 |
| Yhdysvaltain mittava öljysopimus Venezuelan kanssa purkaa Iranin pyrkimyksiä manipuloida globaaleja öljymarkkinoita Hormuzinsalmen kautta, samalla kun Lähi-idän jännitteet kasvavat. AI Kuva/Grok Image |
Yhdysvaltain uusi strateginen siirto globaaleilla energiamarkkinoilla on iskenyt voimakkaasti Iranin kykyyn painostaa länsimaita öljyntuotannolla. Presidentti Donald Trump on solminut mittavan 65 miljardin tynnyrin öljysopimuksen Venezuelan kanssa, mikä neutraloi tehokkaasti Iranin pyrkimykset käyttää Hormuzinsalmea taloudellisena aseena.
Samaan aikaan Lähi-idässä jännitteet kasvavat entisestään: Turkin ja Israelin välit ovat yhä lähempänä sotilaallista yhteenottoa, ja Libanonissa Hizbollahin taistelijat ovat jääneet täysin saarroksiin Israelin puolustusvoimien (IDF) hyökkäyksessä.
Sopimus Venezuelan kanssa ei tarkoita, että valtavat määrät öljyä virtaisivat markkinoille välittömästi. Sopimus antaa kuitenkin Yhdysvalloille oikeudet 17 suureen öljykenttään, joissa on todistettavasti 65 miljardia tynnyriä öljyä. Yksityisten yritysten on määrä investoida kymmeniä miljardeja dollareita kaivojen, putkistojen ja jalostamoiden kunnostamiseen, ja tuotantoa kasvatetaan vähitellen seuraavan 25 vuoden aikana. Alkuperäinen tavoite on noin 1,5 miljoonaa tynnyriä päivässä. Tämä strateginen sopimus takaa Yhdysvalloille, että sillä on valtava ja vakaa öljynlähde Lähi-idän ulkopuolella, mikä merkittävästi vähentää Iranin kiristysvaltaa. Iran oli toivonut pystyvänsä hallitsemaan jopa yli 20 prosenttia maailman öljyvirroista Hormuzinsalmen kautta, mutta Yhdysvallat on liittolaistensa kanssa kyennyt pitämään alueen kauppareitit avoimina. Presidentti Trump kirjoitti Truth Social -alustallaan: "Tämä historiallinen sopimus enemmän kuin kaksinkertaistaa Yhdysvaltain öljyvarannot, kasvattaa merkittävästi öljyntarjontaamme ja laskee polttoaineiden hintoja huomattavasti kaikille amerikkalaisille."
Iranin talous on Yhdysvaltain asettaman saarron myötä jo merkittävissä vaikeuksissa. Kauppatiedusteluyritys Kplerin mukaan Teheran on elokuun alusta lähtien lastannut vientiin vain noin 260 000 tynnyriä öljyä päivässä. Vuotta aiemmin luku oli jopa 1,7 miljoonaa tynnyriä päivässä, joten pudotus on massiivinen 80 prosenttia. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessent on käynnistänyt "Operation Economic Outcast" -operaation, jonka suorana tavoitteena on katkaista kaikki Iranin taloudelliset yhteydet maailmalla. Osana operaatiota Yhdysvallat on muun muassa asettanut pakotteita egyptiläisen Banque Misrin sivuliikkeille Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. Näiden pankkien epäillään käsitelleen yli 1,8 miljardia dollaria Iranin varjopankkiverkostoon sidoksissa oleville 103 yritykselle. Pakotteita on asetettu myös dubailaiselle Bank Mellille ja hongkongilaiselle yritykselle, joiden katsotaan auttaneen Irania kiertämään pakotteita. Myös Iranin oma presidentti on myöntänyt julkisesti, että maan kaupankäynnin volyymi on laskenut peräti 35 prosenttia.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin pitkään vaalima visio Turkin alueellisesta laajentumisesta, niin kutsuttu "Sininen kotimaa" (Mavi Vatan) -doktriini, törmää yhä enemmän Israelin turvallisuusintresseihin. Erdoğan pyrkii palauttamaan osia entisen Ottomaanien valtakunnan vaikutusvallasta erityisesti itäisellä Välimerellä, Egeanmerellä ja Mustallamerellä. Turkin ja Israelin välit ovat kiristyneet vähintään kolmella eri rintamalla: Syyriassa, missä Israel pyrkii iskuillaan estämään Turkin sotilaallista juurtumista irtautuvien venäläis- ja iranilaisjoukkojen jättämään valtatyhjiöön; itäisellä Välimerellä, missä Turkki laajentaa toimintaansa lähellä Israelin talousvesiä; ja Afrikan sarvessa Somalimaassa, jonka itsenäisyyden Israel on tunnustanut vahvistaen suhteita, jotka sotivat suoraan Turkin intressejä vastaan. Näin Turkki pyrkii hyödyntämään Iranin ja sen liittolaisten heikentynyttä tilaa noustakseen alueelliseksi suurvallaksi.
Libanonissa tilanne on edennyt umpikujaan. Israelin puolustusvoimat pitää Etelä-Libanonissa sijaitsevaa Alit-harjanteen maanaista tukikohtakompleksia piiritettynä. Kymmenien Hizbollahin taistelijoiden ja tuntemattoman määrän Iranin vallankumouskaartin henkilöstöä uskotaan olevan jumissa alueella. Hizbollah on jyrkästi kieltäytynyt luopumasta aseistaan tai vetäytymästä alueelta. Yhdysvallat on painottanut Libanonin hallitukselle, että Israel ei voi toteuttaa vetäytymistä niin kauan kuin Hizbollah pitää kiinni aseistaan, eikä Libanonin armeija ole kyennyt riisumaan järjestöä aseista. Italian on raportoitu ehdottaneen uutta kansainvälistä joukkoa korvaamaan nykyisen UNIFIL-operaation, mutta Libanonin armeijan komentaja Joseph Aoun (lähteessä mainittu 'Rudolf Hikal') on vastustanut suunnitelmaa, joka edellyttäisi aseistariisuntaa. Yhdysvallat ja Israel eivät voi edetä diplomaattisissa neuvotteluissa ennen kuin Hizbollah on täysin aseistariisuttu, mihin Iran puolestaan suhtautuu ylittämättömänä punaisena linjana.
Tämän lisäksi Israelin tiedustelupalvelu Shin Bet on vahvistanut merkittävän Iranin taholta tulleen uhan pääministeri Benjamin Netanjahun poikaa, Yair Netanjahua kohtaan. Uhka johti pojan kiireelliseen evakuointiin Yhdysvaltain Floridasta takaisin Israeliin. Tämä tapaus seuraa aiempia raportteja iranilaisten salamurhajuonista Britanniassa. Yhdysvalloissa myös ryhmä palestiinalaismielisiä aktivisteja, jotka ovat aiheuttaneet tuhoa presidentti Trumpin golfkentällä, kohtaavat syytteitä terrorismikytköksistä, ja ryhmä on asetettu pakotelistalle.
Israelin ilmavoimat onatkanut aktiivista operaatiotaan myös Gazassa, missä iskut ovat eliminoineet muun muassa Hamas-terroristijärjestön komentajan Hani Abdel Hai Fakari Mazalumin (kirjoitettu lähteessä myös 'Hazulum') ja tarkka-ampuja Hassan Zidan Hassanin, jotka olivat vastuussa varusteiden ja aseiden hankinnasta organisaatiolle sekä suunnittelivat terrori-iskuja israelilaissiviilejä vastaan.
Iran valmistautuu parhaillaan sekä ulkopuoliseen paineeseen että sisäisiin levottomuuksiin, sillä maata yritetään kuristaa kaikilla rintamilla. Taloudelliset pakotteet ja Yhdysvaltain öljysopimukset Venezuelan kanssa tekevät tyhjäksi Iranin alkuperäisen suunnitelman, jossa maa uskoi pystyvänsä kiristämään länttä polttoaineen hinnalla, luomaan taloudellista katastrofia globaaleille markkinoille ja pitämään ohjakset käsissään. Lopputulos on päinvastainen: Iran itse menettää 300–500 miljoonaa dollaria päivässä saamatta jääneinä öljytuloina, valuutta menettää täysin arvonsa ja perinteiset asiakkaat kuten Kiina etsivät epätoivoisesti vakaampia vaihtoehtoja muualta.
Kirjoittaja Aksu
Lähde: TBN Israel
Päivämäärä: 30. elokuuta 2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti