 |
| Paavi Leo XIV vierailee Uruguayssa, missä hän osallistuu historialliseen rukoushetkeen ja tapaa paikallisia uskovia Montevideon Centenario-stadionilla. Tapahtuma kokoaa yhteen tuhansia ihmisiä ympäri maata. AI Kuva/Grok Image |
Montevideon historiallinen Centenario-stadion täyttyi innokkaista uskovista, kun paavi Leo XIV saapui Uruguayhin johtamaan rukoushetkeä. Väkijoukko osoitti suurta rakkautta ja kunnioitusta Pyhää Isää kohtaan huutamalla toistuvasti: "Paavi Leo, rakastamme sinua valtavasti!" Paavin rinnalla kulki Montevideon arkkipiispa, kardinaali Daniel Sturla, ja tunnelma oli täynnä uruguaylaisten lämpöä ja lasten odotusta.
Tilaisuus alkoi juhlallisesti, kun yleisö hurrasi ja lauloi odottaessaan paavin nousemista lavalle. Stadion, joka rakennettiin vuoden 1930 ensimmäisiä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja varten ja Uruguayn perustuslain satavuotisjuhlan kunniaksi, toimii uruguaylaisille tärkeänä kansallisena identiteetin symbolina. Kardinaali Sturla toivottikin paavin tervetulleeksi korostaen paikan merkitystä: "Tämä stadion on paikka, jossa maa tunnistaa itsensä kansana. Jalkapallo on kulttuurissamme erittäin tärkeää, ja siksi voimme sanoa jalkapallotermein, että paavin saaminen tänne on todellinen maali."
Ennen paavin puhetta kuultiin kolme henkilökohtaista todistusta uruguaylaisilta maallikoilta, jotka edustivat erilaisia elämäntilanteita ja uskon matkoja. Ensimmäisenä puhui 31-vuotias erityisopettaja Federica Ortiz de Taranco, joka kertoi omasta uskonkriisistään ja kysyi paavilta neuvoa siihen, miten oppia luottamaan Jumalaan silloin, kun elämän suunnitelmat eivät toteudu odotetusti – kuten tilanteissa, joissa opinnot venyvät, työpaikkaa ei löydy tai perheen perustaminen viivästyy.
Toisena todistuksensa jakoi 22-vuotias Giovanni Ochelli. Hän ei ollut kasvanut uskonnollisessa perheessä, lukuun ottamatta isoäitiään, eikä häntä ollut kastettu. Hän löysi tiensä uskoon opiskellessaan Montevideon yliopistossa ja sai kasteen sekä vahvistuksen vasta hiljattain. Giovanni, joka harrastaa vapaaottelua, pohti kysymyksessään sitä, kuinka elää uskoa yksinäisyyden keskellä, kun omat ystävät ja perhe eivät ymmärrä tai tue uskonnollista heräämistä.
Kolmannen puheenvuoron piti Gutiérrez Hernándezin perhe, joka edusti yhteiskunnan ja perhe-elämän haasteita kamppailevaa väestönosaa. He toivat esiin huolensa uruguaylaisen yhteiskunnan tilasta: vähäisistä avioliitoista, laskevasta syntyvyydestä, abortista, eutanasiasta, itsemurhista, mielenterveysongelmista, riippuvuuksista ja taloudellisesta ahdingosta. He kysyivät paavilta "jalkapallotermein", kuinka he voivat "pysäyttää pallon, nostaa katseensa, oppia elämään aikaa Jumalan lahjana ja pelata perheen puolesta".
Puheessaan paavi Leo XIV kiitti lämpimästi vastaanotosta ja vastasi esitettyihin huoliin. Hän viittasi Uruguayn poikkeukselliseen tilanteeseen yhtenä Latinalaisen Amerikan maallistuneimmista maista, jossa uskonnollinen välinpitämättömyys on laaja-alaista ja uskon siirtyminen sukupolvelta toiselle ei enää tapahdu luonnostaan. Hän lohdutti läsnäolijoita muistuttamalla raamatullisesta Betlehemistä. "Vaikka olemme vähäisiä ja voimamme vähenevät... Jumala valitsi Betlehemin, ja se valinta riittää osoittamaan, ettei pienuutta tule sekoittaa merkityksettömyyteen," paavi vakuutti.
Paavi Leo painotti puheessaan, että Jeesus tulee maailmaan, vaikka maailma olisikin täynnä kiireitä, projekteja ja häiriötekijöitä, jotka jättävät Jumalan ulkopuolelle. Hän rohkaisi nuoria rohkeisiin päätöksiin: perustamaan perheitä, solmimaan avioliittoja ja ottamaan vastaan lapsia, vaikka maailma pitäisikin heitä taakkana. Hän vetosi myös niihin, jotka tuntevat kutsumuksen pappeuteen tai sääntökuntalaiseksi, kehottaen heitä olemaan pelkäämättä. "Kun rehellisyydellä ja kunniallisuudella on hintansa, maksakaa se. Kun anteeksiantaminen näyttää tappiolta, antakaa anteeksi," paavi julisti voimakkaasti.
Rukoushetken huipentumana luettiin yhteiset esirukoukset, joissa rukoiltiin muun muassa kirkon, Uruguayn kansan ja hallitsijoiden, kärsivien, sairaiden, uskonsa menettäneiden ja kaikkien läsnäolevien nuorten puolesta. Tilaisuus päättyi isä meidän -rukoukseen, paavin siunaukseen sekä juhlallisiin lahjojen vaihtoihin kardinaali Sturlan ja paavi Leo XIV:n välillä; paavi lahjoitti kalkin ja mitalin, kun taas kardinaali antoi paaville Perisynnittömän sikiämisen patsaan. Koko tapahtuman ajan stadionilla kaikui uskovien laulu ja iloinen, mutta syvän hengellinen tunnelma, joka jätti lähtemättömän jäljen Uruguayn katoliseen yhteisöön.
Kirjoittaja: Aksu
Lähde: DRM News
Päivämäärä: 9.11.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti