GBNews-kanavan juontaja Alex Armstrong katsoo, että pääministeri Keir Starmerin tulisi erota tehtävästään täydellisen häpeän saattelemana.
Uudet todisteet osoittavat pääministerin tienneen, että Peter Mandelson yöpyi Jeffrey Epsteinin asunnolla vuonna 2009. Tuolloin kansainvälinen pedofiili oli jo vankilassa saatuaan vuonna 2008 tuomion alaikäisen tytön parittamisesta. Pääministerille annetussa neuvonannossa todettiin selvästi, että miesten suhde jatkui vuosina 2009–2011.
Raporttien mukaan Mandelson yöpyi Epsteinin talossa tämän ollessa vankilassa vuonna 2009. Pääministeri esittää nyt, että hänelle valehdeltiin. Armstrong kuitenkin huomauttaa, ettei kyseinen taustaselvitysasiakirja valehdellut. Voi olla, että Mandelson kiisti asiat, jolloin pääministerille ehkä valehdeltiin, mutta valehtelijana toimi paatunut tapavalepukki, joka oli saanut potkut jo kahdesti aiemmin. Armstrong ihmettelee, kuinka kansalaisten oletetaan uskovan, ettei maan entisenä pääsyyttäjänä toiminut pääministeri nähnyt tämän hölynpölyn läpi. Neuvonanto ei valehtele, vaan asia on mustavalkoisena paperilla: Starmer tiesi asiasta ja nimitti Mandelsonin silti tehtävään.
Tämä on Armstrongin mukaan vain yksi raskauttavista paljastuksista osittain julkaistuissa Mandelson-asiakirjoissa. Hänen mukaansa tämän tulisi johtaa kenen tahansa poliitikon eroon. Asiakirjat pitävät sisällään myös muuta skandaalinkäryistä materiaalia. Pääministeriä varoitettiin raporttien mukaan myös Mandelsonin huolestuttavista yhteyksistä henkilöihin, joilla on kytköksiä Venäjän presidentti Vladimir Putiniin ja Kiinan johtaja Xi Jinpingiin, mutta tästä huolimatta Starmer eteni nimityksen kanssa. Joidenkin julkaistujen asiakirjojen on jopa kerrottu viittaavan siihen, että Mandelsonille saatettiin näyttää turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja 6. tammikuuta 2025, siis ennen kuin hänen taustaselvityksensä oli täysin valmis 29. tammikuuta 2025. Tämä herättää erittäin vakavia kysymyksiä siitä, mitä Starmer kertoi alahuoneelle syyskuussa 2025. Tuolloin pääministeri sanoi alahuoneelle, että nimityksen kohdalla noudatettiin täydellistä ja asianmukaista prosessia, kuten kaikkien suurlähettiläiden kohdalla. Armstrong kysyykin, johtiko pääministeri alahuonetta harhaan.
Hallituksen tapaa käsitellä näiden asiakirjojen julkaisua kritisoidaan voimakkaasti. Asiakirjat julkaistiin vasta pääministerin kyselytunnin jälkeen, mikä Armstrongin mukaan antoi Starmerille mahdollisuuden vältellä kaikkea tarkastelua. Lisäksi julkaisu tapahtui vain 23 minuuttia ennen alahuoneen keskustelua tästä erittäin kriittisestä aiheesta. Armstrong kutsuu toimintaa pelkurimaiseksi. On myös esitetty arvioita, joiden mukaan työväenpuolueen kansanedustajille jaettiin valmis luettelo kysymyksistä, joita heidän tuli kysyä keskustelun aikana. Kysymykset vaikuttivat suunnitelluilta haaskaamaan parlamentin aikaa sen sijaan, että skandaalia olisi tutkittu kunnolla yleisön ansaitsemalla tavalla.
Mitä tulee Mandelsoniin itseensä, jota Armstrong kuvailee poikkeuksellisen huonosta etiikastaan ja moraalistaan tunnetuksi mieheksi, hän vaati yli puolen miljoonan punnan korvauksia saadessaan potkut häpeän saattelemana. Hän käveli silti tiehensä yli 70 000 punnan veronmaksajien rahojen kanssa. Julkaistut asiakirjat viittaavat Armstrongin mukaan jopa siihen, että ulkoministeriö harkitsi yrittävänsä peitellä kyseistä maksua ja piilottaa sen prosessin taakse. Mandelson myös vaati maksimaalista arvokkuutta ja minimaalista median puuttumista palatessaan Yhdysvalloista takaisin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Armstrong pitää tätä täysin järjettömänä ja muistuttaa, että kyseessä on vasta ensimmäinen erä asiakirjoja. Monia muita asiakirjoja pimitetään yhä käynnissä olevan poliisitutkinnan vuoksi, ja toisia on salattu niin sanottujen kansallisen turvallisuuden syiden varjolla.
Armstrongin mielestä jo näiden tietojen pitäisi riittää siihen, että Starmer eroaa tai työväenpuolueen kansanedustajat erottavat hänet. Samalla hänen tulisi ottaa mukaansa koko yhteistyökumppaneidensa klikki. Armstrong jää odottamaan, tekeekö tämä kerran itsensä eheyden ja etiikan miehenä esitellyt pääministeri vihdoin oikein ahdingossa olevan pääministerikautensa aikana ja pelastaa maan lisänöyryytykseltä eroamalla.
Lähetyksen keskellä nähdään myös osio, jossa Bev Turner keskustelee elinkustannusten noususta ja pankkitilien varojen riittävyydestä Tally Money -yrityksen toimitusjohtajan Cameron Perryn kanssa. Perry esittelee Tally Moneyn ratkaisuna, joka tarjoaa käyttötilin ja pankkikortin, mutta punnan sijaan päivittäisenä rahana käytetään kullan milligrammoja. Kulta on perinteisesti toiminut erinomaisena arvon säilyttäjänä, ja se on noussut keskimäärin yli 11 prosenttia vuodessa viimeisten 25 vuoden ajan puntaan nähden. Viimeisen vuosikymmenen aikana sen arvo on kolminkertaistunut, ja yksistään kahden viime vuoden aikana se on noussut 50 prosenttia puntaan nähden. Perryn mukaan pankkien säästötotteet eivät pysty kilpailemaan tällaisen kasvun kanssa. Turner pyytää Perryä selittämään konseptin yksinkertaisesti. Perry vastaa, että ihmisten on pystyttävä pitämään tulonsa ja kerryttämään säästönsä rahassa, joka säilyttää arvonsa ja pysyy heidän laillisessa hallinnassaan, poissa hallituksen kontrollista. Turner pitää ajatusta hallituksen kontrollin ulkopuolella olemisesta erinomaisena. Perry lisää, että ihmisten tulisi tuntea olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi rahojensa suhteen, ja heillä tulisi olla valinnanvapaus sen suhteen, millaista rahaa he käyttävät joka päivä.
Ohjelman paneelikeskustelussa aihetta ruotivat toimittaja ja juontaja Nina Mishkoff, Popular Conservatives -järjestön johtaja Mark Littlewood sekä Reform UK -puolueen valtuutettu Jamie Maciver. Littlewoodin mukaan pääministerillä oli erittäin hyvä ymmärrys siitä, kuka Peter Mandelson oli ja millaiset hänen yhteytensä Jeffrey Epsteiniin olivat. Raskauttavinta on se, että Starmer tiesi Mandelsonin yöpyneen Epsteinin talossa tämän vuoden 2009 pidätyksen jälkeen. Mitä syvemmälle asiaa tarkastellaan, sitä pahemmalta tilanne näyttää pääministerin kannalta. Littlewood näkee Starmerilla kaksi suurta ongelmaa, jotka vaativat melkoista selittämistä. Ensinnäkin Starmer sanoi täyden prosessin tulleen noudatetuksi, mikä näyttää nyt erittäin epätodennäköiseltä. Prosessi vaikuttaa typistetyltä, asiakirjoihin on annettu pääsy etukäteen, ja punaisten vaatelippujen vuoksi prosessin olisi pitänyt olla normaalia syvällisempi suurlähettilään nimityksessä. Toinen ongelma on se, että pääministeri antoi alahuoneen ymmärtää hänen virheensä Mandelsonin nimittämisessä johtuneen täysin Mandelsonin omista valheista ja petoksesta. Kuitenkaan mikään tästä ei ole päätynyt tähän asiakirja-erään. Littlewood huomauttaa, että jo ensimmäisessä asiakirjaerässä oli selvästi tarpeeksi tietoa hylkäämään kaikki ajatukset miehen tekemisestä Yhdysvaltain suurlähettilääksi, mutta pääministeri teki sen silti. Littlewood katsoo Starmerin mahdollisesti johtaneen alahuonetta harhaan prosessin suhteen, ja lisäksi näyttää siltä, etteivät Mandelsonin valheet todellisuudessa edes kuuluneet päätöksentekoprosessiin, sillä saatavilla oli jo tarpeeksi todisteita veto-oikeuden käyttämiseksi.
Jamie Maciver on samoilla linjoilla ja korostaa, että Starmer on osoittanut olevansa valehtelija. Maciverin mukaan maalla on valehteleva pääministeri, joka ei ole tosissaan kansallisesta turvallisuudesta rajoille kohdistuvan paineen keskellä, ja joka hyökkää ensimmäisten poliittisten päätöstensä joukossa eläkeläisten kimppuun. Maciveria turhauttaa erityisesti poliitikkojen "me ja he" -asenne, jossa hallitus olettaa kansan uskovan mitä tahansa tekosyitä. Hän muistuttaa, etteivät britit ole tyhmiä ja että he näkevät tämän pääministerin läpi. Maciver haukkuu työväenpuolueen kansanedustajia heikoiksi pelkureiksi, joiden pitäisi hankkiutua eroon pääministeristä, mutta jotka ovat liian huolissaan omista tuloistaan laittaakseen kansallisen edun etusijalle.
Nina Mishkoff puolustaa pääministeriä ja kiistää jyrkästi Maciverin näkemyksen siitä, että Starmer pitäisi brittejä tyhminä tai halveksisi heitä. Mishkoff uskoo Starmerin olevan pohjimmiltaan kunnollinen, rehellinen mies, joka ei helposti ajattele pahaa muista ihmisistä. Mishkoff arvelee Starmerin olleen naiivi ja uskoneen, kun hänelle kerrottiin asianmukaisen prosessin tulleen noudatetuksi. Mishkoff huomauttaa, että poliisi on kieltänyt lisäkysymysten julkaisemisen, joten kyse ei ole siitä, että työväenpuolue panttaisi asiakirjoja tarkoituksella. Juontaja Armstrong haastaa Mishkoffia muistuttamalla, että tiedot Mandelsonin yöpymisestä Epsteinin luona tämän tuomion jälkeen olisivat varmasti pitäneet riittää nimityksen estämiseen. Mishkoff kuitenkin näkee Starmerin ottaneen poliittisen riskin, joka ei kannattanut, ja huomauttaa Mandelsonin olleen hyvä suurlähettiläs, joka veti hihastaan monia temppuja.
Littlewood puuttuu puheeseen ja toteaa, että on täysin ei-hyväksyttävää, että pääministerillä oli tämä tieto. Hänen mukaansa nämä tiedot ovat aivan riittäviä kenelle tahansa vähäisimmälläkin älykkyydellä ja terveellä järjellä varustetulle ihmiselle kieltämään suurlähettilään nimitys tai ylipäätään mikä tahansa julkinen nimitys. Littlewoodin mukaan kyse ei ole vain varoitusmerkeistä, vaan selviä todisteita on kaikkialla. Hän painottaa, että jos pääministeri sanoo puhujakorokkeella täyden tarkastusprosessin tapahtuneen, sen on oltava totta, eikä sitä voi vain keksiä. Maciver lisää loppuun, ettei maa tarvitse naiivia pääministeriä. Hänen mukaansa naiivius ei ole tekosyy, ja hän pitää Starmeria valehtelijana, joka lupasi muutosta mutta toi mukanaan skandaaleja.
Ohjelman lopuksi todetaan, että lordi Mandelson ei ole vastannut aiempiin kommenttipyyntöihin. Ymmärryksen mukaan hänen kantansa ennen hänen pidätystään oli, ettei hän ole toiminut rikollisesti eikä henkilökohtaisen hyödyn saavuttamiseksi.
Kirjoittaja (Aksu)
Lähde: GBNews / Alex Armstrong demands COWARDLY Starmer RESIGN in disgrace over Mandelson-Epstein links (
Päivämäärä: 14.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti