.: Lähi-idän jännitteet kiristyvät: Yhdysvaltain ja Iranin tulitauon murtuminen, diplomaattinen umpikuja ja vapauden vaatimukset varjostavat alueen vakautta

Yhdysvaltain ja Iranin tulitauko umpeutumassa – Diplomatian peruuntuminen ja sotatoimien uhka kasvavat

Vain tunteja ennen Yhdysvaltain ja Iranin välisen tulitauon virallista päättymistä tilanne on kiristynyt äärimmilleen, ja varapresidentti JD Vancen suunniteltu neuvottelumatka Islamabadiin on peruutettu. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut, ettei hänellä ole halukkuutta jatkaa tulitaukoa, ja maan asevoimat ovat ilmoittaneet olevansa täydessä valmiudessa sotatoimien jatkamiseen.

Yhdysvaltain keskustoimijohto Centcom kertoo merisaarron puitteissa käännyttäneensä jo 28 alusta takaisin Iranin satamiin ja takavarikoineensa Iraniin kytköksissä olevan Tiffany-öljytankkerin. Samaan aikaan kansainvälisellä kentällä on käynnistynyt kilpailu YK:n pääsihteerin paikasta, jossa Rafael Grossi on noussut vahvimmaksi ehdokkaaksi.

Valkoisen talon edustalta raportoivan toimittaja Samira Gharaein mukaan ilmapiiri on muuttunut nopeasti neuvotteluiden odotuksesta sotatilaan. Varapresidentti JD Vancen, Jared Kushnerin ja Steven Witkoffin oli määrä matkustaa Islamabadiin, ja seurueet odottivat jo lentotukikohdissa Andrewsin sotilastukikohdassa ja Floridassa. Nämä matkat peruttiin viime hetkellä, ja edustajat kutsuttiin takaisin Washingtoniin turvallisuuskokoukseen. Kokouksen tarkka asialista ei ole julkinen, mutta paikalle on kutsuttu keskeiset kansallisen turvallisuuden neuvonantajat, ulkoministeri ja puolustusministeri. Presidentti Trump on CNBC-kanavan haastattelussa todennut, että oikea lähestymistapa ilman sopimusta on pommitusten jatkaminen. Samalla hän kuitenkin huomautti, että Iranilla on yhä mahdollisuus palata kukoistavaksi kansakunnaksi, mikäli se tekee järkeviä päätöksiä.

Teheranissa reaktiot ovat olleet jyrkkiä. Neuvotteluryhmän johtaja Mohammad Bagher Ghalibaf ilmoitti viestipalvelu X:ssä, ettei Iran hyväksy neuvotteluja uhkailun alaisena. Hän korosti, että Yhdysvallat pyrkii merisaarrolla ja tulitauon rikkomisella pakottamaan Iranin antautumaan, mutta vallankumouskaarti on hänen mukaansa valmis kohtaamaan hyökkäykset uudella kalustolla.

Poliittisen analyytikon Jaber Rajabin mukaan Iranin sisällä vallitsee merkittävä valtataistelu ja epäyhtenäisyys. Ali Khamenein jälkeisessä tilanteessa eri ryhmittymät yrittävät epätoivoisesti vakiinnuttamaan omaa valtaansa. Neuvotteluprosessit ja sotilaalliset toimet heijastelevat tätä sisäistä konfliktia. Rajabi huomauttaa, että Ghalibafilla ei ole laajaa poliittista tukipohjaa ilman Mojtaba Khamenein suojelusta, jonka oma asema on tällä hetkellä epäselvä ja joka on vetäytynyt julkisuudesta. Rajabin arvio on, että Yhdysvallat saattaa käyttää Ghalibafia väliaikaisena välineenä tiettyjen lyhyen aikavälin tavoitteiden, kuten uraanivarastojen haltuunoton tai Hormuzinsalmen miinanraivauksen, saavuttamiseksi. Rajabi myös pohtii, että Yhdysvallat uhrasi Ali Larijanin tarkoituksella raivatakseen tietä Ghalibafulle, jota amerikkalaiset pitävät tällä hetkellä hyödyllisempänä neuvotteluosapuolena. Yhdysvallat ei kuitenkaan Rajabin mukaan hae pitkäaikaista ratkaisua nykyhallinnon kanssa, vaan näkee neuvottelut vain yhtenä sodankäynnin muotona.

Yhdysvaltain kongressissa demokraatit jatkavat ponnistelujaan sotatoimien pysäyttämiseksi. Toimittaja Marzieh Hosseini raportoi senaattori Cory Bookerin johtavan yritystä tuoda sotavaltuuksia rajoittava päätöslauselma äänestykseen. Bookerin mukaan sota on katastrofi, joka ei vaadi vain välitöntä loppua, vaan myös ratkaisua, joka vapauttaa Iranin kansan heitä sortavasta hallinnosta. Demokraattien aloitteen läpimeno on kuitenkin epätodennäköistä nykyisillä voimasuhteilla. Samaan aikaan senaattori Chris Murphy on joutunut myrskyn silmään jaettuaan viestipalvelu X:ssä perättömäksi osoittautuneen uutisen iranilaislaivojen onnistuneesta murtautumisesta Yhdysvaltain merisaarron läpi. Centcomin ja puolustusministeriön kiistettyä tiedon, Murphy sai osakseen rajua arvostelua ja vaatimuksia erosta, ja häntä syytettiin jopa myötämielisyydestä Teheranin hallintoa kohtaan. Kongressitalon liepeillä on myös järjestetty sodanvastaisia mielenosoituksia, joiden seurauksena yli 60 ihmistä on pidätetty.

Merisaarron vaikutuksista keskustellut United Against Nuclear Iran (UANI) -järjestön politiikkajohtaja Jason Brodsky huomauttaa, että saarron täysimittainen vaikutus Iranin talouteen ja yhteiskuntaan vie vielä aikaa. Iranin johto luottaa epäsymmetriseen kestävyyteensä ja pyrkii ostamaan aikaa toivoen Yhdysvaltain sisäisen ja kansainvälisen poliittisen paineen kasvavan. Brodsky kuitenkin muistuttaa, että Yhdysvallat osoitti kykynsä ja halukkuutensa koviin toimiin jo ennen "Iron Wrath" -operaatiota pysäyttämällä Iraniin matkalla olleen kiinalaisen sota-aluksen. Brodsky uskoo Yhdysvaltojen olevan valmis puuttumaan myös kiinalaisten kauppa-alusten kulkuun, sillä Kiinan katsotaan tukevan ja rahoittavan Iranin hallintoa pakotteista huolimatta. Hän suhtautuu erittäin skeptisesti pitkän tähtäimen diplomaattisen ratkaisun mahdollisuuteen Iranin nykyjohdon kanssa näiden ideologisen luonteen vuoksi. Brodskyn mukaan presidentti Trump on selkeästi ilmaissut olevansa valmis jatkamaan sotatoimia ja mahdollisia iskuja, mikäli Yhdysvaltojen asettamia ehtoja ei hyväksytä.

Tilanteen kiristyessä Yhdysvallat on asettanut uusia pakotteita kahdeksalle henkilölle, neljälle organisaatiolle sekä kahdelle Mahan Air -lentoyhtiön lentokoneelle perustellen tätä osallisuudella Iranin lennokki- ja ohjusohjelmiin. Yhdysvaltain hallinnon mukaan Mahan Air on vuosien ajan kuljettanut joukkoja, aseita ja varoja vallankumouskaartille. Samaan aikaan presidentti Trump on ottanut kantaa myös ihmisoikeustilanteeseen ja kehottanut Irania vapauttamaan kahdeksan vangittua naista hyvän tahdon eleenä neuvotteluiden edistämiseksi. Iranin oikeuslaitoksen alainen Mizan-uutistoimisto puolestaan vahvisti mielenosoittaja Amir Ali Mir Jafarin teloituksen. Häntä syytettiin mielenosoitusten johtamisesta ja Qolhakin moskeijan polttamisesta, vaikka riippumattomat videotutkinnat osoittavat vain turvallisuusjoukkojen kaluston vahingoittuneen kyseisessä paikassa. Toimittaja ja Iran Wiren toimituskunnan jäsen Roghayeh Rezaei huomauttaa, että Iranin hallinto on kiihdyttänyt teloituksia tulitauon aikana, ja maassa on teloitettu ainakin 16 poliittista vankia maaliskuun puolivälin jälkeen. Rezaein mukaan hallinto, jonka legitimiteetti on murentunut, turvautuu yhä keksitympiin syytöksiin ja nopeisiin oikeudenkäynteihin ylläpitääkseen pelon ilmapiiriä ja estääkseen uudet kansannousut. Yli 3600 ihmistä on pidätetty sodan alkamisen jälkeen, joista 700 pelkästään tulitauon aikana.

YK:n päämajassa New Yorkissa on sillä välin alkanut prosessi António Guterresin seuraajan valitsemiseksi järjestön pääsihteeriksi. Toimittaja Maryam Rahmatin mukaan virkaan on ilmoittautunut vasta neljä ehdokasta. Ennakkosuosikin viittaa kantaa 65-vuotias argentiinalainen diplomaatti ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n pääjohtaja Rafael Grossi, joka nauttii laajaa luottamusta muun muassa Yhdysvaltain, Kiinan, Venäjän, Ison-Britannian ja Ranskan suunnasta. Hänen vahvuutenaan pidetään hänen käytännönläheistä rooliaan Iranin ydinohjelman ja Ukrainan Zaporizhzhian ydinvoimalan kriisien hoidossa. Muita ehdokkaita ovat 70-vuotias costaricalainen taloustieteilijä ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) pääsihteeri Rebeca Grynspan, 74-vuotias Chilen entinen presidentti Michelle Bachelet sekä 64-vuotias Senegalin entinen presidentti Macky Sall. Vaikka monet maat toivovat YK:lle historiansa ensimmäistä naispääsihteeriä ja Latinalaisen Amerikan katsotaan olevan maantieteellisesti vuorossa, lopullinen päätös tehdään turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan suljettujen ovien takaisissa neuvotteluissa.

Lähetyksen lopuksi Wall Street Journal vahvisti omiin lähteisiinsä nojaten varapresidentti JD Vancen Islamabadiin suuntautuvan neuvottelumatkan lykkääntymisen. Tulitauon päättymisen tarkasta ajankohdasta on liikkeellä kahta eri tulkintaa: joidenkin arvioiden mukaan se umpeutuu lähitunteina, kun taas toisten lausuntojen perusteella aikaraja umpeutuisi torstaina aamulla paikallista aikaa.

Pääministeri Benjamin Netanjahun puhe Israelin kaatuneiden muistopäivänä: "Kipu ei koskaan katoa"

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu puhui valtion ylimmälle johdolle sekä sureville omaisille kaatuneiden muistopäivän juhlallisessa tilaisuudessa Herzl-vuorella, painottaen kansakunnan yhtenäisyyttä ja uhrauksien merkitystä. AI Kuva/chatgpt

Israelissa vietettiin kaatuneiden muistopäivää, jossa pääministeri Benjamin Netanjahu piti laajan ja koskettavan puheen Jerusalemin Herzl-vuorella. Pääministeri avasi puheensa osoittamalla sanansa Israelin valtion ylimmälle johdolle, mukaan lukien presidentti Isaac Herzogille ja tämän puolisolle, knessetin puhemies Amir Ohanalle, korkeimman oikeuden presidentti Yitzhak Amitille ja hänen puolisolleen, ministereille, knessetin jäsenille, puolustusministerille, asevoimien komentajalle, Mossadin ja Shin Betin johtajille, poliisiylijohtajalle, päärabbiineille sekä kaikille Israelin kansalaisille. Ennen kaikkea hän osoitti sanansa surevien perheiden jäsenille, joita hän kutsui veljikseen ja sisarikseen.

Netanjahu painotti, että pyhälle Herzl-vuorelle on haudattu useita sukupolvia sankareita. Hän kuvaili menetystä haavaksi, joka on aikaa syvempi. Vaikka aika kuluu, kipu ei koskaan katoa, ja pääministeri kertoi tuntevansa tämän jokaisessa kehonsa solussa. Hän jakoi henkilökohtaisen muistonsa veljestään Yonista, joka on haudattu samalle vuorelle. Yoni kaatui 50 vuotta sitten johtaessaan sankarillisia sotilaitaan, jotka pelastivat panttivankeja Entebbessä, Ugandassa. Netanjahu muisteli aikaansa israelilaisena opiskelijana Bostonissa, Yhdysvalloissa, kun hänen toinen veljensä soitti ja kertoi vanhimman veljen kaatuneen taistelussa. Tieto romahdutti Netanjahun maailman. Hän kuvaili seitsemän tunnin tuskallista matkaansa Cornellin yliopistolle, jossa hänen isänsä opetti. Pääministeri kuvasi hetkeä, jolloin hän vei vanhemmilleen katkeran tiedon Yonin kaatumisesta, elämänsä vaikeimmaksi hetkeksi. Viidenkymmenen vuoden jälkeen ei ole päivääkään, jolloin hän ei ajattelisi Yonia. Hän ilmaisi syvän kaipuunsa ja surunsa sanomalla, kuinka paljon veli hänelle merkitsi ja kuinka koko perhe kaipaa häntä edelleen.

Pääministeri huomautti, että koko surevien perheiden yhteisö kaipaa läheisiään syvästi. Hän viittasi Valitusvirsiin sanomalla: "Katsokaa ja nähkää, onko olemassa sellaista tuskaa kuin minun tuskani". Tämän koskaan katoamattoman kivun rinnalla hän kertoi kuulleensa monilta sankarillisten perheiden jäseniltä, että kaatuneista muistetaan paitsi heidän kuolemansa, myös se, miten he elivät ja minkä puolesta he taistelivat. Esimerkkinä hän nosti esiin Shaldag-yksikön taistelijan Dubi Koganin, joka kaatui Gazan kaistalla. Koganin vaimo Shaked oli sanonut, että kuilun edessä hänet pitää vakaana katse eteenpäin ja ylöspäin, kun kansakunnan ja hänen puolisonsa henki kantaa häntä. Toisena esimerkkinä Netanjahu mainitsi Gazan lähialueella kaatuneen reserviläisen Aviya Salemin, jonka sisar Shira Emuna kirjoitti veljensä elämän ytimen olleen antaminen. Salem oli usein sanonut, ettei toisen auttaminen ole hänelle vaikeaa, ja tämä antamisen aate on myös koko kansakunnan olemus.

Netanjahu kuvaili tilannetta pohjattomana kuiluna ja olemuksena, jotka ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Kipu on kuilu, jossa maa katoaa jalkojen alta, mutta toisella puolella on olemuksen ja tarkoituksen ymmärtämisen tukipiste. Pimeään kuiluun särkyneet elämän sirpaleet kerätään yhteen, ja ne rakentuvat uudelleen muodostaen olemuksen, joka muistuttaa taistelun tarkoituksesta. Nykyisessä "ylösnousemuksen sodassa", joka seuraa Israelin aiempia taisteluita, tämä tarkoitus on pääministerin mukaan selkeämpi kuin koskaan: kansallisen olemassaolon puolustaminen, kodin, kansan ja valtion suojeleminen sekä Israelin ikuisuuden varmistaminen jokaisessa sukupolvessa.

Netanjahu korosti, että nykyisessäkin sukupolvessa on tahoja, jotka pyrkivät tuhoamaan Israelin. Hän toi esille, että Iranin hallinto suunnitteli uutta holokaustia ja aikoi tuhota Israelin ydinpommeilla ja tuhansilla ballistisilla ohjuksilla. Jos Israel ei olisi toiminut tätä eksistentiaalista uhkaa vastaan päättäväisesti ja rohkeasti, kuolemanpaikkojen nimet Natanz, Fordow ja Isfahan olisivat voineet liittyä holokaustin tuhoamisleirien – Auschwitzin, Majdanekin ja Treblinkan – nimiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Netanjahun mukaan Israel yhdessä merkittävän liittolaisensa Yhdysvaltojen kanssa murskasi Iranin hallinnon tuhoamiskoneiston ajoissa ja poisti välittömän eksistentiaalisen uhan.

Pääministeri määritteli tämän koko taistelun ytimeksi Israelin kansan elämän jatkuvuuden turvaamisen. Tämän tarkoituksen nimissä Yhdysvaltojen kautta saapui yksinäinen sotilas, laskuvarjojääkäri Moshe Yitzhak Hakohen Katz, joka kaatui taistelussa Etelä-Libanonissa. Tämän saman ytimen puolesta Golani-prikaatin taistelija Tuval Shitz Beit She'anista vaati saada taistella ystäviensä kanssa Hizbollahia vastaan. Kun Tuvalin äiti kysyi pojaltaan kotiinpaluusta, tämä vastasi, että heillä on vielä työtä tehtävänä, ja he aikovat viedä sen loppuun. Saman aatteen ajamana taisteluun lähti myös druuseihin kuulunut taisteluinsinööri Maher Khater Majdal Shamsista. Häneen vaikutti syvästi Hizbollahin kaksi vuotta sitten tekemä isku Majdal Shamsiin, jossa murhattiin 12 lasta. Maher Khater kaatui taistelussa viime kuussa ystävänsä Or Dimrin rinnalla. Netanjahu korosti, että juutalaiset ja druusit seisovat olkapää olkapäätä vasten tässä äärimmäisen tärkeässä tehtävässä, jonka jakavat myös kristityt, muslimit, beduiinit, tšerkessit ja muiden ryhmien jäsenet.

Pääministeri suuntasi sanansa suoraan sankarillisten perheiden pojille ja tyttärille sekä Israelin kansalaisille. Hän muistutti, että tuhansien vuosien olemassaolonsa aikana kansa on seissyt useasti tuhon kuilun partaalla. Viholliset ovat vainonneet heitä, ja he ovat maksaneet kovan hinnan kotimaansa ja perintönsä puolustamisesta. Kuitenkin juuri pimeimpinä hetkinä kansan sisäinen olemus on paljastunut kiinteäksi kallioksi. Lokakuun 7. päivän tapahtumien myötä kansa astui ulos kuilusta voimanlähteenään tahto iskeä takaisin niitä vastaan, jotka haluavat heidän henkeään. Tämä tahto ohjaa heitä tällä hetkellä seitsemällä rintamalla. Netanjahu totesi nuoren sukupolven paljastaneen todellisen loistonsa. Tämä sukupolvi ei ole koskaan tuntenut elämää vieraalla maalla eikä tiedä menneiden sukupolvien unelmista tai kaipuusta luvattuun maahan, vaan syntyi todellisuuteen, jossa olemassa oleva valtio otettiin ikään kuin itsestäänselvyytenä.

Tämä ilmiö vahvistui pääministerille jälleen toissa päivänä hänen ja hänen vaimonsa Saran tapaamisessa Israelin puolustusvoimien leskien ja orpojen kanssa, joka on heille lähes jokavuotinen perinne. Pääministeri kuvaili sydämen tuskailevan kivun kantamisen kanssa noiden tarinoiden keskellä. Tapaamisia hän luonnehti kyynelten ja kaipauksen täyttämiksi kohtaamisiksi upeiden naisten kanssa, jotka ovat menettäneet elämänkumppaninsa, sekä lasten kanssa, jotka ovat kasvaneet kuunnellen tarinoita ja katsellen valokuvia ilman isän kosketusta. Jokainen perhe kuvaili Netanjahulle surullisesti omaa yksityistä kuiluaan, mutta ilmaisi samalla puhdasta ylpeyttä Israelin taistelijoista, jotka eivät jääneet sivustakatsojiksi.

Tapaamisessa oli läsnä muun muassa Anat Meir, jonka elämää on kahden ja puolen vuoden ajan määrittänyt lause "Et turhaan, veljeni, sinä raivannut". Anatin aviomies, majuri David Meir Sayeret Matkal -erikoisjoukoista, tapasi laulaa tätä Naomi Shemerin laulua heidän nykyään kolmevuotiaalle pojalleen Shakedille. Lokakuun 7. päivänä David Meir ryntäsi terroristeja vastaan Kfar Azan risteyksessä ja Be'erin kibbutsissa. Hän taisteli yksikkönsä tovereiden kanssa tuntikausia, mutta sai lopulta kuolettavia vammoja. Anat Meir painotti pöydän ääressä laulun sanojen merkitystä todeten, että sankareiden uhrauksien kivistä kansakunnan rakentaminen jatkuu.

Netanjahu käsitteli puheessaan myös haavoittuneita, jotka kokivat pudonneensa syvään kuiluun, mutta jotka ympäristönsä tuen avulla rakentavat uutta olemusta. Hän esitti kunnianosoituksen sekä fyysisesti että henkisesti haavoittuneille ja heidän osoittamalleen mielenlujuudelle kuntoutusmatkallaan. Pääministeri esitti rukouksen heidän täydellisen toipumisensa puolesta ja vakuutti, että Israelin valtio sijoittaa nyt ja tulevaisuudessa kaikki tarvittavat voimavarat heidän toipumiseensa. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsi Ari Spitzin, joka on israelilaisen sankaruuden inspiroiva symboli. Spitz menetti taistelussa molemmat jalkansa ja toisen kätensä, mutta hän ei kadottanut suuntaansa. Pääministeri kertoi Spitzin sytyttävän illan aikana yhden itsenäisyyden soihduista Herzl-vuoren huipulla. Kun Ari Spitz julistaa "Israelin valtion kunniaksi", koko kansa osoittaa suosiotaan hänelle ja kaikille haavoittuneille, joiden kehoihin sodan arvet on painettu.

Puheensa päätteeksi pääministeri Netanjahu tiivisti viestinsä toteamalla, että matka kuilusta ylös huipulle on Israelin upean kansan todellinen ydin. Hän päätti muistotilaisuuden siunaamalla Israelin taisteluissa kaatuneiden muistoa ja toivomalla heidän säilyvän sydämissä ikuisesti.

Charlie Weimers puhuu Tukholmassa vapaan Iranin puolesta: "Islamilainen tasavalta voidaan vain korvata"

Euroopan parlamentin jäsen Charlie Weimers puhuu Tukholmassa järjestetyssä mielenosoituksessa, korostaen tukevansa Iranin kansaa ja kruununprinssi Reza Pahlavia maan laillisena opposition johtajana. https://en.wikipedia.org/wiki/Charlie_Weimers

Euroopan parlamentin jäsen Charlie Weimers piti Tukholmassa voimakassanaisen puheen osoittaakseen solidaarisuuttaan vapaan Iranin puolesta. Weimers korosti tilaisuuden olevan merkittävä kokoontuminen vapauden ystäville, joiden tavoitteena on ottaa kantaa, muistaa ja toimia iranilaisen kansan puolesta. Hän kuvaili Iranin kansaa vuosikymmenten ajan sortoa kokeneeksi kansakunnaksi, joka on toistuvasti noussut vastustamaan hallintoa ja jonka yritykset on toistuvasti lyöty verisesti alas.

Puheessaan Weimers muistutti yleisöä Iranin synkästä historiasta, mainiten vuoden 1988 joukkomurhan, jolloin hallinto surmasi hiljaisuudessa arviolta 30 000 ihmistä. Hän viittasi myös vuoden 1999 opiskelijamielenosoituksiin, vuoden 2009 vihreään liikkeeseen, vuosien 2017 ja 2019 mielenosoituksiin sekä Mahsa Aminin tapaukseen vuonna 2022. Aminista tuli Weimersin mukaan iranilaisen naisen ja kansan taistelun symboli sekä kipinä, joka sytytti koko kansakunnan. Hän osoitti kunnioitustaan kaikille sorron vastustajille lausumalla persiaksi "Zan, Zendegi, Azadi" (Nainen, elämä, vapaus) ja vakuutti, ettei näitä uhreja tulla koskaan unohtamaan.

Weimers totesi, että myös aiemmin tänä vuonna on nähty uusia mielenosoituksia, verilöylyjä ja teloituksia, mutta samalla on ollut havaittavissa samaa rohkeutta, kamppailua ja vapauden kaipuuta. Hän korosti, että kyseessä eivät ole erilliset tapahtumat, vaan järjestelmä, joka perustuu pelkoon ja jossa uskontoa käytetään vallan välineenä. Tässä järjestelmässä ihmisarvo uhrataan, jotta hallinto ja sen väkivaltaiset tukijat voivat selviytyä vielä yhden päivän.

Euroopan johtajien toimet saivat Weimersiltä ankaraa arvostelua. Hän kritisoi voimakkaasti puheita dialogista sellaisen järjestelmän kanssa, joka ampuu omia kansalaisiaan kaduilla, suorittaa joukkoteloituksia ja vangitsee naisia hiusten näyttämisen vuoksi. "Islamilainen tasavalta ei ole uudistettavissa", Weimers julisti, kertoen samalla ensimmäisten oppimiensa persiankielisten sanojen olleen "Jomhuri-ye Eslami nemikhaheim" (Me emme halua islamilaista tasavaltaa). Hänen viestinsä oli selkeä: "Sitä ei voi uudistaa, sitä ei voi kesyttää, sen voi vain korvata."

Weimers vetosi Euroopan johtajiin tähdentäen, ettei kyseessä ole moraalisten vertaisten välinen konflikti, vaan kyse on sorrosta ja sorron vastustamisesta. Hän kehotti Eurooppaa valitsemaan puolensa – asettumaan niiden rinnalle, jotka ovat valmiita uhraamaan henkensä Iranin kaduilla ja jotka huutavat "Marg bar diktator" (Kuolema diktaattorille). Hän kehotti tukemaan naisia, jotka polttavat huivinsa, nuoria, jotka uhmaavat luoteja, ja perheitä, jotka kieltäytyvät unohtamasta kuolleitaan.

Ruotsin sisäiseen tilanteeseen viitaten Weimers sanoi, että sama "mullahien hallinto" yrittää juurruttaa ideologiaansa myös Ruotsiin. Hän vaati välittömiä toimia Järfällassa sijaitsevan Imam Ali -moskeijan sulkemiseksi, tuomiten totalitaarisen islamismin jyrkästi.

Puheen toisessa osiossa Weimers nosti esiin kruununprinssi Reza Pahlavin vierailun Ruotsin valtiopäivillä. Hän muisteli isännöineensä Pahlavia Euroopan parlamentissa kolme vuotta aiemmin ja kiitti ruotsalaispoliitikkoja – erityisesti kristillisdemokraattien Magnus Berntssonia sekä ruotsidemokraattien Aron Karapetia ja Nima Gholam Alipouria – rohkeudesta kutsua kruununprinssi valtiopäiville vastustuksesta huolimatta. Weimersin mukaan Reza Pahlavin viesti länsimaisille päättäjille on selvä: on olemassa toinen Iran, joka on valmis olemaan ystävä, toisin kuin nykyinen hallinto, joka turvautuu jengiläisten palkkaamiseen terrori-iskujen toteuttamiseksi Euroopassa.

Weimers esitti Ruotsin hallitukselle ja Euroopan unionille suoran vetoomuksen: Reza Pahlavi on tunnustettava Iranin opposition lailliseksi johtajaksi ja hänen kanssaan on tehtävä yhteistyötä vahvan ja vapaan tulevaisuuden Iranin mahdollistamiseksi. Hän painotti, että EU-johtajien on tavattava Pahlavi.

Weimers ilmaisi lujan uskonsa siihen, että jonain päivänä Iranin suurlähetystöt tulevat edustamaan Reza Pahlavin johtamaa hallintoa. Hän kuvaili Pahlavia henkilöksi, joka kykenee yhdistämään iranilaiset vapaan ja demokraattisen tulevaisuuden puolesta, ja joka ymmärtää Iranin kansan olevan Kyyros Suuren ajoilta peräisin olevan, suvaitsevaisuutta ja ylpeyttä edustavan sivilisaation kantaja. Weimers näkee Pahlavin tienraivaajana kohti sekulaarista ja demokraattista Irania, jossa naiset voivat hymyillä vapaasti, nuoret voivat tanssia ja laulaa, ja jossa leijona ja aurinko toimivat toivon ja tulevaisuudenuskon symboleina.

Lopuksi Weimers antoi lupauksen jatkaa taistelua Iranin vapautumiseen asti. Hän päätti puheensa vakuuttamalla, että vaikka hallinnolla on aseita, vankiloita, propagandaa ja hyödyllisiä idiootteja, sen päivät ovat luetut. "Tulevaisuus kuuluu Iranin kansalle, joten antakaa hallinnon vavista, sillä talvi ei kestä ikuisesti, kevät saapuu myös Iraniin", Weimers sanoi, päättäen tilaisuuden persialaisiin sanoihin ja toivomalla pitkää ikää vapaalle Iranille.

Geo News: Yhdysvaltojen ja Iranin väliset neuvottelut etenevät – Haasteena sosiaalisen median diplomatia ja tiukat vaatimukset

Yhdysvaltain ja Iranin väliset diplomaattiset ponnistelut kohtaavat haasteita sosiaalisen median yhteenottojen ja tiukkojen ehtojen puristuksessa, asiantuntijoiden arvioidessa prosessin kuitenkin jatkuvan pinnan alla. AI Kuva/chatgpt

Kansainvälinen poliittinen tilanne kiristyy Yhdysvaltojen ja Iranin välillä, mutta asiantuntija-arvioiden mukaan neuvottelut osapuolten kesken ovat edelleen raiteillaan huolimatta julkisista yhteenotoista ja korkeista vaatimuksista. Seniorianalyytikko ja uutisankkuri Shahzaib Khanzada vieraili Geo Newsin lähetyksessä ruotimassa tilannetta, jossa Yhdysvaltain presidentin odotettu lausunto ja diplomaattiset liikkeet ovat herättäneet laajaa huomiota.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin halu edistää neuvotteluja on ollut ilmeinen, ja hän on väläyttänyt mahdollisuutta tavata Iranin johtoa, mikäli neuvotteluissa saavutetaan läpimurto. Khanzadan mukaan Trump kuitenkin itse vaarantaa prosessin toistuvilla lausunnoillaan. Keskeisenä kysymyksenä on ollut Hormuzinsalmen merisaarto. Trump on vaatinut saarron purkamista Iranin toimesta, mihin Iran on suostunut, mutta tämän jälkeen Yhdysvallat ilmoitti merisaarron jatkuvan Iranin osalta. Pallo on tällä hetkellä Iranin kenttäpuoliskolla, ja maan tiukka vaatimus on, että neuvotteluja jatketaan vasta, kun merisaarto on kokonaan purettu.

Lähteiden mukaan neuvottelut ovat tästä huolimatta edelleen käynnissä. Khanzada huomauttaa, että jos Yhdysvallat ilmoittaa merisaarron purkamisesta, sen on tehtävä se julkisesti, tai Iranin on voitava ilmoittaa asiasta julkisesti oikeuttaakseen paluunsa neuvottelupöytään. Trumpin aktiivinen sosiaalisen median käyttö ja halu luoda painetta verkossa pakottavat Iranin johdon reagoimaan samalla mitalla, sillä Iranin sisäiset valtataistelut ja eri valtaryhmittymät vaativat vahvaa julkista esiintymistä. Tämä johtaa siihen, että kumpikaan osapuoli ei halua näyttää heikolta sosiaalisessa mediassa.

Trumpin epätyypillinen diplomatiakäsitys nousi myös esille. Khanzada muistuttaa Trumpin valmiudesta rikkoa perinteisiä protokollia, mistä esimerkkinä on hänen matkansa Pohjois-Koreaan ja tapaaminen maan johtajan kanssa, sekä yllättävät tapaamiset Vladimir Putinin kanssa. Vaikka tämä epäsovinnainen tyyli voi avata uusia ovia, sosiaalisen median varassa käytävä diplomatia usein romuttaa perinteisen diplomatian saavutukset ja turhauttaa välittäjinä toimivia tahoja, kuten Pakistania.

Tilannetta mutkistavat entisestään Yhdysvaltain joukkojen (CENTCOM) julkaisemat videot välikohtauksista iranilaisten alusten kanssa sekä niitä seuraavat kovat lausunnot puolin ja toisin. Iranin asevoimien edustajat ovat vastanneet Yhdysvaltain toimiin ilmoittamalla maan olevan valmis kohtaamaan Yhdysvaltojen aggression. Khanzadan mukaan Trumpin odotukset siitä, että hän voisi lausua kovia sanoja ilman Iranin vastareaktiota, ovat epärealistisia. Molempien johtajien on osoitettava voimaa kotimaisille kannattajilleen, mikä ruokkii vastakkainasettelua sosiaalisessa mediassa. Vaikka Yhdysvalloilla on huomattava sotilaallinen ylivoima, Iran on kyennyt estämään Trumpin haluaman "täydellisen voiton".

Pakistanin rooli välittäjänä on äärimmäisen haastava, varsinkin kun osapuolten vaatimukset näyttävät kaukaisilta toisistaan. Iranin virallisten edustajien tuoreet lausunnot ovat tuominneet Yhdysvaltojen ehdotukset epärealistisiksi, ja maa on kiistänyt jyrkästi, että sen ydinmateriaalin siirtäminen ulkomaille olisi koskaan ollut osa neuvotteluja. Tämä on jyrkässä ristiriidassa länsimaisen median raporttien kanssa.

Khanzada päättää analyysinsa toteamalla, että sekä Trumpilla että Iranin johdolla on suuria vaikeuksia perääntyä aiemmista julkisista kannoistaan. Trumpin on vaikea perustella Iranin jäädytettyjen varojen vapauttamista, kun hän aiemmin kritisoi voimakkaasti Barack Obamaa vastaavista toimista. Vastaavasti Iranin on vaikea joustaa ydinohjelmansa rikastamisvaatimuksista. Julkisuudelta piilossa tapahtuvissa keskusteluissa on kuitenkin ollut havaittavissa kompromissihaluja puolin ja toisin. Neuvottelut olisivat voineet edetä pidemmälle ilman sosiaalisessa mediassa käytyä sotaa, mutta asiantuntijoiden mukaan prosessi ei ole kuitenkaan katkennut.

Tulitauko koetuksella ja diplomaattinen paini jatkuu: Iranin ydinneuvottelut, merisaarto ja Libanonin jälleenrakennus

Tuhon jäljet Beirutin eteläisessä Dahiyan kaupunginosassa, joka oli pitkään Hizbollahin vahva tukikohta. Kerrostalojen ja liikekeskusten muuttuminen raunioiksi havainnollistaa Israelin iskujen massiivisia vaikutuksia ja Libanonin edessä olevaa vuosikymmenten jälleenrakennusurakkaa. Ai kuva/https://raphael.app/fi

Yhdysvaltain ja Iranin väliset jännitteet sekä Libanonin tulitauon hauraus ovat tällä hetkellä koko Lähi-idän polttopisteessä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on julistanut Iranin suostuneen palauttamaan Yhdysvalloille rikastetun uraanin, joka on hautautuneena B-2-pommikoneiden tuhoamien ydinlaitosten raunioiden alle. Samaan aikaan Yhdysvaltain asettama merisaarto pitää tiukasti pintansa: viranomaisten ja Centcomin mukaan saarron ensimmäisten 72 tunnin aikana 14 alusta on käännytetty takaisin, ja tähän mennessä yksikään alus ei ole onnistunut murtamaan saartoa. Ajoitus on kriittinen, sillä Iranin vastaisen tulitauon on määrä umpeutua tulevana tiistaina.

Libanonin rintamalla tilanne on tulitauosta huolimatta äärimmäisen kireä. Viime yönä voimaan astunut tauko joutui välittömästi koetukselle, kun terroristijärjestö Hizbollah rikkoi sitä ampumalla ohjuksia Israelia kohti muun muassa Metulaan, Carmieliin ja Nahariyaan. Iskuissa haavoittui vakavasti nuori mies ja teini-ikäinen tyttö Carmielissa sekä yksi henkilö Nahariyassa. Israelin puolustusvoimat (IDF) teki vain minuutteja ennen tulitauon alkamista massiivisen iskun, tuhoten yli 380 Hizbollahin kohdetta Etelä-Libanonissa viimeisten 24 tunnin aikana. Iskujen kohteina olivat komentokeskukset, laukaisualustat ja laaja terroristi-infrastruktuuri. Hizbollah vastasi tulitauon alkuun juhlistamalla "voittoaan" ampumalla raskailla aseilla ilmaan Beirutin Dahiyassa, mikä johti myös henkilövahinkoihin.

Tuhon laajuus Libanonissa on paljastunut valoisaan aikaan. Beirutin eteläosassa sijaitseva Dahiyan kaupunginosa, joka on pitkään toiminut Hizbollahin vahvana tukikohtana, on täysin raunioina. Asuinkerrostalot, liikekeskukset ja kokonaiset korttelit ovat muuttuneet soravuoriksi, ja paikalliset kuvailevat näkymää apokalyptiseksi. Vaikka alueen asukkaat ovat alkaneet palata tarkastamaan kotiensa tuhoja, jälleenrakennuksen arvioidaan kestävän pitkiä vuosia. Tästä huolimatta Hizbollah kieltäytyy riisumasta itseään aseista ja uhkaa sytyttää kadut tuleen sekä aloittaa sisällissodan, mikäli järjestöön kohdistetaan pakottamistoimia. Libanonin armeija on kertonut IDF:n tulittaneen kyliä Etelä-Libanonissa keskiyön tulitauon alkamisen jälkeen, ja on pyytänyt asukkaita lykkäämään paluutaan. IDF:n tiedottaja eversti Avichay Adraee julkaisi kiireellisen viestin, jossa hän varoitti Libanonin eteläosan asukkaita palaamasta Litanijoen eteläpuolisille alueille.

Käynnissä olevan konfliktin – jota kutsutaan nimellä "Karjuva leijona" tai amerikkalaisittain "Epic Fury" – 49. päivä on tuonut selkeästi esiin laajat taloudelliset ja strategiset vaikutukset. Epävirallisten tietojen mukaan Iranin kärsimät vahingot nousevat 270 miljardiin dollariin, mutta korkeiden virkamiesten arvion mukaan todellinen summa voi olla jopa nelinkertainen. Tällä hetkellä 85 prosenttia Iranin petrokemian vientikapasiteetista on lamautunut, ja 12 miljoonaa työpaikkaa on uhattuna. Teheranin keskuspankki varoittaa koko maan jälleenrakennuksen vievän jopa 12 vuotta, puhumattakaan Persianlahden valtioiden maksamasta raskaasta hinnasta ja koko alueelle syntyneestä valtavasta luottamuspulasta.

Yhdysvaltain laivaston merisaarto, jota valvoo yli 10 000 yhdysvaltalaissotilasta, 12 sota-alusta ja yli 100 lentokonetta, on operatiivisesti laajentunut. Uusien määräysten mukaan Yhdysvaltain valvonta ei rajoitu vain Lähi-itään, vaan koskee iranilaisaluksia, varjolaivaston kalustoa ja salakuljetuslaivoja kaikkialla maailmassa. Israelilaisen Windward-teknologian tuottaman tiedusteludatan mukaan merenkulku Hormuzinsalmessa ei todellisuudessa ole avautunut; viimeisen vuorokauden aikana salmen läpäisi vain 19 alusta, joista ainoastaan neljä oli öljytankkereita. Varjolaivasto jatkaa epätoivoista toimintaansa sammuttamalla seurantajärjestelmiä ja hyödyntämällä romutettujen alusten identiteettejä välttääkseen valvonnan.

Eurooppa on myös aktivoitunut Hormuzinsalmen meriturvallisuuden osalta. Ranskan puolustusministerin mukaan muun muassa Belgia, Alankomaat ja Ranska ovat valmiita tarjoamaan miinanraivaus- ja saattuetukea salmen turvallisen merenkulun takaamiseksi. Tämän korostetaan olevan puhtaasti ei-hyökkäävää, turvaavaa toimintaa. Asiasta on määrä keskustella Pariisissa järjestettävässä kokouksessa, johon odotetaan osallistuvan edustajia noin 40 maasta.

Tiedustelulähteiden asiantuntijat tuovat ilmi, että Iran hyödynsi ennen sotaa salaa hankittua kehittynyttä kiinalaista satelliittia kartoittaakseen yhdysvaltalaisia tukikohtia ennakkoon. Samanaikaisesti Venäjä on tiivistänyt tiedusteluyhteistyötään Teheranin kanssa, mikä herättää asiantuntijoissa huolta globaalista epävakaudesta, etenkin kun Moskovan kerrotaan ilmaisseen aikomuksia ydinaseiden sijoittamisesta avaruuteen. Yhteistyö Kiinan ja Venäjän kanssa on auttanut Irania säästämään iskuilta osan ohjus- ja lennokkikapasiteetistaan.

Israelin näkökulmasta sota on ollut pitkä ja raskas, ja 45 päivän taistelujen aikana on kaatunut 13 IDF:n sotilasta. Israel ei ole vetäytynyt Libanonista tulitauon myötä, vaan on vahvistanut asemiaan jopa 10 kilometriä syvällä turvallisuusvyöhykkeellä Välimereltä aina Syyrian rajalle saakka. Tavoitteena on luoda puolustettava raja ja estää suora panssarintorjuntatuli Israelin kyliin. Konfliktissa on tähän mennessä eliminoitu noin 1 700 Hizbollahin taistelijaa ja tuhottu raskaasti järjestön maanalaisia tukikohtia. Hizbollahin johtaja Naim Qassem on toistaiseksi selviytynyt iskuista, ja järjestö on menetyksistään huolimatta kyennyt ampumaan päivittäin 50–100 ohjusta ja lennokkia Israeliin.

TBN Israelin toimittajat Yair Pinto ja Mati Shoshani raportoivat tilanteesta Galileanmeren rannalta, Pohjois-Israelista. Shoshanin analyysin mukaan Iranin perinteisenä taktiikkana on pitkittää kaikkia neuvotteluja viimeiseen sekuntiin asti. Vaikka Iran aiemmin Islamabadissa veti rikastetun uraanin pois neuvottelupöydältä, maan asenne kääntyi välittömästi Yhdysvaltain julistettua uuden merisaarron. Yhdysvallat iski Iranin ydinlaitoksiin jo viime vuonna "Midnight Hammer" -operaatiossa ja uudisti iskut maanalaisiin uraanilaitoksiin nykyisen "Epic Fury" -operaation aikana, mikä on määrittänyt Yhdysvaltain punaiset linjat selkeästi.

Shoshani korostaa, että kestävä ratkaisu Lähi-idän konfliktiin – niin Gazassa, Libanonissa, Syyriassa kuin Iranissa – on pohjimmiltaan diplomaattinen. Gazassa IDF joutuu yhä taistelemaan Hamasia vastaan alueilla, joita se ei suoraan hallitse, koska kansainväliset ja muslimimaailman toimijat eivät ole vielä astuneet korvaamaan valta-asemaa, kuten muun muassa Donald Trumpin Gazan-suunnitelmassa kaavailtiin. Libanonin kohdalla ainoa pitkän tähtäimen ratkaisu on Hizbollahin iranilaisen rahoituksen katkaiseminen ja Libanonin oman valtiollisen hallinnon täysimääräinen palauttaminen alueelle.

Libanonin tulitauko toimii Yhdysvalloille keskeisenä vipuvartena, jolla Iran pyritään painostamaan ydinneuvotteluihin. Presidentti Trump on omalla Truth Social -alustallaan julkaisemassaan lausunnossa esittänyt toiveensa siitä, että Hizbollah "käyttäytyy kauniisti" tulitauon aikana, ja että kyseessä on heille suuri mahdollisuus, jonka myötä "eliminointeja ei enää tule". Yhdysvaltain lähettiläs on päättänyt neuvottelukierroksensa ilman konkreettista läpimurtoa. Samaan aikaan Libanonin parlamentin puhemies Nabih Berri suhtautuu tilanteeseen varovaisen optimistisesti, mutta linjaa jyrkästi, ettei suoria neuvotteluja Israelin kanssa käydä. Pääministeri Najib Mikati puolestaan on pyytänyt 14 miljardia dollaria kansainvälistä apua valtion ja armeijan jälleenrakennukseen, viitaten jopa siihen, että osa palestiinalaisryhmittymistä on jo alkanut luovuttaa aseitaan.

Pakistanin välittämissä salaisissa ydinneuvotteluissa kerrotaan mahdollisesta alustavasta yhteisymmärryspöytäkirjasta, joka voisi toimia siltana laajempaan sopimukseen 60 päivän kuluessa. Suurimmat erimielisyydet koskevat yhä uraanin rikastamisen keskeytyksen kestoa; Yhdysvallat edellyttää 20 vuoden taukoa, kun taas Iran on ehdottanut 3–5 vuoden ajanjaksoa. Samaan aikaan Iranin vallankumouskaarti jatkaa uhmakasta retoriikkaansa luvaten julkisesti vastata toimiin "murskaavilla iskuilla". Asiantuntijoiden mukaan tämä kaksijakoinen toiminta kuvastaa Iranin tavanomaista pyrkimystä säilyttää kasvonsa ja astua mahdolliseen sopimukseen siten, että hallinto näyttäytyy kotimaassaan voittajana. Lähetys päättyi vetoomuksiin rukoilla rauhaa, johtajien viisautta ja koko alueen asukkaiden turvallisuutta sapatin alkaessa.