 |
| Konservatiivien johtaja Pierre Poilievre kyseenalaisti pääministeri Mark Carneyn neuvottelustrategian ja peräänkuulutti vahvempaa suunnitelmaa Yhdysvaltain asettamien autotullien kaatamiseksi. AI Kuva/Grok Image |
Konservatiivijohtaja Pierre Poilievre on ottanut voimakkaasti kantaa Kanadan hallituksen toimiin Donald Trumpin asettamien autotullien torjumiseksi. Tilaisuudessa esitettiin kysymys siitä, miksi Kanadan vastatoimista ja suunnitelmista kuullaan vasta nyt, vaikka on kulunut lähes vuosi siitä, kun presidentti Trump asetti 232-tullit kanadalaisille autoille.
Poilievre vastasi korostamalla, että konservatiivit ovat taistelleet Kanadan puolesta näiden tullien asettamisesta lähtien. Hän käänsi huomion pääministeri Mark Carneyhin tiedustellen, missä tämän suunnitelma viipyy. Carney on toiminut pääministerinä nyt vuoden ajan, eikä kenelläkään ole vieläkään mitään tietoa siitä, mikä hänen suunnitelmansa näiden tullien torjumiseksi on. Poilievren mukaan tällä hetkellä on epäselvää, aikooko pääministeri edes palata neuvottelupöytään, joten nyt on aika alkaa kysyä Mark Carneylta hänen suunnitelmaansa. Poilievre lisäsi painokkaasti, ettei maa kaipaa enää illuusioita tai teatteria Carneyn taholta.
CBC News Windsorin toimittaja Pratu tiedusteli, kuinka kanadalaisten ajoneuvojen suosiminen verotuksessa kannustaisi Trumpia poistamaan asettamansa tullit. Poilievre esitti tavoitteeksi Kanadan ehdottaman autosopimuksen Pohjois-Amerikalle. Yhdysvaltojen suostumuksen saavuttamiseksi suunnitelma mahdollistaisi sekä Yhdysvaltojen että Kanadan tuotannon massiivisen kasvattamisen kannustamalla autonvalmistajia vastaamaan yhtä valmistettua autoa kohden yhdellä myydyllä autolla. Poilievre kertoi juuri palanneensa Detroitista tapaamasta autonvalmistajia, jotka haluavat tullien poistamista. Valmistajat uskovat pystyvänsä lisäämään tuotantoa rajan omalla puolellaan, jos tullit lakkautetaan. Samanaikaisesti kanadalaisia halutaan kannustaa ostamaan kotimaista. Poistamalla liittovaltion arvonlisäveron (GST) autojen ostoista kanadalaiset saavat viiden prosentin edun. Lisäksi provinsseja kannustettaisiin tekemään samoin oman myyntiveronsa osalta. Tämä loisi poikkeuksellisen suuren taloudellisen edun kanadalaisille, jotka menevät autoliikkeeseen ostamaan kanadalaisen auton ja tukevat siten suoraan kotimaista tuotantoa.
Toimittajien toistaessa kysymyksen lähes vuoden kestäneistä 232-tulleista ja hallituksen toimettomuudesta, Poilievre muistutti jälleen Carneyn suunnitelman puuttumisesta. Poilievre huomautti Carneyn olleen ensin vastatullien kannalla, kunnes hän poisti ne salaa. Carney lupasi sopimuksen viime heinäkuuhun mennessä, mutta rikkoi tuon lupauksen. Nyt ei ole mitään tietoa, aikooko hän koskaan palata neuvottelupöytään, millaisia vaatimuksia hän siellä aikoo esittää tai mitä myönnytyksiä hän on valmis antamaan. Poilievre totesi, ettei Carneyn autoteollisuutta koskevasta suunnitelmasta tiedetä muuta kuin se, että hän näyttää heiluttavan valkoista lippua Yhdysvaltain markkinoille pääsyn suhteen. Carneyn epämääräisenä illuusiona on lähettää sähköajoneuvoja, joita Kanada ei tällä hetkellä valmista, markkinoille, joille Kanada ei tällä hetkellä myy ajoneuvoja. Poilievren mielestä on korkea aika vaatia Carneylta selkeitä vastauksia, sillä hänet valittiin vuosi sitten sillä lupauksella, että hän neuvottelisi maalle voiton.
Automotive News Canadan Grace Macaluso nosti esiin Trumpin hallinnon ilmoitetun politiikan tavoitteen purkaa autojen kokoonpano Kanadassa kokonaan ja tiedusteli, kuinka optimistinen Poilievre on sen suhteen, että Yhdysvaltojen kanssa voidaan palata nollatullien kauppasopimukseen, neuvottelipa asiasta kumpi puolue tahansa. Poilievre vastasi painottaen, ettei hän ole luovuttajatyypiä. Maan 600 000 autoalasta riippuvaisesta työpaikasta on taisteltava viimeiseen asti, eikä valkoista lippua voida heiluttaa vain siksi, että presidentti ilmoittaa vievänsä maan työpaikat. Poilievre esittää mieluummin todellisen suunnitelman, joka palauttaisi tuotannon Kanadaan, mutta olisi samalla erittäin houkutteleva rajan eteläpuolisille kumppaneille. Hän uskoo Yhdysvaltain hallinnon todellisen tavoitteen olevan nimenomaan tuotannon tuominen Yhdysvaltoihin, mutta sen ei tarvitse tapahtua Kanadan kustannuksella. Poilievren esittelemä suunnitelma kasvattaisi massiivisesti tuotantoa rajan molemmin puolin ja olisi ainoa realistinen suunnitelma koko autoalan pelastamiseksi.
Kysyttäessä General Motorsin ja Fordin ylempien johtajien tapaamisesta ja heidän sitoutumisestaan Kanadan tuotantoon tuotannon aiemmasta vähentämisestä huolimatta, Poilievre kertoi heidän haluavan tehdä liiketoimintaa Kanadan kanssa. Autonvalmistajat rakastavat Kanadaa ja niillä on valtava historia maassa. Viimeiset 10 vuotta liberaalien hallinnossa ovat kuitenkin luoneet surkean ympäristön kaikelle liiketoiminnalle, minkä seurauksena luonnonvarat, kaivokset, valmistava teollisuus sekä metsätalous ovat romahtamassa. Autonvalmistajat haluavat kaksi keskeistä asiaa: että Kanada on helpoin ja edullisin paikka asioida hallituksen kanssa ja valmistaa autoja, sekä tullivapaan pääsyn Yhdysvaltoihin. He pitävät tullien poistamista Yhdysvaltojen ja Kanadan väliltä täysin elintärkeänä menestykselleen ja kasvulleen rajan molemmin puolin.
Talouden resurssien osalta esitettiin kysymys Kanadan päätöksestä vapauttaa yli 23 miljoonaa tynnyriä öljyä globaalien toimitushaasteiden ratkaisemiseksi ja tiedusteltiin, mitä hallituksen pitäisi tehdä tilanteessa enemmän. Poilievre kyseenalaisti tiedon vahvasti, sillä hänen mukaansa Kanadalla ei ole yhtään ylimääräistä öljyä vapautettavaksi. Kanadalla ei ole strategista öljyvarastoa, ja se on tässä suhteessa ainoa G7-maa ilman tällaista puskuria. Poilievre piti Carneyn puheita olemattomien varastojen vapauttamisesta jälleen yhtenä illuusiona. Tuotantoa ei voida lisätä hetkessä pelkkää kytkintä kääntämällä, varsinkaan kun liberaalit ovat yrittäneet pitää öljyn tiukasti maassa 10 vuoden ajan. Poilievre muistutti Carneyn kirjoittaneen kirjan, jossa tämä ilmoitti arvoihinsa kuuluvan nimenomaan 50 prosentin pitämisen maan povessa. Carney ylläpitää edelleen teollisuuden hiiliveroa, joka tekee tuotannosta kustannuksiltaan täysin mahdotonta, sekä Justin Trudeaun aiempia kehityksen vastaisia lakeja. Carney ei ole hyväksynyt yhtäkään uutta putkistoa tai suurhanketta vuoteen. Poilievren mukaan Carney ei saa aikaan illuusioita kummempaa, ja hänen tulisi siirtyä syrjään kumoamalla kyseiset lait ja hiilivero, sekä näyttämällä välittömästi vihreää valoa putkistoille muihin markkinoihin.
Poilievre muistutti viikon takaisesta ehdotuksestaan kehittää Kanadalle strategiset öljy- ja mineraalivarannot, eli satojen miljoonien tynnyrien puskuri tällaisten kriisihetkien varalle. Tätä öljyä voitaisiin myydä huomattavalla voitolla ja kuluttajien säästöillä. Konservatiivit ehdottavat teollisuuden kannustamista rakentamaan nämä sadat miljoonat tynnyrit ajan myötä varastoon, josta voitaisiin antaa etuoikeutettu ostomahdollisuus niille maille, jotka tarjoavat Kanadalle tullivapaan pääsyn omille markkinoilleen. Tämä rakentaisi valtavasti uutta vipuvartta neuvotteluihin Yhdysvaltojen ja muiden globaalien kumppaneiden kanssa. Vahvuus kotimaassa antaa murtumattoman vipuvarren ulkomailla.
Viimeinen kysymys koski kasvavaa yhteisymmärrystä siitä, että Kanadan on mahdollisesti hyväksyttävä jonkinasteiset tullit autoalalle. Toimittaja viittasi hallituksen viimevuotisiin tapaamisiin autojohtajien kanssa tullitasoista ja kysyi, pitäisikö tullitason hyväksymisen olla osa B-suunnitelmaa, jos Yhdysvallat kieltäytyy täysin nollatulleista. Poilievre tyrmäsi ajatuksen yksipuolisista myönnytyksistä ennen varsinaisia neuvotteluja ja korosti, että pöytään on mentävä vaatien ihanteellista lopputulosta. Jos myönnytyksiä tehdään jo ennakkoon, joutuu neuvotteluissa perääntymään vielä enemmän. Hän viittasi huoneessa oleviin ammattiliittojen ja elinkeinoelämän kokeneisiin neuvottelijoihin, jotka ovat varmasti samaa mieltä siitä, ettei myönnytyksiä tehdä ennen pöytään pääsemistä. Carney on kuitenkin yksipuolisesti myöntynyt siihen, että Kanadan autoille, teräkselle ja puutavaralle tulee pysyvät tullit, ja hän haluaa aloittaa neuvottelut tuosta heikosta asemasta. Poilievre ihmetteli, kuinka tällä strategialla on odotettavissa hyvä sopimus. Hänen oma lähestymistapansa on rakentaa mahdollisimman paljon vipuvartta jo etukäteen vapauttamalla luonnonvarat, rakentamalla strateginen mineraalivarasto ja vahvistamalla kotimaata sekä lupaamalla yhteistyötä sotilashankinnoissa. Tätä vipuvartta käytetään tullien poistamiseen. Poilievren suunnitelma hyödyttää suoraan sekä yhdysvaltalaisia että kanadalaisia tullivapaan sopimuksen ja tuotannon sekä myynnin 1:1-suhteen kautta. Kyseessä on realistinen suunnitelma tullien poistamiseksi – ei siksi, että amerikkalaiset tekisivät sen kiltteyttään, vaan siksi, että suunnitelma lisää suoraan myös heidän omaa tuotantoaan. Poilievren mukaan tämä on huomattavasti älykkäämpi neuvottelustrategia kuin Mark Carneyn viimeisen vuoden aikana osoittamat jatkuvat yksipuoliset myönnytykset ja heikkous.
Kirjoittaja (Aksu),
Lähde: The Economic Times,
https://www.youtube.com/watch?v=RlQhEHF14WI&list=PL5_bhjw6PxLZM0A2hPT-NEE8E_1TGDdDw&index=39
18.3.2026
Operaatiokeskus/Aksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti