 |
| Yhdysvaltain hallinnon ja Euroopan johtajien väliset jännitteet kasvavat. Samalla kun Donald Trump vaatii Nato-mailta 5 prosentin maksuosuutta uhkaamalla 5. artiklan suojan poistamisella, Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja Suomen johto esittävät yhä kovempia vaatimuksia Washingtonin suuntaan koskien turvallisuustakuita ja asetoimituksia. AI Kuva/Grok Image |
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tuoreet lausunnot Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salmanista (MBS) ovat herättäneet voimakasta huomiota. Trump totesi Valkoisen talon virallisella videolla, että kruununprinssi ei uskonut nykyisen tilanteen toteutuvan, vaan ajatteli Trumpin olevan vain "yksi luuseri" muiden joukossa ja Yhdysvaltojen olevan alamäessä.
Trumpin mukaan MBS joutuu nyt kuitenkin "nuolemaan hänen takapuoltaan" ja olemaan hänelle mieliksi. Tällaiset lausunnot ikääntyvät poikkeuksetta huonosti, sillä Yhdysvaltain presidenttiys ei ole vain yksittäinen henkilö, vaan instituutio. Kuten kaikki maailman instituutiot, se tarvitsee uskottavuutta ja tietyn diplomaattisen statuksen toimiakseen asianmukaisesti. Nämä lausunnot tullaan muistamaan pitkään senkin jälkeen, kun Valkoisessa talossa istuu uusia presidenttejä.
Samaan aikaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on asettunut julkisesti vastustamaan Donald Trumpin ja senaattori Marco Rubion lausuntoja. Zelenskyi pitää kiinni siitä, että Yhdysvaltain turvallisuustakuut Ukrainalle riippuvat nimenomaan Ukrainan joukkojen vetäytymisestä Donbasin alueelta. Kaksi päivää aiemmin Marco Rubio kyseenalaisti tämän julkisesti ja syytti Zelenskyiä valehtelusta toteamalla, ettei tälle ole kerrottu asian olevan näin. Rubio selitti Yhdysvaltojen ilmoittaneen, että turvallisuustakuut on luvattu vasta sodan päättymisen jälkeen. Sodan päättyminen ja Ukrainan vetäytyminen Donbasista ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Zelenskyi vastasi tähän sanomalla olevansa täysin rehellinen ja totesi: "Suurin osa jäävuoresta ei ole näkyvissä, mutta uskokaa minua, näytin vain sen huipun."
Zelenskyin mukaan kaikki neuvotteluprosessin aikaiset signaalit osoittavat selkeästi, että Ukraina saa turvallisuustakuut Yhdysvalloilta vasta, kun sen joukot vetäytyvät Donbasista – ei ennen tulitaukoa eikä ennen sodan loppua. Zelenskyi toistaa, että takuiden ehtona on juuri Donbasista poistuminen. Tämä asetelma herättää mielenkiintoisen kysymyksen: mitä tapahtuu, jos Ukraina ei vetäydykään Donbasista, mutta Venäjä saavuttaa alueella tavoitteensa taistelukentällä? Antaako Yhdysvallat siinä tapauksessa silti turvallisuustakuut?
Se, kumpi osapuoli ei puhu totta, on lopulta toissijaista. Tärkeämpi kysymys on se, miksi Zelenskyi päätti haastaa Trumpin hallinnon juuri tässä hetkessä. Tähän löytyy puolirationalistinen selitys, joka vaatii kontekstin ymmärtämistä. Zelenskyin suhde Trumpiin on tällä hetkellä lievästi sanottuna jännittynyt. Lisäksi Iranin sota on varjostanut Ukrainan sotaa, ja Ukraina tarvitsee kipeästi kaiken mahdollisen mediahuomion. Jos Zelenskyi on laskelmoinut, ettei hän voi enää saavuttaa etuja positiivisella suhteella Trumpiin, seuraavaksi paras vaihtoehto on yrittää luoda poliittista painetta. On erittäin epätodennäköistä, että tämä strategia tuottaa positiivisia tuloksia Trumpin hallinnon kanssa. Toisaalta Zelenskyin suhde Brysseliin vaikuttaa sujuvan erinomaisesti. Suurin kysymys onkin nyt se, riittääkö hyvä suhde Euroopan unioniin kompensoimaan Valkoisen talon kanssa vallitsevia vaikeuksia. Zelenskyi on myös todennut haluavansa allekirjoittaa sopimuksen turvallisuustakuista ja jälleenrakennuspaketista jo ennen sodan päättymistä, jotta Yhdysvaltain kongressi voisi äänestää asiasta sodan jälkeen.
The Telegraph -lehden mukaan Donald Trump harkitsee vakavasti joidenkin Nato-liittolaisten äänioikeuksien rajoittamista. Trump analysoi uutta maksuun perustuvaa mallia ("pay-to-play"), joka voisi viedä osalta Nato-mailta oikeuden osallistua päätöksentekoon. Tämä on yksi useista ideoista, joita hän punnitsee sen jälkeen, kun liittolaiset hylkäsivät hänen vaatimuksensa lähettää sota-aluksia auttamaan Hormuzinsalmen avaamisessa. Trump ja Rubio ovat toistuvasti muistuttaneet, etteivät he unohda Euroopan haluttomuutta auttaa kyseisessä kriisissä. Vaikka Naton sanotaan olevan demokraattinen yhteisö, todellisuudessa Yhdysvalloilla on aina ollut siinä suurin ja todellinen valta. Tämän uuden haasteen toteuttaminen vaatisi Natossa konsensusta, sillä päätökset tehdään yhteisesti. On erittäin epätodennäköistä, että eurooppalaiset hyväksyisivät mallin, jossa heidän täytyisi maksaa merkittävästi enemmän tai menettää päätäntävaltansa.
Uusi malli ei koske ainoastaan päätöksentekoa, vaan suoraan myös Naton 5. artiklaa. Trumpin hallintoa lähellä olevat lähteet kertovat hänen harkitsevan Yhdysvaltain joukkojen vetämistä Saksasta. Ehdotuksen mukaan ne Nato-maat, jotka eivät saavuta uutta 5 prosentin tavoitetta, voisivat menettää äänioikeutensa laajentumista, yhteisiä operaatioita ja yhteistä puolustusta koskevan 5. artiklan soveltamisessa. Toisin sanoen Nato-jäsenyys ei merkitsisi mitään ilman 5 prosentin maksuosuuden täyttämistä, ja tulevaisuudessa vaatimus voisi nousta jopa 7 prosenttiin. Tämä asettaa eurooppalaiset uuteen törmäyskurssiin Donald Trumpin kanssa, mikä tulee johtamaan myös Euroopan sisäisiin ristiriitoihin, kun osa johtajista asettuu Trumpin puolelle ja osa häntä vastaan. Yhdysvaltojen on todettu myös viestivän, että Espanjan ja Ison-Britannian asennoituminen Iranin sotaan on ollut täysin mahdotonta hyväksyä. Tulevaisuudessa on odotettavissa kovaa geopoliittista turbulenssia.
Toisaalta Suomen puolustusministeri Antti Häkkänen on ilmoittanut, että Suomi aikoo tarkistaa, päätyvätkö Naton maksamat yhdysvaltalaiset aseet todella Ukrainaan. Häkkänen sanoi Helsingin varmistavan, noudattaako Washington sopimuksia, joita se on tehnyt Ukrainaan aseita ostavien Euroopan Nato-maiden kanssa. "Mitä Ukrainalle on luvattu, sen on mentävä Ukrainalle", Häkkänen linjasi. Hän lisäsi, että järjestelmän toimivuuteen luotetaan, mutta jos ongelmia ilmenee, mekanismia on arvioitava uudelleen. Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että jos Yhdysvallat ei toimita luvattuja aseita Ukrainalle, Euroopan maat saattavat lopettaa niiden maksamisen kokonaan. Tällainen ulostulo on omiaan herättämään huomiota Washingtonissa asti.
Lopuksi Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb on varoittanut, että Iranin sota uhkaa aiheuttaa globaalin taantuman. Stubb totesi, että "olemme nyt tilanteessa, jossa tämä voi olla itse aiheutettu globaali taantuma. Se osoittaa, mitä tapahtuu, kun toimitaan kansainvälisten sääntöjen ja normien ulkopuolella." Stubb kohdistaa sanansa Yhdysvaltoihin sodan aloittamisesta ja kansainvälisten normien rikkomisesta. On kuitenkin huomioitava, ettei globaali taantuma synny tyhjästä, vaan se on usein tulosta useiden vuosien huonoista poliittisista päätöksistä. Iranin tilanne ja hintojen nousu ovat vain jäävuoren huippu viimeisen neljän vuoden aikana leivotussa kakussa, mutta Stubb jättää mainitsematta aiempien vuosien hinnankorotukset. Stubb lisäsi, että on illuusio kuvitella, että voimme elää kansallisten rajojen maailmassa olematta riippuvaisia toisistamme. Tämä on totta, kuten Hormuzinsalmen tilanne ja bensapumppujen hinnat osoittavat, mutta varsinainen opetus tästä on se, että jokaisen maan on oltava varovaisempi omien ulkopoliittisten päätöstensä suhteen. Stubb lausui myös kovan linjanvedon: "Tämä saattaa kuulostaa hieman kovalta, mutta Iran ei ole minun sotani. Ukraina on minun sotani." Lisäksi hän sanoi toivovansa amerikkalaisten ymmärtävän, että he tarvitsevat ukrainalaisia enemmän kuin venäläisiä, ja että "Venäjä on heille arkkivihollinen". Tällainen toteamus on varsinainen kansainvälisen politiikan keskustelun lopettaja.
Ukrainan paine liittolaisia kohtaan: Puolan ohjusvälikohtaus ja vaatimus syyllisyyden osoittamisesta
 |
| Rajat ylittävät sotilaalliset välikohtaukset asettavat Euroopan valtiot valtavan diplomaattisen paineen alle. Puolan ohjuskriisin aikana Ukrainan esittämät tiukat vaatimukset virallisista lausunnoista olisivat toteutuessaan voineet muuttaa koko mantereen turvallisuusasetelman ja vetää uusia maita suoraan mukaan konfliktiin. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Tämä ehdoton ja kovaääninen diplomatia ei ole täysin uusi ilmiö Ukrainan ja sen läntisten naapurimaiden välisissä suhteissa. Kun tarkastellaan Ukrainan asettamaa poliittista painetta ja vaatimuksia liittolaisiaan kohtaan, on syytä palauttaa mieliin aiemmat kriittiset hetket, joissa sodan fyysiset vaikutukset ovat ylittäneet Naton ja Euroopan unionin rajat. Yksi merkittävimmistä ja vaarallisimmista eskalaation hetkistä koettiin, kun Itä-Puolan maaperälle putosi ohjuksen osia ja sotilastarvikkeita, mikä aiheutti välittömän turvallisuuskriisin ja hälytystilan koko Euroopassa.
Tämän vakavan välikohtauksen jälkimainingeissa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi omaksui erittäin tiukan ja peräänantamattoman linjan. Hän vaati suorasanaisesti Puolan silloista presidenttiä ja maan ylintä johtoa antamaan virallisen lausunnon, jossa Puolaan pudonneen sotilasmateriaalin alkuperäksi olisi yksiselitteisesti nimetty Venäjä. Tämä vaatimus asetettiin tilanteessa, jossa läntiset tiedustelupalvelut ja Puolan omat viranomaiset vielä keräsivät tarkkaa teknistä tietoa tapahtumien todellisesta kulusta ja ohjuksen lentoradasta.
Tällä Ukrainan johdon asettamalla vaatimuksella ja sen mahdollisella toteutumisella olisi ollut suoranaiset ja peruuttamattomat vaikutukset koko Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan. Mikäli Puola – ja sen myötä koko sotilasliitto Nato – olisi virallisesti ja julkisesti julistanut iskun olleen suora venäläinen hyökkäys puolustusliiton jäsenmaan maaperälle, se olisi aktivoinut täysin uudet sotilaalliset ja diplomaattiset mekanismit. Kansainvälisen oikeuden ja Naton peruskirjan puitteissa tällainen lausunto olisi luonut välittömän paineen viidennen artiklan mukaiseen yhteiseen puolustukseen, mikä olisi vetänyt sotaan osallistumattomat Euroopan maat ja Yhdysvallat suoraan osapuoliksi konfliktiin.
Tapaus alleviivaa sitä äärimmäistä herkkyyttä, joka liittyy rajat ylittäviin sotilaallisiin välikohtauksiin ja niistä annettaviin poliittisiin lausuntoihin. Puolueettomien ja sotaan osallistumattomien maiden on tasapainoiltava valtavan ulkoisen paineen alla pitääkseen kiinni omasta turvallisuudestaan ja estääkseen tilanteen karkaamisen hallinnasta. Kun sotaa käyvä osapuoli painostaa liittolaisiaan tekemään kauaskantoisia geopoliittisia linjauksia yksittäisten räjähdysten tai ilmatilaloukkausten keskellä, punnitaan kyseisten valtioiden kyky säilyttää itsenäinen harkintakyky, turvata oma ilmatilansa ja estää sodan leviäminen muualle mantereelle.
Historiallinen perspektiivi ja Lähi-idän kriisin juuret: Suomen valtionjohdon lausuntojen sokeat pisteet ja ilmatilan hallinnan juridiset seuraukset
 |
| Yhdysvaltojen aiempien hallintojen tekemät päätökset pakotteiden helpottamisesta ja rahoituksen ohjaamisesta Iraniin loivat taloudellisen pohjan Lähi-idän nykyiselle kriisille. Samaan aikaan Euroopassa valtioiden on tunnettava kansainvälisen oikeuden tarkat rajat; vieraan vallan sotilaallisten lennokkien salliminen omassa ilmatilassa merkitsee suoraa osallistumista sotaan. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
On huomioitava perusteellisesti, ettei globaali taantuma tai laaja kansainvälinen konflikti synny koskaan tyhjästä. Ne ovat poikkeuksetta tulosta useiden vuosien, jopa vuosikymmenten, aikana tehdyistä huonoista ja kauaskantoisista poliittisista päätöksistä. Tässä nimenomaisessa geopoliittisessa ja taloudellisessa analyysissa tasavallan presidentti Alexander Stubb unohtaa täysin Yhdysvaltain aiempien hallintojen, erityisesti Barack Obaman ja Joe Bidenin kausien, ratkaisevan roolin nykytilanteen muotoutumisessa. Näiden hallintojen aikana tehtiin poliittisia linjauksia, joiden seurauksena Iraniin suorastaan työnnettiin valtavia määriä rahaa ja maahan kohdistuneita talouspakotteita helpotettiin merkittävästi. Tämä poliittinen lähestymistapa johti suoraan Iranin valtion nopeaan vaurastumiseen. Kasvaneiden taloudellisten resurssien turvin Iran pystyi esteettä rahoittamaan, kouluttamaan ja varustamaan lukuisia terrorijärjestöjä ympäri laajaa Lähi-itää. Tällä vuosia jatkuneella toiminnalla ja rahoituksella on täysin suora syy-yhteys lokakuun 7. päivänä tapahtuneeseen raakaan ja ennennäkemättömään Israeliin kohdistuneeseen hyökkäykseen, joka toimi lähtölaukauksena alueen nykyiselle tuhoisalle eskalaatiolle ja siihen kytkeytyvälle taloudelliselle epävarmuudelle.
Taloudellisen ja historiallisen kontekstin lisäksi Suomen valtionjohdon on muistettava erittäin tarkasti kansainvälisten lakien asettamat tiukat määreet, kun puhutaan Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista ja sodan heijastusvaikutuksista. Kuten lennokkien reitit ovat osoittaneet, Ukrainasta lähtöisin olevien sotilaallisten dronejen lennot muiden valtioiden yllä muodostavat kriittisen oikeudellisen ja sotilaallisen ongelman. Jos kansainvälisen oikeuden valossa osoittautuu todeksi, että esimerkiksi Puola ja Baltian maat ovat antaneet hiljaisen tai virallisen luvan käyttää omaa suvereenia ilmatilaansa ukrainalaisten dronejen lennättämiseen, tilanne muuttuu juridisesti äärimmäisen vakavaksi. Kansainvälisten säännösten puitteissa tällainen oman ilmatilan luovuttaminen tai avaaminen sotaa käyvän valtion sotilaallisiin operaatioihin tarkoittaa suoraa osallistumista kyseisiin sotilastoimiin. Tämä teko asettaa kyseiset valtiot suoraan osapuoliksi käynnissä olevaan konfliktiin, mikä mitätöi välittömästi niiden sotaan osallistumattoman aseman ja avaa mantereen täysin uudenlaisille sotilaallisille uhkakuville.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: Sebastian Sas,
Puolan viranomaisten ja Naton tiedotteet marraskuulta 2022 (Przewodówin ohjusvälikohtaus ja Ukrainan silloiset vaatimukset lausunnoista)
Yhdysvaltain ulkoministeriön ja valtiovarainministeriön historialliset asiakirjat (Obaman ja Bidenin hallintojen aikaiset Iranin pakotteiden huojennukset ja rahoituspäätökset, sekä niiden yhteys Lähi-idän terrorijärjestöjen rahoitukseen)
Kansainvälisen oikeuden peruskirjat ja ilmatilan suvereniteettia koskevat sopimukset (Haagin ja Geneven sopimusten tulkinnat puolueettomuudesta ja sotaan osallistumisesta)
Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubbin ja puolustusministeri Antti Häkkäsen julkiset lausunnot (Maaliskuu 2026)
The Telegraph (Uutisointi Donald Trumpin 5 prosentin Nato-maksuvaatimuksesta ja 5. artiklan soveltamisesta)
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti