 |
| Professori Jeffrey Sachs peräänkuuluttaa Yhdysvaltain ulkopolitiikan täydellistä suunnanmuutosta, varoittaen samalla sotilaallis-teollisen kompleksin historiallisesta ylivallasta ja uudesta moninapaisesta maailmanjärjestyksestä. AI Kuva/Grok Image |
Kansainvälisen politiikan ja talouden asiantuntija, professori Jeffrey Sachs varoittaa Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän ja sen ulkopolitiikan syvästä rakenteellisesta kriisistä. Toimittaja Glenn Diesenin haastattelussa Sachs avaa laajasti niitä mekanismeja, jotka pitävät Yhdysvallat jatkuvassa sotatilassa huolimatta siitä, että maan kansalaiset äänestävät toistuvasti rauhan puolesta. Keskustelun keskiössä on Sachsin tuore artikkeli, jossa hän painottaa rauhan olevan nykytilanteessa paitsi välttämättömyys, myös voittavaa politiikkaa.
Haastattelun aluksi Glenn Diesen nosti esiin amerikkalaisen politiikan toistuvan ilmiön: kansalaiset äänestävät rauhan puolesta, mutta saavat tuloksena yhä enemmän sotia. Välivaaleissa republikaanit kärsivät raskaan tappion poikkeuksellisen epäsuositun Iranin sodan vuoksi, minkä seurauksena valta siirtyi demokraateille. Diesen pohti, tarkoittaako tämä todellista askelta kohti rauhaa, sillä vaikka demokraatit haluavat ajaa alas Iranin konfliktia, heidän on nähty haluavan kiihdyttää toimia Venäjää vastaan.
Syvä valtio ja sotilaallis-teollinen kompleksi
Sachs jakaa ilmiön kolmeen tasoon: vaaliasetelmaan, yleiseen mielipiteeseen sekä Yhdysvaltain "syvään valtioon". Hänen mukaansa Yhdysvallat käy jatkuvasti sotia, joista valtaosa on kansan keskuudessa epäsuosittuja. Vaikka konfliktit saattavat alkaa julkisen tuen varassa, tuki kääntyy nopeasti happamaksi. Tästä huolimatta sodat jatkuvat, joskus näennäisesti loputtomiin. 1950-luvun suurten ikäluokkien edustajana Sachs muistuttaa kasvaneensa syvästi epäsuositun Vietnamin sodan varjossa, mitä seurasivat Irakin sota, 20 vuotta kestänyt Afganistanin sota, Lähi-idän lukuisat konfliktit sekä Yhdysvaltain sijaissotana pitämä Ukrainan sota, jonka kohteena on Venäjä. Sachs esittää suoran tulkintansa, jonka mukaan Yhdysvallat halusi strategisesti ja taktisesti siirtää Ukrainan omalle puolelleen Venäjää vastaan, mikä johti helmikuun 2014 väkivaltaisesta vallanvaihdosta alkaneeseen, jo toistakymmentä vuotta kestäneeseen konfliktiin.
Kansan vastustuksesta huolimatta sodat jatkuvat, ja Sachs selittää tämän johtuvan sotilas-, turvallisuus- ja ulkopolitiikan suhteellisesta autonomiasta suhteessa yleiseen mielipiteeseen ja äänestystuloksiin. Tämä on ydinajatus syvän valtion käsitteessä, jonka Sachs toteaa olevan täyttä totta. Hän muistuttaa presidentti Dwight Eisenhowerin varoittaneen tammikuussa 1961 amerikkalaisia sotilaallis-teollisen kompleksin muodostamasta uhasta yhteiskunnalle ja instituutioille. Tämä varoitus on Sachsin mukaan osoittautunut monin tavoin profeetalliseksi.
Iranin sodan poliittinen hinta
Iranin sota on Sachsin mukaan vain uusin luku syvästi epäsuosittujen sotien sarjassa. Yleinen kaava Yhdysvalloissa on, että näitä sotia ajavat hallitukset äänestetään ulos vallasta, mutta uusi hallinto usein jatkaa edeltäjänsä sotia. Donald Trumpin odotettiin lopettavan Ukrainan konfliktin sälyttämällä syyn Joe Bidenin niskoille, mutta Sachsin sanoin Trump ei ollut riittävän älykäs tai määrätietoinen kohtaamaan syvää valtiota. Tämän seurauksena Ukrainan sota jatkui, ja lisäksi Trump käynnisti vastoin lupauksiaan täysin tuhoisan ja hävityn sodan Irania vastaan. Sachs kuvailee tätä sotaa Yhdysvaltojen ja Israelin, tai tarkemmin Benjamin Netanjahun, Trumpin, Mossadin ja CIA:n yhteiseksi luomukseksi, joka on osoittautunut valtavaksi epäonnistumiseksi.
Tämä konflikti on Sachsin mukaan ollut suoraan vastuussa polttoaineiden, sähkön ja elintarvikkeiden hintojen pilviin nousemisesta. Yhdysvaltain kansa antoi vaaleissa Trumpille "massiivisen potkun takamukseen" ja viestitti selvästi, ettei heitä kiinnosta Netanjahun asioiden ajaminen tai uusiin hyödyttömiin sotiin ajautuminen. Äänestäjät vaativat huomiota elinkustannuksiin, ruoan ja energian hintaan, asumiseen ja terveydenhuoltoon. Sachs huomauttaa, että samanlainen liikehdintä on nähty myös Ranskassa ja Saksassa, ja jopa Israelissa äänestäjät veivät Netanjahulta enemmistön vastalauseena loputtomille sodille.
Demokraattien historiallinen tilaisuus ja ristiriidat
Kysymykseen demokraattien uuden enemmistön suunnasta Sachs vastaa varovaisesti. Koska Yhdysvalloissa on syvä valtio, puolueet merkitsevät vähemmän kuin voisi toivoa; maassa ei ole rauhanpuoluetta ja sotapuoluetta, vaan useimmiten kaksi sotapuoluetta. Hän muistuttaa, että Biden ja Harris hävisivät vuoden 2024 vaalit pitkälti siksi, että he olivat jatkaneet Ukrainan sotaa ja olleet osallisina Gazan sotaan.
Sachs ei usko demokraattien jatkavan Iranin sotaa, sillä viesti äänestäjiltä oli poikkeuksellisen selvä. Hän kuvailee sotaa typeräksi ja täysin tarpeettomaksi, ja pitää Iranin johdon tappamista kesken käynnissä olleiden neuvotteluiden erittäin raukkamaisena. Sachs kertoo omanilaisen välittäjän ilmoittaneen Yhdysvaltain ja Israelin suorittamana pommituspäivänä, että neuvotteluissa oltiin edistymässä. Iranin johto oli kerääntynyt korkeimman johtajan asunnolle keskustellakseen neuvottelujen seuraavasta kierroksesta, kun Mossad ja CIA päättivät iskeä.
Ukrainan suhteen demokraattien johto kongressissa ja senaatissa on sama, jota Sachs luonnehtii russofobiseksi ja sotahaukkamaiseksi. Hän kuitenkin painottaa tärkeää seikkaa: uusi valittu poliitikkosukupolvi pitää sisällään paljon rauhanpuolustajia. Tämä uusi, etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen ryhmä, johon kuuluu muun muassa ensimmäinen muslimitaustainen senaattori Michiganista, ei ole sotilaallis-teollisen kompleksin omistuksessa eikä nauti sen rahoitusta. Heillä on Sachsin mukaan todellinen mahdollisuus muuttaa puolueen suunta kohti rauhaa ja diplomatiaa ennen vuoden 2028 presidentinvaaleja, ja leikata paisunutta sotabudjettia, joka estää panostukset kotimaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Sachs vetoaa avoimesti demokraatteihin, kehottaen heitä heräämään todellisuuteen. Yhdysvallat on ylivenyttänyt imperiuminsa eikä sillä ole enää varaa pyrkiä maailman hegemoniksi. Hän vaatii puoluetta lopettamaan paitsi Iranin sodan, myös vuosikymmeniä jatkuneen avoimen shekin kirjoittamisen Israelille. Sachsin mukaan nuoret äänestäjät ovat täysin vieraantuneita Israelin nykytoimista, joita he pitävät kansanmurhana. Hän varoittaa myös Yhdysvaltain kongressissa etenevästä lainsäädännöstä, joka pyrkii sitomaan Yhdysvaltain ja Israelin asevoimat suoraan lainsäädännölliseen kumppanuuteen, mitä yksikään suvereeni valtio ei normaalisti sallisi.
Diplomatian tie ja Yhdysvaltain ylimielisyys
Ukrainan sodan päättämisen osalta Sachs näkee ratkaisun suoraviivaisena diplomatiana. Hänen mukaansa Venäjä on kertonut selvästi 30 vuoden ajan konfliktin juurisyyt ja esittänyt jo vuodesta 2016 lähtien tapoja sen päättämiseksi. Peruslähtökohtana on Ukrainan puolueettomuus ja Naton laajentumisen pysäyttäminen, joka Sachsin tulkinnan mukaan on koko sodan taustalla oleva casus belli. Rauhansopimuksen myötä Ukraina voisi liittyä Eurooppaan neutraalina maana, mutta ilman eurooppalaisia tai Naton joukkoja sekä amerikkalaisia ohjusjärjestelmiä.
Toimittaja Diesen huomautti, että kylmän sodan jälkeistä aikaa on leimannut outo jatkuvuus: Bill Clinton kampanjoi rauhalla mutta laajensi Natoa ja kävi Jugoslavian sotia; George W. Bush vastusti kansakunnan rakentamista mutta vei maan Irakiin ja Afganistaniin; Barack Obama lupasi muutosta mutta osallistui operaatioihin Libyassa, Syyriassa, Jemenissä sekä hallinnonvaihdokseen Ukrainassa. Donald Trump vuorostaan tuomitsi ikuiset sodat, mutta jatkoi niitä silti. Diesen pohti, onko uuden globaalin valta-asetelman myötä Yhdysvaltojen vihdoin pakko tyytyä vaatimattomampaan rooliin kansainvälisessä järjestelmässä.
Sachs yhtyi tähän analyysiin ja viittasi historiankirjoittaja Jonathan Haslamin kirjaan "Hubris". Sachsin mukaan Yhdysvallat kärsii jatkuvasta ylimielisyydestä ja halusta johtaa maailmaa. Vuodesta 1945 lähtien maa on pyrkinyt globaaliin hegemoniaan, ja Neuvostoliiton romahdettua 1991 se julisti itsensä ainoaksi supervallaksi ja korvaamattomaksi kansakunnaksi. Tämä äärimmäinen ylimielisyys johti muun muassa vetäytymiseen ballististen ohjusten vastaisesta ABM-sopimuksesta vuonna 2002.
Sachs käytti kovaa kieltä arvioidessaan Yhdysvaltain lähihistorian presidenttejä. Vuoden 2003 Irakin sota oli hänen mukaansa valheilla myyty projekti. Nobel-palkittu Obama muuttui sotapresidentiksi, joka pyrki kaatamaan hallituksia ympäri Lähi-itää ja tuki vallankaappausta Ukrainassa. Trump taas rahoitti Ukrainan miljoonapäisen armeijan rakentamista ensimmäisellä kaudellaan, ja Biden jatkoi sotaa siinä uskossa, että se romahduttaisi Venäjän talouden ja alistaisi maan Yhdysvaltojen valtaan. Sachs viittasi myös Zbigniew Brzezinskin vanhoihin suunnitelmiin Venäjän pilkkomisesta heikkoihin aluehallintoihin.
Muuttuva maailma ja toivon pilkahdukset
Presidentti Vladimir Putinin vuonna 2017 antama lausunto ranskalaiselle Le Figaro -lehdelle nousi esiin esimerkkinä syvän valtion toiminnasta. Putin totesi tuolloin nähneensä kolme Yhdysvaltain presidenttiä, jotka tulevat virkaan mielenkiintoisten ideoiden kanssa, kunnes tummapukuiset miehet salkkuineen saapuvat paikalle kertomaan, miten asiat todellisuudessa ovat, minkä jälkeen alkuperäisistä ideoista ei enää kuulla.
Kaikesta tästä huolimatta Sachs näkee tilanteessa toivoa. Historiallisesti amerikkalaiset sodat päättyvät lopulta, usein uupumukseen, kuten kävi Vietnamissa, Irakissa ja Afganistanissa, vaikkakin 20 vuoden viiveellä. Toinen merkittävä tekijä on maailmanjärjestyksen fundamentaalinen muutos. Yhdysvaltain dominanssi on ohi, sillä Kiina on nyt suurempi talous ja pitää hallussaan keskeisiä kaupan valttikortteja. Sachs muistutti Trumpin yrityksestä aloittaa kauppasota Kiinaa vastaan, joka päättyi 48 tunnissa Kiinan uhatessa katkaista harvinaisten maametallien viennin, mikä olisi tuhonnut Yhdysvaltain auto- ja aseteollisuuden. Olemme siirtyneet moninapaiseen maailmaan, jossa Yhdysvallat ei sotapelaamisen skenaarioiden perusteella voisi voittaa edes perinteistä sotaa Kiinaa vastaan Taiwanin salmella.
Sachs esittää vakavan huomion myös CIA:n roolista. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulla on valtava autonomia, eikä sen toimintaa ole tutkittu kunnolla 51 vuoteen, sitten vuoden 1975 Frank Churchin senaatin komitean, joka paljasti salamurhahankkeita ja amerikkalaisiin kohdistunutta laitonta valvontaa. Syvän valtion agenda on pysynyt tutkimattomana.
Haastattelun päätteeksi Sachs summasi optimismin lähteensä: uusi poliitikkosukupolvi, nuorison asennemuutos ja muuttunut geopoliittinen todellisuus. Jopa J.D. Vance on lukenut vaalien ovensuukyselyt ja ymmärtänyt Iranin sodan olleen poliittinen itsemurha. Sachs kehottaa voimakkaasti uutta tulevaa hallintoa käyttämään tilaisuutta hyväkseen, varoittamaan Trumpia virkarikossyytteellä, mikäli tämä yrittää vetää maan takaisin Iranin sotaan, ja pysäyttämään Ukrainan sodan diplomatian keinoin välittömästi.
Professori Jeffrey Sachs arvostelee voimakkaasti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja Trumpin hallinnon taloustoimia
 |
| Professori Jeffrey Sachs arvioi Yhdysvaltain ulkopolitiikan, kauppasotien ja globaalien liittoumien, kuten BRICS-maiden, vaikutuksia tiiviisti kytkeytyneessä ja muuttuvassa maailmanjärjestyksessä. AI Kuva/Grok Image |
Kansainvälisen politiikan ja talouden asiantuntija, professori Jeffrey Sachs on esittänyt kovaa kritiikkiä Yhdysvaltain geopoliittisia toimia kohtaan, avaten näkemyksiään suurvaltasuhteista ja maailmankaupan jännitteistä. Sachs pitää Ukrainan sotaa Yhdysvaltojen käymänä sijaissotana Venäjää vastaan. Hänen mukaansa konflikti sai alkunsa Yhdysvaltojen pyrkimyksestä saartaa Venäjä amerikkalaisilla sotilastukikohdilla. Sachs toteaa, ettei Yhdysvalloilla ole enää yhtenäisyyttä tai yhteisymmärrystä jatkaa tätä linjaa, mikä avaa mahdollisuuden päättää Ukrainan sota nyt normaalin diplomatian keinoin. Hän toivoo BRICS-maiden ottavan globaalia johtajuutta ja vaativan niin Iranin kuin Ukrainankin sotien välitöntä lopettamista tavalla, joka takaa kaikkien osapuolten turvallisuuden.
Sachs tuomitsee Donald Trumpin hallinnon asettamat tullit laittomiksi ja huomauttaa korkeimman oikeuden hylänneen ne. Vaikka oikeus teki ratkaisunsa, Trump tukeutui muuhun lainsäädäntöön ja toimi Sachsin mukaan jälleen laittomasti. Koska oikeusjärjestelmän prosessit vievät aikaa, toimeenpanomääräyksillä asetetut tullit ovat ehtineet astua voimaan. Sachs kuvailee Trumpin taloustiimiä poikkeuksellisen epäpäteväksi. Hän huomauttaa tiimin koostuvan kauppaoikeudenkäynteihin erikoistuneista lakimiehistä, jotka eivät ymmärrä maailmantaloudesta mitään. Amerikan kansa on Sachsin mukaan jo hylännyt nämä tullit, sillä ne merkitsevät verotusta ilman edustusta. Vain kongressilla on perustuslain mukaan valta asettaa tällaisia maksuja, eikä se ole koskaan äänestänyt kyseisten tullien puolesta.
Intialle Sachs ehdottaa suoraviivaista ja yksinkertaista matalien tasatullien mallia normaaliin kaupankäyntiin palaamiseksi. Hänen mukaansa Intian tulisi jättää Trumpin oikkuilut ja uhkailut omaan arvoonsa ja esittää avoimen kaupankäynnin ehdotus, ymmärtäen samalla Trumpin poliittisen heikkouden. Sachs painottaa Maailman kauppajärjestön (WTO) ja BRICS-maiden keskeistä merkitystä sääntöpohjaisen avoimen kaupan vaatimisessa, irtautuen yhden miehen äkkinäisistä päätöksistä.
Globaalin diplomatian saralla Sachs odottaa Intian pääministeri Narendra Modin, Kiinan presidentti Xi Jinpingin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin käyvän lähipäivinä aktiivista viestinvaihtoa. Hän uskoo näiden johtajien pystyvän yhdessä viestimään Yhdysvaltojen suuntaan ehdottoman vaatimuksen Iranin sodan lopettamisesta. Suurvaltajohtajien yhtenäinen ääni voisi laskea dramaattisesti öljyn ja kaasun hintoja sekä elvyttää maailmantalouden, jota konfliktit tällä hetkellä kuristavat.
Lähi-idän tilanteesta Sachs toteaa Israelin ja erityisesti Benjamin Netanjahun olleen aktiivinen alullepanija alueen konflikteissa. Hänen mukaansa Netanjahu houkutteli Yhdysvallat mukaan Israelin sotiin, mukaan lukien Irakin sotaan, jota Netanjahu tuki aikoinaan suurella innolla. Koska Netanjahu on menettänyt enemmistönsä, Sachs pitää erittäin todennäköisenä tämän joutumista syrjään. Israelin parlamentissa, Knessetissä, oppositiolla on vahva enemmistö, mikäli juutalaiset oppositiopuolueet yhdistävät voimansa Netanjahua vastustavien arabipuolueiden kanssa parlamentaarisessa yhteistyössä. Sachs katsoo Netanjahun syrjäyttämisen ja Trumpin tappion olevan eduksi myös Intialle, jotta maa välttyisi tukemasta voimakkaasti militarisoituja ja globaalia epävakautta luovia valtioita.
Yhdysvaltain sisäpolitiikassa ylintä valtaa budjetista käyttävät senaatti ja edustajainhuone. Sachs ennakoi maahan vaikeita poliittisia aikoja ja mahdollista syvenevää finanssikriisiä. Hän kuitenkin uskoo kongressin pystyvän rajoittamaan Trumpin valtaa tehokkaasti kieltäytymällä maksamasta tämän politiikan aiheuttamia laskuja, mikäli rahoitusta ei hyväksytä jatkopäätöksillä.
MAGA-politiikka (Make America Great Again) rakentui Sachsin analyysin mukaan kahdelle selkeälle pilarille. Ensimmäinen oli lupaus loputtomien sotien päättämisestä. Kun Trump petti tämän lupauksen, hänen oma kannattajakuntansa kääntyi häntä vastaan. Toinen pilari oli avoin ja piilotettu siirtolaisvastaisuus, joka nojasi valkoiseen äänestäjäkuntaan. Vaikka liike yritti houkutella latinoväestöä, tämä ryhmä etääntyi lopulta Trumpismista. Näiden muutosten seurauksena Yhdysvallat on valinnut historiansa monietnisimmän kongressin ja kuvernöörikunnan, mikä kuvastaa Sachsin mukaan vahvasti ja positiivisesti amerikkalaisen yhteiskunnan todellista rakennetta.
Lähetyksen päätösosuudessa esitetään laaja huomio kansainvälisen politiikan syy-seuraussuhteista. Tapahtumat saavat alkunsa suljettujen ovien takana, huoneissa joihin yleisö ei koskaan astu, ja sellaisten karttojen äärellä, joita harva pysähtyy katsomaan toistamiseen. Minuuteissa tehdyt päätökset voivat viedä vuosia peruuttaa. Vaikka uutisotsikot päättyvät, seuraukset matkustavat eteenpäin: laivaväylän kaventuminen heijastuu leivän hintaan toisella mantereella, ja yhden parlamentin äänestystulos muuttaa liittoumia maapallon toisella puolella. Ohjuskoe, valuutan heikkeneminen ja rajan hiljainen sulkeutuminen eivät jää paikallisiksi ilmiöiksi. Etäisyys ei enää toimi suojana, sillä maailmassa on entistä vähemmän rajoja ja huomattavasti enemmän yhteyksiä. Yksittäinen tapahtuma on vasta alkua. Syvällisempi ymmärrys syntyy kysymällä vaikeat kysymykset: kuka päätti, miksi juuri nyt, kuka hyötyy, kuka maksaa, keneltä ei kysytty mitään, ja mitä jätettiin sanomatta. Jokaisen huippukokouksen julkilausuman takana on perhe, joka pohtii jäämistä tai lähtemistä, pakotelistan takana on tehdassali, ja tulitauon takana katu, joka odottaa tietoa sen kestävyydestä. Päätökset tehdään pääkaupungeissa, mutta niiden todellinen hinta lasketaan kodeissa.
Kirjoittaja Aksu
Alkuperäinen julkaisija: Glenn Diesen
Päivämäärä: 10. marraskuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Kirjoittaja Aksu
Alkuperäinen julkaisija: NDTV World
Päivämäärä: 10. marraskuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti