 |
| Yhdysvaltain Hormuzinsalmen saarto pakottaa Kiinan etsimään vaihtoehtoja energiahuollolleen samalla kun Yhdysvaltain ja Indonesian uusi puolustusyhteistyö kiristää kontrollia elintärkeällä Malakansalmella. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Yhdysvaltain laivaston Hormuzinsalmen saarto on virallisesti alkanut, mikä kiristää Washingtonin ja Pekingin välejä entisestään. Saarto kohdistuu kaikkiin aluksiin, jotka saapuvat tai poistuvat Iranin satamista tai maksavat kauttakulkumaksuja Iranille. Yhdysvaltain tavoitteena on katkaista Iranin taloudellinen elinehto, eli öljykuljetukset, joista suurin osa suuntautuu Kiinaan.
Kiina vastustaa saartoa voimakkaasti ja on kutsunut sitä vastuuttomaksi sekä vaaralliseksi tilanteessa, jossa jännitteet maiden välillä kasvavat Kiinan Iranille antaman oletetun sotilaallisen tuen vuoksi. Saarto estää Kiinan kommunistista puoluetta ostamasta öljyä Iranista, ja jopa Yhdistyneistä arabiemiirikunnista tai Saudi-Arabiasta tuleva raakaöljy voi vaarantua, sillä Yhdysvaltain joukot voivat pysäyttää kauttakulkumaksuja maksavat alukset. Koska salmen kautta kulkee lähes puolet Kiinan öljyntuonnista, seuraukset ovat olleet välittömiä.Bensiinin hinnat Kiinassa ovat nousseet jo 11 prosenttia, mikä asettaa 20–30 miljoonaa työpaikkaa valtavaan vaaraan Kiinan kemian-, jalostus-, logistiikka- ja myyntialoilla. Tämä sektori on nykyään jopa suurempi kuin kiinteistöala. Korvaavan öljyn saanti esimerkiksi Venäjältä on haastavaa putkikapasiteetin rajoitusten vuoksi. Lisäksi presidentti Trump on varoittanut Kiinaa kovista rangaistuksista, kuten 50 prosentin tullimaksuista, mikäli sen todetaan toimittavan aseita Iranille. Asiantuntijat arvioivat, ettei Trump tapaa Kiinan johtaja Xi Jinpingiä ennen kuin Iranin tilanne on ratkaistu. Median mukaan Yhdysvaltojen ja Iranin on kuitenkin määrä jatkaa neuvottelujaan jo tällä viikolla saarron heikennettyä Iranin neuvotteluasemaa.
Heritage Foundationin vanhempi tutkija Steve Yates korostaa saarron merkittäviä taloudellisia ja geostrategisia vaikutuksia. Koska saarto on nostanut globaaleja öljyn hintoja, Kiina joutuu maksamaan energiastaan enemmän riippumatta öljyn alkuperästä. Geostrategisesti tilanne pakottaa Kiinan ensimmäistä kertaa todella valitsemaan puolensa, mitä alleviivaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien johtajan äskettäinen vierailu Pekingissä tavoitteena vakuuttaa Kiina etääntymään suhteistaan Iranin islamilaiseen tasavaltaan.
Yatesin mukaan Kiina toimii maailmanpolitiikassa pikemminkin tarkkailijana ja tilaisuuksiin tarttujana kuin tapahtumien varsinaisena muovaajana. Vaikka Kiina antoi ymmärtää vaikuttaneensa rauhanneuvottelujen sijoittamiseen Pakistaniin, Yatesin lähteet vahvistavat, että päätös tehtiin täysin Iranin omasta aloitteesta. Iran valitsi Pakistanin, koska se oli pommittanut lähes kaikkia muita naapureitaan, eikä Eurooppa ole ottanut aktiivista roolia. Yates huomauttaa myös, että Trump on toisella presidenttikaudellaan vienyt järjestelmällisesti Kiinalta geopoliittista vipuvoimaa ja kasvattanut Yhdysvaltojen painoarvoa, muun muassa lääketeollisuuden ja harvinaisten maametallien osalta.
Tämä vaikuttaa energiasektorin lisäksi Kiinan talouden perustaan, joka on täysin riippuvainen vientimarkkinoista ja tuontienergiasta. Nämä kaventuneet resurssit heikentävät Kiinan mahdollisuuksia esimerkiksi Taiwania, Japania ja Filippiinejä koskevissa toimissa. Reutersin mukaan presidentin poika Eric Trump ja hänen vaimonsa Lara matkustavat presidentin mukana ensi kuussa järjestettävään huippukokoukseen Kiinaan.
Samaan aikaan merellinen kilpajuoksu kiihtyy, kun Yhdysvallat vahvistaa sotilaallista yhteistyötään Indonesian kanssa maailman tärkeimpiin kuuluvalla kauppareitillä, Malakansalmella. Intian valtameren ja Tyynenmeren yhdistävän salmen kautta kulki alkuvuodesta 2025 noin 23 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä, mikä vastaa 29:ää prosenttia maailman meriteitse kulkevasta öljykaupasta. Tästä määrästä lähes puolet suuntasi suoraan Kiinaan. Yhdysvallat ja Indonesia ovat päivittäneet puolustussuhteensa merkittäväksi kumppanuudeksi (major defense cooperation partnership), joka laajentaa yhteistä koulutusta, tuo alueelle uusia sensoreita ja integroi amerikkalaista valvontateknologiaa merivalvonnan tehostamiseksi.
Tavoitteena on parantaa vesiväylän tarkkailua ja antaa Washingtonille vahvempi läsnäolo alueella. Vain kuukausi ennen odotettua Trumpin ja Xin huippukokousta Yhdysvallat on laajentanut alueellisia sotaharjoituksiaan suorittamalla laivastoharjoituksia Filippiinien ja Australian kanssa, ja ensi viikolla alkaviin laajoihin sotaharjoituksiin liittyy ensimmäistä kertaa myös Japani.
Kiinan taloudessa viennin kasvu hidastui voimakkaasti maaliskuussa nousten vain 2,5 prosenttia edellisvuodesta, mikä on jyrkkä pudotus tammi- ja helmikuun 22 prosentin kasvusta. Samaan aikaan tuonti hyppäsi 28 prosenttia, saavuttaen korkeimman tasonsa sitten vuoden 2021 lopun. Geopoliittisen paineen ja toimitusketjujen hajasijoituksen keskellä Kiina on ottanut 7. huhtikuuta käyttöön tiukat uudet säännökset ulkomaisille yrityksille. Peking on antanut viranomaisille poikkeuksellisen laajat valtuudet rankaista ja tutkia yrityksiä, jotka yrittävät siirtää toimitusketjunsa pois Kiinasta tai lopettavat kiinalaisten alihankkijoiden käytön länsimaiden poliittisen paineen vuoksi.
Uusien sääntöjen nojalla viranomaiset voivat kuulustella työntekijöitä, tarkastaa yritysten asiakirjoja ja jopa estää henkilöiden maastapoistumisen tutkinnan ajaksi. Länsimaiset liike-elämän edustajat Yhdysvalloissa ja Euroopassa ovat varoittaneet, että tämä sääntelyn epäselvyys ja oikeudellinen painostus saattaa todellisuudessa karkottaa ulkomaiset yritykset maasta yhä kiihtyvällä tahdilla.
Kauppasodan vaikutukset näkyvät selvästi myös teknologiasektorilla, sillä Kiina ei ole enää Yhdysvaltojen suurin matkapuhelinten ja niihin liittyvän laitteiston toimittaja. Vietnam päätti Kiinan 24 vuotta kestäneen valtakauden vuonna 2025. Kiinan osuus pelkissä matkapuhelimissa putosi alle 50 prosentin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009. Tämä rakenteellinen muutos toimitusketjuissa on suoraa seurausta presidentti Trumpin vuonna 2018 aloittamasta ja edelleen jatkuvasta tullipolitiikasta, vaikka Yhdysvaltojen kokonaiskauppavaje tekikin samalla ennätyksensä vuonna 2025.
Kotimaassaan Yhdysvaltojen edustajainhuoneen Kiinan kommunistista puoluetta käsittelevä komitea on vaatinut valtiovarainministeriötä ja verohallintoa tutkimaan Kiinan kytköksiä amerikkalaisten voittoa tavoittelemattomien järjestöjen poliittiseen toimintaan. Tutkinnan kohteena ovat Yhteisrintama-organisaatiot (United Front), joiden katsotaan tukevan taloudellisesti poliittisia ehdokkaita muun muassa New Yorkin Chinatownissa. Edustajainhuoneen komitean mukaan nämä kulttuuritapahtumia tukemaan tarkoitetut kotikaupunkiseurat (hometown associations) osallistuvat sääntöjen vastaisesti suoraan poliittisiin kampanjoihin, tavoitteenaan muokata Yhdysvaltain politiikkaa kommunistisen puolueen tavoitteiden mukaiseksi. The New York Timesin tunnistamat 53 organisaatiota ovat osallistuneet varainkeruuseen vastoin verovapaita järjestöjä koskevia sääntöjä. Näitä samoja ryhmittymiä on aiemmin syytetty salaisista poliisioperaatioista ja Kiinan vastaisina pidettyjen tahojen hiljentämisestä.
Aasian rintamalla Kiina pyrkii samanaikaisesti vaikuttamaan Taiwanin tuleviin marraskuun paikallisvaaleihin tarjoamalla uusia taloudellisia myönnytyksiä. Vain päivä sen jälkeen, kun Taiwanin oppositiojohtaja oli päättänyt kuusipäiväisen Kiinan-matkansa, kommunistinen puolue julkisti 10 uutta toimenpidettä rajat ylittävän kaupan helpottamiseksi. Nämä toimet sisältävät Taiwanin maatalous- ja kalastustuotteiden viennin sujuvoittamisen sekä kaikkien lentojen palauttamisen maiden välille. Taiwanin tiedustelujohtaja huomauttaa tämän olevan suora jatkumo Kiinan pitkäaikaiselle strategialle hyödyntää taloudellista painostusta ja kauppasopimuksia taiwanilaisten äänestäjien mielipiteen kääntämiseksi haluttuun suuntaan ennen ratkaisevia vaaleja, joissa valitaan kaupunginjohtajia ja paikallisvaltuutettuja.
Yhdysvaltain ja Iranin neuvottelut risteyskohdassa: Pakistanin diplomaattinen rooli, ydinohjelma ja Hormuzinsalmen hallinta
 |
| Yhdysvaltain ja Iranin väliset diplomaattiset neuvottelut edellyttävät kummaltakin osapuolelta merkittävää joustavuutta asioissa, jotka koskettavat uraanin rikastamista, kansainvälisiä pakotteita ja vapaata merenkulkua Hormuzinsalmella. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Keskustelu käynnistyy monimutkaisesta ja ajankohtaisesta aiheesta koskien lauantaina ja sunnuntaina käytyjä Yhdysvaltain ja Iranin välisiä neuvotteluita, joita on seurattu tarkasti myös kansainvälisessä mediassa. Keskustelun ytimessä ovat suurimmat kiistakysymykset, erityisesti raportoidut tiedot Iranin uraanin rikastamisesta sekä Hormuzinsalmen tilanteesta, ja se, kuinka paljon joustovaraa Yhdysvallat ja Iran voivat näissä asioissa lopulta osoittaa.
Asiantuntija Syed Muhammad Ali korostaa Pakistanin historiallista ja merkittävää roolia kansainvälisellä tasolla tämän nopeasti kärjistyvän konfliktin lämpötilan ja jännitteiden laskemisessa. Pakistanin diplomaattista panosta ovat kiitelleet laajasti niin presidentti Donald Trump, varapresidenttiehdokas JD Vance, Iranin presidentti kuin Iranin parlamentin puhemieskin. Viimeisimpien tietojen mukaan neuvottelujen seuraavasta kierroksesta käydään jatkuvaa keskustelua. Pakistanin tavoitteena on järjestää toinen neuvottelukierros mahdollisimman pian, jotta saavutettu neuvotteluvauhti voidaan säilyttää ja nykyinen tulitauko saadaan pidettyä voimassa. Pakistanin diplomaattisen roolin suurimpana onnistumisena pidetään sitä, että tulitauko ylipäätään jatkuu ja vakiintuu entisestään.
Ali huomauttaa, että puolin ja toisin esitetyt syytökset, lausunnot ja uhat ovat osa normaalia poliittista peliä. Niiden tarkoituksena on asettaa vastapuoli paineen alle ja samalla rauhoitella kummankin maan omaa kansaa. Tästä huolimatta hänen ymmärryksensä mukaan lähes kaikissa avoimissa Yhdysvaltain ja Iranin välisissä asioissa on mahdollista saavuttaa edistystä molempien osapuolten taholta. Esimerkkinä tästä on JD Vancen sunnuntaiaamuna Islamabadissa ennen lentokoneeseen nousemista pitämä lehdistötilaisuus. Kun häneltä kysyttiin suurimmasta kiistakysymyksestä, hän viittasi ainoastaan Iranin ydinohjelmaan. Tämä osoittaa, että Yhdysvaltain odotukset muissa kysymyksissä on täytetty ainakin siinä määrin, ettei niitä enää pidetä ylitsepääsemättöminä esteinä. Toisaalta Iranin ulkoministeri totesi seuraavana päivänä julkaisemassaan viestissä osapuolten olleen erittäin lähellä sopimusta.
Neuvotteluita läheltä seuranneena Ali kertoo, että neuvotteluissa käytiin kolme peräkkäistä kierrosta. Tämä osoittaa Pakistanin edistäneen neuvotteluita äärimmäisellä ammattitaidolla ja varovaisuudella. Kun iranilaiset saapuivat aamulla kello viisi, pakistanilaiset istuutuivat heidän kanssaan alas ja kehottivat heitä hyödyntämään tilaisuuden osoittamalla maksimaalista joustavuutta. Yhdysvaltalaisten saapuessa heidän kanssaan käytiin vastaava erillinen keskustelu, jotta välitön vihamielinen ilmapiiri kahden sotaa käyvän osapuolen välillä voitiin estää. Vasta kun vähimmäistason yhteisymmärrys oli saavutettu, osapuolet tuotiin samaan tilaan. Kolmen kierroksen käyminen osoittaa, että molemmat osapuolet halusivat saavuttaa tuloksia ennen kotiinpaluuta. Erityisen merkittävää oli se, että Iran toi mukanaan yli 70 hengen valtuuskunnan, joka koostui eri alojen teknisistä asiantuntijoista. Tämä todistaa heidän olleen valmiita sopimaan asioista yksityiskohtaisesti, ei vain antamaan poliittisia lausuntoja.
Alin arvion mukaan Iran on todennäköisesti joustavampi osapuoli, mutta Yhdysvaltain odotukset ovat korkeat. Yhdysvallat on suuri valta, jolla on maailman ylivoimaisin teknologia ja sotilaallinen voima. Iranilla on puolestaan puolellaan maantieteellinen etu ja aika, ja he käyvät todellista selviytymistaistelua, joten heillä ei ole asian suhteen kiirettä. Joustavuutta on olemassa molemmin puolin lähes kaikissa asioissa, mutta mahdollisten myönnytysten poliittinen hinta on erittäin korkea sekä presidentti Trumpille kotimaassaan että Iranin johdolle. Siksi on epärealistista odottaa, että kaikki yksityiskohdat julkistettaisiin välittömästi. Molemmat osapuolet haluavat kuitenkin viedä prosessia määrätietoisesti eteenpäin.
Mitä tulee ydinohjelmaan, Yhdysvaltain julkisuudessa esittämät lausunnot ovat heidän maksimaalinen lähtökohtansa, eivät neuvottelujen lopullinen päätepiste. Vaikka aiemmin on tuotu esiin, ettei Iranin sallita koskaan hankkivan ydinasetta, nyt on raportoitu keskusteluista koskien 20 vuoden aikarajaa. Ali tähdentää, että Yhdysvaltain lausumat Iranin pyrkimyksistä rakentaa ydinase eivät perustu todellisuuteen. Iranin entinen korkein johtaja on antanut asiaa koskevan uskonnollisen fatwan, jota uusi johto ei voi rikkoa.
Lisäksi Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen (NPT) ydinaseettomana valtiona, mikä tarkoittaa, että artiklojen yksi ja kaksi mukaisesti maa on itse riistänyt itseltään kansainvälisen oikeuden nojalla oikeuden rakentaa, hankkia, pitää hallussaan tai sijoittaa ydinaseita. Todellinen kysymys koskee uraanin rikastamista. Iran on valmis laimentamaan 60-prosenttisesti rikastettua uraaniaan alaspäin. Hormuzinsalmi puolestaan on Iranin merkittävin valttikortti. He ovat valmiita avaamaan salmen kokonaan vain siinä tapauksessa, jos heidän taloudellisia pakotteita koskeviin huoliinsa vastataan ja Yhdysvallat osoittaa joustavuutta tällä saralla.
Analyytikko Saleem Safi tuo keskusteluun laajemman näkökulmansa ydinohjelman rikastamiskysymyksestä ja osapuolten joustavuudesta. Safi muistuttaa, että Iran on aiemmin osoittanut ydinohjelmansa suhteen suurta joustavuutta ja tehnyt asioita, joita muut maat eivät ole tehneet. He muun muassa sallivat kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) tarkastajien vapaan pääsyn laitoksiinsa. Iranilla oli Yhdysvaltain kanssa täysi sopimus, jonka Donald Trump aiemmin perui. Iran on siis menneisyydessä jo suostunut Yhdysvaltain asettamiin ehtoihin.
Jos Iran nyt osoittaa neuvotteluissa ankaruutta, se johtuu heidän turvallisuuteensa liittyvistä ongelmista. Iran puhuu jatkuvasti pysyvästä tulitauosta ja sodan lopullisesta päättymisestä, koska maa kokee olevansa jatkuvasti Israelin tai Yhdysvaltain iskujen kohteena. Tässä kontekstissa mikä tahansa valtio tuntisi paljon suurempaa tarvetta vahvalle ydinohjelmalle. Safin mukaan julkisuuteen tulleet tiedot kuitenkin viittaavat siihen, ettei Iran edelleenkään vaadi ydinpommin rakentamista, ja he saattavat suostua uraanin rikastamisessa tiettyyn, rajoitettuun tasoon.
Safin mielestä Yhdysvaltain tulisi nykyisessä tilanteessa tehdä myönnytyksiä neuvotteluissa poistamalla Iraniin kohdistuvat pakotteet. Kaikki pakotteet, olivatpa ne ensisijaisia tai toissijaisia, tulisi lakkauttaa, ja Yhdysvaltain olisi joustettava siinä asiassa, jonka he näkevät todellisena esteenä. Toisaalta Iranin on ehdottomasti osoitettava vastaavaa joustavuutta Hormuzinsalmen suhteen. Safi painottaa yksiselitteisesti, että Iranin hallinta salmesta ja tullimaksujen periminen alueella ei ole millään tavalla hyväksyttävää muille maailman valtioille, erityisesti Persianlahden maille.
Siksi Iranin on joustettava Hormuzin kohdalla ja Yhdysvaltain on vastaavasti joustettava ydinohjelman kohdalla. Safi huomauttaa myös, että neuvotteluissa on yhä muitakin suuria ratkaisemattomia ongelmia, kuten Libanon, Hizbollah ja huthit. Näissä kysymyksissä molempien osapuolten näkemyserot ovat edelleen vahvasti voimassa, ja yhteisen maaperän löytäminen on erittäin vaikeaa. Siitä huolimatta asiat voidaan ratkaista diplomatian ja vuoropuhelun avulla. Jos Yhdysvallat pitää ydinohjelmaa todellisena esteenä, heidän tulisi olla realistisia ja tehdä Iranille myönnytyksiä. Tällöin Iranilta voidaan vastaavasti vaatia, että se antaa muille osapuolille myönnytyksiä Hormuzinsalmen vapaan liikkuvuuden osalta.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=mCUYBgtSNs8
https://www.youtube.com/watch?v=yzu1n-61Pvc
China in Focus - NTD Geo News
Päivämäärä: 15.4.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti