 |
| Historioitsija Victor Davis Hanson painottaa, että presidentti Donald Trumpin hallinnon tulisi noudattaa Teddy Rooseveltin periaatetta ja antaa historiallisten tekojen – kuten rajan sulkemisen ja Iranin uhan neutraloimisen – puhua puolestaan ilman tarpeetonta julkista mahtailua. AI Kuva/Grok Image |
Historioitsija ja poliittinen analyytikko Victor Davis Hanson tarkastelee tuoreessa puheenvuorossaan presidentti Donald Trumpin hallinnon nykytilaa, poliittista strategiaa sekä ulkopoliittisia ratkaisuja. Keskustelussa käydään läpi niin vaalikampanjoinnin tuloksia, hallinnon sisäistä viestintäkulttuuria ja eettisiä vaatimuksia kuin Yhdysvaltain toimia Iranin uhan neutraloimiseksi sekä valtionhallinnon tehostamiseksi.
Vaalikampanjointi ja tarve uudelle toimintakulttuurille Valkoisessa talossa
Hansonin mukaan Donald Trump teki sankarillista työtä vaalitilaisuuksien parissa, mikä saattoi pelastaa Floridan sekä eräitä muita osavaltioita. Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että kun menetetään Kansasin, Ohion, Iowan ja Texasin kaltaisia alueita, jokin on vialla. Osana ratkaisua Valkoiseen taloon ja koko hallintoon tarvitaan uusi eettinen toimintatapa ja henki.
Hanson tiivistää tämän toimintatavan presidentti Teddy Rooseveltin tunnettuun periaatteeseen: pysy vaiti tai puhu pehmeästi ja kanna suurta keppiä. Kun hallinto ryhtyy sulkemaan rajaa ja karkottamaan ihmisiä tai iskemään Iraniin, asiasta ei pidä puhua liikaa etukäteen tai kerskailla, vaan linjata selkeästi, mitä aiotaan tehdä. 93 miljoonan ihmisen maahan kohdistuva operaatio on tehtävä, johon kukaan muu ei ole aiemmin uskaltanut ryhtyä, ja kun toimintaan ryhdytään, se viedään läpi täydellä teholla ja pidetään sen jälkeen matalaa profiilia.
Rajan sulkemisen osalta Hanson korostaa, ettei kukaan ole aiemmin sulkenut rajaa täysin, mutta nykyinen hallinto tekee sen. Maassa olevien kymmenen miljoonan ihmisen löytäminen ja poistaminen inhimillisellä tavalla on erittäin vaikeaa ja huomattavasti haastavampaa kuin rajan avaaminen Joe Bidenin kaudella. Tämänkin tehtävän yhteydessä on syytä pysyä vaiti ja välttää näyttäviä valokuvaustilaisuuksia tiukoissa vaatteissa, 500 dollarin aurinkolaseissa hevosen selässä tai merkkikelloja esitellen, sillä kukaan ei tarvitse sellaista.
Hallinnon eettinen linja ja Lähi-idän liiketoimet
Toisena keskeisenä kysymyksenä Hanson nostaa esiin sen, miksi Hunter Bidenin korruptiotapaus menetti poliittisen teränsä. Hanson tekee selväksi, ettei hänellä ole tietoa siitä, että kukaan olisi rikkonut lakia, eikä hän esitä rikossyytteitä ketään kohtaan. Kyse on kuitenkin siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin, kun monet hallinnon piirissä toimivat ihmiset matkustivat Lähi-itään tekemään suuria summia rahaa.
Hansonin mukaan toimintamallissa matkustettiin Lähi-itään neuvomaan ulkomaisia sijoittajia siitä, kuinka nämä voivat sijoittaa varojaan Yhdysvaltoihin, ja ohjattiin varoja tiettyihin rahastoihin tai yrityksiin palkkiota vastaan. Myöhemmin rahavirtojen suunta kääntyi siten, että Persianlahden maiden ollessa Yhdysvaltain puolella ja tarvitessa valtavasti infrastruktuuria sekä tuhoutuneiden alueiden jälleenrakennusta, toimijat tarjoutuivat ohjaamaan kiinnostuneita tahoja suoraan kukkaronnyörejä hallitsevien kuninkaallisen perheen jäsenten luokse välityspalkkiota vastaan. Tämä toiminta tuli julkisuuteen, ja siinä liikkuneet rahasummat olivat huomattavasti suurempia kuin epäpätevän ja päihdeongelmaisen Hunter Bidenin tapauksessa.
Tämän vuoksi Trumpin on Hansonin mukaan tultava välittömästi julkisuuteen ja ilmoitettava, että nykyinen hallinto tulee olemaan muistinvaraisen historian eettisin. Hallinnon ei pidä ainoastaan kieltää suhteilla rahastamista tai eettistä hyväksikäyttöä, vaan sen on vältettävä kaikkea sellaistakin toimintaa, joka edes näyttää epäeettiseltä.
Vasemmiston linnakkeen murtaminen ja historiallinen paluu valtaan
Kuvailtaessa itse Trumpia Hanson vertaa häntä hyökkäävään armeijaan ja poliittista vasemmistoa linnoitukseen. Tämä linnoitus koostui progressiivisesta hankkeesta, instituutioista, mediasta, Hollywoodista sekä peruskoulujärjestelmästä, jotka olivat linnoittautuneet vahvasti. Kaikki MAGA-liikkeen uudistajat olivat linnoituksen ulkopuolella eivätkä päässeet sisään, koska Bob Dolen, Mitt Romneyn, John McCainin ja George Bushin kaltaiset vanhan linjan republikaanijohtajat kantoivat mitalejaan ja arvomerkkejään ja kehottivat ampumaan vain muutaman yhteislaukauksen varovasti, jottei linnoituksen sakaroita tuhottaisi liikaa. Trump sen sijaan toimi kuin kenraali James Wolfe Quebecissa tai George Patton ja määräsi murtautumaan portista läpi keinolla millä hyvänsä, minkä he myös tekivät.
Ohjelmassa korostetaan myös Trumpin historiallista paluuta valtaan ensimmäisen kautensa jälkeen. Tapahtumakulun nähdään ilmentävän raamatullisia sanoja siitä, kuinka johtajien, kuvernöörien ja kuninkaiden kädet ja sydämet ovat Jumalan käsissä. Tämä konkretisoitui julkisessa salamurhayrityksessä vaalitilaisuudessa, jossa luoti hipaisi Trumpin korvaa: millimetrin murto-osan poikkeama olisi merkinnyt kuolemaa. Pelastuminen nähdään täydellisenä jumalallisena väliintulona, jonka tarkoituksena oli varmistaa Trumpin pääsy Valkoiseen taloon, koska Yhdysvallat tarvitsee tällä hetkellä juuri Donald J. Trumpin kaltaisen rohkean ja vahvan johtajan. Yhdysvaltain kansa on puhunut äänestämällä hänet virkaan, ja nyt hänen toivotaan saattavan työnsä päätökseen Iranissa, jotta hän jää historiaan presidenttinä, joka neutraloi suurimman uhan Yhdysvalloille, Israelille ja koko maailmalle.
Viestinnän kurinalaisuus: tapaus Bill Maher, julkinen media ja ministerien esiintyminen
Kun linnoituksesta murtauduttiin läpi ja käynnistettiin vastavallankumous, se vaati radikaalia muutosta, mutta Hanson muistuttaa, ettei voitettujen vastustajien nenää pidä hieroa tappioon. Hallinnon jäsenten ei tulisi käyttää aikaansa sosiaalisen median viesteihin. Esimerkkinä Hanson mainitsee televisiojuontaja Bill Maherin, joka on ärsyttävä hahmo, mutta jonka Trump kutsui illalliselle, koska Maher osoitti merkkejä pelosta omaa vasemmistoaan kohtaan. Trumpin maailmassa kutsun esittäminen, läheinen keskustelu ja hyvin toimeen tuleminen luovat luottamuksen, jolloin isännän julkinen haukkuminen jälkikäteen on kuolemansynti. Vaikka Maher toimi juuri näin, presidentin ei kannata kirjoittaa pisintä viestiään hyökätäkseen häntä vastaan, koska Maher ei ole sen arvoinen.
Sama periaate pätee mediaan ja julkisen palvelun yhtiöihin: on puhuttava pehmeästi, kannettava suurempaa keppiä ja ilmaistava toimet traagisen pahoittelun kautta. Hanson kuvaa, kuinka julkisen rahoituksen leikkauksia voi perustella toteamalla pitäneensä aiemmin PBS- ja C-SPAN-kanavista sekä lastenohjelmista, mutta huomauttamalla, että nykyiset PBS ja NPR ovat poikenneet perustamiskirjastaan. Ne eivät enää edusta kaikkia kansalaisia, vaan toimivat jyrkän vasistolaisina aktivisteina. Niillä on täysi oikeus tehdä niin yksityisellä rahalla, mutta kiinteistöveroistaankin hädin tuskin selviäviä veronmaksajia ei voida vaatia rahoittamaan niitä, ja päätöksen jälkeen asiasta vaietaan.
Onnistuneena esimerkkinä hallinnon viestinnästä Hanson nostaa esiin maatalousministeri Brooke Rollinsin. Rollins saa paljon aikaan ja tiedottaa työstään asiallisesti, mutta hän ei poseeraa hevosen selässä. Vaikka hän on hyvin karismaattinen ja edustava, hän ei hae huomiota Kristi Noemin tapaan, vaan sulautuu osaksi hallinnon rakennetta, keskittyy työhönsä ja on paljastanut miljardien dollarien edestä petoksia. Samoin Robert F. Kennedy Jr. tekee aiemmasta näyttävästä epävakaudestaan huolimatta paljon tuloksia paljon odotettua pienemmällä julkisella hälyllä. Myös ulkoministeri Marco Rubio saa kiitosta: kun Trump kutsui Rubion lavalle vaalitilaisuudessa, tämä puhui vain 11 sekuntia todeten ytimekkäästi, mitä hallinto tekee ja että työ jatkuu.
Hansonin mukaan hallinnon on pysyttävä tiukasti asiassa, oltava sanavalinnoissaan niukka ja vältettävä vastustajien demonisointia. Vastustajista voi todeta olevansa pahoillaan heidän valitsemastaan tiestä ja toivoa heidän löytävän viisauden liittyä mukaan. Sama koskee byrokratian karsimista: moottorisahan heiluttelun sijaan sävyn on oltava ennemmin traaginen kuin melodramaattinen. Hanson tukee vahvasti DOGE-hankkeen työtä ja toteaa, ettei se epäonnistunut, vaan vähensi 270 000 valtion työntekijää, joista monet eivät tehneet mitään tuottavaa. Irtisanomisista puhuttaessa on kuitenkin syytä ilmaista huoli ihmisten työpaikoista ja kuluista sekä kertoa, että juuri siksi taloutta kasvatetaan 3,4 prosentin vauhdilla kohti ennätyksellistä työllisyys- ja tulokasvua, jotta työntekijät voidaan siirtää kaikkien kustantamasta paisuneesta julkisesta sektorista yksityiselle sektorille, jossa he ansaitsevat paremmin.
Kansan mandaatti ja Iranin uskonnollisen sodan pysäyttäminen
Keskustelun loppuosassa muistutetaan ihmisten lyhyestä muistista ja siitä, kuinka suuren maanvyörymävoiton Trump saavutti vaaleissa. Riippumatta siitä, pitääkö hänestä tai hänen puhe-, kävely- tai esiintymistavastaan ja sanavarastostaan, tai sijoittuuko poliittisesti oikealle, vasemmalle vai keskustaan, Yhdysvaltain kansa on puhunut ja valinnut hänet presidentikseen. Amerikkalaisten perustuslaillinen velvollisuus on kunnioittaa ja tukea presidenttiään.
Trump on ainoa presidentti Ronald Reaganin jälkeen, joka on valmis ryhtymään todellisiin toimiin Iranin muodostamaa uhkaa vastaan, jonka tavoitteena on tuhota Yhdysvallat ja Israel. Iranin hallinnon uhkaukset eivät ole tyhjiä sanoja, vaan he tarkoittavat sitä ja uskovat uskonnolliseksi velvollisuudekseen hävittää vääräuskoisina pitämänsä länsimaat, jotka eivät heidän silmissään ansaitse elää. Kyseessä ei ole alueliitos-, kiinteistö- tai taloussota, vaan uskonnolliseksi kutsuttu sota, joka perustuu epäpyhään ja jumalattomaan ajatukseen ihmisten tuhoamisesta näiden uskon vuoksi.
Uhkan poistaminen avaa valtavan tulevaisuudennäkymän. Kuten Victor Davis Hanson toi esiin, viimeiset 47 vuotta panttivankeina pidetyt 93 miljoonaa iranilaista voivat vapautua ja saada takaisin ihmisoikeutensa, uskonnonvapautensa sekä naisten oikeudet. Samalla Iran lakkaa olemasta terrorismin tukijavaltio, minkä seurauksena Hizbollahin, Hamasin ja huthien rahoitus katkeaa ja kyseiset järjestöt kuihtuvat pois ISISin ja al-Qaidan tavoin. Puheenvuoro päättyy vetoomukseen seistä presidentin takana ja kannustaa häntä saattamaan tehtävä loppuun.
Kirjoittaja: Aksu
Lähde: Daily Goldstein
Päivämäärä: 9.11.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti