 |
| Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb peräänkuuluttaa de-eskalaatiota Lähi-itään ja varoittaa konfliktin kytköksistä Ukrainan sotaan sekä maailmantalouteen. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 |
Keskustelu Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin puheista, joiden mukaan muiden on tultava yhteen turvaamaan Hormuzinsalmea, herättää kysymyksiä siitä, onko asiasta keskusteltu Naton kanssa.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb toteaa ensimmäiseksi, että tilannetta on nyt rauhoitettava eskaloimisen sijaan, mihin tarvitaan todennäköisesti rauhanvälitystä. Varsinaisesta alkuperäisestä operaatiosta ei ole keskusteltu liittolaisten kanssa, mutta Stubb on varma, että presidentti Trump käy tällä hetkellä keskusteluja Britannian, Ranskan ja Saksan kaltaisten suurten toimijoiden kanssa.
Trump on sanonut Naton kohtaavan erittäin huonon tulevaisuuden, jos Yhdysvaltain liittolaiset eivät auta. Stubb korostaa, että kaikki Yhdysvaltain presidentin sanomiset on otettava vakavasti, mutta nyt on keskityttävä liittoumaan ja sen toimintaan. Nato on puolustusliitto, mikä tarkoittaa, ettei se tee sotilaallisia hyökkäyksiä. Vaikka kylmän sodan jälkeen on tehty joitakin rauhanturvaoperaatioita 32 jäsenmaan voimin, ne on aina oikeutettu kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan kautta, mikä eroaa nykytilanteesta merkittävästi.
Kysyttäessä, pitäisikö Yhdysvaltoja auttaa, Stubb vastaa, että niiden maiden, joilla on kapasiteettia ja tahtoa auttaa Yhdysvaltoja, tulee tehdä niin. On ymmärrettävä, että tilanne Lähi-idässä ja Persianlahden alueella on tällä hetkellä äärimmäisen vakava. Iran on hyökännyt ohjuksin ja lennokein noin 10–13 eri maahan, minkä vuoksi kaikki tilannetta rauhoittavat toimenpiteet olisivat nyt erittäin hyödyllisiä. Ongelmana on kuitenkin Iranin edut, joita sillä näyttää olevan kolme: vahingon aiheuttaminen naapureilleen, globaalille taloudelle aiheutuvan haitan maksimointi öljyn hinnan kautta sekä nykyisen hallinnon vallassa pitäminen.
Tilanteen rauhoittamiseksi ja tulitauon saavuttamiseksi tarvitaan oikeita tahoja avuksi. Stubb pohtii, voisivatko eurooppalaiset tai jopa Intia osallistua tähän. Intian ulkoministeri Jaishankar on jo vaatinut tulitaukoa ja neuvotteluja tilanteen rauhoittamiseksi ja nykytilanteen jäädyttämiseksi. Tällaisten tilanteiden haasteena on se, että kun mukana on kolme toimijaa – Israel, Yhdysvallat ja Iran – joilla on kaikilla enemmän tai vähemmän erilaiset intressit, heidän on erittäin vaikea organisoitua rauhantilaan.
Yhdysvaltain tavoitteista kysyttäessä Stubb toteaa, ettei hän luonnollisesti halua antaa neuvoja Yhdysvaltain hallinnolle. Hänen ymmärryksensä mukaan alkuperäisenä tavoitteena oli ensinnäkin sulkea Iranin ydinohjelma, toiseksi vahingoittaa sen ohjuskapasiteettia sekä laukaisujen että puolustuksen osalta, kolmanneksi puuttua sijaistoimijoihin eli terroristijärjestöihin kuten Hamasiin, Hizbollahiin ja huthieihin, ja neljänneksi hallinnon vaihtuminen. Yhdysvaltain hallinnolta on kysyttävä, mikä näistä on tärkein ja mikä tulee toteutumaan.
EU:n korkean edustajan Kaja Kallaksen puheista EU:n Punaisenmeren laivasto-operaation uudelleensuuntaamisesta Hormuzinsalmelle Stubb toteaa, ettei hän ole nähnyt viimeisimpiä raportteja EU:n ulkoministerien kokouksesta, joka oli yhä käynnissä. Se voisi kuitenkin olla yksi tapa auttaa, mutta päätös kuuluu EU:n ulkoministereille.
Stubb myöntää olevansa huolissaan konfliktin laajenemisesta. Kylmän sodan jälkeen nähtiin paikallisia konflikteja, jotka olivat lähes sisällissotien kaltaisia, mutta nyt nähdään alueellisia sotia. Ensin nähtiin Israelin ja Palestiinan tilanne, sitten Venäjän ja Ukrainan sota, ja nyt Iranin toimet 10–13 maata vastaan. Stubb kysyy eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta ystäviltään, miltä heistä tuntuisi, jos heidän alueellaan lentäisi ohjuksia 13 eri maahan. Useat Persianlahden ja Lähi-idän maat ovat äärimmäisen huolissaan, sillä ne eivät halunneet tätä sotaa. Yhdysvaltain armeija on kiistatta osoittanut mahtinsa osumalla lukuisiin kohteisiin varsin onnistuneesti, mutta nyt on aika rauhoittua.
Mediaraportit Venäjän tiedustelutietojen jakamisesta Iranille Yhdysvaltain joukkojen sijainneista ovat Stubbin mukaan erittäin huolestuttavia. Hän ei pitäisi tätä mahdottomana, ja on pyrkinyt kertomaan amerikkalaisille ystävilleen kahdesta elementistä: Venäjä antaa Iranille takaisin Shahed-lennokkeja, joilla ne voivat iskeä amerikkalaisiin tukikohtiin, ja toiseksi he antavat tiedustelutietoa tukikohtien sijainneista, mikä käytännössä antaa toimeenpanokäskyn tappaa yhdysvaltalaisia sotilaita.
Suomalaisena Stubb on kuitenkin enemmän huolissaan seurauksista Ukrainan sodalle, jota kohtaan Suomessa tunnetaan voimakkaasti. Kohonneet öljyn hinnat ruokkivat Venäjän sotakoneistoa. Samaan aikaan Yhdysvallat poistaa pakotteita venäläiseltä öljyltä ja antaa Intialle erivapauden ostaa sitä. Kaikki liittyy kaikkeen, ja huomio on saatava takaisin Ukrainaan, minkä vuoksi Iranissa tarvitaan tulitauko. Jos Venäjä on osallisena Lähi-idän sodassa ja valittavana olisi binäärinen valinta hyvän ja huonon välillä, tilanne on huono Ukrainan kannalta öljyn hinnan vuoksi.
Ukrainan sotilaallinen tilanne rintamalla on kuitenkin hyvä. He saavat takaisin enemmän aluetta kuin Venäjä valloittaa. Ukrainan sotakoneiston ja puolustusvoimien tappavuus on erittäin voimakasta, sillä viimeisen kolmen kuukauden aikana on kuollut yli 90 000 venäläistä sotilasta, kun taas Ukrainan puolella menetykset ovat olleet huomattavasti pienemmät. Sotilaallisesta näkökulmasta Stubb ei ole tällä hetkellä liian huolissaan, mutta taloudellisesta näkökulmasta Venäjän sotakoneiston ruokkiminen huolestuttaa häntä.
Jotkut perustelevat, että jos Yhdysvallat voi toimia tietyllä tavalla Venezuelassa ja Iranissa, myös Venäjä voi toimia niin Ukrainassa. Stubb huomauttaa, että monet maat toimivat nyt kansainvälisen oikeuden viitekehyksen ulkopuolella. Siksi hän on peräänkuuluttanut maailmanjärjestyksen uudistamista ja paluuta kansainvälisiin instituutioihin, normeihin ja lakeihin. Tämä vaatii konsensusta maailman 200 kansallisvaltion kesken. Tulevaisuudessa Intian kaltaisilla mailla tulisi olla suurempi sananvalta. Tällä hetkellä eletään hobbesilaisessa maailmassa, jossa syntyy valtatyhjiöitä, joita joku aina täyttää. Diplomatia on aina win-win-tilanteiden etsimistä, mutta nyt nähdään nollasummapeliä, transaktioita ja sopimuksia, mikä ei näytä toimivan. Stubb toivoo, ettei tilanteen tarvitse pahentua ennen kuin se paranee, mutta Venäjän massiivisen hyökkäyssodan, Gazan monimutkaisen tilanteen ja Lähi-idän täysimittaisen sodan myötä tilanne näyttää pahenevan.
Seuraavalla viikolla Helsingissä järjestetään JEF:n (Joint Expeditionary Force) kokous. Kymmenen maan – Pohjoismaiden, Baltian maiden, Alankomaiden ja Britannian – alueellisen puolustusyhteistyön puitteissa toivotaan saavutettavan kolme asiaa. Ensimmäiseksi tarkastellaan painopistettä itäisellä rintamalla ja sivustalla, sekä sitä, mitä voidaan tehdä yhdessä sotilaallisen voiman vahvistamiseksi siellä. Toiseksi keskitytään pohjoiseen ja arktiseen alueeseen, sillä turvallisuusnäkökulmasta avainasemassa ovat Pohjois-Suomi, Ruotsi ja Norja. Tällä hetkellä Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Norjassa on käynnissä 25 000 sotilaan harjoitus. Kolmanneksi tarkastellaan JEF:n tulevaisuutta ja alueellisen turvallisuuden yleistä parantamista. Se on myös hyvä paikka valmistautua hieman tulevaan Naton huippukokoukseen Ankarassa ensi kesänä. Kanadan pääministerin odotetaan mahdollisesti soittavan kokoukseen mukaan.
Palatessaan Ukrainaan Stubb pohtii presidentti Trumpin keskittymistä Ukrainan ratkaisun löytämiseen Lähi-idän tapahtumien keskellä. Stubb aistii tiettyä turhautumista ja kärsimättömyyttä nykytilanteeseen, mikä huolestuttaa häntä. Nyt on kaksi rintamaa: Iran, jossa Yhdysvallat on vahvasti mukana, ja Ukraina, jossa Yhdysvallat toimii välittäjänä. Aina kun käynnissä on tilanne, jossa on mukana amerikkalaisia joukkoja ja kustannukset ovat tähtitieteelliset, huomio on enemmän siellä kuin rauhanvälityksessä. Tällä hetkellä Venäjä ja Vladimir Putin eivät halua rauhaa, kun taas ukrainalaiset haluavat. Tämä on perusskenaario. Vuodelle on kolme skenaariota: sodan jatkuminen, rauhansopimus, tai se, että jompikumpi osapuoli menettää tukensa.
Lähi-idän sodan nopeaan päättymiseen, kuten tulitaukoon, voisi vaikuttaa useiden tekijöiden yhdistelmä, kuten öljyn hinnan nouseminen 200 dollariin tai bensiinin hinnan nouseminen 5 dollariin. Yhdysvalloissa lähestyvät välivaalit saattavat myös vaikuttaa sodan vaikutuksiin. Tilanteessa on sotilaallinen ja poliittinen lähestymistapa. Sotilaallinen saavutus voisi olla esimerkiksi Iranin ydinaseiden tai ohjusten hävittäminen. Poliittisesta näkökulmasta kyse on enemmän markkinoista, öljyn hinnasta ja bensiinin hinnasta Yhdysvalloissa. On liian aikaista sanoa, syökseekö tämä maailmantalouden taantumaan, mutta sen on sanottu voivan olla mahdollisesti vakavampi kuin COVID. Vaikutukset iskevät kaikkiin inflaation, korkojen ja lannoitteiden hintojen kautta, kun 20 prosenttia tietyn alueen kaupasta pysähtyy.
Stubb kertoo puhuvansa tai viestittelevänsä presidentti Trumpin kanssa varsin usein, mutta pitää ne yksityisinä. Hän näkee itsensä Suomen presidenttinä eräänlaisessa taustatoimiston roolissa, toivoen olevansa hyödyksi jakamalla tietoa Ukrainasta tai muualta Yhdysvaltain presidentille tai muille.
Modernin sodankäynnin ja tekoälyn osalta Stubb on sotilaallis-analyyttisestä näkökulmasta vaikuttunut siitä, mihin Yhdysvallat ja Israel pystyvät, ja myös yllättynyt Iranin kyvykkyyksistä – ei siinä mielessä, että hän olisi samaa mieltä heidän toimistaan, vaan puhtaasti kykyjen osalta. Sodankäynti on muuttumassa merkittävästi. Venäjän ja Ukrainan välinen sota alkoi ensimmäisen maailmansodan kaltaisena juoksuhauta- ja panssarisotana, mutta nyt on siirrytty täysin uudelle tasolle, jossa ilmatilaa hallitsevat lennokit. Tekoälyn lisääminen tähän on muuttanut sotaa ja sen käymistapaa. Persianlahden sodan näkeminen suorana lähetyksenä aikanaan oli tajunnanräjäyttävää, ja nyt sitä seurataan reaaliajassa. Jos siirryttäisiin maailmaan, jossa sotaa käydään roboteilla, tekoälyllä ja miehittämättömillä ajoneuvoilla siviilikohteita välttäen, se olisi vähemmän vaarallista, sillä vain koneita tuhoutuisi. Maailma on kuitenkin erilainen, ja siviili-infrastruktuurin tuhoamista nähdään niin Ukrainassa kuin Lähi-idässäkin.
Taustoitus: Yhdysvaltain linja Hormuzinsalmen turvaamiseen ja Kiinan rooliin öljykaupassa
Trumpin keskeinen sanoma on, että Yhdysvallat on vuosikymmenten ajan toiminut maailman merireittien, ja erityisesti strategisesti elintärkeän Hormuzinsalmen, palkattomana poliisina. Hän on korostanut, että Yhdysvaltojen oma riippuvuus Lähi-idästä tuotavasta öljystä on nykyään marginaalinen maan vahvistuneen energiaomavaraisuuden myötä. Tämän vuoksi Trump on vaatinut, että muiden valtioiden – joiden talous on elintärkeästi riippuvainen Hormuzinsalmen kautta kulkevasta energiasta – on otettava vetovastuu omien alustensa suojelemisesta tai vaihtoehtoisesti osallistuttava merkittävällä rahallisella panoksella Yhdysvaltain tarjoaman turvallisuussateenvarjon ylläpitämiseen. Yhdysvallat ei hänen mukaansa aio enää turvata maailmanlaajuisia öljykuljetuksia ilman asianmukaista korvausta.
Erityisen voimakkaasti presidentti Trump on kohdistanut sanansa Kiinaan. Kiina on maailman suurin öljyntuoja ja ylivoimaisesti suurin iranilaisen raakaöljyn ostaja. Trump on tuonut esille vallitsevan tilanteen jyrkän ristiriitaisuuden: Yhdysvaltain laivasto pitää auki ja turvaa merireittejä, joiden kautta Kiina ostaa massiivisia määriä öljyä Iranilta. Tämä kaupankäynti rikastuttaa suoraan Iranin hallintoa samaan aikaan, kun Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat konfliktissa maan kanssa ja pyrkivät patoamaan sen sotilaallista vaikutusvaltaa.
Trumpin linjaus on ollut selvä: Kiina ja muut suuret hyötyjät joutuvat joko osallistumaan salmen fyysiseen turvaamiseen omin resurssein ja suojelemaan omia laivojaan, tai kohtaamaan uudenlaisen todellisuuden, jossa Yhdysvallat ei enää takaa heidän energiantuontinsa turvallisuutta ilmaiseksi. Yhdysvallat ei suostu enää asetelmaan, jossa se maksaa alueen sotilaallisesta vakauttamisesta, kun taas sen geopoliittiset kilpailijat korjaavat taloudelliset hyödyt.
Taustoitus: Naton sotilaalliset operaatiot Balkanilla ja kysymys puolustusliiton luonteesta
Tasavallan presidentti Alexander Stubbin haastattelussa esille nostama määritelmä Natosta puhtaana puolustusliittona, joka ei tee sotilaallisia hyökkäyksiä, on historiallisessa katsannossa monimutkainen. Vaikka liittouman perussopimus korostaa kollektiivista puolustusta, järjestö on historiansa aikana toteuttanut myös aktiivisia sotilaallisia operaatioita omien jäsenmaidensa rajojen ulkopuolella, erityisesti Balkanin niemimaalla 1990-luvulla.
Keskeisin näistä tapahtumista oli vuonna 1999 toteutettu operaatio Allied Force. Nato pommitti silloista Jugoslavian liittotasavaltaa (Serbiaa ja Montenegroa) 78 päivän ajan tavoitteenaan pysäyttää Kosovon albaaneihin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset ja etniset puhdistukset. Tämä laaja ilmakampanja kohdistui sotilastukikohtien lisäksi myös hallinnon rakenteisiin ja siviili-infrastruktuuriin, kuten siltoihin, voimalaitoksiin, tehtaisiin ja viestintäkeskuksiin. Merkittävää tässä operaatiossa oli se, että se toteutettiin kokonaan ilman Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston mandaattia.
Aiemmin, vuonna 1995, Nato toteutti operaatio Deliberate Forcen Bosnia ja Hertsegovinassa. Tässä YK:n valtuuttamassa ilmakampanjassa Nato iski Bosnian serbien sotilaallisiin kohteisiin tavoitteenaan lopettaa Sarajevon piiritys ja pakottaa osapuolet rauhanneuvotteluihin, jotka johtivat lopulta Daytonin rauhansopimukseen.
Nato itse ja sen jäsenmaat ovat virallisesti kuvanneet näitä toimia humanitaarisina interventioina ja rauhanpakottamisoperaatioina, joiden tarkoituksena on ollut vakauttaa Euroopan turvallisuusympäristöä ja estää humanitaariset katastrofit. Kansainvälisen politiikan tutkijat sekä useat kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että erityisesti Jugoslavian pommitukset olivat käytännössä sotilaallisia ennaltaehkäiseviä hyökkäyksiä suvereenia valtiota vastaan. Tämä historiallinen tosiasia nousee toistuvasti esiin julkisessa ja kansainvälisoikeudellisessa keskustelussa silloin, kun Naton roolia arvioidaan yksinomaan reaktiivisena ja liittolaisten alueen rajoille pysähtyvänä puolustusliittona.
Lähde: Bloomberg Television / YouTube
https://www.youtube.com/watch?v=7UPMf8Be0HU&list=PL5_bhjw6PxLZM0A2hPT-NEE8E_1TGDdDw&index=18
Päivämäärä: 19.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti