 |
| Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja varapresidentti JD Vance ovat ajautuneet julkiseen linjaristiriitaan Iranin vallankumouskaartia (IRGC) vastaan käytävän sodan jatkosta välivaalien jälkeen. Samalla kun Vance vaatii sotatoimien lopettamista, Trump painottaa saattavansa vuonna 1979 alkaneen konfliktin päätökseen ja estävänsä Irania hankkimasta ydinasetta. AI Kuva/Grok Image |
Yhdysvaltain poliittinen johto on ajautunut avoimeen linjaristiriitaan Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan käytävän konfliktin sekä tuoreiden välivaalien tulosten seurauksena. Varapresidentti JD Vance asettui vaalitappion jälkeen vaatimaan Iranin vallankumouskaartin (IRGC) vastaisten sotatoimien lopettamista ja Israel-suhteiden muuttamista, kun taas presidentti Donald Trump torjuu jyrkästi katumuksen ja vakuuttaa saattavansa vuonna 1979 alkaneen sodan päätökseen ja estävänsä Irania hankkimasta ydinasetta.
Tousi TV:n päätoimittaja Mahyar Tousi avasi kanavan uudistetussa studiossa Floridassa lähetyksen, jossa käsiteltiin Valkoisen talon sisäistä jakautumista Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan käytävässä konfliktissa sekä Yhdysvaltain vaalien jälkeisiä reaktioita. Uudistetussa studiossa oli jälleen mukana myös kanavan pitkäaikainen maskotti ja sisäpiirin vitsi, "Greg-vuohi", joka edustaa islamistimarttyyreille luvattuja 72 neitsyttä ja joka pääsi takaisin studioon kuukausien poissaolon ja Yhdysvaltain tullissa olleiden viivästysten jälkeen.
Varapresidentti JD Vancen ulostulo ja presidentti Trumpin vastaus
Vain muutama tunti vaalitulosten ratkeamisen jälkeen varapresidentti JD Vance otti kantaa tilanteeseen tavalla, joka toistaa Iranin islamilaisen tasavallan esittämää linjaa. Islamilaisen tasavallan kanta on ollut selvä: Yhdysvaltojen on lopetettava sota Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan, jotta hallinto voi puolestaan jatkaa vuonna 1979 alkanutta omaa sotaansa Yhdysvaltoja vastaan. Järkevät toimijat ovat pitäneet tällaista asetelmaa täysin yksipuolisena ja järjettömänä. Presidentti Donald Trumpin kanta on ollut, ettei Yhdysvaltoja vastaan käytävän sodan voida antaa jatkua, vaan islamilaisen tasavallan kanssa on tehtävä tilit selviksi ja vihollinen on kukistettava, jotta sota saadaan päätökseen.
Varapresidentti Vance sen sijaan syytti lausunnossaan vaalitappiosta Iranin sotaa ja nimenomaisesti sotaa Iranin vallankumouskaartia (IRGC) vastaan täsmentämättä lainkaan, että myös Yhdysvaltoja vastaan käytävä sota on saatava loppumaan. Vance totesi lausunnossaan, että sota IRGC:tä vastaan on lopetettava, huomio on keskitettävä elinkustannuksiin ja inflaatioon, Amerikka on asetettava etusijalle ja suhdetta Israeliin on muutettava. Samalla vastuu vieritettiin juutalaisten harteille, mikä on historiallisesti ollut monille helppo syntipukki vastoinkäymisten hetkellä.
Varsinaisen vaalitappion osalta Vance ennusti, että tulevina kuukausina nähdään runsaasti harhaanjohtamista ja poliittisen eliitin edustajien puheita siitä, kuinka ratkaisu ongelmiin olisi laittomien maahanmuuttajien armahdus. Vance ilmoitti olevansa avoin ajatukselle muuttaa lainvalvontaa keskittymällä enemmän yrityksiin, jotka palkkaavat laitonta työvoimaa. Tämän jälkeen hän totesi suoraan, että syy tappioon oli Iranissa käytävä sota IRGC:tä vastaan ja viittasi presidentin itsensä todenneen samoin edellisenä iltana. Vance haastoi sotaa puolustavat perustelemaan avoimesti, oliko senaatin menettäminen seuraavaksi kuudeksi vuodeksi sen arvoinen hinta, ja painotti, että jokainen tietää tappion syyn ja jokaisen rehellisen keskustelun tulevaisuudesta on alettava siitä.
Tousi huomautti Vancen lausunnon ongelman olevan sen täydellinen yksipuolisuus: vaaditaan sodan lopettamista IRGC:tä vastaan, mutta ei Yhdysvaltoja vastaan käytävän sodan lopettamista. Presidentti Trump vastasi välittömästi päinvastaisella linjalla ja ilmoitti, ettei hän kadu Iranin konfliktin käynnistämistä aiemmin tänä vuonna. Trump muistutti jälleen, että kyseessä on islamilaisen tasavallan vuonna 1979 Yhdysvaltoja vastaan aloittama sota, johon kaikki aiemmat presidentit olivat liian heikkoja vastaamaan, mutta johon hän onnistui lopulta puuttumaan.
Kun presidentti Trumpilta kysyttiin suoraan, milloin Iranin sota päättyy, hän vastasi sen päättyvän silloin, kun hän itse niin haluaa. Huolimatta JD Vancen sekä tämän lähipiirin ja neuvonantajien kehotuksista lopettaa sota, lopettaa puolustautuminen IRGC:tä vastaan ja muuttaa suhteita Israeliin, Trump pysyi taipumattomana. Trump korosti, että asia on hoidettava kunnolla loppuun eikä Iranin anneta koskaan saada ydinasetta.
Eristäytymispolitiikan harha ja Matt Walshin kommentit
Keskustelussa nousi esiin eristäytymispolitiikkaa kannattavien (isolationistien) kapeakatseisuus. Tousin mukaan kyse ei ole taloudellisen avun tai erityiskohtelun antamisesta Israelille – jota Israel ei edes tarvitse – eikä palveluksen tekemisestä Israelille tai edes Iranin kansalle, vaan taistelusta Yhdysvaltain omaa vihollista, Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan. On tehtävä selvä ero "Amerikka ensin" (America First) ja "Vain Amerikka" (America Only) -ajattelun välillä.
Esimerkkinä "Vain Amerikka" -linjasta on Daily Wire -kommentaattori Matt Walsh, joka totesi edellisenä iltana lähetyksessään, että hän näkisi mieluummin Iranilla ydinaseen kuin Amerikan kommunistien hallinnassa. Walsh piti sotaa syvästi epäsuosittuna ja katsoi sen johtaneen katastrofaaliseen vaalitappioon ja täydelliseen pyyhkäisyyn vaaleissa. Walshin mukaan edes mahdollinen voitto sodassa ei tee siitä kannattavaa, eikä hän uskonut sodan todellisuudessa koskevan Iranin ydinaseen estämistä tai onnistuvan siinä – ja vaikka onnistuisikin, maan luovuttaminen kommunisteille on liian kova hinta.
Tousi kyseenalaisti jyrkästi tällaisen joko–tai-asettelun: miksi pitäisi valita kahden pahan väliltä sen sijaan, että taistellaan molempia vastaan samanaikaisesti? Historiassa lukuisat suurvallat ja kansakunnat ovat lähteneet alamäkeen juuri tällaisen eristäytymisajattelun vuoksi. Kun vihollinen yrittää murtaa valtakunnan portteja ja samaan aikaan porttien sisäpuolella kansalaiset tarvitsevat apua, työtä ja ruokaa, ei voida valita vain toista. Vihollinen, joka pyrkii tuhoamaan kansakunnan, on tuhottava, jotta oman kansan ruokkiminen ja hyvinvointi voidaan ylipäätään turvata jatkossa. Tämä eroaa täysin tarpeettomista sotilaallisista seikkailuista ja maailmanpoliisina toimimisesta merkityksettömissä konflikteissa, sillä nyt kyseessä on suora vihollinen.
Samanaikaisesti, kun varapresidentti Vance, hänen tukijansa ja Tucker Carlsonin kaltaiset vaikuttajat ajavat yksipuolista linjaa sotatoimien lopettamisesta, he vaikenevat täysin siitä, miten vihollinen saataisiin lopettamaan hyökkäyksensä Yhdysvaltoja vastaan. Vaikka Kiina on filosofisesti ja taloudellisesti Yhdysvaltain suurin vastustaja, haavoitettu ja aggressiivinen IRGC on tällä hetkellä äänekkäin ja aktiivisin uhka, joka on avoimesti ilmoittanut haluavansa ydinaseen pyyhkäistäkseen kartalta paitsi Israelin myös Yhdysvallat. Lisäksi kommunismin leviäminen länsimaihin johtuu nimenomaan Muslimiveljeskunnan ja IRGC:n soluttautumisesta, sillä Muslimiveljeskunta on tehnyt tiivistä yhteistyötä marxilaisten kanssa jo yli vuosisadan ajan.
Abdul El-Sayedin valinta senaattiin ja islamismin nousu Yhdysvalloissa
Toisena merkittävänä käänteenä Yhdysvaltain vaaleissa nähtiin Abdul El-Sayedin ja hänen islamistiverkostonsa nousu valtaan. Voitonhuumassa olevat ryhmittymät juhlivat Amerikan valtaamista, mutta Tousi arvioi El-Sayed-kokeilun kääntyvän vielä raskaasti demokraattien tappioksi.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvalloissa korkeaan virkaan valittu poliitikko piti kansallisessa televisiossa voittopuheen vahvasti arabiankielisin uskonnollisin ilmauksin. Michiganin osavaltion tuore senaattori Abdul Rahman Mohamed El-Sayed tervehti yleisöä islamilaisella tervehdyksellä ja totesi käyttäneensä kampanjan aikana jatkuvasti sanaa inshallah (Jumalan tahdosta), mutta voivansa nyt vaali-iltana muuttaa sen muotoon alhamdulillah (ylistys Jumalalle).
Tal Oran: Länsimaiden itsetuhoinen empatia, DEI-kulttuuri ja Israelin sisäinen kriisi
Lähetyksen ensimmäiseksi vieraaksi saapui kommentaattori Tal Oran (The Traveling Clatt), joka otti kantaa demokraattien siirtymiseen kohti täyttä sosialismia ja islamismia. Oran kertoi keskustelleensa aiheesta perheensä, ystäviensä ja tyttöystävänsä kanssa ja huomautti, että kun Lähi-idästä lähtöisin olevat ruskeaihoiset ihmiset varoittavat siitä, mitä heidän kotimaissaan tapahtui islamistien noustua valtaan – kuinka se johti aina ihmisten karkottamiseen ja sortoon – länsimaiset valkoiset liberaalit eivät koskaan kuuntele. Valkoinen liberaali maailmankuva on Oranin mukaan niin itseinhon vallassa ja päättänyt pakottaa kommunismia, sosialismia ja DEI-ideologiaa (monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus) hinnalla millä hyvänsä, että länsimaissa ollaan ajautumassa pelottavan samanlaiseen todellisuuteen kuin Irakissa, Iranissa, Libanonissa, Syyriassa ja Egyptissä.
Tousi toi esiin, kuinka demokraatit onnistuivat vaaleissa vetoamaan tunteisiin esittämällä, että presidentti Trumpin kiinnostus on muualla, kuten Israelissa, kun taas demokraatit asettaisivat amerikkalaiset etusijalle. Äänestäjien poliittinen muisti osoittautui lyhyeksi: kaksi vuotta sitten äänestäjät hylkäsivät valehdelleet demokraatit ja äänestivät Trumpia, mutta nyt he uskoivat jälleen demokraattien lupaukset. Todellisuudessa demokraatit eivät ole torjuneet Yhdysvaltain vihollisia, kuten Muslimiveljeskuntaa ja IRGC:tä, vaan ovat tuoneet ne suoraan telttaansa aivan kuten Kanadassa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa on tehty. Samaan aikaan sota Irania vastaan on sujunut Yhdysvalloilta sotilaallisesti ja taloudellisen painostuksen osalta erittäin hyvin, eikä öljyn hintakaan kolminkertaistunut synkkien ennusteiden mukaisesti, vaikka mediapropaganda on antanut päinvastaisen kuvan.
Oran piti egyptiläisen ääri-islamistin Abdul El-Sayedin äänestämistä valtaan raskaana virheenä ja viittasi irakilaissyntyisen kirjailijan ja ajattelijan Gad Saadin käsitteeseen "itsetuhoinen empatia" (suicidal empathy). Siinä yhteiskunta on jatkuvasti suvaitsevaisempi ja myöntyväisempi puolustamatta koskaan omaa kulttuuriaan, elämäntapaansa ja arvojaan, jolloin täysin eri arvomaailmaa edustavat ihmiset kävelevät sen yli. Oran nosti esimerkiksi Egyptin, joka oli historiallisesti kristittyjen koptien hallitsema maa, kunnes muslimit valloittivat ja kolonisoivat sen tehden alkuperäisestä kristitystä väestöstä dhimmejä, sorrettua vähemmistöä. Vaikka El-Sayed puhuu julkisuudessa rakkaudesta kristittyjä ja kaikkia ihmisiä kohtaan, tämä alistamisen malli on osa hänen edustamaansa maailmankuvaa – aivan kuten Iranissa, jossa vapautta rakastavat muslimit, kristityt, zarathustralaiset ja ateistit joutuivat aluetta tuhoavan hirmuhallinnon alistamiksi.
Kun suorassa lähetyksessä katsoja nimimerkiltään Red Ed Smith kysyi kommenttikentässä, miksi Tal "rakastaa terroristeja", Oran vastasi tähän toistuvaan kritiikkiin. Hän selitti, että vaikka hän arvostelee voimakkaasti arabeja ja muslimeja, hänellä on myös paljon rakkautta heitä kohtaan, koska hän on kasvanut heidän parissaan eikä hänen asenteensa ole koskaan muuttunut suoranaiseksi vihaksi, ei edes palestiinalaisia kohtaan keskellä konfliktia. Hän kuitenkin veti ehdottoman rajan: hän ei koskaan suostu elämään muslimien tai islamin alaisuudessa. Hänen isovanhempansa puhdistettiin etnisesti kotimaistaan muslimien toimesta, ja hän itse edustaa jo viidettä sukupolvea, jota muslimit pommittavat päivästä toiseen. Hän kieltäytyy olemasta dhimmi ja maksamasta jizya-veroa.
Keskustelu siirtyi tämän jälkeen Israelin sisäiseen tilanteeseen. Tousi huomautti, että sama ilmiö, jossa länsimainen vasemmisto liittoutuu islamistien kanssa ja ampuu itseään jalkaan, nähtiin vain viikkoa aiemmin myös Israelin vaaleissa. Israelin poliittinen vasemmisto – niin maan eteläosissa kuin Tel Avivissakin – flirttaili sellaisten radikaalien arabipuolueiden kanssa, jotka kieltäytyvät tuomitsemasta Hamasia. Tämä kumoaa täysin Israelia vihaavien tahojen puheet siitä, että Israel olisi yhtenäinen "juutalaisen ylivallan" tai apartheidin valtio, sillä huomattava osa israelilaisista on valmis liittoutumaan islamistien kanssa pelkästä vihasta pääministeri Benjamin "Bibi" Netanjahua kohtaan.
Oran myönsi, että juutalaisilla on traaginen taipumus unohtaa jatkuvasti, mitä heille on tehty. Jopa lokakuun 7. päivän joukkomurhasta kärsineissä etelän yhteisöissä monet äänestivät näissä vaaleissa puolueita, jotka suhtautuvat myötämielisesti tai ovat valmiita yhteistyöhön Israelin sisällä toimivien islamistipuolueiden kanssa. Oranin mukaan Israelin demokratian ydinongelma on se, että maan sisällä asuvat palestiinalaiset tai Israelin arabit, jotka ovat avoimen antisionistisia ja Hamas-mielisiä, osallistuvat demokratiaan samalla kun heidän pitkän aikavälin tavoitteensa on valtion kaataminen sisältäpäin. Oran korosti, ettei hän itse ole sokea Netanjahun kannattaja – hän toivoo Iranin vapauttamista ja mahdollisuutta matkustaa Iraniin, jossa hänenkin suvullaan on juuria, ja hän tunnustaa Netanjahun pitkän valtakauden virheet – mutta hän ei koskaan hyväksy istumista samassa hallituksessa kansakunnan tuhoamista ajavien voimien kanssa.
Keskusteltaessa siitä, miksi länsimaalaiset lankeavat Muslimiveljeskunnan ja IRGC:n vaikutusoperaatioihin, Tousi totesi, etteivät islamistit enää hyökkää 600- ja 700-lukujen tapaan arabialaisina sotapäälliköinä pakkokäännyttämään ihmisiä miekalla, sillä sellainen taktiikka epäonnistuu nykyään, kuten Daeshin (ISIS) kohdalla Syyriassa ja Irakissa nähtiin. Sen sijaan Muslimiveljeskunta on perustamisestaan, 1900-luvun alusta lähtien, hyödyntänyt hymyileviä kasvoja, jollaisia edustavat nykyään esimerkiksi Mamdani ja Abdul El-Sayed – kun taas veljensä kanssa avioituneen Ilhan Omarin kohdalla hymykään ei toimi. Vaikka nämä toimijat ajavat vallan saadessaan jizya-veroa sekä pubien ja alkoholimyynnin kieltämistä, länsimaalaiset menevät jatkuvasti lankaan.
Oran diagnosoi ilmiön johtuvan karismaattisten islamistihahmojen ja länsimaisen DEI-kulttuurin yhdistelmästä. DEI-kulttuuri on viimeisten 10–15 vuoden ajan opettanut valkoisille ihmisille, ja erityisesti valkoisille miehille, että he ovat pahoja siirtomaavalloittajia, joilla ei ole omaa alkuperäiskulttuuria, ruokakulttuuria tai mausteita, ja tehnyt valkoisten pilkkaamisesta sosiaalisesti hyväksyttävää rasismia. Kun valkoiset ihmiset on saatu tuntemaan, ettei heillä ole mitään, tilalle tuodaan karismaattisia ruskeita ja mustia miehiä – usein muslimitaustaisia – tarjoamaan "maustetta elämään" ja tulevaisuuden suuntaa. Oran totesi rehellisesti, että hänen omakin menestyksensä kommentaattorina perustuu osittain hänen ulkonäköönsä ja puhetapaansa Lähi-idän edustajana, mutta hänen tavoitteenaan ei ole vallata länsimaita tai pakottaa niitä tahtoonsa, vaan elää omassa maassaan.
Tousi täydensi, että länsimaissa valkoisen eurooppalaisen väestön identiteetti on ensin järjestelmällisesti murennettu vuosikymmenten ajan opettamalla heidät häpeämään historiaansa, imperiumejaan ja ihonväriään. Siinä missä Välimeren maat ja Iran – kuten italialaiset, iranilaiset, kreikkalaiset ja jopa nykyiset egyptiläiset – ovat ylpeitä muinaisista sivilisaatioistaan ja valtakunnistaan, eurooppalaiset on opetettu häpeämään saavutuksiaan, ja näin syntyneeseen tyhjiöön on syötetty kollektivistisia aatteita, kuten marxilaisuutta ja islamia.
Euroopan unionin hajanaisuus ja kruununprinssi Reza Pahlavin vierailu
Seuraavaksi lähetyksessä käsiteltiin Euroopan unionin syvää jakautumista Iranin kysymyksessä. EU on vuosikymmenten ajan puolustanut Iranin islamilaista tasavaltaa ja myötäillyt IRGC:tä, ja vaikka unioni on lopulta joutunut tunnustamaan heidät ongelmaksi, se on kieltäytynyt ryhtymästä toimiin – mikä muistuttaa JD Vancen nykyistä linjaa Yhdysvalloissa. Euroopan heikko johto auttoi aikanaan Jimmy Carterin tuella islamilaisen tasavallan valtaan, mutta nyt EU:n sisällä on syntynyt repeämä.
Euroopan konservatiivit ovat irtautuneet EU:n virallisesta linjasta ja asettuneet tukemaan Iranin kansaa. Iranin kruununprinssi Reza Pahlavi tapasi Euroopan parlamentin suurimman konservatiiviryhmän (EPP) johdon sekä europarlamentaarikkoja varmistaakseen tuen Iranin kansalle. Pitkään ja monien esteiden läpi työtä tehnyt Pahlavi sai konservatiiveilta selkeän viestin: mullahien hallinnon kaatuminen olisi vapautus Iranin kansalle sekä ratkaiseva käännekohta Euroopan turvallisuudelle ja vapaudelle, sillä Iranin ja Euroopan kohtalot ovat kietoutuneet yhteen.
Brysselissä EU-johto on tästä kehityksestä erittäin tyytymätön, sillä Brysselin päälinjana on ollut välttää "ärsyttämästä karhua" Iranissa kostoiskujen pelossa. Tousi painotti, ettei IRGC jätä Eurooppaa, Yhdysvaltoja, Kanadaa, Australiaa tai Uutta-Seelantia rauhaan, vaikka länsimaat pysyisivät hiljaa. Jos karhua ärsyttää, IRGC hyökkää ohjuksin, lennokein ja kyberhyökkäyksin; jos sitä ei ärsytä, se jatkaa vuosikymmeniä kestänyttä soluttautumistaan lähettämällä sotilaitaan laittomina siirtolaisina länsimaihin. Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa koetellut siirtolaisaalto on kahden ryhmän – IRGC:n ja Muslimiveljeskunnan – rahoittaman ihmissalakuljetuksen tulosta. Pelkkä eristäytyminen ja karkottaminen eivät pysäytä vihollista, vaan sille on laitettava lopullinen piste.
Katsojapalaute ja edustuksellisen demokratian luonne
Keskustelun lomassa Tousi luki katsojien lähettämiä viestejä ja analysoi vaalituloksen poliittista merkitystä:
- Nimimerkki Jojo, entinen muslimi, ilmoitti tukevansa Trumpia, Israelia, Iranin kansaa, Reza Pahlavia, sekularismia sekä LGBTQ-oikeuksia ja totesi ketun olevan nyt virallisesti kanatarhassa.
- Toinen katsoja ihmetteli Israelia kohtaan tunnetun vihan määrää, vaikka kyseessä on 600 miljardin dollarin talous ja New Jerseyn kokoinen maa-alue.
- Katsoja nimeltä Heather kutsui JD Vancea, Johnsonia ja Matt Walshia itsekkäiksi ja selkärangattomiksi pettureiksi ja kiitti Trumpin, Pexuksen, Talin ja Tousin kaltaisia vahvoja miehiä. Tousi täsmensi, etteivät Vance ja muut ole tarkoituksellisesti maanpettureita, vaan heikkoja ihmisiä, jotka valitsevat väärän kannan, jolloin heidän teoistaan tulee petollisia.
Tousi muistutti, että puolet Yhdysvalloista äänesti edelleen republikaaneja. Edustuksellisissa demokratioissa, kuten Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, ihmisillä on tapana kuvitella vaalitappion jälkeen pelin olevan kokonaan menetetty, vaikka todellisuudessa maa on aina jakautunut lähes tasan kahtia ja vain keskellä oleva liikkuvien äänestäjien joukko kääntää vaalituloksen puolelta toiselle. Vuonna 2024 demokraatit eivät tuhoutuneet lopullisesti Trumpin voitosta, eikä Iso-Britannian työväenpuolue (Labour) tuhoutunut Jeremy Corbynin murskatappiosta vuonna 2019, vaan nousi myöhemmin hallitukseen; samoin konservatiivipuolue (Tory) tai Yhdysvaltain republikaanit eivät ole nytkään tuhoutuneet.
Lisäksi katsojakommenteissa toivottiin persialaista Irania, Kurdistania ja amazigh-berberivaltioita, mihin Tousi totesi, että kurdit voivat pitää minkä tahansa valtion haluavat, kunhan eivät ota Irania. Eräs katsoja Lewistonista, Mainesta, ilmaisi raivonsa siitä, että laiton maahanmuuttaja kumosi hänen äänensä vaaleissa.
Peter Doran: Puolan "kolmen kortin peli", militantti demokratia ja perustuslain puolustaminen
Lähetyksen toiseksi asiantuntijavieraaksi liittyi Foundation for Defense of Democracies (FDD) -ajatushautomon Peter Doran, joka onnitteli Tousia muutosta vapaaseen Floridan osavaltioon. Tousi kysyi Doranilta, mitä amerikkalaiset voivat oppia tuoreiden vaalien jälkeen Euroopasta ja siitä, kuinka Eurooppa käynnisti oman itsetuhonsa viimeisten vuosikymmenten aikana, sekä viittasi Euroopan parlamentin konservatiivien irtiottoon Iranin-politiikassa.
Doran vertasi Puolassa parhaillaan tapahtuvaa kehitystä – jota myös IRGC ja muut hallitukset hyödyntävät – kolmen kortin huijauspeliin (three-card monte), jossa jokaisella taikatempulla on kolme vaihetta:
- Ensimmäinen kortti: Poliittiset vastustajat leimataan natseiksi, fasisteiksi ja laillisen järjestyksen vastustajiksi, mikä antaa tekijälle itselleen vapauden tehdä mitä tahansa. Doran kertoi toimineensa edellisenä päivänä vapaaehtoisena vaalitoimitsijana omalla äänestyspaikallaan Yhdysvalloissa ja tulleensa itsekin haukutuksi fasistiksi useita kertoja.
- Toinen kortti: Puolan pääministeri Donald Tusk on julistanut, että jokainen häntä vastustava on fasisti ja oikeusvaltion vastustaja Puolassa, minkä varjolla Tusk katsoo voivansa itse rikkoa lakia toteuttaakseen tahtonsa.
- Kolmas kortti: Kun Puolan presidentti Nawrocki ilmoittaa pitävänsä kiinni laista ja oikeudenmukaisuudesta, pääministeri vastaa rikkovansa lakia omien etujensa edistämiseksi.
Tousi huomautti, että EU-taustainen ja itseään keskustaoikeistolaisena esitellyt Donald Tusk lupasi valtaan noustessaan asettaa Puolan etusijalle ja turvata rajat, mutta toimii nyt täsmälleen samoin kuin äärivasemmistolaiset opiskelija-aktivistit leimaamalla Puolan presidentin ja tämän puolueen fasisteiksi EU:n tuella. Samaa leimaamista harjoittavat Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Iso-Britannian pääministeri Andy Burnham, ja fasisteiksi kutsutaan niin Israelia, presidentti Trumpia kuin Puolan presidenttiäkin.
Doran nosti esiin käsitteen "militantti demokratia" (militant democracy), jota Puolan pääministeri Tusk on käyttänyt perustellakseen, miksi hän ei tunnusta maansa omia lakeja. Kyseessä on vanha ja myrkyllinen termi, jota käytettiin vuosikymmeniä sitten antamaan vallanpitäjille lupa toimia mielivaltaisesti. Doranin mukaan Yhdysvaltain hallinnon on nyt puututtava tilanteeseen ja tehtävä selväksi, ettei se puutu muiden maiden sisäiseen demokratiaan, mutta liittokunnan jäseniltä – olipa kyseessä Puola tai Iso-Britannia – edellytetään heidän omiensa lakiensa noudattamista.
Tousi rinnasti Tuskin, Macronin ja EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin toiminnan Yhdysvaltain sisäiseen keskusteluun: he esiintyvät "aikuisina", jotka asettaisivat maansa ja maanosansa etusijalle, ja leimaavat Puolan presidentti Nawrockin, Argentiinan Javier Milein ja presidentti Trumpin ulkopuolisten etujen ajajiksi. Täsmälleen samalla tavalla JD Vance ja demokraatit esittävät nyt Yhdysvalloissa, että vain heidän linjansa – vetäytyminen puolustuksesta Venäjän, Iranin islamilaisen tasavallan ja seuraavaksi todennäköisesti Kiinan suhteen – on Amerikan etu, ja jokainen eri mieltä oleva tuhoaisi Amerikkaa.
Doran kiteytti vastauksensa kahteen seikkaan: ensinnäkin pääministeri Tusk tietää rikkovansa lakia, sillä hän kampanjoi sillä luvaten lakaista poliittiset vastustajansa syrjään "rautaisella luudalla" militantin demokratian nimissä; toisekseen Euroopan unioni hyväksyi tämän täysin, koska Tusk on entinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Ratkaisu sekä puolalaisille että amerikkalaisille on pysyä lujana, pitää linja ja puolustaa perustuslakia, lakeja, normeja ja rajoja juuri siten kuin Puolan presidentti Nawrocki tällä hetkellä tekee.
Rajaturvallisuus, ICE:n rahoitus ja operaatio Economic Outcast
Lähetyksen loppuosassa Tousi vastasi israelilaisen katsojan (RG) huoleen siitä, että demokraatit tuovat maahan vuoteen 2028 mennessä niin paljon maahanmuuttajia, etteivät he enää koskaan häviä vaaleja. Tousi vakuutti, että tilanne kääntyy vielä takaisin, koska rajaturvallisuus ja karkotukset kuuluvat liittovaltion hallituksen ja toimeenpanovallan – eli presidentin – toimivaltaan, eivätkä osavaltiot tai senaatti ja edustajainhuone voi sitä estää.
Demokraattien aiempi avointen rajojen politiikka onnistui vain siksi, että Valkoisessa talossa istui liberaali presidentti Joe Biden. Nyt kun virassa on presidentti, joka taistelee aktiivisesti senaattia ja edustajainhuonetta vastaan, maahanmuuttovirasto ICE lähetetään poistamaan laittomat maahantulijat, vaikka osavaltiot yrittäisivät katsoa sormien läpi, ja laiton maahanmuutto onkin jo pudonnut käytännössä nollaan liittovaltion toimien ansiosta. Vaikka demokraatit yrittäisivät lakkauttaa ICE:n tai poliisin rahoituksen, nykyinen budjetti on jo voimassa seuraavat kaksi vuotta ja presidentillä on veto-oikeus, joten demokraattien olisi voitettava vuoden 2028 presidentinvaalit pystyäkseen toteuttamaan tällaisia leikkauksia.
Lopuksi Tousi totesi, että varapresidentti JD Vance syytti vaalitappiosta Iranin sotaa ja Israelia sen sijaan, että olisi nähnyt ongelmana sen, ettei sotaa Iranissa ole vielä viety lopulliseen päätökseen. Lisäksi Vance jätti sekä kampanjan aikana että sen jälkeen kokonaan mainitsematta, että Yhdysvaltain nykyinen lähestymistapa – asevoimien ylläpitämä saarto sekä valtiovarainministeriön toteuttama Operation Economic Outcast (taloudellinen eristämisoperaatio) – toimii tällä hetkellä erinomaisesti.
Kirjoittaja: Aksu
Lähde: Tousi TV
Päivämäärä: 6.11.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti