 |
| Asianajaja Brown vastaa toimittajien kysymyksiin Rex Heuermannin päätöksestä myöntää syyllisyytensä Gilgo Beachin tapauksessa. Ai kuva/https://raphael.app/f |
Asianajaja Brown totesi medialle, ettei hän voi paljastaa luottamuksellisia keskusteluja, mutta hän kertoi puolustuksen edenneen pisteeseen, jossa Rex Heuermann totesi haluavansa myöntää syyllisyytensä. Tässä vaiheessa puolustuksen tavoitteeksi muodostui hänen etujensa suojeleminen.
Toimittaja kysyi Brownilta, milloin tämän omat ajatukset muuttuivat, sillä asianajaja oli itse aiemmin kertonut useaan otteeseen uskovansa, ettei Heuermann ole etsitty henkilö. Brown vastasi, etteivät hänen omat ajatuksensa ole tärkeitä. Jossain vaiheessa Heuermann myönsi vastuunsa asianajajilleen ja ilmaisi haluavansa edetä oikeudenkäyntiin. Brown korosti, ettei hän istu tuomitsemassa tapausta. Hänen mukaansa heidän tavoitteensa ja työnsä on olla innokkaita puolestapuhujia asiakkaalleen, ja näin he toimivat jokaisessa yksittäisessä tapauksessa. Hyvä asianajaja puhuu asiakkaansa puolesta, ja tätä he ovat tehneet ensimmäisestä päivästä lähtien. Brown totesi omien uskomustensa olevan merkityksettömiä.
Toimittaja huomautti tällaisten kuulemisten olevan usein hyvin kliinisiä ja pyysi asianajajaa avaamaan Heuermannin mielenmaisemaa hänen saapuessaan paikalle. Lisäksi toimittaja kysyi, olisiko Heuermann kyseisenä aamuna sanonut luottamuksellisuutta rikkomatta jotain, mikä osoittaisi hänen ajatuksiaan tai tunteitaan asian suhteen. Brown selvensi, ettei asioita ole hoidettu harkitsemattomasti. Tässä tapauksessa ei tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan jokainen tehty päätös on ollut laskelmoitu ja tarkkaan mietitty, ja asioita on palloteltu satoja kertoja. Brownin mukaan he ovat puhuneet Heuermannin kanssa ja valmistelleet häntä tätä päivää varten, ja tuo prosessi on jatkunut viikkojen ajan.
Lopuksi toimittaja kysyi, onko Heuermann pahoillaan, johon Brown vastasi toivovansa niin.
Sarjamurhaajien määrä ja heidän kiinnijäämisensä Yhdysvalloissa on muuttunut radikaalisti viime vuosikymmenten aikana. Sarjamurhaajien "kultakausi" sijoittui 1970- ja 1980-luvuille, mutta nykypäivänä heidän lukumääränsä on laskenut merkittävästi.
Tässä on katsaus nykytilanteeseen, kiinnijäämistodennäköisyyksiin ja historian pahimpiin tapauksiin:
Kuinka paljon Yhdysvalloissa on aktiivisia sarjamurhaajia?
Tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa, mutta asiantuntijat tekevät tilastollisia arvioita:
Historiallinen arvio: FBI on aiemmin arvioinut, että Yhdysvalloissa voisi olla kerrallaan noin 25–50 aktiivista sarjamurhaajaa.
Nykytilanne: Radford Universityn ylläpitämän laajan sarjamurhaajatietokannan mukaan lukumäärä on romahtanut 1980-luvun huippuvuosista (jolloin aktiivisia tekijöitä oli useita satoja). Nykyään arvioidaan, että aktiivisia sarjamurhaajia on Yhdysvalloissa alle 15–30, ehkä jopa huomattavasti vähemmän. Osa nykyisistä sarjamurhaajista voi myös pitää pitkiä taukoja tekojensa välillä.
Miten hyvin heitä saadaan kiinni?
Nykyään on erittäin vaikeaa olla "menestyvä" sarjamurhaaja (eli murhata useita ihmisiä pitkän ajan kuluessa). Syyt tähän ovat vahvasti teknologisia ja poliisin yhteistyöhön liittyviä:
DNA ja forensinen sukututkimus: Teknologia on kehittynyt valtavasti. Esimerkiksi pahamaineinen Golden State Killer saatiin kymmenien vuosien jälkeen kiinni geneettisen sukututkimuksen avulla. Nykyään rikospaikalle jäänyt pienikin DNA-näyte johtaa usein tekijän jäljille.
Valvontateknologia: Valvontakameroiden, matkapuhelinten paikannuksen ja digitaalisen jalanjäljen (esim. luottokorttien ja auton GPS-tietojen) vuoksi kenen tahansa liikkeiden jäljittäminen on paljon helpompaa kuin ennen.
Tietokannat: FBI:n ViCAP (Violent Criminal Apprehension Program) auttaa eri osavaltioiden poliisivoimia yhdistämään samankaltaiset rikokset toisiinsa paljon nopeammin. Ennen murhaaja saattoi siirtyä osavaltiosta toiseen, eikä poliisi osannut yhdistää tekoja.
Tuloksena: Potentiaaliset sarjamurhaajat saadaan nykyään usein kiinni jo ensimmäisen tai toisen murhan jälkeen, ennen kuin he edes ehtivät täyttää sarjamurhaajan määritelmän (yleensä kolme tai useampi uhri eri aikoina). Vaikka yleinen murhien selvitysprosentti Yhdysvalloissa on nykyään vain noin 50 %, sarjamurhaajien kohdalla kiinnijäämisriski on modernin teknologian vuoksi erittäin korkea.
Amerikan pahimmat sarjamurhaajat kautta aikojen
Kun puhutaan "pahimmista", mittarina käytetään yleensä vahvistettujen uhrien määrää tai tekojen poikkeuksellista raakuutta. Seuraavat henkilöt ovat Yhdysvaltain historian tuhoisimpia tunnettuja sarjamurhaajia:
Samuel Little
Uhrit: Tunnusti 93 murhaa, joista FBI on vahvistanut yli 60.
Tausta: Little on uhrien määrällä mitattuna Yhdysvaltojen historian pahin sarjamurhaaja. Hän toimi vuosina 1970–2005 ja kohdisti iskunsa usein haavoittuvassa asemassa oleviin naisiin (kuten prostituoituihin ja huumeidenkäyttäjiin), joiden kuolemia ei usein aluksi edes tutkittu murhina. Hän jäi lopulta kiinni vuonna 2012 DNA-todisteiden avulla.
Gary Ridgway ("Green River Killer")
Uhrit: 49 vahvistettua uhria, tunnusti yli 70.
Tausta: Ridgway murhasi kymmeniä naisia ja tyttöjä Washingtonin osavaltiossa 1980- ja 1990-luvuilla. Hänet saatiin lopulta kiinni vuonna 2001, kun DNA-teknologia oli kehittynyt riittävälle tasolle yhdistämään hänet vanhoihin rikospaikkanäytteisiin.
John Wayne Gacy ("Killer Clown")
Uhrit: 33 vahvistettua uhria.
Tausta: Gacy murhasi nuoria poikia ja miehiä 1970-luvulla Chicagon alueella. Hän hautasi suurimman osan uhreistaan oman talonsa ryömintätilaan. Hän sai lisänimensä, koska hän esiintyi klovnina lastenkutsuilla ja hyväntekeväisyystapahtumissa.
Ted Bundy
Uhrit: Tunnusti 30 murhaa, todellinen määrä voi olla korkeampi.
Tausta: Bundy on yksi maailman tunnetuimmista sarjamurhaajista. Hän käytti hyväkseen viehättävää ja älykästä ulkokuortaan houkutellakseen nuoria naisia autoonsa 1970-luvulla useissa eri osavaltioissa.
Jeffrey Dahmer ("Milwaukee Cannibal")
Uhrit: 17 vahvistettua uhria.
Tausta: Vaikka Dahmerin uhriluku on pienempi kuin muiden listalla olevien, hänen tekojensa äärimmäinen raakuus – joihin liittyi muun muassa nekrofiliaa, kannibalismia ja ruumiinosien säilyttämistä – on tehnyt hänestä yhden Yhdysvaltain historian pahamaineisimmista rikollisista. Hän toimi vuosina 1978–1991.
Kirjoittaja Aksu,
Lähde: NewsNation
https://www.youtube.com/watch?v=AsCq2vaUNI0
Päivämäärä: 9. huhtikuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti