Biljoonan euron porsaanreikä: Kuinka Venäjän energiatulot kumoavat Ukrainan saaman maailmanlaajuisen avun

 

Vaikka suorat tuontikiellot ovat voimassa, venäläinen raakaöljy löytää tiensä Euroopan markkinoille kolmansien maiden, kuten Intian, massiivisten öljynjalostamoiden kautta. Ai kuva/https://raphael.app/fi

Eurooppa ostaa edelleen ennätysmääriä venäläistä öljyä porsaanreiän kautta

Euroopan unioni ja Iso-Britannia ostavat edelleen valtavia määriä venäläisestä raakaöljystä jalostettuja polttoaineita, paljastavat kansainväliset raportit ja muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC:n uutisoimat tiedot.

Vaikka länsimaat asettivat tiukat pakotteet ja suorat tuontikiellot venäläiselle raakaöljylle jo useita vuosia sitten Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa, globaaleilla öljymarkkinoilla ammottaa valtava laillinen porsaanreikä. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että ennätysmäärät jalostettua öljyä virtaa edelleen Euroopan markkinoille, mikä samalla rahoittaa epäsuorasti Kremlin sotakassaa.

Käytännössä mekanismi toimii asiantuntija-analyysien ja Centre for Research on Energy and Clean Air (CREA) -tutkimuslaitoksen mukaan siten, että Venäjä myy raakaöljyään merkittävällä alennuksella maihin, jotka eivät ole liittyneet länsimaiden pakoterintamaan. Näitä maita ovat erityisesti Intia, Kiina ja Turkki. Esimerkiksi Intiasta on tullut yksi Euroopan suurimmista jalostettujen polttoaineiden, kuten dieselin ja lentopetrolin, toimittajista. Kun venäläinen raakaöljy saapuu esimerkiksi intialaiselle jalostamolle ja se prosessoidaan siellä valmiiksi polttoaineeksi, tuotteen alkuperämaa muuttuu tulliluokituksissa. Tämän jälkeen valmiit öljytuotteet voidaan myydä täysin laillisesti täyteen markkinahintaan eteenpäin Euroopan unionin jäsenmaihin ja Isoon-Britanniaan.

Tämä toimintamalli on osoittautunut äärimmäisen tuottoisaksi kolmansien maiden energiayhtiöille. Raporttien mukaan suuret intialaiset jalostamot, kuten Reliance ja Nayara, ovat tehneet jopa kymmenien miljardien dollarien voitot ostamalla venäläistä Urals-raakaöljyä alennuksella ja myymällä valmiit jalosteet Eurooppaan. Samalla kun nämä yhtiöt käärivät valtavia voittoja, Eurooppa on pitänyt omat polttoainevarastonsa täysinä ja pyrkinyt välttämään massiiviset energian hintapiikit, jotka olisivat voineet suistaa maanosan talouden syvään taantumaan.

Pakotteiden kiertäminen ja öljyn "peseminen" kolmansissa maissa herättää voimakasta kritiikkiä. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt, kuten Global Witness, ovat laskeneet, että miljoonia tynnyreitä venäläisestä öljystä peräisin olevia tuotteita on tuotu yksistään Isoon-Britanniaan, ja koko Euroopan unioniin suuntautuva tuonti on vielä moninkertaisesti suurempaa. Arvioiden mukaan yksinomaan tämä porsaanreikä on tuottanut Venäjän valtiolle satojen miljoonien eurojen edestä verotuloja. Asiantuntijat huomauttavat, että tämä vesittää voimakkaasti alkuperäisten pakotteiden tehoa, sillä Venäjä pystyy edelleen ylläpitämään merkittävää osaa resurssituloistaan ohjaamalla vientinsä uusille markkinoille.

Euroopan unionin päättäjät ovat täysin tietoisia tilanteesta. EU on jatkuvasti pyrkinyt tiukentamaan pakotepakettejaan ja pohtinut keinoja sulkea nämä siirtymäreitit. Suunnitteilla on ollut muun muassa tiukempia säännöksiä merenkulun vakuutuksille sekä mahdollisia tuontitariffeja sellaisille jalosteille, joiden tuotannossa on käytetty venäläistä raakaöljyä. Toistaiseksi globaalin öljykaupan monimutkaisuus ja Euroopan oma tarve turvata polttoaineidensa saanti ovat tehneet täydellisen irtautumisen venäläisperäisestä energiasta erittäin haastavaksi tehtäväksi.

Fossiilienergian tuotot ruokkivat Kremlin sotakoneistoa: Venäjän energiatulot moninkertaiset verrattuna Ukrainan saamaan tukeen

Kansainvälisten tutkimuslaitosten keräämät tilastot paljastavat karun todellisuuden sodan rahoituksesta: Venäjän fossiilisista polttoaineista keräämät vientitulot ylittävät merkittävästi sen taloudellisen ja sotilaallisen tuen, jonka länsimaat ovat onnistuneet kokoamaan Ukrainan puolustustaisteluun. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2

Euroopan markkinoille kolmansien maiden kautta valuva venäläinen öljy on vain jäävuoren huippu laajemmassa globaalissa ilmiössä, joka ylläpitää Venäjän taloutta ja sen kykyä käydä sotaa. Kysymys siitä, kuinka paljon tämä porsaanreikä ja energiakauppa ylipäätään kasvattavat presidentti Vladimir Putinin sotakassaa, voidaan vastata selkeillä luvuilla. Centre for Research on Energy and Clean Air (CREA) -tutkimuslaitoksen tammikuussa 2026 julkaisemien tietojen mukaan Venäjän fossiilisten polttoaineiden viennistä saamat kokonaistulot hyökkäyssodan alkamisen jälkeen ylittivät historiallisen biljoonan (1 000 miljardin) euron rajapyykin. Vaikka pakotteet ja öljyn hintakatto ovat leikanneet Venäjän voittomarginaaleja ja pakottaneet sen myymään energiaa alennuksella, pelkästään sodan neljäntenä vuonna (helmikuusta 2025 helmikuuhun 2026) Venäjä keräsi 193 miljardin euron edestä energiatuloja.

Kolmansien maiden hyödyntämä öljynjalostuksen porsaanreikä on ollut tässä kokonaisuudessa täysin ratkaisevassa asemassa. Intia on toiminut yhtenä merkittävimmistä venäläisen raakaöljyn ostajista sen jälkeen, kun Eurooppa sulki omat suorat tuontikanavansa. CREA:n keräämä data osoittaa, että Intia on ostanut venäläistä raakaöljyä noin 144 miljardin euron edestä sodan alkamisen ja alkuvuoden 2026 välisenä aikana. Tämä jatkuva ja massiivinen rahavirta varmistaa sen, että Venäjän valtion budjetti pysyy tasapainossa ja asevoimien valtavat hankinnat sekä sotateollisuuden ylläpito kyetään rahoittamaan länsimaiden asettamista talouspakotteista huolimatta.

Kun Venäjän saamia satojen miljardien eurojen energiatuloja verrataan siihen tukeen, jota länsimaat ovat onnistuneet kokoamaan Ukrainan auttamiseksi, paljastuu merkittävä ja huolestuttava epäsuhta. Saksalaisen Kielin yliopiston alaisuudessa toimiva maailmantalouden tutkimuslaitos (IfW Kiel) on pitänyt yllä tarkkaa tilastoa (Ukraine Support Tracker) Ukrainalle annetusta sotilaallisesta, taloudellisesta ja humanitaarisesta tuesta. Näiden tietojen perusteella koko läntisen maailman – mukaan lukien Euroopan unionin jäsenmaiden, Yhdysvaltojen ja muiden liittolaisten – Ukrainalle sitoma ja toimittama kokonaistuki on liikkunut noin 250–300 miljardin euron kokoluokassa sodan ensimmäisen neljän vuoden aikana. Euroopan unioni on instituutioineen sitonut tukeen yli 144 miljardia euroa, ja sen rooli korostui entisestään vuonna 2025, kun Yhdysvaltojen suora tuki romahti ja Eurooppa joutui ottamaan kantaakseen päävastuun Ukrainan avustamisesta.

Ero Venäjän kassavirran ja Ukrainan saaman tuen välillä on siis massiivinen. Matemaattisesti tarkasteltuna Venäjä on kerryttänyt sotakassaansa fossiilisten polttoaineiden viennillä jopa kolmesta neljään kertaa enemmän rahaa (yli 1 000 miljardia euroa) kuin mitä koko läntinen liittouma on pystynyt antamaan Ukrainalle tukea (alle 300 miljardia euroa). Tämä valtava kuilu resursseissa on asiantuntijoiden mukaan yksi keskeisimmistä syistä siihen, miksi sota on pitkittynyt ja miksi Venäjä on kyennyt sopeutumaan uuteen sotatalouden tilaan. Pakotemekanismien porsaanreikien, kuten intialaisten jalostamoiden hyödyntämisen, olemassaolo tarkoittaa käytännössä sitä, että länsimaat osallistuvat samanaikaisesti Ukrainan puolustuksen tukemiseen sekä epäsuorasti Venäjän sotakoneiston rahoittamiseen energiakaupan kautta.

Intian ja Kiinan kautta virtaa Eurooppaan miljardien eurojen edestä "pestyä" polttoainetta

Intian ja Kiinan massiiviset jalostamot muuttavat miljoonia tonneja venäläistä raakaöljyä dieseliksi ja lentopetroliksi, joka laivataan Euroopan unioniin täysin laillisesti suorista pakotteista huolimatta. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2

Kansainvälisten pakotteiden ja suorien tuontikieltojen astuttua voimaan Euroopan unioni on joutunut etsimään uusia lähteitä polttoaineilleen. Tämä on johtanut globaalin öljykaupan massiiviseen uudelleenjärjestäytymiseen, jossa erityisesti Intia ja Kiina ovat nousseet täysin uuteen, hallitsevaan asemaan Euroopan energiahuollossa. Riippumattoman Centre for Research on Energy and Clean Air (CREA) -tutkimuslaitoksen sekä alan asiantuntijoiden keräämät tarkat tilastot paljastavat, miten valtavia määriä öljyä ja jalostettuja polttoaineita näistä maista virtaa nykyään Euroopan markkinoille. Nämä luvut osoittavat samalla konkreettisesti sen, kuinka tehokkaasti kolmansien maiden jalostamot toimivat reittinä venäläiselle raakaöljylle.

Intian rooli tässä uudessa kansainvälisessä järjestelmässä on kasvanut poikkeuksellisen nopeasti. Vaikka Intialla ei ole juuri lainkaan omaa raakaöljyn tuotantoa, maa nousi lyhyessä ajassa yhdeksi Euroopan unionin suurimmista, ja ajoittain jopa kaikkein suurimmaksi, jalostettujen polttoaineiden toimittajaksi. CREA:n keräämien tilastojen mukaan yksinomaan tammi–syyskuun välisenä aikana vuonna 2023 Euroopan unioni toi Intiasta 7,9 miljoonaa tonnia jalostettuja öljytuotteita. Tämä määrä on yli kaksinkertainen verrattuna normaaleihin vuosittaisiin lukemiin ja peräti kolminkertainen verrattuna sotaa edeltävään aikaan vuonna 2021. Yksittäiset eurooppalaiset valtiot, kuten Ranska, Alankomaat, Italia ja Saksa, ovat toimineet näiden tuontimäärien suurimpina vastaanottajina.

Tämä Intian viennin valtava kasvu lepää lähes täysin halvan venäläisen raakaöljyn varassa. CREA:n raportit osoittavat, että G7-maat ja Euroopan unioni ostivat esimerkiksi hyökkäyssodan kolmannen vuoden aikana (helmikuu 2024 – helmikuu 2025) yhteensä noin 18 miljardin euron edestä jalostettuja öljytuotteita kuudelta suurelta jalostamolta Intiassa ja Turkissa. Näistä tuotteista peräti puolet – arvoltaan 9 miljardia euroa – oli suoraan jalostettu venäläisestä raakaöljystä. Intian suurimmat jalostamot, kuten Jamnagar, Vadinar ja Mangalore, ovat tulleet yhä riippuvaisemmiksi venäläisestä tuonnista, ja niiden tuotantolinjoilla venäläinen raakaöljy muutetaan dieseliksi ja muiksi tuotteiksi, joiden alkuperämerkintä muuttuu jalostusprosessissa intialaiseksi.

Kiinan rooli eroaa jonkin verran Intiasta, mutta se on globaalissa mittakaavassa vähintään yhtä merkittävä. Kiina on vakiinnuttanut asemansa Venäjän ylivoimaisesti suurimpana yksittäisenä raakaöljyn ostajana, ja se on hankkinut säännöllisesti lähes puolet (noin 48–51 prosenttia) Venäjän kaikesta raakaöljyn viennistä. Vaikka Kiinan valtava teollisuus kuluttaa suurimman osan tästä energiasta omiin sisämarkkinoihinsa, maan suuret öljynjalostamot ja pienemmät niin sanotut "teapot"-jalostamot vievät merkittäviä määriä valmiita polttoaineita kansainvälisille markkinoille, mukaan lukien Eurooppaan. Asiantuntijat huomauttavat, että aina kun Yhdysvaltojen tai EU:n asettamat uudet rajoitukset ovat vähentäneet Intian halukkuutta tai kykyä ostaa venäläistä öljyä, Kiina on toiminut puskurina, joka on välittömästi lisännyt omaa tuontiaan ja pitänyt näin globaalin tarjonnan sekä Venäjän vientitulot vakaina.

Kokonaisuudessaan näiden kahden Aasian jättiläisen kautta kulkeva rahavirta on huomattava. Tutkimukset arvioivat, että yksinomaan tämä länsimaihin suuntautuva jalostettujen öljytuotteiden porsaanreikä on tuottanut Venäjän valtiolle yhden sotavuoden aikana noin 4 miljardin euron suuruiset suorat verotulot. Euroopan unioni on siten tilanteessa, jossa se pyrkii toisaalta leikkaamaan Venäjän tuloja, mutta joutuu toisaalta pitämään omat polttoainevarastonsa täynnä turvautumalla epäsuorasti samaan raaka-aineeseen, jota vastaan se on asettanut pakotteita.

Turkin satamat toimivat Venäjän öljyn jättimäisenä välietappina: Suoraa uudelleenvientiä ilman jalostusta

 Turkin rannikon öljyterminaalit toimivat keskeisinä välietappeina, joiden kautta venäläistä polttoainetta siirretään, varastoidaan ja sekoitetaan ennen sen matkaa Euroopan unionin markkinoille. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2

Samalla kun kansainvälinen huomio on kiinnittynyt Intian ja Kiinan massiivisiin öljynjalostamoihin, Turkki on kaikessa hiljaisuudessa noussut täysin keskeiseen rooliin venäläisen öljyn ja polttoaineiden reittinä Euroopan unioniin. Turkin toimintamalli eroaa kuitenkin merkittävästi Aasian maiden hyödyntämästä jalostuksen porsaanreiästä, sillä Turkissa tapahtuva pakotteiden kiertäminen on luonteeltaan suoraviivaisempaa. Riippumattomien tutkimuslaitosten, kuten Centre for Research on Energy and Clean Air (CREA) ja Center for the Study of Democracy (CSD), julkaisemat kattavat raportit osoittavat Turkin kasvaneen maailman ylivoimaisesti suurimmaksi venäläisten valmiiden öljyjalosteiden ostajaksi ja sitä kautta Euroopan markkinoiden strategiseksi välittäjäksi.

Turkin hyödyntämä reitti perustuu jalostamisen sijaan varastointiin, sekoittamiseen ja suoraan uudelleenvientiin. CREA:n ja CSD:n keräämien tilastojen mukaan Euroopan unionin jäsenmaat toivat pelkästään yhden vuoden aikana pakotteiden voimaanastumisen jälkeen yli kolmen miljardin euron edestä öljyjalosteita kolmesta turkkilaisesta satamasta: Ceyhanista, Marmara Ereğlisistä ja Mersinistä. Kokonaiskuvan kannalta ratkaiseva ja poikkeuksellinen yksityiskohta on se, että missään näistä kolmesta satamasta ei ole lainkaan omaa öljynjalostuskapasiteettia. Samaan aikaan yli 85 prosenttia näiden kyseisten satamien vastaanottamista polttoaineista on alkuperältään venäläistä. Koska satamissa ei voida fyysisesti muuttaa raakaöljyä polttoaineeksi, tilastot paljastavat satamien toimivan yksinomaan läpikulkupaikkoina jo valmiiksi jalostetuille venäläisille tuotteille.

Käytännön tasolla tämä mekanismi toimii siten, että venäläiset säiliöalukset purkavat lastinsa, kuten dieseliä, polttoöljyä ja lentopetrolia, turkkilaisiin varastoterminaaleihin. Näissä terminaaleissa venäläinen polttoaine voidaan sekoittaa muiden maiden polttoaineiden kanssa tai yksinkertaisesti siirtää sellaisenaan toisiin, usein eurooppalaisomisteisiin tai -vakuutettuihin, laivoihin. Asiantuntijoiden seuraamat laivaliikennetiedot osoittavat esimerkiksi tapauksia, joissa Ceyhanin öljyterminaali on ottanut vastaan kymmeniätuhansia tonneja polttoöljyä suoraan Venäjän Novorossijskin satamasta, ja vain hetkeä myöhemmin vastaava määrä tuotetta on laivattu eteenpäin Euroopan unionin alueelle, kuten kreikkalaisille tai italialaisille ostajille. Tulliasiakirjoissa polttoaineen alkuperämaa on voinut muuttua prosessin aikana hämäräksi.

Tämä uudelleenviennin reitti on taloudellisesti äärimmäisen kannattava sekä Turkille että Venäjälle. Turkki pystyy kattamaan oman, valtavan kotimaisen energiakysyntänsä ostamalla venäläisiä öljytuotteita huomattavalla alennuksella. Pakotteiden voimaantulon jälkeen yli 80 prosenttia Turkin koko öljyjalosteiden tuonnista on tullut Venäjältä. Samanaikaisesti Turkki vie omilla jalostamoillaan tuotettua, pakotteista vapaata polttoainetta kalliimmalla markkinahinnalla Eurooppaan, tai vaihtoehtoisesti uudelleenvie venäläisiä tuotteita terminaaliensa kautta. Tämä takaa Venäjälle jatkuvan ja häiriöttömän kassavirran: yksinomaan Turkin kautta kulkevan reitin on laskettu tuottaneen Kremlin sotakassaan satojen miljoonien eurojen arvosta suoria verotuloja, joilla rahoitetaan käynnissä olevaa sotaa.

Turkin toiminta on herättänyt voimakasta kritiikkiä eurooppalaisten poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen keskuudessa, sillä se osoittaa olemassa olevan lainsäädännön ja tuontikieltojen rakenteelliset heikkoudet. Vaikka Euroopan unioni on kieltänyt venäläisten öljyjalosteiden suoran tuonnin, sekoitetun tai kolmansien maiden varastojen kautta "pestyjen" tuotteiden pysäyttäminen on osoittautunut lainsäädännöllisesti erittäin haastavaksi. Vaatimukset tulliasiakirjojen ja alkuperätodistusten tiukemmasta syynistä sekä mahdollisista sekundaarisista pakotteista ovat kasvaneet sitä mukaa, kun todistusaineisto Turkin satamien kautta tapahtuvasta kauttakulusta on tarkentunut.

Euroopan unionin myöntämän poikkeusluvan turvin.Poikkeuslupa pitää putket kuumina: Unkari on Venäjän maalta käsin tuodun öljyn suora portti Eurooppaan

Družba-öljyputki, joka tunnetaan myös nimellä Ystävyys-putki, syöttää edelleen miljoonia tonneja venäläistä raakaöljyä suoraan Unkarin ja Keski-Euroopan markkinoille. (putki on suljettu) AI Kuva/Gemin Nano Banana 2

Meriteitse tapahtuvan öljyntuonnin ja kolmansien maiden kautta kierretyn jalostekaupan lisäksi Euroopan unionin alueella on olemassa vielä yksi, täysin virallinen ja avoin reitti venäläiselle öljylle: maata pitkin kulkeva putkiverkosto. Kun Euroopan unioni asetti laajat pakotteensa Venäjän öljyntuonnille hyökkäyssodan alettua, muutamat sisämaavaltiot vaativat ja saivat itselleen erivapauden. Näistä maista ylivoimaisesti merkittävimpään ja poliittisesti näkyvimpään rooliin on noussut Viktor Orbánin johtama Unkari. Historiallinen, jo Neuvostoliiton aikana rakennettu Družba- eli Ystävyys-öljyputki pumppaa edelleen tauotta raakaöljyä suoraan Venäjältä Ukrainan maaperän läpi Unkariin. Tämä poikkeuslupa myönnettiin alun perin väliaikaiseksi siirtymäkauden ratkaisuksi, mutta se on muodostunut käytännössä pysyväksi ja taloudellisesti erittäin tuottoisaksi järjestelyksi.

Unkarin monikansallinen öljy- ja kaasuyhtiö MOL (Magyar Olaj- és Gázipari Nyrt.) on tämän suoran putkikaupan ehdoton keskipiste ja suurin taloudellinen hyötyjä. MOL operoi valtavaa Százhalombattan öljynjalostamoa aivan Budapestin eteläpuolella sekä toista merkittävää jalostamoa naapurimaa Slovakiassa, joka niin ikään on riippuvainen samasta putkilinjasta. Koska venäläinen Urals-raakaöljy on länsimaisten pakotteiden vuoksi globaalisti hinnoiteltu merkittävällä alennuksella verrattuna esimerkiksi Pohjanmeren Brent-laatuun, MOL pystyy ostamaan raaka-aineensa poikkeuksellisen halvalla markkinahintaan nähden. Tämä valtava hintaero on tuottanut unkarilaisyhtiölle, ja sitä kautta epäsuorasti Unkarin valtiolle, massiivisia voittoja koko pitkittyneen konfliktin ajan.

Unkarin syvä riippuvuus tästä suorasta venäläisestä öljyvirrasta on luonut jatkuvia geopoliittisia jännitteitä Euroopan unionin ja Ukrainan välille. Unkarin hallitus on toistuvasti käyttänyt veto-oikeuttaan ja poliittista painoarvoaan EU:n neuvottelupöydissä varmistaakseen, ettei Družba-putken toimintaan tai muihin sen energiaintresseihin puututa tulevissa pakotepaketeissa. Tilanne monimutkaistui entisestään, kun kauttakulkumaana toimiva Ukraina pyrki kiristämään otettaan ja asetti omia kansallisia pakotteitaan tietyille venäläisille energiayhtiöille, kuten Lukoilille, joiden öljyä putkessa virtasi. Unkari ja MOL kuitenkin onnistuivat kiertämään nämä esteet nopeasti monimutkaisilla juridisilla uudelleenjärjestelyillä: yhtiöt neuvottelivat sopimukset siten, että öljyn juridinen omistusoikeus siirtyy venäläisiltä toimijoilta unkarilaiselle ostajalle jo Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalla. Näin öljy voi jatkaa virtaamistaan Ukrainan läpi virallisesti "unkarilaisena" omaisuutena, jolloin ukrainalaiset kauttakulkurajoitukset eivät enää koske sitä.

Putken kautta Unkariin virtaava venäläinen energia ei myöskään jää vaikutuksiltaan pelkästään maan omien rajojen sisäpuolelle. Vaikka EU-säädökset rajoittavat poikkeusluvalla tuodun venäläisen raakaöljyn edelleenmyyntiä sellaisenaan toisiin jäsenmaihin, tästä raaka-aineesta jalostettujen valmiiden tuotteiden kohdalla tilanne on huomattavasti joustavampi. MOL Groupin tuottamia polttoaineita viedään jatkuvasti muille Keski-Euroopan markkinoille, kuten Tšekkiin ja laajemmin lähialueen maihin, jotka ovat alueellisesti tiiviisti sidoksissa samaan jakeluverkostoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Unkari toimii suorana porttina, jonka kautta halpa venäläinen putkiöljy leviää jalostetussa muodossa erittäin laajalle Euroopan unionin sisämarkkinoilla. Tämä järjestely varmistaa sen, että Venäjä saa edelleen suoria ja katkeamattomia vientituloja suoraan Euroopan ytimestä, ylläpitäen Kremlin kassavirtoja samaan aikaan kun unioni yrittää virallisesti irrottautua itäisestä energiasta.

Riippumattoman CREA-tutkimuslaitoksen seurantadata vuosilta 2022–2026 paljastaa Kiinan ja Intian täysin ylivoimaisen aseman venäläisen öljyn ostajina, kun taas Turkki ja Unkari toimivat pienemmillä volyymeilla, mutta strategisesti elintärkeinä portteina Euroopan suuntaan. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 

Vaikka Venäjä on joutunut myymään öljyään alennuksella pakotteiden vuoksi, valtavat tuontivolyymit ovat taanneet sille lähes 400 miljardin euron tulot pelkästään neljän avainmaan kautta vuosien 2022–2026 aikana.  AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 

Pylväsdiagrammi havainnollistaa, kuinka Venäjän raakaöljystä kolmansissa maissa jalostettu tuontivirta Eurooppaan koostuu pääasiassa raskaasta liikenteestä ja teollisuudesta tutusta dieselistä, mutta sisältää myös merkittäviä määriä lentopetrolia ja polttoöljyä. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2

Euroopan taloudellinen paradoksi huipussaan: Samalla kun Eurooppa on mobilisoinut 280 miljardia euroa Ukrainan selviytymiseen, sen oma energiankulutus on pitänyt yllä globaalia järjestelmää, joka on tuottanut Venäjälle lähes 400 miljardia euroa neljän keskeisen kauppakumppanin kautta vuosina 2022–2026. AI Kuva/Gemin Nano Banana 2

Sodan taloudelliset mittasuhteet 2022–2026: Biljoonan euron energiatulot ja miljardien tukipaketit vertailussa

Sodan taloudelliset mittasuhteet vuosina 2022–2026: Venäjän globaalit energiatulot muodostavat massiivisen kokonaisuuden, mutta jo pelkästään neljän keskeisen kauppakumppanin tuottama rahavirta ylittää Ukrainan saaman kansainvälisen kokonaistuen.AI Kuva/Gemin Nano Banana 2 

Venäjän hyökkäyssodan ja Ukrainan puolustustaistelun taloudellinen analyysi vuosina 2022–2026 paljastaa rahavirtojen välisen syvän epäsuhdan. Tilastolliset luvut osoittavat, kuinka globaali energiakauppa kerryttää hyökkääjän sotakassaa automaattisesti, kun taas puolustajan saama tuki on riippuvaista poliittisista päätöksistä. Datan ymmärtämiseksi on välttämätöntä eritellä Venäjän kokonaistulot, strategiset kauppakumppanuudet sekä Ukrainalle suunnatun avun eri tasot.

Venäjän globaali energiatulo: 1 000 miljardia euroa

Venäjän valtion kerryttämä fossiilisen energian vientitulo on noussut vuosina 2022–2026 yhteensä yli biljoonan euron (1 000 miljardia) tasolle. Tämä luku on sodan taloudellisen tarkastelun laajin mittari. Se sisältää raakaöljyn, öljyjalosteiden, maakaasun, nesteytetyn maakaasun (LNG) sekä kivihiilen viennin kaikkiin maailman maihin. Vaikka osa markkinoista sulkeutui pakotteiden myötä, Venäjä on kyennyt ylläpitämään massiiviset tulovirrat hyödyntämällä globaalia energiankysyntää ja markkinahintojen vaihteluita. Tämä biljoona euroa muodostaa sen taloudellisen selkärangan, jolla Venäjä on rahoittanut sotatoimiaan ja sopeuttanut talouttaan eristykseen.

Strategiset rahavirrat: Neljän maan 398 miljardin euron osuus

Biljoonan euron kokonaistulosta erottuu kriittinen osajoukko, joka muodostuu kaupasta neljän maan – Kiinan, Intian, Turkin ja Unkarin – kanssa. Nämä maat ovat toimineet Venäjän energiakaupan keskeisinä kumppaneina ja osittain väylinä, joiden kautta jalostettuja tuotteita on liikkunut takaisin länsimarkkinoille.

Yhteensä nämä neljä valtiota ovat siirtäneet Venäjälle energiaostoina 398 miljardia euroa. Tämä luku on strategisesti merkittävä, sillä se osoittaa, että jo pelkästään neljän maan muodostama kaupallinen rintama riittää tuottamaan Venäjälle enemmän tuloja kuin mitä Ukraina saa tukea koko maailmalta. Se paljastaa pakotejärjestelmän rakenteelliset rajoitteet globaalissa kaupankäynnissä.

Ukrainan saama kokonaistuki: 388 miljardia euroa

Vastavoimana Venäjän energiatuloille on kansainvälinen yhteisö mobilisoinut Ukrainalle laajaa taloudellista ja sotilaallista tukea. Vuosien 2022–2026 välisenä aikana Ukrainalle annettu kokonaistuki kaikista lähteistä (mukaan lukien EU, Yhdysvallat, Britannia ja muut liittolaiset) nousee noin 388 miljardiin euroon.

Summa jakautuu lähes tasan aseavun (n. 188 mrd. €) ja taloudellis-humanitaarisen tuen (n. 200 mrd. €) välille. Vertailu osoittaa, että koko maailman Ukrainalle kokoama apu jää kymmenen miljardia euroa pienemmäksi kuin se tulo, jonka Venäjä saa pelkästään neljän edellä mainitun kauppakumppanin kautta.

Mittari	Summa (2022–2026)	Sisältö ja merkitys
Venäjän globaalit tulot	1 000 Mrd. €	Kaikki energiatuotteet ja kaikki vientimaat.
Tulot 4 avainmaasta	398 Mrd. €	Kiina, Intia, Turkki ja Unkari.
Ukrainan kokonaistuki	388 Mrd. €	Kaikki maailman maat (Aseet + Raha).
Euroopan osuus tuesta	280 Mrd. €	EU-instituutiot ja Euroopan valtiot.

Kirjoittaja: Aksu

Lähde: Centre for Research on Energy and Clean Air (CREA), Kiel Institute for the World Economy (Ukraine Support Tracker),  Kansainväliset uutistoimistot,BBC, CREA, Global Witness, DeSmog,  Center for the Study of, Centre for Research on Energy and Clean Air, Democracy (CSD) IfW Kiel, Euroopan komissio

https://www.russiafossiltracker.com/ 

https://energyandcleanair.org/ 

https://www.kielinstitut.de/topics/war-against-ukraine/ukraine-support-tracker/ 

https://www.russiafossiltracker.com/ 

https://www.oecd.org/en/topics/oda-trends-and-statistics.html

https://committees.parliament.uk/writtenevidence/129278/pdf/

Päivämäärä: 13.4.2026 

Operaatiokeskus/Aksu