 |
| Professori Seyed M. Marandin mukaan Yhdysvaltain asettama "Iron Gate" -saartoyritys osuu vahvistuneen venäläis-iranilaisen yhteistyön ja riippumattomien maareittien rakenteisiin, lisäten samalla massiivisen globaalin talousromahduksen riskiä. AI Kuva/chatgpt |
Donald Trumpin hallinnon asettama uusi "Iron Gate" -operaatio, joka tavoittelee Iranin maareittien ja Kaspianmeren saartamista merisaarron lisäksi, on herättänyt vakavia kysymyksiä konfliktin suunnasta välivaalien jälkeen. Teheranin yliopiston professori ja Iranin ydinneuvottelutiimin entinen neuvonantaja Seyed Mohammad Marandi avasi tilannetta Glenn Diesenin haastattelussa marraskuussa 2026, ruotien Yhdysvaltain strategiaa ja alueellisen eskalaation riskejä.
Marandi suhtautuu Yhdysvaltain uusiin saartotoimiin vahvan kyseenalaistavasti. Hänen mukaansa Yhdysvaltain presidentit ovat vuosikymmenten ajan julistaneet Iranin olevan romahduksen partaalla. Marandi muistuttaa, että presidentti Obama aloitti "maksimipaineen" ja "lamauttavien pakotteiden" (crippling sanctions) aikakauden pyrkiessään kuristamaan Iranin taloutta ja pakottamaan kansaa kärsimään. Trumpin hallinto jatkoi linjaa nimeämällä pakotteet "brutaaleiksi", ja sama talouden kurjistamisen ja valtion kaatamisen narratiivi on jatkunut jo lähes 50 vuoden ajan aina 1980-luvulta lähtien. Marandi huomauttaa, että länsimaisten lehtien otsikoissa Iran on aina "luhistumassa" ja hallinto "äärimmäisen epäsuosittu", mutta nämä yritykset eivät ole koskaan tuottaneet toivottua tulosta. Hän korostaa, ettei uusi operaatio tule onnistumaan, sillä 90-miljoonainen kansa jatkaa taistelua pakottaakseen Yhdysvallat noudattamaan allekirjoitettua yhteisymmärryspöytäkirjaa (MOU).
Marandin mukaan siirtyminen sotilaallisten kohteiden tuhoamisesta puhtaasti taloudellisten kohteiden häiritsemiseen on selvä osoitus aiempien strategioiden, kuten johtajien "dekapitaatioiskujen" tai siviilikohteiden paineistamisen, epäonnistumisesta. Uusi yritys katkaista Iranin kauppa naapureiden kanssa kohtaa Marandin mielestä suuria käytännön esteitä. Vaikka Yhdysvallat kykenee painostamaan eräitä maita, kuten Turkkia, Pakistania tai Irakia, jotka ovat yhdysvaltalaisessa leirissä tai riippuvaisia sen rahoitusjärjestelmistä, kauppa jatkuu silti. Iranilla on laaja valikoima maareittejä Afganistanin, Turkmenistanin, Kaspianmeren (Kazakstanin ja Venäjän suuntaan), Azerbaidžanin, Armenian, Turkin ja Irakin kautta. Näiden kaikkien sulkeminen on käytännössä mahdotonta.
Erityisen vahvassa asemassa Iranin kauppasuhteissa ovat Venäjä ja Kiina, jotka Marandin mukaan eivät osoita merkkejä taipumisesta Yhdysvaltain painostuksen edessä. Venäjän suhteen Yhdysvallat ei todennäköisesti halua eskalaatiota, joka voisi vaatia suoria iskuja venäläisiin aluksiin – Marandi muistuttaa, että tällainen toiminta tulkittaisiin välittömästi sotatoimeksi. Yhdysvaltain painostusyritykset ja Trumpin heikentynyt poliittinen asema välivaalien katastrofaalisen tuloksen jälkeen ovat tosiasiassa lähentäneet Irania, Venäjää ja Kiinaa.
Marandi nostaa esiin Iranin korkeimman kansallisen turvallisuusneuvoston johtajan äskettäisen ja merkittävän vierailun Moskovaan. Yli kolmituntinen tapaaminen presidentti Vladimir Putinin kanssa viestii maiden välisten suhteiden poikkeuksellisesta läheisyydestä. Keskustelujen keskiössä olivat kahdenvälisen yhteistyön strategiset projektit: Pohjois–Etelä-liikennekäytävä (North-South Transport Corridor), joka yhdistää Astaran ja Raštin kaupungit rautatiellä, tehden Iranista keskeisen solmukohdan Venäjän viljan viennille ja poistaen Venäjän riippuvuuden Välimeren reitistä ja NATO-maiden alusten kohtaamisriskistä. Lisäksi asialistalla oli kaasujuova, joka tekisi Iranista Venäjän kaasun jakelukeskuksen Länsi-Aasiaan. Myös sotilaallinen yhteistyö, joka on kehittynyt vahvasti Syyrian sodan (ISIS:n ja al-Qaedan torjunnan) ja Ukrainan konfliktin myötä, on nostanut Iranin ja Venäjän suhteet historiallisesti katsottuna ennennäkemättömälle tasolle. "Kaikki voivat kiittää Trumpia ja Yhdysvaltoja tästä", Marandi toteaa.
Yhdysvaltain sisäpoliittista tilannetta ja J.D. Vancen lausuntoja neuvottelujen uudelleenkäynnistämisestä Iranin kanssa Marandi arvioi varovasti. Vaikka julkiset kriittiset ulostulot voivat viestiä halusta muutokseen, Trumpin hallinnon voimakkaat sionistiset vaikutteet ja hänen uuden esikuntapäällikkönsä tunnetusti kova ja Iran-vihamielinen linja pitävät sodan riskin korkeana. Marandi yhtyy edesmenneen kenraali Qasem Soleimanin arvioon Trumpista "uhkapelurina", joka epäonnistuessaankin jatkaa panosten tuplaamista toivoen yllättävää voittoa. Tämä piirre tekee Trumpista Marandin silmissä erityisen vaarallisen.
Marandi varoittaa, että mikäli Yhdysvallat käynnistää sodan iskemällä Iranin infrastruktuuriin, Iran tulee vastaamaan tuhoamalla infrastruktuuria koko Persianlahden alueella, mukaan lukien öljy- ja kaasuviennin fasiliteetit sekä Israelin kohteet. Tämä johtaisi välittömästi öljyn ja kaasun globaalin viennin pysähtymiseen ja sitä kautta massiiviseen maailmantalouden romahdukseen. Koska Yhdysvallat ei voi voittaa Irania sotilaallisesti maasodassa ja Iranin keskeiset voimavarat on suojattu syvälle maan alle, ainoa todellista tuhoa aiheuttava keino olisi siviilikohteiden pommittaminen, mihin Marandi arvioi Trumpin kykenevän.
Alueellisen turvallisuuden suhteen Marandi nostaa esiin Persianlahden maiden – kuten Saudi-Arabian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Kuwaitin, Bahrainin ja Qatarin – haavoittuvuuden. Vaikka nämä valtiot sallivat Yhdysvaltain käyttää ilmatilaansa ja alueitaan Iranin vastaisiin iskuihin ja tankkauslentoihin, ne ovat yhä huolestuneempia omasta tulevaisuudestaan. Nämä perhediktatuurit ymmärtävät, ettei Yhdysvallat kykene suojelemaan niitä eikä ylläpitämään hegemoniaansa alueella. Yhdysvaltain suuret sotilastukikohdat alueella, kuten Bahrainissa (joka kattoi kolmanneksen maasta) ja Kuwaitissa, on Marandin mukaan joko tyhjennetty tai tuhottu. Tämän vuoksi nämä valtiot käyvät yhä enemmän salaista "pöydän alla" tapahtuvaa kauppaa ja diplomatiaa Iranin kanssa suojellakseen itseään mahdolliselta romahdukselta. Esimerkiksi Hormuzinsalmen läpi kulkevat alukset maksavat tiettävästi korvauksia Iranille kauttakulusta.
Viimeisimmät Yhdysvaltain iskut muun muassa strategiselle Qeshmin saarelle osoittavat Marandin mukaan Yhdysvaltain epätoivoa vastata Iranin säännöllisiin ja voimistuviin iskuihin säiliöaluksia vastaan. Kun Iran aiemmin tyytyi lennokeilla aiheutettuihin pintavaurioihin varoituksena, se käyttää nykyään ohjuksia, raskaita lennokkeja ja miinoja vahingoittaakseen aluksia vakavasti. Tämä syventää globaalia energiakriisiä aluspulan vuoksi. Vaikka Yhdysvallat on tehnyt joitakin iskuja, Marandi väittää niiden osuneen pitkälti Iranin asettamiin harhautuskohteisiin, eikä niillä ole ollut vaikutusta Iranin sotilaallisiin kyvykkyyksiin.
Lopuksi Marandi ennustaa, että tulevat viikot voivat olla lähitulevaisuuden vaarallisimpia ihmiskunnan historiassa. Hän pelkää Trumpin olevan valmis asettamaan jopa kahdeksan miljardin ihmisen hyvinvoinnin alttiiksi viimeisessä uhkapelissään. Jos talous romahtaa täydellisesti sodan seurauksena, Marandi uskoo sen johtavan myös Trumpin viraltapanoon Yhdysvalloissa.
Kirjoittaja Aksu
Alkuperäinen julkaisija: Glenn Diesen
Päivämäärä: 10. marraskuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti