4/03/26

Miten Eurooppa korvaa Kiinan ja Yhdysvallat muuttuvassa globaalissa kaupassa

 Harvinaisten maametallien louhinnasta ja jalostamisesta, kuten tällä brasilialaisella laitoksella, on tullut geopoliittisesti elintärkeä kysymys. Euroopan unioni pyrkii uusilla kauppasopimuksilla murtamaan Kiinan monopoliaseman markkinoilla taatakseen puolustukseen ja vihreään siirtymään tarvittavien kriittisten materiaalien saannin. Ai kuva/https://raphael.app/fi 


Maailmankauppa on murroksessa ja uusia liittoumia muodostetaan. Vuosikymmenten katkonaisien neuvottelujen jälkeen Eurooppa on aloittanut sopimusten allekirjoittamisen aallon, solmien jättimäisiä sopimuksia suurvaltojen kanssa.

Vuosikymmenien ajan uusia Euroopan unionin kauppasopimuksia syntyi vähitellen, kun unioni suuntasi katseensa rajojensa ulkopuolelle. Käännekohta tapahtui kuitenkin vuosina 2025 ja 2026, jolloin EU solmi pitkään jäissä olleita sopimuksia joidenkin maailman suurimpien talouksien kanssa Aasiasta Etelä-Amerikkaan. Tämä on tarina siitä, kuinka maailma mukautuu uudelleen Yhdysvaltojen toimiessa arvaamattomasti. Paraguyan presidentin sanoin suuri kiitos kuuluu presidentti Trumpille, joka pelästytti monia Euroopan maita. Kyse on myös kilpajuoksusta, jonka tavoitteena on vähentää riippuvuutta Kiinasta.

Samalla kyse on Euroopan pyrkimyksestä saada takaisin geopoliittista vaikutusvaltaa kilpailun leimaamassa maailmassa. Sopimusten solmiminen voi viedä aikaa, mutta EU kunnioittaa aina tekemiään sopimuksia. Tämä kilpailu vaikutusvallasta kääntää aiemmat valta-asetelmat ylösalaisin. Euroopan unioni on vähitellen ymmärtämässä tämän uuden todellisuuden. Kehittyvät maat huomauttavat oikeutetusti tästä kaksinaismoralismista ja vaativat nyt vastineeksi asioita. Ovatko nämä uudet kumppanuudet todellinen piristysruiske monenkeskiselle yhteistyölle vai ainoastaan globalisaation viimeisiä henkäyksiä? Saavatko sisäiset erimielisyydet Euroopan kauppatavoitteet haihtumaan savuna ilmaan raskaan poliittisen läsnäolon myötä?

Kaakkois-Brasiliassa, Monte Caran vuoristossa, noin viiden tunnin ajomatkan päässä São Paulosta sijaitsevat vehreät maisemat näyttävät rauhallisilta, mutta ne ovat osa globaalia valtataistelua. Ne ovat yksi syy siihen, miksi EU on juuri allekirjoittanut jättimäisen kauppasopimuksen neljän eteläamerikkalaisen Mercosur-ryhmittymän valtion kanssa. Tällä hetkellä alueella kasvaa maissipelto, jossa kasvit ovat ihmistä pidempiä, mutta alueen merkitys piilee maan alla. Alueen muuttamiseksi on olemassa suunnitelma, ja osa siihen tähtäävistä töistä on jo käynnissä. Australialaisomisteisen ja brasilialaisjohtoisen Meteoric-yhtiön tekemät koeporaukset ovat paljastaneet merkittäviä harvinaisten maametallien esiintymiä, jotka kuuluvat lajissaan maailman suurimpiin. Vihjeitä näistä esiintymistä löytyi alueen ikivanhan trooppisen ilmaston muovaamasta punertavasta maaperästä.

Täyden mittakaavan kaivoksen toiminnan käynnistymiseen on vielä muutama vuosi aikaa. Alle tunnin matkan päässä rinnettä alaspäin on kuitenkin jo toiminnassa pilottivaiheen käsittelylaitos, jonne on myönnetty harvinainen pääsy. Monia asioita on pyydetty olemaan kuvaamatta, koska vireillä on patentteja ja laitoksessa tehdään innovaatiotyötä. Tämä antaa kuvan siitä, kuinka strategisia tämä prosessi ja nämä mineraalit todella ovat. Meteoric suunnittelee laajentavansa tätä pientä toimintaansa massiivisesti heti, kun Brasilian ympäristö- ja kaivosviranomaiset antavat siihen luvan. Pesun, suodatuksen ja erilaisten kemiallisten reaktioiden kautta savi ja metallit erotellaan toisistaan, ja lopputuotteena syntyy sekoitettuja harvinaisten maametallien karbonaatteja. Materiaali on erittäin haluttua, koska sen avulla tuotetut magneetit ovat elintärkeitä EU:n energiasiirtymälle ja pyrkimykselle kohti puolustusautonomiaa. Näitä materiaaleja käytetään kaikessa tuulivoimaloista sähköautoihin, ohjuksiin, lennokkeihin ja lentokoneisiin, mikä tekee niistä erittäin strategisia.

Tähän mennessä on kehittynyt vain yksi markkina, Kiina, joka tuottaa 70 prosenttia maailman kaikista harvinaisista maametalleista ja 90 prosenttia magneeteista. Euroopan unioni, Yhdysvallat ja länsimaiset markkinat ovat täysin riippuvaisia yhdestä ainoasta markkinasta, joka pystyy näin ollen sanelemaan hinnat haluamikseen. Tämän vuoksi on kiireellinen tarve uusien markkinoiden nousulle. Brasilia on maailman toiseksi suurin vahvistettujen harvinaisten maametallien varantojen haltija Kiinan jälkeen, mutta sen kaivos- ja käsittelykapasiteetti on huomattavasti pienempi. Toimitusjohtaja Marcelo de Carvalho toteaa, että tämä laitos voisi olla ainutlaatuisessa asemassa muuttamaan alan tarjontapuolta, koska toimintakustannukset ovat samanlaiset kuin Kiinassa. Yhtiö ei halua ylläpitää monopolia, eikä se käy tällä hetkellä neuvotteluja Kiinan kanssa, vaan suosii uuden länsimaisen markkinan kehittämistä, joten jokainen päivä on tärkeä. Brasilia ei myöskään istu pelkästään harvinaisten maametallien päällä, vaan se on keskeinen toimija myös muiden elintärkeiden raaka-aineiden, kuten luonnongrafiitin, niobiumin, alumiinin ja tantaalin markkinoilla.

Ryntäys näiden riippumattomuuden kannalta tärkeiden raaka-aineiden saamiseksi on keskeinen osa Euroopan pyrkimystä etsiä uusia kauppakumppaneita. Sen sijaan, että etsittäisiin vain halvinta vaihtoehtoa, valtiot yrittävät monipuolistaa toimittajiaan vähentääkseen liiallisen riippuvuuden riskejä. Kiinan harvinaisten maametallien vientirajoitukset vuonna 2025 asettivat nämä riskit terävään tarkasteluun, vaikka rajoituksia onkin sittemmin lievennetty. EU:n ja Mercosurin välisen sopimuksen kaltaiset kauppasopimukset eivät ainoastaan leikkaa tulleja ja tee brasilialaisten mineraalien tuonnista halvempaa Euroopalle, vaan ne myös vähentävät sääntelyä. Tämän ansiosta EU-sijoittajien on yksinkertaisempaa hankkia osuuksia Meteoricin laitoksen kaltaisista hankkeista tai rahoittaa vastaavia suunnitelmia tulevaisuudessa. Tämä ei muuta Kiinan harvinaisten maametallien valta-asemaa yhdessä yössä, mutta ilman tällaisia askeleita tilanteen muuttuminen on epätodennäköistä.

Kiinasta riippuvuuden vähentäminen on ollut Euroopan tavoitteena jo jonkin aikaa, mutta EU:n toimet saivat todellista lisävauhtia Trump-ilmiön seurauksena. Yhdysvaltain presidentin vuonna 2025 maailmalle esittelemä tullipolitiikka aiheutti suuria häiriöitä toimitusketjuissa ja muutti radikaalisti maan mainetta luotettavana kauppakumppanina. Kauppapolitiikan analyytikko Inu Manak ei usko hallinnon pohtineen kovinkaan tarkasti, mitä maailmantalouden pirstaloituminen heidän toimiensa seurauksena todella tarkoittaa. Kaikkien Yhdysvaltojen kauppakumppanien keskuudessa on tapahtunut huomattava muutos siinä, miten ne pohtivat kauppasuhteidensa monipuolistamista ja syventämistä, sekä sellaisten menetettyjen tilaisuuksien hyödyntämistä, jotka ovat ehkä olleet vireillä pitkään, mutta joiden osalta sopimuksia ei ole aiemmin saatu solmittua. Tämä pätee erityisesti Eurooppaan, joka on ollut puolustuksellisesti riippuvainen Washingtonista ja huolissaan Ukrainan tulevasta turvallisuudesta. EU toimi sopuisasti vuonna 2025 ja hyväksyi Yhdysvaltojen korkeammat tullit, mutta rinnakkaisesti se edisti toista strategiaa iskun pehmentämiseksi.

EU:n sopimus Etelä-Amerikan kanssa oli yksi pisimpään jatkuneista ja kiistanalaisimmista neuvotteluista, jotka käynnistyivät jo vuonna 2000. Vuosien ajan erimielisyydet ympäristöstandardeista ja maataloussäännöistä olivat merkittäviä kiistakapuloita, jotka pitivät osapuolet erillään. Toistuvat viivästykset ja murskatut odotukset aiheuttivat turhautumista. Tammikuussa 2026 EU ja Mercosur saavuttivat merkittävän käännekohdan. Paraguayssa tapahtui jotain sellaista, mitä monet uskoivat mahdottomaksi, ja sitä pidetään erittäin merkittävänä hetkenä globaalissa kauppajärjestyksessä. Yli kahden vuosikymmenen ajan valmisteltu sopimus allekirjoitettiin, ja kynänvedolla sekä kädenpuristuksella Eurooppa ja Etelä-Amerikka loivat historiallisen yhteyden. Seremonian jälkeen Paraguayn presidentti kertoi, mikä ja kuka painoi osapuolia lähemmäksi toisiaan: suuri kiitos kuuluu presidentti Trumpille, koska hänen uusi tulliohjelmansa pelästytti monia Euroopan maita, joten ne katsoivat hyväksi allekirjoittaa sopimuksen toisen alueen kanssa.

Samankaltaisia tarinoita on nähty uusissa EU:n kauppasopimuksissa Indonesian ja Intian kanssa. Neuvottelut, jotka olivat aiemmin jumissa ympäristöstandardeja koskevien kiistojen vuoksi, saatiin yhtäkkiä vietyä maaliin. Kuinka nämä sopimukset saatiin vietyä läpi kaiken tämän ajan jälkeen ja missä oli joustettava? Euroopan unioni on ollut yleisesti erittäin vaativa ilmastonmuutokseen ja energiasiirtymään liittyvissä asioissa, mutta Euroopan unionin ja erityisesti Euroopan komission käytös on muuttunut vähitellen viime vuosien aikana. São Paulossa asuva professori ja Brasilian entinen kauppaneuvottelija Lucas Ferraz uskoo EU:n tehneen konkreettisia myönnytyksiä kilpajuoksussaan kumppaneiden saamiseksi. Euroopan unioni on nykyään erittäin epämukavassa geopoliittisessa ja taloudellisessa asemassa: se on solminut erittäin huonon kauppasopimuksen Trumpin hallinnon kanssa, meneillään on sota Venäjän ja Ukrainan välillä, ja EU:n ja Kiinan väliset kahdenväliset suhteet ovat erittäin kireät. Kun kaikki nämä tekijät otetaan huomioon, EU vaikuttaa ymmärtävän, että sen on oltava joustavampi kauppasuhteissaan.

Jotkut eurooppalaiset ilmastokampanjoijat ovat raivoissaan tästä uudesta joustavuudesta, katsoen sen olevan lisätodiste siitä, että EU vesittää suuria ilmastolupauksiaan ja uhraa vihreät tavoitteensa geopolitiikan alttarilla juuri silloin, kun maailma tarvitsisi enemmän ilmastojohtajuutta. Uudet sopimukset sisältävät kuitenkin enemmän kestävän kehityksen sitoumuksia kuin vanhemmat kauppasopimukset. EU:n kauppajohtaja ei pahoitellut tätä sävyn muutosta, vaan ilmoitti jatkavansa ja kiihdyttävänsä joidenkin säännösten yksinkertaistamista Euroopan unionissa. Hän myönsi, että vapaakauppakumppanit ottavat tämän erittäin mielellään vastaan, sillä Euroopan lainsäädäntö on joskus ollut heille erittäin monimutkaista toimeenpanna. Kyseessä on toisiaan vahvistava prosessi, jossa EU pyrkii yksinkertaistamaan asioita, ja vapaakauppakumppanit haluavat hyötyä enemmän siitä suhteesta, jota he rakentavat kaupan alalla Euroopan unionin kanssa.

Ilmastokampanjoijat eivät ole ainoita, jotka vastustavat EU:n kauppapolitiikan uudelleenarviointia. Raskaan poliittisen läsnäolon myötä myös eurooppalaiset maanviljelijät ovat jalkautuneet kaduille mielenosoituksiin eri puolilla maanosassa. Brysselin tarjoamista suojatoimista ja vakuutteluista huolimatta maanviljelijät pelkäävät kohtaavansa epäreilua kilpailua eteläamerikkalaisilta myyjiltä. Kaikki tämä keskustelu ja eripuraisuus johtivat suuriin poliittisiin tiesulkuihin tämän jättisopimuksen kohdalla. Useat EU-maat, mukaan lukien Ranska ja Puola, äänestivät sitä vastaan. Tämän jälkeen hiuksenhieno enemmistö EU-lainsäätäjistä äänesti sopimuksen lähettämisestä oikeudelliseen arviointiin. Kiivaan sisäisen keskustelun jälkeen EU:n toimeenpaneva elin hyödynsi oikeudellista porsaanreikää edetäkseen ja saattaakseen sopimuksen voimaan.

Tämä on osoitus siitä, kuinka vaikeaa Euroopan voi olla saavuttaa suuret geopoliittiset tavoitteensa. EU:n poliittiset päättäjät toteavat, että prioriteettien on muututtava, sillä Euroopan talous ei ole enää yhtä mahtava kuin aiemmin. Kun EU aloitti Etelä-Amerikka-sopimuksen neuvottelut vuonna 2000, se oli noususuunnassa. Vuoteen 2005 mennessä sen osuus globaalista bruttokansantuotteesta oli neljännes, mutta ajan myötä tuo osuus pieneni Kiinan nopean laajentumisen ja muiden alueiden osuuksien kasvun myötä. Viimeisimpien tietojen mukaan EU:n osuus oli pudonnut 17,6 prosenttiin. Myös Yhdysvallat menetti osuuttaan ajan kuluessa, mutta on säilyttänyt suuremman osuuden kuin EU. Maailman suurimpien talouksien listalla EU on absoluuttisin termein yhä taloudellinen raskassarjalainen ja kaupan jättiläinen. Suurempi osa sen bruttokansantuotteesta on sidoksissa kansainväliseen ostamiseen ja myymiseen kuin Yhdysvaltojen tai Kiinan tapauksessa. EU on ylpeä tästä, mutta se jättää Euroopan haavoittuvammaksi ulkoisille shokeille, kuten tulleille, vientirajoituksille tai konflikteille.

EU:n suurimpia vientituotteita ovat ajoneuvot ja koneet, joita seuraavat kemikaalit, teollisuustuotteet sekä elintarvikkeet, juomat ja tupakka. Tämä tarkoittaa, että autonosiin erikoistuneen Schaefflerin kaltaisten yritysten oletetaan olevan Euroopan talouden selkäranka. Valmistajat ovat kuitenkin tunteneet paineen. Saksalaisten autojen vienti Yhdysvaltoihin putosi 14 prosenttia vuoden 2025 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana edellisvuoteen verrattuna, ja myös myynti Kiinaan laski dramaattisesti. Autoteollisuus ilmoittaa tarvitsevansa uusia asiakkaita nopeasti. Geopoliittisten jännitteiden, protektionismin ja muiden riippuvuuksien valossa on äärimmäisen tärkeää löytää uusia markkinoita. Kasvua on odotettavissa Brasiliassa, Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Uusien kauppasopimusten myötä Indonesian, Intian ja Mercosur-valtioiden odotetaan vähitellen alentavan eurooppalaisten ajoneuvojen tulleja, tehden niistä edullisempia paikallisille asiakkaille. Keskiluokan laajentuessa näillä alueilla autojen myynnin odotettu kasvu voi olla elinehto EU:n autonvalmistajille.

Pelissä on kuitenkin myös toinen tekijä, josta kuullaan harvemmin: EU kiristää polttomoottoriautojen sääntelyä. Siksi on käynnissä myös vähemmän säänneltyjen markkinoiden etsintä. Valmistajien on leikattava päästöjä 90 prosenttia vuoden 2021 tasosta noudattaakseen uusia EU-sääntöjä ensi vuosikymmenellä. Eurooppalaiset yritykset ovat jäljessä raskaasti tuetuista kiinalaisista kilpailijoista sähköajoneuvojen innovaatioissa ja kustannustehokkuudessa. Tämä tarkoittaa, että voi muodostua entistä tärkeämmäksi löytää paikkoja, joissa Euroopan erottuvilla tuotteilla, eli enemmän saastuttavilla bensiini- ja dieselajoneuvoilla, on pidempi elinkaari. Eurooppa ei kuitenkaan kilpaile asiakkaista ainoastaan Kiinan kanssa, vaan se haluaa myös haastaa Pekingin kasvavan vaikutusvallan globaalilla näyttämöllä.

Eurooppa tarvitsee uusia kumppaneita päästäkseen käsiksi kriittisiin materiaaleihin, eurooppalainen teollisuus tarvitsee uusia asiakkaita, ja muut maailman osat saavat lisää taloudellista merkitystä. Kaikki tämä tarkoittaa, että keskisuuret vallat pystyvät käyttämään huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa neuvotteluhuoneissa. Kauppasopimusten ja kauppaneuvottelujen kehitys viimeisten 30 vuoden aikana on ollut erittäin mielenkiintoista. Yhdessä vaiheessa kehittyvät maat ja kehittyvät markkinat olivat puhtaasti sääntöjen vastaanottajia, mutta nyt ne toteavat, etteivät niiden ehkä tarvitse omaksua näitä sääntöjä. Maat innovoivat uusia tapoja toimia ja huomauttavat, ettei heidän tarvitse tehdä sopimusta varakkaiden maiden kanssa, vaan he voivat solmia sopimuksia keskenään. Niin sanottu etelän ja etelän välinen yhteistyö on kasvanut voimakkaasti viimeisten 30 vuoden aikana, ylittäen globaalin tavarakaupan kasvun.

Kehittyvät taloudet tuovat yhä voimakkaammin esiin omat vaatimuksensa asioidessaan varakkaiden länsimaisten kumppaneiden, kuten EU:n, kanssa. Jos Intialta kysytään heidän mielipidettään Kiinaa vastaan suunnatuista tiukemmista säännöistä, he vastaavat, että nyt valitetaan, koska tilanne vaikuttaa aloihin, joilla länsimaat olivat kilpailukykyisiä, kuten teollisuustuotantoon, laatuajoneuvoihin tai puolijohteisiin. Nyt ollaan huolissaan Kiinan suuresta osuudesta, mutta he kysyvät, missä länsimaat olivat silloin, kun Kiina korvasi heidän tekstiiliteollisuutensa. Kehittyvät maat osoittavat oikeutetusti tämän kaksinaismoralismin ja vaativat nyt oikeutetusti jotain vastineeksi. Ne ovat myös tietoisia siitä, mitä niillä on tarjottavanaan. Seuraavan sukupolven haasteita pohdittaessa esiin nousevat kysymykset kasvavan väestön ruokkimisesta, energiasiirtymän toteuttamisesta ja väestötason ylläpitämisestä. Peräti 60 prosenttia maailmassa kulutetusta proteiinista tuotetaan Mercosur-maissa, ja näillä mailla on pääasiassa nuori väestö. Heidän näkemyksensä mukaan maan ja ihmisten muodostama rikkauden yhdistelmä on oikea resepti kukoistavalle yhteiskunnalle ja kasvavalle maanosalle.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan on muotoiltava tarjouksensa uudelleen pystyäkseen kilpailemaan paremmin. Viesti on, että kaikki tietävät EU:n toiminnan vievän joskus pidempään, mutta se kunnioittaa aina sopimuksia. EU on ennustettava ja etsii aina molempia osapuolia hyödyttäviä sopimuksia, nähden globaalin kaupan osana modernia 21. vuosisadan globaalia taloutta. EU työskentelee luonnollisesti paljon enemmän niiden kanssa, jotka jakavat saman filosofian ja lähestymistavan kaupankäyntiin. Lukujen ja liiketoiminnan lisäksi juuri tämä saattaa olla Euroopan ratkaisevin myyntivaltti. Aikakaudella, jolloin markkinoita mullistavat ilmoitukset tulevat usein Truth Social -julkaisujen muodossa, vuosien ajan rivi riviltä neuvotellut, ammattisanastoa vilisevät pitkät kauppasopimukset alkavat yhtäkkiä vaikuttaa paljon arvokkaammilta. On säilytettävä sääntöihin perustuva monenkeskinen kauppajärjestelmä. Emme voi elää maailmassa, jossa viidakon laki on sääntö. Tämä on erityisen haitallista Brasilian ja Mercosur-maiden kaltaisille kehittyville talouksille, koska ne tarvitsevat instituutioita tasoittamaan pelikenttää neuvotteluissa ja politiikassa.

Palattaessa alun karttaan, EU toivoo pystyvänsä pitämään kaupan vauhtinsa käynnissä vuonna 2026 pyrkimällä sopimuksiin muun muassa Thaimaan, Filippiinien ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa. Näiden sopimusten solmiminen ei tule olemaan yksinkertaista. Vuosi sen jälkeen, kun Trumpin kokoinen isku osui kansainväliseen kauppajärjestykseen, uudelleenkalibrointi on hyvässä vauhdissa. Sellaista laajamittaista protektionismia, jota monet olettivat näkevänsä reaktiona Yhdysvaltoihin, ei ole nähty. Itse asiassa useimmat maat ovat toimineet varsin harkitusti. Kansainvälinen kauppajärjestelmä pärjää itse asiassa melko hyvin, kun otetaan huomioon, että sitä on rasitettu suurella painolla. Suuri trendi, jota on syytä tarkkailla, on se, miten maat navigoivat tässä tilanteessa valitsemalla tiettyjä kumppaneita toisten sijaan, ja miten tämä mahdollisesti johtaa uuden järjestelmän syntymiseen kaiken tämän sekasorron keskeltä.

Varmoja olemme siitä, että uusi kauppajärjestys on muotoutumassa. Se on entistä hajanaisempi, eivätkä maailman suurimmat taloudet ole enää ainoita sääntöjen sanelijoita. Eurooppa yrittää edelleen hahmottaa paikkaansa tässä kokonaisuudessa, ja siirtyminen kohti tiiviimpää kumppanuutta on osa tätä suunnitelmaa. Kerro meille, miten kauppa muuttuu sinun asuinalueellasi.



Kirjoittaja Aksu

Lähde: DW News 

https://www.youtube.com/watch?v=jU8Fn1m6X14

Päivämäärä: 2026-03-28

Operaatiokeskus/Aksu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti