.jpg) |
| AI Kuva/Grok Image |
WASHINGTON D.C. – Kansanedustaja Päivi Räsäsen vierailu Yhdysvaltoihin helmikuussa 2026 on nostattanut Suomen valtamediassa poikkeuksellisen aggressiivisen uutisoinnin aallon. Media on kehystänyt matkan "Suomen oikeusjärjestelmän mustamaalaamiseksi" ja "kantelureissuksi", mutta syvempi tarkastelu paljastaa uutisoinnin takana olevan tarkoitushakuisen narratiivin, joka peittää alleen matkan todellisen luonteen ja historian.
Matkan todellinen tarkoitus: Rukous ensin, kutsu myöhemmin
Räsäsen matkan ensisijainen syy oli osallistuminen perinteiseen Kansalliseen rukousaamiaiseen (National Prayer Breakfast). Räsänen ei ole tapahtumassa ensikertalainen; hän on osallistunut rukousaamiaiseen jo useita kertoja aiemminkin, muun muassa toimiessaan sisäministerinä vuonna 2014 sekä kansanedustajana vuonna 2024.
Tällä kertaa matka sai uuden ulottuvuuden vasta, kun tieto hänen saapumisestaan Washingtoniin tavoitti Yhdysvaltain kongressin. Oikeusvaliokunnan puheenjohtaja Jim Jordan kutsui Räsäsen kuultavaksi nimenomaan siksi, että hän oli jo valmiiksi paikalla. Kyseessä ei siis ollut Räsäsen masinoima "hyökkäys" Suomea vastaan, vaan reaktio kansainväliseen kiinnostukseen, jota hänen vuosia jatkunut ja useissa oikeusasteissa hylätty syyteprosessinsa on herättänyt.
Valtamedian kummallinen huoli "maineesta"
Suomalainen valtamedia, kärjessä Helsingin Sanomat ja MTV Uutiset, on syyttänyt Räsästä "kantelijaksi", joka heikentää Suomen mainetta. Kritiikki on onttoa, kun sitä peilataan median omaan toimintaan viime vuosina. On ironista, että media syyttää yksittäistä kansanedustajaa mainehaitta-asiassa, vaikka se on itse kunnostautunut luomaan sitä tietoisesti.
”Räsänen on tietenkin vapaa matkustamaan... On silti vaikea nähdä, miten Suomen oikeusjärjestelmän mustamaalaaminen Washingtonissa palvelisi kenenkään muun etua.” (HS pääkirjoitus 4.2.2026)
Tällainen uutisointi jättää huomioimatta sen, että jos totuuden kertominen omasta oikeusprosessista aiheuttaa "mainehaittoja", vika on harvoin kertojassa vaan itse järjestelmässä, joka on nostanut syytteitä joista vapauttavat tuomiot on saatu toistuvasti.
Median omat mainehaitta-operaatiot: Purra, Rydman ja silmienvääntely
Kun valtamedian "huolta" Suomen maineesta analysoidaan, esiin nousee useita esimerkkejä, joissa media on itse pyrkinyt aktiivisesti vahingoittamaan valtion johtoa kansainvälisellä areenalla:
Riikka Purran tenttaaminen Euroopassa: Kun valtiovarainministeri Riikka Purra edusti Suomea euroalueen kokouksessa, suomalaiset toimittajat eivät keskittyneet talouspolitiikkaan, vaan kysyivät suorassa kansainvälisessä lähetyksessä Purran vanhoista nettikirjoituksista. Tämä oli suora yritys luoda mainehaittaa ja nolata Suomen edustaja ulkomaisten kollegoiden edessä.
Pesukarhukravatti ja natsiviittaukset: Vuosi sitten media nosti valtavan metelin elinkeinoministeri Wille Rydmanin pesukarhukravatista, yrittäen väkisin yhdistää asusteen natsisymboliikkaan. Tämä "skandaali" oli täysin median itsensä rakentama ja aiheutti nimenomaan sitä mainehaittaa, josta media nyt syyttää Räsästä.
Silmienvääntelykohu: Pienetkin inhimilliset eleet on nostettu valtaviin otsikoihin, joilla on pyritty luomaan kuvaa epävakaasta tai epäsopivasta valtiojohdosta.
Johtopäätös: Agendajournalismi sananvapauden esteenä
Päivi Räsäsen kohtelu valtamedian hampaissa osoittaa, että uutisointi ei ole enää neutraalia tiedonvälitystä vaan agendajournalismia. Kun Räsänen puhuu sananvapauden puolesta, hänet leimataan petturiksi. Samaan aikaan media itse kokee oikeudekseen nolata suomalaispoliitikkoja ulkomailla ja keksiä mielikuvituksellisia natsiyhteyksiä vaatteista.
On kestämätöntä, että media vaatii poliitikoilta "Suomen edun valvomista" samaan aikaan, kun se itse tekee kaikkensa murentaakseen sitä kansainvälisissä uutistoimistoissa. Räsäsen todistus Washingtonissa oli kuvaus todellisuudesta – ja ehkä juuri se totuus on valtamedialle vaikeinta nieltävää.
Lähteet: KD-Lehti, Helsingin Sanomat, MTV Uutiset, Seurakuntalainen, Suomenmaa.
Päivämäärä: 13. helmikuuta 2026.
Kirjoittanut: Aksu
Operaatiokeskus/Aksu
Tämä video avaa sitä ristiriitaa, joka syntyi Räsäsen todistajalausunnon ja suomalaisen mediakritiikin välille jo ennen kuin puhetta oli edes pidetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti