 |
| Yhdysvaltojen suunnitelmat vähentää strategista sotilaskalustoaan ja tukeaan Natolle herättävät kysymyksiä Euroopan puolustuskyvystä ja taakanjaon uudelleenmäärittelystä, samalla kun Euroopan maat pyrkivät nopeuttamaan omavaraisuuttaan ja tiivistämään puolustusyhteistyötään. AI Kuva/chatgpt |
Yhdysvaltojen suunnitelmat vähentää Naton sotilaallista tukea Euroopassa herättävät kysymyksiä puolustusliiton tulevaisuudesta
Yhdysvaltojen on raportoitu suunnittelevan Natolle kriisitilanteissa kohdennetun sotilaskalustonsa leikkaamista, mikä on herättänyt kysymyksen siitä, onko Yhdysvallat hylkäämässä Euroopan juuri silloin, kun maanosa on yhä huolestuneempi Venäjän aiheuttamista uhista.
Lähteiden mukaan Yhdysvaltojen edustajat kertoivat viime viikolla Brysselissä pidetyssä kokouksessa Nato-kumppaneilleen suunnitelmista vähentää strategisten pommikoneiden, hävittäjien, lennokkien, sukellusveneiden ja sotalaivojen määrää, jotka se asettaa allianssin käyttöön. Samaan aikaan puolustusliitto on ennennäkemättömän paineen alla nykyisen presidentin Donald Trumpin toistuvasti kritisoidessa sitä ja uhatessa avoimesti vetää Yhdysvallat kokonaan ulos Natosta.Raporttien mukaan Yhdysvallat aikoo puolittaa strategisten pommikoneiden määrän, leikata hävittäjien määrää kolmanneksella ja vähentää allianssin käytettävissä olevia sotalaivoja. Lisäksi sukellusveneitä ei aseteta käyttöön lainkaan, ja aseistettujen lennokkien tuki lopetetaan, mikä tarkoittaa, että Euroopan Nato-maiden on jatkossa käytettävä omia tiedustelulennokkejaan. Yksi asia ei kuitenkaan muutu: Yhdysvaltojen odotetaan jatkavan Naton tukemista ydinasepelotteellaan.
Saksan ulkopolitiikan seuran (German Council on Foreign Relations) vanhempi tutkija, tohtori Aylin Matlé tuo esiin, että näihin Yhdysvaltojen tukileikkauksiin liittyy yhä useita epävarmuustekijöitä. Vaikka raportteja on julkaistu viime päivinä ja viikkoina, on epäselvää, mitä joukkojen vähennykset tarkalleen tarkoittavat: kuinka paljon joukkoja siirretään tai vedetään kokonaan pois Euroopasta, mitkä suorituskyvyt tarkalleen ottaen poistuvat ja ennen kaikkea, millä aikataululla tämä tapahtuu. Matlén käsityksen mukaan edes Pentagonilla ei ole vielä selvyyttä asiasta. Tämä tekee Nato-liittolaisille vastaamisen ja mahdollisten seurausten käsittelyn entistä vaikeammaksi. Hän pitää täydellistä vetäytymistä kuitenkin erittäin epätodennäköisenä.
Kysymys siitä, mitä "kriisi" todellisuudessa tässä yhteydessä tarkoittaa, on myös monitulkintainen. Matlé huomauttaa, että tällä hetkellä eletään virallisesti ja oikeudellisesti rauhanaikaa, jolloin Naton Euroopan-joukkojen ylipäälliköllä (SACEUR) on valtuudet siirrellä joukkoja harjoitusten vuoksi ja osoittaa valmiutta suhteessa Venäjään. Jos Nato siirtyisi todelliseen kriisitilaan ja valmistautuisi mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa, ei ole julkista tietoa siitä, mihin tarkkoihin toimiin allianssi tai Yhdysvallat ryhtyisi. Yhdysvalloilla on edelleen joukkoja ja suorituskykyjä korvamerkittynä Naton joukkomallissa, joka on keskeisin organisaatiorakenne kriiseihin varautumisessa. Tarkkojen suunnitelmien pitäminen poissa julkisuudesta on perusteltua, jotta tietoja ei päätyisi vihollisen käsiin.
Yhdysvallat ei ole peitellyt suunnitelmiaan Euroopassa olevien joukkojen vähentämiseksi. Yhdysvaltojen ulkoministeri Marco Rubio totesi äskettäin, että allianssissa ymmärretään hyvin Yhdysvaltojen Euroopan-joukkojen läsnäolon mukauttaminen. Hänen mukaansa työ on ollut käynnissä ja sitä on tehty koordinoidusti liittolaisten kanssa. Rubio korosti Yhdysvaltojen velvollisuuksia indopasifisella alueella, Lähi-idässä ja läntisellä pallonpuoliskolla, todeten, että meneillään olevan prosessin ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.
Matlé vahvistaa, ettei siirtyminen joukkojen vähentämisestä sotilaskaluston leikkaamiseen ole yllättävää. Kaluston ja asejärjestelmien käyttö vaatii joukkoja, joten on loogista, että Yhdysvaltojen pienentäessä sotilaallista jalanjälkeään Euroopassa myös kaluston määrä laskee. Haasteita Euroopan liittolaisille aiheuttaa kuitenkin sekavuus Yhdysvaltojen ilmoituksissa. Esimerkiksi nykyinen presidentti Donald Trump on aiemmin puhunut 5 000 sotilaan vetämisestä Saksasta ja samanaikaisesti 5 000 lisäsotilaan sijoittamisesta Puolaan. Matlén mukaan suurin ongelma ei ole Yhdysvaltojen vetäytymishalu, joka on ymmärrettävää ja Euroopan liittolaisten tiedossa taakanjaon näkökulmasta, vaan juuri ilmoitusten ristiriitaisuus. Selkeiden suunnitelmien puuttuminen Yhdysvaltojen hallinnon sisällä tekee Euroopan maiden reagoinnista huomattavasti vaikeampaa.
Euroopan kyvyttömyys maksaa tarpeeksi puolustuksestaan tai tuen puute Iranin sodassa eivät Matlén mukaan ole rangaistusperusteita näille leikkauksille. Suunnitelmat ovat olleet olemassa jo kauan ennen nykyisen presidentin Donald Trumpin paluuta Valkoiseen taloon. Yhdysvallat ei myöskään voi enää perustellusti sanoa, ettei Eurooppa panosta tarpeeksi puolustukseensa. Naton viimevuotisessa huippukokouksessa liittolaiset sopivat nostavansa puolustusmenonsa jopa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta tulevina vuosina ja mahdollisesti seuraavalla vuosikymmenellä. Euroopan Nato-maiden ja Kanadan puolustusmäärärahat ovatkin olleet jo vuosia selvässä kasvussa.
Myös Naton pääsihteeri Mark Rutte on korostanut vahvemman Euroopan ja vahvemman Naton merkitystä. Hänen mukaansa Euroopan on askel askeleelta tultava vähemmän riippuvaiseksi vain yhdestä liittolaisesta, eli Yhdysvalloista.
Käytännössä leikkausten vaikutukset riippuvat vedettävistä järjestelmistä. Esimerkiksi syvälle ulottuvien tarkkuusiskukykyjen osalta Yhdysvallat oli Joe Bidenin kaudella tehnyt kahdenvälisen sopimuksen niiden sijoittamisesta Saksaan, mutta nykyinen presidentti Donald Trump perui hiljattain tämän vuonna 2024 tehdyn päätöksen. Tällaisia suorituskykyjä tarvitaan kipeästi koko Euroopan puolustukseen ja pelotteeseen. Jos Yhdysvallat ei toimita niitä suunnitellusti, Eurooppa kohtaa vakavan suorituskykyaukon, jonka paikkaaminen lyhyellä aikavälillä on vaikeaa. Keskipitkällä aikavälillä, eli kolmesta viiteen vuodessa, Euroopan maat voivat kuitenkin paikata aukon yhteistuotannon avulla, mitä useat maat alkoivat suunnitella heti alkuperäisen sopimuksen julkistamisen jälkeen.
Kysymys siitä, onko Naton jäsenmailla varaa puolustaa itseään ilman Yhdysvaltoja, ei Matlén mukaan ole välttämättä puhtaasti verotuksellinen ongelma, vaikka budjettirajoitteita onkin. Saksan asema resurssien vapauttamisessa on poikkeuksellinen. Matlé huomauttaa, että kyse ei ole siitä, onko Euroopan Nato-mailla varaa puolustukseensa, vaan siitä, onko niillä varaa jättää sitä tekemättä. Mahdollinen konflikti Venäjän kanssa tulisi huomattavasti kalliimmaksi. Yhteistuotanto ja mittakaavaedut tarjoavat yhä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia yksikkökustannusten alentamiseen ja Yhdysvaltojen jättämien aukkojen täyttämiseen.
Euroopan maat tekevät jo tiivistä kahdenvälistä yhteistyötä, kuten Ison-Britannian ja Puolan uusi puolustus- ja turvallisuussopimus sekä Saksan puolustusministeri Boris Pistoriuksen neuvottelut kanadalaisen kollegansa kanssa osoittavat. Matlé uskoo, että Naton pelote toimii toistaiseksi, sillä Venäjän ei ole havaittu valmistelevan tarkkoja hyökkäyksiä Naton alueelle. Välitön tyytyväisyyteen tuudittautuminen ei kuitenkaan ole paikallaan, ja poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee asianmukainen kiireellisyyden tuntu. Euroopan maat toimivat nyt nopeammin kyetäkseen toimimaan tarvittaessa itsenäisemmin ilman Yhdysvaltojen tukea tai sen vähentyessä.
Yhdysvaltojen täydellinen ero Natosta on oikeudellisesti vaikeaa, sillä se vaatisi senaatin hyväksynnän, jota ei tällä hetkellä todennäköisesti tulisi. Poliittisesti Yhdysvaltojen presidentti voi kuitenkin heikentää Naton uskottavuutta kyseenalaistamalla, tulisiko Yhdysvallat Euroopan liittolaistensa apuun kriisitilanteessa. Tämä ei tarkoita suoraa eroa allianssista, mutta nostaa luotettavuuteen liittyviä huolia. Matlé muistuttaa, että myös Yhdysvallat hyötyy Nato-jäsenyydestään huomattavasti, kuten Iranin sota osoitti Yhdysvaltojen ollessa riippuvainen Euroopan liittolaisten tukikohdista ja ilmatilasta. Eurooppalaisten tulisikin esittää tämä argumentti voimakkaammin Yhdysvalloille.
Lähde: DW News (Toimittaja Alex Forest Whiting, haastateltavana tohtori Aylin Matlé)
https://www.youtube.com/watch?v=_Z1D-iQFFTA
Yhdysvallat, Intia, Japani ja Australia tiivistävät rivejään – Kiina seuraa Quad-ryhmän liikkeitä tarkasti
 |
| Yhdysvaltojen, Intian, Japanin ja Australian muodostama Quad-ryhmittymä pyrkii tiivistämään rivejään ja elvyttämään merkitystään Indopasifisella alueella. Neljän demokratian yhteistyö herättää yhä suurempaa huolta Pekingissä, joka tulkitsee ryhmän vahvistumisen avoimen Kiinan vastaisena strategiana. AI Kuva/chatgpt |
Puheet Quad-ryhmän (Quadrilateral Security Dialogue) kuolemasta ovat olleet vahvasti liioiteltuja. Ryhmittymä tuo yhteen Yhdysvallat, Intian, Japanin ja Australian. Nämä neljä demokratiaa pyrkivät koordinoimaan vastauksiaan Indopasifisen alueen strategisiin huoliin ja tarjoamaan vastapainon Kiinalle. Viime vuonna Intiassa järjestettäväksi suunniteltu Quad-johtajien huippukokous peruttiin, mutta nyt ilmassa on selkeitä merkkejä siitä, että Yhdysvallat puhaltaa uutta elämää tähän foorumiin, johon Kiina suhtautuu suurella epäluulolla. Näiden neljän maan ulkoministerit tapasivat eilen Delhissä ja ilmoittivat uusista yhteisistä aloitteista, jotka koskevat merellistä turvallisuutta, kriittisiä mineraaleja ja energiaa.
Delhin kokouksessa yhdysvaltalaisten edustajien viesti oli selkeä. Yhdysvaltojen ulkoministeri Marco Rubio totesi hiljattain, että ryhmä on alkanut saavuttaa todellisia tuloksia ja on syvästi sitoutunut tähän kumppanuuteen. Rubio korosti, että Quad on Yhdysvaltojen globaalin strategian lynchpin eli keskeinen tukipilari ja kulmakivi. Koska Indopasifisen alueen merkitys maailmalle kasvaa entisestään, myös Quadin vastuut kasvavat samassa suhteessa, ja ryhmittymän on valmistauduttava tähän.
Kiina suhtautui aiemmin vähättelevästi Quadiin kutsuen sitä ”merivaahdoksi”, joka katoaisi pian. Nyt suunta on kuitenkin kääntynyt, ja Peking on muuttunut vihamielisemmäksi ryhmän saadessa lisää nostetta. Kiina esittää Quadin nykyisin selkeästi Kiinan vastaisena aloitteena. Kiinan edustajat ovat toistuvasti tehneet selväksi kantansa: maiden välisen yhteistyön tulisi edistää alueellista rauhaa, vakautta ja vaurautta eikä sen tulisi kohdistua ketään kolmatta osapuolta vastaan. Kiina ei tue poissulkevien klikkien tai blokkien vastakkainasettelun muodostamista, eikä mikään yhteistyö saisi heikentää alueen maiden välistä keskinäistä luottamusta.
Chatham Housen Aasian ja Tyynenmeren ohjelman Etelä-Aasian vanhempi tutkija Chietigj Bajpaee analysoi Yhdysvaltojen Quad-politiikan olevan tällä hetkellä hieman muutostilassa. Yhdysvaltojen nykyisen presidentin Donald Trumpin hallinnon siirryttyä toiselle kaudelle Quadia kohtaan oli ladattu korkeita odotuksia. Esimerkiksi ulkoministeri Marco Rubion ensimmäisiä virallisia tehtäviä oli tapaaminen Quad-kollegoiden kanssa. Intian ja Yhdysvaltojen suhteiden viilenemisen vuoksi viime vuodelle kaavailtu johtajatason huippukokous jäi kuitenkin toteutumatta.
Bajpaee huomauttaa tämän heijastelevan nykyisen presidentin Donald Trumpin mieltymystä kahdenvälisiin neuvotteluihin monenkeskisten (multilateral) tai minilateralististen aloitteiden sijaan. Tämä näkyi selkeästi presidentti Trumpin tapaamisissa presidentti Xi Jinpingin kanssa aiemmin tässä kuussa sekä presidentti Putinin kanssa Alaskassa viime vuonna. Trump näkee enemmän arvoa kahdenvälisissä tapaamisissa kuin yhteistyössä samanmielisten maiden ryhmittymien kanssa. Delhin tuore ulkoministerikokous onkin yritys elvyttää Quadin vauhtia ja vahvistaa Yhdysvaltojen sitoutuminen aloitteeseen, jonka ensimmäinen Trumpin hallinto ironisesti elvytti vuonna 2017.
Bajpaee pitää näkemystä Quadista eräänlaisena "Aasian Natona" epätarkkana. Kolme jäsenistä – Australia, Japani ja Yhdysvallat – ovat virallisia liittolaisia, kun taas Intia ei ole. Intian pitkäaikainen sitoutuminen strategiseen autonomiaan tekee siitä varovaisen liittymään mihinkään sotilasliittoa muistuttavaan foorumiin. Quad korostaa sitoutumistaan sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen ylläpitämiseen, vapaaseen ja avoimeen Indopasifiseen alueeseen sekä luotettavan infrastruktuurin tukemiseen. Vaikka tämä voi asettaa haasteen Kiinan mahdille ja sen toisinaan läpinäkymättömille talouspolitiikoille, edes Quadin jäsenvaltiot eivät jaa täysin yhtenäistä näkemystä Kiinasta. Tokiolla on vaikeat suhteet Pekingiin, kun taas New Delhi, Canberra ja Washington etsivät kaikki jonkinlaista suhteiden uudelleenkäynnistystä Pekingin kanssa.
Kiinan asenteen muutos vähättelystä vihamielisyyteen juontaa juurensa Quadin kehityksestä. Vuonna 2007 perustettu ryhmä koostuu Aasian neljästä suuresta merellisestä demokratiasta. Alun perin vuonna 2004 tapahtuneen Intian valtameren tsunamin jälkeiseen humanitaariseen ja katastrofiapuun keskittynyt aloite on laajentunut kattamaan laajoja teemoja ilmastosta ja pandemiavasteesta toimitusketjujen kestävyyteen sekä kriittisiin ja nouseviin teknologioihin. Retoriikka vapaasta ja avoimesta Indopasifisesta alueesta sekä yhteinen arvopohja demokratioina, puhumattakaan puheista "Aasian Natona", on huolestuttanut kiinalaisia. Bajpaeen mukaan nämä pelot ovat kuitenkin osin liioiteltuja. Kiinaa todennäköisesti huolettavat eniten juuri ulkoministerikokouksessa lanseeratut merelliseen turvallisuuteen keskittyvät aloitteet.
Jotta Quad osoittaisi merkittävyytensä Indopasifisella alueella, on ryhmän siirryttävä retoriikasta konkreettisiin tekoihin, aivan kuten Trumpin hallinnon transaktionaalinen ulkopolitiikka edellyttää. Kokouksen pääaiheet – merellinen turvallisuus, taloudellinen turvallisuus, kriittiset teknologiat ja humanitaarinen apu – osoittavat, että ryhmä pyrkii juuri tähän. Esimerkkeinä Bajpaee mainitsee Quadin kriittisten mineraalien puitejärjestelyn sekä Indopasifisen merivalvonnan yhteistyöaloitteen. Seuraava merkittävä virstanpylväs on, järjestetäänkö johtajatason huippukokousta, joka viime vuonna peruttiin Intiassa, ja laajeneeko Quad tulevaisuudessa muihin maihin tai alueellisiin aloitteisiin.
Intian rooli on Quadin tulevaisuudelle elintärkeä. Bajpaee kuvailee Intiaa ryhmän "norsuksi posliinikaupassa" – se on maailman väkirikkain maa, matkalla maailman kolmanneksi suurimmaksi taloudeksi vuosikymmenen loppuun mennessä, ja se on ryhmän ainoa jäsen, jolla ei ole virallista liittolaissuhdetta muiden kanssa. Intian osallistuminen on välttämätöntä Quadin uskottavuudelle. Intian ja Yhdysvaltojen suhde on kuitenkin menettänyt hieman hohtoaan kuluneen vuoden aikana. Ajatus Intiasta Kiinan vastapainona ei enää vetoa samalla tavalla, kun sekä New Delhi että nykyinen Washingtonin hallinto pyrkivät itsenäisesti parantamaan suhteitaan Pekingiin.
Seuraavan viiden vuoden aikana Quadin onnistumista mitataan sillä, toteutuuko johtajatason huippukokous, pystyykö se tarjoamaan konkreettisia tuloksia ja tapahtuuko ryhmän laajentumista. Muut merelliset demokratiat, kuten Etelä-Korea, tai Indopasifisella alueella läsnä olevat Euroopan maat, kuten Ranska ja Iso-Britannia, voisivat olla mahdollisia uusia jäseniä. Lisäksi Quadin on vahvistettava yhteistyötään muiden samanmielisten ryhmittymien, kuten tekoälyyn ja toimitusketjuihin keskittyvän PAX Silican, Australian, Intian ja Indonesian kolmenkeskisen kehyksen tai Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) kanssa varmistaakseen pitkäaikaisen relevanssinsa alueella.
Lähde: DW News, Haastateltavana Chietigj Bajpaee, Chatham House
Kirjoittaja Aksu
Päivämäärä: 29.5.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti