 |
| Kontrasti on selkeä: Bidenin hallinto jätti jälkeensä liekehtivän maailman ja vahvistuneet vastustajat, kun taas Trumpin linja on aina perustunut horjumattomaan voimaan ja liittolaisten yhtenäisyyteen. Ai chatgpt/images |
Joe Bidenin presidenttikausi (2021–2025) tullaan muistamaan ajanjaksona, jolloin Yhdysvaltain ulkopoliittinen lujuus mureni, mikä johti globaalin epävakauden kasvuun, autoritaaristen valtioiden rikastumiseen ja terrorismin uudelleenrahoitukseen. Kun tarkastellaan Bidenin hallinnon päätöksiä suhteessa Donald Trumpin kausiin, piirtyy esiin kiistaton ero siinä, miten kansallista etua ja globaalia turvallisuutta on suojeltu.
Nord Stream 2: Putki, joka avasi tien hyökkäykselle
Yksi Bidenin hallinnon tuhoisimmista ratkaisuista oli Nord Stream 2 -kaasuputkeen kohdistuvien pakotteiden purkaminen toukokuussa 2021. Donald Trumpin hallinto oli onnistunut pysäyttämään putken rakentamisen asettamalla tiukkoja sanktioita, jotka pakottivat rakennusalukset keskeyttämään työt välittömästi. Bidenin hallinto kuitenkin myönsi poikkeusluvan putkiyhtiölle ja sen johtajalle Matthias Warnigille, mikä mahdollisti hankkeen loppuunsaattamisen.
Tämä päätös oli suora strateginen myönnytys Vladimir Putinille, joka poisti yhden merkittävimmistä esteistä Venäjän myöhemmiltä sotilaallisilta toimilta. Putki ohitti Ukrainan ja antoi Venäjälle mahdollisuuden käyttää energiaa kiristysvälineenä ilman pelkoa kauttakulkumaksujen menetyksestä.
Energiapolitiikka: 60 dollarin tynnyristä sotaa rahoittavaan 90 dollariin
Donald Trumpin kaudella Yhdysvallat saavutti energiadominanssin, mikä piti öljyn hinnan alhaisena ja vakaana. Trumpin ensimmäisen kauden päättyessä öljyn hinta barrelilta oli alle 60 dollaria. Tämä vakaus tuki maailmanlaajuista taloutta ja piti Venäjän valtionkassan tyhjänä.
Joe Bidenin astuttua valtaan energiapolitiikka kääntyi välittömästi ideologiseksi. Keystone XL -putken peruminen ja uusien porauslupien jäädyttäminen liittovaltion mailla supistivat tarjontaa. Vain kuukausi ennen Venäjän helmikuussa 2022 aloittamaa erikoisoperaatiota öljybarreli maksoi 90 dollaria. Tämä tarkoitti huimaa 30 dollarin nousua vuodessa, mikä täytti Putinin sotakassaa miljardeilla juuri ennen hyökkäyksen alkua. Samaan aikaan, kun Yhdysvallat luopui omavaraisuudestaan, se mahdollisti Venäjän taloudellisen puskurin rakentamisen.
Yllättävä fakta on myös se, että Trumpin kaudella Yhdysvaltain päästöt laskivat enemmän kuin monissa Euroopan maissa, vaikka hän erosi Pariisin ilmastosopimuksesta. Tämä johtui liuskekaasun hyödyntämisestä, joka korvasi kivihiilen – tulos, johon Bidenin rajoittava politiikka ei ole kyennyt vastaamaan samalla tehokkuudella.
Iran ja terrorismin rahoituksen uusi kukoistus
Trumpin kauden "maksimaalinen paine" kuristi Iranin taloutta ja pudotti sen öljytulot noin 12 miljardiin dollariin vuonna 2020, mikä kuihdutti terroristijärjestöjen, kuten Hamasin ja Hizbollahin, resurssit.
Bidenin heikkous ja halu palata ydinsopimukseen johtivat pakotteiden valvonnan höllentämiseen. Iranin öljytulot nousivat Bidenin kaudella huimaan 43 miljardiin dollariin. Lisäksi Bidenin hallinto vapautti suoraan miljardeja dollareita Iranin jäädytettyjä varoja. Tämä valtava rahavirta valui suoraan Lähi-idässä toimivien terroristien kassoihin, mikä johti suoraan alueelliseen kaaokseen ja verisiin iskuihin. Amerikan näyttäytyminen heikkona Bidenin aikana antoi Iranille vapaat kädet rahoittaa tuhoa.
Afganistan ja heikkouden signaalit maailmalle
Elokuun 2021 kaoottinen vetäytyminen Afganistanista oli lopullinen viesti autoritaarisille valtioille siitä, että Yhdysvaltain tahto sitoutua liittolaistensa puolustamiseen oli murtunut. Tämä operatiivinen fiasko loi Kremlissä ja Teheranissa kuvan "strategisesta väsymyksestä", mikä rohkaisi niitä testaamaan lännen rajoja entistä aggressiivisemmin.
Valtamedian moraaliton rooli ja uutisoinnin kaksoisstandardit
Analyysi paljastaa myös valtamedian moraalittoman käytöksen. Trumpin kaudella media uutisoi jokaisesta siirrosta kritiikin kautta, vaikka hän asetti historiallisen kovat pakotteet Venäjälle ja karkotti ennätysmäärän diplomaatteja.
Bidenin kohdalla media vaikeni kriittisimmistä virheistä. Kun Biden mahdollisti Venäjän energiatulojen räjähdysmäisen kasvun ja poisti esteet Nord Stream 2 -putkelta, media kuvaili tätä "diplomatiaksi". Kysymystä siitä, pelasiko Biden suoraan Putinin pussiin, ei valtamediassa uskallettu esittää. Uutisointi oli puolueellista ja sivuutti tosiasiat suojellakseen hallintoa, jonka päätökset johtivat suoraan globaaliin epävakauteen.
Trumpin toinen kausi 2025–2026: Paluu lujuuteen
Nyt, vuonna 2026, Donald Trumpin toinen hallinto on palauttanut "rauha voiman kautta" -periaatteen. Aggressiivinen energiatuotanto on jälleen laskemassa hintoja ja riistämässä diktaattoreilta heidän tärkeimmän aseensa. Iran on asetettu uudelleen tiukkojen pakotteiden piiriin, ja terroristiverkostojen rahoitus on tyrehtymässä.
Kansainvälisen median kommentit Bidenin toimista
Seuraavassa on poimintoja kansainvälisistä medioista, jotka kritisoivat Bidenin hallinnon ratkaisuja niiden tapahtuessa:
”Senaattori Jim Risch kuvaili pakotteista luopumista ’lahjaksi Putinille, joka vain heikentää Yhdysvaltoja’ ja asettaa Saksan suhteet Ukrainan turvallisuuden edelle.”
Lähde: The Telegraph (UK), Toukokuu 2021
”Washingtonin ja Berliinin välinen sopimus kaasuputkesta on kuin uusi suurvaltojen konsertti, jossa pienten valtioiden ja Ukrainan yli kävellään. Putki on kiristysväline, jota Venäjä tulee käyttämään.”
Lähde: Rzeczpospolita (Puola), Heinäkuu 2021
”Venäjä otti kaiken irti Yhdysvaltojen epäonnistumisesta Afganistanissa. Vetäytymisen toteutustapa viestii Washingtonin haluttomuudesta sitoutua sotilaallisesti alueidensa ulkopuolella.”
Lähde: Helsingin Sanomat (Suomi), 25.8.2021
”Bidenin päätös jatkaa Uutta START-sopimusta ilman Venäjältä vaadittavia lisämyönnytyksiä antoi Moskovalle mahdollisuuden jatkaa uusien strategisten aseiden kehittämistä nykyisten rajoitusten ulkopuolella.”
Lähde: The Guardian (UK), Joulukuu 2021
”Afganistanin kaaos loi Kremlin silmissä kuvan Yhdysvaltojen ’strategisesta väsymyksestä’. Tämä rohkaisi Moskovaa testaamaan lännen yhtenäisyyttä.”
Lähde: Kyiv Post (Ukraina), Syyskuu 2021
Aksun analyysi : Geopoliittinen tilinpäätös – Kun johtajuuden tyhjiö täyttyy kaaoksella
Kun tarkastelemme kylmän viileästi Joe Bidenin hallinnon jättämää perintöä ja vertaamme sitä Donald Trumpin kausien tuottamiin tuloksiin, nousee esiin hätkähdyttävä ja johdonmukainen ketju tapahtumia. Päätoimittajan ja analyytikon silmin katsottuna on vaikea nähdä näitä tapahtumia pelkkinä sattumina. Kyse on ollut strategisesta ketjureaktiosta, jossa Washingtonin osoittama heikkous ja myöntyväisyys tarjosivat Venäjälle ja Iranille juuri ne resurssit, joita ne tarvitsivat horjuttaakseen maailmanrauhaa.
Energia-aseen palauttaminen Kremlin käsiin
On kiistaton fakta, että energia on Venäjän suurin ase ja sen sotakoneiston elinehto. Kun Donald Trumpin hallinto pysäytti Nord Stream 2 -hankkeen ja teki Yhdysvalloista energian nettoviejän, Putinin liikkumavara kapeni olemattomiin. Taloudelliset realiteetit – kuten alle 60 dollarin öljybarreli – pitivät huolen siitä, ettei hyökkäyssota ollut taloudellisesti realistinen vaihtoehto.
Bidenin hallinnon päätös purkaa nämä esteet oli historiallinen virhearvio. Pakotteista luopuminen kaasuputken kohdalla ja oman energiantuotannon jarruttaminen eivät olleet vain ”diplomatiaa”; ne olivat suoraa taloudellista tukea Moskovalle. Se, että öljyn hinta nousi Bidenin aikana 90 dollariin juuri Venäjän hyökkäyksen kynnyksellä, oli suora seuraus tästä politiikasta. Kremlin sotakassa täyttyi amerikkalaisen kuluttajan ja eurooppalaisen turvallisuuden kustannuksella. On perusteltua kysyä, kuinka moni valtamedia uskalsi silloin sanoa ääneen sen, mikä oli silmien edessä: Bidenin energiapolitiikka oli paras lahja, jonka Putin saattoi saada.
Terrorismin rahoitus ja Lähi-idän palo
Sama heikkouden linja jatkui Lähi-idässä. Trumpin ”maksimaalisen paineen” politiikka oli osoittanut toimivuutensa – Iran oli taloudellisesti selkä seinää vasten, ja sen kyky rahoittaa terroria oli heikoimmillaan vuosikymmeniin. Bidenin hallinnon päätös palata neuvottelupöytään ja vapauttaa Iranin jäädytettyjä varoja oli kuin bensiinin heittämistä kytevään nuotioon.
Kun Iranin öljytulot lähes nelinkertaistuivat Bidenin kaudella, se raha ei mennyt sairaaloihin tai kouluihin, vaan se valui suoraan Hamasin, Hizbollahin ja huthien aseistamiseen. Tämä johti suoraan siihen epävakauteen ja verenvuodatukseen, jota olemme nähneet. On moraalitonta väittää, etteikö miljardien dollarien vapauttamisella vihamieliselle teokratialle olisi suoraa syy-yhteyttä alueelliseen terrorismiin. Amerikan heikkous ja haluttomuus pitää kiinni asetetuista rajoista loivat tyhjiön, jonka Iran täytti aggressiolla.
Median moraalinen konkurssi
Kaikkein huolestuttavinta tässä kokonaiskuvassa on kuitenkin ollut valtamedian rooli. Olemme nähneet vuosia kestäneen uutisoinnin, jossa Trumpin tehokkaat ja rauhaa edistäneet toimet leimattiin vaarallisiksi, kun taas Bidenin todistetusti tuhoisat ja sotaa edistäneet ratkaisut kuitattiin sivistyneenä kansainvälisenä yhteistyönä. Media kieltäytyi yhdistämästä pisteitä öljyn hinnan nousun, Iranin rahoituksen ja Ukrainan hyökkäyksen välillä.
Tämä uutisoinnin puolueellisuus on vääristänyt kansalaisten kuvaa todellisuudesta. Totuus on kuitenkin se, että rauha saavutetaan voimalla, omavaraisuudella ja selkeillä rajoilla – ei myönnytyksillä diktaattoreille. Vuonna 2026, Trumpin toisen kauden palauttaessa kurin ja järjestyksen, voimme vain todeta, että Bidenin vuodet olivat kallis ja verinen muistutus siitä, mitä tapahtuu, kun maailman johtava valtio luopuu vastuustaan ja pelaa vastustajien pussiin.
Median kaksoisstandardit: Kuka todella pelasi Putinin pussiin?
 |
| Kun uutisointi korvaa tosiasiat narratiivilla, media muuttuu tiedonvälittäjästä geopoliittiseksi vaikuttajaksi, joka peittelee hallinnon heikkoudet ja niiden veriset seuraukset. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 |
Valtamedian uutisointi Joe Bidenin ja Donald Trumpin presidenttikausilla tarjoaa oppikirjaesimerkin siitä, miten samaa geopoliittista teemaa voidaan käsitellä täysin päinvastaisista lähtökohdista riippuen siitä, kuka Valkoista taloa johtaa. Erityisen räikeänä tämä näkyy analysoitaessa väitettä ”Putinin pussiin pelaamisesta”.
Trump: Syytöksiä teoista huolimatta
Donald Trumpin hallinnon aikana media loi herkeämättä kuvaa presidentistä, joka on Venäjän talutusnuorassa. Tämä uutisointi jatkui aggressiivisena, vaikka tosiasiat kertoivat muuta. Trumpin hallinto oli se, joka lopetti Nord Stream 2 -putken rakentamisen tiukoilla pakotteilla ja rikkoi Obaman-Bidenin kauden linjan toimittamalla Javelin-ohjuksia Ukrainalle.
Media keskittyi Trumpin kohdalla retoriikkaan ja henkilökohtaisiin tapaamisiin, sivuuttaen ne kovat faktat, jotka rajoittivat Venäjän toimintamahdollisuuksia. Trumpin vaatimus NATO-maille nostaa puolustusmenojaan esitettiin mediassa liittokunnan hajottamisena, vaikka se tosiasiassa vahvisti Euroopan omaa puolustuskykyä Venäjän uhkaa vastaan.
Biden: Hiljaisuus suorien lahjojen edessä
Joe Bidenin noustessa valtaan median sävy muuttui suojelevaksi. Kun Biden teki sarjan päätöksiä, jotka suoraan hyödyttivät Kremliä, media vaikeni tai muotoili ne ”diplomatiaksi”. Nord Stream 2 -pakotteiden purkaminen oli massiivinen geopoliittinen voitto Putinille, mutta valtamedian uutisoinnissa se kehystettiin pyrkimykseksi korjata suhteita Saksaan.
Kaikkein vaietuin asia oli energian hinnan nousu. Kun öljyn hinta nousi Bidenin kaudella 90 dollariin barrelilta juuri ennen Venäjän hyökkäystä, media ei kysynyt, kenen pussiin tämä satojen miljardien lisätulo satoi. Korkea öljyn hinta oli Putinin sotakoneiston suora rahoituslähde, ja Bidenin rajoittava energiapolitiikka mahdollisti tämän hintakehityksen. Silti media ei käyttänyt Bidenista termiä ”Putinin pussiin pelaaja”, vaikka hänen tekojensa seuraukset olivat Venäjälle huomattavasti suotuisammat kuin Trumpin aikana.
Moraalinen konkurssi ja totuuden vääristely
Valtamedian toiminta on ollut moraalitonta uutisoinnin epätasapainon vuoksi. Trumpin aikana pelkkä keskusteluyhteys leimattiin maanpetokseksi, kun taas Bidenin aikana Venäjän strategisten etujen edistäminen ja sotakassan täyttäminen kuitattiin asiallisena ulkopolitiikkana.
Faktat osoittavat, että Trumpin kauden 60 dollarin öljybarreli ja pysäytetty kaasuputki olivat todellista Venäjän patoamista. Bidenin kauden 90 dollarin barreli, valmistunut putki ja Iranin terrorirahoituksen salliminen taas olivat suoria geopoliittisia lahjoja vastustajille. Media, joka kieltäytyy näkemästä tätä yhteyttä, on luopunut journalistisesta integriteetistään ja palvelee totuuden sijasta ideologista agendaa.
Tässä on vielä muutama kriittinen ja vähemmän tunnettu seikka, jotka jäävät usein valtamedian uutisoinnin katveeseen, mutta jotka valaisevat Bidenin hallinnon ja Venäjän/Iranin välisen suhteen todellista syvyyttä.
Aksun syväluotaus: Mitä valtamedia ei kerro sinulle
 |
| Totuus on usein syvemmällä kuin uutisotsikot antavat ymmärtää. Kun seurataan rahavirtoja – uraania, öljyä ja lobbausmaksuja – nähdään, että Bidenin hallinnon heikkous ei ollut vain sattumaa, vaan sarja tietoisia valintoja, jotka vahvistivat Amerikan vastustajia. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 |
Samalla kun Bidenin hallinto julkisesti vaati kovia pakotteita, Yhdysvallat teki vuonna 2023 ennätysmäiset uraaniostot Venäjältä. Venäläisen rikastetun uraanin tuonti kasvoi peräti 40 % edellisvuodesta, saavuttaen 1,2 miljardin dollarin tason.
Miksi tästä ei puhuttu? Yhdysvallat on ollut täysin riippuvainen venäläisestä ydinpolaitteesta. Biden allekirjoitti uraanin tuontikiellon vasta toukokuussa 2024, mutta silloinkin lakiin jätettiin porsaanreikiä, jotka sallivat tuonnin jatkumisen poikkeusluvilla aina vuoteen 2028 asti. Tämä on ollut suora, miljardien arvoinen rahavirta suoraan Venäjän valtion ydinenergiayhtiö Rosatomille – samalle yhtiölle, joka on kytköksissä Venäjän aseteollisuuteen.
2. Nord Stream 2 ja demokraattien kytkökset
Vaikka media korosti Bidenin "diplomatiaa" Saksan suuntaan, kulisseissa vaikutti vahva lobbausverkosto. Nord Stream 2 -hankkeen takana oleva yhtiö maksoi miljoonia dollareita amerikkalaisille lobbausfirmoille, joilla oli suorat kytkökset demokraattiseen puolueeseen.
Esimerkki: Vincent Roberti, yksi hankkeen päälobbareista, toimi aikoinaan Bidenin presidentinvaalikampanjan neuvonantajana (2008). Toinen merkittävä lobbari, Richard Burt, teki lahjoituksia Biden Victory Fundille vain kuukausia ennen kuin Biden päätti luopua kaasuputkeen kohdistuvista pakotteista. Tämä herättää kysymyksen siitä, oliko kyseessä todella "liittolaissuhteiden korjaaminen" vai sisäpiirin vaikuttaminen.
3. Iranin "Ghost Fleet" – Tahallinen silmien sulkeminen
Iranin öljyvienti kolminkertaistui Bidenin kauden 2020–2023 välillä. Tämä mahdollistui niin sanotun "Ghost Fleet" -tankkeriverkoston kautta, joka kuljettaa öljyä pääasiassa Kiinaan.
Salattu totuus: Bidenin hallinto tiesi tästä laittomasta kaupasta, mutta löysensi pakotteiden valvontaa tietoisesti. Syynä oli pelko siitä, että tiukka valvonta nostaisi öljyn maailmanmarkkinahintaa ja aiheuttaisi inflaatiopiikin Yhdysvaltojen sisämarkkinoilla. Tämä talouspoliittinen valinta antoi Iranille ne miljardit, joilla se on rahoittanut terroriverkostojaan ja varustanut Venäjää lennokeilla.
4. Tullivapaa Venäjä: Erikoismetallien paradoksi
Trumpin hallinto asetti tunnetusti kovia tullimaksuja jopa liittolaismaille suojellakseen Yhdysvaltain teollisuutta. Bidenin hallinto kuitenkin jätti tietyt venäläiset tuotteet, kuten platinan ja palladiumin, täysin tullivapaiksi ja pakotteiden ulkopuolelle pitkäksi aikaa. Venäjä on näiden kriittisten metallien suurtuottaja, ja Yhdysvaltain autoteollisuus on niistä riippuvainen. Samalla kun amerikkalaisia yrityksiä kiellettiin toimimasta Venäjällä, Washington jatkoi kriittisten raaka-aineiden ostamista suoraan Moskovasta.
5. Päästöt ja realismi: Trumpin "hiljainen" ympäristövoitto
Mediassa Trump leimattiin ilmaston viholliseksi, mutta tilastot osoittavat muuta. Vuonna 2019 Yhdysvallat saavutti maailman suurimman absoluuttisen CO2-päästöjen vähennyksen. Tämä ei johtunut sääntelystä, vaan Trumpin tukemasta liuske-energiasta, joka syrjäytti saastuttavamman kivihiilen. Bidenin vihreä siirtymä on paradoksaalisesti lisännyt riippuvuutta Kiinan hallitsemista raaka-aineista ja nostanut energian hintaa, mikä on hyödyttänyt energiarikasta Venäjää.
Tässä on syvällinen ja analyyttinen katsaus Bidenin hallinnon ympärillä velloviin taloudellisiin ja median hallintaan liittyviin kysymyksiin, joita laaja yleisö ei välttämättä tiedä tai jotka on valtamedian toimesta jätetty sivuun.
Syväanalyysi: Bidenin perheen rahaliikenne, varjoyhtiöt ja median valtiollinen rahoitus
 |
| AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 |
Maaliskuussa 2026 olemme tilanteessa, jossa useat tutkintakomiteat ja riippumattomat selvitykset ovat paljastaneet rakenteita, jotka viittaavat järjestelmälliseen ja peiteltyyn toimintaan Bidenin hallinnon aikana. Nämä tiedot eivät ole pelkkiä oletuksia, vaan ne perustuvat pankkitietoihin, liittovaltion menoerittelyihin ja oikeuden pöytäkirjoihin.
Miljoonien rahavirrat ja 20 varjoyhtiötä
Yhdysvaltain edustajainhuoneen valvontakomitean (Oversight Committee) raportit ovat tuoneet päivänvaloon Bidenin perheen monimutkaisen liiketoimintaverkoston. Tutkinnassa on paljastunut, että Bidenin perheen jäsenet ja heidän yhteistyökumppaninsa perustivat yli 20 varjoyhtiötä (shell companies), joiden kautta kulki miljoonia dollareita ulkomaisilta tahoilta, muun muassa Kiinasta, Venäjältä, Kazakstanista ja Ukrainasta.
Elokuussa 2024 julkaistun laajan raportin mukaan Bidenin perhe sai yli 8 miljoonaa dollaria lainoina ja maksuina varakkailta demokraattisilta lahjoittajilta ja ulkomaisilta yrityksiltä. Merkittävä osa näistä rahoista on jäljitetty suoraan Kiinan kommunistiseen puolueeseen kytköksissä oleviin toimijoihin. Komitean mukaan kyseessä oli "vaikutusvallan myynti" (influence peddling), jossa Joe Bidenin asemaa ja "brändiä" hyödynnettiin perheen rikastuttamiseen. Huomionarvoista on, että suuri osa näistä lainoista on jäänyt maksamatta, ja niiden virallinen dokumentaatio on useissa tapauksissa osoittautunut olemattomaksi.
Median valtiollinen rahoitus: Tapaus Politico ja USAID
Yksi vähiten keskustelluista aiheista on se, miten suoraan Bidenin hallinto rahoitti suuria mediataloja. Vuoden 2025 alussa paljastui, että Yhdysvaltain kansainvälisen kehitysviraston (USAID) kautta oli kanavoitu miljoonia dollareita amerikkalaisille medioille. Esimerkiksi vaikutusvaltainen uutissivusto Politico sai peräti 8,1 miljoonaa dollaria veronmaksajien rahaa Bidenin hallinnon aikana.
Tämä rahoitus on herättänyt vakavia kysymyksiä median riippumattomuudesta. Kun valtio rahoittaa suoraan uutisorganisaatiota, joka vastaa hallinnon kriittisestä tarkastelusta, syntyy väistämätön eturistiriita. Myös muita suuria medioita, kuten Bloombergia, on listattu liittovaltion menoerittelyissä maksujen saajina. Nämä maksut on usein naamioitu "tilausmaksuiksi" tai "kehitysyhteistyöksi", mutta niiden mittakaava viittaa syvempään taloudelliseen sidokseen hallinnon ja valtamedian välillä.
"Sentsuuri-teollinen kompleksi" ja oikeuden ratkaisut
Oikeustapaus Murthy v. Missouri toi esiin Bidenin hallinnon suoran painostuksen sosiaalisen median alustoja kohtaan. Vaikka Yhdysvaltain korkein oikeus antoi hallinnolle erävoiton kesäkuussa 2024 toteamalla, ettei kantajilla ollut riittävää oikeudellista perustetta (standing), alemmat oikeusasteet olivat jo todenneet hallinnon virkamiesten syyllistyneen sananvapauden rajoittamiseen.
Hallinto painosti säännöllisesti alustoja poistamaan sellaista sisältöä, joka ei tukenut sen virallista linjaa esimerkiksi energiapolitiikassa tai terveydenhuollossa. Samaan aikaan hallinto on rahoittanut laajasti niin sanottuja faktantarkistusorganisaatioita (kuten IFCN/Poynter), jotka saivat satoja tuhansia dollareita liittovaltion apurahoja. Tämä on luonut tilanteen, jossa valtio rahoittaa tahoja, jotka määrittelevät, mikä tieto on "oikeaa" ja mikä "väärää".
Lahjukset ja peittelyoperaatiot
Vaikka FBI-ilmiantaja Alexander Smirnovin myöhempi myöntyminen väärien tietojen antamiseen Burisma-lahjuksista sai laajaa mediahuomiota, se vei huomion pois muista, dokumentoiduista rahansiirroista. Valvontakomitean pankkitiedot osoittavat esimerkiksi, että kiinalainen yritys siirsi yli miljoona dollaria Bidenin perheeseen kytköksissä oleville tileille vain viikkoja sen jälkeen, kun Joe Biden oli jättänyt varapresidentin tehtävän vuonna 2017.
Myös Hunter Bidenin taidemyynti on noussut esiin "maksa ja vaikuta" -mallin (pay-to-play) esimerkkinä. Bidenin nimittämä komissaari Elizabeth Hirsh Naftali paljastui yhdeksi Hunter Bidenin taiteen ostajista, mikä on herättänyt epäilyjä suorasta vaikutusvallan ostamisesta hallinnon sisällä.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: EIA, IEA, kansainväliset uutisarkistot, World Bank (WITS), EIA, OpenSecrets, Yhdysvaltain edustajainhuoneen valvontakomitean raportit 2024-2025, USAID-menoerittelyt, oikeuden pöytäkirjat (Murthy v. Missouri)
Päivämäärä: 16.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti