 |
| Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vaatii Euroopan maita valitsemaan yhteisen pääneuvottelijan marraskuun loppuun mennessä, samalla kun Saksan liittokansleri Friedrich Merz painostaa kaikkia EU-jäsenmaita sitoutumaan Ukrainan pitkäaikaiseen rahoitukseen. AI Kuva/chatgpt |
Abu Dhabissa käydyt neuvottelut ovat virallisesti päättyneet ilman merkittäviä muutoksia eiliseen tilanteeseen verrattuna. Ainoa tähän mennessä saavutettu myönteinen tulos on Venäjän ja Ukrainan välinen sopimus vankienvaihdosta, mikä on aina hyvä asia. Tämän päivän suurimmat uutiset eivät kuitenkaan tule Abu Dhabista, vaan Euroopasta, ja niiden keskiössä ovat Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sekä Saksan liittokansleri Friedrich Merz.
Zelenskyi haluaa tulla kuulluksi siitä, kenen tulisi edustaa Eurooppaa Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa. Kyse ei ole siitä, kuka edustaa Ukrainaa, sillä hän on itse Ukrainan presidentti, vaan hän haluaa sananvaltaa siihen, kuka valitaan Euroopan edustajaksi. Samaan aikaan Friedrich Merzin ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen kiista jatkuu. Merz pitää tiukasti kiinni linjastaan ja vaatii, että kaikkien Euroopan unionin 27 jäsenmaan on sitouduttava tukemaan Ukrainaa vuodesta 2028 eteenpäin.
Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubion virallinen lausunto Abu Dhabin keskustelujen jälkeen on ollut, että kaikki sujui myönteisesti ja asiapitoisesti, mutta mistään virallisesta ei ole vielä sovittu. Venäläiset suhtautuvat näihin keskusteluihin erittäin epäilevästi. Myös Venäjän puolella toistetaan Rubion sanat keskustelujen myönteisyydestä, mutta Venäjän hallinto on sisäisesti hyvin jakautunut neuvottelujen suhteen. Osa venäläisistä viranomaisista näkee kehityksen erittäin myönteisenä, kun taas toiset ovat hyvin epäileväisiä huomauttaen, että Yhdysvallat on muuttanut suuntaansa aiemminkin ja saattaa tehdä niin uudelleen.
Mitä eurooppalaisiin tulee, venäläiset haluavat kokonaisuutena Euroopan osallistuvan näihin neuvotteluihin, mutta asiaan liittyy lukuisia ongelmia. Esimerkiksi Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen totesi eilen Euroopan – tarkoittaen käytännössä Euroopan unionin, vaikka Eurooppa ja EU ovatkin kaksi eri asiaa – kannan olevan, ettei Venäjän kanssa käydä minkäänlaisia keskusteluja uudesta turvallisuusarkkitehtuurista, ellei Venäjä taivu Ukrainan ja Euroopan vaatimukseen hyväksyä ensin tulitauko ja neuvotella vasta sen jälkeen. Tämä tekee tilanteesta äärimmäisen hankalan. Vaikka eurooppalaiset saataisiinkin neuvottelupöytään ja he saisivat päätettyä edustajansa – tai jos Zelenskyi päättäisi Euroopan edustajan – herää kysymys siitä, mistä pöydässä edes keskusteltaisiin. Tällä hetkellä suostuminen tulitaukoon ennen varsinaisten neuvottelujen aloittamista on Venäjälle täysin mahdoton lähtökohta.
Zelenskyi asettaa Euroopalle takarajan neuvottelijan valintaan
Tuoreiden tietojen mukaan Zelenskyi kehottaa Eurooppaa kiirehtimään ja valitsemaan edustajan Venäjän kanssa käytäviin rauhanneuvotteluihin, ja Ukrainan johtaja haluaa tulla kuulluksi tässä valinnassa. On syytä pysähtyä pohtimaan, miksi Euroopalta on kestänyt näin kauan käydä tämä sisäinen keskustelu siitä, kuka sitä edustaa Venäjä-neuvotteluissa. Asian olisi pitänyt olla selvä jo vuodesta 2022 lähtien, kun sota alkoi nykyisessä muodossaan. Oli alusta asti selvää, että jossain vaiheessa Venäjän ja Ukrainan välillä käydään neuvotteluja, ja Eurooppa haluaa selvästi olla osa näitä keskusteluja.
Euroopan unionin palveluksessa työskentelee laskutavasta riippuen 55 000–79 000 ihmistä. Voisi kuvitella, että näin suuresta joukosta edes yksi olisi viimeisen viiden vuoden aikana esittänyt suunnitelman ja todennut, että jonakin päivänä Venäjän kanssa on puhuttava, joten johdonmukainen suunnitelma edustajista kannattaisi laatia valmiiksi jo vuonna 2022.
Syy siihen, miksi tätä keskustelua ei koskaan käyty, on kuitenkin selvä. Jos aito keskustelu olisi avattu esimerkiksi vuonna 2023, kaikilla 27 EU-maalla olisi ollut runsaasti aikaa tuoda julki oma mielipiteensä. Puola olisi voinut vaatia paikkaa neuvottelupöydässä Ukrainan rajanaapurina, ja Romania olisi voinut tehdä samoin. Monet maat olisivat voineet ilmaista suoran halunsa osallistua neuvotteluihin. EU:n johdon näkökulmasta liian monet äänet eivät ole hyvä asia, vaan unionin on esiinnyttävä yhtenäisenä yhden äänen takana. Juuri tästä syystä kukaan ei halunnut käydä näitä erittäin epämiellyttäviä keskusteluja viime vuosien aikana. Sen sijaan koko tämän ajan toistettiin, ettei Venäjän kanssa puhuta ja että sota on lopetettava tulitauolla.
Nyt yhdennellätoista hetkellä Zelenskyi käskee eurooppalaisia kiirehtimään, eikä aikaa pitkille ja venyville väittelyille enää ole, sillä hän vaatii päätöstä tämän kuun loppuun mennessä. Kun ihmiset joutuvat toimimaan viime hetkellä stressaavassa tilanteessa ilman aikaa pitkille keskusteluille, he palaavat perusasioihin ja oletusasetuksiin – aivan kuten sotilaat tai poliisit tukeutuvat peruskoulutukseensa paineen alla. Kun epämiellyttäviä keskusteluja edustuksesta on vältelty, lopputuloksena palataan vanhaan oletusarvoon. Tämä oletusarvo on E3-ryhmä lisättynä Euroopan komissiolla: Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja mahdollisesti herra Seibert.
Zelenskyi linjasi aikataulua tarkasti:
"Uskon, että marraskuussa, ei myöhemmin, meidän on hyväksyttävä se, kuka edustaa Eurooppaa neuvotteluissa. Se on parempi, koska he saavat mandaatin neuvotteluihin, ja he saavat mandaatin koko Euroopalta, koko tältä koalitiolta."
Zelenskyi asettaa näin ollen marraskuun takarajaksi päätökselle, jonka myötä valittu henkilö tai ryhmä saa valtuudet neuvotella koko Euroopan nimissä. Jos tilannetta tarkastellaan laajemmin, herää kysymys siitä, mitä neuvoteltavaa eurooppalaisilla ylipäätään on. Eurooppalaiset ovat viimeisen viiden vuoden ajan vakuuttaneet, etteivät he ole osapuolena tässä konfliktissa eivätkä suoria osallistujia, vaan ainoastaan tukemassa Ukrainaa. Tämän vuoksi on epäselvää, missä ominaisuudessa ja millaisia neuvotteluja nämä edustajat edes kävisivät Venäjän kanssa.
Kun Eurooppa on ottamassa aiempaa merkittävämmän roolin Venäjän ja Yhdysvaltain kanssa käytävissä keskusteluissa, Zelenskyin kommentit liittyvät kasvavaan vaatimusten kuoroon, jonka mukaan EU:n ja muiden on yhdistyttävä yhden pääneuvottelijan tai korkeimman tason pienen ryhmän taakse. Tämä korkeimman tason ryhmä tarkoittaa käytännössä suuria valtoja: mukana eivät tule olemaan Puola, Romania tai Bulgaria, vaan Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja joku Euroopan unionin edustaja.
Puhuessaan toimittajille Tanskan-vierailullaan tiistaina Ukrainan johtaja sanoi haluavansa vuoropuhelua EU:n ja muiden Euroopan valtojen kanssa siitä, kuka heitä edustaa. Hänen mukaansa tämä toimintatapa olisi parempi kuin se, että eurooppalaiset vain esittäisivät valmiit vastauksensa Ukrainalle, mikä ei olisi hyvä asia.
Tämä dynamiikka herättää kummastusta, kun muistetaan Euroopan unionin aiemmat suhteet omiin jäsenmaihinsa. Esimerkiksi Puolan oikeuslaitoksen uudistukset, Viktor Orbánin hallinnon aikaiset suhteet Unkariin sekä nykyinen tilanne Slovakian pääministerin Robert Ficon kanssa osoittavat, miten poikkeuksellinen Brysselin ja jäsenmaiden välinen suhde on ollut. Puola, Unkari ja Slovakia ovat kaikki EU:n täysivaltaisia jäsenmaita, ja niiden johtajat ovat korkeimmalle tasolle demokraattisesti valittuja viranhaltijoita, mutta silti Euroopan komissio ja muut instituutiot ovat painostaneet heitä hyväksymään tiettyjä uudistuksia ja toimintatapoja. Nyt sen sijaan Zelenskyi, joka ei ole eurooppalainen viranomainen eikä hänen maansa ole Euroopan unionin jäsen, vaatii tulla kuulluksi siitä, kenen pitäisi edustaa Eurooppaa.
Saksan Merz vastaa Slovakian pääministerin kritiikkiin ja vaatii kaikkien EU-maiden tukea
Saksan liittokansleri Friedrich Merz on vastannut Slovakian pääministerin kritiikkiin ja vaatii, että kaikkien EU-maiden on tuettava Ukrainaa. Taustana asiassa on se, että Robert Fico on käytännössä todennut Merzin nykyisen toiminnan EU-budjetin suhteen olevan kiristystä. Merz vastasi kritiikkiin seuraavasti:
"Tämä taloudellinen tuki Ukrainalle on yhteinen eurooppalainen tehtävä, ei yksittäisten jäsenvaltioiden asia, vaan Euroopan unionin jaettu vastuu. Näin olemme sen aina ymmärtäneet, näin olemme muovanneet politiikkaamme Ukrainaa kohtaan viime vuosien aikana, ja siksi kysymystä siitä, miten tuemme Ukrainaa tulevina vuosina, myös taloudellisesti, jos se on tarpeen – ja se on tarpeen – on luonnollisesti tarkasteltava näiden budjettineuvottelujen yhteydessä."
Merzin mukaan kyseessä ei siis ole yksittäisten jäsenmaiden asia, vaan Euroopan unionin yhteinen tehtävä. Euroopan unioni on kuitenkin nimenomaan yksittäisten jäsenvaltioiden muodostama yhteenliittymä, eikä se ole teknisesti ottaen liittovaltio tai supervaltio, vaikka jotkut sellaista siitä haluaisivatkin. Merz sivuuttaa sen tosiasian, että paperilla jokaisen yksittäisen jäsenmaan kantaa on kuunneltava, vaikka käytännössä tilanne onkin mutkikkaampi.
Lisäksi Merzin käyttämä ilmaisu taloudellisesta tuesta "jos se on tarpeen" on ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä tuki on jatkuvasti välttämätöntä. Joulukuussa 2025 sovittiin 90 miljardin euron lainasta Ukrainalle. Huhtikuussa Naton pääsihteeri Mark Rutte kiersi Ankaran Nato-huippukokouksessa vaatimassa kaikkia sitoutumaan 70 miljardiin euroon vuodessa Naton kautta, ja hän sai tuon sitoumuksen. Nyt puhutaan jälleen uudesta noin 70 miljardin euron rahoitusvajeesta.
Merz kommentoi myös Unkaria ja sen pääministeriä Péter Magyaria:
"Mutta sitten meidän on keskusteltava tästä asiasta, ja Péter Magyar ja minä puhuimme varsin avoimesti siitä tosiasiasta, että Unkarissa on myös sisäpoliittinen kysymys, jota me tietenkin kunnioitamme. Mutta omalta osaltani pyysin häntä ymmärtämään, miksi maa, joka maksaa eniten Euroopan unionin budjettiin ja antaa ylivoimaisesti suurimman panoksen, mukaan lukien Ukrainan tukemiseen, uskoo olevan tärkeää, että ratkaisemme tämän perustavanlaatuisen kysymyksen yhdessä."
Myöskään Péter Magyar ei siis ole Robert Ficon tavoin innostunut Friedrich Merzin ehdotuksesta. Merz kutsuu Unkarin tilannetta sisäpoliittiseksi kysymykseksi, vaikka todellisuudessa kyse on taloudellisesta realiteetista ja siitä, etteivät unkarilaiset ole lainkaan innostuneita Merzin rahoitusehdotuksesta. Merz ilmoittaa kunnioittavansa tätä näkemystä, mutta vaatii välittömästi seuraavassa lauseessa, että asia on silti hoidettava Saksan haluamalla tavalla vedoten Saksan asemaan suurimpana nettomaksajana.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja vastaa Merzin uhkavaatimukseen
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa on vastannut Merzin esittämään uhkavaatimukseen, joka koskee Ukrainan rahoitusta. Vaikka julkisuudessa on puhuttu vuoden 2027 rahoituksesta, Merzin vaatimus ulottuu todellisuudessa vuodesta 2028 pitkälle tulevaisuuteen, kattaen toki myös vuoden 2027.
António Costa on luvannut Saksan liittokansleri Friedrich Merzille osoittamassaan vastauskirjeessä varata aikaa laajalle keskustelulle Ukrainan vuoden 2027 rahoitustarpeista epävirallisessa EU-huippukokouksessa, joka järjestetään Dublinissa 13. marraskuuta. Huippupoliitikkojen viestintä näyttää nykyisin tapahtuvan sähköpostien sijaan yhä enemmän perinteisten ja muodollisten kirjeiden välityksellä, sillä sekä Merz että Costa ovat lähestyneet toisiaan virallisilla kirjeillä. Joka tapauksessa Costa on rauhoitellut Merziä ja luvannut nostaa asian pöydälle 13. päivän epävirallisessa kokouksessa.
Nato keskittyy Venäjän vastaiseen toimintaan ja karsii ulkomaanoperaatioitaan
Politico-lehden mukaan Nato pyrkii asettamaan etusijalle Venäjän vastaisen toiminnan ja supistamaan Euroopan ulkopuolisia operaatioitaan. Naton entinen puolustusinvestoinneista vastaava apulaispääsihteeri Camille Grand totesi ehdotuksen osoittavan:
"Erittäin selkeän ymmärryksen siitä, että tapahtui mitä tahansa, Natolle suuri kriisitilanne Euroopassa ohittaa kaikki muut painopisteet tai tapahtumat."
Tämä ehdotus kulkee käsi kädessä Washingtonin "Nato 3.0" -nimellä kutsuvan aloitteen kanssa, jossa Yhdysvallat painostaa puolustusliittoa keskittämään ydintehtävänsä uudelleen Euroopan puolustamiseen.
Tämä kehitys on suora seuraus uudesta moninapaisesta maailmanjärjestyksestä sotilaallisessa mielessä. Kun Yhdysvallat oli valtansa huipulla välittömästi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja maailman ainoa supervalta, mitään toimintoja ei supistettu eikä huomiota keskitetty vain yhteen pisteeseen. Noin kolmen vuosikymmenen ajan maailma oli avoin ja rajaton, mutta vähitellen alkanut muutos näkyy nyt kerralla. Kun Nato nyt ilmoittaa keskittyvänsä Eurooppaan, se johtuu siitä, että moninapaisessa maailmassa on opittava ottamaan huomioon myös muiden toimijoiden – käytännössä Kiinan, Venäjän ja muiden maiden – intressit. Nato ei voi enää toimia samalla tavalla kuin aiemmin. Tämä on vasta alkua laajoille keskusteluille, jotka tulevat olemaan osa Euroopan uutta turvallisuusarkkitehtuuria sitten, kun nuo neuvottelut aikanaan käynnistyvät.
Zelenskyi kieltäytyy vetämästä joukkoja Donbasista rauhansopimuksen vuoksi
The New Voice of Ukraine -julkaisun mukaan Zelenskyi ilmoittaa, ettei Ukraina vedä joukkojaan Donbasista rauhansopimuksen saavuttamiseksi. Zelenskyi kommentoi tilannetta seuraavasti:
"Tämä on helppo tapa puhua venäläisille: painostakaa meitä lähtemään Donbasista, niin syntyy sopimus. Emme ole valmiita sellaiseen sopimukseen. Emme ole valmiita luottamaan Putiniin. Tietenkin on helpompaa painostaa meitä, mutta toivon, että Yhdysvallat löytää toisen tavan yhdessä Euroopan kanssa. Me laskemme sen varaan."
Zelenskyin kanta joukkojen vetämiseen Donbasista on hänen näkökulmastaan ymmärrettävä, mutta huomio kiinnittyy siihen, miksi hän ja monet eurooppalaiset päättäjät puhuvat jatkuvasti Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin luottamisesta. Kansainvälisessä politiikassa ja rauhanneuvotteluissa ei ole kyse siitä, että kenenkään pitäisi sokeasti luottaa toiseen osapuoleen.
Juuri tästä syystä on olemassa sopimuksia, valtiosopimuksia ja virallisia asiakirjoja. Liike-elämässä ei luoteta sokeasti edes liikekumppaniin, vaan osapuolten välille laaditaan sitovat sopimukset. Luottamus kuuluu ystävien ja perheenjäsenten välille, ei Putinin ja Zelenskyin välille, ja jokainen ymmärtää tämän tosiasian. Kyse ei siis ole luottamuksesta, vaan vakavasta keskustelusta ja allekirjoitettavista valtiosopimuksista.
Sama pätee turvatakuisiin: jos eläisimme maailmassa, jossa kaikkien täytyisi vain luottaa toisiinsa, koko turvatakuiden käsitettä ei olisi olemassa. Turvatakuut ovat kuitenkin olemassa, ja Zelenskyi itse puhuu niistä joka ikinen päivä. Kun paikalleen asetetaan toimivat turvatakuut, allekirjoitetut valtiosopimukset, sitovat järjestelyt ja uusi turvallisuusarkkitehtuuri, luottamuksesta ei tarvitse tulla minkäänlaista merkittävää tekijää osapuolten välillä.
Kirjoittaja: Aksu
Julkaisija: Sebastian Sas (Artikkelissa mainitut muut lähteet: Politico, The New Voice of Ukraine)
Päivämäärä: 12.11.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti