 |
| Yhdysvaltain mahdollinen varhainen vetäytyminen Iranin operaatiosta pitää globaalit energiamarkkinat varpaillaan, samalla kun Ukrainan ja Venäjän välinen sota kiihtyy Donbasin alueella ilman merkkejä tulitauosta. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Tervehdys kaikille. Keskiviikkona 1. huhtikuuta julkaistussa tilannekatsauksessa käydään läpi päivän keskeiset geopoliittiset tapahtumat. Yhdysvallat vaikuttaa olevan valmis päättämään sodan Iranissa seuraavan kahden tai kolmen viikon kuluessa.
Tämä ei ole pelkkä arvio, vaan Donald Trumpin edellispäivänä lausuma asia. Kysymys kuuluukin, mitä tämä tarkoittaa Hormuzinsalmelle. Avautuuko se jälleen normaaliin liiketoimintaan? Todennäköisesti ei. Samalla Volodymyr Zelenskyi esittää erittäin mielenkiintoisia lausuntoja, joiden mukaan venäläiset ovat antaneet hänelle uhkavaatimuksen vetäytyä Donbasista seuraavan kahden tai kolmen kuukauden aikana. Näihin lausuntoihin on kuitenkin syytä suhtautua terveellä skeptisyydellä. Katsaus alkaa Donald Trumpista, Iranin sodasta ja Hormuzinsalmesta, edeten sieltä hitaasti Ukrainan sotaan.Ukrainska Pravda -julkaisu raportoi Yhdysvaltain presidentin hallinnon lähteisiin nojaten, että Trump on valmis päättämään sodan Iranin kanssa jopa ilman Hormuzinsalmen uudelleenavaamista. Raportin mukaan Trump ja hänen avustajansa ovat tulleet siihen tulokseen, että operaatio globaalin öljy- ja kaasukuljetuksen keskeisen reitin, Hormuzinsalmen, avaamiseksi pidentäisi konfliktia suunnitellusta 4–6 viikosta. Tämän seurauksena Trump päätti, että Yhdysvaltojen tulisi saavuttaa päätavoitteensa, eli Iranin laivaston lamauttaminen ja ohjusvarastojen tuhoaminen, ja sen jälkeen lopettaa nykyiset sotilasoperaatiot jatkaen samalla diplomaattista painetta Teherania kohtaan vapaan kaupallisen liikenteen palauttamiseksi. Lyhyesti sanottuna Yhdysvallat on valmis lähtemään avaamatta salmea. Tämä merkitsee eri asioita eri maille. Esimerkiksi Kiina tai Intia, jotka haluavat käydä kauppaa Iranin kanssa salmen kautta, pystyvät varmasti tekemään sen ilman suuria vaikeuksia. Kuitenkin maat, joita Iran pitää vihamielisinä – ja niitä on useita – saattavat kohdata täyden saarron tai heiltä saatetaan periä kauttakulkumaksu. Tästä syystä lausunnossa mainitaan nimenomaan "vapaan kaupallisen liikenteen" palauttaminen.
Mihin tämä jättää Euroopan? Lyhyt vastaus on: ei kovin hyvään paikkaan. Vaikka sota päättyisi ihanteellisesti parin viikon sisällä ja salmi avautuisi normaalisti, Iranin sodan jälkimainingit tuntuvat Euroopassa vielä pitkään eräänlaisina sodan arpina. Alueen infrastruktuuri on pahoin vaurioitunut, logistiikka on kärsinyt, markkinoiden luottamus on laskenut ja vakuutushinnat ovat nousseet pilviin. Mikään näistä ei palaa normaaliksi lyhyessä ajassa, joten vaikutukset Euroopassa tulevat olemaan erittäin voimakkaita. Politico julkaisi edellisiltana artikkelin, jonka otsikko kuuluu: "Kuinka pahaksi Euroopan energiakriisi menee? Saksan Friedrich Merz varoittaa, että Iranin sodan taloudelliset seuraukset ovat matkalla kilpailemaan COVID-pandemian tai Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen kanssa." Vaikka Merzin kanssa on harvoin syytä olla samaa mieltä, tällä kertaa hänen arvionsa osuu oikeaan. On kuitenkin huomioitava, että Eurooppa olisi voinut välttää suurimman osan tästä. He vertaavat tilannetta Ukrainan sotaan, mutta todellisuudessa Ukrainan sota itsessään ei luonut Euroopan energiakriisiä; sen aiheuttivat pääasiassa sotaan annetut vastaukset ja reaktiot.
Yhdysvaltain operaation lyhytkestoisuus on ollut ilmeistä alusta alkaen monesta näkökulmasta. Tärkein syy on se, että Yhdysvaltain armeijaa ja sotilasteollista kompleksia ei ole rakennettu pitkäkestoisiin ja jatkuviin operaatioihin. Pitkän konfliktin kustannukset ovat monumentaaliset Yhdysvaltain varusteiden kalleuden vuoksi. Sen sijaan Yhdysvallat suosii lyhyitä, tehokkaita ja iskeviä operaatioita, jotka toivottavasti johtavat oikeaan tulokseen nopeasti. Yhdysvaltojen valmiutta lähteä avaamatta Hormuzinsalmea voidaan kritisoida tavoitteen saavuttamatta jättämisestä, mutta on syytä pohtia, onko salmen avaaminen todellinen tavoite. Ehkä on parempi jättää se epämääräiseen tilaan ja käyttää sitä vipuvartena muita osapuolia vastaan, jotka epätoivoisesti tarvitsevat salmen avaamista. Raportin mukaan, jos yritys epäonnistuu, Washington painostaa Euroopan ja Persianlahden liittolaisiaan ottamaan johdon salmen avaamisessa. Presidentillä on myös sotilaallisia vaihtoehtoja, mutta ne eivät ole tällä hetkellä välittömiä prioriteetteja. Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin Yhdysvaltojen ja Euroopan liittolaisten suhteet ovat hieman jännitteiset. Trump on ollut tyytymätön eurooppalaisten panokseen Iranin sodassa. Marco Rubion ja Trumpin lausunnot, joissa muun muassa todettiin "Me muistamme tämän", viittaavat siihen, että vaikka Yhdysvaltain johtoasemassa Natossa ei tapahdu välittömiä muutoksia, Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen dynamiikka tulee varmasti muuttumaan.
Aiemmin on uutisoitu Iranin kieltäneen positiiviset neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa. Nyt Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi vahvistaa kontaktit Yhdysvaltoihin, mutta kiistää rauhanneuvottelut. Araghchi toteaa, että väitteet neuvotteluista kenenkään kanssa eivät pidä paikkaansa. Kaikki viestit välitetään tai vastaanotetaan ulkoministeriön kautta, ja tiedustelupalveluiden välillä on myös kontakteja. Hän kertoo saavansa jatkuvasti viestejä Yhdysvaltain erityislähettiläältä Steve Witkoffilta, mutta painottaa: "Tämä ei tarkoita, että käymme neuvotteluja." Nämä lausunnot seuraavat Trumpin muutamaa päivää aiemmin esittämää vihjausta siitä, että Yhdysvallat neuvottelee Iranissa "järkevämmän hallinnon" kanssa, mikä antoi ymmärtää, ettei kyseessä välttämättä ole nykyinen johto. Araghchi käytännössä kuittaa tämän toteamalla, että vaikka viestejä vaihdetaan, virallinen hallinto ei käy neuvotteluja.
Ukrainan sodan osalta presidentti Zelenskyi sanoo venäläisten suunnittelevan Donbasin valtaamista kahdessa kuukaudessa, ja antaneen Ukrainalle vastaavan ajan vetäytyä alueelta. Jos Ukraina vetäytyy, sota oletettavasti päättyisi; jos ei, Venäjä valtaa Donbasin ja asettaa sen jälkeen uusia ehtoja. Näihin lausuntoihin on kuitenkin suhtauduttava erittäin suurella epäilyksellä. Venäläiset ovat aina pidättäytyneet asettamasta aikarajoja toimilleen, sillä aikarajojen asettaminen luo vain tarpeetonta painetta itselle. Ottaen huomioon sodan tähänastisen tahdin, on myös erittäin epätodennäköistä, että Venäjä onnistuisi valtaamaan loput Donbasista kahdessa kuukaudessa. Zelenskyin lausunnot vaikuttavatkin ennemmin väärien odotusten luomiselta, jotta Venäjän voidaan myöhemmin osoittaa epäonnistuneen. Zelenskyi pohti myös ääneen yhdysvaltalaisille kollegoilleen: jos Venäjän tavoitteena on vain Donbas, miksi he uhkaavat jatkaa pidemmälle ja asettaa uusia ehtoja myöhemmin? Hän päättelee tästä, ettei kyse ole vain Donbasista. Vastaus tähän kysymykseen on kuitenkin yksinkertainen ja perustuu sodankäynnin ikivanhoihin periaatteisiin. Jos toinen osapuoli saavuttaa tavoitteensa ilman suurta vastarintaa, ehdot ovat yleensä lievemmät. Jos tavoitteen eteen joutuu taistelemaan verisesti, ovat rauhanehdot vastaavasti paljon ankarammat.
Ukrainan ulkoministeri Andrii Sybiha puolestaan toteaa Venäjän ohjaavan tahallisesti ukrainalaisia lennokkeja Baltian maihin. Sybihan mukaan Ukraina ei ole koskaan kohdistanut lennokkejaan Baltiaan, ja maat tekevät yhteistyötä vastaavien välikohtausten estämiseksi tulevaisuudessa. Hän sanoo luottavaisesti, että kyseessä on Venäjän täysin tahallinen ja kohdistettu toiminta, jolla lennokkeja ohjataan Baltiaan informaatiotarkoituksia varten. Tosiasiassa tilanne on se, että Ukrainan laukaistessa lennokkeja Venäjä aktivoi luonnollisesti häirintäjärjestelmänsä, minkä seurauksena lennokit harhautuvat reitiltään. On sanomattakin selvää, että Venäjä tekee tämän tarkoituksella suojellakseen itseään; aivan kuten Ukraina ja Yhdysvallat häiritsevät vastustajiensa lennokkeja. Tämä on nykypäivän sodankäyntiä, eikä siinä ole välttämättä kyse mistään laajemmasta informaatio-operaatiosta.
Kreml vastasi Zelenskyin ehdotukseen pääsiäisaikaisesta tulitauosta. Dmitri Peskov tulkitsi ehdotusta Kremlin näkökulmasta todeten, että Ukraina haluaa epätoivoisesti edes väliaikaisen tulitauon, koska Venäjän joukot etenevät. Moskova odottaa Ukrainan tekevän päätöksen rauhan saavuttamiseksi, korostaen, että Zelenskyin on otettava vastuu ja pyrittävä rauhaan, ei pelkkään tulitaukoon. Venäjä ei siis ole kiinnostunut tulitauosta. Syy tähän on yksinkertainen: konfliktissa niskan päällä oleva osapuoli haluaa yleensä hyödyntää etulyöntiasemaansa.
Lopuksi Unkarin vaaleista: artikkeli otsikolla "Unkarin epäreilut vaalit: Miksi Viktor Orbánia on niin vaikea voittaa" pohtii pääministerin valta-asemaa. Orbánin kilpailijat esittävät, että hänen tiukka otteensa valtiosta ja mediasta sallii hänen vaikuttaa vaaleihin edukseen. Tämä on ennalta-arvattava näkökulma. Orbán jakaa varmasti mielipiteitä; osa pitää häntä suvereniteetin puolustajana, toiset taas esteenä Brysselissä. Kiistatonta on kuitenkin se, että hän on Euroopan pisimpään palvellut johtaja, oltuaan politiikassa 20 vuotta, joista suuren osan oppositiossa. Pysyäkseen vallassa ja selvitäkseen oppositiossa näin pitkään vaaditaan muutakin kuin vain median ja valtion hallintaa, etenkin kun monet valtaapitävät johtajat eivät onnistu pysymään virassaan edes yhtä kokonaista kautta. Hänen menestyksensä typistäminen pelkkään median hallintaan on yksinkertaistava tarina ja keskustelun tappaja.
Neuvottelupöytien varjoissa ja asiantuntija-arvioiden kääntöpuolella: Yhdysvaltain ja Iranin todellisuus sekä vastakkaiset näkökulmat
Maailmanpoliittinen tilanne elää jatkuvassa murroksessa, ja julkisuuteen annettujen lausuntojen taustalla käydään monimutkaista geopoliittista shakkia. Yhdysvaltain ja Iranin väliset rauhanneuvottelut herättävät paljon kysymyksiä niiden todellisesta luonteesta, samalla kun kansainväliset analyytikot, kuten Sebastian Sas, esittävät omia tulkintojaan sodan ja diplomatian dynamiikasta. Päätoimittajana on välttämätöntä perata näiden tapahtumien todellinen laita ja tuoda esiin vahvat vasta-argumentit asiantuntijoiden esittämille näkemyksille.
Todellisuus Yhdysvaltain ja Iranin välisten neuvottelujen taustalla
Kun tarkastellaan Yhdysvaltain ja Iranin välisiä neuvotteluja, on ymmärrettävä kulissien takaisen diplomatian eli niin sanotun toisen raiteen diplomatian (Track II diplomacy) merkitys. Vaikka Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi kiistää viralliset rauhanneuvottelut, hän on avoimesti myöntänyt viestien vaihdon ja tiedustelupalveluiden väliset kontaktit.
Tosiasiassa Yhdysvaltojen ja Iranin edustajat ovat käyneet jatkuvaa viestinvaihtoa kolmansien osapuolten välityksellä ja suorissa, epävirallisissa tapaamisissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain erityislähettiläs Steve Witkoffin ja Jared Kushnerin tapaamiset iranilaisten edustajien kanssa Genevessä osoittavat, että neuvotteluyhteys on olemassa. Presidentti Donald Trumpin lausunnot keskusteluista "järkevämmän hallinnon" kanssa voivat viitata pyrkimykseen neuvotella Iranin sisällä vaikuttavien pragmaattisempien tahojen kanssa, ohi kaikkein jyrkimmän kovan linjan uskonnollisen ja sotilaallisen johdon.
Sodan keskellä käytävät neuvottelut eivät useinkaan tähtää välittömään ja laajaan rauhansopimukseen, vaan ne ovat kriisinhallintaa. Osapuolet etsivät yhteisymmärrystä eskalaation rajojen määrittämisestä, panttivankien kohtalosta ja kriittisen infrastruktuurin, kuten Hormuzinsalmen, tulevaisuudesta. Yhdysvallat soveltaa kaksoisstrategiaa: se ylläpitää massiivista sotilaallista painetta ja iskuja, samalla kun se pitää diplomaattisen takaoven auki tarjotakseen Iranille mahdollisuuden perääntyä ilman täydellistä kasvojen menetystä. Tämä on historiallisesti tyypillinen tapa hallita suurvaltakonflikteja Lähi-idässä.
Vastakkaiset näkökulmat Sebastian Sasin analyyseihin: Toimituksen analyysi
 |
| Diplomaattinen viestinvaihto ja sotilaallinen varautuminen risteävät Lähi-idässä, missä neuvottelupöytien todellisuus poikkeaa usein asiantuntijoiden julkisista teorioista. Ai kuva/https://raphael.app/fi |
Sebastian Sas esitti aiemmassa katsauksessaan useita huomioita, jotka vaativat kriittistä tarkastelua ja selkeitä vasta-argumentteja.
1. Yhdysvaltain armeijan kyky pitkäkestoisiin operaatioihin
Sas esitti, ettei Yhdysvaltain armeijaa ja sotilasteollista kompleksia ole rakennettu pitkäkestoisiin ja jatkuviin operaatioihin kustannussyistä. Tämä historiallinen tulkinta on kuitenkin puutteellinen. Tosiasiassa Yhdysvallat ylläpiti vuosikymmeniä kestänyttä, massiivista ja jatkuvaa sotilaallista läsnäoloa muun muassa Irakissa ja Afganistanissa. Vaikka kallis teknologia ja täsmäaseet vaativat suuria resursseja, Yhdysvaltain sotilasteollinen kompleksi on rakenteellisesti riippuvainen pitkittyneistä konflikteista ja tuotantolinjojen jatkuvasta toiminnasta. Yhdysvalloilla on maailman ylivoimaisin logistinen kyky ylläpitää ilmakampanjoita ja merisaartoja loputtomiin, mikäli poliittinen tahto Washingtonissa niin vaatii.
2. Hormuzinsalmen sulkeminen taktisena vipuvartena
Sasin esille nostama ajatus siitä, että Yhdysvallat saattaisi jättää Hormuzinsalmen avaamatta käyttääkseen sitä vipuvartena muita maita vastaan, sivuuttaa globaalin talouden perusrealiteetit. Hormuzinsalmen kiinni pitäminen iskee valtavalla voimalla kansainvälisiin energiamarkkinoihin, nostaa öljyn hintaa rajusti ja kiihdyttää globaalia inflaatiota. Tämä osuu suoraan Yhdysvaltain tärkeimpiin liittolaisiin Euroopassa ja Aasiassa, mutta mikä merkittävintä, se iskee suoraan yhdysvaltalaisten kuluttajien lompakkoon kohonneina polttoainehintoina. Yhdysvaltain sisäpolitiikassa polttoaineen hinta on kriittinen tekijä, ja istuvalle hallinnolle salmen tahallinen suljettuna pitäminen olisi poliittinen itsemurha, ei suinkaan ovela geopoliittinen työkalu.
3. Ukrainan sota ja Donbasin aikaraja
Tarkasteltaessa Ukrainan tilannetta, Sas tulkitsi presidentti Zelenskyin puheet Venäjän kahden kuukauden aikarajasta puhtaasti taktisena temppuna, jolla luodaan vääriä odotuksia ja pedataan Venäjälle näkyvää epäonnistumista. Vastakkainen ja realistisempi näkökulma on, että kahden kuukauden aikaraja perustuu tarkkaan läntiseen ja ukrainalaiseen tiedustelutietoon Venäjän joukkojen massiivisista keskityksistä ja lähestyvistä suurhyökkäyksistä. Kun Zelenskyi tuo aikarajan julkisuuteen, kyse ei ole PR-tempusta, vaan epätoivoisesta vetoomuksesta Yhdysvalloille ja Euroopalle asetoimitusten välittömäksi nopeuttamiseksi. Se on viesti siitä, että kriittinen aikaikkuna alueen puolustamiselle on sulkeutumassa.
4. Viktor Orbánin vaalimenestys ja järjestelmän hallinta
Lopuksi Sas asettui "paholaisen asianajajaksi" Unkarin pääministerin Viktor Orbánin suhteen, vähätellen valtion ja median hallinnan merkitystä tämän pitkässä valtakaudessa. Sasin mukaan Orbánin pitkä ura oppositiossa todistaa, että menestys perustuu muuhunkin kuin median kontrollointiin. Tämä sivuuttaa täysin ne järjestelmälliset rakennemuutokset, joita Unkarissa on tehty Orbánin valtaannousun jälkeen. Vaalipiirien uudelleenjärjestely, riippumattoman median ostaminen hallinnolle uskollisten oligarkkien omistukseen ja valtion varojen käyttö massiivisiin mainoskampanjoihin ovat luoneet epäsuhtaisen pelikentän. Kyse ei ole enää perinteisestä poliittisesta kilpailusta, vaan lainsäädännön ja instituutioiden muokkaamisesta siten, että opposition on rakenteellisesti lähes mahdotonta voittaa.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: Sebastian Sas, Päätoimittajan analyysi / Ajankohtaiskatsaus
Päivämäärä: 1. huhtikuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti