyys yksin ei ole kriteeri tuomarin virkaan. Kaapu vaatii malttia, se vaatii tyynnyttä paineen alla, se vaatii kykyä kuulla argumentteja henkilöiltä, joiden kanssa on ehkä henkilökohtaisesti eri mieltä, ja silti tuomita oikeudenmukaisesti. Kennedyn huoli oli, että viha – jopa vuosia aiemmin ilmaistu – herättää oikeutettuja kysymyksiä siitä, onko tuota malttia olemassa. Kriitikot voivat kutsua hänen lähestymistapaansa kovaksi, kannattajat kutsuvat sitä välttämättömäksi, mutta harvat voivat kieltää hänen sanoittaneen standardin, joka resonoi monien amerikkalaisten kanssa. Tuomareiden on oltava poliittisen taistelun yläpuolella. Heidän ei tule vain luvata neutraaliutta nimityksen jälkeen; heidän historiansa on heijastettava sitä. Kennedyn viesti oli yksinkertainen mutta voimakas: liittovaltion tuomarinistuin ei ole palkinto aktivismista, se on vastuu koko kansakunnalle – mukaan lukien niille, jotka eivät äänestäneet puolestasi, jotka eivät jaa näkemyksiäsi ja jotka ansaitsevat yhtäläisen suojan lain alla.
Lähde: TheMagaTrain / YouTube
https://www.youtube.com/watch?v=pWe4GSZ0Hqk&list=PL5_bhjw6PxLaTrUWTq1FScO1ihqNuQC2r&index=2
Päivämäärä: 17. helmikuuta 2026
Kirjoittanut Aksu
Operaatiokeskus/Aksu
#oikeuslaitos #perustuslaki #senaatti #JohnKennedy #vastuuvelvollisuus #tuomarit #USA #politiikka #oikeudenmukaisuus #judiciary #constitution #senate #accountability #justice #judicialnominee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti