 |
| EU:n Kaja Kallas korosti G7-kokouksessa tarvetta diplomaattiselle ratkaisulle sekä Ukrainan sodassa että Lähi-idän konfliktissa, varoittaen samalla Venäjän ja Iranin välisen sotilaallisen yhteistyön vaaroista. AI Kuva/chatgpt |
G7-maiden ulkoministerien kokouksessa on keskusteltu kumppanimaiden kanssa erittäin ajankohtaisista ja vakavista aiheista. Euroopan unionin edustaja Kaja Kallas totesi kokouksen yhteydessä, että pöydällä on kaksi suurta sotaa: Ukrainan sota sekä Lähi-idän konflikti.
Kumppanimaiden kanssa on käyty keskusteluja sotien vaikutuksista ja siitä, mitä voitaisiin tehdä, jotta sodille löydettäisiin todellinen diplomaattinen ulospääsy. Kallaksen mukaan on välttämätöntä pyrkiä ulos sodista eskalaation sijaan, sillä jatkumisella on vakavia seurauksia kaikkialla maailmassa.
Samalla on painotettu, ettei Ukrainaa saa unohtaa. Venäjän iskut ukrainalaisia siviilejä ja siviili-infrastruktuuria vastaan lisääntyvät edelleen päivittäin. Öljyn hinnan nousu on Kallaksen mukaan antanut Venäjälle mahdollisuuden rahoittaa sotaansa uudelleen, mikä on erittäin huolestuttavaa Ukrainan kannalta. Tämän vuoksi on välttämätöntä lisätä sekä kahdenvälistä tukea että painetta Venäjää kohtaan, jotta sota saadaan loppumaan ja Venäjä saadaan neuvottelemaan rehellisesti.
Merireittien turvallisuus ja tilanne Libanonissa
Kysyttäessä EU:n suunnitelmista Hormuzinsalmen turvaamiseksi Kallas kertoi, että alueella on jo käynnissä operaatio, jolla on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman tuki. Tällä hetkellä operaatio keskittyy Punaisellemerelle Muscatin linjan eteläpuolelle. Keskusteluja on käyty laivaston läsnäolon lisäämisestä tai toiminta-alueen laajentamisesta, mutta ensisijaisena tavoitteena on pitää Punaisenmeren navigointireitti avoinna huthien aiheuttaman riskin vuoksi. Vaikka huthien hyökkäyksiä ei ole viime aikoina tapahtunut, kukaan ei osaa sanoa, milloin ne saattavat aktivoitua uudelleen. Keskusteluja on käyty myös "halukkaiden koalition" (coalition of the willing) muodostamisesta Persianlahdelle vihollisuuksien päättymisen jälkeen.
Libanonin tilanteesta Kallas totesi maan väestön joutuneen vedetyksi sotaan, joka ei ole heidän omansa, ja tällä on vakavia humanitaarisia seurauksia. Libanonissa on tällä hetkellä yli miljoona sisäistä pakolaista. EU on kehottanut sekä Israelia että Hizbollahia lopettamaan hyökkäykset. Kallas piti erittäin tärkeänä, että Israel ja Libanon istuvat neuvottelupöytään sopiakseen rauhasta, jotta iskut ja ihmisten kärsimys loppuvat. Libanonin hallitus tekee ponnisteluja Hizbollahin aseistariisumiseksi, ja Kallaksen mukaan heitä on siinä autettava vakauden saavuttamiseksi. Kaikki Lähi-idässä tapahtuva on Kallaksen mukaan kytköksissä toisiinsa.
Diplomatia ja kansainvälinen yhteistyö
Kysyttäessä Kallaksen vaikutusvallasta Yhdysvaltoihin ja Israeliin sotaa koskien, hän vastasi kaikkien maailman maiden kärsivän sodasta tavalla tai toisella. Siksi on kaikkien edun mukaista, että sota loppuu. Tämän vuoksi G7-kokouksessa on mukana globaaleja kumppaneita, jotta viesti olisi yhtenäinen: tarvitaan poistumistie, ei eskalaatiota. Alueen on tultava konfliktista ulos vahvempana ja rauhallisempana, ja se on mahdollista ainoastaan diplomaattisen ratkaisun kautta.
Huomiota herätti Yhdysvaltain ulkoministerin Marco Rubion poissaolo kokouksen ensimmäisenä päivänä. Kallaksen mukaan Rubio saapuu kokoukseen seuraavana päivänä. Vaikka Kallas ei osannut sanoa syytä poissaoloon, hän totesi tilaisuuden antavan mahdollisuuden keskustella muiden kumppanien kanssa ja pitäytyä Ukrainaa koskevassa viestissä.
Venäjän rooli ja neuvottelut
Kallas kommentoi myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin väitteitä, joiden mukaan Yhdysvallat painostaisi Ukrainaa luovuttamaan alueita neuvotteluissa. Kallas ilmaisi huolensa tästä ja totesi Venäjän pyrkineen jo vuoden ajan saavuttamaan neuvottelupöydässä ne alueet, joita se ei ole kyennyt valloittamaan sotilaallisesti 12 vuoden aikana. Kallaksen mukaan tämä on väärä lähestymistapa ja osa Venäjän neuvottelutaktiikkaa, jossa vaaditaan jotain, mikä ei ole koskaan heille kuulunut. Tähän ansaan ei Kallaksen mukaan tule langeta. Jotta sotaan löytyisi kestävä ratkaisu ja päästäisiin eroon sotien kehästä, tarvitaan selkeitä myönnytyksiä Venäjän puolelta. Jos EU ja Yhdysvallat asettavat yhdessä painetta Venäjää kohtaan, sodalle voidaan saada loppu ja kestävä rauha pitkällä aikavälillä.
Kallas kertoi tapaavansa myös Saudi-Arabian ulkoministerin prinssi Faisalin. EU on jatkuvasti yhteydessä alueellisiin kumppaneihin, kuten Pakistaniin ja Egyptiin, jotka ovat olleet mukana välittämässä neuvotteluja. Keskustelut eivät ole helppoja, koska osapuolten näkemykset ovat kaukana toisistaan. Kallaksen vakaa näkemys on, että Iranin Israelille aiheuttamat uhat ja riskit on eliminoitava, jotta sotien sykli saadaan poikki.
Lopuksi Kallas painotti Venäjän tukea Iranille. Venäjä auttaa Irania tiedustelutiedolla amerikkalaisten kohteiden löytämiseksi ja toimittaa Iranille lennokkeja hyökkäyksiin naapurimaita ja Yhdysvaltain sotilastukikohtia vastaan. Nämä sodat ovat Kallaksen mukaan tiiviisti kytköksissä: jos Yhdysvallat haluaa sodan Lähi-idässä loppuvan ja Iranin hyökkäysten päättyvän, heidän on myös painostettava Venäjää, jotta Venäjä ei kykene enää auttamaan Irania.
Toimituksen huomio: EU:n diplomaattinen passiivisuus ja riippuvuus Venäjän energiasta horjuttavat uskottavuutta
 |
| Euroopan unionin vaatimukset päästä mukaan rauhanneuvotteluihin Trumpin hallinnon rinnalle kohtaavat kritiikkiä, kun EU:n oma riippuvuus Venäjän energiasta ja aiempi diplomaattinen passiivisuus nousevat tarkasteluun. AI Kuva/chatgpt |
On merkillepantavaa, että Euroopan unionilla ei ole ollut tosiasiallisia pyrkimyksiä ylläpitää tai rakentaa diplomaattisia suhteita Venäjän kanssa vuoden 2022 jälkeen.
EU:n linja on keskittynyt lähes yksinomaan sodan jatkamiseen ja osapuolten väliseen vastakkainasetteluun. Nyt, kun Donald Trump on valittu uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi ja hän on aloittanut aktiiviset toimet rauhan neuvottelemiseksi Ukrainan ja Venäjän välille, EU:n johtajat ovat heränneet vaatimaan paikkaa neuvottelupöydässä ja päätöksenteossa. Tämä herättää kysymyksiä EU:n johdonmukaisuudesta; aktiivisuutta olisi kaivattu jo sodan alkuvaiheessa pelkän vastapuolen tai kriittisten liittolaisten arvostelun sijaan.
Samaan aikaan on muistettava EU:n hurskastelu energia-asioissa: jäsenmaat ostavat edelleen valtavia määriä fossiilista energiaa Venäjältä, mikä virtaa suoraan Venäjän sotakassaan ja mahdollistaa hyökkäyssodan jatkamisen. Myös Yhdysvaltain edellisen hallinnon rooli on jäänyt valtamedian uutisoinnissa vähälle huomiolle. Sen toiminta edesauttoi merkittävästi Venäjän talouden ja sotilaallisen kapasiteetin vahvistumista, mutta nämä konkreettiset seuraukset on mediassa usein verhottu positiiviseen tai sivuuttavaan sävyyn. EU:n pyrkimys liittyä mukaan neuvotteluihin vasta nyt, kun uusi amerikkalainen hallinto on murtanut pattitilanteen, asettaa eurooppalaisen diplomatian kyvykkyyden ja motiivit kyseenalaiseen valoon.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: APT , Toimituksellinen analyysi
Päivämäärä: 27.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti