 |
| Evp-kenraali Jack Keane arvioi Fox Newsin lähetyksessä, että Iran teki kalliin virhelaskelman Hormuzinsalmen sulkemisessa, uskoessaan sen pakottavan Yhdysvallat suostumaan heidän ehtoihinsa. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Fox Newsin lähetyksessä asiantuntijana toiminut evp-kenraali Jack Keane analysoi Yhdysvaltojen tuoretta strategiaa ja sen toteutusta heti Iranin kanssa käytyjen neuvottelujen kariutumisen jälkeen.
Uuden saartostrategian astuttua voimaan, Keane näki ajoituksen olevan täydellinen vallitsevassa tilanteessa. Hänen arvionsa mukaan Iran piti aluksi hallussaan aloitetta ja yliotetta sulkiessaan Hormuzinsalmen, mikä johti Yhdysvaltojen hallinnon taipumiseen tulitaukoon. Tämä oli ollut Iranin alkuperäinen tavoite sotatoimien pysäyttämiseksi, jonka jälkeen osapuolet siirtyivät neuvottelupöytään.
Keane huomautti, että Yhdysvaltain presidentti oli antanut neuvottelijoilleen erittäin selkeät ja tiukat ohjeet. Presidentti vaati kaikkea, eikä näihin vaatimuksiin täysin suostuttu. Keane myönsi olleensa hieman yllättynyt Iranin toiminnasta, sillä hän koki heidän yliarvioineen asemansa ja tehneen virhelaskelman koskien Hormuzinsalmen hallinnan merkitystä. Vaikka alueen strateginen tärkeys ja sen vaikutus maailmantalouteen on yleisesti ymmärretty, iranilaiset olettivat tilanteen painostavan Yhdysvaltain presidenttiä ja tämän tiimiä odotettua enemmän. Iranin odotuksena oli, että Yhdysvallat joustaisi ja tekisi myönnytyksiä olettaen, että heillä on Yhdysvallat otteessaan Hormuzinsalmen hallinnan turvin.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Keanen luottamus lepäsi vahvasti presidentissä, jota hän kuvaili neuvottelujen perimmäiseksi lukoksi, joka ei suostu huonoon sopimukseen. Hän piti vallitsevaa tilannetta ja uutta strategiaa täysin oikeana ratkaisuna. Yhdysvallat on hänen mukaansa ottanut aloitteen takaisin, ja toimeenpanovaihe on täydessä vauhdissa. Keanen mukaan laivat operoivat kanavalla, jolla Yhdysvaltain asevoimien keskustoimialueen alainen laivasto (CENTCOM) vaatii niitä kommunikoimaan, ja siten kontrolloi niiden kulkua kanavassa. Keane korosti varoituksena, että kaikki tahot, jotka päättävät uhmata tätä ohjeistusta, joutuvat kohtaamaan merijalkaväen sotilaita nousemassa heidän aluksiinsa. Hän pohti ääneen, onko Iran valmis siihen nöyryytykseen, että merijalkaväki nousee kansainvälisessä televisiolähetyksessä heidän öljyään kuljettavaan alukseen.
Keane nosti esiin myös Iranin uhkaukset iskeä alueen muihin satamarakenteisiin, kuten Persianlahden maiden öljyntuotantoon tai Qatarin maakaasuntuotantolaitoksiin. Vaihtoehtoisena skenaariona Iran saattaisi yrittää viivytellä ja kuluttaa Yhdysvaltoja siinä toivossa, että heikentynyt öljynvirtaus pakottaisi Yhdysvallat lopulta taipumaan. Varakonstina tähän skenaarioon Yhdysvalloilla on suunnitelma sallia muiden kuin Iranin satamista saapuvien öljylaivojen läpikulku. Jää kuitenkin nähtäväksi, uskaltavatko laivat käyttää salmea, mikäli ne pelkäävät Iranin väliintuloa.
Tästä Keane eteni operaation toiseen, vähemmän käsiteltyyn vaiheeseen: vaikka saarto on ensimmäinen osa, Yhdysvaltojen on varmistettava salmien aukiolo ja turvallisuus. Tämä vaatii erillistä CENTCOMin operaatiota, joka oli jo alkanut. Toimiin kuuluu muun muassa hävittäjäalusten lähettäminen alueelle, sekä Iranin tutkissa näkymättömien vedenalaisten lennokkien käyttö miinojen etsimiseen. Edessä on miinanraivausta sekä muiden alusten kauttakulun turvaamista.
Keane palasi ajassa taaksepäin Ronald Reaganin hallintokauteen vuoteen 1988, jolloin Yhdysvallat puuttui Iranin toimiin alueen öljyliikenteen häiritsemisessä. Hän huomautti, että tuolloin Yhdysvaltain laivastolla oli käytössään lähes 600 alusta, kun taas nykyään luku on alle 300. Hän syytti alusmäärän vähenemisestä Obaman ajan puolustusbudjettien leikkauksia ja 9/11 jälkeisiä sotia, joiden seurauksena myös armeijan koko on pienimmillään sitten toista maailmansotaa edeltävän ajan ja ilmavoimat 40 vuoden pohjalukemissa. Keane painotti Trumpin hallinnon puolustusbudjetin merkitystä tässä tilanteessa, pitäen nykyistä operaatiota graafisena esimerkkinä siitä, miksi suurempi laivasto on välttämätön.
Haastattelija nosti esiin kaksi pääasiallista prioriteettia: Hormuzinsalmen avaamisen ja ydinaseohjelman estämisen. Kysyttäessä, mitä vaihtoehtoja Iranilla on, kun yksikin laukaus heidän puoleltaan voisi viedä osapuolet takaisin sotaan ennen päivänlaskua, Keane vastasi olevansa luottavainen, että Iran ymmärtää tilanteen vakavuuden. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen taktiikkana on todennäköisesti antaa tulitauon kulua loppuun ja odottaa, josko iranilaiset palaavat neuvottelupöytään, nyt kun he ymmärtävät Yhdysvaltojen joustamattoman asenteen. Mahdollisia uusia myönnytyksiä saattaa olla luvassa, mutta Keane korosti äärimmäistä skeptisyyttä Iranin lupauksia kohtaan, epäillen niiden palvelevan ainoastaan viivytystaktiikkaa, mikä on Iranin etujen mukaista, ei Yhdysvaltojen.
Keane uskoi myös, että tulitauon päätyttyä Yhdysvaltojen tulisi joka tapauksessa palata taisteluoperaatioihin. Hän viittasi siihen, että sekä CENTCOM että Israelin puolustusvoimat (IDF) olivat raportoineet, että heillä olisi vielä lähes kahden viikon edestä kohteita tuhottavanaan. Tämä tarkoittaa, että kriittisiä kohteita on edelleen jäljellä. Keanen mielestä sotilasjohtajien pitäisi olla niitä, jotka ohjaavat operaatiota ja tiedottavat pääministeri Netanyahua ja presidentti Trumpia jäljellä olevista tehtävistä, joiden pohjalta poliittiset päätökset sitten tehdään.
Yhdysvallat käänsi neuvotteluasetelman päälaelleen: Iranin viivytystaktiikka ja Kiinan rooli keskiössä
 |
| K.T. McFarland analysoi Fox Business -lähetyksessä presidentti Donald Trumpin uutta saartostrategiaa, joka estää Iranin viivytystaktiikan ja asettaa paineita erityisesti Kiinan öljyntuonnille. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Fox Business -kanavan lähetyksessä syvennyttiin Yhdysvaltain ja Iranin kiristyneisiin väleihin ja neuvottelutaktiikoihin. Lähetyksen aluksi näytettiin videoleike, jossa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kommentoi suhtautumistaan Iranin paluuseen neuvottelupöytään. Presidentti totesi, ettei hän välitä siitä, palaavatko he neuvotteluihin vai eivät, ja koki tilanteen olevan täysin kunnossa ilman heidän osallistumistaankin. Hän perusteli kantaansa sillä, että Iranin armeija on mennyttä, heidän ohjusvarastonsa ovat pitkälti ehtyneet ja heidän kykynsä valmistaa ohjuksia sekä lennokkeja on pääosin tuhottu. Presidentti korosti Yhdysvaltojen toimineen erittäin maltillisesti, välttäen siltojen liiallista polttamista. Yksi poikkeus kuitenkin tehtiin, sillä Iran rikkoi sanansa ja lupauksensa koskien Hormuzinsalmen avaamista, mistä he Trumpin mukaan valehtelivat.
Studiossa tilannetta analysoi asiantuntija K.T. McFarland. Haastattelija kysyi häneltä, onko kyseessä jälleen tuttu kuvio, jossa Iran pelaa aikaa, mutta tällä kertaa presidentti Trump ei anna sen tapahtua. McFarland vahvisti, että Iran on käyttänyt kyseistä taktiikkaa vuosikymmenien ajan. Heidän toimintamallinsa perustuu ajatukseen, että viivyttämällä he voivat hämmentää tilannetta ja saavuttaa lopulta sopimuksen, jonka he yrittävät myöhemmin neuvotella uusiksi. Tämän viivytystaktiikan perimmäisenä tarkoituksena on ostaa aikaa heidän ydinaseohjelmansa rakentamiselle.
McFarlandin mukaan presidentti Trumpin päätös paljastaa Iranin bluffi saavutti kaksi merkittävää asiaa. Ensinnäkin se teki selväksi, ettei Yhdysvallat enää usko Iranin jatkuvaan toistuvaan kierteeseen eikä aio olla osa sitä. Toiseksi, varapresidentti J.D. Vancen lähettäminen neuvotteluvaltuuskunnan johtajaksi oli strateginen veto. Vance tunnetaan henkilönä, jota on pidetty Iranin sodan skeptikkona, ja hänen valintansa osoitti Iranille Yhdysvaltojen olevan yhtenäinen rintama. McFarland huomautti, että Iran on tyypillisesti erittäin taitava pelaamaan republikaaneja demokraatteja vastaan tai rauhankyyhkyjä haukkoja vastaan. Nyt annettu viesti kuitenkin osoitti, että hallinto on täysin yhtenäinen käynnissä olevan sotilasoperaation suhteen.
Lähetyksessä nostettiin ruudulle luettelo Yhdysvaltojen hallinnon vaatimuksista Iranille. Vaatimusten keskiössä oli muun muassa kaiken ydinmateriaalin rikastamisen lopettaminen. Kysymykseen siitä, saavuttaako Yhdysvallat kaikki luetellut tavoitteet, McFarland vastasi muistuttamalla presidentti Trumpin usein käyttämästä lausahduksesta, jonka mukaan neuvotteluissa aina osa voitetaan ja osa hävitään. Hän kuitenkin tähdensi tiettyjen asioiden olevan ehdottomia punaisia linjoja, joista ei jousteta. Tällaisia asioita ovat ydinaseet, korkeasti rikastettu uraani ja pitkän kantaman ohjusohjelma, joita McFarland piti ei-neuvoteltavissa olevina vaatimuksina. Lisäksi, koska Iran päätti pelata peliään Hormuzinsalmen suhteen, myös salmen avaaminen nousi keskeiseksi vaatimukseksi.
Keskustelu kääntyi hetkeksi Unkarin politiikkaan, kun todettiin pääministeri Viktor Orbánin myöntäneen tappionsa 16 vuoden valtakauden jälkeen. Haastattelija pohti, oliko kyseessä isku Trumpille, sillä Orbán tunnettiin hänen liittolaisenaan. McFarland myönsi, että pinnalta katsoen kyseessä on Trumpin liittolaisen tappio. Hän kuitenkin kehotti katsomaan asiaa pintaa syvemmältä: Orbán oli ollut vallassa pitkään ja Unkarissa oli koettu merkittävää väsymystä hänen hallintoonsa. McFarland totesi myös eurooppalaisten suhtautuvan yleisesti hyvin kielteisesti Trumpiin ja kärsivän vakavasta "Trump-oireyhtymästä", mahdollisesti jopa amerikkalaista mediaa voimakkaammin, minkä hän uskoi heijastuvan myös Unkariin. Ennen kaikkea hän korosti talouden tilan ja korruptiosyytösten merkitystä. Unkarilaisten halu luoda läheisemmät suhteet Eurooppaan yhdessä edellä mainittujen tekijöiden kanssa johtivat hänen mukaansa Orbánin kaatumiseen.
Tämän jälkeen McFarland siirsi huomionsa takaisin Lähi-idän tilanteeseen ja arvioi tulevaa kehitystä. Hän kehui presidentti Trumpin kääntäneen asetelman nerokkaasti päälaelleen. Iranin ilmoittaessa sallivansa tiettyjen, heille tullia maksavien tai ystävällismielisten maiden, kuten Kiinan ja Intian, öljytankkereiden läpikulun, presidentti vastasi muuttamalla strategiaa. Trump ilmoitti, ettei sotilaallisiin toimiin ryhdytä suoraan, vaan sen sijaan asetetaan täysi saarto. Tämä tarkoitti, että vaihtoehtoina olivat kaikki tai ei mitään; joko kaikki saavat käyttää reittiä tai kukaan ei saa.
McFarland huomautti tämän ratkaisun iskevän kovimmin Kiinaan. Kiina tarvitsee välttämättömästi Iranin öljyä ja nimenomaan alennuksella. Tämä edullinen Lähi-idän öljy on ollut Kiinan teollisen vallankumouksen voimanlähteenä, ja samalla strategialla heidän on tarkoitus tukea myös tekoälyvallankumoustaan. Saarto estää tämän edullisen öljyn saannin. Lisäksi presidentti Trump tarjosi McFarlandin mukaan tilanteeseen ratkaisua kehottamalla maita ostamaan amerikkalaista öljyä, mikäli Lähi-idän riskit eivät miellytä, tosin Yhdysvalloista ostettaessa joutuisi maksamaan täyden hinnan.
Lopuksi haastattelija nosti esiin presidentti Trumpin tulevan matkan Pekingiin tasan kuukauden kuluttua, missä hänen on määrä tavata Xi Jinping virallisessa tapaamisessa. McFarland näki tilanteessa selkeitä yhtäläisyyksiä omaan taustaansa Henry Kissingerin alaisuudessa Vietnamin sodan päättymiseen tähtäävien neuvottelujen aikaan, jolloin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton huippukokouksen pelättiin peruuntuvan vastaavanlaisessa tilanteessa. Hän tiivisti näkemyksensä siihen, että suurvallat ovat ensisijaisesti kiinnostuneita suurvaltojen eduista eivätkä niinkään välitä alisteisista tai sivullisista asioista. McFarland arvioi, että mikäli Kiina haluaa kyseisen huippukokouksen toteutuvan Yhdysvaltojen kanssa käytävän kaupan vuoksi, Kiina tulee myös varmistamaan sen onnistumisen. Tämän hän uskoi tapahtuvan siten, että Kiina alkaa lähivuosikymmenen tai lähimpien päivien aikana painostaa Irania huomattavasti.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: Fox News, Fox Business
https://www.youtube.com/watch?v=edwjExVXDvI
https://www.youtube.com/watch?v=qtP125WiRoI
Päivämäärä: 13. huhtikuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti